Eikö metsä ole ympäristöä?

Kun EU:n luonnon ennallistamisasetusluonnos on tullut Suomeen, useat tahot ovat olleet pyhää vihaa täynnä, kun heidän mielestään EU on puuttumassa asiaan, joka on kansallista päätöksentekoa: metsäpolitiikkaan. Tämä pelkästään metsiin keskittyvä "keskustelu" on sangen kummallista, kun metsien osuus luonnon ennallistamisessa on vain viidennes. Lisäksi, vaikka metsäpolitiikka - tai oikeammin metsätalouspolitiikka - onkin kansallisen päätöksenteon kohteena, ympäristöpolitiikka kuuluu EU:n mandaattiin. Mikäli EU-laajuinen asetus ympäristön tilasta ei saisi käsitellä metsää, sehän tarkoittaisi, ettei metsä ole osa ympäristöä. 

Suomalaiselle metsäkeskustelulle on tyypillistä, että sitä käydään lähes kokonaan puun tuottajien ehdoilla. Metsä on merkityksellinen vain puupeltona, josta saadaan puunjalostusteollisuuden raaka-aine. Raaka-aineen korjuu täytyy voida tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Millään muulla metsän käytöllä ei ole merkitystä: marjat, sienet, samoilu, linnut jne. eivät ole minkään arvoisia. "Suomi elää metsästä" ei ole tämänkaltaisessa tilanteessa oikea ilmaisu, vaan se pitäisi muuttaa muotoon "Suomi elää puuraaka-aineesta".

Metsän ja puupellon ero näkyy luonnonkirjossa. Useat metsälajit eivät viihdy puupelloilla ja tuloksena on luonnonkirjon pieneneminen. Biodiversiteettikatoa luonnon ennallistamisasetus pyrkii vähentämään niin metsissä, pelloilla, vesistöissä kuin kaupungeissakin. Ympäristöajattelu ei kuitenkaan vieläkään ole muuttunut: ympäristö on vain hyödyke, jonka ainut tarkoitus on tuottaa raaka-aineita.

EU:n luonnon ennallistamisasetuksen luonnos on metsienkin osalta paljon enemmän kuin metsätalous. Lisäksi siihen kuuluvat kaikki muutkin ympäristön osat. Meidän pitäisikin vähitellen ruveta ymmärtämään, että elämme vain, jos ympäristö säilyy terveenä.