Kalankakan yhteys ilmastonmuutokseen

Perjantai 15.10.2021 klo 12.15 - Mikko Nikinmaa

Min’ en mee uimaan, kalat on vetteen pissanneet, lauloi Mikko Alatalo muinoin. Ylikalastuksen takia tällaisen uimarin pelko on vähentynyt. Kun kalakannat ympäri maapallon ovat pienentyneet, niiden tuottama ulosteen määrä on pienentynyt huimasti, jopa puolella. Kalalajien katoamisesta ylikalastuksen vuoksi on kannettu huolta luonnon lajikirjon, biodiversiteetin, vähenemisen takia. Se on uhka, jopa niin, että pessimistisimmät kalatutkijat pelkäävät useimpien saaliskalojen kuolevan sukupuuttoon muutamankymmenen vuoden kuluessa, jos kalastusta ei vähennetä. Tämä taitaakin olla ylipessimistinen arvio, enkä nyt puutu lajikirjoon, vaan kalankakan merkitykseen.

Eipä heti tulisi mieleen, että merien hiilenkierrossa kalankakalla on suuri merkitys. Meren pohjaan vaipuva uloste poistaa kuitenkin hiiltä ilmastokierrosta useiksi sadoiksi vuosiksi. Ylikalastuksen vuoksi tämä hiilenpoistomekanismi on pienentynyt puoleen 1900-luvun alkuvuosista. Science Advances lehden artikkelissaan (Science Advances, 8 Oct 2021, Vol 7, Issue 41, DOI: 10.1126/sciadv.abd7554) Blanchi ym. laskivat, että tämä hiilenpoiston väheneminen on suunnilleen yhtä suuri tekijä ilmastonmuutoksen taustalla kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö.

Niinpä, ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin vähenemisen yhteydet ulottuvat aina vain yllättävämpiin paikkoihin. Kaiken kaikkiaan koko ympäristönmuutos tuo esiin sen lähtökohtaisesti kestämättömän ajatusmallin, jossa rajallista maapalloa käsitellään rajattoman kasvun lähtökohdista. Niin voitiin toimia sata vuotte sitten, mutta nyt rajat ovat tulleet vastaan.