Miksi hallitus käy yötä myöten neuvotteluja ilmastoasioista muttei työllisyydestä ja valtionvelasta?

Torstai 9.9.2021 klo 18:36 - Mikko Nikinmaa

 Voi hyvänen aika!! Vaikka monessa asiassa en olekaan hallituksen toimien kanssa samaa mieltä, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajan kysymys tuo hyvin esiin sen, kuinka oppositio elää mennyttä aikaa, vaikka jo muinainen laulu sanoo: Ei aika mennyt koskaan palaa.

Kysymys tuo esiin ajatuksen, että jos työllisyys ja valtionvelka hoidetaan, voidaan palata entiseen maailmaan. No, tämähän itse asiassa tuo esiin konservatiivien (joita sekä Kokoomus että Perussuomalaiset ovat) perustavanlaatuisen ongelman. Heidän mielestään jokin ennen koettu on paras tulevaisuuden ratkaisu. Valitettavasti näin ei ole. Maapallon ympäristö on jo muuttunut niin, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko teemme hallittuja muutoksia maksoi mitä maksoi tai annamme muutoksien tapahtua katastrofien kautta.

Hallituissa muutoksissa ilmastokysymykset ajavat kirkkaasti ohi valtionvelan. Aina kun velkaa kauhistellaan, puhutaan siitä, miten emme saa jättää velkaa jälkeläisillemme. Heitä ei kuitenkaan paljon auta velaton valtio, jos ympäristö on muuttunut elinkelvottomaksi. Eikä siinä auta täystyöllisyyskään. Niinpä vain ilmastokysymykset ratkaisemalla voidaan saavuttaa hallittu muutos. Ja tehtäessä hallittua muutosta, meidän täytyy hyväksyä se, että olemme niitä rikkaita, joiden on mahdollista antaa tukea maapallon köyhille.

Tämä ajatus herättää vastustusta erityisesti Perussuomalaisissa, jotka koko ajan puhuvat, että katastrofeista kärsiviä pitää auttaa erityisesti niiden lähialueilla ja erilaisten pakolaisten tulo Suomeen estää kokonaan. Auttaminen katastrofien lähialueilla edellyttäisi kuitenkin avun lisäämistä, mikä taas on täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset haluavat. Heidän mielestäänhän kehitysapua pitäisi vähentää. Jos näin tehdään, pakolaisvirrat Eurooppaan kasvavat. Mitä Perussuomalaiset sitten haluavat tehdä: ammutaanko rajan yli tulevat?

Katastrofit: tulvat, tulipalot, helleaallot, kuivuus jne. johtavat ilmastopakolaisuuteen, kun moni alue tulee elinkelvottomaksi. Pakolaiset ja kantaväestöt rupeavat ottamaan yhteen. Teollisuustuotanto Suomessakin kärsii ja kukaan ei osta tuotteita, joita valmistetaan. Yhteisvaikutuksena kaikesta on satojen miljoonien jopa miljardien ihmisten kuolema. Ja se koskee jopa Suomea, nykyinen terveydenhuolto romahtaa eivätkä tämänhetkiset vanhustenhoidon ongelmat ole enää edes uutisia.

Jaa, hallittu muutos vai muutos katastrofien kautta, itse tiedän, kumman haluaisin. Sen takia yötä myöten käydyt ilmastoneuvottelut ovat paljon tärkeämmät kuin mitkään työllisyyteen tai valtionvelkaan liittyvät toimet.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, pakolaisuus, kestävä kehitys

Kertakäytöstä kierrätykseen

Tiistai 6.7.2021 klo 18:36 - Mikko Nikinmaa

Viisikymmentä vuotta sitten Jyväskylän Kesän futurologian päivillä silloinen johtava tulevaisuuden tutkija maassa, professori Pentti Malaska. sanoi, ettei maapallon luonto kestä kertakäyttökulttuuria. Hän totesi jo tuolloin, että käytä ja heitä menemään mentaliteetti johtaa maapallon resurssien hupenemiseen, minkä seurauksena planeetan elinkelpoisuus heikkenee. Sen sijaan että luontoa käytetään kertakäyttöhyödykkeenä, hänen mukaansa meidän pitäisi siirtyä kiertotalouteen. Näin siis tulevaisuuden tutkija sanoi 1971, jolloin maapallon väkiluku oli 3,761 miljardia ihmistä ja esimerkiksi Suomen bruttokansantuote oli noin 1/20 verrattuna nykyiseen. Maapallon väkiluku on noussut 7,877 miljardiin.

Kuluneiden 50 vuoden aikana Malaskan esitystä ei ole suinkaan noudatettu. Paremminkin päinvastoin: kodinkoneet on tehty niin, että mikä tahansa korjaus maksaa melkein yhtä paljon kuin uuden koneen hankkiminen. Äärimmäisyydessään käytä ja heitä menemään mentaliteetti on näkynyt mustesuihkutulostimissa, joiden värikasetit voivat olla kalliimpia kuin tarjoustulostimen ostohinta. Muodin vaihtuessa vuosittain uudet vaatekerrat pitäisi hankkia sitä mukaa ja heittää vanhat menemään.

Vasta aivan viime vuosina, kun rikkaiden maiden resurssien käyttö on 3-4-kertainen planeetan kantokykyyn verrattuna, on vihdoin ruvettu vaatimaan kiertotaloutta. Tällä kertaa huolestuneet ihmiset ovat jopa toteuttamassa sitä. Paljon haukuttu EU on edellyttämässä, että kaikki kodinkoneet voidaan korjata kohtuuhintaan ja että kaikki materiaalit (mukaan lukien muovit ja tekstiilit) kierrätetään tehokkaasti.

Kierrätyksen tarve on siis tuotu esiin vuosikymmeniä sitten, mutta kiertotalous on edelleenkin vasta ottamassa ensiaskeliaan. Tässä on syytä huomata, että esimerkiksi muoviongelma johtuu siitä, että sen kierrätys ei toimi. Jos esimerkiksi muovijätteestä koko maapallolla maksettaisiin palautettaessa pieni summa kilolta, se varmaan löytäisi tiensä uusiokäyttöön eikä valtameriin. Materiaalina muovi on hyvä, ongelma on, että se heitetään menemään.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiertotalous, kestävä kehitys, Malaska, muovi

Turverekat ja Elokapina

Torstai 24.6.2021 klo 18:19 - Mikko Nikinmaa

Kun tässä vähän aikaa sitten turpeesta toimeentulonsa saavat rekkayrittäjät häiritsivät liikennettä Mannerheimintiellä, siitä uutisoitiin käytännössä vain positiivisesti ja viranomaiset toivoivat vain välttämään reittejä, jotka voisivat osua rekkamarssin häiritsemille katuosuuksille Helsingissä. Näin suhtauduttiin siis mielenosoitukseen, joka kohdistui toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on pienentää ilmastonmuutosta ja muutenkin vähentää luonnon pilaamista. Kun puolestaan Elokapina häiritsi Mannerheimintien liikennettä yrittäen tuoda esiin sen, että ilmastotekoihin on ryhdyttävä ripeämmin kuin nyt ollaan valmiit, viranomaiset näyttivät, ainakin uutisten ja lehtikirjoitusten perusteella, nopeasti pyrkivän estämään mielenosoituksen aiheuttaman häiriön. Lisäksi yleisön suhtautuminen mielenosoitukseen näytti pääosin negatiiviselta.

