Huoltosuhde - täysin vailla tieteellistä perustetta

Keskiviikko 6.7.2022 klo 15.17 - Mikko Nikinmaa

Ja taas puhutaan eläkkeistä ja huoltosuhteesta. Lähtökohtana on se, että tarvitaan ikuinen väestönkasvu, jotta huoltosuhde ja sitä kautta eläkkeiden maksu voitaisiin turvata. Tässä ajattelutavassa on yksi perustavaa laatua oleva virhe, minkä vuoksi sille joutuisi kokeessa antamaan ilman muuta hylätyn arvosanan. Sama perustavanlaatuinen virhe on talouskasvuun pohjautuvissa kansantalousteorioissa. Niiden lähtökohtana on, että väestön ja talouden kasvu voivat jatkua äärettömiin. Ääretön kasvu rajallisella maapallolla ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Kasvuun pohjautuvat mallit olivat onnistuneita niin kauan kuin maapallon kantokykyä ei ollut ylitetty. Suomalaisten kulutustasolla tämä tapahtui noin 1970. Sen jälkeen suomalaiset ovat käyttäneet maapalloa paljon enemmän kuin se sallisi, nykyhetkellä tarvittaisiin noin kolmen maapallon resurssit vuodessa, jotta suomalaisten elämäntyyli olisi mahdollinen.

Kun väestönkasvuun ja talouskasvuun pohjautuvat mallit ovat mahdottomia rajallisella maapallolla, minua on jo pitkään ihmetyttänyt se, miksi kansantalouden malleja yleensä ja eläkemalleja erityisesti ei ole muutettu ottamaan huomioon maapallon rajallisuus. Eläkemallien osalta tämä on varsin kummallista, kun väestöpyramidin epätasapaino kestää melko varmasti vain muutaman vuosikymmenen. Kun eliniän kasvu loppuu ja nk. suuret ikäluokat ovat kuolleet on eläkkeellä olevien ja työssä käyvien ihmisten suhde jälleen ”oikea” mahdollistamaan eläkkeiden riittävän kertymän. Itse asiassa ikuiseen väestönkasvuun (ja myös vanhusten osuuden ikuiseen kasvuun) perustuva malli on hyvin hullunkurinen ja kaikkien eläinpopulaatiomallien vastainen. Jos lähdettäisiin siitä todennäköisemmästä tilanteesta, että nykyinen epätasapaino kestää muutaman vuosikymmenen, voitaisiin eläkkeiden maksuun käyttää nykyisiä, sangen suuriksi kasvaneita eläkerahastoja siihen asti kun työntekijöiden ja eläkeläisten määrä on taas tasapainossa.

Niin, kasvuun perustuvien mallien tilalle kansantaloustieteen tutkijoiden pitäisi kehittää kasvun rajat huomioon ottavia lähestymistapoja. Jos näin ei tehdä, se osoittaa, että taloustiede ei ole tutkimusta, joka reagoi tarpeellisiin muutoksiin. Paremminkin tällöin taloustiede osoittaa kuuluvansa astrologian ja muiden pseudotieteiden ja uskomusten joukkoon.