Sinileväennuste kesälle 2017

 Tutkimusalus Arandan mittaukset ovat osoittaneet, että veden rehevöitymistä ja sinileväkukintoja aiheuttavan fosforin pitoisuus on ennätysmäisen korkea. Tämä johtuu siitä, että Itämereen tulleen suolapulssin ja talvien vähäisen jääpeitteen johdosta pohjan ravinteet ovat nousseet veteen. Kuten aiemmissa blogeissani olen maininnut (22.1. ja 5.2.), Itämeressä jo olevat ravinteet voivat aiheuttaa pahoja sinileväongelmia jopa vuosikymmenien ajan, vaikka maalta tulevat päästöt saataisiin heti kuriin. Nyt havaitun korkean fosforipitoisuuden on voitu osoittaa johtuvan Itämeren sisäisestä kuormituksesta eikä esimerkiksi tällä hetkellä tulevista maatalouden päästöistä. Eli jos ensi kesänä on hirvittävä sinileväkesä, siitä voi syyttää 1960-1970-luvun puunjalostusteollisuutta, jonka mielestä ei tehtaiden jätevesiä voinut puhdistaa kilpailukyvyn säilymisen vuoksi, tai kaikkia meitä taajamien asukkaita, joiden jätökset ruvettiin kunnolla Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Länsi-Saksassa puhdistamaan vasta 1970-luvulla ja muualla myöhemmin.

Koska veden ravinnepitoisuus on nyt ennätysmäisen korkea, mahdollisuudet siihen, että tulee ennätysmäinen sinilevävuosi, ovat suuret. Näin käy, jos kesä on lämmin ja tuuleton - eli sellainen, jonka kesälomalainen toivoisi. Jos kesä taas on kylmä, tuulinen ja sateinen, sinilevälauttojakin on vain vähän - eli uimaan pääsee, kun hampaat kalisee. Vaikka tämä onkin pääperiaate, tuulien ja lämpimien jaksojen ajankohdat vaikuttavat huomattavasti kukintojen vakavuuteen.

Niinpä, vaikka mahdollisuudet pahaan sinileväkesään ovatkin, ennustaminen tässä vaiheessa on puhdasta arpapeliä. Kuitenkin, jos sinileväpuuroa on paljon, se johtuu ennen kaikkea jo aiemmin mereen päästetyistä ravinteista.