Näin hömötiaisen!

Keskiviikko 23.10.2024 klo 15.15 - Mikko Nikinmaa

Kun koulupoikana tein päivittäisiä linturetkiäni lähimetsissä, hömötiaisia näkyi joka kerralla. Ne uskaltautuivat talvisin myös lintulaudallemme aggressiivisten talitiaisten joukkoon. Linturetkien vakiovieraita olivat myös peltosirkku ja pensastasku. Isokuovit lensivät peltoaukeilla, pikkulepinkäiset pyydystivät sudenkorentoja, illan hämärtyessä kehrääjät rupesivat surisemaan kangasmetsissä ja ruisrääkät rääkymään pelloilla. Linturetkimuistot palasivat mieleeni kun luin 2024 Living Planet Reportia. Siinä todettiin maapallo selkärankaispopulaatioiden taantuneen lähes kolme neljännestä viidessäkymmenessä vuodessa – siis lapsuuteni linturetkiajasta (Raportti on web-sivulla https://www.worldwildlife.org/publications/2024-living-planet-report).

Suurin syy selkärankaisten katoon on maankäytön muutokset. Tämä tarkoittaa hömötiaisen tapauksessa erityisesti metsien muuttumista. Kun olin koulupoika, tuntui että kaikki kauhistelivat avohakkuita. Ainakaan juuri kukaan metsänomistaja asuinseuduillani ei niitä tehnyt. Metsissä oli aina eri ikäisiä puita. Toisin on nyt – metsistä on tullut puupeltoja, jotka sopivat huonosti niin metsälinnuille, sienille, mustikoille ja puolukoille. Vaikka lapsena en hirveästi nauttinutkaan siitä, että piti ämpäreittäin metsämarjoja poimia, metsien säilyminen sellaisina, että niiden aluskasvillisuutena mustikan ja puolukan varvut voivat hyvin, olisi tärkeää. Metsänhoito on liiaksi toiminut puuraaka-aineen myyjien ja puuteollisuuden ehdoilla. Minusta on sangen kummallista, että ympäristön hoito on ollut vain ylimääräinen kustannus. Talousajattelun tulisi muuttua siten, että kaiken taloudellisen toiminnan kriteeri olisi ympäristötase: jos toiminta aiheuttaa haittaa ympäristölle, haitan suuruus tulisi arvioida ja toimijan korvata haitasta koituvat kustannukset. Jos talous olisi ennenkin joutunut toimimaan näin, meillä tuskin olisi saastunutta Itämerta.

Metsälintujen elämä ei näytä helpottuvan. Äskettäin esitellyt vanhojen metsien suojelukriteerit ovat sellaisia, ettei niiden perusteella Etelä-Suomesta löydy uusia suojeltavia alueita lainkaan. Suojelukriteerit ovat niin tiukat, että edes kaikki kansallispuistojen metsät eivät niitä täytä – eli niitä ei enää otettaisi mukaan uusia puistoja perustettaessa. Tässä yhteydessä voi tuoda esiin, että Euroopan Unionissa on tarkoitus suojella sekä vanhoja että luonnontilaisia metsiä eikä vain vanhoja luonnontilaisia metsiä, niin kuin hallituksemme on ymmärtänyt.

Hömötiaisen kohtalo on kuitenkin parempi kuin sisävesien kalojen. Niiden kannat ovat romahtaneet paljon keskimääräistä pahemmin, osittain vesirakennuksen mutta myös rehevöitymisen, saasteiden ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Suomessa kärsivät erityisesti kylmien vesien vaelluskalat, vaikkakin niiden vaellusreiteiltä on viime vuosina ruvettu poistamaan vaellusesteitä, vanhojen piensähkölaitosten tarpeettomia patoja. Tämä ei kuitenkaan paljon auta, jos vaellusreitin veden lämpötila on noussut lisääntymistä haittaavan korkeaksi.

Nyt (21.10.-1.11.) on meneillään YK:n luontokokous Calissa Kolumbiassa. Sen pitäisi olla maapallon yhteistä pyrkimystä luontokadon pysäyttämiseksi. Yhtenä päämääränä on lisätä suojelualueiden määrä 30 %:ksi maapallon pinta-alasta. Suomi on perinteisesti ollut yksi eturivin valtioista ympäristökysymyksissä. Viime vuosina edelläkävijyys on kuitenkin karissut pois, mistä ovat osoituksena luonnon ennallistamisdirektiivin tiukka vastustus, päättömät vanhojen metsien suojelukriteerit ja viimeisenä se, ettei Calin kokoukseen olla saatu valmiiksi kansallista biodiversiteettistrategiaa…

Hömötiainen; ei hyvältä näytä.

