Aja hiljaa isi nyt vain...

Tiistai 21.6.2022 klo 15.16 - Mikko Nikinmaa

Paluu muisteloihin, kun kaikilla oli kuplavolkkari ja suosittu lapsen laulama laulu kehotti isää ajamaan töihin hiljaa ”niin sitten illalla leikitään”. Tuo aika oli 1960-lukua, jolloin maapallolla oli ihmisiä kolmisen miljardia ja autoja Suomessa 500 000, kun niitä nyt on vajaat kolme miljoonaa. Silloisella kulutustasolla ja ihmismäärällä maapallo olisi hyvin riittänyt ihmiskunnan vuotuiseen kulutukseen eikä ilmaston muutoskaan olisi huolena. Paluu vanhoihin hyviin aikoihinhan on kaikkien populistien haave. Siinä vain unohdetaan, että ihmisten määrä maapallolla on melkein kolminkertaistunut, keskimääräinen kulutustaso moninkertaistunut ja kuilu köyhien ja rikkaiden maapallon alueiden välillä suurentunut huimasti: kun 1970 maapallon köyhimmän ja rikkaimman 25 %:n BKT:n ero oli 10-kertainen, 2010 se oli yli 20-kertainen. Jos voisimme palata vanhoihin hyviin aikoihin 1960-luvulla niin, että kaikki silloiset demografian ja talouden tunnusluvut olisivat voimassa, kaikki ympäristön tilasta huolestuneet hyppisivät riemusta.

Mutta tekstini otsikko ei johtunut halusta palata menneeseen, vaan siitä, mitä voitaisiin tehdä nyt. Bensiinin hintahan on viime syksystä noussut huimasti. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen, ja kaikille ilmiselvä, on se, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan venäläisen öljyn osto Euroopassa on lähes loppunut ja kun yksi suurimmista öljyn myyjistä on pois markkinoilta, markkinoilla olevan öljyn määrä vähenee ja hinta nousee. Öljy-yhtiöt ovatkin viime kuukausina tehneet ennätysmäisiä voittoja, Ukrainan sodan ansiosta. Toinen syy on se, että öljyn tuottajat ovat tietysti huomanneet, että öljytuloja saa enää vain vähän aikaa, kun fossiilisista polttoaineista luovutaan. Niinpä ne maksimoivat voittonsa niin kauan kuin öljytuotteilla on menekkiä.

Lämpötilat ovat eri puolilla maapalloa nousseet nopeammin ja korkeammalle kuin on ennustettu. Onkin melko varmaa, ettei lämpötilan nousua pystytä rajoittamaan Pariisin ilmastosopimuksessa toivottuun 1.5 asteeseen. Kuitenkin kaikki toimet, jotka tehdään lämpötilan nousun rajoittamiseksi vähentävät muutoksen suuruutta ja siten haitallisia vaikutuksia luontoon ja ihmiseen. Sen sijaan, että voivotellaan bensiinin hinnan nousua ja vaaditaan hinnan laskua, jotta käytetyn polttoaineen määrä voisi säilyä ennallaan, voitaisiinkin hyväksyä se, että hinnan nousun takia autoa käytetään vähemmin. Tällöinhän öljyn kokonaiskulutus vähenee ja sen myötä hiilidioksidipäästöt.

Polttoaineen kokonaiskulutusta vähentäisi tehokkaasti myös ajonopeuden lasku. Kun 1970-luvulla oli öljykriisi, määrättiin kattonopeus. Se vähensi polttoaineen kokonaiskulutusta selvästi. Tekemällä samanlainen määräys nyt, esimerkiksi määräämällä 80 km/h kattonopeus, bensiininkulutus vähenisi noin 15 % nykyisestä. Tämä vähentäisi sekä bensiinin hinnannousun vaikutusta kulkukustannuksiin että hiilidioksidipäästöjä. Ja ainut haitta olisi se, että matkaan kuluisi nykyistä hieman pidempi aika. Mutta sen verran epämukavuutta kai voisi odottaa ihmisten hyväksyvän ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Itsekkyys ja ahneus - taloudellisen menestyksen ja palkkapolitiikan peruspilarit

Sunnuntai 12.6.2022 klo 18.18 - Mikko Nikinmaa

Afrikan itärannikon savannialueella ovat sateet jääneet tulematta jo neljänä vuonna peräkkäin. Intian niemimaan lämpötilat ovat olleet yli 40 astetta – lämpöaalto on tullut jo paria kuukautta aikaisemmin kuin tavallisesti. Koko USA:n alueella näyttävät lämpötilat jo nyt, kesäkuun alkupuolella, saavuttavan ennätyksiä. Useilla paikkakunnilla pelätään 40 asteen rajapyykin ylittyvän.

Mutta…inflaatio on noussut niin paljon, että suomalaisten ostovoima uhkaa alentua, jos ei saada lisää liksaa ja veroja alemmas. Ostovoimanhan pitää kohota ja kansantuotteen kasvaa. Miksi? Varmaan siksi, että maapallon lämpötila nousee ennätyksiin entistä nopeammin. Suomen luonnonvarojen käyttö on nykyisin niin suurta, että tarvittaisiin kolme maapalloa, jotta kulutus olisi kestävää. Silti koko talous perustuu siihen, että haluamme vain lisää. Kun vielä 1970-luvun alussa yksi maapallo olisi riittänyt, kulutuksen määrän tulisi palata 50 vuoden takaiseen. Paluuta vanhaanhan kaikki populistit haluavat. Kun vietti nuoruutensa 1970-luvulla, ei lainkaan tunne, että silloin oli liian vähän tavaroita saatavilla. Kuitenkin kulutuksemme on kolminkertaistunut niistä ajoista. Eli palkankorotusten sijaan meidän pitäisi vaatia palkanalennuksia.

Viidenkymmenen vuoden takaisesta ajasta maapallon väestömäärä on yli kaksinkertaistunut. Pääosa väestönkasvusta on tapahtunut Aasiassa ja Afrikassa. Samoin viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Euroopan energiankulutus on jopa vähentynyt, kun se Aasiassa ja Afrikassa on kasvanut suunnilleen samassa tahdissa kuin väestö. Tästä populistit ovat tehneet sen johtopäätöksen, että kyllähän me voimme jatkaa elämäämme kuten ennenkin, mutta niiden köyhien pitää ruveta tekemään muutos: sekä rajoittaa väestönkasvua että lopettaa energiankulutuksen kasvu ilmastonmuutoksen estämiseksi. Tätä ajattelutapaa voi sanoa ilmastoimperialismiksi. Siinä unohdetaan, että meidän elämäntapamme vaatii kolmen maapallon resurssit vuodessa. Jos sen sijaan lähtökohtana olisi, että me rikkaat vähentäisimme kulutuksemme 1970-luvun alun tasolle ja tällöin vapautuvat resurssit käytettäisiin Aasian ja Afrikan alueiden kehittämiseen, ilmastonmuutos olisi mahdollista torjua, kun eriarvoisuus maapallon eri osien välillä katoaisi.

Itsekäs ja ahne ajattelu kuitenkin estää tuon. Mitä me siitä hyötyisimme? Niin, mitä? Ensinnäkin todennäköisyys pakolaisuuteen pienenisi, kun elinolot nykyisin köyhillä alueilla paranisivat huimasti. Parantuvat elinolosuhteet mahdollistaisivat koulutusta, mikä on tehokkain keino syntyvyyden laskuun. Kun koulutus paranisi, diktaattorien asema heikkenisi: heidän menestyksensä perustuu siihen, että kansa tietää mahdollisimman vähän.

On tietysti utopiaa, että itsekkyys ja ahneus taloudellisen menestyksen kulmakivinä katoaisivat. Mutta jos osakeyhtiölakia muutettaisiin niin, että sen sijaan, että ”yhtiön tehtävänä on tuottaa voittoa osakkailleen” tehtävänä olisi tuottaa voittoa osakkailleen ympäristön sallimissa rajoissa, yritysten toiminta varmasti muuttuisi ympäristöystävällisemmäksi. Lähtökohdan muutos varmaan muuttaisi yleistä asennettakin. Elon Muskin miljardit olisivat paljon suuremmaksi hyödyksi, jos niiden avulla lapset pääsisivät kouluun kuin lyhyiden avaruusmatkojen rahoituksessa.

Vesi - elämän ehto

Tiistai 26.4.2022 klo 16.17 - Mikko Nikinmaa

Kaikki elävä on pääosin vettä. Elävien solujen vesipitoisuus on 60-75 %. Vähän vettä (muutama prosentti) on vain lepoitiöissä ja siemenissä. Ne voivat herätä henkiin jopa vuosikymmenien tai vuosisatojen jälkeen, kun saavat vettä. Kasvien siemenet itävät – eli muuttuvat eläviksi – kun kevät koittaa, lumi sulaa kostuttaen maan ja aurinko lämmittää. Kuten Pursiainen, Lajunen, Hohtola ja Peltomäki kirjoittivat Docendon 2014 kirjassaan, kaiken takana onkin vesi.

