Suomalaisetko ympäristöystävällisiä - faktat sanovat muuta

Maanantai 17.7.2023 klo 18.54 - Mikko Nikinmaa

Kun puhutaan ympäristön pilaamisesta, suomalaisten yleinen kommentti on: ”Kyllähän me hoidamme asiat esimerkillisesti, mutta kun eivät ne muut.” Tuo omahyväinen asenne vaatisi faktoja, joiden perusteella väitteen voisi tehdä. Sen vuoksi olen yrittänyt etsiä tekijöitä, jotka tukisivat väitettä. Valitettavasti en ole niitä löytänyt. Paremminkin on niin, että suomalainen ympäristöystävällisyys rajoittuu vain puheisiin. Suomen tilanteen pitää kohtuullisena vain harva asutus, eurooppalaisessa mittakaavassa olemme paljon keskiarvoa huonompia useissa ympäristöasioissa.

Ensimmäisenä voisi ottaa yleisen luonnonvarojen kulutuksen. Siinä Suomi sijoittuu kymmenen eniten henkeä kohden kuluttavan maan joukkoon edellään Euroopassa vain Luxemburg, Belgia ja Tanska. Suomalaiset kuluttavat maapallon luonnonvaroja niin paljon, että meidän viisi miljoonaa asukastamme vastaa yli sataa miljoonaa afrikkalaista.

EU on kieltänyt useiden ympäristöä saastuttavien tuholaismyrkkyjen käytön. Käytölle voidaan kuitenkin saada poikkeuslupia. Suomessa niitä on haettu tänä vuonna toiseksi eniten Euroopassa, 18 kpl. Ero esimerkiksi Ruotsiin on järkyttävän suuri, siellä kun on haettu vai yksi poikkeuslupa myrkkyjen käytölle.

Keksimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on suunnilleen kaksinkertainen verrattuna keskimääräiseen ruotsalaiseen, vaikka ilmasto-olomme ovat melkein samat ja molemmissa on pitkät välimatkat. Niinpä Suomi aiheuttaa yhtä paljon ilmastonmuutosta kuin asukasluvultaan kaksinkertainen Ruotsi.

Suomalaiset tuottavat jätettä henkeä kohti noin 100 kiloa EU:n keskiarvoa enemmän vuodessa. Yli kuudensadan kilon vuotuinen jätekuorma henkeä kohden on Euroopan kuudenneksi suurin. Ero Ruotsiin on jälleen huima. Siellä tuotetun jätteen määrä on noin 200 kg vuodessa Suomea pienempi henkeä kohden.

Kierrätystä suomalaiset ovat pitäneet maassamme hyvin toimivana, kun meillä on tehokas pullonpalautus ja paperia on kerätty ikiajat. Tässäkin täytyy tuottaa kissanhännän nostajille pettymys. Kun Euroopan maissa kierrätetään materiaaleista keskimäärin 49 % on Suomen prosenttiosuus vuonna 2021 ollut vain 39.

Yllä olevat faktat osoittavat aika yksiselitteisesti sen, minkä vuoksi EU:n on aiheellista puuttua Suomen ympäristöpolitiikkaan. Vaikka Suomi on harvaanasuttu ja metsäinen maa, ympäristö otetaan harvoin huomioon muuten kuin puheissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuholaismyrkyt, ylikulutus, hiilijalanjälki, kierrätys

Kaivokset ja ympäristö

Torstai 1.10.2020 klo 19.34 - Mikko Nikinmaa

Äskettäin on kiinnitetty huomiota siihen, kuinka entiset kaivokset ovat lopettamisensa jälkeen jääneet tilaan, jossa aiheuttavat vakavia ympäristövaurioita. Vesi ja maaperä saastuvat, jolloin alueella ei kasva juuri mitään. Näitä ongelmia on pidetty nimenomaan entisten kaivosten ongelmana ja on ajateltu, että nykytilassa ääritapaukset pystyttäisiin estämään. Jaa-a, uskokoon ken tahtoo.

