Vihreä ongelma: vastustaako ydinvoimaa vai ilmastonmuutosta?

Kun nyt kaikilla pohjoisen pallonpuoliskon mantereilla hikoillaan yhtaikaa ennätyshelteiden kourissa, ovat ilmastomuutoksen epäilijät sulaneet kuumuuteen. Jotain pitäisi tehdä hiilidioksidin tuotannon vähentämiseksi ja erityisesti fossiilisten energiantuotantokeinojen korvaamiseksi.

Vaihtoehtoisten energiantuotantokeinojen käyttöönotossa täytyy ottaa huomioon niiden omat hiilidioksidipäästöt, vaikutukset muuhun maankäyttöön, vaikutukset muihin ihmisen selviämismahdollisuuksiin, muut sosiaaliset vaikutukset ja nopeus, jolla hiilidioksidipäästöjä saadaan vähennetyksi - mikä johtuu suurimmaksi osaksi energiantuotantomenetelmän kehitystilasta.

Kun nämä mittarit yhdistetään, ylivoimaisesti huonoin energiantuotannon keino on biopolttoaineiden tuotannon laajamittainen lisääminen. Ensinnäkin, kun mikä tahansa kasvimateriaali poltetaan energian saamiseksi, siinä syntyy hiilidiksidia ainakin yhtä paljon kuin fossiilisten polttoaineiden käytössä. Itse asiassahan fossiliset polttoaineet ovat maan uumeniin varastoitunutta kasvimateriaalia. Se, että bioenergiantuotannon voi sanoa olevan ilmastoystävällistä perustuu kokonaan siihen, että kasvaessaan kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia eli ovat hiilidioksidinieluja. Nyt jos kasvin polttoa lisätään, täytyy myös kasvun lisääntyä, jotta hiilidioksidin nettotuotantoa ei tapahdu. Pahimmillaan siihen, että tasapainoon käytön lisääntymisen jälkeen päästään, voi kulua vuosikymmeniä. Lisäksi kaikki maa, joka biopolttoaineiden tuotantoon käytetään, on poissa esimerkiksi ruoan tuotannosta. On esimerkiksi laskettu, että jopa kolmannes Yhdysvaltojen koko pinta-alasta pitäisi käyttää bio-energiakasvien tuotantoon, jos nykyinen energiankulutus haluttaisiin korvata niillä. Pelkistetysti voidaankin sanoa, että ympäristötietoinen europpalainen voi biopolttoaineella tankatessaan viedä ruoan afrikkalaisen lapsen suusta.

Vesivoiman osalta tämänhetkinen tilanne on se, että paljon energiaa kuluttavissa maissa suunnilleen kaikki soveltuvat joet on valjastettu energiantuotantoon ja missä näin ei ole, vaikutukset mankäyttöön ja esim. kalastukseen ovat suuria voimaloiden rakentamisen yhteydessä. Vuoroveden, aaltovoiman ja merivirtojen käyttö avaa tulevaisuudessa suuret energiantuotantomahdolliuudet, mutta tällä hetkellä ollaan suurelta osalta vasta kehitysvaiheessa.

Tuulivoimaa on ruvettu käyttämään yhä lisääntyvässä määrin. Sen ongelmina ovat tila, melu ja haitat linnuille ja lepakoille.Haitat ovat kuitenkin minusta selvästi etuja pienemmät. Aurinkovoima on sekä maankötöllisesti että muuten hyvä vaihtoehto. On laskettu jopa, että mikäli kaikki rakennusten katot muutettaisiin aurinkopaneeleiksi jopa puolet maapallon tämänhetkisestä energiankulutuksesta pystyttäisiin tuottamaan. Aurinkovoimaan liittyy kutítenkin yksi ongelma, yö, jota ei pystytä ratkaisemaan ennen kuin akkuteknologia on riittävän kehittynyttä. Geeoterminen energia veisi sekä vähän tilaa että olisi muuten haitaton, mutta sen käyttöönotto on vasta kokeiluasteella. Geotermisen energian mahdollisuuksista antaa hyvän kuvan tuliperäinen Islanti, jossa muun kuin liikenteen tarvitsemasta energiasta lähes kaikki on geotermistä.

Jäljelle jää sitten ydinvoima, joka on sotateollisuuden ansiosta pitkälle kehittynyt eikä aiheuta suuria maankäytön ongelmia. Sen pahimmat puolet ovat voimaloiden kalleus ja jätteen pitkäaikaiset säteilyhaitat. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että jos paljon promillea pienemmällä riskillä voi välttää sen, että lämpötila maapallolla nousee kestämättömäksi, niin otettakoon riski, josta voidaan siirtyä riskittömimpiin vaihtoehtoihin kun menetelmät kehittyvät. Esinerkiksi Saksassa luopuminen ydinvoimasta on aiheuttanut merkittävän fossiilisten energiantuotantomuotojen käytön lisääntymisen - sen vuoksi vihreä ongelma.