Ojitukset - monitahoinen ympäristöongelma

Share |

Sunnuntai 10.10.2021 klo 14:57 - Mikko Nikinmaa


Kun olin lapsi ja nuori, metsien ja soiden ojituksen katsottiin olevan tärkeä osa metsänhoitoa. Samaten metsien lannoituksen ajateltiin olevan vain positiivista, kun se edistää metsien kasvua. Nämä ajatukset eivät lainkaan ottaneet huomioon mitään muuta kuin metsän kasvun lisäämistä tai osassa soista turvepeltojen aikaansaantia. Vieläkin on valitettavan paljon tällaista suhtautumista, kun turvepeltojen ennallistamista on toivottu osaksi maatalouden päästövähennystalkoita. Lisäksi ilmastonmuutoksen ohella metsien ja soiden ojitukset ja metsien lannoitukset aiheuttavat useita muita ongelmia, joiden takia niistä pitäisi päästä kokonaan eroon ja vanhojenkin ojitusten sulkeminen olisi tarpeen.

Miksi suot ovat olemassa? Vesi keräytyy niihin niin, että vapautuu vähin erin alapuolisiin jokiin. Tämän ansiosta jokien virtaus muuttuu vain vähän rankkasateiden, lumen sulamisen ja kuivien aikojen jälkeen. Luonnontilaisten soiden alapuolisissa joissa ei olisi mahdollista tapahtua Keski-Euroopan kaltaisia jokien tulvia. Se, että tulvat ovat lisääntyneet erityisesti Pohjanmaan ja Lapin joissa johtuu paljolti siitä, että siellä on soiden ojitus ollut yleisintä, minkä seurauksena sulamisvesien valuman viive lyhenee ja tulvien todennäköisyys kasvaa.

Sen lisäksi, että tulvat pahenevat, ojissa kulkeutuu järkyttävä määrä rauta- ja muita metalli-ioneita. Niiden pitoisuus voi nousta kesäsateiden jälkeen niin korkeaksi, että on tappava pitoisuus nahkiaiselle ja lohikaloille. Tämän havaitsimme jo 1980-luvun loppupuolella Perhonjoella tekemissämme tutkimuksissa. Pohjanmaan metsien, soiden ja peltojen ojitukset aiheuttavat suuret metalli-ionien valumat Pohjanlahteen.

Viimeisenä tuleekin sitten metsien lannoitus. Se yhdistettynä metsien ojitukseen on merkittävä osa Itämerta rehevöittävistä päästöistä. Ilman lannoitteitakin ojista valuu rehevöittävää maannosta Itämereen, mutta lannoitteet lisäävät rehevöitymistä suunnattomasti.

Niinpä, ”metsänhoito” mukaan lukien soiden käsittely ovat haitallisia sekä ilmastonmuutoksen kannalta että muiden ympäristöongelmien aiheuttajina. Huomattavaa onkin, että muualla maailmassa ollaan jo havahduttu tarpeeseen luoda suon kaltaisia alueita veden haittojen pienentämiseksi. Eiköhän meidänkin olisi aika toimia samoin?

Avainsanat: ilmastonmuutos, metallisaaste, rehevöityminen


Kommentit

12.10.2021 13:09  Hannes Mäntyranta

Usein ihmistoiminta on sellaista, että lähdetään tekemään jotakin jollakin tavoitteella tajuamatta, että tavoitteen lisäksi siitä voi seurata muutakin. Näin on metsänlannoituksenkin kanssa. Kun sitä muuta sitten ilmenee, asiaa voi tietenkin korjata ja näin juuri on myös tehty. Vuonna 1970 lannoituksia tehtiin liki 300 000 hehtaarilla mutta määrä laski nopeasti lähes nollaan 1990-luvun alkuvuosina. Ja siis ympäristösyistä, lannoituksen kannattavuus ei ole vähentynyt yhtään. Nyt määrä on lisääntynyt vähän, mutta myös menetelmät ovat aiempaa paremmat. Laskin kerran Metsätilastollisesta vuosikirjasta kaikkien vuosien lannoitusalat yhteen ja sain vähän yli 10 % talousmetsien pinta-alasta. Eli ei niitä hehtaareja koskaan ole paljon kertynyt. Yksi kasvulannoitushan vaikuttaa vain muutaman vuoden ajan.

14.10.2021 18:27  Mikko Nikinmaa

No sen metsälannoituksen merkitys Itämeren rehevöitymisessä on mitätön, mutta laitoin sen blogiin sen takia, että se on yksi osa jatkumoa, joka on ajatellut metsää vain puupeltona eikä monipuolisena luontokokonaisuutena

15.10.2021 8:46  Hannes Mäntyhranta

Kiitos. Arvelinkin, että kirjoituksen pontimena on enemmän ideologia kuin tiede ja tutkimus.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini