Hiilivero - veropohjan laajennus ja toimi ilmastonmuutosta vastaan

Maanantai 24.7.2023 klo 18.53 - Mikko Nikinmaa

Puhe hiiliverosta on melkein kokonaan ollut negatiivista. On puhuttu tasaverosta, joka entisestään kasvattaisi köyhän kansan kustannuksia. Ilmastonmuutoksen vastaisten toimien hidastamiseen keskittyvä Perussuomalaiset on saanut hiiliveron negatiivisesta käsittelystä yhden keinon kannatuksensa lisäämiseen.

Mutta hiiliverohan voisi sekä olla oikeudenmukainen toimi että laajentaa veropohjaa. Veropohjan laajentaminenhan on nähty tärkeänä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen kannalta. Lisäksi on yleisesti hyväksytty se periaate, että haittaverojen osuutta kaikista veroista voisi kasvattaa, kun niitä käyttämällä tekomme ohjautuvat haitattomampaan suuntaan. Lisäksi pohjoismainen hyvinvointivaltio lähtee periaatteesta, että ne, joilla on eniten varaa, maksavat suuremman osan kustannuksista kuin vähävaraiset.

Hiilivero voisi sisältää kaikki yllä mainitut verotuksen näkökohdat. Jo lähtökohtaisestihan se laajentaa veropohjaa, koska se on vero, jota ei ole ollut aiemmin. Toiseksi se on haittavero, koska tuskin kukaan pystyy enää väittämään, ettei ilmastonmuutosta olisi. Perussuomalaiset on vaatinut, etteivät ilmastonmuutoksen vastaiset toimet aiheuttaisi lainkaan kustannuksia ja väittänyt, että koko hiiliverovaatimus on Euroopan Unionin lisätaakka muutenkin kaltoin kohdellulle Suomelle. Tämä ei pidä paikkaansa – täysin ilman kustannuksia ilmastonmuutosta ei voi torjua: EU pyrkii tekemään jotakin nyt, kun kustannukset ovat kestettävissä. Tulevaisuudessa ne vain nousevat. Riippumatta siitä, olisiko Suomi EU:ssa vai ei, jossain vaiheessa hiiliveron kaltainen maksu pitäisi kerätä. Mutta, jotta hiiliveron tuottamat lisäkustannukset kohdistuisivat ennen muuta sellaisiin menoihin, jotka eivät ole välttämättömiä, välttämättömyystuotteiden kuten perusruoka ja paikallisliikenne tulisi olla verovapaita. Sen sijaan ”mukavan elämän” mahdollistavia menoja voisi verottaa ankarastikin. Tuolloin hiilivero kohdistuisi oikeudenmukaisesti siihen kulutukseen, mikä on tarpeetonta, ja niihin kuluttajiin, jotka aiheuttavat eniten hiilidioksidipäästöjä.

Hiilivero voisi siten sekä laajentaa veropohjaa että olla oikeudenmukainen ilmastonmuutoksen vastainen toimi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: veropohja, haittavero, kulutus

Suomalaisetko ympäristöystävällisiä - faktat sanovat muuta

Maanantai 17.7.2023 klo 18.54 - Mikko Nikinmaa

Kun puhutaan ympäristön pilaamisesta, suomalaisten yleinen kommentti on: ”Kyllähän me hoidamme asiat esimerkillisesti, mutta kun eivät ne muut.” Tuo omahyväinen asenne vaatisi faktoja, joiden perusteella väitteen voisi tehdä. Sen vuoksi olen yrittänyt etsiä tekijöitä, jotka tukisivat väitettä. Valitettavasti en ole niitä löytänyt. Paremminkin on niin, että suomalainen ympäristöystävällisyys rajoittuu vain puheisiin. Suomen tilanteen pitää kohtuullisena vain harva asutus, eurooppalaisessa mittakaavassa olemme paljon keskiarvoa huonompia useissa ympäristöasioissa.

Ensimmäisenä voisi ottaa yleisen luonnonvarojen kulutuksen. Siinä Suomi sijoittuu kymmenen eniten henkeä kohden kuluttavan maan joukkoon edellään Euroopassa vain Luxemburg, Belgia ja Tanska. Suomalaiset kuluttavat maapallon luonnonvaroja niin paljon, että meidän viisi miljoonaa asukastamme vastaa yli sataa miljoonaa afrikkalaista.

EU on kieltänyt useiden ympäristöä saastuttavien tuholaismyrkkyjen käytön. Käytölle voidaan kuitenkin saada poikkeuslupia. Suomessa niitä on haettu tänä vuonna toiseksi eniten Euroopassa, 18 kpl. Ero esimerkiksi Ruotsiin on järkyttävän suuri, siellä kun on haettu vai yksi poikkeuslupa myrkkyjen käytölle.

Keksimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on suunnilleen kaksinkertainen verrattuna keskimääräiseen ruotsalaiseen, vaikka ilmasto-olomme ovat melkein samat ja molemmissa on pitkät välimatkat. Niinpä Suomi aiheuttaa yhtä paljon ilmastonmuutosta kuin asukasluvultaan kaksinkertainen Ruotsi.

Suomalaiset tuottavat jätettä henkeä kohti noin 100 kiloa EU:n keskiarvoa enemmän vuodessa. Yli kuudensadan kilon vuotuinen jätekuorma henkeä kohden on Euroopan kuudenneksi suurin. Ero Ruotsiin on jälleen huima. Siellä tuotetun jätteen määrä on noin 200 kg vuodessa Suomea pienempi henkeä kohden.

Kierrätystä suomalaiset ovat pitäneet maassamme hyvin toimivana, kun meillä on tehokas pullonpalautus ja paperia on kerätty ikiajat. Tässäkin täytyy tuottaa kissanhännän nostajille pettymys. Kun Euroopan maissa kierrätetään materiaaleista keskimäärin 49 % on Suomen prosenttiosuus vuonna 2021 ollut vain 39.

Yllä olevat faktat osoittavat aika yksiselitteisesti sen, minkä vuoksi EU:n on aiheellista puuttua Suomen ympäristöpolitiikkaan. Vaikka Suomi on harvaanasuttu ja metsäinen maa, ympäristö otetaan harvoin huomioon muuten kuin puheissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuholaismyrkyt, ylikulutus, hiilijalanjälki, kierrätys

Väestön ikääntyminen ei ole ongelma vaan siunaus

Perjantai 29.10.2021 klo 15.32 - Mikko Nikinmaa

Lähes vuosittain syntyvyyden laskusta ja väestön ikääntymisestä puhutaan ongelmana, joka uhkaa suomalaisten eläkejärjestelmää. Yleensä tuodaan esiin vain kaksi muuttujaa, vanhojen ikäluokkien osuuden kasvu ja vuosittain syntyvien lasten määrän pieneneminen. Lähtökohtana on, että jatkuvaa populaation kasvua tarvitaan, jotta eläkkeet pystytään tulevaisuudessa maksamaan. Väestön ikääntymisestä on tullut mörkö, jota vastaan täytyy kaikin keinoin kamppailla. Pari vuotta sitten Götmark ym. kirjoittivat lehdessä Trends in Ecology and Evolution (TEE 33, 851-863, 2018) artikkelin Aging Human Populations: Good for Us,Good for the Earth, joka mielestäni yksiselitteisesti osoittaa, ettei väestön ikääntyminen ja ihmispopulaation pieneneminen ole ongelma vaan siunaus.

Aluksi voisi tuoda esiin sen, että yleisesti käytetty yli 65-vuotiaiden ja työikäisten (15-64 vuotiaiden) osuuksien vertailu ei ehkä olekaan paras mittari työkykyisten ja –kyvyttömien ihmisten vertailuun. Yli 65-vuotiaiden ja 15-64-vuotiaiden suhde näyttää kasvavan kaikkialla, mutta työkykyisten ja työkyvyttömien suhde ei muutu juuri lainkaan. Seuraavaksi täytyy ampua alas kuvitelma, että syntyvyyden kasvulla tai edes maahanmuutolla voisi merkittävästi estää väestön ikääntymistä. Toisin sanoen, jos näillä keinoin pyritään takaamaan eläkkeiden maksukyky tulevaisuudessa, väestönkasvun täytyy olla huima. Seuraavaksi meitä pelotellaan koko ajan sillä, että ikääntyvän väestön terveydenhoito vie enenevässä määrin resursseja. Tämäkään ei pidä paikkaansa, yhteiskunta näyttää paremminkin säästävän siinä, että väestö ikääntyy: pienenevien ikäluokkien myötä kustannukset lastenhoitoon, koulutukseen, työttömyyskorvauksiin ym. pienenevät paljon enemmän kuin vanhenevan väestön terveydenhoitokustannukset lisääntyvät.

Meitä pelotellaan myös sillä, että väestön ikääntyminen ja väheneminen aiheuttaisi suuret talouden ongelmat, sehän johtaisi taloudellisen kasvun loppumiseen ja deflaatioon, minkä seurauksena taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja varallisuus pienenisi. Kuitenkin Japanissa väestö on ikääntynyttä, siellä väestö on vähentynyt ja deflaatio jatkunut vuosia. Paikalliset ovat tämän huomanneet lähinnä siinä, että tilaa on vähän enemmän ja ostokset ovat halventuneet. Itse asiassahan lapsimäärän vähentyminen merkitsee sitä, että perheessä yksilöä kohti oleva varallisuus lisääntyy.