Suhtautuminen ilmastomuutoksen torjuntaan tulee näkyviin ylläolevassa ristiriidassa. Ilmastotekoja ollaan nimellisesti valmiit tekemään, kunhan ne eivät häiritse normaalia elämää ja aiheuta epämukavuutta. Tämä suhtautuminen on valitettavan yleistä kaikessa luonnonsuojelussa: siihen ollaan valmiita, kunhan se ei mitenkään häiritse jokapäiväistä elämää. Aina kun tämänhetkiset taloudelliset arvot ja ympäristö ovat vastakkain, taloudelliset näkökohdat jäävät voitolle. Oikeastaan tämä tulee karmeimmillaan näkyviin siinä, kun kauhistellaan, ettemme voi jättää jälkeläisillemme perinnöksi rahallista velkaa.  Velan välttämiseksi voi ympäristöä pilata talouden nimeen: voimme siis jättää jälkeläisillemme ympäristön, jossa eläminen on vaikeaa, sen sijaan, että ottaisimme velkaa ympäristöinvestointien tekemiseksi.

Oikeastaan ongelmana ovat talouden mittarit. Niiden pitäisi ottaa huomioon ympäristövaikutukset. Talouden pitäisi ottaa huomioon ympäristötase. Vain silloin kun se on neutraali tai positiivinen, voidaan puhua kestävästä kehityksestä. Lisäksi kestävä kehitys ei voi olla pelkästään yhtä kansallisvaltiota koskeva, vaan meidän on päästävä uudenlaiseen globalismiin, ympäristöglobalismiin. Ympäristöongelmat kun eivät noudata valtioiden rajoja, vaan maapallo on yksi kokonaisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristötalous, ilmastonmuutos, kestävä kehitys

Kierrätys korvaisi kaivoksia

Maanantai 14.6.2021 klo 14:55 - Mikko Nikinmaa

Tietotekniikan ja akkuteollisuuden tarvitsemista metalleista on tulossa pula, minkä vuoksi kaivoksien tarve kasvaa. Lisäksi erityisesti tietotekniikan tarvitsemien metallien tuotanto on keskittynyt Kiinaan ja akkuteollisuuden tarvitsemien mineraalien louhinnassa käytetään paljon lapsityövoimaa Kongossa, tärkeimmässä tuottajamaassa.

Vaikka uuden metallin louhintaan onkin tarve lisääntyneen metallien käytön vuoksi, suuri osa metallien saatavuudesta voitaisiin varmistaa, mikäli tuotteet pääosin kierrätettäisiin. Ehkä kierrätys tehostuisi, jos kaikkialla maailmassa metallituotteisiin tulisi palautuspantti. Pantilliset pullot ja tölkit palautetaan Suomessa 95-prosenttisesti, joten saman palautusinnon saavuttaminen metallituotteissa kattaisi suuren osan metallitarpeesta. Kosketusnäyttöisten puhelimien palauttamisen ansiosta suuri osa näyttöjen tarvitsemasta metallista tulisi uudelleen käytetyksi.

Kiertotalous tässäkin vähentäisi resurssienkäyttöä, säästäisi ympäristöä ja olisi kestävän kehityksen edellytys. Niinpä meidän tulisi luopua kokonaan nykyisestä ”käytä ja heitä menemään” kulttuurista, mikä on luonnonvaroja tuhlaava, kiertotalouden hyväksi, missä kaikki resurssit käytetään uudelleen niin kauan kuin voidaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiertotalous, kestävä kehitys, metallit

Kestävä kehitys edellyttää väestön pienemistä eikä sillä ole pitkäaikaisia kustannuksia

Maanantai 18.1.2021 klo 20:15 - Mikko Nikinmaa

Väestön kasvun arvellaan olevan loppumassa. Maksimissaan maapallon väestömäärän arvellaan jäävän alle kymmenen miljardin. Väestön kasvun loppumisesta on jo ruvettu olemaan huolissaan, kun taloudellinen kasvu kärsii, tulee kestävyysvajetta, työperäinen maahanmuutto rupeaa olemaan ongelma jne. Mitään näistä väitteistä ei ole kuitenkaan osoitettu oikeiksi. Ne kaikki perustuvat vain siihen ajatukseen, että rajaton kasvu on mahdollista. Sitähän se ei suinkaan ole. Maapallon pinta-ala, saasteiden sieto, ihmismäärän sieto, luonnonvarojen määrä yms. ovat kaikki rajallisia. Lisäksi kaikki väitteet siitä, että väestönkasvun loppuminen tai jopa väestön väheneminen aiheuttaisi ongelmia, perustuvat vain siihen ajatukseen, että ilman kasvua seuraa tuho.

Tosiasiahan on, että maapallon kantokyky on alle 5 miljardia ihmistä. Jotkut arviot ovat tätäkin paljon alhaisempia, puhutaan vain 1-2 miljardista. Kestävän kehityksen mahdollistava ihmismäärä riippuu pääasiassa siitä, mikä kulutustaso ihmiskunnalle hyväksytään. Jos kaikkien haluttaisiin saavuttavan USA:n kulutustason, maapallolle ei mahtuisi juuri yhtä miljardia ihmistä enemmän. Jos taas kaikkien kulutustaso jäädytettäisiin nykyiseksi, maapallolla voisi olla viisi miljardia ihmistä. Tämä olisi kuitenkin äärimmäisen epäoikeudenmukaista: me pohjoiseurooppalaiset kylpisimme rikkauksissamme eivätkä köyhät maat saisi rikastua lainkaan. Todennäköisesti kelvollinen väestömäärä olisi 2-3 miljardin tasolla eli jokseenkin sama kuin 1950-1960-luvuilla mutta vain kolmannes nykyisestä.

Suuri joukko eri indikaattoreita osoittaa, että ihmismäärän vähentymisen tarve on suuri. Ensimmäisenä on tietysti ilmastonmuutos. Vaikka se on suurelta osin estettävissä teknisen kehityksen avulla, lisääntyvän ja toivottavasti myös rikastuvan ihmismäärän tarpeet yksilöä kohti lisääntyvät niin, että vaikka hiilidioksidijalanjälki Euroopassa on pienentynyt jo muutaman kymmentä vuotta, maapallon kokonaishiilijalanjälki on kasvanut. Toinen ongelma on luonnonvarojen käyttö. Rikkaat valtiot käyttävät niitä niin paljon, että tarvittaisiin kolmen maapallon koko, jotta luonnonvaroja olisi riittävästi nykyiselle kulutukselle. Tätäkin ongelmaa voidaan pienentää, muttei kokonaan poistaa, kiertotaloutta lisäämällä. Kaikkein suurimmat syyt siihen, että ihmismäärän on vähennyttävä ovat toisaalta ruuantuotanto ja maankäyttö ja toisaalta ympäristön saastuminen. Nämä liittyvät tiukasti toisiinsa.

Kaikkien maapallon maiden viljavuus on vähentynyt huimasti viime vuosikymmenien aikana. Tehomaatalous on pystynyt pitämään viljavuuden vähentymisen aisoissa lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen käyttöä lisäämällä. Viime aikojen havainnot ovat kuitenkin osoittaneet, että nämä keinot ovat tulleet tiensä päähän. Tuholaismyrkkyjen käyttö on ruvennut vähentämään pölyttäjien määrää, minkä seurauksena myrkkyjen käytön lisääminen vähentäisikin satoja eikä päinvastoin. Lisäksi lannoitus lisää vesistöihin joutuvia ravinteita, minkä tuloksena haitalliset sinileväkukinnat lisääntyvät. Jos ihmismäärä ei pienene ja maan viljavuus heikkenee, joudutaan entistä enemmän maata raivaamaan ihmisen käyttöön. Tämä aiheuttaa elämänkirjon kadon: jo nyt on arvioitu, että ihmisen aiheuttama kuudes sukupuuttoaalto ajaa sadassa vuodessa sukupuuttoon saman lajimäärän kuin aikaisemmin on hävinnyt yli 10000 vuodessa. Ja tämä ei ole edes ainut ongelma: luonnonvaraiset eläimet joutuvat yhä useammin kosketuksiin ihmisen kanssa, minkä seurauksena eläimistä ihmiseen siirtyvien virusten todennäköisyys kasvaa. Nykyistä koronaviruspandemiaa on edeltänyt alati tiivistyvällä tahdilla eläimistä ihmisiin siirtyviä mikro-organismeja. Ympäristön saastuminen liittyy suoraan maankäyttöön, viljavuuteen ja elämänkirjoon. Saasteet tappavat niin vedessä kuin maalla. On pelätty, että jopa puolet vesien kalalajeista kuolee tällä vuosisadalla sukupuuttoon osittain liikakalastuksen ja osittain vesien saasteiden vuoksi.

Väestön onkin yllä mainituista syistä ruvettava vähenemään. Aina kun väestön vähenemisestä puhutaan, sitä kauhistellaan, kun väestöstä entistä suurempi osa on hetken vanhoja. Mutta eihän väestöpyramidin epätasapaino ole pysyvä. Jos lapsimäärä laskee tietylle tasolle ja säilyy sillä, vanhusväestön kohonnut osuus kestää vain sen sukupolven, jossa on syntynyt paljon lapsia. Kun nämä vanhenevat, heidän osuutensa eli vanhusväestön osuus on korkea. Kun pienen lapsiluvun lapset vanhenevat, väestöpyramidi tulee taas normaaliksi. Tähän kuluu vain yksi sukupolvi, minkä jälkeen vanhusväestön osuus on taas vähentynyt. Vanhusväestön tilapäisen kasvun kustannukset pystyttäisiin kattamaan niillä menojen vähennyksellä, jotka lastenhoidossa ja kouluissa saadaan lapsien määrän vähentymisen takia. Moni eläkeläinen jatkaisi toisaalta mielellään työuraansa. Ja sitten kun suuren lapsimäärän sukupolvi kuolee, vanhustenhoidon kustannukset taas pienenevät.

Koska väestön pieneminen on välttämätöntä kestävälle kehitykselle ja koska, toisin kuin väitetään, lapsiluvun pieneneminen ei aiheuta pysyviä ongelmia, voidaan väestön pienemiseen pyrkiä maailmanlaajuisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väestön kasvu, kestävä kehitys, kestävyysvaje

Ilman saastuminen aiheuttaa aikayksikköä kohti suunnilleen kaksinkertaisen määrän kuolemia koronavirukseen verrattuna

Sunnuntai 10.1.2021 klo 18:22 - Mikko Nikinmaa

Koronaviruksen aiheuttamaan tautiin on tilastoidusti kuollut lähes kaksi miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti ja taudin leviämisen rajoittamiseksi eri maissa on tehty hyvin tiukkoja rajoitustoimia, jotta sairaus ei aiheuttaisi terveydenhoitojärjestelmän romahdusta. Suomessa kuolleita on ollut pandemian alusta lähtien alle 600.

Ympäristöongelmista ehkä eniten inhimillistä kärsimystä aiheuttavat ilman saasteet. Yllä oleviin koronaviruslukuihin voidaan verrata ilmansaasteiden aiheuttamia kuolemia. Maailmanlaajuisesti ilman saasteiden arvioidaan aiheuttavan ainakin 5 miljoonaa kuolemaa ja Suomessakin, joka on teollistuneista maista yksi vähiten saastuneista. n. 2000. Nämä luvut ovat sangen karmivia ja osoittavat, että kun me olemme valmiita tekemään huomattavia panostuksia koronaviruksen haittojen estämiseen, olisi vastaavalla tavalla ruvettava panostamaan ilman saasteiden vähentämiseen.

Ilma on saanut saastua, kun ilman puhdistamisen taloudelliset kustannukset olisivat aiheuttaneet teollisuuspiirien mielestä liiallisia kustannuksia tuotantoon. Kustannukset eivät nyt tulekaan yrityksille vaan yhteiskunnalle. On kuitenkin mielestäni väärin, että esimerkiksi terveydenhoidossa maksetaan suuria summia hoidosta, jota ei tarvittaisi, jos yritysten, liikenteen ja asumisen aiheuttama ilmansaastuminen olisi hoidettu. Teknisesti tämä olisi mahdollista, mutta se maksaa. Olisi paljon oikeudenmukaisempaa, jos kustannukset lisättäisiin kaikkien niiden tuotteiden ja palveluiden hintoihin, jotka aiheuttavat ilman saastumisen.

Koska maapallomme on rajallinen, kaiken taloudellisen toiminnan kustannuksiin tulisi kuulua myös niiden aiheuttamat ympäristövahingot. Vasta silloin pystytään saavuttamaan kestävä kehitys.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön saastuminen, kestävä kehitys, ympäristötalous

Kierrätystä tulevaisuuden hyväksi

Perjantai 20.11.2020 klo 15:23 - Mikko Nikinmaa

Kun tällä hetkellä käytämme maapallon resursseja selvästi yli sen kantokyvyn, nykyinen resurssien käyttötapa, jossa esimerkiksi metalli ensin louhitaan, muokataan tuotteeseen ja jätteenä heitetään pois, on tullut tiensä päähän. Melkein kaikki tuottamamme jäte voidaan käyttää uudestaan, mikä vähentää resurssien tuhlaamista merkittävästi.

