Maahanmuutto paremman elämän perässä

Torstai 16.1.2020 klo 13.51 - Mikko Nikinmaa

Ehkä suurin maahanmuuton vastustamisen peruste on se, että mamut tulevat tänne Suomeen vain paremman elämän perässä eivätkä kotimaassaankaan kärsineet absoluuttista hätää. Näin varmasti useassa tapauksessa onkin, mutta voiko se meillä Suomessa olla vastustuksen peruste? Suomesta kun on lähtenyt satoja tuhansia ihmisiä Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan, ei pakoon absoluuttista hätää, vaan paremman elämän perässä. Jos tilanne on nyt muuttunut niin päin, että Suomi on nettomaahanmuuton kohde eikä maastamuutosta kärsijä, eikö meidän pitäisi olla tyytyväisiä? Olemme pystyneet nostamaan Suomen köyhyydestä, jossa vielä alle 200 vuotta sitten kärsittiin nälänhätää, yhdeksi maapallon vauraimmista valtioista.

Kun Suomesta lähti suuria ihmismääriä maailmalle, vastaanottajamaat toivottivat tulijat tervetulleiksi, työntekijöitä tarvittiin ja tilaa oli. Tällä hetkellä Suomi tarvitsee työntekijöitä ja tilaa on, mutta maahanmuuttajia karsastetaan. Väärännäköinen tai –niminen ihminen ei useiden piirien mielestä ansaitse edes mahdollisuutta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Eiväthän mamut muuta halua kuin elää meidän kustannuksellamme. Käytetään niihin kuluvat rahat esimerkiksi vanhustenhuoltoon.” Samaan aikaan vanhusten ja vammaisten hoito kärsii kroonisesta työvoimapulasta, jota nämä maahanmuuttovastaiset piirit eivät mitenkään omilla muilla toimillaan pyri helpottamaan. Kun muukalaiselle ei anneta työmahdollisuutta, ei hänelle juuri jää muuta mahdollisuutta nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassamme kuin joutua sosiaaliavun varaan.

Toisaalta maahanmuuton kannattajat, jotka leimataan ”vihervasemmistolaisiksi kukkahattutädeiksi”, tekevät helposti karhunpalveluksen ajamalleen asialle hyssyttelemällä tänne hakeutuvien ihmisten ”kulttuurien” haittapuolia. Tilannehan on useimmiten se, että maahan tulijoiden lähtömaissa ”vihervasemmistolaiset kukkahattutädit” eivät saisi olla mitään mieltä. Lähi-Idässä ja Afrikassa, joista useimmat tulijat ovat kotoisin, on naisen asema tuskin karjaa parempi. Niinpä maahantulijoiden integroimisessa tärkeässä asemassa on kohottaa tasa-arvon vaatimus tärkeäksi. Kun on seurannut jopa arabimaista tulleita jatko-opiskelijoita, joiden on mahdotonta hyväksyä naisopettajien antamia määräyksiä, machokulttuurin voiman näkee hyvin – ja siitä pitää päästä eroon eikä se onnistu asiaa hyssyttelemällä.

Niinpä, maahanmuuton pitäisikin sujua niin, että heti kun tänne tullaan, tulijoiden pitäisi päästä/joutua työhön. Tehtävä työ riippuisi tietysti maahantulijan taustasta, jota selvitettäisiin haastatteluilla. Mutta ennen muuta olisi tärkeätä, että tulijoiden sosiaalietuudet olisivat vastikkeellisia. Jo tämä veisi maahanmuuton vastustajien tärkeimmän argumentin pois. Lisäksi useassa yhteydessä on havaittu, että tärkein osa kotoutumista on päästä työhön tai kouluun. Erityinen huomio tulisi kiinnittää maahanmuuttajanaisten ja tyttöjen koulutukseen; valitettava tosiasia on, että muuttajien lähtömaissa naisten koulutus puuttuu lähes kokonaan. Lisäksi ne maahantulijat, jotka tulevat tänne ”vain saadakseen sosiaalietuja tekemättä mitään” lähtisivät nopeasti pois, kun ”yleiset työt” olisivat edellytys sosiaalietuuksien saamiselle.

Miksi käsittelen ympäristöblogissani maahanmuuttokysymystä? Tähän on yksiselitteinen vastaus. Jo nyt suurin osa maahanmuutosta paremman elämän perässä johtuu lähtömaiden ympäristöongelmista. Lähtömaiden väestöntiheys on kasvanut liikaa ja maan viljavuus on heikentynyt. Molempien asioiden seurauksena maahanmuutto vain pahenee tulevaisuudessa, erityisesti jos toimitaan niin kuin sen vastustajat haluavat – karsitaan kehitysapua. Ympäristöpakolaisuuden lisääntymisen estämiseksi tulisi toimia juuri päinvastoin: lisätä ympäristöpainotteista kehitysapua oman etumme vuoksi.