Ympäristö ei ole perinteisille suurpuolueille tärkeä

Maanantai 9.12.2019 klo 19:53 - Mikko Nikinmaa

Kun kävin ensimmäisiä kertoja äänestämässä (äänioikeus minulla on ollut 1972 alkaen), keskustapuolue oli maalaiselle luontoharrastajalle luonnollinen valinta. Puolueista se oli silloin ainut, joka kiinnitti minkään vertaa huomiota luontoarvoihin. Vaikka se kiinnittikin huomiota luontoon vain maa- ja metsätalouden etujen vuoksi, sekin oli parempi kuin ei mitään. Nykyhetkellä vastaava vanhakantainen luonnon ajatteleminen vain tuotantovälineenä, mikä valitettavasti on edelleenkin Keskustapuolueen lähtökohta, ei oikein saa minun kannatustani. On todella huvittavaa lukea ”biotaloudesta” mukamas luontoystävällisenä ja ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun välineenä, kun kaikki keskustalaiset puheenvuorot ”biotaloudesta” voisivat olla Maataloustuottajien Keskusliiton (MTK) tekstejä 1960-1970-luvuilta.

Vasemmistopuolueiden, Sosiaalidemokraattinen Puolue ja Vasemmistoliitto (joka vielä pitkään 1970-1980-luvuilla oli SKDL ja SKP), ympäristöimago ei ollut nuoruuteni aikaan mistään kotoisin. Kommunistinen Puolue yritti tuolloin aivopestä opiskelevaa nuorisoa ja onnistuikin aika hyvin. Esimerkkinä ympäristöön liittyvästä aivopesusta oli, kun  Suomen Luonnonsuojeluliitto antoi julkilausuman, jossa sanottiin: ”Ydinvoima on haitallista, paitsi jos se tuotetaan Neuvostoliitossa, jossa sen tuotanto on kansanvallan säätelemää (en takaa, että sanat ovat oikein, mutta tuo asiasisältö mieleeni on jäänyt).” Tsernobylin onnettomuuden jälkeen tämänasiaisen julkilausuman laatijat tuskin ovat halunneet nimeään julki. SDP:stä ja Vasemmistoliitosta on pitkään tullut mieleen, etteivät ne ole olleet ihmisen ja ympäristön asialla, vaan pyrkineet vain nostamaan teollisuustyöntekijöiden palkkoja. Tästä miesimagosta Vasemmistoliitto on onnistunut viime aikoina pääsemään eroon, mutta SDP:n kannatus on edelleen menneisyyteen kytköksissä. Kun SDP ei ole kyennyt tuomaan mitään uutta, mutta ei ole myöskään ottanut selkeitä maahanmuuttovastaisia tai ilmastohaihatuksesta puhuvia kannanottoja, ennen kaikkea entiset miesduunarit ovat siirtyneet Perussuomalaisen Puolueen kannattajiksi.

Vanhoista suurpuolueista on vielä jäljellä Kokoomus, joka on aina leimautunut hyvätuloisten ja omistavan luokan puolueeksi. Kaiken toiminnan päämääränä tuntuu olevan tuloveron alentaminen. Tässä onkin onnistuttu: 25 vuotta sitten maksoin paljon enemmän veroa huomattavasti pienemmistä tuloista kuin vuosi sitten. Tuloveron aleneminen ei sitten jatkunutkaan, kun siirryin eläkkeelle – tulot laskivat 60 %:iin, mutta tulovero nousi 6 %. Kun ajattelee Kokoomusta ja ympäristöä, niin tulee heti vaikutelma, että ympäristöasiat ovat tärkeitä niin kauan kuin ne eivät häiritse talouskasvua. Heti kun yrityksen voitto ja ympäristönäkökohdat asettuvat vastakkain, ympäristöasiat täytyy unohtaa.

Vaikka kaikki vanhat suurpuolueet puhuvat ilmastomuutoksen vastaisista toimista, käytännön tekoja ei kukaan ole pyrkinyt toteuttamaan. Ilmastomarssit ja ilmastolakot ovat keränneet paljon osallistujia, mutta mitään toimia, jotka aiheuttaisivat menoja, ei ole tehty. Tästä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: kaikki muut puolueet pelkäävät, että kustannuksia vaativat ilmastotoimet sataisivat perussuomalaisten leiriin, he kun puhuvat koko asian olevan vain turhaa ilmastovouhotusta. Mutta tämä ei ole kuin pelko. Yhtä lailla olisi mahdollista, että hallituksen suosio nousisi, jos se uskaltaisi tehdä kustannuksiakin vaativia ilmastotekoja.

Rajaton taloudellinen kasvuhan ei ole mahdollista rajallisella maapallolla. Tätä totuutta ei mikään poliittinen puolue asettanut lähtökohdakseen. Ehkä tällainen muutos tarvittaisiin perinteisten suurpuolueiden uuden nousun mahdollistamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ympäristöasiat, puoluekannatus