Viime päivinä on uutisoitu Varsinais-Suomen/Satakunnan alueella kahdesta suuresta hankkeesta, jotka edustavat merkittävää panostusta kiertotalouteen. EU:han on ottanut tavoitteekseen, että 2025 kaikki tekstiilijäte kierrätettäisiin. Koko Euroopan alueelle tulisi vain muutama suuri kierrätysjätteen käsittelykeskus, joista yhden toivotaan olevan Paimiossa. Kierrätysmateriaalille on jo useita käyttökohteita mm. erilaisissa täytteissä. Toistaiseksi tekstiilijätteen uusiokäyttö kankaissa on vähäistä.

Tekstiilien kierrätys ei ole kuitenkaan yhtä suuri maapallon resursseja säästävä toimi kuin metallien kierrätys. Tämä johtuu siitä, että pääosa tekstiileistä on uusiutuvia materiaaleja, villaa ja puuvillaa. Tällöin kierrätyksestä saatava hyöty on ennen kaikkea lampaanhoidon ja puuvillan kasvatuksen vaatiman maankäytön vähentyminen. Metallien kierrätyksellä voidaan vähentää kaivoksien tarvetta, mikä on merkityksellistä resurssien käytön lisäksi ympäristön ja lapsityövoiman (esim. Kongon kaivokset) käytön kannalta. Yhtenä nyky-yhteiskunnan suurista ongelmista on ollut se, että lisääntyvä riippuvuus sähköstä on merkinnyt suunnatonta akkuihin tarvittavien metallien louhinnan lisäystä. Lisäksi älypuhelimien ja muut kosketusnäytöt vaativat toimiakseen harvinaisia maametalleja, joiden kierrätystä ei vielä tehdä riittävän hyvin. Mutta Fortum on nyt aloittamassa Harjavallassa litiumakkujen litiumin kierrätyksen. Kun litium on sekä suhteellisen harvinainen kaivannainen että tehokkaimpien litiumakkujen komponentti, on Harjavallan kierrätyskeskus ainakin periaatteessa merkittävä maapallon resurssien säästön kannalta. Sillähän voisi olla jopa myyntiä edistävä vaikutus: ”Tämän kannettavan tietokoneen litiumakku on Suomessa kierrätetystä materiaalista tehty.”  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kestävä kehitys, kiertotalous, resurssien käyttö

Aikansa kutakin

Tiistai 15.9.2020 klo 13:09 - Mikko Nikinmaa

Ensimmäistä kertaa katsoin televisiota, kun olimme Raisiossa tätini luona kylässä 1958. Tätini mies oli Nesteen Naantalin öljynjalostamon rakennusmestari. Silloin kansallisen öljynjalostuksen avulla oltiin luomassa Suomen unelmaa – kansakunta rikastui kiivasta tahtia 1900-luvun loppupuolen, osittain tuontiöljyä käyttäen.

Nämä muistot tulivat nyt elävinä mieleeni, kun Neste ilmoitti lopettavansa Naantalin öljynjalostamon. Päätöstä on kauhisteltu pääasiassa työllisyysnäkökulmasta, mutta asiaa pitäisi katsoa vähän laajemmin. Öljynjalostuskapasiteettia on väistämättä vähennettävä, kun öljyn energiakäytöstä luovutaan. Ei voida lähteä siitä, että öljynjalostuksen työpaikat säilytetään, vaikka öljynjalostus vähenee.

Kun siirrymme talouteen, joka ei riipu fossiilisin polttoainein, kivihiili, öljy ja turve, tuotetusta energiasta, niiden tuottamiseen ja jalostamiseen kytkeytyvät työpaikat poistuvat. Tämä muutos on täysin riippumaton koronaviruspandemiasta. Emme saa koronaviruksen varjolla jättää tekemättä asioita, jotka ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen tai muiden tulevaisuuden haasteiden torjumiseksi.

Mielestäni suurin ongelma on siinä, että ei ole riittävästi panostettu siihen, että mietittäisiin, mitä asioita kehitetään ja miten. Valitetaan vain entisten aikojen ja työpaikkojen häviämistä. Sen sijaan, että tällöin pyrittäisiin lisäämään investointeja tulevaisuuteen, mikä tarkoittaisi tutkimus ja tuotekehityspanostuksen huimaa lisäämistä, vaikka velkarahallakin, ruvetaan kamreerimaisesti säästämään ja vähennetään tutkimusta ja tuotekehitystä. Näin tehden menetetään kyllä vanhat työpaikat, muttei keksitä, mitä uutta saataisiin tilalle.

Kokonaisuudessaan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien ratkaisuissa pitäisi mielestäni lähtökohtaisesti uskaltaa tehdä uudentyyppisiä ratkaisuja tulevaisuuden hyväksi maksoi mitä maksoi eikä vastustaa muutoksia sanoen, ettei niihin ole varaa. Minusta on melkoisen varmaa, että tulevat sukupolvet mieluummin maksavat velkaa, jolla on saatu pidetyksi ympäristö mukiinmenevänä ja luotu uudentyyppisiä työpaikkoja kuin ovat velattomia pilatussa ympäristössä ilman työtä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, kestävä kehitys, tulevaisuusinvestoinnit

Ilmastonmuutos kiihtyy, jos väestö kasvaa

Keskiviikko 9.9.2020 klo 19:19 - Mikko Nikinmaa

Pääkirjoituksissaan Helsingin Sanomat kauhisteli syntyvyyden vähenemistä ja väkiluvun laskua sen seurauksena. Yhtenä suurena uutisotsikkona oli sitten, kuinka ilmastonmuutos lisää sairastuvuuttakin. Ja tämä oli samassa lehdessä! Eikö toimittajille tullut mieleen, että ilmastonmuutos on suora seuraus väestön kasvusta, joten jos pyrimme siihen, että väkiluku kasvaa, tästä jokseenkin väistämättä aiheutuu ilmastonmuutos haittoineen. Jollakin keinoin meidän pitäisi pystyä vähentämään maapallon väkiluku suunnilleen puoleen nykyisestä. Silloin ilmastonmuutosta todennäköisesti ei olisi.

Heti kun näin sanoo, tulee vastaukseksi: ”Niin, ihmisten Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa tulisi vähentää syntyvyyttään. Meillä sen päinvastoin pitäisi lisääntyä, jotta huoltosuhde säilyy.” Ongelma vain on se, että ilmastonmuutos ei katso ihmisen syntymäpaikkaa; paremminkin on niin, että jos Suomi ”onnistuisi” lisäämään lapsilukuaan, ilmastonmuutos kiihtyisi. Tämä johtuu siitä, että meikäläisen hiilijalanjälki on moninkertainen esimerkiksi kongolaiseen verrattuna.