Suomalaisten kaikki tärkeimmät huolenaiheet johtuvat maapallon liikakäytöstä

Torstai 2.7.2020 klo 17.45 - Mikko Nikinmaa

Elinkeinoelämän valtuuskunta teki äskettäin kyselyn suomalaisten huolenaiheista. Kun viime vuosina ilmastonmuutos on ollut ihmisten suurin huoli, nyt se oli tippunut neljänneksi. Suurin huolenaihe tällä hetkellä on talouslama, seuraavaksi pandemiat, hallitsematon maahanmuutto ja vasta sitten ilmastonmuutos. Koronaviruspandemia on sekä ensimmäisen että toisen huolenaiheen syy ja molemmat johtuvat ainakin osittain siitä, että tiedotusvälineet ovat lietsoneet tehokkaasti joukkopsykoosia ja kauhistelleet koko ajan valtion lisävelkaantumista. Tässä yhteydessä ei ole juurikaan tuotu esiin sitä, että esimerkiksi viime kuussa, jolloin valtionvelka oli jo paisunut huimaavasti, Suomen velanhoitokulut olivat pienimmät kolmeenkymmeneen vuoteen. Lisäksi valtionvelan kamaluutta perustellaan suunnilleen aina sillä, että emme voi jättää jälkipolvillemme velkaa maksettavaksi. Äskettäin Sixten Korkman sanoi A-studiossa sangen viisaasti, että nyt on kysymys pitkälti siitä, jääkö jälkipolville velkaa vai pilaantunut ympäristö.

Sitten on myös niin, että kaikki suomalaisten huolenaiheet liittyvät samaan ongelmaan: maapallon liikakäyttö. Kun olin teini-ikäinen 50 vuotta sitten, ympäristöpiirit puhuivat ekokatastrofin uhkasta. Tämä uhka on muuttunut tämän päivän todellisuudeksi.  Ekokatastrofin estäminen on toki mahdollista, mutta edellyttää sitä, että siirrymme huolenaiheista toimenpiteisiin. Huolenaiheista ensimmäinen, taloudelliset huolet merkitsee paria asiaa. Meidän on hyväksyttävä se, että taloudellisesta kasvuajattelusta siirrytään mittaamaan hyvinvointia muilla mittareilla kuin bruttokansantuotteella. Siinä onkin tehtävää kansantaloustieteilijöille – muutos kamreerimaisesta visionääriseen ajatteluun on suuri. Toinen merkittävä muutos, johon on päästävä on taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen maapallon eri osien välillä. Lyhyellä tähtäyksellä tämä näkyy Euroopan ja Pohjois-Amerikan rikkauden vähenemisenä, mutta se on välttämätöntä, jotta kestävä kehitys voidaan saavuttaa. Sanomattakin on selvää, että kansallisvaltioista itsenäisinä yksikköinä luovutaan Euroopan ja jopa maailman laajuisen yhteisön hyväksi. Toinen ihmisten huolenaihe, pandemiat, johtuu nimittäin suoranaisesti siitä, että maankäytössä luonnontilaisen ympäristön määrä vähenee koko ajan. Tämän seurauksena ihmisten ja eläinten yhteydet lisääntyvät jatkuvasti ja mikro-organismien siirtymisen todennäköisyys eläimistä ihmisiin kasvaa. Taloudellinen epätasa-arvo puolestaan on suurin syy maahanmuutto- ja pakolaisongelmalle, joten Perussuomalaisten ja muiden populistien tarjoama Suomi suomalaisille – vaihtoehto vain pahentaa kansainvaelluksia.

Siis kun ilmastonmuutos on tullut vähemmän tärkeäksi huolenaiheeksi ihmisten mielessä, kaikki tärkeämmiksi nousseet asiat johtuvat samasta pääongelmasta. Vain pääsemällä eroon kulutuksen ja ihmismäärän kasvusta voimme kulkea kohti kestävää kehitystä.