Tukia menneisyyteen vai tulevaisuuteen?

Lauantai 26.1.2019 klo 15.56 - Mikko Nikinmaa

Niin teollisuustyönantajat kuin palkansaajajärjestöt ovat voimakkaasti liputtaneet sen puolesta, että ilmastomuutosta hillitsevät toimet eivät saa vaikuttaa teollisuuden kilpailukykyyn.  Tämän takia kaikki perinteiset teollisuustuet pitäisi säilyttää. Kuitenkin nämä tuet ovat kaikki entisten aikojen perua ja niihin kuuluvat pahimpana esimerkkinä puoli miljardia verohelpotuksina fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Jos koko tuen perusteita ei muuteta, teollisuus ei modernisoidu, vaan säilyy antiikkisena niin kauan kuin mahdollista. Kyllä ilmastomuutoksesta välittävien tulisi huolestua siitä, että suomalaisen teollisuustuotannon hiilijalanjälki yksikköä kohti on kaksinkertainen verrattuna ruotsalaiseen. 

Kun samaan aikaan kuin perinteisiin teollisuustukiin ei ole juuri lainkaan puututtu, on Suomen julkinen tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus vähentynyt merkittävästi verrattuna lähes kaikkiin EU-maihin. Tämä tarkoittaa melko yksiselitteisesti sitä, että vanhoja perinteitä tuetaan uusien mahdollisuuksien sijasta. Kun ilmastomuutos etenee, tämä lähtökohta on erityisen huono, koska se tarkoittaa sitä, että jäämme vanhojen tapojen vangiksi silloin kun jotkut muut käyttävät joustavammin hyväkseen mahdollisuudet, joita taloudellinen toiminta ilmastomuutoksen torjumisessa vaatii. Ne, jotka käyttävät mahdollisuudet hyväkseen, voivat myydä tuotteet menneisyyteen jähmettyneille talouksille kuten Suomi.

Tai olisihan meillä vaihtoehto -voisimme hyväksyä sen, että perinteiset tavat eivät kuulu tulevaisuuteen ja että tulevaisuuden ratkaisujen mahdollistaminen edellyttää sitä, että tuet ohjataan tuotekehitykseen. Vanhakantiaset ammattiliitot ja teollisuustyönantajaliitot eivät tietenkään tätä vaihtoehtoa hyväsy, mutta ne ovatkin niin menneeltä vuosituhannelta...