Euroopan Kongo vai kansallinen toimija?

Suomessa on käytössä valtausperiaate kaivannaisten hyödyntämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että malmietsintä on mahdollista kenelle tahansa melkein missä tahansa. Valtauksen tekijän edellytetään maksavan maanomistajalle korvausta, jos löydös johtaa kaivokseen; mutta mikäli olen lakitekstin ymmärtänyt oikein, maa-alueen voi lunastaa kaivosta varten. Sanoohan nykyinen kaivoslaki, että lunastus (josta hakemus tehdään valtioneuvostolle) on mahdollista, jos ”kaivoshanke on yleisen tarpeen vaatima”. Aikaisemmin, kun kaikki kaivostoiminta oli valtiollista, tämä ei juurikaan ollut ongelma, mutta nykyisin, kun suurin osa kaivosyhtiöistä on ulkomaisia toimijoita, yleinen tarve on sangen hankala tulkita. Suomessa on viime aikoina tulkittu asioita järkyttävän huonosti. On tuskin kansalaiselle mitään iloa siitä, että hän maksaa ulkomaalaiselle sijoittajalle siitä, että televisiosignaali välitetään Pasilasta Turkuun tai siitä, että sähkö välitetään Loviisasta käyttäjälle Lappeenrantaan. 

Yhdeksi tärkeimmistä perusteista lain selvästi kaivosyhtiöitä suosivalle lähtökohdalle on sanottu se, että näin saadaan kaivosyhtiöitä tulemaan Suomeen tekemään aluksi epävarmaa malminetsintää.  Kysymykseksi tulee tällöin se, mikä on Suomeen saatava yleinen hyöty. Yleisesti kun on niin, että kaivos tuo paikkakunnalle ainoastaan joukon työpaikkoja, mutta louhinnan tuottamat rahalliset voitot menevät ulkomaille ja yhtiöt eivät maksa juuri lainkaan veroja Suomeen. Työpaikkojen lisäksi tänne saadaan ainoastaan kaivostoiminnan ympäristövaikutukset, joiden korvaamiseksi kaivosyhtiöiltä vaadittavat maksut ovat ainakin tähän asti olleet riittämättömät. 

Kun nyt kaivoslain muuttamista on vauhditettu myös kansalaisadressin avulla, olisi tärkeää yleisesti miettiä, mikä kaivostoiminnan malli toisi suurimmat edut ja aiheuttaisi pienimmät haitat. Kun on elänyt kansallisen kaivosyhtiön, Outokumpu Oy:n ajan, niin ihmettelee, mitkä olivat syyt siirtymiseksi siitä Euroopan Kongoksi. Kun kaivosyhtiö oli kansallinen, kaikki voitot ja verot hyödyttivät suomalaista yhteiskuntaa, jolloin voi helposti käyttää tarvittavan rahasumman kaivoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen korvaamiseen. Näin kaikki kaivoksen toimintaan liittyvät tekijät olivat samaa kokonaisuutta. Kun yksityisomistusta kannattava ja kapitalismin iloja saarnaava uusliberaali sanoo, miten kauhistuttavaa tuollainen kommunismi on, voi hänelle sanoa, ettei kysymys ole kommunismista. Kaiken kaikkiaan on mietittävä sitä, minkä asioiden on syytä olla yhteiskunnan – eli meidän kaikkien valvonnassa – ja missä voitontavoittelu voi olla hyväksyttävää. Yhteiskunnan valvonnassa pitäisi mielestäni olla mineraalivarat, tiet ja rataverkko, sähkönsiirto, koulutus, terveydenhoito sekä vanhusten ja vammaistenhuolto. Kaikissa tapauksissa julkisen määräysvallan perusteena voi ajatella olevan eettisten ja moraalisten periaatteiden: on esimerkiksi moraalisesti sangen arveluttavaa, jos ihmisten sairaudella ja vanhenemisella pyritään tekemään voittoa. Muut asiat voisivatkin sitten olla kilpailtuja, eiköhän tämän pitäisi olla riittävää.