EU:n lyijydirektiivi on perusteltu

Lauantai 11.1.2020 klo 12.12 - Mikko Nikinmaa

Kun EU-direktiivi on kieltämässä lyijyhaulit, ovat lehtien yleisönosastot täyttyneet kirjoituksista, joissa sanotaan EU:n taas puuttuvan asiaan, jolla ei ole mitään haitallista merkitystä ja joka vain hankaloittaa tavallisen ihmisen harrastusta. Yksikin kirjoittaja sanoi, etteiväthän uudet, vähäiset haulimäärät aiheuta mitään, kun entisetkään eivät ole aiheuttaneet. Mahtaakohan asia kuitenkaan olla niin? Kuten kirjoittaja sanoo, lyijy ei häviä mihinkään, joten kaikki lisä tulee entisen kuorman päälle. Kun kirjoittajat sanovat, etteihän ympäristöön hauleista joutunut lyijy aiheuta myrkytyksiä, tämä ei pidä paikkaansa. Web of Sciencessä on satakunta tieteellistä artikkelia, jotka ovat arvioineet lintujen kärsineen lyijymyrkytyksestä. Yksikin artikkeli arvioi useiden miljoonien lintujen kuolevan vuosittain lyijyaltistukseen (De Francisco ym. Avian Pathology 32, 3-13, 2003). Myös ihmisen altistuminen lyijylle on aiheuttanut merkittäviä ongelmia jo muinaisen Rooman ajoista alkaen. Osittain Rooman valtakunnan tuhon ajatellaan johtuvan silloisiin suurkaupunkeihin rakennetuista lyijyvesijohdoista vapautuneesta lyijystä.

Lyijyammukset kieltävän direktiivin vastustus yleisönosastoissa näyttääkin oivalta esimerkiltä siitä, mitä populismi on: (1) Kaikki EU:hun liittyvä on pahasta ja (2) tutkimustieto on joutavanpäiväistä roskaa, jos uskon toisin.

Uusi vuosikymmen - nyt on muutoksen aika

Sunnuntai 5.1.2020 klo 17.40 - Mikko Nikinmaa

”Tuhoa pelättiin myös 1980-luvulla, mutta koittikin toivon aika”. Saska Saarikosken essee Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 5.1.2020 keskittyy pääasiassa siihen, kuinka politiikan sukupolvenvaihdoksen tapahtuminen tarkoittaa toivottavasti sitä, että samalla tavoin kun 1980-luvulla, ongelmat voidaan ratkaista, tällä kertaa uuden päättäjäsukupolven uusien näkökulmien ja ratkaisujen myötä. Näin sopiikin toivoa.

Tämän hetken ongelmia lähestyttäessä tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että ne poikkeavat periaatteellisesti 1980-luvun ongelmista. Silloin tuhon mahdollisuuden aiheutti ennen muuta ydinaseiden käytön uhka. Se, että uhkakuvat eivät toteutuneet, ei edellyttänyt kuin järjen käyttöä pienen poliittisen päättäjäjoukon piirissä. Selviäminen tämän hetken ongelmista taas vaatii, että yleisesti tiedostetaan maapallon rajallisuus. Kun maapallolla on rajat, täytyy koko kansantalouden ja politiikan lähtökohtien, jotka perustuvat siihen, että kaikenlainen kasvu voi jatkua rajattomasti, muututtava täysin. Tämä edellyttää sitä, että maapalloa ajatellaan yhtenä kokonaisuutena kokonaan toisin kuin kaikkialla noussut kansallispopulismi sanoo. Itse asiassa, jos populismia tarkastelee, se on yritys palata ”vanhoihin hyviin aikoihin”, mutta kun vanhoina hyvinä aikoina maapallon rajat eivät vielä olleet tulleet vastaan niin nyt ne ovat. Tämän vuoksi nationalistinen ajattelu ei voi tuoda ratkaisuja, ellei olla halukkaita sotaan.

Todennäköisesti ilmastonmuutos ja muut ihmisen aiheuttamat ongelmat eivät tuhoa ihmislajia kokonaan, vaikka populistit pystyisivätkin estämään tarpeellisten muutoksien tekemisen, mutta sivilisaatio nykyisessä muodossaan todennäköisesti loppuu. Populaation jyrkkä pieneneminen noudattaisi vain yleisiä ekologisia periaatteita, joiden mukaan eläinlajin populaation liikatiheyden seurauksena koittaa katastrofi, joka pienentää populaatiota ympäristön sietämälle tasolle. Joka paikkaan levinneen ihmislajin osalta tällaiseksi katastrofiksi koituu ilmastonmuutos, jos emme ole valmiita muutoksiin.