Toisin sanoen, väestön ikääntymiseen liittyvät pelot eivät ole lainkaan perusteltuja. Sen sijaan siihen liittyvä väestön väheneminen on toivottava ilmiö. Rikkaissa maissa väestön pieneneminen vähentää hiilijalanjälkeä merkittävästi, koska keskimääräisen eurooppalaisen hiilijalanjälki on kymmenkertainen keskimääräiseen afrikkalaiseen verrattuna. Väestön väheneminen köyhissä maissa puolestaan rikastuttaa jäljelle jäävää väestöä merkittävästi sen lisäksi että yhden ihmisen käytettävissä oleva tila suurenee, ympäristön saastuminen ja luonnonkirjon väheneminen pienenevät. Tässä ei voi olla tuomatta esiin paria lukua: maailman energiankulutus viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on kasvanut henkeä kohden yli 30 %. Kun väestönkasvu otetaan huomioon, maapallon kokonaiskulutus on kasvanut lähes 150 %. Näin ollen väestön pienenemisellä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Niinpä, syntyvyyden pienentymisellä pelottelulle ei ole mitään perusteita. Toisaalta ei ole perusteita sillekään, että lasten hankkimista Suomessa kauhisteltaisiin, kun lisääntyvyys ei ole niin suurta, että väestö kasvaisi. Kun vielä saavutamme sen tilanteen, että jokaisen syntyvän lapsen hiilijalanjälki ja ympäristökuorma pienenevät, olemme hyvää vauhtia kulkemassa kohti kestävää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, väestönkasvu, energiankulutus, eläke

Kierrätetäänkö Suomessa?

Maanantai 30.3.2020 klo 12.18 - Mikko Nikinmaa

Kun olin pikkupoika köyhässä 1950-luvun Suomessa, kiertotalous oli voimissaan. Ja kun lähes kaksi kolmannesta ihmisistä asui maaseudulla, biojäte laitettiin tunkioille, talokohtaisiin avokomposteihin, mistä muodostuva multa käyteDSC_0026.JPGttiin puutarhoissa. Muuta lannoitusta kotipuutarhat eivät kaivanneet. Avokompostit kuhisivat elämää: vaskitsat, käärmeet, sisiliskot jne. voivat hyvin. Suunnilleen kaikki pullot olivat pantillisia, paperin veimme kuukausittain lähikauppaan, jossa siitä maksettiin pikkusumma kiloa kohti. Kangasjätteen, lumput, veimme lähikaupungissa olleeseen keräyspisteeseen pari kertaa vuodessa. Lumpuillakin oli kilohinta. Osa loppuunkuluneista vaatteista leikattiin matonkuteiksi, joista äiti teki räsymattoja. Muovia ei vielä ollut, metalliroskaa ei juurikaan tullut ja puu poltettiin lämmitysuuneissa.

Sitten koitti kertakäyttökulutuksen aika. Pakkaamisessa siirryttiin paperista muoviin ja kodinkoneitakaan ei enää kannattanut korjata, vaan rikkimenneen tilalle oli halvempaa ostaa uusi. Vanhat sitten heitettiin kaatopaikoille, metsiin tai jokiin ja järviin – mihin tahansa missä ne olivat piilossa. Äärimmäisyyksiin kertakäyttökulttuuri on mennyt printtereissä: erikoistarjousten printteri voi olla halvempi kuin uuden värikasetin hinta. Onneksi kertakäyttökulutuksen aika on nyt tulossa tiensä päähän. Kun me rikkaat kansakunnat ylikulutamme maapallon resursseja huimasti ja emme käytä uudelleen suurinta osaa valmiista materiaaleista, ei maapallo riitä, varsinkin jos nykyisin köyhät ihmiset onnistuvat nostamaan elintasoansa.

Siispä korjaus ja kierrätys ovat tulleet uudelleen arvoonsa. Kun meillä suomalaisilla on ollut onnistunut panttipullojen ja paperin keräysjärjestelmä, tuntuu siltä, että omahyväisesti ajattelemme kierrätyksen toimivan Suomessa hyvin. Panttipulloista ja -tölkeistä sekä paperista kierrätetäänkin yli 95 %. Mutta kokonaisuudessaan kaikkia materiaaleja kierrätetään Suomessa vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin: kun EU-maiden keskiarvo on 46 %, Suomen prosenttiluku on vain 41. Pantittoman lasin, metallin ja kartongin/pahvin kierrätys on yli 80 %:sta, mutta Suomessa ei vielä 2018 kierrätetty edes 20 %:a yleisimmästä jätteestä, muovista. Tämä on johtanut siihen, että uusiomuovia raaka-aineenaan käyttävät yritykset eivät saa raaka-ainettaan riittävästi Suomesta, vaan joutuvat tuomaan sitä. Tämä siitä huolimatta, että raaka-ainetta Suomessa periaatteessa olisikin. Se vain menee nykyhetkellä polttoon.