Vaikka Suomen kaivoslainsäädäntöä ollaankin uudistamassa lähemmäs muiden eurooppalaisten maiden lainsäädäntöä, lainsäädännön muutokset eivät pysty poistamaan perimmäistä ongelmaa: kaivosyhtiöt ovat pääasiassa ulkomaisessa omistuksessa ja niiden päämääränä on tuottaa voittoa omistajilleen. Tämän takia ne kuluttavat Suomen kaivoksiinsa vain sen verran rahaa kuin on välttämätöntä – eivätkä tietenkään lopetetun kaivoksen ympäristönkunnostustoimet ole ensisijainen kustannuserä omistajien voittoa lisäämässä. Jotta kaivosten ympäristöä pilaava vaikutus voitaisiin kokonaan estää, pitäisi kaivostoiminnan aloittamiseen liittyvien vakuussummien olla nykyiseen verrattuna moninkertaisia. Tällöin ulkomaisessa omistuksessa olevan kaivostoiminnan puolustajat toteavat, että tuskin Suomeen sitten kaivoksia perustettaisiin ja että onhan Suomeen perustettu kaivos paljon eettisemmin toimiva kuin Kongossa oleva.

Jos kuitenkin ajatellaan eettisesti, pitäisi Kongon ja muiden halpamaiden kaivosten toiminnassa vaatia samoja standardeja kuin Suomessa. Tällöin kaivoksista louhittujen metallien ja niistä tehtävien tuotteiden hinta nousisi sille tasolle, mikä vaadittaisiin ympäristöneutraalin kaivosteollisuuteen. Kun lisäksi kaivosten aiheuttamat ympäristöongelmat ovat suuria myös niissä maissa, joiden lainsäädäntö on tiukkaa, metallien hinnan tulisi nousta merkittävästi. Hinnan nousu lisäisi kiinnostusta myös metallien tehokkaaseen kierrätykseen. Esimerkiksi tällä hetkellä kaikkien älylaitteiden kosketusnäyttöjen metalli on huonosti kierrätettyä, mutta jos hinnat nousisivat, kierrätys tehostuisi.

Sitä paitsi miksi kaivosten pitäisi olla yksityisiä ja ulkomaisessa omistuksessa? Eikö itse asiassa voitaisi hyvin perustella sitä, että maankuoren sisällä olevat malmit ovat kansallista omaisuutta? Näin tilanne oli, kun olin lapsi ja Suomi oli köyhä. Jos kaivoksien tuotanto olisi kansallista, myös toiminnan aiheuttamat ympäristöhaitat olisi perusteltua maksaa verorahoista. Näin ei tilanne ole, jos yksityinen yritys ottaa kaivostoiminnan hyödyt, mutta jättää osan haitoista veronmaksajille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaivostoiminta, metallien kierrätys, ympäristökuormitus

Leikitään Legoilla - kestävät isältä pojalle

Keskiviikko 1.4.2020 klo 12.31 - Mikko Nikinmaa

Varmaan meistä jokainen on itse, lapsiensa ja/tai lastenlastensa sekä muiden lapsivieraittensa kanssa leikkinyt Legoilla. Niiden paras puoli on kestävyys, jos sai 1960-luvun alussa muutaman Legopalikan, niin ne ovat nyt samassa kunnossa ja pienet lapsivieraat voivat rakennella niistä torneja samalla tavalla kuin itse teki muutaman vuoden ikäisenä suunnilleen 60 vuotta sitten.

Nyt sitten muovikauhistelun yhteydessä on Legojen kauheus nostettu esiin. Nehän kestävät melkein ikuisesti: satoja vuosia yhtään muuttumatta. Muoviongelma on ongelma, siitä olen samaa mieltä. Mutta on aika eri asia, jos jokin tavara kestää käyttötarkoituksessaan hyvin kuin se, että tarpeetonta muovitavaraa kertyy ympäristöön. Lego.jpg

Mitä paremmin jokin käyttöön tarkoitettu tavara kestää, sen pienempi sen aiheuttama ympäristökuorma on. Toisin sanoen Legopalikka on niin ympäristöystävällinen kuin mikään leikkikalu voi olla. Sillä voivat leikkiä vielä 2500-luvun lapset. Jos Legopalikkaa kauhistellaan, niin yhtälailla pitää kauhistella metallista tehtyjä leikkiautoja, nekin säilyvät sellaisinaan satoja vuosia. Tai miten on keinuhevonen: museoista löytyy keinuhevosia, joita ruhtinaiden lapset käyttivät keskiajalla. Jos Legopalikka on niin paha, niin silloinhan niiden keinuhevostenkin pitäisi olla. Legopalikoiden kamaluus johtuukin niiden materiaalista, ei kestävyydestä sinänsä. Yleensähän kestävyys on hyvä asia, vain Legoissa huono – ne kun ovat sitä kamalaa muovia. Eiköhän olisi syytä muuttaa ajatusmallia. Voisimme aivan hyvin ostaa, myydä ja käyttää 50 vuotta vanhoja Legoja sen sijaan, että ne jäävät varastoon käyttöä vaille ikuisesti. Jos näin tehtäisiin, Legot olisivat mitä parasta kierrätystalouteen sopivaa materiaalia. Kymmenien vuosien käytön jälkeen ne ovat kuin uusia ja kelpaavat käyttöön sellaisenaan. Niiden kierrätyksellä säästettäisiin luonnonvaroja ja voitaisiin toimia sangen kestävästi.