Nykymuotoista elämää ei voisi olla ilman vettä. Siksi ihmisenkin vesitasapainon säätely on tarkempaa kuin minkään muun elintoiminnon, ja syystäkin. Meidän tapauksessamme jo alle 10 %:n vesipitoisuuden lasku n. 60 %:iin painostamme aiheuttaisi kuoleman. Onneksi munuaisemme ovat tehokkaat ja pystyvät säätelemään eritettävän veden määrää puolesta pariinkymmeneen litraan vuorokaudessa. Munuaisten teho ei kuitenkaan riitä, jos ihminen joutuu olemaan pitkään kuivassa ja kuumassa, jos juomaveden määrä on riittämätön. Tällainen tilanne on ilmastonmuutoksen myötä tullut jokapäiväiseksi eri puolilla maapalloa. Jo tällä hetkellä arvellaan veden riittämättömyyden aiheuttavan jopa useiden miljoonien ihmisten kuoleman vuodessa. Suoranainen veden riittämättömyys ei ole kuitenkaan ainut maapallon vesivaroihin liittyvä ongelma.

Avaruudesta katsoenhan maapallo on sininen planeetta. Yli 70 % sen pinta-alasta on vesistöjä. Tästä vedestä on kuitenkin vain prosentin verran eläinten juomavedeksi sopivaa makeaa vettä. Lisäksi makea vesi jakautuu niin, että sen saatavuus on hyvä alueilla, joissa ihmisiä ja eläimiä on vähän ja huono siellä, missä heitä on paljon. Vesistöihin on perinteisesti suhtauduttu niin, että sinne on voinut kaataa kaikki jätteet ja kalastaa meret tyhjiksi.

Valitettavasti mentaliteetti, joka hyödyntää meriä kestämättömästi, on edelleen voimissaan. ”Sininen talous” käyttäisi meriä aikaisempaa intensiivisemmin. Vaikka rannikkoalustojen öljynporaus loppuisikin, uudeksi vaaraksi on nousemassa kaivostoiminta merenpohjassa. Meren pohjista on nimittäin löydetty lähes puhtaita metalliaihioita, joita suunnitellaan hyödynnettäviksi. Toisena suunnitelmana on, että vesiviljelyllä tuotettaisiin lisääntyvä osa ihmisen proteiinitarpeesta. Siinä ei oteta huomioon, että nykymuotoinen vesiviljely ei vähennä kalastusta, vaan vähäarvoinen kala syötetään rehuina varakkaiden ihmisten suosimille kaloille. Ja liikakalastus jatkuu entiseen malliin.

Meriä voisi kyllä hyödyntää, mutta se pitäisi tehdä kestävästi. Jätteiden päästö sinne tulisi lopettaa. Kalanviljelyssä pitäisi siirtyä kasvipohjaista rehua käyttäviin lajeihin. Leviä voisi ruveta viljelemään enenevässä määrin – ne voisivat muodostaa merkittävän hiilidioksidinielun. Kaiken kaikkiaan merien hyödyntämisen pitäisi toimia maailmanlaajuisena yhteistyönä, koska suurin osa valtameristä ei kuulu millekään yksittäiselle maalle – ja tämä aiheuttaa että merten resursseja käytetään melkein ilman minkäänlaisia sääntöjä.  

Ilmastoskeptikkojen kommentteja ilmastotutkijoiden turhautumisesta

Maanantai 21.3.2022 klo 14.56 - Mikko Nikinmaa

Kirjoitukseni ”Ilmastotutkijatkin rupeavat sanomaan blää, blää, blää” tuli tälle palstalle 11.3. Se julkaistiin jokseenkin samassa muodossa Turun Sanomissa 19.3. otsikolla ”Ilmastonmuutoksen torjunnan hitaus turhauttaa ilmastotutkijoita.” Sitä on kommentoitu alla olevilla tavoilla. Ennen näitä kommentteja en olisi uskonut lehtiä lukevien ihmisten täydelliseen tietämättömyyteen ja siihen, että he hyväksyvät yksiselitteisesti kumottuja valheita. No, puolet suomalaisistahan on edelleenkin sitä mieltä, että ilmastomuutos on vain ”ilmastouskovaisten” mielissä. Alla on kommentteja kirjoitukseeni. Omia kommenttejani niihin olen laittanut kursiivilla. Yksi asia, joka kiinnitti huomiota, oli sanan tosiasia yleinen käyttö kommenteissa. Aiemmin on osoitettu, että mitä vähemmän asiasta tietää, sen varmempi on siitä, että oma mielipide on tosiasia.

 ”Tosiasia on, että ilmastonmuutoksesta ei ole yhtään todistetta pystytty esittämään. Kaikki kuivuus, sateet, lämmin, kylmä jne mitä toitotetaan, on aina esiintyneitä ilmiöitä. Eniten näitä ilmastonmuutokseen uskovia turhauttaa, kun ilmasto ei suostu muuttumaan näiden ennusteiden mukaan, talvi tulee syksystä toiseen, ei ihme, kun turhauttaa.” Jaa, eiväthän ilmastotutkijat sano, ettei äärisääilmiöitä olisi aiemmin ollut. Vain niiden todennäköisyys muuttuu. Mikä aiemmin tapahtui kerran vuosisadassa, esiintyy nyt kerran kymmenessä vuodessa.

”Ilmastonmuutosoptiota pidetään, että kiihkoilijat pysyvät tyytyväisinä. Kun jonkin aikaa vielä kuluu yksi ja toinen huomaa, että se talvi aina vaan tulee, vaikka sitä ei pitänyt olla enää pariin vuosikymmeneen. Siinä alkaa pahimmankin kiihkoilijan usko heittää.” Vaikka ilmastotutkijat kuinka yrittävät sanoa, että sää ja ilmasto ovat eri asioita, sitä ei hyväksytä. Kylmiä talvia tulee aina olemaan, vain niiden esiintymistodennäköisyys muuttuu.

”"Jokaisessa esitetään räjähdysmäisesti kasvaneeseen kirjallisuuteen pohjautuva analyysi" olen lukenut noita mutta vastakkaisia tutkimuksia niissä ei oteta huomioon. Eli puun lustotutkimus on sivuutettu eli niistä saatu tieto ilmaston lämpötilasta tuhansia vuosia taaksepäin. Taikka sitten kolme tutkijan hiilidioksidin ilmastovaikutuksesta missään näitä ei oteta huomioon eikä edes kumota millään tieteellisellä vakuuttavalla tavalla.” Mistähän johtuu, että kun ne ”ilmastoskeptiset” jutut analysoidaan, niistä löytyy lähes poikkeuksetta virheitä, menetelmällisiä puutteita tai jopa datan manipulaatiota halutun tuloksen saamiseksi. Sitä paitsi, jos 10000 tutkimuksen data osoittaa jotakin ja kolmen jotakin muuta, pitäisikö molempien painoarvo olla sama? Tietysti tutkimuksen on tärkeää selvittää syyt tulosten eroihin.

”Ilmastokiihkoiluun ei mahdu muuta kuin alkuperäinen "oivallus", että ilmastonmuutos on ja nyt sitä pitää todistella kaikin tavoin. Syykin on yksinkertainen, rahan tulo loppuu, jos ihmiset oivaltavat, että kyse on täydestä huijauksesta.” Tämä väite on minusta kaikkein kummallisin yleinen väite. Ilmastotutkijat eivät ole niitä, jotka työllään rikastuisivat. Sen sijaan tutkijat, jotka ovat myyneet itsensä öljyteollisuudelle, voivat saada melko suuren taloudellisen korvauksen.

MM: ”Yritti IPCC:n pimittää tietoja 2009, mutta vuodetut sähköpostit paljastivat huijauksen. Piti nimittäin saada tilastoista häviämään kolmekymmentä luvun pitkät hellejaksot, jotta kaksituhatta luvulle saatiin keskilämpötilat jyrkkään nousuun. Auto ja teollisuus aiheuttaa saasteita, ei ilmastonmuutosta, eikä sitä voi pysäyttää, eikä edes hidastaa. Mutta saasteita voidaan hidastaa ja se on pääasiassa suurten kaupunkien ongelma. Dinosaurukset eivät hävinneet ilmastomuutoksen takia, vaan maahan syöksyneen taivaan kappaleen takia. Olen lukenut kaikki (IPCC) raportit, mutta uutta nyt on se että IPCC puhuu nyt sopeutumisesta. Vähemmälle on jääneet puheet pysäyttämisestä. Ja ette vastannut kysymykseeni. Mitä tapahtuisi, jos TODELLA ilmastonmuutos pysähtyisi???Voin sen vastata puolestanne. Ihmiskunnalle kävisi samalla tavalla, kuin niille dinosauruksille.” Tähän on saatu uskomaton määrä virheellistä ”tietoa”. IPCC:llä ei ole ollut minkäänlaisia sähköpostivuotoja. Varmaan kommentissa tarkoitetaan East Anglian yliopistoon tehtyä sähköpostivarkautta. Niissäkään ei paljastettu mitään huijausta, vaan tutkijat keskustelivat 30-luvun lämpöaallosta, joka on kaikissa malleissa mukana. Autojen ja teollisuuden saasteet aiheuttavat ilmastomuutosta. Dinosaurukset kuolivat meteorin maahansyöksyn aiheuttaman lämpötilan laskun (ilmastonmuutos) takia.

Toinen kommentoija: ”Nyt MM väittää lukeneensa kaikki IPCC raportit ja silti kirjoittaa tuollaista soodaa ja misinformaatiota!? Hae uudestaan raporteista kohta "Ihmistoiminnasta aiheutunut ilmastonmuutos", lue se ja tee itsellesi kysymykset: a) mistä johtuu viimeisen 150 vuoden aikana tapahtunut ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus b) miten se on vaikuttanut maapallon keskilämpötilan muutokseen?”

