Vain dinosaurukset puuttuvat

Tiistai 16.1.2018 klo 18.49 - Mikko Nikinmaa

Maailmassa on vielä paikkoja, jotka näyttävät siltä kuin muinaiset ajat olisivat vielä täällä.

IMG_20170808_0007.jpgSaniaispuut kasvavat kuin muinoin hiilikaudella. Ei puutu muuta kuin jättisudenkorennot ja dinosaurukset. Tällainen maisema löytyy kansallispuistosta Tasmaniasta. Samoissa maisemissa elelee nokkasiilejä ja voisi kuvitella nokkaeläintenkin viihtyvän. Vettä on eivätkä ihmiset haittaa.

Hiilikaudellahan oli happipitoisuus paljon nykyistä korkeampi, mikä mahdollisti sen, että hyönteiset olivat nykyistä suurempia. Hyönteisten kokoa kun rajoittaa se, että niiden hengityksessä tarvitsemat ilmaputket on vaihdettava kokonaan kuorenvaihdon yhteydessä. Siihen kuluu paljon energiaa, minkä tuottamisen tehokkuus riippuu hapen määrästä. Kun hiilikaudella sitä oli paljon, hyönteiset voivat kasvaa isoiksi.

Hiilikaudella kasvoi paljon kasveja sielläkin, mikä nykyisin on autiomaata. Kasvien jäännökset ovat paineen vaikutuksesta vähitellen muuttuneet fossiilisiksi polttoaineiksi: hiileksi ja öljyksi. Näin käy vähitellen nykyisinkin kasvaville kasveille. Jo turpeen uusiutumisessa menee tuhansia vuosia, joten se täytyy luokitella samaan ryhmään energiantuotantokeinona kuin hiili ja öljy. Samoin puun käyttö energianlähteenä tuottaa yksiselitteisesti kasvihuonekaasuja. Metsä toimii hiilidioksidinieluna vain, kun se kasvaa. Mitä enemmän metsän kasvu ylittää sen energiakäytön, sitä suurempi hiilidioksidinielu on. Minusta viime aikojen väittely onkin ollut hullunkurista: sekä puun käyttö että metsän kasvu pystytään sangen tarkasti mittaamaan, joten hyvin on mahdollista selvittää niin Suomen kuin muiden maiden metsien käytön hiilidioksiditase ilmastosopimuksien perusteeksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tasmania, ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, puun käyttö