Niinpä, muovin kierrätystä voimakkaasti tehostamalla meidän olisi mahdollista päästä kunnon kierrätysyhteiskunnaksi. Ehkä pienen kilokohtaisen maksun avulla saataisiin nekin ihmiset, jotka eivät ympäristöstään piittaa yhtään, palauttamaan muovimateriaali. Se toimi 1950-lvulla, miksei nytkin. Ja vaikka valtio maksaisi muovin kilohinnan, voisivat yhteiskunnalle koituvat kustannukset kokonaisuudessaan vähetä roskaantumisen vähetessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paperinkerays, muovi, kertakäyttökulutus

Mainoksissa kaikki on ekologista

Torstai 24.10.2019 klo 9.58 - Mikko Nikinmaa

Viime aikojen mainoslauseissa minun huomioni on ruvennut kiinnittymään siihen, että kaikkea mainostetaan ekologisena. Myös päättäjien puheissa tuntuu, että kaikki ratkaisut tehdään "ekologiset näkökohdat huomioiden". Jaa, kunpa molemmat olisivatkin totta.

Mutta totuus on kaukana mainoslausesta tai juhlapuheista. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, kun Aalto-yliopiston kansantaloustieteilijät tekivät arvion siitä, miten liikenne saataisiin hiilineutraaliksi 2030 mennessä. Puuttumatta muuhun, yksi asia nosti karvani pystyyn. Kun näytti siltä, ettei esitys saanut kannatusta, juontaja kysyi: "Onkohan tavoite tehty liian tiukaksi?" Siis, me päätämme, mitä on asetettava tavoitteiksi ja ympäristön muutokset joustavat aikataulujemme mukaan. Toinen minua kovasti ärsyttävä juttu on se, että lähtökohtaisesti muiden pitäisi tehdä muutoksia ja taloudellisia uhrauksia, mutta meidän Suomessa ei mitään, kun "Me hoidamme asiat jo nyt hyvin". Kuitenkin, jos kulutus kaikkialla maapallolla olisi yhtä suurta kuin meillä, luonnonvarojen käyttö kaksinkertaistuisi.

Mutta sitten mainontaan. Yhdessä mainoksessa puhuttiin ekologisesta puuvillasta. Vaikka minunkin vaatteeni ovat pääasiassa puuvillaa, siitä ei parhaalla tahdollakaan saa ekologista. Tuo Pohjois-Amerikan orjuuden pääsyy, nykyisin vedenimijä ruokakasvituotannolta ja hyönteismyrkkyjen suurin käyttökohde voisi muka olla ekologinen? Puuvillatuotannon seurauksena kuolee miljoonia lintuja vuodessa. Jo tällä hetkellä olisi haluttaessa suurin osa puuvillasta korvattavissa puukuidusta tehtävällä kankaalla - se olisi paljon ekologisempaa ja jos maailmanlaajuisesti ekologisen puuvillan mainostamiseen käytetyt rahat siirrettäisiin puukuitukankaan kehittämiseen, voitaisiin sangen nopeasti päästä tilanteeseen, jossa puuvillatuotannon ekologiset haitat olisivat pieniä.

Sitten ekoturismi. Matkailija voi aluksi lentää Buenos Aitesiin ja lähteä sitten sieltä Antarktiksen risteilylle. Näiden ekoturismiristeilijöiden päästöt ovat merkittävin Antarktiksen vesen pilaaja eikä lentäminen Euroopasta Argentiinaankaan aivan päästötöntä ole. Vaikka tämä onkin ääriesimerkki, matkailu eksoottisiin luontokohteisiin aiheutta kaikkialla merkittävän ekologisen kuorman, josta voisi helposti tinkiä.

Tässä oli vain pari esimerkkiä, mutta niitä näkee mainoksissa enenevässä määrin. Valitettavasti on niin, että päämääränä ekologisuuden käytössä mainonnassa on kulutuksen lisääminen, mikä sellaisenaan on ei-ekologista. Ekologinen vaihtoehto olisi kulutuksen vähentäminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hiilijalanjälki, ympäristön saastuminen, matkailu, kulutus

Verotus ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön tilaa parantamassa

