Riittääkö vesi?

Sunnuntai 3.2.2019 klo 17.42 - Mikko Nikinmaa

 Maailman makean veden varannot ovat vain prosentin verran kaikista vesivaroista. Lisäksi sadanta ja uusiutuvat vesivarat jakautuvat ihmisten asuinpaikkoihin suhteen äärimmäisen epätasaisesti. Paljon ihmisiä elää alueilla, joiden vuodessa saama vesimäärä on selvästi pienempi kuin heidän kuluttamansa. Tämän tuloksena joet ja järvet kuivuvat ja pohjavesivarat hupenevat. Lisäksi maaperä muuttuu aikaisempaa suolaisemmaksi ja viljavuus heikkenee.

Vesipulan onkin ajateltu muodostuvan yhdeksi suurimmista tulevaisuuden uhkista ihmiskunnalle. Ilmastomuutos aiheuttaa tässäkin merkittäviä lisäongelmia. Ei välttämättä siten, että maapallon kokonaissadanta vähenisi, vaan seuraavasti. Viimeisen kymmenentuhannen vuoden aikana säätilat ja sateet ovat olleet hyvin säännöllisiä ja helposti ennustettavia. Monsuuni- ja muut sateet ovat aina tulleet ajallaan, minkä ansiosta kylvöt ja sadonkorjuut on voinut ajoittaa useimmiten optimaalisesti ja ihmisten saama sato on koko ajan kasvanut. Ilmastomuutoksen vaikutuksesta säätilan ennustettavuus heikkenee. Sateet ovat usein muuttuneet rankkasateiksi, jotka eivät jää maaperään vaan valuvat nopeasti mereen. Myrskyt ja kuivat kaudet näyttävät lisääntyneen ja niiden esiintyminen on tullut hankalammaksi ennustaa - hirveitä helleaaltoja esiintyy eri puolilla maapalloa. Myrskyihin ja tulviin kuolleiden ihmisten määrä on kasvanut jopa tuhansiin vuodessa. Jopa tämän talven lumenpaljous ja USA:n keskilännen paukkupakkaset ovat vain tätä samaa säätilan ennustamattomuutta.

Veden riittävyys on merkittävä ongelma ja voi aiheuttaa ilmastopakolaisuutta. Keinokastelu maataloustuotannon lisäämiseksi on uusiutumattoman luonnonvatan käyttämistä, kun Israelin, Kalifornian tai Aral järven ympäristön keinokastelu on aiheuttanut pohjaveden laskua Kaliforniassa, Kuolleen Meren ja Jordan joen kutistumisen ja Aral-järven lähes täydellisen katoamisen. Keinokastelu voi olla osasyynä Kalifornian metsäpaloihin - kun keinokastelun ulkopuolella maapohja on koko ajan kuivunut, se on otollista maata tulen leimahdukseen.

Kun veden riittävyydestä on tullut ympäristöuhka, meitäkin on syyllistetty liiasta veden käytöstä. On kauhisteltu sitä, kuinka suomalainen käyttää jopa satakertaisesti sen vesimäärän päivässä, minkä sudanilainen. Veden osalta täytyy kuitenkin muistaa, että suomalainen ei käytä vettä enemmän kuin sitä on kestävästi käytettävissä. Me olemme vain niin onnellisessa asemassa, että täällä uusiutuva veden määrä on niin suuri, että sitä riittää tuhlattavaksi. Kun suurimittainen veden kuljetus ei ole kannattavaa, ei saavuteta mitään muuta kuin pahaa mieltä sillä, että Suomessa veden käytöstä ihmisiä syyllistetään. Meidän vain tulee muuttaa veden käyttöämme sen mukaan, kuinka kuivassa ympäristössä vierailemme.