Jotta ilmastonmuutosta voidaan hillitä, pitää väestön vähetä kaikkialla, vain niin pystytään pääsemään kestävään kehitykseen. Näin ollen pitäisikin muuttaa ajatusmallia kasvua vaativasta väkiluvun vähenemiseen perustuvaksi. Väkiluvun kasvuun perustuva ajatusmalli on jo lähtökohdaltaan virheellinen, kun siinä ajatellaan vain kustannusten lisääntyvän, kun pienempi määrä työikäisiä vastaa eläkkeellä olevien kustannuksista. Kuitenkin Suomessa jokainen alle 18-vuotias aiheuttaa nettokustannuksia, jotka poistuvat syntyvyyden pienetessä. Kysymykseksi tuleekin, kumpi aiheuttaa enemmän kustannuksia, eläkeläinen vai alle 18-vuotias. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syntyvyys, huoltosuhde, kestävä kehitys

EU:n elvytysrahasto - kaikkien ympäristöstä välittävien pitäisi tukea sitä kaikin keinoi

Torstai 16.7.2020 klo 16:22 - Mikko Nikinmaa

EU:n elvytyspaketti on välttämätön ympäristön hyväksi. Suurista taloudellisista vaikuttajista vain Euroopan Unioni on pyrkinyt edistämään ympäristönäkökulmien huomioonottamista talouspäätöksissä. EU on vahva taloudellinen toimija vain, jos se säilyy yhtenäisenä. Euroopan mittakaavassa suuretkin valtiot ovat pikkupelureita maailmanlaajuisesti. Jos EU hajaantuu, kaikissa päätöksissä ajaudutaan hyväksymään Kiinan tai Yhdysvaltojen linja, minkä seurauksena pitemmän tähtäyksen ympäristönäkökulmat jäävät huomioonottamatta. Ja ilman elvytysrahaston toteuttamista EU:n yhtenäisyys on kovalla koetuksella.

Kun sitten ruvetaan miettimään, miten elvytysrahastoa rahoitettaisiin, EU:n verotusoikeus tietyissä asioissa on ilman muuta perusteltua. Esimerkiksi kaavailtu muovivero olisi paljon relevantimpi Euroopan tasolla kuin yksittäisten valtioiden tasolla seuraavista syistä. Muovia käyttäviä tuotteita ei markkinoida ja myydä yhden valtion alueella vaan esimerkiksi kaikkialla Euroopassa. Jos muovipakkausten, -kassien ja muiden -tuotteiden verotus jätettäisiin yksittäisten valtioiden päämääräksi, sitä tuskin saataisiin aikaiseksi, koska valtiot kilvan sanoisivat, ettei meidän teollisuudellemme voi tuollaista ylimääräistä kustannuskuormaa laittaa. Muovi lilluu kaikkialla eikä Suomesta Itämereen ajautuva muoviroska säily aluevesirajojemme sisällä vaan voi kulkeutua Ruotsiin, Tanskaan, Liettuaa, Saksaan jne. Näin ollen muovivero olisi ilman muuta yhteinen eurooppalainen asia.

Mitä tulee taas elvytysrahan käyttöön, se mahdollistaisi suuntautumisen ympäristön kannalta kelvollisten tekniikoiden kehittämiseen. Koronaviruksen aiheuttaman laman jälkeen ei pitäisi palata ympäristön kannalta huonoihin ratkaisuihin, vaan Euroopan laajuisen elvytyksen pitäisi kohdistua ympäristöinvestointeihin. Tämähän olisi hyvin mahdollista, kun jaettavaa rahaa ei suinkaan annettaisi kuin sikaa säkissä, vaan käyttötarkoitus on osoitettava. Niinpä koronaviruslaman jälkeinen elvytys voitaisiin suunnata esimerkiksi ilmastotoimiin.

Suomessa suurimmaksi vastustuksen aiheeksi on noussut, että suuri osa rahoituksesta annettaisiin apurahoina eikä lainoina. Mutta eihän tämä ole ollenkaan väärä lähtökohta investoinneille, joiden tarkoitus olisi parantaa ympäristön tilaa. Jokainen sellaiseen käytetty euro on meidän kaikkien eurooppalaisten tukemista. Olisi väärin, jos ympäristön hyväksi tehtävät investoinnit jäisivät tekemättä, kun siihen käytettävissä oleva raha pidettäisiin visusti pankkiholvissa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kestävä kehitys, ympäristöteknologia

Rajat kiinni-populismi ja Pohjois-Korean tie vai ympäristöglobalismi

Torstai 2.1.2020 klo 16:48 - Mikko Nikinmaa

Kaikkiin ongelmiin ovat syypäitä muut kuin me itse. Tähän lauseeseen voi kiteyttää populismin koko sanoman. Populismiin liittyy nimenomaan muiden syyllistäminen. En ole vielä kertaakaan kuullut ehdotuksia ongelmien ratkaisemisesta, uusista näkökulmista tai kehitysmahdollisuuksista populisteilta. Amerikka tulee taas suureksi, jos Kiina ja Eurooppa eivät pysty käyttämään hyväkseen USA:ta ja jos meksikolaiset ja muu roskaväki pidetään rajojen ulkopuolella. Iso-Britannian ongelmien syy ei ole liiallinen pitäytyminen perinteiseen tehdastuotantoon vaan EU. Euroopassa yleisestikin kaikki vaikeudet johtuvat toisaalta Euroopan Yhteisöstä ja toisaalta muslimisiirtolaisista. Ja meillä Suomessa asiat olisivat hyvin, jos rajat olisivat kiinni emmekä syytäisi rahaamme turvapaikanhakijoihin, kehitysapuun ja Euroopan Yhteisöön. Silloin rahat riittäisivät vanhustenhuoltoon, työttömyys poistuisi ja rikokset loppuisivat – eiväthän muslimipakolaiset ole muuta kuin terroristeja ja raiskaajia. Mikähän elämä olisikaan syntynyt 2019 paljastuneista pedofiileistä, jos joukossa olisi ollut maahanmuuttaja eikä pohjalainen kirkkovaltuutettu. Mutta eihän hänestä voinut liikaa puhua, hänhän olisi voinut olla kuka tahansa meistä, sen sijaan mamun tunnistaa jo kaukaa ulkonäöltä.IMG_20170725_0024.jpg

Perussuomalaisten mukaan asiat olisivat paremmin, jos rajat olisivat kiinni ja Suomi eläisi omaa elämäänsä ilman sidosta Euroopan Yhteisöön. Maapallolla on nykyisin vain yksi esimerkki valtiosta, joka pyrkii toteuttamaan rajat kiinni-ajattelutapaa: Pohjois-Korea. Perussuomalaisten gallupsuosion jatkuvasti noustessa voisi olla hyvä miettiä, johtaisiko rajat kiinni-ajattelu vastaavaan. Vaikka me olemmekin Euroopan Yhteisössä nettojäsenmaksaja, ovat erilaiset laskelmat Suomelle koituneista hyödyistä ja haitoista jäsenyyden aikana osoittaneet, että jäsenyydestä koituneet taloudelliset hyödyt ovat olleet pari miljardia haittoja suurempia vuosittain. Jopa euro, jota kiivaasti on vastustettu, on äärimmäisen mukava: ei tarvitse miettiä rahanvaihtoa kun lähtee Välimeren lomalle. Se, minkä takia euroon liittyy ongelmia, ei oikeastaan johdu yhteisestä rahasta sinänsä, vaan siitä, että kaikki kustannustasoon vaikuttavat päätökset on tehtävä Suomen sisällä eikä enää voida tehdä markan devalvaatioita, joiden vaikutukset yksittäisen kansalaisen kukkaroon olivat hitaampia kuin nykyisin.

