Kierrätys

Sunnuntai 15.1.2017 klo 13.32 - Mikko Nikinmaa

Elämme kertakäyttökulttuurissa. Kun kodinkone hajoaa sitä ei useimmiten kannata korjata vaan vaihtaa uuteen. Pahimmillaan nykyinen tilanne näkyy tulostimissa: kun muste loppuu, joutuu miettimään, hankkiiko uuden värikasetin vai samanhintaisen uuden printterin. Kertakäyttökulttuurin tuloksia ovat myös valtamerien muovikertymät, jokien puhdistamisessa löytyvät jääkaapit ja polkupyörät sekä metsien siimekseen hylätyt autot.

Suurin osa tavaroista voitaisiin kierrättää tai jälleenkäsitellä ja se, mitä ei voi uusiokäyttää, kelpaisi useimmiten energiantuotantoon. Vanhanaikaiset, tilaa vievät kaatopaikat eivät enää kuulu jätteiden käsittelyyn. Muutosmahdollisuudet materiaalien käsittelyssä osoittaa aika hyvin se, mitä metsäteollisuudessa on tapahtunut. Sellu- ja peperiteollisuuden jätevedet olivat 1970-luvun alussa suurimmat vesistöjä saastuttava tekijä eikä niitä ollut johdon mukaan mahdollista vähentää. Nykyhetkellä tehtaiden päästöt ovat tuoteyksikköä kohti korkeintaan prosentin tuolloisesta. Lisäksi tehtaat tuottavat nykyisin tarvitsemansa energian ennen jätteeksi päätyneestä aineksesta. Käytännöllisesti katsoen kaikki tarvittavat metallit olisi kierrätettävissä jo valmistetuista laitteista. Tämä vähentäisi kaivosten ja metallisulattojen tarvetta huimasti. En edes usko, että metallien jälleenkäsittely uusiokäyttöön olisi kalliimpaa kuin malmin kaivaminen ja sen käsittely metallin rikastamiseksi. Ehkä satojen miljoonien laittaminen tämänkaltaisena edelläkävijänä toimimiseen olisi ollut ja olisi vieläkin Suomelle suuri maailmanlaajuinen mahdollisuus - edelläkävijän asema tärkeässä kestävän kehityksen osassa. Sitä paitsi tämä ratkaisisi erään nousevan ongelman. Kosketusnäyttöihin tarvittavien harvinaisten metallien saatavuus voi tulla ilman kierrätystä älypuhelimien tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi. Myös lannoitteissa käytettävän mineraalisen fosfaatin kaivaminen kallioperästä on tulossa kalliimmaksi ja kalliimmaksi kun malmiot ehtyvät - ja tämä tapahtuu samaan aikaan kun päivittäin tuotamme rajattoman määrän ympäristöä rehevöittävää ainesta. Sen muuntaminen lannoituslaitteisiin sopivaksi bakteerittomaksi ja jäämättömäksi materiaaliksi olisi myös kestävää kehitystä.

Vaatteiden kierrätys, kankaiden uusiokäyttö, paperinkeräys, renkaiden jätemaksut, pullopantit, kauppojen vastuu pakkausmateriaaleista ja elektroniikkaromusta. Nämä kaikki ovat askelia siihen, että pääsisimme yleisesti kertakäyttötaloudesta kierrätystalouteen, mitä tarvitaan maapallon säilyttämiseksi elinkelpoisena.