MM: ”Pitää taas palauttaa mieliin muutama tosiasia. Tuo 150 vuoden pätkä aikaikkunassa on todella pieni ja ei todista juuri mitään. Kolme miljoonaa vuotta sitten oli hiilidioksidipitoisuus nykyisellä tasolla, mutta keskilämpötila kaksin kertainen. Noin 500 miljoonaa vuotta sitten oli hiilidioksidipitoisuus VIISITOISTA kertainen nykyiseen verrattuna ja keskilämpötila samaan aikaan nykyisellä tasolla. Ihmisten aiheuttamat päästöt on noin 5%kaikista päästöistä. Suomen osuus on tuosta noin 0,13%. Ei noilla luvuilla ole mitään todellista vaikutusta keskilämpötiloihin. Eräs paneelin jäsen sanoi sen suoraan "Ilmastomuutosta ei voi enää pysäyttää, siksi pitää siihen sopeutua"” Ilmastotutkijat eivät tyydy katsomaan vain viimeistä 150 vuotta, vaan ovat järkyttyneitä siitä, että nyt on tapahtunut 150 vuodessa se, mikä aiemmin 10000 vuodessa. 5 % on suuri luku, kun se tulee aiemman tasapainon päälle. Sitä osaa ilmastomuutosta, joka on jo tapahtunut, on vaikea pysäyttää, muutoksen rajuutta voisi sen sijaan pienentää

Putinin hyökkäys Ukrainaan ja öljyn hinnannousu - sysäys vihreään siirtymään

Keskiviikko 16.3.2022 klo 16.10 - Mikko Nikinmaa

Putinin Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut karmealla tavalla, miten haavoittuva fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuva yhteiskunta on. Venäjä on ollut tärkein Euroopan käyttämän maakaasun lähde ja yksi tärkeimmistä öljyn viejistä maapallolla. Jos rupeaa miettimään öljynviejämaita, eipä joukossa ole monta, jotka olisivat stabiileja yhteiskuntia ilman konfliktien uhkaa lähialueilla: Iran, Irak, Saudi-Arabia, Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Venezuela, Nigeria. Pelkästään tästä syystä, energian saannin varmistamiseksi riippumatta kriiseistä eri puolilla maapalloa, öljyn käytöstä olisi päästävä eroon. Tämä on vihdoin tiedostettu Euroopan Yhteisön maissa, joista useat ovat olleet ällistyttävän sinisilmäisiä Venäjän kaasu- ja öljytuonnin suhteen. Kun Putinin järjestämä kriisi tuli nyt samaan aikaan, kun EU:n ilmastorahaston käyttökohteita suunnitellaan, energiaomavaraisuuden lisäys ja ilmastotoimet käyvät käsi kädessä. Jos mikä on kotimaista, se on tuuli, aurinko, vuorovesi, aallot ym. Kun sähkö tuotetaan näillä, riippuvuus Venäjästä ja fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee.

Putinin sota on suurin syyllinen myös bensiinin ja dieselöljyn jyrkkään hinnannousuun. Vaikka lyhyellä aikavälillä on hyväksyttävä, että niiden käyttöä tuetaan esim. verotusta ja sitä kautta hintoja laskemalla, tämä ei voi olla pitkän tähtäyksen ohjelma. Paremminkin öljyn hinnan suuren vaihtelun tulisi kiihdyttää muutosta pois bensiinin ja dieselöljyn käytöstä. Vihreän vedyn tuotantoa ja lisääntyvää käyttöä kuorma-auto- ja laivaliikenteessä tulisi edistää. Toinen tärkeä asia olisi siirtää tavaraliikennettä rekoista rautateille, mikä vähentäisi fossiilisten polttoaineiden kulutuksen lisäksi teiden kulumista ja mikromuovien leviämistä (renkaista vapautuva mikromuovi aiheuttaa lähes puolet ympäristön mikromuovikuormasta). Jos vain rautatieasemilta kulutuspaikalle menevä tavara ajettaisiin kuorma-autoilla, vähenisi polttoaineen ja teiden kulutus merkittävästi. Tämä edellyttäisi juna-rekka konttisiirtosysteemien rakentamista, jälleen ilmastorahaston rahoituksen kohde.

Tässäkin asiassa Putin näyttää Ukrainan hyökkäyksellään ampuneen itseään jalkaan. Euroopan maat siirtyvät venäläisen öljyn ja kaasun käytöstä vihreisiin energianlähteisiin suunniteltua nopeammin ja voivat tehostaa liikennejärjestelmiään vihreään suuntaan.

Ilmastotutkijatkin rupeavat sanomaan blää, blää, blää

Perjantai 11.3.2022 klo 15.25 - Mikko Nikinmaa

Siitä, että ihmisen toiminnat voivat muuttaa ilmastoa, raportoitiin jo sata vuotta sitten. Viisikymmentä vuotta sitten ilmestynyt kirja Kasvun rajat osoitti maapallon olevan rajallinen. Yhtenä viestinä oli, että hiilen ja öljyn käytöstä pitää vähitellen päästä eroon, jotta kestävä kehitys maapallolla on mahdollista. YK perusti 1988 IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change), joka julkaisi ensimmäisen raporttinsa 1990. Se kokosi yhteen jo tuolloin laajan kirjallisuuden siitä, kuinka ihminen tulee aiheuttamaan kestämättömän ilmaston lämpenemisen, kuivuutta, jäätikköjen sulamista ja meren pinnan kohoamista, jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei vähennetä. IPCC on julkaissut sen jälkeen raportin 1995, 2001, 2007, 2014 ja nyt viime ja tänä vuonna. Raportit ovat koko ajan ennustaneet, mitä vaikutuksia erisuuruiset lämpötilamuutokset aiheuttavat, kuinka todennäköistä niiden esiintyminen on ja millaiset toimet estäisivät tai vähentäisivät vaikutuksia.

 

Raporttien tullessa ilmastoskeptikot ovat aina kuorossa huoanneet, että taas se IPCC esittää kauhukuvia, vaikka edellisenkään raportin jälkeen ei juuri mitään muutoksia ole tullut. Heidän mukaansa kaikki kiireelliset toimenpiteet ovat turhia. Raportit eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Jokaisessa esitetään räjähdysmäisesti kasvaneeseen kirjallisuuteen pohjautuva analyysi, minkä perusteella voidaan haitallisten ilmiöiden todennäköisyys arvioida: on järkyttävää huomata, että haitallisen ilmiön todennäköisyys on muuttunut 1990 raportin alhaisesta viime viikkoisen raportin mukaan lähes varmaksi. Viime viikon raportti toteaa, että jotkut ilmastomuutoksen negatiiviset vaikutukset näyttävät jo palautumattomilta. Useita mahdollisia muutoksia voidaan vielä estää, mutta siihen tarvitaan nopeita ja konkreettisia toimia – eikä vain puheita ja lupauksia.

 

YK:n ilmastokokouksia on pidetty 1995 alkaen vuosittain, viime syksynä Glasgowssa oli jo 26. kokous. Kokouksista parhaiten muistetaan 1997 Kioton kokous, jossa aikaansaatiin askeleet ilmastonmuutoksen torjumiseksi (Kioton protokolla) ja 2015 Pariisin kokous, jossa tehtiin lupaus lämpötilan nousun rajoittamisesta alle 2 asteeseen. Globaali muutos on tällä hetkellä jo 1.1 astetta. Glasgown viimesyksyisen kokouksen piti olla tapaaminen, jossa puheista päästään konkretiaan. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka selvä ilmapiirin muutos olikin päättäjien mielissä tapahtunut, nuoren ilmastokeulakuvan Greta Thunbergin kommentti kuvaa kokouksen annin:

 

”Bläh, bläh, bläh.”

 

Turhautuneena siitä, että IPCC:n raportit eivät ole johtaneet läheskään riittäviin konkreettisiin toimiin, jotkut ilmastotutkijat ovat luopumassa IPCC:n toimintaan osallistumisesta. Mitä virkaa on tehdä huolellista työtä ja siihen perustuvia ennusteita, kun aiemmissakin raporteissa tehdyt konkreettiset ehdotukset jätetään toteuttamatta. Ja siksi ajaudutaan aina vain pahenevaan kierteeseen. Eipä oikein voi olla kuin samaa mieltä heidän kanssaan. Ilmeisesti poliitikot pelkäävät äänestäjien valumista niille tahoille, jotka eivät vastakkaisesta todistusaineistosta huolimatta katso ilmastonmuutoksen olevan totta. Vanhoilliset elinkeinoelämän johtajat puolestaan pelkäävät yritystensä voittojen vähenevän, jos ilmastotoimiin tartutaan. Onneksi suuri osa elinkeinoelämän johtajista on heitä ja poliitikkoja edistyksellisempiä.

 

Metsä vai puupelto? Jos haluat ympäristöongelmia tulevaisuudessa, valitse jälkimmäinen

Maanantai 21.2.2022 klo 16.34 - Mikko Nikinmaa

Kun olin lapsi 1960-luvulla pääosa metsistä oli siellä missä niiden pitikin. Missä maapohja oli kosteaa, kasvoi kuusia ja männyt olivat kuivilla kankailla. Vaikka havupuut olivatkin metsien pääpuita, niiden joukossa kasvoi koivuja ja haapoja. Metsien ojitus ja avohakkaus olivat vasta tulossa. Metsurit kaatoivat puut yksitellen – tuolloin olivat jo moottorisahat tulleet, mutta eivät metsätyökoneet. Tukit tuotiin metsästä pääosin hevosten vetämissä reissä. Niin, silloin talousmetsätkin olivat metsää ja niiden lintulajisto oli monipuolinen.

