Elinvoimainen maaseutu ja Keskustapuolue - nykytilanteessa mahdoton yhtälö

Tiistai 5.12.2023 klo 11.25 - Mikko Nikinmaa

Nuorempana äänestin Keskustapuoluetta, kun kuvittelin, että maaseudun ylläpidossa tärkeätä olisi myös luonto. Kuinka väärässä olinkaan! Kaikissa kannanotoissa vuosikymmenien varrella on osoittautunut, että Keskustapuolueen mielestä ympäristö on vain taloudellisen toiminnan mahdollistava tekijä. Ja vielä niin, että kun toimitaan kuten aina ennenkin – tehomaataloutta ja puupeltoja ylläpitäen – maaseutu pysyy parhaiten elinvoimaisena. Kaikki viimeaikaiset tutkimustulokset, joiden mukaan tehomaatalouden ja puupeltojen aiheuttamat ongelmat ovat paljon suurempia kuin niistä saatavat hyödyt, on leimattu viherpiipertäjien valheiksi. Koko ympäristönsuojelu on kunnon keskustalaisten piirissä leimattu kaupunkilaisten harrastukseksi. He kun eivät ymmärrä maaseudusta ja sen elossa pitämisestä yhtään mitään.

Tämän takia en ollutkaan yhtään yllättynyt, kun sain lehdestä lukea, kuinka Keskustapuolue ajaa karhun, suden ja ilveksen metsästyksen sallimista. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, suurpetojen tiukka rauhoitus pitäisi purkaa ja sijoittaa ne metsästyslakiin, jolloin niiden tappaminen olisi helpommin sallittavissa kuin nykytilanteessa. Viime aikoinahan otsikkoihin on noussut erityisesti ilves, jonka kannat ovat selvästi kasvaneet. Tähän on syynä erityisesti peurakantojen räjähdysmäinen kasvu, mitä ne metsästäjäpiirit, jotka nyt ovat voimakkaasti ajamassa ilveksen ”kannanhoidollista” tappamista, eivät ole estäneet. Itse asiassa on varsin todennäköistä, että myös susikannat hyötyvät suuresti peurakantojen kasvusta. Siispä suurin ilveksen ja suden kannanhoidollinen toimenpide olisi peuranmetsästyksen huomattava lisääminen. Tämä olisi mielestäni metsästyspiirien velvollisuus: hehän ovat tuoneet yhden räjähdysmäisesti lisääntyneistä peuralajeista maahan ja vieläkin harrastavat peurojen talviruokintaa.

Kun melkein kaikki Keskustapuoluetta käsittelevät uutiset ovat luontovihamielisiä, ei ole ihme että minäkin, entinen maalaispoika, nykyisin kannatan mitä muuta puoluetta tahansa. Maaseudun säilyttäminen elinvoimaisena edellyttää muutoksia, jotka tuntuvat olevan täysin mahdottomia 50 vuoden takaiseen tilanteeseen jämähtäneelle puolueelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luonnonsuojelu, tehomaatalous, suurpedot, metsästys, peurakannat

Neonikotinoidi hyönteismyrkyt ja pölyttäjien väheneminen

Perjantai 11.8.2017 klo 12.43 - Mikko Nikinmaa

Ennen kaikkea öljykasvien (rypsi ja rapsi) siementen peittaus neonikotinoidi-hyönteismyrkyillä on suomalaisessa maataloudessa noussut kiivaaksi väittelyn aiheeksi. Peittauksen puolustajat sanovat, että ilman peittausta rypsi- ja rapsisadot vähenisivät räjähdysmäisesti, kun tuhohyönteiset söisivät varhaiset idut. He myös sanovat, että monissa tutkimuksissa ei ole havaittu negatiivisia vaikutuksia pölyttäjiin (mehiläiset ja kimalaiset). Neonikotinoidien kieltoa vaativat piirit puolestaan sanovat, että koska tehokas hyönteispölytys on välttämätöntä öljykasvien siementen (ja täten kasviöljyn) tuotannolle ja koska useat tutkimukset ovat liittäneet neonikotinoidien käytön ja pölyttäjäkuolemat toisiinsa, Suomessakin pitäisi neonikotinoidien käyttö kieltää kuten muualla Euroopassa. Äskettäin Science-lehdessä oli kaksi perusteellista tutkimusta neonikotinoidien vaikutuksista luonnonoloissa Euroopassa ja Kanadassa. Eurooppalainen (Unkari, Iso-Britannia ja Saksa tutkittuina alueina) tutkimus pystyi osoittamaan merkitseviä haittavaikutuksia pölyttäjiin Iso-Britanniassa ja Unkarissa, muttei Saksassa.

Miksi vaikutuksia on joissakin paikoissa muttei toisissa? Yksinkertaisin selitys on se, että saksalaiset pölyttäjät tutkituilla alueilla ovat vähemmän riippuvaisia öljykasveista kuin unkarilaiset tai brittiläiset. Tällöin niiden altistuminen hyönteismyrkylle on tilapäisempää. Kun myrkkypitoisuudet kaikkialla ovat vähäisempiä kuin pitoisuudet, jotka aiheuttaisivat suoraa kuolleisuutta, erilaiset epäsuorat vaikutukset, kuten vaikutukset immunopuolustuksen tehokkuuteen, ovat ensisijaisia pölyttäjien elämään vaikuttavia tekijöitä. Nämä säilyvät sitä pienempinä mitä ajoittaisempaa neonikotinoidialtistus on.

Joka tapauksessa, vaikka neonikotinoidipeittauksella ei nähdä vaikutuksia kaikkialla, toksikologian periaatteellinen varovaisuusperiaate edellyttäisi neonikotinoidien käytön lopettamista siementen peittauksessa. Kun useat tutkimukset ovat nähneet yhteyksiä pölyttäjien vähenemisen ja neonikotinoidien peittauskäytön välillä, tulisi öljykasvien viljelijöiden oman etunsa vuoksi vaatia neonikotinoidien käytön lopettamista, koska haittavaikutukset ovat hyvinkin mahdollisia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peittaus, mehiläisten kuolemat, tehomaatalous