Tuskin kuuluminen Euroopan Yhteisöön on ajanut teollisuutta pois Suomesta. Lisäksi perussuomalaisten puheet ilmastovouhotuksen negatiivisista vaikutuksista teollisuustyöllisyyteen on hankala yhdistää siihen, että teollisuustyönantajat sanovat, että Suomen pitäisi olla kunnianhimoisempi ilmastotoimissaan. Paremminkin tässä on sama ongelma kuin populismin nousussa muualla. Kun jossakin on ajauduttu taantuvan kehityksen tielle, on helpompi kääntyä valittajien kelkkaan kuin miettiä, miten taantuman kierteestä pääsisi eroon. Samaten sosiaalisia etuja käyttävän on helpompi syyttää mamuja niihin kuluvan rahan lisääntymisestä kuin miettiä sitä, miten etuja käyttävien ihmisten määrää pystyttäisiin uusilla ratkaisuilla vähentämään.

Totisesti, tulevaisuus ei voi perustua siihen, että valitetaan ja halutaan takaisiin menneeseen, mitkä ovat populismin perusperiaatteet. Paremminkin meidän täytyy tunnustaa, että maapallolla on rajat ja että me olemme jo ylittäneet ne. Sen jälkeen voimmekin ruveta keksimään ratkaisuja, joista jotkut varmasti ovat epämukavia, mutta varmasti aiheuttavat vähemmän kaaosta kuin se, että asioiden annetaan jatkua, kunnes katastrofi koittaa. Enää emme voi puhua kansantaloudesta, politiikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja ympäristöstä toisistaan riippumattomina asioina. Ne ovat kaikki samaa kokonaisuutta, jossa kaikkien rakaisujen on otettava huomioon maapallon rajallisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, euroopan yhteisö, kansantalous, kestävä kehitys

Perussuomalaisten kannatus vain kasvaa, kun kaikki muut ovat mukana ilmastovouhotuksessa

Torstai 7.11.2019 klo 15:48 - Mikko Nikinmaa

Kyselyn tekijät ja poliittiset kommentaattorit eivät keksineet mitään syytä sille, että perussuomalaisten suosio on viimeisen kuukauden kuluessa räjähdysmäisesti kasvanut. Mitään merkittäviä poliittisia tapahtumia ei olekaan ollut. Mutta viimeisen kuukauden aikana on puhuttu naudanlihan syönnin lopettamisesta, autoliikenteen kustannusten lisäämisestä, metsänhakkuiden vähentämisestä sekä muista ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista. Kaikkien muiden puolueiden edustajat ovat eri keskusteluissa ja tilaisuuksissa edellyttäneet ainakin joidenkin ilmastotoimien tekemistä niin, että niistä aiheutuu kansalaisille kustannuksia, mutta perussuomalaisten mielestä voidaan jatkaa entiseen malliin. Kun lähes puolet suomalaisista pitää koko ilmastonmuutosasiaa ilmastovouhotuksena, ei ole ihme, että sitä sellaisena pitävä puolue lisää kannatustaan. Kannatuksen nousu voi vielä jatkua, elleivät puolueeseen liittyvät muut piirteet vaikuta voimakkaasti ihmisten preferensseihin.

Muut puolueet saavat osittain katsoa itseensä siinä, miksi perussuomalaisten ilmastomuutokseen kielteisesti suhtautuva agenda lisää koko ajan suosiotaan. Monelle on tullut mieleen, että muut kuin perussuomalaiset kieltäisivät lihansyönnin, estäisivät lentämisen, tekisivät yksityisautoilusta kestämättömän kallista ja aiheuttaisivat nykymuotoisen teollisuustuotannon paon Suomesta. Huonosti harkitut ja muotoillut lausunnot yksittäisistä kysymyksistä mahdollistavat tämän.

Kaikkein huolestuttavinta on se, että nyt suosion kasvu perustuu täysin väärään käsitykseen siitä, ettei meidän suomalaisten tarvitse tehdä yhtään mitään. Ilmastonmuutos ei ole perimmäinen ongelma, se on vain oire. Perimmäinen ongelma on se, että maapallo on rajallinen mutta talouden   lähtökohtana on kasvun jatkuminen rajattomasti. Tämä koko ajattelutavan muuttava lähtökohta pitäisi pystyä tuomaan esiin maapallon kaikille kahdeksalle miljardille asukkaalle, jotta elämäntavat kaikkialla pystytään muuttamaan kestäviksi – mikä tarkoittaa kulutuksen vähentämistä teollistuneissa maissa ja väestönkasvun lopettamista kehitysmaissa hallitusti ennen kuin molemmat tapahtuvat kriisien seurauksena. Kulutuksen ja väkimäärän pieneneminen kriisien tuloksena lopettaa kyllä ilmastonmuutoksenkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kestävä kehitys, puoluekannatus

Verotus ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön tilaa parantamassa

Perjantai 19.4.2019 klo 13:02

Kun maailman onnellisimpien maiden listat ovat taas tulleet julki, niin niissä ovat järkiään olleet kärjessä maat, joissa ansiotulon verotus on korkeaa. Lisäksi kun verrataan Suomen tuloveron progressiivisuutta muihin Pohjoismaihin, se on selvästi alhaisempaa. Tuloveroa on myös lukuisia vuosia laskettu, mistä on seurauksena ollut, että yhteisistä varoista maksetut koulutus, lasten, vanhusten ja terveydehoito ovat kaikki ruvenneet kärsimään suuremmasta ja suuremmasta resurssointiongelmasta. Lyhyesti sanottuna: kaikki haluavat hyvinvointiyhteiskuntaamme kuuluvat palvelut, mutta kukaan ei DSC_0016.JPGhaluaisi niistä maksaa itse. Äärimmilleen vietynä ajattelu näkyy perussuomalaisten ehdotuksissa: usean miljardin menot voitaisiin kattaa kehitysapu lopettamalla ja maahanmuutto estämällä, vaikka niihin kuluvat rahasummat ovat paljon pienempiä. Raha ilmeisesti kasvaa puussa heti kun toisennäköisien auttaminen lopetetaan.

Tuloveron alentamisen sanotaan aina tuovan lisää työpaikkoja. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Sen sijaan on havaintoja siitä, kuinka eriarvoisuus aina kasvaa, kun tuloveroja lasketaan ja verojen progressiivisuutta pienennetään. Itse olen sitä joukkoa, jota tuloveron alentamisen pitäisi erityisesti houkutella: hyvätuloinen asiantuntija. Kuitenkin siinä joukossa, jonka pitäisi juosta alempien verojen toivossa, minusta tuntuu, että elinpaikan valinnassa painavat kaikki ne syyt, jotka tekevät kokrean veroasteen maat maailman onnellisimmiksi. Vasta niiden jälkeen mainitaan se, että voisihan se verotuskin olla pienempi, jos vain yärkeät palvelut pystytään hoitamaan. 

