IPCC raportti maankäytöstä ja sen yhteydestä ilmastomuutokseen

Perjantai 9.8.2019 klo 17.30 - Mikko Nikinmaa

Eilen julkaistu IPCC:n erikoisraportti maankäytön merkityksestä ilmastonmuutokseen on ollut pääuutinen kaikkialla. Suomessa näyttää erityinen huomio kiinnittyneen nautakarjan ja lampaiden laidunnukseen, metsätalouteen ja turpeentuotantoon. Nämä ovat kiistämättä tärkeitä asioita, mutta muutama muukin asia on poimittavissa jo yhteenvedosta – asioita, joiden merkitys on suunnattoman suuri ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Tällä hetkellä maan kulutus on vähintään kymmen- mutta jopa satakertainen verrattuna uuden mullan muodostumiseen. Maan viljavuus siis koko ajan heikkenee ja vieläkin lisääntyvä ihmismäärä on pystyttävä ruokkimaan, vaikka maan laatu heikkenee. Jo nyt yli 70 % jäättömästä maa-alueesta on ihmistoiminnan käytössä ja suuri osa käyttämättömästä maasta on autiomaata. Johtuen maan laadun heikkenemisestä joudutaan metsiä hakkaamaan ruuan tuotantoon. Tämä taas lisää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ja nopeuttaa maan laadun heikkenemistä ruuan tuotantoon otetuilla maa-alueilla. Vaikka punaisen lihan (naudan ja lampaan liha) käytöstä luovuttaisiinkin eläinkasvatuksen vaatiman huiman maapinta-alan vuoksi, tällä ei saavutettaisi kuin hetkellinen helpotus, koska muuhun ruuantuotantoon otetun maan laatu heikkenee nopeammin kuin koko ajan peitteisen laidunmaan. Lisäksi peitteisen elollisen maaperän hiilidioksidin sitomista verrattuna kynnettyyn ja äestettyyn peitteettömään maahan on todennäköisesti aliarvioitu.

Maaperä kuluu nopeimmin trooppisilla alueilla, joten siellä, missä väestö kasvaa nopeasti, ruuan tuotanto heikkenee. Maataloustuotannon pieneminen näkyy jo selvästi itäisen Afrikan alueella, missä väestö kasvaa äärimmäisen nopeasti. Siellä on myös aliravittujen ihmisten osuus ruvennut kasvamaan pitkän positiivisen kehityksen jälkeen. Kun ilmastomuutoksen vuoksi korkeimmat lämpötilat useilla alueilla ylittävät 50 astetta, ei ole ihme, että ihmiset uhmaavat vaikka mitä vaaroja ruvetessaan ilmastopakolaisiksi paremman elämän toivossa. Niinhän varmaan meistä jokainen tekisi?

Kun maaperän köyhtymiseen liitetään äärimmäiset sääilmiöt: kuivuus, Kuivuus.jpgmyrskyt, rankkasateet ym., jotka aiheuttavat ruuantuotannon ongelmia ja tuhoavat viljelymaita ja asutusalueita, on selvää, että jotakin pitää tehdä. Ehkä kaikkein merkittävin välttämätön muutos on ajattelussa: emme voi enää ajatella niin, että tekojemme pitäisi koskea vain Suomea, vaan meidän on hyväksyttävä se, että meillä on vain yksi maapallo, missä täytyy pyrkiä vaikuttamaan. Ja koska me olemme rikkaita, osa varallisuudestamme voidaan laittaa sinne, missä siitä on ympäristön kannalta eniten hyötyä.

Enää ei ole helppojen ratkaisujen aika, vaikka populistit ja ilmastomuutoksen kieltäjät meille näin uskottelevat. Päinvastoin, jokainen vuosi, jonka he pystyvät muutoksien tekoa hidastamaan, tekee niistä vaikeampia ja kalliimpia. Tässä voi vetää analogian Itämeren tilaan: jos noin 50 vuotta sitten olisi uskottu tutkijoita, jotka vaativat välitöntä vedenpuhdistuslaitoksien rakentamista, tämänhetkisiä sinileväongelmia ei olisi – ja rahaa olisi siihen kulunut kaikkiaan suunnilleen saman verran kuin nyt menee vuodessa ilman näkyvien tulosten saamista. Se kansantaloudellisista säästöistä, kun aikaperspektiiviä ei oteta huomioon.

