Voihan turve!

Maanantai 18.5.2020 klo 13.05 - Mikko Nikinmaa

Kun nyt on ruvettu keskustelemaan siitä, miten koronaviruspoikkeusolojen jälkeen yhteiskunnan toimintoja ruvettaisiin kehittämään, on yhtenä asiana tuotu esiin, että turpeen käytöstä energiantuotannossa luovuttaisiin hitaammin kuin on suunniteltu. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että turve on kotimaista energiaa, joten sen käytön jatkaminen olisi tarpeen huoltovarmuuden takaamiseksi. Mutta hetkinen, turvehan korvaa energiakäytössä kaksi muuta fossiilista energianlähdettä, jotka ovat hiili ja öljy. Siis lähtökohta tässä ajatuksessa olisi, että koronaviruksen jälkeisessä ajassa hidastettaisiin siirtymistä fossiilisista polttoaineista riippumattomaan energiantuotantoon. Eli ehdon tahdoin vähennettäisiin ilmastomuutoksen vastaisia toimia. Onko tässä hiventäkään järkeä?

Energiankulutuksen pieneneminen koronaviruspandemian aikana on merkittävästi vähentänyt fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja parantanut ilman laatua ympäri maapallon. Ilman saasteiden väheneminen on suoraan todennäköisesti vähentänyt ainakin yhtä paljon kuolemia kuin koronavirus on aiheuttanut. Lisäksi kuolevuus koronavirusinfektioihin ja jopa infektioiden esiintyvyyteen sellaisenaan näyttää useiden jo julkaistujen tutkimusartikkeleiden korreloivan merkittävästi ilman saastumisen kanssa. Tärkeimmät ilman saastuttajat ovat fossiiliset polttoaineet, turpeen poltto niiden joukossa.

Vaikka yhteiskuntien pysähtyminen koronaviruspandemian takia onkin tuonut tilapäistä iloa ilman puhdistumisen ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähenemisen kautta, ovat tutkijat varoittaneet siitä mahdollisuudesta, että tilanne kääntyy nopeasti aikaisempaa huonommaksi, jos kansantalouden elvyttämisessä lähdetään siitä, että fossiilisien polttoaineiden käyttöön kohdistuvia rajoituksia vähennetään. Näin toimittaisiin, jos turpeen käytöstä luopumista hidastettaisiin.

Kun lisäksi turpeen käyttö olisi huoltovarmuudelle hyödyllinen vain vähentämällä tuotavien fossiilisten polttoaineiden käyttöä, joiden käytöstä muutenkin pitäisi luopua, se ei edes lisäisi huoltovarmuutta. Huoltovarmuutta sen sijaan parantaisi merkittävästi tuulivoiman lisärakentaminen. Minua on kovasti ihmetyttänyt tuulivoiman rakentamiseen liittyvä vastustus samaan aikaan ja samojen ihmisten toimesta, jotka kannattavat turpeen käyttöä. Tuulivoimaloiden haitoiksi on sanottu meluhaittoja, niiden maisemallisia haittoja ja sitä, että ne tappavat lintuja. Niiden aiheuttamat lintukuolemat ovat suurimmaksi osaksi myytti ja ainakin satoja kertoja vähäisempää kuin hyönteismyrkkyjen tai kissojen aiheuttamat lintukuolemat. Maisemallisista haitoista minua ihmetyttää, kuinka tuulimyllyt ovat kamalia, mutta turpeen ottamisella pilattu suomaisema ei. Meluhaitatkaan eivät ole suuria – olen itse nukkunut energiaa tuottavasta tuulivoimasta korkeintaan 500 m päässä eikä se unta haitannut. Jos meluhaitta on niin merkittävä, silloin ei voi antaa jääkaapin tai pakastimen meluta tai missään tapauksessa ei voi asua kaupungissa tai tien varrella. Tuulivoimalathan varmistavat huoltovarmuutta merkittävästi, kun ne tuottavat energiaa, vaikka yhteydet ulkovaltoihin olisivat kokonaan poikki. Samalla tavoin riippumatta yhteyksistä muuhun maailmaan aurinkovoima tuottaa energiaa ja lisää siten huoltovarmuutta. Niinpä voikin väittää, että kaikki uusiutuvat energiantuotannon muodot ovat kotimaista energiaa ja vahvistavat huoltovarmuutta.

Tuulivoima on myös taloudellisesti kannattavaa, minkä osoittaa se, että nykyisin tuulivoimaloiden rakentamisesta ilman yhteiskunnan tukea on tehty päätöksiä ja se, että tänä vuonna Yhdysvalloissa on tuotettu energiaa enemmän uusiutuvia lähteitä käyttäen kuin hiiltä käyttäen. Kun uusiutuvien luonnonvarojen käyttö energiantuotannossa on taloudellisesti kannattavaa, lisää huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiantuotannosta (johon lasken turpeenkin), josta ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitäisi päästä eroon, ei ole mitään syytä hidastaa turpeen käytöstä luopumista. Paremminkin nykytilanne antaisi mahdollisuuden luopua turpeesta ja muista fossiilisista polttoaineista aiemmin suunniteltua nopeammin. Siinä tarvittavien infrastruktuurien rakentaminen voisi hyvin kuulua osaksi talouden elvytyspakettia, joka ilman muuta tehdään.

Dohan yleisurheilun MM-kisat - nyt katkesi kamelin selkäranka

Tiistai 1.10.2019 klo 11.43 - Mikko Nikinmaa

Olen aina ollut innokas penkkiurheilija. Viisikymmentä vuotta sitten heräsin keskellä yötä katsomaan Meksikon olympialaisissa yleisurheilun karsintakilpailuja ja olen varmaan katsonut suunnilleen kaikki televisioidut jalkapallon MM-kisojen ottelut 1966 Lontoon kisoista lähtien. Mutta kaikelle tulee näköjään loppu. Ja se loppu tuli nyt yleisurheilun MM-kisojen katsomisen osalta.

