Metsien käyttö kestäväksi verotuksen avulla

Torstai 1.6.2023 klo 11.25 - Mikko Nikinmaa

Lauri Mehtätalo Luonnonvarakeskuksesta kirjoitti maanantaina Helsingin Sanomien Vieraskynässä todella järkevän tekstin. Hän ehdotti, että metsämyynnin verotus perustuisi siihen, minkälaista metsää myydään. Verotuksen erojen vaikutuksesta metsänhakkuista saatavat tulot vaihtelisivat merkittävästi ja kun suurin osa omistajista haluaa metsistään parhaan mahdollisen tuoton, saataisiin hakkuut ohjatuksi niin, että metsätalous olisi esimerkiksi hiilinielujen kannalta parasta mahdollista.

Jos järeää tukkipuuta verotettaisiin tuntuvasti vähemmin kuin esimerkiksi kuitupuuta, ohjautuisi metsänhoito järeän tukkipuun kasvatukseen. Tämä maksimoisi hiilinielutkin. Tukkipuiden suosimisen lisäksi voisi olla eroja myös kuitupuiden ja ensiharvennuksen pääasiassa polttopuuksi menevän puuston verotuksen välillä. Jos ensiharvennuspuuston verotus olisi paljon korkeampi kuin muiden puiden, päästäisiin jokseenkin varmasti eroon siitä nykyisestä lieveilmiöstä, että ensiharvennuksessa vähennetään puuta liikaa. Se olisi metsästä saatavan rahallisen tuoton kannalta täysin järjetöntä, ja tällöin jopa sellaiset metsänomistajat, jotka eivät näe puitaan muuna kuin tulonlähteenä, pyrkisivät kasvatuksella maksimoimaan tukkipuiden määrän.  

Metsänkasvatuksen ohjaaminen verotuksen kautta olisi todella yksinkertaista. Kun se lisäksi ei käytännössä puuttuisi lainkaan metsistä saatavaan kokonaistuloon (tai voisi jopa kasvattaa sitä), eivät ohjauskeinoa voisi edes metsäalan taloudelliset edunvalvojat vastustaa.

Hiilidioksidinielurahastot voisivat olla uusi vaihtoehto metsärahastoissa

Tiistai 29.10.2019 klo 11.26 - Mikko Nikinmaa

MTK on huolissaan siitä, että erilaiset rahastot ovat viime aikoina ostaneet metsiä. Ensimmäistä kertaa minun elämäni aikana Suomen Luonnonsuojeluliitto on suureksi osaksi samaa mieltä kuin MTK. Näiden kahden tahon syyt olla huolestuneita ovat kuitenkin poikkeavat: siinä missä Luonnonsuojeluliitto pelkää, että metsiin sijoittavien rahastojen myötä metsien hakkuut lisääntyvät rahastojen tuotanto-odotusten myötä, MTK pelkää, että metsätalouden tuottoja valuu ulkomaille.

Metsiin sijoittavat rahastot voisivat kuitenkin olla todellisia ilmastorahastoja, joiden päämääränä olisi lisätä hiilinieluja. Tämän kaltainen toiminta olisi suhteellisen vaivaton keino tehdä ilmastotekoja. Maailmanlaajuisesti on toimijoita, jotka esimerkiksi keräävät rahaa puiden istutukseen. Mikseivät Suomessa toimivat tahot ottaisi arsenaaliinsa metsien ostamista hiilidioksidinielurahastoina? Tällainen mahdollisuus helpottaisi esimerkiksi perintönä saatujen metsäpalstojen myyntiä. Valtio voisi tehdä oman osuutensa hiilidioksidinielurahastojen tukemiseen vapauttamalla niihin myydyt metsät perintöverosta. Tällöinhän ilmastoteosta ei valtiolle koituisi oikeastaan mitään kustannuksia, mutta se olisi ele, joka vähän muuttaisi mielikuvaa Suomen virallisen ilmastopolitiikan toimimisesta vain metsätalouden ehdoilla. Kun biotaloussuunnitelmat on ainakin minulle, joka muistaa 1960-1970-luvut, olleet kuin silloisten MTK:n tavoitteiden reinkarnaatio tekniikkojen kehitys huomioon ottaen.

On ihan sama mitä polttaa jos tuotetun hiilidioksidin poistaa

Tiistai 24.9.2019 klo 13.53 - Mikko Nikinmaa

Kaikki polttaminen tuottaa hiilidioksidia ja savukaasuissa on erilaisia pienhiukkasia. Niinpä periaatteellisena lähtökohtana pitäisi olla sen, että mikä tahansa poltto on ilmastoa lämmittävää. Hiilidioksidia poistuu ilmakehästä, kun kasvit ja levät sitä yhteyttävät. Jos tämä on lähtökohta, niin puun poltto, turpeen käyttö ja fossiiliset polttoaineet, maakaasu, öljy ja kivihiili, ovat täsmälleen toistensa kaltaisia. mikäli jokainen tuotettu hiilidioksidilitra poistetaan ilmakehästä esimerkiksi puita istuttamalla. Olisi sangen helppoa laskea, miten paljon kasvillisuuden tulee yhteyttää, jotta tuotettu hiilidioksiditonni tulee syödyksi. Energian tuotantomuodoista tuuli-, vesi- aurinko- ja aaltovoima ovat täysin päästöttömiä.

Myös kaikki kasvipeitteiset pellot kuluttavat hiilidioksidia. Kun lisäksi niistä vapautuva fosforin määrä on paljon pienempi kuin kynnöspelloilta, tulisi ympäristösyistä maksimoida aika, jolloin pelloilla kasvaa jotakin. Paksu juurikerros ja eloperäinen maa on myös suuri kasvihuonekaasujen varasto, mitkä muokkauksen yhteydessä vapautuvat ilmakehään.

Siis, istuta puita jos ajat autolla ja anna lähiympäristössäsi kasvien vallata maa. Kasvipeitteen lisääminen voi myös lisätä alueen sateisuutta, mikä puolestaan lisää kasvien  kasvua ja hiilidioksidin kulutusta. Tämä voi johtaa positiiviseen kierteeseen.