Edellä oleva vuodatus liittyy siihen, mikä äsken Sitran reportissa tuotiin esiin: pitäisi alentaa tuloveroa ja alennuksen vuoksi tarvittava raha kerätä haittaveroina. Periaatteessa olenkin sitä mieltä, että erilaisilla lisämaksuilla voidaan ohjata ihmisten ja yritysten kulutustottumuksia. Mutta sitten kun ruvetaan miettimään sitä, mikä on tehokkainta ympäristön tilan auttamista, muuttuukin tilanne. Vähävaraiset ihmiset joutuvat käyttämään joitakin asioita, jotka ovat perustellusti haittaverojen kohde kun taas hyvätuloiset pystyvät välttämään niitä. Tällöinhän tuloveron alentaminen haittaveroa käyttämällä tarkoittaa tulonsiirtoa vähävaraisilta hyvätuloisille. Tämän kompensoimiseksi SITRAn raportissa esitetään, että vähävaraisille korvattaisiin koituvat lisämenot. Minusta kaikkein paras ilmastomuutosta ja ympäristön tilan heikkenemistä estävä verotus olisi tuloveron jyrkkä progressio. Sitä voisi kutsua ilmastoprogressioksi. Perusteet tälle ovat alla:

1. Tiettyn tulotason yläpuolella suurin osa ylimääräisestä tulosta voidaan käyttää tarpeettomaan kulutukseen. Tämä väistämättä aiheuttaa ympäristökuormaa, jota voitaisiin välttää. Tarpeeton kulutus siis lisääntyy tulojen kasvaessa, joten käyttämällä ilmastoprogressiota sekä vähennetään eriarvoisuutta että suojellaan ympäristöä.

2. Korkea tulotaso ja rikkaudet saavutetaan lainana tulevilta sukupolvilta. Mitä suurempi tulotaso on, sitä suurempi lainan määräkin on. Näin ollen ilmastoprogressio olisi lainan ja sen korkojen maksamista. Jos tätä vastustaa, voi sanoa, että henklö on niin ahne, että mieluummin menee ensimmäisessä luokassa katastofiin kuin hyväksyy sen, että lastemme ja lastenlastemme hyvinvointi riippuu takaisin maksamastamme lainasta.

Minä, hyvätuloinen asiantuntija, olisin valmis siihen, että tuloveroani nostettaisiin kymmenen prosenttia ilmastomuutoksen ja muun ympäristön tilan heikkenemisen torjumiseksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulovero, haittavero, kulutus, kestävä kehitys, eriarvoisuus

Myrkkyvaunut, joista harvat tiesivät: yleinen mentaliteetti, jolla ympäristöasioihin suhtaudutaan

Maanantai 9.4.2018 klo 10:07 - Mikko Nikinmaa

Jaa. Eihän meillä Suomessa voi mitään sattua. Mitä nyt bensiinin lisäaineena käytettävää metyyli-tert-butyylieetteriä (MTBE) oli junavaunuissa keskellä metsää Savon radan varrella Mäntyharjulla pari viikkoa ihan vaan varastossa niin, ettei juuri kukaan asiasta tiennyt mitään. Sitten vaunut jostakin syystä lähtivät liikkeelle ja kun yhden vaunun puskuri rikkoi toisen vaunun, ainakin 35000 l myrkkyä pääsi ympäristöön. Ohops, huiskis. No, nyt asiasta on tullut suuri uutinen, mutta eipä olisi tullut, jos myrkkyvuotoa ei olisi ollut. Vaikka tuolloinkin laiminlyönnit ja suhtautuminen ympäristölle vaaralliseen aineeseen olisi ollut täysin sama.

Aina silloin tällöin tulee vastaavan tyyppisiä uutisia esiin. Milloin pääsee vahingossa hyvin metallipitoista jätevettä jokeen, milloin puron vesi alkaa vaahdota päästetyn jäteveden seurauksena. Joskus löytyy jätetynnyreitä vesistä ja penemmässä mittakaavassa jokiin heitetään polkupyöriä, jääkaappeja ja uuneja. Käyttökelvoton auto ajetaan metsään - rekisterikilvet otetaan tietysti pois. Varmaan yhtä havaittua ympäristölle haitallista tapahtumaa kohti on kymmenen, joita ei huomata tai joista ei aiheudu ongelmaa, vaikka laiminlyönti on yhtä suuri kuin isot otsikot aiheuttavissa tapahtumissa.

Suurimpana ongelmana ympäristön tilaan vaikuttavissa ilmiöissä on ihmisten välinpitämättömyys. Kyllä ympäristöön mahtuu - ja sitten herätään, kun tulee suuria otsikoita kuten muovijätteestä. Välinpitämättömyyden jälkeen tärkein asia on "säästöt". Jos ympäristön tilaa ei ota päätöksissä huomioon, säästää tämänhetkisissä kustannuksissa. Eipä se sitten töyssytä, että myöhempinä aikoina kustannukset ympäristölaiminlyönneistä esimerkiksi kymmenkertaistuvat. Se ei ole laiminlyönnin tekevän yhtiön taloudellisen toimeliaisuuden tai tuloksen päänvaiva nykyajattelutavalla kun ekologia ja ekonomia ovat tiukasti erilliset ja vastakkaiset asiat.

Niinpä; vain siten, että kaikki taloudelliset päätökset ottavat huomioon ympäritöasiat ja siten, että kaikki taloudelliset toimijat sitoutuvat siihen, voidaan päästä kestävään kehitykseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön tila, saastuminen, ympäristömyrkyt, bensiinin lisäaineet, kestävä kehitys

Ympäristökysymykset ja työllisyys - vastakkainasetteluko?

Keskiviikko 22.3.2017 klo 15:05 - Mikko Nikinmaa

Ainakin ylen vaalikoneessa oli ksymys, jossa kysyttiin voiko ympäristöasioista tinkiä, jotta työllisyys paranisi. Tämä edustaa sitä valitettavan yleistä vanhanaikaista ajattelua, jossa talous ja ympäristö ovat toisistaan riippumattomia. Tosiasiahan kuitenkin on, että ympäristön on oltava osa kaikkia talouden ratkaisuja. Harhakuva talouden ja ympäristön irrallisuudesta syntyi aikana, jolloin vielä oli paljon ympäristöä pilattavaksi. Ei vielä ollut ilmastonmuutosta tai herkimpiä lajeja tappavia ympäristömyrkkypitoisuuksia. Tuohon aikaan esimerkiksi Yhdysvaltain nykyhallinto haluaisi palata - mutta ongelmana on se, ettei ympäristön nykytila salli samanlaisia piittaamattomia ratkaisuja kuin 1960-luvulla. Jotta voimme kulkea tulevaisuuteen, on lähtökohtana oltava se, että kaikki talouden ratkaisut ottavat huomioon ympäristön. Jos jokin ratkaisu huonontaa ympäristön tilaa, toisen tehtävän päätöksen on parannettava sitä. Vain tällä tavoin voimme saavuttaa kestävän kehityksen. Ja tämä edellyttää sitäkin, että perinteisistä kansallisvaltioista luovutaan ja hyväksytään, että me kaikki asumme pienellä, ympäristöltään rajallisella pallolla. Huomattavahan on, että kansallisvaltiotkin syntyivät silloin kun ympäristöä oli paljon pilattavaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kestävä kehitys, tulevaisuus, vaalikone