Puun tuotantoa piti kuitenkin saada lisätyksi. Korjuumenetelmät muuttuivat. Metsätyökoneet syrjäyttivät perinteiset metsurit: yksi kone teki varmaan kymmenen metsurin työn. Koneiden ei ollut kuitenkaan helppo liikkua, jos metsästä hakattiin vain puu sieltä, toinen täältä. Varsinkaan monitoimikoneen kaikki teho ei tullut käytetyksi, jos ei kaikkia puita hakattu samalla kertaa. Metsätyökoneiden käyttöön kytkeytyivät avohakkuut. Avohakkuualueilla maapohja aurattiin, auratussa maassa kun mukamas taimet kasvoivat paremmin. Niin, paikalla, missä ennen avohakkuuta oli ollut hyvä mustikkasato kuusimetsissä ja puolukkasato mäntymetsissä, oli hakkuun jälkeen useita vuosia horsmakasvusto, jossa oli hankala liikkua auratun maan takia.

Avohakkuualueille istutettiin tietysti uusia havupuiden taimia. Yksi silmiinpistävimmistä piirteistä on ollut kuusien osuuden kasvu. Niitä on istutettu entistä kuivemmille kasvupaikoille. Kuusi kasvaa jonkin verran nopeammin kuin mänty ja sen myyntiarvo on puukuutiota kohti suurempi. Hakkuuaukeilla puun kasvu yleisesti on aluksi jonkin verran suurempaa kuin oikeassa metsässä, mutta sitten kun puupelto on kasvanut, ero katoaa. Viljellyt metsät ovat jokseenkin aina vain yhden puulajin puupeltoja, joita jopa suositellaan lannoitettavaksi kuten peltoja.

Kun viime vuosien ajan on paljon puhuttu siitä, kuinka metsien kasvu koko ajan vain lisääntyy, joten hakkuita voidaan lisätä, on suurelta osin puhuttu vain puupelloista, jollaisiksi vain metsien rahallisesta arvosta kiinnostuneet metsätalouspiirit haluaisivat saada Suomen kaikki metsät. Tämä lähestymistapa unohtaa kokonaan seuraavat kolme näkökulmaa, joista viimeinen romauttaa pitkällä tähtäyksellä puun tuotannon.

1. Oikea metsä on muutakin kuin yhden lajin puupelto. Metsien linnut, kasvit, sienet ja marjat kärsivät kaikki puiden monokulttuurista. Viime vuosikymmenien kuluessa esimerkiksi ennen niin yleiset hömö- ja töyhtötiaiset ovat muuttuneet harvinaisiksi. Monimuotoinen metsä on paras tae sille, että luonnonkirjo säilyy suurena ja että me ja lapsemme pystymme marjastamaan ja sienestämään. Mmm-mustikkapiirakka; mustikkapaikat häipyvät vuosiksi-vuosikymmeniksi kun metsiä ”hoidetaan”.

2. Metsien lannoitus rehevöittää vesiä. Ilmaston muutoksen jälkeen eniten uutisvälineiden palstatilaa saava ympäristöongelma on Itämeren ja muiden vesistöjen rehevöityminen. Rehevöitymisen vastaista taistelua pidetään yhtenä suurimmista ympäristönsuojelun tarpeista. Tästä huolimatta metsien lannoitusta jopa lentolannoituksin mainostetaan metsäyhtiöiden verkkosivuilla. Lannoituksen sanotaan lisäävän metsien kasvua ja siten metsänomistajien tuloja. Ehkä näin onkin, mutta me muut maksamme lannoitusten haitat, kun vesien rehevöitymistä ei saada kuriin.

3. Yhden lajin puupellot ovat erityisen alttiita tuholaisille. Suomen luontaiseen hyönteislajistoon kuuluu useita tuhohyönteisiä, kuten kirjanpainaja ja mäntypistiäinen. Samaten kasvitauteja aiheuttavia bakteereja ja sieniä, esimerkiksi juurikääpä, esiintyy luonnostaan. Tyypillistä näille kaikille on, että ilmaston lämpeneminen tuntuu suosivan niitä. Lisäksi ne suosivat tyypillisesti yhtä lajia, joten leviäminen on tehokasta sopivan lajin puupellossa. Esimerkiksi kirjanpainaja ja juurikääpä esiintyvät erityisesti kuusessa. Jos kuusi voi huonosti kasvupaikan kuivuuden vuoksi, leviää kirjanpainajien aiheuttama vahinko kulovalkean tavoin puupellon kuusesta kuuseen. Jos metsäala olisikin luontaista sekametsää, siinä olevat vähemmät kuuset eivät olisi yhtä huonokuntoisia ja metsän lehtipuihin kirjanpainaja ei leviäisi lainkaan. Tuloksena voikin olla, että tulevaisuudessa liian kuivalle perustetut kuusipellot tuottavat paljon vähemmän kuin luontaisesti uudistuvat sekametsät.

Metsätalous, joka perustuu vain maksimaaliseen puun tuotantoon tällä hetkellä, onkin varma keino aiheuttaa ongelmia luonnon käytölle tulevaisuudessa.  

Polttomoottori vai sähkömoottori kulkuneuvojen voimanlähteenä?

Tiistai 14.12.2021 klo 20.05 - Mikko Nikinmaa

Kun pyritään eroon fossiilisista polttoaineista, autojen voimanlähteenä on ruvettu käyttämään bensiini- ja dieselmoottorien sijasta sähkömoottoreita. Siis polttomoottoreista ollaan siirtymässä pois. Polttomoottorihan ei kuitenkaan tarkoita fossiilisia polttoaineita käyttävää moottoria. Tämän takia olen ruvennut miettimään ja vertailemaan sähkökäyttöisten ja polttomoottorilla toimivien kulkuneuvojen aiheuttamaa ympäristökuormaa, kun lähtökohtana on fossiilisista polttoaineista vapaa liikenne.

Sähköautoissa on kaksi merkittävää ongelmaa: akut ja paino. Tällä hetkellä lisäongelma on se, että suuri osa maailman sähköntuotannosta perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Näin ollen moni ympäristösyistä sähköauton käyttöön siirtynyt ihminen kuluttaa autonkäytössään lähes saman verran fossiilisia polttoaineita kuin ympäristöstä piittaamaton henkilö. Tämä ongelma tietysti poistuu, kun hiilestä, öljystä ja maakaasusta riippuva sähköntuotanto loppuu. Sähköautojen lisääntyvä käyttö siirtää kuitenkin fossiilivapaaseen sähköntuotantoon pääsemisen ajankohtaa myöhemmäksi, koska sähkön kulutus lisääntyy huimasti. Pahimmissa arvioissa ajatellaan jopa, ettei sähköntuotantoa pystytä kasvattamaan riittävästi, jotta koko liikenne pystytään sähköautoistamaan.

Mutta riippumatta sähköntuotannon ongelmista, akut itse ja autojen paino ovat ympäristöhaittoja. Johtuen akuista sähköautot painavat selvästi enemmän kuin perinteiset autot. Tiesittekö, että yksi suurimmista mikromuovien lähteistä on autojen rengaskuluma. Se on 40-50 % kaikesta ympäristöön joutuvasta mikromuovista. Rengaskuluma puolestaan on suoraan verrannollinen auton painoon: mitä painavampi auto sitä enemmän mikromuovia pääsee renkaista ympäristöön. Kun lisäksi renkaiden kulumisesta johtuvaa mikromuovia ei mitenkään voi kerätä, sähköautojen painonlisäys näkyy välittömästi lisääntyvänä mikromuovimääränä ympäristössä.

Akut puolestaan aiheuttavat merkittävän kaivostoiminnan lisätarpeen. Jos akkumetallit tuodaan Kiinasta tai Kongosta, tuotannon eettisyys ja kaivostoiminnan ympäristöhaitat ovat merkittävät. Niinpä akkumetallien kaivamista ja jalostamista Suomessa pyritään lisäämään voimakkaasti. Lisäksi täällä ollaan innolla perustamassa akkutehtaita, joihin väistämättä liittyy metallinkäsittelyn ympäristöongelmia. Niin kaivostoiminnan kuin metallien jalostuksen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat olleet tapetilla jo pitkiä aikoja eivätkä ne ole lainkaan vähentyneet. Siitä huolimatta ne sangen harvoin yhdistetään ”ympäristöystävälliseen” sähköautoiluun. Akkujen kehityksessä on tietysti nähtävissä ympäristöystävällisempi suunta, natriumkloridin käyttöön perustuva akkuteknologia. Tämä ei kuitenkaan ole vielä tuotantovaiheessa.

Polttomoottorit puolestaan voivat käyttää esimerkiksi ammoniakkia ja vetyä polttoaineinaan vain pienin muutoksin. Ammoniakki polttoaineena on ilman katalysaattoreita ongelmallinen, koska sen palamisessa syntyy typen oksideja. Nämä kuitenkin saadaan jo tällä hetkellä poistetuksi autojen pakokaasuista, joten ongelma ei ole ylitsepääsemätön. Vedyn polttamisessa puolestaan syntyy vain vettä, joten sitä käyttämällä haitallisista päästöistä pääsee kokonaan eroon. Ammoniakin ja vedyn tuotanto vaatii kuitenkin paljon sähköä. Itse asiassa tuolloin tullaan taas siihen ongelmaan, että fossiilivapaaseen liikenteeseen pääsy edellyttää sähkön tuotannon pääsyä eroon hiilestä, öljystä ja maakaasusta. Vedyn tuottaminen on toisaalta jo koemittakaavassa mahdollista hajottamalla vesi vedyksi ja hapeksi auringonvalon avulla.