Perjantai 19.4.2019 klo 13.02

Kun maailman onnellisimpien maiden listat ovat taas tulleet julki, niin niissä ovat järkiään olleet kärjessä maat, joissa ansiotulon verotus on korkeaa. Lisäksi kun verrataan Suomen tuloveron progressiivisuutta muihin Pohjoismaihin, se on selvästi alhaisempaa. Tuloveroa on myös lukuisia vuosia laskettu, mistä on seurauksena ollut, että yhteisistä varoista maksetut koulutus, lasten, vanhusten ja terveydehoito ovat kaikki ruvenneet kärsimään suuremmasta ja suuremmasta resurssointiongelmasta. Lyhyesti sanottuna: kaikki haluavat hyvinvointiyhteiskuntaamme kuuluvat palvelut, mutta kukaan ei DSC_0016.JPGhaluaisi niistä maksaa itse. Äärimmilleen vietynä ajattelu näkyy perussuomalaisten ehdotuksissa: usean miljardin menot voitaisiin kattaa kehitysapu lopettamalla ja maahanmuutto estämällä, vaikka niihin kuluvat rahasummat ovat paljon pienempiä. Raha ilmeisesti kasvaa puussa heti kun toisennäköisien auttaminen lopetetaan.

Tuloveron alentamisen sanotaan aina tuovan lisää työpaikkoja. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Sen sijaan on havaintoja siitä, kuinka eriarvoisuus aina kasvaa, kun tuloveroja lasketaan ja verojen progressiivisuutta pienennetään. Itse olen sitä joukkoa, jota tuloveron alentamisen pitäisi erityisesti houkutella: hyvätuloinen asiantuntija. Kuitenkin siinä joukossa, jonka pitäisi juosta alempien verojen toivossa, minusta tuntuu, että elinpaikan valinnassa painavat kaikki ne syyt, jotka tekevät kokrean veroasteen maat maailman onnellisimmiksi. Vasta niiden jälkeen mainitaan se, että voisihan se verotuskin olla pienempi, jos vain yärkeät palvelut pystytään hoitamaan. 

Edellä oleva vuodatus liittyy siihen, mikä äsken Sitran reportissa tuotiin esiin: pitäisi alentaa tuloveroa ja alennuksen vuoksi tarvittava raha kerätä haittaveroina. Periaatteessa olenkin sitä mieltä, että erilaisilla lisämaksuilla voidaan ohjata ihmisten ja yritysten kulutustottumuksia. Mutta sitten kun ruvetaan miettimään sitä, mikä on tehokkainta ympäristön tilan auttamista, muuttuukin tilanne. Vähävaraiset ihmiset joutuvat käyttämään joitakin asioita, jotka ovat perustellusti haittaverojen kohde kun taas hyvätuloiset pystyvät välttämään niitä. Tällöinhän tuloveron alentaminen haittaveroa käyttämällä tarkoittaa tulonsiirtoa vähävaraisilta hyvätuloisille. Tämän kompensoimiseksi SITRAn raportissa esitetään, että vähävaraisille korvattaisiin koituvat lisämenot. Minusta kaikkein paras ilmastomuutosta ja ympäristön tilan heikkenemistä estävä verotus olisi tuloveron jyrkkä progressio. Sitä voisi kutsua ilmastoprogressioksi. Perusteet tälle ovat alla:

1. Tiettyn tulotason yläpuolella suurin osa ylimääräisestä tulosta voidaan käyttää tarpeettomaan kulutukseen. Tämä väistämättä aiheuttaa ympäristökuormaa, jota voitaisiin välttää. Tarpeeton kulutus siis lisääntyy tulojen kasvaessa, joten käyttämällä ilmastoprogressiota sekä vähennetään eriarvoisuutta että suojellaan ympäristöä.

2. Korkea tulotaso ja rikkaudet saavutetaan lainana tulevilta sukupolvilta. Mitä suurempi tulotaso on, sitä suurempi lainan määräkin on. Näin ollen ilmastoprogressio olisi lainan ja sen korkojen maksamista. Jos tätä vastustaa, voi sanoa, että henklö on niin ahne, että mieluummin menee ensimmäisessä luokassa katastofiin kuin hyväksyy sen, että lastemme ja lastenlastemme hyvinvointi riippuu takaisin maksamastamme lainasta.

Minä, hyvätuloinen asiantuntija, olisin valmis siihen, että tuloveroani nostettaisiin kymmenen prosenttia ilmastomuutoksen ja muun ympäristön tilan heikkenemisen torjumiseksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulovero, haittavero, kulutus, kestävä kehitys, eriarvoisuus

Työn verotuksesta haittaveroihin - ilmastotekoko?

