Mitä lapsillemme jää

Sunnuntai 20.12.2020 klo 17.18 - Mikko Nikinmaa

Kun puhutaan rahallisesta velasta, päättäjät korostavat vastuutamme jälkipolville. Emme saa jättää lapsillemme velkaa!! Rahallinen velka on kuitenkin vain sopimuskysymys. Tälläkin hetkellä olisi mahdollista nollata suurin osa rahallisista veloista, jos niin vain päätettäisiin tehdä. Tietysti siitä kärsisivät useat pääomapiirit, mutta mikäli koko maapallolle tulisi katastrofi, velka nollautuisi joka tapauksessa. 

Sen sijaan silloin, kun puhutaan lapsillemme jäävästä ympäristöstä, eivät päättäjät puhu juurikaan siitä, mitä lapsillemme jää. Itse asiassa samat piirit, jotka puhuvat vastuusta lapsillemme kun rahallisesta velasta on kyse, ovat valmiita siihen, että ympäristön tila jätetään vähälle huomiolle, jottei rahallista velkaa aiheuttavia kustannuksia koidu. Sillä ei näytä olevan väliä, että jos ympäristön tila tulee riittävän huonoksi, jälkipolvien elämää haittaava vahinko ei olekaan  sopimuskysymys. Ympäristön tilan huononeminen voi aiheuttaa katastrofin, jonka seurauksena kaikki rahalliset velat nollautuvat. Se ei kuitenkaan auta mitään, kun ympäristövelka haittaa lastemme elämää, vaikka rahallinen velka olisi nollautunut. 

Tätä pohdin, kun luin uutisen, jossa kerrottiin, että Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin oli ottanut käsiteltäväkseen portugalilaisnuorten kanteen, jossa he sanovat, etteivät nykypäättäjät ota jälkipolvien tulevaisuutta huomioon. Sitten mietin, mistä moinen johtuu. Keksin vain yhden syyn: koko taloudellinen ajattelu perustuu rajattomaan kasvuun, vaikka maapallo on rajallinen kokonaisuus. Rajattoman kasvun lähtökohdat olivat mahdollisia silloin, kun ihmisten lukumäärä oli riittävän pieni. Rajaton kasvu ei kuitenkaan enää ole mahdollinen Euroopan ja Pohjois-Amerikan korkean kulutustason ja koko maapallon suuren ihmismäärän vuoksi. 

Niinpä, kun mietimme vastuutamme jälkipolville, onko tärkeämpää ottaa huomioon sopimuskysymys vai ympäristön tila?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön tila, taloudellinen kasvu, kasvun rajat, valtion velka