Ja lopuksi päivän hyvä uutinen: näyttää siltä, että tämänvuotiset hiilidioksidipäästöt jäävät viimevuotisia pienemmiksi. Jos ja kun näin on, tämä on ensimmäinen osoitus siitä, että ilmastomuutosuutisointi ei ole aikaansaanut vain ahdistusta vaan sen, että asialle on tehtävä jotakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eroosio, ilmastopakolaisuus, globalisaatio

Hävittäjähankinnat vai ilmastomuutoksen vastustaminen

Sunnuntai 10.2.2019 klo 12.48 - Mikko Nikinmaa

Meillä on näköjään varaa laittaa kymmenen miljardia euroa uusien hävittäjien hankintaan, vaikka jopa kansalaisten turvallisuusuhkien joukossa hankinnasta saatava hyöty on mitätön. Kaikki poliittiset puolueet hyväksyvät sen, että miljardeja käytetään hävittäjähankintaan samaan aikaan kun vanhustenhuolto, tutkimus, ilmastomuutoksen vastaiset toimet ym. kärvistelevät rahanpuutteessa. Valtiovarainministeriönkin esittämät miljardisäästötkin ovat vain viidesosa siitä, mitä "puolustushankintaan" on menossa. Eiköhän nyt olisi aika tehdä priorisointeja!

Samaan aikaan kun hävittäjähankintoja tuskin lainkaan kyseenalaistetaan, poliittiset päättäjät sanovat, että meillä on varaa ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin vain, jos ne eivät häiritse taloudellista kasvua. Tämä siitä huolimatta, että kansalaisten elämään liittyvistä uhkista useimmat ovat yhteydessä ympäristömuutokseen. Suurin syy maahanmuuttoon rupeaa olemaan se, että alueilta, joissa ilmastonmuutos on johtanut vedenpuutteeseen, ihmiset lähtevät vaaralliselle matkalle Euroopan paratiisiin Välimeren yli hukkumista uhmaten. Ja kyllähän niin on, että television ja netin antama kuva Euroopasta on afrikkalaiselle kuva paratiisista. Mutta entäpä jos laittaisimme kymmenen miljardia euroa ilmastomuutoksen vastaisiin toimiin hävittäjähankintojen sijasta? Tämä vähentäisi suurta osaa niistä huolista, joita kansalaiset tuntevat.

Tässä mielestäni näkyy pahimmillaan se, kuinka nykyiset päättäjät ratkovat ongelmia menneisyyden lähtökohdista  näkemättä sitä, että panostuksia pitäisi muuttaa uusiin asioihin. Kaameimpana esimerkkinä tästä on mielestäni Trumpin vaatimus 5.7 miljardin dollarin laittamiseksi USA:n ja Meksikon väliseen rajamuuriin - jos tuo rahasumma laitettaisiin Keskiamerikan köyhien elinolosuhteiden parantamiseen, muuriin olisi tuskin mitään tarvetta. Samaten jos hävittäjähankinnan sijasta suuri osa rahoista käytettäisiin ilmastomuutoksen astaiseen kehitysapuun, joka parantaisi elinoloja vedenpuutteen vaivaamilla alueilla, ainakin osa maahanmuuton potentiaalisista ongelmista tulisi ratkaistuksi.

Kaiken kaikkiaan meidän ja kaikkien muiden pitäisikin lopettaa omaan napaamme tuijottaminen - sitähän hävittäjähankinnatkin ovat - ja ruveta hyväksymään se, että elämme yhdellä pienellä maapallolla, jonka kaikkien osien säilyttäminen elinkelpoisina on meidän kaikkien tehtävä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastopakolaisuus, maahanmuutto, maanpuolustus