Keskiviikko 6.3.2019 klo 7.17 - Mikko Nikinmaa

Tämä kirjoitus täytyy aloittaa sanomalla, etä itse olen niitä korkeastiverotettuja palkansaajia, joiden verotuksen alentaminen on näyttänyt politiikan tärkeimmiltä päämääriltä. Minua, hyvätuloista palkansaajaa, tämä on vähän ihmetyttänyt, kun samaan aikaan on esiin tullut suuri joukko epäkohtia, jotka vaativat rahaa ja kun muistan maksaneeni suurempaa tuloveroa pienemmistä tuloista aiemmin. En voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että me hyvätuloiset olemme ensisijaisesti ahneita. Tämä näkyy maailmanlaajuisesti: mitä suuremmat tulot ovat, sitä enemmän ne ovat viime vuosina nousseet.

Viime aikoina on työn verotuksen alentamista, erityisesti progressiivisuuden pienentämistä ehdotettu toteutettavan niin, että erilaisia haittaveroja nostettaisiin. On jopa sanottu, että näin toimimalla edistettäisiin ilmastonmuutoksen torjumista. Mahtaakohan näin olla?

Verotuksen painopisteen muuttaminen progressiivisesta työn verotuksesta muuhun verotukseen muuttaa verotuksen luonnetta progressiivisesta tasaverotuksen suuntaan. Tällöin hyvätuloisille jää entistä enemmän tuhlattavaa käteen kun taas pienituloisen varoista menee entistäkin suurempi osa tuloista välttämättömyyksiin. Kun hyvätuloisen verotus kevenee, hän voi tehdä esimerkiksi yhden sijasta kaksi matkaa Thaimaaseen vuodessa tai ostaa kalliin mutta ilmastoystävälliseksi luokitellun sähköauton, jonka polttoaineesta ei joudu maksamaan haittaveroa. Pienituloinen puolestaan joutuu edelleen ajamaan vanhalla Corollallaan, jonka polttoaineeseen tulee lisää haittaveroa, joka osaltaan rahoittaa hyvätuloisen Thaimaanlennot.

Hyvätuloisen käteen jäävästä rahasta menee paljon suurempi osa tarpeettomaan, usein ilmastoa kuormittavaan kulutukseen kuin pientuloisen hankinnoista. Näin ajatellen voikin sanoa, että meidän hyvätuloisten veroasteen nousu onkin ilmastoprogressio. Miksi sitä ei ruveta ajamaan niin. "Progressiivinen verotus on ilmastomuutoksen vastustamista parhaimmillaan." Työn verotuksen ajaminen ilmastoverona olisi lähtökohta, jota voisi vastustaa vain jos on niin ahne, että mieluummin menee tuhoon ensimmäisessä luokassa kuin jättää mitään lapsilleen.

Ja sitten lentovero - ilmastomuutoksen vastainen toimi, jota useimmat kannattavat. Summat, joita lentoveroksi on ajateltu, ovat niin pieniä, etteivät ne ole edes sen suuruisia kuin hyvätuloisille ajatellut työn verotuksen pienennykset. Siispä lentoveron huomioonottaen hyvätuloinen ei voisikaan lentää kahdesti Thaimaaseen vaan joutuisi ottamaan toiseksi lomakohteeksi Kreikan. Tämä osoittaa, että lentoveroksi ajatellut summat ovat naurettavia. Veron tulisi olla niin suuri, että se rupeaisi heti vähentämään lentokoneiden käyttöä ja ohjaisi ilmaliikenteen kehitystä kohti zeppelin-tyyppisiä ratkaisuja. Zeppelin-tyyppiset ilmaliikenneratkaisut olisivat useimpiin käyttöihin riittävät. Matkanopeus hidastuisi ehkä viisinkertaisesti, mutta niin vähenisi energiankulutuskin. Ja niissä tapauksissa, joissa nopea lentoyhteys olisi välttämätön, sellaisia olisi edelleen tarjolla. Ei tarvitse mennä ajassa edes viittäkymmentä vuotta taaksepäin, jotta lentämisen hinta suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli 5-10-kertainen nykyiseen verrattuna. Niinpä lentoverojen pitäisi maailmanlaajuisesti olla tuota luokkaa, niiden vaikutuksesta nykyisenkaltaisen lentämisen hinnan tulisi moninkertaistua. Kun lentoveroa ei olisi syytä periä sähkölentämiseltä, veikkaan, että sähkökäyttöisien lentokoneiden kehitys nopeutuisi jopa vuosikymmenillä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulutus, ilmastomuutos, tulonjako

Verotaakkaa on pienennettävä - Näinkö ilmastomuutosta torjutaan?