Johtopäätöksenä sähkö- ja polttomoottorin vertailusta voikin sanoa, että polttomoottorin ja ympäristöystävällisen polttoaineen käyttö on pienempi haitta ympäristölle kuin sähköauto. Onkohan autoteollisuus toiminut liian kiireisesti sitoutumalla sähköautoihin? Paras vaihtoehto olisi kuitenkin autoliikenteen radikaali vähentäminen erilaisin keinoin.

Väestön ikääntyminen ei ole ongelma vaan siunaus

Perjantai 29.10.2021 klo 15.32 - Mikko Nikinmaa

Lähes vuosittain syntyvyyden laskusta ja väestön ikääntymisestä puhutaan ongelmana, joka uhkaa suomalaisten eläkejärjestelmää. Yleensä tuodaan esiin vain kaksi muuttujaa, vanhojen ikäluokkien osuuden kasvu ja vuosittain syntyvien lasten määrän pieneneminen. Lähtökohtana on, että jatkuvaa populaation kasvua tarvitaan, jotta eläkkeet pystytään tulevaisuudessa maksamaan. Väestön ikääntymisestä on tullut mörkö, jota vastaan täytyy kaikin keinoin kamppailla. Pari vuotta sitten Götmark ym. kirjoittivat lehdessä Trends in Ecology and Evolution (TEE 33, 851-863, 2018) artikkelin Aging Human Populations: Good for Us,Good for the Earth, joka mielestäni yksiselitteisesti osoittaa, ettei väestön ikääntyminen ja ihmispopulaation pieneneminen ole ongelma vaan siunaus.

Aluksi voisi tuoda esiin sen, että yleisesti käytetty yli 65-vuotiaiden ja työikäisten (15-64 vuotiaiden) osuuksien vertailu ei ehkä olekaan paras mittari työkykyisten ja –kyvyttömien ihmisten vertailuun. Yli 65-vuotiaiden ja 15-64-vuotiaiden suhde näyttää kasvavan kaikkialla, mutta työkykyisten ja työkyvyttömien suhde ei muutu juuri lainkaan. Seuraavaksi täytyy ampua alas kuvitelma, että syntyvyyden kasvulla tai edes maahanmuutolla voisi merkittävästi estää väestön ikääntymistä. Toisin sanoen, jos näillä keinoin pyritään takaamaan eläkkeiden maksukyky tulevaisuudessa, väestönkasvun täytyy olla huima. Seuraavaksi meitä pelotellaan koko ajan sillä, että ikääntyvän väestön terveydenhoito vie enenevässä määrin resursseja. Tämäkään ei pidä paikkaansa, yhteiskunta näyttää paremminkin säästävän siinä, että väestö ikääntyy: pienenevien ikäluokkien myötä kustannukset lastenhoitoon, koulutukseen, työttömyyskorvauksiin ym. pienenevät paljon enemmän kuin vanhenevan väestön terveydenhoitokustannukset lisääntyvät.

Meitä pelotellaan myös sillä, että väestön ikääntyminen ja väheneminen aiheuttaisi suuret talouden ongelmat, sehän johtaisi taloudellisen kasvun loppumiseen ja deflaatioon, minkä seurauksena taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja varallisuus pienenisi. Kuitenkin Japanissa väestö on ikääntynyttä, siellä väestö on vähentynyt ja deflaatio jatkunut vuosia. Paikalliset ovat tämän huomanneet lähinnä siinä, että tilaa on vähän enemmän ja ostokset ovat halventuneet. Itse asiassahan lapsimäärän vähentyminen merkitsee sitä, että perheessä yksilöä kohti oleva varallisuus lisääntyy.

Toisin sanoen, väestön ikääntymiseen liittyvät pelot eivät ole lainkaan perusteltuja. Sen sijaan siihen liittyvä väestön väheneminen on toivottava ilmiö. Rikkaissa maissa väestön pieneneminen vähentää hiilijalanjälkeä merkittävästi, koska keskimääräisen eurooppalaisen hiilijalanjälki on kymmenkertainen keskimääräiseen afrikkalaiseen verrattuna. Väestön väheneminen köyhissä maissa puolestaan rikastuttaa jäljelle jäävää väestöä merkittävästi sen lisäksi että yhden ihmisen käytettävissä oleva tila suurenee, ympäristön saastuminen ja luonnonkirjon väheneminen pienenevät. Tässä ei voi olla tuomatta esiin paria lukua: maailman energiankulutus viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on kasvanut henkeä kohden yli 30 %. Kun väestönkasvu otetaan huomioon, maapallon kokonaiskulutus on kasvanut lähes 150 %. Näin ollen väestön pienenemisellä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Niinpä, syntyvyyden pienentymisellä pelottelulle ei ole mitään perusteita. Toisaalta ei ole perusteita sillekään, että lasten hankkimista Suomessa kauhisteltaisiin, kun lisääntyvyys ei ole niin suurta, että väestö kasvaisi. Kun vielä saavutamme sen tilanteen, että jokaisen syntyvän lapsen hiilijalanjälki ja ympäristökuorma pienenevät, olemme hyvää vauhtia kulkemassa kohti kestävää kehitystä.

Ojitukset - monitahoinen ympäristöongelma

Sunnuntai 10.10.2021 klo 14.57 - Mikko Nikinmaa

Kun olin lapsi ja nuori, metsien ja soiden ojituksen katsottiin olevan tärkeä osa metsänhoitoa. Samaten metsien lannoituksen ajateltiin olevan vain positiivista, kun se edistää metsien kasvua. Nämä ajatukset eivät lainkaan ottaneet huomioon mitään muuta kuin metsän kasvun lisäämistä tai osassa soista turvepeltojen aikaansaantia. Vieläkin on valitettavan paljon tällaista suhtautumista, kun turvepeltojen ennallistamista on toivottu osaksi maatalouden päästövähennystalkoita. Lisäksi ilmastonmuutoksen ohella metsien ja soiden ojitukset ja metsien lannoitukset aiheuttavat useita muita ongelmia, joiden takia niistä pitäisi päästä kokonaan eroon ja vanhojenkin ojitusten sulkeminen olisi tarpeen.

Miksi suot ovat olemassa? Vesi keräytyy niihin niin, että vapautuu vähin erin alapuolisiin jokiin. Tämän ansiosta jokien virtaus muuttuu vain vähän rankkasateiden, lumen sulamisen ja kuivien aikojen jälkeen. Luonnontilaisten soiden alapuolisissa joissa ei olisi mahdollista tapahtua Keski-Euroopan kaltaisia jokien tulvia. Se, että tulvat ovat lisääntyneet erityisesti Pohjanmaan ja Lapin joissa johtuu paljolti siitä, että siellä on soiden ojitus ollut yleisintä, minkä seurauksena sulamisvesien valuman viive lyhenee ja tulvien todennäköisyys kasvaa.

Sen lisäksi, että tulvat pahenevat, ojissa kulkeutuu järkyttävä määrä rauta- ja muita metalli-ioneita. Niiden pitoisuus voi nousta kesäsateiden jälkeen niin korkeaksi, että on tappava pitoisuus nahkiaiselle ja lohikaloille. Tämän havaitsimme jo 1980-luvun loppupuolella Perhonjoella tekemissämme tutkimuksissa. Pohjanmaan metsien, soiden ja peltojen ojitukset aiheuttavat suuret metalli-ionien valumat Pohjanlahteen.

Viimeisenä tuleekin sitten metsien lannoitus. Se yhdistettynä metsien ojitukseen on merkittävä osa Itämerta rehevöittävistä päästöistä. Ilman lannoitteitakin ojista valuu rehevöittävää maannosta Itämereen, mutta lannoitteet lisäävät rehevöitymistä suunnattomasti.

Niinpä, ”metsänhoito” mukaan lukien soiden käsittely ovat haitallisia sekä ilmastonmuutoksen kannalta että muiden ympäristöongelmien aiheuttajina. Huomattavaa onkin, että muualla maailmassa ollaan jo havahduttu tarpeeseen luoda suon kaltaisia alueita veden haittojen pienentämiseksi. Eiköhän meidänkin olisi aika toimia samoin?

Vihervasemmiston energiahömpötys nostaa sähkön hintaa - tarua vai totta?

Sunnuntai 26.9.2021 klo 18.21 - Mikko Nikinmaa

TARUA!!!

Perussuomalaiset ja muut paluuta entiseen haikailevat sanovat ilmastonmuutoksen torjunnassa vaadittavan siirtymisen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energianlähteisiin aiheuttavan tällä hetkellä havaittavan sähkön hinnan nousun. Heidän mukaansa investoinneista uusiutuviin energianlähteisiin tulisi luopua ja jatkaa entiseen malliin. ”Meidän ympäristömme Suomessa on mainiossa kunnossa, emmekä voi heikentää kilpailukykyämme tekemällä kalliita energiantuotantoratkaisuja ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä.” Näin puhuvat poliitikot, jotka vastustavat siirtymistä uusiutuviin energianlähteisiin.

