Väestön ikääntyminen ei ole ongelma vaan siunaus

Perjantai 29.10.2021 klo 15:32 - Mikko Nikinmaa

Lähes vuosittain syntyvyyden laskusta ja väestön ikääntymisestä puhutaan ongelmana, joka uhkaa suomalaisten eläkejärjestelmää. Yleensä tuodaan esiin vain kaksi muuttujaa, vanhojen ikäluokkien osuuden kasvu ja vuosittain syntyvien lasten määrän pieneneminen. Lähtökohtana on, että jatkuvaa populaation kasvua tarvitaan, jotta eläkkeet pystytään tulevaisuudessa maksamaan. Väestön ikääntymisestä on tullut mörkö, jota vastaan täytyy kaikin keinoin kamppailla. Pari vuotta sitten Götmark ym. kirjoittivat lehdessä Trends in Ecology and Evolution (TEE 33, 851-863, 2018) artikkelin Aging Human Populations: Good for Us,Good for the Earth, joka mielestäni yksiselitteisesti osoittaa, ettei väestön ikääntyminen ja ihmispopulaation pieneneminen ole ongelma vaan siunaus.

Aluksi voisi tuoda esiin sen, että yleisesti käytetty yli 65-vuotiaiden ja työikäisten (15-64 vuotiaiden) osuuksien vertailu ei ehkä olekaan paras mittari työkykyisten ja –kyvyttömien ihmisten vertailuun. Yli 65-vuotiaiden ja 15-64-vuotiaiden suhde näyttää kasvavan kaikkialla, mutta työkykyisten ja työkyvyttömien suhde ei muutu juuri lainkaan. Seuraavaksi täytyy ampua alas kuvitelma, että syntyvyyden kasvulla tai edes maahanmuutolla voisi merkittävästi estää väestön ikääntymistä. Toisin sanoen, jos näillä keinoin pyritään takaamaan eläkkeiden maksukyky tulevaisuudessa, väestönkasvun täytyy olla huima. Seuraavaksi meitä pelotellaan koko ajan sillä, että ikääntyvän väestön terveydenhoito vie enenevässä määrin resursseja. Tämäkään ei pidä paikkaansa, yhteiskunta näyttää paremminkin säästävän siinä, että väestö ikääntyy: pienenevien ikäluokkien myötä kustannukset lastenhoitoon, koulutukseen, työttömyyskorvauksiin ym. pienenevät paljon enemmän kuin vanhenevan väestön terveydenhoitokustannukset lisääntyvät.

Meitä pelotellaan myös sillä, että väestön ikääntyminen ja väheneminen aiheuttaisi suuret talouden ongelmat, sehän johtaisi taloudellisen kasvun loppumiseen ja deflaatioon, minkä seurauksena taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja varallisuus pienenisi. Kuitenkin Japanissa väestö on ikääntynyttä, siellä väestö on vähentynyt ja deflaatio jatkunut vuosia. Paikalliset ovat tämän huomanneet lähinnä siinä, että tilaa on vähän enemmän ja ostokset ovat halventuneet. Itse asiassahan lapsimäärän vähentyminen merkitsee sitä, että perheessä yksilöä kohti oleva varallisuus lisääntyy.

Toisin sanoen, väestön ikääntymiseen liittyvät pelot eivät ole lainkaan perusteltuja. Sen sijaan siihen liittyvä väestön väheneminen on toivottava ilmiö. Rikkaissa maissa väestön pieneneminen vähentää hiilijalanjälkeä merkittävästi, koska keskimääräisen eurooppalaisen hiilijalanjälki on kymmenkertainen keskimääräiseen afrikkalaiseen verrattuna. Väestön väheneminen köyhissä maissa puolestaan rikastuttaa jäljelle jäävää väestöä merkittävästi sen lisäksi että yhden ihmisen käytettävissä oleva tila suurenee, ympäristön saastuminen ja luonnonkirjon väheneminen pienenevät. Tässä ei voi olla tuomatta esiin paria lukua: maailman energiankulutus viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on kasvanut henkeä kohden yli 30 %. Kun väestönkasvu otetaan huomioon, maapallon kokonaiskulutus on kasvanut lähes 150 %. Näin ollen väestön pienenemisellä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Niinpä, syntyvyyden pienentymisellä pelottelulle ei ole mitään perusteita. Toisaalta ei ole perusteita sillekään, että lasten hankkimista Suomessa kauhisteltaisiin, kun lisääntyvyys ei ole niin suurta, että väestö kasvaisi. Kun vielä saavutamme sen tilanteen, että jokaisen syntyvän lapsen hiilijalanjälki ja ympäristökuorma pienenevät, olemme hyvää vauhtia kulkemassa kohti kestävää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, väestönkasvu, energiankulutus, eläke

Ilmastomuutos, kansantalous ja ympäristö

Sunnuntai 21.10.2018 klo 19:06

Lähes kymmenentuhatta ihmistä osoitti mieltä Helsingissä ilmaston muutosta vähentäviä tekoja vaatien. Tämä osoittaa, että ihmiset puoluerajojen yli ovat heränneet ajattelemaan, mitä jätämme lapsillemme. Mikään ei kuitenkaan muutu, jos paria asiaa ei saada iskostetuksi johtavien poliittisten päättäjien mieliin.

1. Ympäristövaikutukset ovat osa kansantaloutta. Kaiken taloudellisen toiminnan lähtökohdan pitäisi olla se, että mikäli toiminta aiheuttaa ympäristöhaittoja jossakin suhteessa, ne täytyy kompensoida ympäristön tilaa toisissa suhteissa parantaen. Vain tämän lähtökohdan toteutuessa voi kestävä kehitys toteutua.