Maanantai 31.12.2018 klo 12.16 - Mikko Nikinmaa

Ilmastomuutoksen torjunta on johtavien puolueiden puheissa tullut mantramaiseksi hokemaksi. Kuitenkaan puhe ei valitettavasti ole muuttunut miksikään teoiksi, vaan käytännöllisesti katoen kaikki ratkaisut tehdään taloudellisen kasvun, kilpailukyvyn ja ostovoiman - eli kulutuksen lisäämisen ehdoilla. Kaikkein huvittavinta on se, että samaan aikaan kun hallituspuolueet suu vaahdossa puhuvat ilmastotekojen tärkeydestä, ei lähes puolen miljardin edestä annettavaa verotukea fossiilisten polttoaineiden käytölle saatu poistetuksi.

Hallituksen esitysten biotalous ei näytä olevan juuri muuta kuin keino lisätä taloudellista kasvua puutuotteita käyttäen. On tietysti niin, että useat puuperäiset tuotteet olisivat hyviä vaihtoehtoja nykyisille, mutta metsien hiilinielut eivät saisi vähentyä, niin kuin nyt parin vuosikymmenen ajan käy, jos hallituksen toiveet toteutuvat. Kun olen maailman tapahtumia seurannut 1960-luvulta lähtien, näyttääkin siltä, että nimellä biotalous Keskustapuolue ajaa MTK:laista metsä- ja maatalouspolitiikkaa vanhan Maalaisliiton malliin - 1960-luvun tapaan. Ja jo silloin Kokoomuksen tärkein päämäärä tuntui olevan ansioveron laskeminen. Tätä päämäärää nykyhallitus on toteuttanut ansiokkaasti - ja toteuttaa edelleen ensi vuonna. Päämääränä näyttää olevan, että hyvätuloisten kulutus voisi kasvaa; mitä sillä on väliä, että sähkönsiirrolla, TV-signaalin välityksellä, terveyspalveluilla ym. usein ulkomaiset yhtiöt voivat tehdä voittoja, kunhan vain ansiotuloverotusta saadaan alas ja kulutusta lisätyksi. Onko tämä ilmastomuutoksen vastustamista? Ei todellakaaIMG_20170728_0030.jpgn!

Jos ilmastomuutosta haluttaisiin oikeasti vastustaa, maan hallitus säätäisi, että ansiotuloverotuksen aiotut alennukset ja pari prosenttia lisää otettaisiin ilmastoverona. Veron olisi parasta olla jyrkän progressiivinen, koska mitä korkeampi tulotaso sitä enemmän kulutuksesta on ilmastoa rasittavaa tarpeetonta kulutusta. Veron tuotot käytettäisiin toimiin, joilla ilmastomuutosta voitaisiin torjua kuten lisämetsitykseen (myös ulkomaisilla aavikkoalueilla), ilmastomuutoksen torjuntaa palvelevaan tutkimukseen jne. Jos tällaista veroa hyvätuloiset (joihin itsekin kuulun) vastustavat, voi ilman muuta todeta, että vastustajat ovat niin ahneita ja itsekkäitä, että heidän mielestään tulevalla sukupolvella saa olla minkälaisia ongelmia vain, kunhan vain minun veroni pysyvät pieninä ja tuloni suurina. Ilmastovero voitaisiin muuten välittömästi laittaa kaikkiin pääomatuloihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulutus, ilmastovero, ostovoima

Ilmastomuutos, kansantalous ja ympäristö

Sunnuntai 21.10.2018 klo 19.06

Lähes kymmenentuhatta ihmistä osoitti mieltä Helsingissä ilmaston muutosta vähentäviä tekoja vaatien. Tämä osoittaa, että ihmiset puoluerajojen yli ovat heränneet ajattelemaan, mitä jätämme lapsillemme. Mikään ei kuitenkaan muutu, jos paria asiaa ei saada iskostetuksi johtavien poliittisten päättäjien mieliin.

1. Ympäristövaikutukset ovat osa kansantaloutta. Kaiken taloudellisen toiminnan lähtökohdan pitäisi olla se, että mikäli toiminta aiheuttaa ympäristöhaittoja jossakin suhteessa, ne täytyy kompensoida ympäristön tilaa toisissa suhteissa parantaen. Vain tämän lähtökohdan toteutuessa voi kestävä kehitys toteutua.

2. Taloudellinen kasvu ei voi olla toimeliaisuuden päämäärä. Jotta maapallo voi säilyä asuinkelpoisena pysyvästi, niin ihmismäärän, energiankulutuksen kuin tavaratuotannon tulee vähetä. Kansantalouden tulisi ottaa päämääräkseen, miten tämä voidaan parhaiten ihmiset huomioonottaen toteuttaa. Jos ilmastomuutos halutaan pysäyttää kasvu on lähtökohtaisesti mahdoton. Jos ajatellaan eläinpopulaatioita, liiallista kannan kasvua seuraa väistämättä kannan romahdus. Ihmispopulaation osalta ilmastomuutos näyttää olevan tämä ekologinen häiriö, josta seuraa hallitsematon populaation romahdus. Me ihmiset puhumme aina, että pystymme rikkomaan perinteiset lainalaisuudet. Mikään kasvua vaativa toiminta ei kuitenkaan mahdollista tätä. 