Mutta onko noissa puheissa mitään perää, kun jopa energiateollisuuden kärkihahmot sanovat, että sähkön hinnan nousu tällä hetkellä johtuu ensi sijassa fossiilisten polttoaineiden hinnannoususta. Itse asiassa tuulivoima on tällä hetkellä edullisin energiantuotannon keino. Se on tällä hetkellä niin hyvin kannattavaa, että energiateollisuus ympäri maailmaa investoi tuulivoimaloihin ilman mitään tukiaisia. Sen sijaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä tuetaan eri tavoin Suomessa lähes 2 000 000 000 eurolla. Niinpä näyttääkin siltä, että vanhakantainen fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuva energiantuotanto on ilmastonmuutoksen aiheuttamisen lisäksi päätekijä sähkön hinnan nousussa.

Ja sitten se huoltovarmuus, jolla turvetukia perustellaan. Turve on kotimainen fossiilinen polttoaine ja näin sitä voi pitää vaihtoehtona vain tuontiöljylle ja -hiilelle. Kaikille näille on yhteistä se, että niistä pitäisi päästä eroon. Miksi muuten huoltovarmuudesta puhuttaessa ei tuoda esiin sitä, että onhan tuulienergiakin täysin kotimaista energiaa, minkä tuotantoa mikään ulkomaa ei voi estää. Eli huoltovarmuuskorttia pitäisi käyttää perusteena tuulivoimaloiden rakentamiseen.

Niinpä, tämä vihervasemmiston syyttely on vain yksi esimerkki siitä, miten menneisyyteen käpertyvät tahot kertovat silkkoja valheita, jotta pystyisivät estämään muutoksen.

Miksi hallitus käy yötä myöten neuvotteluja ilmastoasioista muttei työllisyydestä ja valtionvelasta?

Torstai 9.9.2021 klo 18.36 - Mikko Nikinmaa

 Voi hyvänen aika!! Vaikka monessa asiassa en olekaan hallituksen toimien kanssa samaa mieltä, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajan kysymys tuo hyvin esiin sen, kuinka oppositio elää mennyttä aikaa, vaikka jo muinainen laulu sanoo: Ei aika mennyt koskaan palaa.

Kysymys tuo esiin ajatuksen, että jos työllisyys ja valtionvelka hoidetaan, voidaan palata entiseen maailmaan. No, tämähän itse asiassa tuo esiin konservatiivien (joita sekä Kokoomus että Perussuomalaiset ovat) perustavanlaatuisen ongelman. Heidän mielestään jokin ennen koettu on paras tulevaisuuden ratkaisu. Valitettavasti näin ei ole. Maapallon ympäristö on jo muuttunut niin, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko teemme hallittuja muutoksia maksoi mitä maksoi tai annamme muutoksien tapahtua katastrofien kautta.

Hallituissa muutoksissa ilmastokysymykset ajavat kirkkaasti ohi valtionvelan. Aina kun velkaa kauhistellaan, puhutaan siitä, miten emme saa jättää velkaa jälkeläisillemme. Heitä ei kuitenkaan paljon auta velaton valtio, jos ympäristö on muuttunut elinkelvottomaksi. Eikä siinä auta täystyöllisyyskään. Niinpä vain ilmastokysymykset ratkaisemalla voidaan saavuttaa hallittu muutos. Ja tehtäessä hallittua muutosta, meidän täytyy hyväksyä se, että olemme niitä rikkaita, joiden on mahdollista antaa tukea maapallon köyhille.

Tämä ajatus herättää vastustusta erityisesti Perussuomalaisissa, jotka koko ajan puhuvat, että katastrofeista kärsiviä pitää auttaa erityisesti niiden lähialueilla ja erilaisten pakolaisten tulo Suomeen estää kokonaan. Auttaminen katastrofien lähialueilla edellyttäisi kuitenkin avun lisäämistä, mikä taas on täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset haluavat. Heidän mielestäänhän kehitysapua pitäisi vähentää. Jos näin tehdään, pakolaisvirrat Eurooppaan kasvavat. Mitä Perussuomalaiset sitten haluavat tehdä: ammutaanko rajan yli tulevat?

Katastrofit: tulvat, tulipalot, helleaallot, kuivuus jne. johtavat ilmastopakolaisuuteen, kun moni alue tulee elinkelvottomaksi. Pakolaiset ja kantaväestöt rupeavat ottamaan yhteen. Teollisuustuotanto Suomessakin kärsii ja kukaan ei osta tuotteita, joita valmistetaan. Yhteisvaikutuksena kaikesta on satojen miljoonien jopa miljardien ihmisten kuolema. Ja se koskee jopa Suomea, nykyinen terveydenhuolto romahtaa eivätkä tämänhetkiset vanhustenhoidon ongelmat ole enää edes uutisia.

Jaa, hallittu muutos vai muutos katastrofien kautta, itse tiedän, kumman haluaisin. Sen takia yötä myöten käydyt ilmastoneuvottelut ovat paljon tärkeämmät kuin mitkään työllisyyteen tai valtionvelkaan liittyvät toimet.

Sähköautot eivät ole ratkaisu - yksityisautoilun pitää vähentyä

Keskiviikko 4.8.2021 klo 19.44 - Mikko Nikinmaa

Kun lukee uutisia ja kuuntelee mainospuheita, tuntuu siltä, että jos siirrymme käyttämään sähköautoja, voi autoilua vaikka lisätä ilman haittavaikutuksia ympäristölle. Onko asia näin? Siirtyminen sähköautoihin nollaa auton käytön hiilidioksidipäästöt, joten sillä tavoin liikenteen ilmastovaikutus saadaan poistetuksi, mutta se ei ole ainut ongelma ympäristön kannalta.

1. Tiestö. Jos autoilua ei pystytä vähentämään, tiet ovat suuri maan käytön osa. Lisäksi mitä turvallisemmiksi tiet tehdään ihmisen hengissä säilymisen kannalta sitä enemmän ne vievät tilaa, kun täytyy rakentaa moottoriteitä ja eritasoliittymiä. Teiden vaatima tila on pois viljelymaasta ja metsistä. Teiden päällystys, joka kuluu sitä nopeammin mitä enemmän liikennettä on, on suurelta osin raakaöljyn komponenttia, asfalttia. Asfaltin kuluessa syntyy pienhiukkasia, jotka ovat sangen myrkyllisiä. Pienhiukkaspäästöt toki vähenevät, mutta eivät poistu, jos nastarenkaiden käyttö lopetetaan. Jos autoliikenne lisääntyy, nastarenkaista riippumaton tien kulutus ja sitä seuraava pienhiukkasten kasvu myös lisääntyvät.

2. Autot. Autojen rakentamiseen käytettävät mineraalit (mukaan lukien akkujen tarvitsemat metallit) saadaan toistaiseksi kaivostoiminnasta. Tähän ei vaikuta yhtään se, onko auto polttomoottorilla vai sähkömoottorilla toimiva. Paremminkin sähköautojen akut vaativat aikaisempaa enemmän metalleja, jotka tällä hetkellä louhitaan suurelta osin epäeettisesti toimivista kaivoksista esimerkiksi Kongossa. Tärkeää olisi, että autojen valmistuksessa päästäisiin täydelliseen kiertotalouteen. Lisäksi sähköautojen valmistuksessa tarvitaan melkoinen määrä energiaa. Valmistus on ilmaston kannalta neutraalia vasta, kun energia tuotetaan kokonaan muuten kuin fossiilisilla polttoaineilla. Lisäksi pitää muistaa, että autot ja niiden komponentit kuljetetaan usein merirahtina fossiilisin polttoainein käyvillä laivoilla.

3. Mikromuovi. Autojen renkaiden kuluminen aiheuttaa lähes puolet ympäristön mikromuovikuormasta. Sähköauton käyttö ei vähennä tätä kuormaa lainkaan: paremminkin päinvastoin, koska sähköautot ovat useimmiten painavampia kuin polttomoottoriautot. Tällöin niiden rengaskulutus on suurempi kuin polttomoottoriautojen. Mikä on vielä pahempaa, renkaiden kulumisesta aiheutuvaa mikromuovikuormaa ei voi kerätä, vaan se leviää kaikkialle, missä autoilla ajetaan. Tämä poikkeaa muusta mikromuovista, mikä voidaan sangen tehokkaasti kerätä talteen jäteveden puhdistuksessa.

Siirtyminen sähköautoihin ei siis ole ratkaisu, vaan autoilun ympäristövaikutuksia voi pienentää vain autoilua vähentämällä. Tämän tekeminen onnistuu ainoastaan miettimällä liikkumisratkaisuja täysin uusista lähtökohdista, joissa yksityisautoilu ja auton omistaminen eivät enää ole keskiössä.

Kalaparat

Keskiviikko 14.7.2021 klo 17.14 - Mikko Nikinmaa

Suomen vesistöille on tyypillistä niiden mataluus. Lisäksi ne ovat usein ruskeavetisiä, mikä nopeuttaa lämpenemistä. Myös meidän meremme, Itämeri, on suhteellisen matala ja sen syvänteet ovat melkein hapettomia. Niiden veden happipitoisuus on alhaisempi kuin happipitoisuus, jossa melkein kaikki kalat kuolevat. Lisäksi Itämeren veteen sopeutuneet kalat eivät yleensä siedä 35 promillen suolapitoisuutta, joten ne eivät pysty pakenemaan lämpötilan nousua viileämpään Atlanttiin. Siispä useimpien kalojen kannalta Itämeri lahtineen on vain suuri järvi.