Legot ovat aivan eri asia kuin tarpeeton muoviroska. On ihan turha käyttää muovimukeja ja kertakäyttölusikoita. Muovikassitkin kuluvat pääosin historiaan. Mutta vaikka muovin käyttöön liittyykin paljon turhaa tuotantoa, jonka voisi lopettaa ja käyttää vaihtoehtoisia tuotteita, suurin muoviongelma meillä Suomessa on se, ettemme kierrätä muovia kunnolla. Vain parikymmentä prosenttia muovista pääsee uusiokäyttöön. Toinen suuri ongelma on se, että ympäristöön joutuvasta mikromuovista suurin osa on autonrenkaiden kulumisesta tulevia partikkeleita. Suuri mikromuovien levittäjä ovat myös tupakantumpit; edelleen ihmiset tumppaavat tupakkansa rantahiekkaan. Pesussa keinokuiduista vapautuva mikromuovi on näihin verrattuna paljon vähäisempi ongelma. Nykyiset vedenpuhdistuslaitokset poistavat yli 95 % niihin tulevasta mikromuovista.

Siispä, leikitään Legoilla, ja myydään ja ostetaan niitä tarpeen mukaan koska ne kestävät isältä pojalle. Sen sijaan lopetetaan turhan muovin käyttö ja kierrätetään se, mikä meille tulee.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muovi, ympäristön saastuminen, kierrätys, mikromuovi

Voidaanko uusia materiaaleja käyttäen poistaa muoviongelma?

Torstai 3.1.2019 klo 15.38 - Mikko Nikinmaa

Kun kuvat muovijätteestä pitkin ja poikin maapalloa, erityisesti Tyynen Meren jätepyörteestä, ovat saaneet ihmiset heräämään ja vaatimaan muovin korvaamista luonnosta lähtöisin olevilla tuotteilla, on tarpeen miettiä, estäisikö uusien tuotteiden käyttö roskaantumisongelman. Suurelta osinhan muoviongelma johtuu siitä, että muovijätettä ei kerätä vaan se heitetään ympäristöön. Kun muovit hajoavat hitaasti. nopeimmillaan muutamassa vuosikymmenessä ja hitaimmillaan useissa vuosisadoissa, ne kertyvät ajan myötä ja aiheuttavat jätevuoria. Tällöin, jotta muoveja korvaavat tuotteet pienentäisivät roskaongelmaa, niiden pitäisi hajota nopeasti. Näin ei kuitenkaan ole laita, vaan "tyypilliset öljypohjaisia tuotteita korvaavat puumateriaalit eivät maadu kovin nopeasti".

Niinpä, myös ilmastomuutoksen kannalta on ihan sma, tehdäänkö muovia vastaava tuote puusta vai öljystä. Tuotteen hiili ei ole mukana ilmastomuutosta aiheuttamassa niin kauan kuin tuote kestää. Ilmaston muutoksen kannalta onkin siis hyvä, että muovi hajoaa hitaasti. Muoviongelmassa ei oleellista olekaan se, että muovi korvattaisiin jollakin muulla, vaan se, että muovit eivät roskaisi ympäristöä. Maailmanlaajuisesti yli puolet käytetystä muovista roskaa ympäristöä, vähän yli 20 % poltetaan ja vain kymmenisen prosenttia kierrätetään.

Muoviongelma onkin suurimmaksi osaksi roskaamisongelma: jos öljypohjainen muovi korvataan muulla materiaalilla, roskaamisongelma säilyy. Vain siten, että muovista otetaan talteen 99%, saadaan muovin aiheuttama roskaantuminen radikaalisti vähentymään. Tietysti myös turhasta muovin käytöstä pitäisi luopua - on aika hullunkurista että keksipaketin muovipakkauksen sisällä yksittäiset keksit ovat muovipakkauksessa, mutta tärkein muoviongelman ratkaisukeino on saada muovijätteen heittäminen ympäristöön loppumaan. Tämä ei edes maksaisi mitään, vaan vaatisi vain ihmisten asennoitumisen muutosta kaikkialla maapallolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jätteenkäsittely, kierrätys, muovijäte