Olen jo pitkään tiedostanut, että huippu-urheiluun liittyy paljon luonnonvarojen tuhlailua ja piirteitä, joita emme mitenkään voi yhdistää ilmastomuutoksen vastaiseen taisteluun. Siitä huolimatta olen horjunut periaatteistani ja katsonut hyvää viihdettä – sillä sirkushuvejahan kaikki urheilu on. Enkä ole horjunut periaatteistani yksin. Kun yleisurheilun MM-kisat olivat viimeksi Lontoossa, katsojia oli kymmenen päivän kuluessa 750 000. Siihen verrattuna päivittäiset muutama tuhatta katsojaa Dohan kisoissa tuntuu naurettavalta. Paikallisia kiinnostavat kameliratsastuskilpailut enemmän. Ei edes katsojien vähäisyys olisi viimeinen naula arkkuun, mutta stadionin energiankulutus on. Kun Quatarin lämpötila tällä hetkellä on nelisenkymmentä astetta niin urheilijoiden suorituspaikat – eli koko avoin stadion – ilmastoidaan. Stadionin suorituspaikkojen lämpötila lasketaan suunnilleen viisitoista astetta ympäröivän ilman lämpötilasta. Suomessa on sanonta, että lämmitetään harakoille, kun talojen lämmitystä menee hukkaan. Ehkä Dohassa sitten jäähdytetään kameleille. Avoimen stadionin jäähdytys on suunnilleen sama, kuin täällä yritettäisiin lämmittää hiihtokisojen ulkokatsomot niin lämpimiksi, ettei talvitakkia tarvitsisi. Ja miten jäähdytys sitten tehdään: totta kai öljyvaltiossa öljyä käyttäen. Yleisurheilun MM-kisojen kymmenessä päivässä tuottama hiilidioksidipäästö fossiilisia polttoaineita käyttäen ei ole mitätön.

Urheilujohtajat puhuvat aina siitä, ettei politiikkaa ja urheilua pidä sotkea toisiinsa. Ehkä näin. mutta toisaalta erilaisia kisoja ei pitäisi saada lahjomalla. Ja näin on ilmeisesti käynyt niin tämänhetkisten yleisurheilun MM-kisojen ja parin vuoden päästä olevien jalkapallon MM-kisojen osalta. Jos oikeudenmukaisuuden periaatteita olisi näissä MM-kisoissa noudatettu, olisivat lähes kaikki joukkueet boikotoineet kisoja. Tämä olisi tervehdyttänyt kisojen hankintaa osoittaen, että lahjomalla saatujen kisojen tyhjille katsomoille ei tulla urheilemaan. Onneksi en ole nuori huippu-urheilija, koska siinä tapauksessa en olisi kisoihin lähtenyt, vaikka olisin ollut maailmantilaston kärjessä, kolmesta syystä: 1. Kisojen aiheuttama hiilidioksidikuorma on järjetön, 2. Kisat on saatu lahjomalla, 3. Suorituspaikkoja rakentaneet siirtotyöläiset ovat olleet orjien asemassa.

Tukia menneisyyteen vai tulevaisuuteen?

Lauantai 26.1.2019 klo 15.56 - Mikko Nikinmaa

Niin teollisuustyönantajat kuin palkansaajajärjestöt ovat voimakkaasti liputtaneet sen puolesta, että ilmastomuutosta hillitsevät toimet eivät saa vaikuttaa teollisuuden kilpailukykyyn.  Tämän takia kaikki perinteiset teollisuustuet pitäisi säilyttää. Kuitenkin nämä tuet ovat kaikki entisten aikojen perua ja niihin kuuluvat pahimpana esimerkkinä puoli miljardia verohelpotuksina fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Jos koko tuen perusteita ei muuteta, teollisuus ei modernisoidu, vaan säilyy antiikkisena niin kauan kuin mahdollista. Kyllä ilmastomuutoksesta välittävien tulisi huolestua siitä, että suomalaisen teollisuustuotannon hiilijalanjälki yksikköä kohti on kaksinkertainen verrattuna ruotsalaiseen. 

Kun samaan aikaan kuin perinteisiin teollisuustukiin ei ole juuri lainkaan puututtu, on Suomen julkinen tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus vähentynyt merkittävästi verrattuna lähes kaikkiin EU-maihin. Tämä tarkoittaa melko yksiselitteisesti sitä, että vanhoja perinteitä tuetaan uusien mahdollisuuksien sijasta. Kun ilmastomuutos etenee, tämä lähtökohta on erityisen huono, koska se tarkoittaa sitä, että jäämme vanhojen tapojen vangiksi silloin kun jotkut muut käyttävät joustavammin hyväkseen mahdollisuudet, joita taloudellinen toiminta ilmastomuutoksen torjumisessa vaatii. Ne, jotka käyttävät mahdollisuudet hyväkseen, voivat myydä tuotteet menneisyyteen jähmettyneille talouksille kuten Suomi.

Tai olisihan meillä vaihtoehto -voisimme hyväksyä sen, että perinteiset tavat eivät kuulu tulevaisuuteen ja että tulevaisuuden ratkaisujen mahdollistaminen edellyttää sitä, että tuet ohjataan tuotekehitykseen. Vanhakantiaset ammattiliitot ja teollisuustyönantajaliitot eivät tietenkään tätä vaihtoehtoa hyväsy, mutta ne ovatkin niin menneeltä vuosituhannelta...