Suomessa elävien kalojen tärkein ominaisuus on vuosituhansien ajan ollut kyky toimia alhaisessa lämpötilassa. Tämän vuoksi niiden solukalvoissa on paljon juoksevuutta lisääviä monityydyttämättömiä rasvahappoja. Näiden ansiosta solukalvot suomalaisilla kaloilla 10^oC:ssa ovat suunnilleen yhtä juoksevia kuin meillä ihmisillä 37^oC.ssa. Hermoston toiminta, muu signaalinvälitys, ionikuljetus solukalvojen läpi jne. perustuvat valkuaisaineiden liikkeeseen solukalvolla, mikä vaatii kalvojen oikean juoksevuuden. Jos kalvo on liian juokseva, rupeaa sydän lyömään kiivaasti ja epäsäännöllisesti. Tämän seurauksena veren pumppaus kudoksiin häiriintyy. Kun samaan aikaan hermojen toiminta häiriintyy niin, että lihakset alkavat supistella tahdosta riippumattomasti, vähentynyt veren pumppaus kudoksiin aiheuttaa hapenpuutetta. Tämä tapahtuu suomalaisilla kaloilla alhaisemmassa lämpötilassa kuin Keski- ja Etelä-Euroopan kaloilla puhumattakaan tropiikin kaloista.

Nyt kesän helleaalto on jatkunut jo toista kuukautta. Kouvolassa on mitattu kaikkien aikojen Suomen ennätys peräkkäisissä hellepäivissä tänään, 27 päivää. Tämän takia Suomen järvien veden lämpötila saattaa olla pohjaan asti noussut. Jos näin on, kalat eivät enää voi paeta liian lämmintä vettä viileisiin syvänteisiin. Lisäksi ensimmäiseksi kuolevat pohjakalat, jotka eivät koskaan ole joutuneet kokemaan lämmintä vettä. Kiiski on tällainen pohjakala. Minusta onkin hyvinkin mahdollista, että Pyhäjärven kiiskikuolemien ensisijainen syy on lämpötilan nousu alusvedessäkin. Kala ei pääse enää viileämpään, jolloin sen elintoiminnat häiriintyvät. Jos helle vielä jatkuu, pelkään että Saimaan nieriät ja siiat kaikkialla rupeavat kuolemaan. Mateet ja muikut menehtyvät. Laajat kalakuolemat koskettavat jokseenkin kaikkia muita lajeja paitsi ruutanaa, suutaria ja kuhaa, jotka elävät täällä levinneisyysalueensa pohjoisrajalla ja uisivat mieluummin lämpimämmissä vesissä. Niille tämä kesä on nautinto.

Turverekat ja Elokapina

Torstai 24.6.2021 klo 18.19 - Mikko Nikinmaa

Kun tässä vähän aikaa sitten turpeesta toimeentulonsa saavat rekkayrittäjät häiritsivät liikennettä Mannerheimintiellä, siitä uutisoitiin käytännössä vain positiivisesti ja viranomaiset toivoivat vain välttämään reittejä, jotka voisivat osua rekkamarssin häiritsemille katuosuuksille Helsingissä. Näin suhtauduttiin siis mielenosoitukseen, joka kohdistui toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on pienentää ilmastonmuutosta ja muutenkin vähentää luonnon pilaamista. Kun puolestaan Elokapina häiritsi Mannerheimintien liikennettä yrittäen tuoda esiin sen, että ilmastotekoihin on ryhdyttävä ripeämmin kuin nyt ollaan valmiit, viranomaiset näyttivät, ainakin uutisten ja lehtikirjoitusten perusteella, nopeasti pyrkivän estämään mielenosoituksen aiheuttaman häiriön. Lisäksi yleisön suhtautuminen mielenosoitukseen näytti pääosin negatiiviselta.

Suhtautuminen ilmastomuutoksen torjuntaan tulee näkyviin ylläolevassa ristiriidassa. Ilmastotekoja ollaan nimellisesti valmiit tekemään, kunhan ne eivät häiritse normaalia elämää ja aiheuta epämukavuutta. Tämä suhtautuminen on valitettavan yleistä kaikessa luonnonsuojelussa: siihen ollaan valmiita, kunhan se ei mitenkään häiritse jokapäiväistä elämää. Aina kun tämänhetkiset taloudelliset arvot ja ympäristö ovat vastakkain, taloudelliset näkökohdat jäävät voitolle. Oikeastaan tämä tulee karmeimmillaan näkyviin siinä, kun kauhistellaan, ettemme voi jättää jälkeläisillemme perinnöksi rahallista velkaa.  Velan välttämiseksi voi ympäristöä pilata talouden nimeen: voimme siis jättää jälkeläisillemme ympäristön, jossa eläminen on vaikeaa, sen sijaan, että ottaisimme velkaa ympäristöinvestointien tekemiseksi.

Oikeastaan ongelmana ovat talouden mittarit. Niiden pitäisi ottaa huomioon ympäristövaikutukset. Talouden pitäisi ottaa huomioon ympäristötase. Vain silloin kun se on neutraali tai positiivinen, voidaan puhua kestävästä kehityksestä. Lisäksi kestävä kehitys ei voi olla pelkästään yhtä kansallisvaltiota koskeva, vaan meidän on päästävä uudenlaiseen globalismiin, ympäristöglobalismiin. Ympäristöongelmat kun eivät noudata valtioiden rajoja, vaan maapallo on yksi kokonaisuus.

Sateet ja Itämeren rehevöityminen

Perjantai 18.6.2021 klo 19.24 - Mikko Nikinmaa

Yksi ilmastonmuutoksen näkyvimmistä vaikutuksista on se, että sateet Suomessa ovat rankempia kuin ennen ja niitä tulee paljon kasvukauden ulkopuolella, jolloin erityisesti viljelysmaa on paljaana. Rankkojen sateiden takia maata huuhtoutuu Itämereen valuviin jokiin. Huuhtoutumista on vielä lisännyt soiden ja metsien ojitus. Suothan ovat alun perin syntyneet tasaamaan veden virtausta. Kun ne ojitetaan, veden kokonaisvirtaus vuodessa ei muutu, mutta veden virtauksen vaihtelut aikayksikössä suurenevat huomattavasti, minkä takia huippuvirtaukset aiheuttavat huomattavaa maa-aineksen huuhtoutumista.

Kun maa-ainesta kulkeutuu jokien mukana Itämereen, myös sen sisältämät ravinteet ja kaikki kuona-aineet seuraavat mukana. Tuskin on yleisesti tiedossa, että jokiveden mukana Pohjanlahteen valuva metallikuorma aikayksikössä on suurempi kuin kovasti kauhistellun Talvivaaran metallivalumat. (Tosin ne tietysti tapahtuvat paljon suuremmalla alueella.) Suuri syy meriveden samentumiseen on sinne jokiveden mukana kulkeutuva maa-aines, jonka kertymisen lisääntyminen on viime vuosina tapahtunut pelkästään ilmastonmuutokseen liittyvien rankkasateiden vuoksi.

Koska lisääntyviin sateisiin on hankala vaikuttaa muuten kuin yleisesti ilmastonmuutosta estämällä ja koska niiden aiheuttamaan ravinnekuormaan voi vaikuttaa vain hyvin rajallisesti maanviljelyn ravinnekuormaa vähentämällä, täytyisi kehittää uusia keinoja maan huuhtoutumisen vähentämiseksi. Näitä on erityisesti kaksi. Ensimmäinen on soiden ennallistaminen, minkä jälkeen suot jälleen toimisivat vettä vähin erin vapauttavina pesusieninä. Toinen on maanviljelymenetelmien muuttaminen niin, että maan peitteisyyttä yritetään lisätä koko ajan. Tämä olisi tarpeen myös siitä syystä, että nykyinen kyntö-äestys sykli aiheuttaa maaperän viljavuuden heikkenemistä vuosi vuodelta ja lisää lannoitustarvetta lisäten mereen kulkeutuvien ravinteiden määrää.

Niinpä, ilmastonmuutos aiheuttaa suurelta osin myös nykytilanteessa hallitsemattoman ravinteiden valuman Itämereen. Lisäksi se aiheuttaa lämpötilan nousua, minkä seurauksena levät ja vihreät kasvit kasvavat nopeammin. Tämä osaltaan lisää sinileväkukintoja ja heikentää muutenkin veden laatua.

Ilmastomuutoksen torjunta vaikuttaa väistämättä perinteisiin työpaikkoihin

Maanantai 12.4.2021 klo 12.04 - Mikko Nikinmaa

 

Olen tässä lukenut voivottelua siitä, kuinka Nesteen Öljyjalostamon lopettaminen Naantalissa vähentää työpaikkoja, kuinka turpeen energiakäytön vähentäminen vie työpaikkoja. Niinpä. Voivottelu on samanlaista kuin Trumpin lähtökohta siitä, että hiili- ja öljyperusteisten työpaikkojen pitää säilyä!

Totta kai työelämässä täytyy tapahtua muutos! Jos haluamme, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto korvataan kestävästi tuotetulla energialla, kaikkien fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien työpaikkojen on häivyttävä. Se ei ole edes voivottelukysymys, vaan on keksittävä uusia työmahdollisuuksia. Minusta vain näyttää siltä, että uusia avauksia ja innovaatioita yritetään jopa keksiä paljon vähemmän kuin lehtien palstatilaa käytetään voivotteluun siitä, kuinka ilmastomuutosta aiheuttavan teollisuustuotannon työpaikat vähenevät.

Fossiilisen alan työpaikkojen väheneminen on väistämätöntä ja välttämätöntä, mikäli ilmastonmuutosta halutaan torjua. Tässä tulee mieleen muutaman vuoden takainen tilanne, jolloin laivojen polttoaineen rikkipitoisuuden laskun piti nostaa vientikustannuksia niin, että vienti Suomesta tulisi niin kalliiksi, että vienti loppuisi kokonaan. No, mitään negatiivisia vaikutuksia ei tullutkaan.