2. Taloudellinen kasvu ei voi olla toimeliaisuuden päämäärä. Jotta maapallo voi säilyä asuinkelpoisena pysyvästi, niin ihmismäärän, energiankulutuksen kuin tavaratuotannon tulee vähetä. Kansantalouden tulisi ottaa päämääräkseen, miten tämä voidaan parhaiten ihmiset huomioonottaen toteuttaa. Jos ilmastomuutos halutaan pysäyttää kasvu on lähtökohtaisesti mahdoton. Jos ajatellaan eläinpopulaatioita, liiallista kannan kasvua seuraa väistämättä kannan romahdus. Ihmispopulaation osalta ilmastomuutos näyttää olevan tämä ekologinen häiriö, josta seuraa hallitsematon populaation romahdus. Me ihmiset puhumme aina, että pystymme rikkomaan perinteiset lainalaisuudet. Mikään kasvua vaativa toiminta ei kuitenkaan mahdollista tätä. 

3. Kansallisvaltioihin perustuva ajattelu on tullut tiensä päähän. Ilmastonmuutoksen aiheuttavat teot vaikuttavat kaikkiin maailman ihmisiin tehtiinpä ne sitten Suomessa, Kiinassa, Intiassa tai USA:ssa. Samoin hyödylliset toiminnot Brasiliassa, Ranskassa tai Tunisiassa hyödyttävät myös meitä. Näin ollen meitä yhtä lailla koskevat Amerikka ensin lausunnot, Ugandan väestönkasvu ja Moskovan lisääntynyt taksinkäyttö kuin omat ratkaisumme. Toisaalta emme voi vetäytyä kuoreemme, vähentää kehitysapua ja sanoa, että Suomi on niin pieni kansakunta, ettei meidän teoillamme ole mitään merkitystä. Meillä on vain yksi maapallo, jossa me kaikki elämme ja tekoja täytyy tehdä siellä, missä ne eniten vaikuttavat eikä lähteä siitä, että me vastaamme omasta maastamme ja muiden pitää vastata muista alueista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansainvälisyys, energiankulutus, ympäristönsuojelu, poliittinen vastuu

Rautatiet - mikä vika on valtiollisessa omistuksessa?

Keskiviikko 6.9.2017 klo 20:26 - Mikko Nikinmaa

Viime aikoina on tullut tavaksi haukkua VR:ää. On sanottu, että kaikki muuttuisi paremmaksi yksityistämisen myötä. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Eräs tuttavani kävi vähän aikaa sitten junamatkalla Euroopassa kaikkien yksityisten yhtiöiden kultamaissa. Ja kun hän tuli takaisin, kommentti oli, ettei hän enää ikinä hauku VR:ää. Huonoimmillaankin junat kulkevat täsmällisemmin kuin yksityisten yhtiöiden, joita jotkut tahot tännekin haluavat. Se, missä yksityiset yhtiöt lyövät julkisen palvelun on, että myöhästymisistä ja nuista ongelmista tiedotetaan paremmin.

Junat ovat aiheena tässä ympäristöblogissani, koska juna on ilman muuta ympäristön kannalta paras maakuljetusmuoto. Mutta Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa on turha edes kuvitella, että suurin osa reiteistä tuottaisi voittoa, mikä on ehdoton edellytys sille, että yksityiset yritykset haluaisivat osallistua raideliikenteeseen. Näin ollen meillä on valittavana joko yksityinen kilpailu, minkä tuloksena ympäristön tilaan kiinnitetään entistä vähemmän huomiota tai raideliikenteen lisääminen ympäristötukien avulla. Itse kannatan jälkimmäistä - se kun auttaa pitämään maapallon elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Itse asiassa tarvittaisiin Euroopan laajuinen junasuunnittelu. Tällöin saataisiin toimivia reittejä Tukholmasta Roomaan tai Prahasta Pariisiin. Nämä voisivat suurelta osin korvata lentämisen ollen huimasti ympäristöystävällisempiä. Tällä hetkellä näitä ei ole, kun yksityisten yritysten kannattaa ansaintamallinsa mukaisesti keskittyä suurkaupunkien lähiliikenteeseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, joukkoliikenne, energiankulutus

Suomen iso hiilijalanjälki

Perjantai 21.7.2017 klo 10:03 - Mikko Nikinmaa

Suomen hiilijalanjälki ei juuri mairittele. Euroopan maista vain Iso-Britannia on yhtä kurjassa jamassa. Ja tällä kertaa emme voi edes vedota pohjoiseen sijaintiimme ja pitkiin matkoihimme kun sekä Norja että Ruotsi ovat onnistuneet paljon Suomea paremmin hiilijalanjäljen pienentämisessä. Syitä eroon on tietysti monia, mutta ainakin yksi on yleinen suhtautuminen. Siinä missä ruotsalainen teollisuus on 2000-luvulla pienentänyt tuotettua yksikköä kohti kulutetun energiamäärän puoleen, Suomessa muutosta ei ole tapahtunut. Siinä missä Norja tukee sähköautojen ostamista, Suomessa sitä ei tehdä, vaan todetaan ettei moiseen ole varaa ja "hirttäydytään" puusta tehtävän biopolttoaineen tuotantoon, mikä ei ainakaan lyhyellä aikavälillä pienennä hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi, puu on aivan liian arvokas raaka-aine tuhlattavaksi energiakäyttöön: se voisi korvata puuvillan ja puurakentaminen voisi lisääntyä merkittävästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, energiankulutus