Biotalous, puunpoltto ja turpeen energiakäyttö

Sunnuntai 5.3.2017 klo 13:40 - Mikko Nikinmaa

Minusta biotalouden pitäisi olla uusien ratkaisujen keksimistä siten, että uusiutuvasta luonnosta kehitettäisiin ympäristöä säästäviä uusia tuotteita eikä sitä, että toteutetaan vanhoja tulevaisuuden kannalta huonoja ratkaisuja. Ympäristölle hyödyllisiä uusia ratkaisuja, jotka myös toisivat taloudellisia hyötyjä lähialueille, olisivat ensinnäkin pitkäkuituisen havupuun käytön kehittäminen kankaiden tuotantoon. Jos puukuitu voisi korvata puuvillan, ympäristölle koituisi suunnattomia hyötyjä hyönteismyrkkyjen ja muiden kasvinsuojeluaineiden sekä veden käytön vähentymisessä. Lisäksi koko se mahtava viljelyala, joka nyt käytetään puuvillan viljelyyn, voitaisiin käyttää ruokakasvien kasvatukseen, mikä helpottaisi köyhien alueiden ihmisten ravinnonsaantia. Toiseksi, suomalainen kasvinviljely voisi siirtyä perinteisestä viljanviljelystä, joka huonosti sopii pohjoiseen ilmanalaamme, erilaisten maustekasvien viljelyyn, jotka voisivat olla Suomen vahvuus. Syynä tähän on se, että kasvukauden aikana aromiaineita kertyy pitkän valoisan ajan ansiosta suomalaisiin kasveihin paljon enemmän kuin etelämmässä kasvaviin. Nykyinen tukipolitiikka suosii kuitenkin sitä, että mitään uutta ei tehdä vaan asiat säilytetään ennallaan. Yksilötasolla on selvää, että jos entisenkaltaisesta tuotannosta saa tietyn varman tulon, ei kannata siirtyä uuteen, jonka epäonnistuessa kukaan muu ei auta.

Sen sijaan "biotalous" on nykymenolla hyvin vanhakantaisten ratkaisujen käyttöä (biotalous on tarkoituksella lainausmerkeissä, kun se ei minusta ole biotaloutta allaolevista syistä). Ensimmäinen ihmetykseni aihe on se, että turvevoima yhdistetään biotalouteen. Oikeastihan turpeen käyttö energiantuotannossa on pahempaa kuin kivihiilen. Poltettava turve on usein tuhansia vuosia vanhaa - eli uusiutumatonta. Lisäksi turpeen tuotannon ja käytön aikana vapautuu ilmakehään metaania, joka on monin verroin pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Turpeen voi sanoa olevan hyvä energianlähde vain jos kieltää ilmastomuutoksen ja minkään ihmisen toimien vaikutuksen siihen. Seuraavana vanhakantaisena asiana voi pitää puun polttoa. Metsä toimii hiilidioksidinieluna kasvaessaan. Silloin kun sitä poltetaan, se on yhtä lailla hiilidioksidia vapauttavaa kuin öljyn poltto. Sitä paitsi poltettua puuta on hankala käyttää muihin tarkoituksiin kuten rakentamiseen, huonekaluihin tai tulevaisuuden kankaisiin. Puun polton ja puun kasvun eriyttäminen hiilidioksidijalanjäljessä voisikin toimia puun käytön ohjaamisessa polttamista pitkäkestoisempiin käyttöihin, jolloin puun hakkaus ei johtaisi heti hiilidioksidin vapautumiseen. Lopuksi biodieselinkään teko ei ole kovin edistyksellistä: sehän perustuu ajatukseen, että öljyn käyttöön perustuva moottori on käytössä tulevaisuudessakin. Kuitenkin nyt näyttää todennäköiseltä, että autojen pääasialliseksi käyttövoimaksi tulee sähkö. Tällöin tulevaisuuden nimissä kannattaisi laittaa innovointi- ja investointipanoksia sähkön varastointikeinoihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: energiantuotanto, uusiutuvat luonnonvarat, kestävä kehitys

Sivujen syntysyy

Keskiviikko 14.12.2016 klo 10:16 - Mikko Nikinmaa

Vaikka ympäristö, jossa elämme, on varmasti tärkein elämään ja sen laatuun vaikuttava tekijä, ovat ympäristöuutiset vain mitätön osa päivittäistä uutisvirtaa. Mielestäni tämä johtuu kahdesta tekijästä: ensinnäkin pääosa toimittajista tuntee luonnontieteitä huonosti ja toiseksi suurin osa biologeista ei jostain syystä halua (tai osaa) levittää tietämystään kaikelle kansalle. Tämä on osittain ymmärrettävää, koska kaikki sellaiseen käytettävä aika on pois "meritoitumisesta", jonka perusteella kaikki tutkimusrahat ja vakanssit jaetaan. Koska en ensimmäiseen voi vaikuttaa, niin ajattelin, että rupean aktiivisesti toimimaan jälkimmäisessä. Siispä kirjoitin sivuilla jaossa olevan tekstin "Ympäristö Askelissa Tulevaisuuteen". Kun tarkoitukseni ei ollut saada kirjasta rahaa, vaan levittää tietoa (ja mielipiteitä, joista osa poikkeaa selvästi kovan linjan ympäristöihmisten mielipiteistä, vaikka kuvittelenkin ympäristön tilasta huolta kantavani), rupesin miettimään, miten mahdollisimman helposti kaikki kiinnostuneet voisivat päästä tekstin lukijoiksi. Mietinnän tuloksena oli, että kaikkien kannalta kätevin olisi kotisivu, josta kuka tahansa voi tekstin ladata. Lisäksi kaiken kirjamuotoisen tekstin ongelma on se, että vanheneminen tapahtuu aika nopeasti. Tämän havaitsin kirjaa kirjoittaessani erityisesti ilmastomuutosluvun osalta. Se mitä teksti on, on marraskuun 2016 tilanne. Jotta viestini pysyisi ajan tasalla, mietin, että kotisivuilleni tulisi blogi, jossa ehtimiseni mukaan kirjoitan ympäristöasioista, jotka koko ajan muuttuvat. Suurin ongelma on se, että sivut tarttuvat vain satunnaisten lukijoiden haaviin. Senpä takia toivon, että kaikki, jotka sivuille eksyvät, niitä jakavat ja sitä kautta auttavat ympäristöaiheisen tekstini ja ympäristöbloggaukseni leviämistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristöuutiset, ympäristökommentointi, kestävä kehitys