Suomalaisetko ympäristöystävällisiä - faktat sanovat muuta

Maanantai 17.7.2023 klo 18.54 - Mikko Nikinmaa

Kun puhutaan ympäristön pilaamisesta, suomalaisten yleinen kommentti on: ”Kyllähän me hoidamme asiat esimerkillisesti, mutta kun eivät ne muut.” Tuo omahyväinen asenne vaatisi faktoja, joiden perusteella väitteen voisi tehdä. Sen vuoksi olen yrittänyt etsiä tekijöitä, jotka tukisivat väitettä. Valitettavasti en ole niitä löytänyt. Paremminkin on niin, että suomalainen ympäristöystävällisyys rajoittuu vain puheisiin. Suomen tilanteen pitää kohtuullisena vain harva asutus, eurooppalaisessa mittakaavassa olemme paljon keskiarvoa huonompia useissa ympäristöasioissa.

Ensimmäisenä voisi ottaa yleisen luonnonvarojen kulutuksen. Siinä Suomi sijoittuu kymmenen eniten henkeä kohden kuluttavan maan joukkoon edellään Euroopassa vain Luxemburg, Belgia ja Tanska. Suomalaiset kuluttavat maapallon luonnonvaroja niin paljon, että meidän viisi miljoonaa asukastamme vastaa yli sataa miljoonaa afrikkalaista.

EU on kieltänyt useiden ympäristöä saastuttavien tuholaismyrkkyjen käytön. Käytölle voidaan kuitenkin saada poikkeuslupia. Suomessa niitä on haettu tänä vuonna toiseksi eniten Euroopassa, 18 kpl. Ero esimerkiksi Ruotsiin on järkyttävän suuri, siellä kun on haettu vai yksi poikkeuslupa myrkkyjen käytölle.

Keksimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on suunnilleen kaksinkertainen verrattuna keskimääräiseen ruotsalaiseen, vaikka ilmasto-olomme ovat melkein samat ja molemmissa on pitkät välimatkat. Niinpä Suomi aiheuttaa yhtä paljon ilmastonmuutosta kuin asukasluvultaan kaksinkertainen Ruotsi.

Suomalaiset tuottavat jätettä henkeä kohti noin 100 kiloa EU:n keskiarvoa enemmän vuodessa. Yli kuudensadan kilon vuotuinen jätekuorma henkeä kohden on Euroopan kuudenneksi suurin. Ero Ruotsiin on jälleen huima. Siellä tuotetun jätteen määrä on noin 200 kg vuodessa Suomea pienempi henkeä kohden.

Kierrätystä suomalaiset ovat pitäneet maassamme hyvin toimivana, kun meillä on tehokas pullonpalautus ja paperia on kerätty ikiajat. Tässäkin täytyy tuottaa kissanhännän nostajille pettymys. Kun Euroopan maissa kierrätetään materiaaleista keskimäärin 49 % on Suomen prosenttiosuus vuonna 2021 ollut vain 39.

Yllä olevat faktat osoittavat aika yksiselitteisesti sen, minkä vuoksi EU:n on aiheellista puuttua Suomen ympäristöpolitiikkaan. Vaikka Suomi on harvaanasuttu ja metsäinen maa, ympäristö otetaan harvoin huomioon muuten kuin puheissa.

Onko kasvissyönti automaattisesti ekologista?

Lauantai 24.3.2018 klo 17.09 - Mikko Nikinmaa

Kasvissyönnin yhdeksi tärkeimmistä syistä on perusteltu sen ympäristöystävällisyyttä. Erityisesti on toistettu sitä, kuinka se on paljon lihansyöntiä parempi ilmastonmuutoksen uhatessa. Molemmat voivatkin pitää paikkaansa, mutta eivät automaattisesti kuten alla olevat perusteet osoittavat.

Jos kasvissyönti perustuu suurelta osin soijan käyttöön, sen ympäristö- ja jopa ilmastoystävällisyys ovat kovasti kyseenalaisia. Suurin osa soijasta (80 %) käytetään eläinten rehuna, mutta merkittävä määrä sitä on kasvissyöjien käyttämää. Soijan tuotantoalan lisääminen on ehkä tärkein syy Amazonasin sademetsien hakkuisiin, joten sen viljely pienentää metsien hiilidioksidinielua merkittävästi. Lisäksi soijan kuljetus eri muodoissaan aiheuttaa merkittävän hiilidioksidijalanjäljen. Nämä kaksi tekijää käytännössä poistavat eron, joka soijaan perustuvan kasvissyönnin ja lihansyönnin välillä periaatteessa on ilmastoystävällisyydessä. Kun sitten soijantuotanto käyttää paljon tuholaismyrkkyjä sekä vettä ja varsinkin nautaeläinten laidunnus ylläpitää maiseman ja biotooppien monimuotoisuutta tuleekin paikalliseen eläintuotantoon perustuvasta lihansyönnistä kokonaisuudessaan ympäristöystävällisempää kuin soijaa tärkeänä osana käyttävästä kasvissyönnistä.

Yleisestikin kasvissyönnissä pitäisi käyttää vain lähituotettuja kasveja, koska kuljetus lisää nopeasti kasvien käytön hiilijalanjälkeä. Toisaalta Suomessa kasvihuoneissa talviaikaan tuotettujen kasvien hiilijalanjälki voi olla jopa suurempikin kuin etelästä lentorahtina tuotujen tuotteiden lämmitykseen ja valaistukseen kuluvan energian takia. Kun kasvintuotantoon usein liittyy tuholaismyrkkyjen käyttö, aiheutuu siitä merkittävä ympäristöhaitta.

Niinpä, jotta kasvissyönti olisi ekologista, sen pitäisi perustua luomupohjaiseen lähituotantoon. Vaikka tämä onkin mahdollista täällä, missä väestötiheys on alhainen, merkittäviä ongelmia aiheutuu, kun ihmismäärä on suuri. Kymmentä miljardia lähestyvän ihmismäärän ruokkiminen ympäristölle kestävällä tavalla on haaste, joka vaatii innovatiivisia, uusia ratkaisuja.