Taantuma - väärä sana, pitäisi olla edistymä

Olemme taas viettäneet maapallon ylikulutuspäivää, uusiutuvat luonnonvarat on tältä vuodelta käytetty loppuun globaalisti. Suomen osalta ylikulutuspäivä oli jo maaliskuun lopussa. Eli jos kaikki kuluttaisivat uusiutuvia luonnonvaroja kuten me suomalaiset, tarvittaisiin kolme ja puoli maapalloa siihen, että uusiutuvat luonnonvarat riittäisivät kulutukseemme.

Tästä voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että kulutamme liikaa. Vielä 1970-luvun alussa maapallon resurssit riittivät planeetan kokonaiskulutukseen, vaikka silloinkin rikkaat alueet ylikuluttivat. Toisin sanoen, niin kuin oikeistopopulistit haluavat, meidän pitäisi palata entisiin aikoihin, ainakin kulutustottumuksiemme osalta. Jos kulutusta ei vähennetä, maapallo ei säily elinkelpoisena. Ja meidän rikkaiden on vähennettävä kulutustamme enemmän kuin köyhillä alueilla asuvien.

Kun tilanne on yksiselitteinen, kulutuksen kasvu ei voi jatkua, vaan sitä pitää vähentää, on aika hullunkurista, että koko kansantalouden seuranta perustuu jatkuvan kasvun käsitteeseen. Vain, jos talous kasvaa, se voi hyvin. Kasvun pitää jatkua äärettömiin. Jos bruttokansantuote pienenee, tulee taantuma, mikä on paha asia. Vaikka esimerkiksi meidän suomalaisten käytettävissä olevien tulojen pitäisi vähentyä suunnilleen kolmannekseen nykyisestä, bruttokansantuotteen kasvu on, minkä ekonomistit sanovat olevan välttämätöntä.

Taloustieteessä pitäisikin tapahtua vallankumouksen. Muiden mittareiden pitää korvata kasvu positiivisena käsitteenä. Kun kansantalous pienenee, siitä ei pitäisi puhua negatiivisena taantumana vaan se olisi paremminkin edistymä, joka helpottaisi siirtymistämme kestävään kehitykseen. Työssä ei pitäisi pyrkiä tehokkuuden ja voittojen maksimoimiseen vaan siihen, että asiat hoidetaan niin, että työssä samalla viihdytään. Ympäristön tilan tulisi muuttua kansantuotteen kasvua korvaavaksi mittariksi. Samanlaisia positiivisia mittareita olisivat eriarvoisuuden väheneminen ja eliölajien uhanalaisuusprosentin pieneneminen.

Niin, matkan kohti utopiaa pitäisi alkaa. Ja sen matkan pitäisi korvata ahneus, joka nykyisin on talouselämän peruspilari.