Niinpä, lopetetaan valitus ja käytetään se energia uuden ympäristöystävällisen työn innovointiin

Ikirouta sulaa, metaani purkautuu, ilmastonmuutos kiihtyy

Perjantai 19.2.2021 klo 11.57 - Mikko Nikinmaa

”Ilmastonmuutoksella on ilman muuta vaikutusta räjähdyskraattereiden syntyyn arktisella ikiroudan alueella”, Skolkovon tutkija Jevgeni Tšuvilin sanoi CNN:lle.

Jo 2016 kirjoitin tässä blogissa, että Siperian ikiroudan sulaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta voi johtaa metaanipurkauksiin. Viimeisen vuoden aikana on havaittu metaanin sulamiskraatereita.

2016 pelkäsin, että voimakas kasvihuonekaasu, metaani, lisääntyy lämpötilamuutoksen vaikutuksesta. Nyt pelolleni on tullut vahvistus, mikä merkitsee, että meidän tekojemme ilmastomuutoksen hillitsemiseksi täytyy olla vielä aikaisempaa tehokkaampia. Ilmastomuutoksen kieltäjien populismin aika on ohi.

Taloudellinen kasvu - uhka vai mahdollisuus ympäristölle?

Torstai 29.10.2020 klo 18.11 - Mikko Nikinmaa

ETLA julkaisi 26.10. (Kangasharju, Aki, Pakarinen, Sami & Spolander, Mikko. ”Markkinataloudesta ratkaisu ilmastonmuutokseen”. ETLA Muistio No 91) muistion ilmastonmuutoksesta. Sen pääviestinä minun lukemanani oli, että vain taloudellisen kasvun kautta voidaan estää ilmastonmuutos. Raportissa sanotaan: ”Historiallisten aikasarjojen perusteella voi jopa väittää, että ilmastoa ei enää pelasta mikään muu kuin talouskasvun lopettaminen. Osoitamme tässä kirjoituksessa, että johtopäätös on väärä. Koronakriisi ennemminkin antaa viitteitä siitä, kuinka sekaisin maailma menee, kun talouskasvu loppuu.” Kirjoittajat eivät kuitenkaan osoita yhtään mitään. Paremminkin he esittävät vain mielipiteitään, jotka pohjautuvat vanhanaikaisiin ja kestämättömiin lähtökohtiin. Lisäksi he käyttävät koronakriisin aiheuttaman talouskasvun pysähtymistä osoituksena siitä, kuinka talouskasvun pysähtyminen on katastrofiin johtava tie. Näin onkin, jos lähtökohtana ovat entiset rajattomaan talouskasvuun perustuvat lähtökohdat. Mutta paremminkin koko koronakriisi osoittaa, että kasvuun pohjautuva talousajattelu on tullut tiensä päähän. Se on syynä koko pandemiaan ja kriisiä ei saada ratkaistuksi perinteisten taloudelliseen kasvuun pohjautuvien keinojen kautta.

Kasvuun perustuvan talouden teoriat ovat toimineet maailman sivu siksi, että vasta viime vuosikymmenien kuluessa maapallon rajat ovat tulleet vastaan. Lisäksi esimerkit menneisyydestä, jotka osoittavat teknologian kehittymisen mahdollistaneen kasvun jatkumisen ovat kaikki tapahtuneet aikana, jolloin maapallon rajat eivät olleet tulleet vastaan. No, kirjoittajat ovatkin kaikki kansantaloustieteilijöitä, joten heiltä tuskin voikaan odottaa tietoa siitä, miksi tämänhetkiset ympäristön tilan ongelmat osoittavat kasvun rajojen tulleen vastaan.

Itse asiassa ilmastonmuutos on jo nykyteknologian keinoin ratkaistavissa oleva ongelma paitsi, jos lämpötilan nousu pääsee niin suureksi, että ikirouta rupeaa sulamaan ja sen alla olevat metaanivarastot vapautuvat ilmakehään. Tuolloin lämpötila jatkaa nousuaan – ja nousuvauhti vain kiihtyy riippumatta ihmisen teoista. Siksi ilmastonmuutoksen torjumisella on kiire. Ilmastonmuutosta paljon pahempi ongelma on mielestäni se, että maan viljavuus on ruvennut pienenemään ja kasvien hyönteispölytys heikkenemään. Tämä on kriittistä sen vuoksi, että maataloustuotantoa lisänneet keinot, lannoitus ja tuholaismyrkkyjen käyttö, ovat tulleet tiensä päähän. Niiden käytön lisäämisellä ei enää saavuteta suurempia satoja vaan lisätään ilmeneviä haittoja. Kun maan viljavuus vähenee ja väkiluku vielä kasvaa, on uutta maata otettava viljelykäyttöön. Uuden maan viljavuus on heikompaa kuin aiemman viljelymaan alun perin ja luonnonvaraisten eläinten elinpiirit pienenevät. Sen seurauksena niiden yhteydet ihmisiin lisääntyvät ja koronaviruksen kaltaisten eläimistä ihmiseen siirtyvien taudinaiheuttajien esiintymisen todennäköisyys kasvaa.

Taloudelliseen kasvuun pyrkimisen sijasta meidän tulisikin muuttaa koko ajatteluamme. BKT:n sijasta pitäisi siirtyä käyttämään jonkinlaista hyvinvointi-indeksiä. Lisäksi pitäisi keksiä keino, jolla taloudellinen eriarvoisuus saadaan pienennetyksi. Kun luin raportin, siinä oli useita hyviä ehdotuksia toimiin, joita ympäristön tilan parantamiseksi tulisi tehdä. Kuitenkaan mikään niistä ei vaadi taloudellista kasvua vaan sen, että ihmiskunnan hyvinvointi asetetaan ensisijaiseksi päämääräksi ja henkilökohtaisen hyödyn saavuttaminen muuttuu toissijaiseksi.

Onko ilmasto muuttunut?

Perjantai 25.9.2020 klo 16.03 - Mikko Nikinmaa

Ilmatieteen laitoksen sivuilta näkee viimeisen 60 vuoden säätilastot eri puolilta Suomea. Kun ilmastonmuutoksen kieltäjät edelleenkin väittävät, että havaitut sään muutokset ovat liian vähäisiä, jotta niiden perusteella voisi sanoa yhtään mitään, olen alle laittanut kuinka monena vuotena kuukausittaiset keskilämpötilat ylittivät ja alittivat 1981-2010 vuosien keskiarvon 60-40 v ja 20-0 v sitten Helsingissä ja Rovaniemellä.

Helsinki

kuukausi          60-40 v sitten                       20-0 v sitten

Tammikuu       8 v yli, 12 v alle keskiarvon    12 v yli, 8 v alle keskiarvon

Helmikuu         7 v yli, 13 v alle                    12 v yli, 8 v alle

Maaliskuu       7 v yli, 13 v alle                     13 v yli, 7 v alle

Huhtikuu         3 v yli, 17 v alle                    16 v yli, 4 v alle

Toukokuu        4 v yli, 16 v alle                    13 v yli, 7 v alle

Kesäkuu          10 v yli, 10 v alle                  10 v yli, 10 v alle

Heinäkuu         4 v yli, 16 v alle                   11 v yli, 9 v alle

Elokuu            6 v yli, 14 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Syyskuu         7 v yli, 13 v alle                    18 v yli, 2 v alle                        

Lokakuu         8 v yli, 12 v alle                    13 v yli, 7 v alle

Marraskuu      10 v yli, 10 v alle                  14 v yli, 6 v alle

Joulukuu        7 v yli, 13 v alle                    14 v yli, 6 v alle

Rovaniemi

kuukausi          60-40 v sitten                     20-0 v sitten

Tammikuu       8 v yli, 12 v alle keskiarvon   13 v yli, 7 v alle keskiarvon

Helmikuu         8 v yli, 12 v alle                   13 v yli, 7 v alle

Maaliskuu       8 v yli, 12 v alle                     12 v yli, 8 v alle

Huhtikuu         4 v yli, 16 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Toukokuu        5 v yli, 15 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Kesäkuu           9 v yli, 11 v alle                   10 v yli, 10 v alle

Heinäkuu         6 v yli, 14 v alle                   12 v yli, 8 v alle

Elokuu            8 v yli, 12 v alle                    16 v yli, 4 v alle

Syyskuu         7 v yli, 13 v alle                    17 v yli, 3 v alle                        

Lokakuu         7 v yli, 13 v alle                    12 v yli, 8 v alle

Marraskuu      9 v yli, 11 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Joulukuu        10 v yli, 10 v alle                  15 v yli, 5 v alle

Kummassakaan kaupungissa ei ollut yhtään kuukautta, jolloin 20 vuoden jaksoon olisi osunut enemmin keskiarvon ylittäviä kuin alittavia lämpötiloja (60-40 v sitten) tai keskiarvon alittavia kuin ylittäviä lämpötiloja (20-0 v sitten). Niinpä ne lapsuuden lämpimät kesät eivät ole muuta kuin kultaisia muistoja.

Vaikka yksittäisen vuoden säästä ei voikaan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä ilmastonmuutoksen etenemisestä, nämä kahden kaupungin 20-vuotiset kuukausikeskilämpötilojen muutokset osoittavat sen tapahtuneen elinaikanani.