3. Kansallisvaltioihin perustuva ajattelu on tullut tiensä päähän. Ilmastonmuutoksen aiheuttavat teot vaikuttavat kaikkiin maailman ihmisiin tehtiinpä ne sitten Suomessa, Kiinassa, Intiassa tai USA:ssa. Samoin hyödylliset toiminnot Brasiliassa, Ranskassa tai Tunisiassa hyödyttävät myös meitä. Näin ollen meitä yhtä lailla koskevat Amerikka ensin lausunnot, Ugandan väestönkasvu ja Moskovan lisääntynyt taksinkäyttö kuin omat ratkaisumme. Toisaalta emme voi vetäytyä kuoreemme, vähentää kehitysapua ja sanoa, että Suomi on niin pieni kansakunta, ettei meidän teoillamme ole mitään merkitystä. Meillä on vain yksi maapallo, jossa me kaikki elämme ja tekoja täytyy tehdä siellä, missä ne eniten vaikuttavat eikä lähteä siitä, että me vastaamme omasta maastamme ja muiden pitää vastata muista alueista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansainvälisyys, energiankulutus, ympäristönsuojelu, poliittinen vastuu

Rautatiet - mikä vika on valtiollisessa omistuksessa?

Keskiviikko 6.9.2017 klo 20.26 - Mikko Nikinmaa

Viime aikoina on tullut tavaksi haukkua VR:ää. On sanottu, että kaikki muuttuisi paremmaksi yksityistämisen myötä. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Eräs tuttavani kävi vähän aikaa sitten junamatkalla Euroopassa kaikkien yksityisten yhtiöiden kultamaissa. Ja kun hän tuli takaisin, kommentti oli, ettei hän enää ikinä hauku VR:ää. Huonoimmillaankin junat kulkevat täsmällisemmin kuin yksityisten yhtiöiden, joita jotkut tahot tännekin haluavat. Se, missä yksityiset yhtiöt lyövät julkisen palvelun on, että myöhästymisistä ja nuista ongelmista tiedotetaan paremmin.

Junat ovat aiheena tässä ympäristöblogissani, koska juna on ilman muuta ympäristön kannalta paras maakuljetusmuoto. Mutta Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa on turha edes kuvitella, että suurin osa reiteistä tuottaisi voittoa, mikä on ehdoton edellytys sille, että yksityiset yritykset haluaisivat osallistua raideliikenteeseen. Näin ollen meillä on valittavana joko yksityinen kilpailu, minkä tuloksena ympäristön tilaan kiinnitetään entistä vähemmän huomiota tai raideliikenteen lisääminen ympäristötukien avulla. Itse kannatan jälkimmäistä - se kun auttaa pitämään maapallon elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Itse asiassa tarvittaisiin Euroopan laajuinen junasuunnittelu. Tällöin saataisiin toimivia reittejä Tukholmasta Roomaan tai Prahasta Pariisiin. Nämä voisivat suurelta osin korvata lentämisen ollen huimasti ympäristöystävällisempiä. Tällä hetkellä näitä ei ole, kun yksityisten yritysten kannattaa ansaintamallinsa mukaisesti keskittyä suurkaupunkien lähiliikenteeseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, joukkoliikenne, energiankulutus

Suomen iso hiilijalanjälki

Perjantai 21.7.2017 klo 10.03 - Mikko Nikinmaa

Suomen hiilijalanjälki ei juuri mairittele. Euroopan maista vain Iso-Britannia on yhtä kurjassa jamassa. Ja tällä kertaa emme voi edes vedota pohjoiseen sijaintiimme ja pitkiin matkoihimme kun sekä Norja että Ruotsi ovat onnistuneet paljon Suomea paremmin hiilijalanjäljen pienentämisessä. Syitä eroon on tietysti monia, mutta ainakin yksi on yleinen suhtautuminen. Siinä missä ruotsalainen teollisuus on 2000-luvulla pienentänyt tuotettua yksikköä kohti kulutetun energiamäärän puoleen, Suomessa muutosta ei ole tapahtunut. Siinä missä Norja tukee sähköautojen ostamista, Suomessa sitä ei tehdä, vaan todetaan ettei moiseen ole varaa ja "hirttäydytään" puusta tehtävän biopolttoaineen tuotantoon, mikä ei ainakaan lyhyellä aikavälillä pienennä hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi, puu on aivan liian arvokas raaka-aine tuhlattavaksi energiakäyttöön: se voisi korvata puuvillan ja puurakentaminen voisi lisääntyä merkittävästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, energiankulutus