Talous ja ympäristö - eikö meidän pitäisi ajatella tulevaisuutta?

Se, että Suomen hiilijalanjälki suureni viime vuonna, oli vain pikku-uutinen. Tämän tapahtuminen samaan aikaan kun useissa Euroopan maissa pystytään vähentämään erilaisia ympäristökuormia on mielestäni hälyyttävää. Suomen toimet ovat käpertymässä menneisyyteen eivätkä etsimässä ratkaisuja siihen, miten tulevaisuudessakin ympäristömme olisi hyvälaatuinen. Yhtenä harvoista maista Suomi ei toteuta EU:n meridirektiiviä (Ahvenanmaa on saanut erivapauden olla noudattamatta sitä) ja yritystuet tukevat perinteisiä tapoja mm. energiankäytössä samaan aikaan kun tuet ovat huimasti vähentyneet esimerkiksi uusien puupohjaisten innovaatioiden - ja mahdollisesti tuotteiden - tekemiseltä. Tämä on tapahtunut yhtaikaisesti, kun perinteisen metsäpolitiikan tueksi on valjastettu koko Suomen poliittinen EU-koneisto. Jos jokin edelläolevista esimerkeistä olisi tapahtunut yksin, ongelma ei olisi suuri, mutta kaikki yhdessä osoittavat tilanteen olevan vakava. Suomessa näyttää nyt olevan vallalla lyhytaikaisten taloudellisten hyötyjen maksimoimisen ilmapiiri, jossa voidaan kokonaan unohtaa se, että ympäristö ja talous eivät ole ristiriidassa vaan tulevaisuuden kannalta talouden tulisi toimia ympäristön ehdoilla. Kaikki muu on käpertymistä menneisyyteen - kun Suomessa on vähän väkeä, niin menneisyyshakuisten talouden piirien mielestä ympäristöön ei tarvitse kiinnittää huomiota. Ulkomaiden ongelmat eivät koske meitä, menneisyyteen käpertyjät ajattelevat. Niin ei saisi olla, vaan meidän tulisi katsoa tulevaisuuteen.