Cod - a component of fish'n chips disappearing because of climate change?

Keskiviikko 8.7.2020 klo 14:27 - Mikko Nikinmaa

In an effort to introduce some physiological realism to stock assessments, Hänsel et al. (Ocean warming and acidification may drag down the commercial Arctic cod fishery by 2100; PLOS ONE, https://doi.org/10.1371/journal.pone.0231589 April 22, 2020) have modelled how some factors caused by temperature increase and ocean acidification affect traditional stock modelling of cod. Although at crude level (e.g. not taking into account any effects of aquatic pollution), the study gives sobering views. While up to the present an increase in temperature has been beneficial for recruitment, the future looks gloomier. Because of the improved recruitment until the bottom temperature reaches +5oC, cod stocks have actually increased with temperature increase. However, now the bottom temperature in most cod fisheries areas is beginning to be above that temperature, whereby further temperature increase causes reduced recruitment. Also, ocean acidification reduces recruitment. The modelling suggests that because of temperature increase and ocean acidification, cod catches, which could at present be sustainable, lead to rapid loss of cod populations by 2100.

The predictions by Hänsel et al give a very strong reason, why understanding the physiology of fisheries species is imperative for planning sustainable fisheries.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: stock assessment, fisheries, ocean acidification

Physiological studies add a predictive component to modelling fish stocks

Perjantai 3.7.2020 klo 18:00 - Mikko Nikinmaa

Mirella Kanerva, Kristiina Vuori and us others have recently published a study about the  fitness of salmon during their feeding migration in different parts of the Baltic Sea (Kanerva et al. Environmentally driven changes in Baltic salmon oxidative status during marine migration, Science of the Total Environment, in press, https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2020.140259). The study is logi.jpgextremely difficult, since it tried to evaluate, how the physiological status of a commercially important fish species in natural environment is affected by food, water temperature and environmental pollution. It is noteworthy that we were able to show that factors affecting the oxidative status of the fish affected the fitness and seawater survival of the salmon. It was also possible to show that increased toxicant load, elevated temperature and cyanobacterial blooms already in the present Baltic Sea induce changes, which are measurable with physiological parameters, and are likely to affect recruitment of salmon.

The point about physiological measurements being able to predict changes in fitness and recruitment is revolutionary for fisheries biology. This is because earlier one has based all the models for stock estimations on retrospective observations on catches and spawning success. The findings of our study indicate  that physiological expertise can add a predictive component to recruitment models.

Our results also indicate, which parts of the Baltic Sea are most contaminated affecting the oxidative status of salmon. It is no surprise that effects are observed in the Gulf of Finland. However, these findings show that similar parameters could be used elsewhere to evaluate, if environmental contamination is serious enough to affect preferred fisheries species. Again, this adds a predictive component to earlier estimations based on retrospective data.

Hitherto, fish physiology has remained a small field, but our results indicate that it could play a major role in modelling fish stocks, because it adds a predictive component to models and thereby gives possibilities for more rapid fisheries decisions than are currently possible.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fisheries biology, stock estimation, environmental pollution, oxidative stress

Suomalaisten kaikki tärkeimmät huolenaiheet johtuvat maapallon liikakäytöstä

Torstai 2.7.2020 klo 17:45 - Mikko Nikinmaa

Elinkeinoelämän valtuuskunta teki äskettäin kyselyn suomalaisten huolenaiheista. Kun viime vuosina ilmastonmuutos on ollut ihmisten suurin huoli, nyt se oli tippunut neljänneksi. Suurin huolenaihe tällä hetkellä on talouslama, seuraavaksi pandemiat, hallitsematon maahanmuutto ja vasta sitten ilmastonmuutos. Koronaviruspandemia on sekä ensimmäisen että toisen huolenaiheen syy ja molemmat johtuvat ainakin osittain siitä, että tiedotusvälineet ovat lietsoneet tehokkaasti joukkopsykoosia ja kauhistelleet koko ajan valtion lisävelkaantumista. Tässä yhteydessä ei ole juurikaan tuotu esiin sitä, että esimerkiksi viime kuussa, jolloin valtionvelka oli jo paisunut huimaavasti, Suomen velanhoitokulut olivat pienimmät kolmeenkymmeneen vuoteen. Lisäksi valtionvelan kamaluutta perustellaan suunnilleen aina sillä, että emme voi jättää jälkipolvillemme velkaa maksettavaksi. Äskettäin Sixten Korkman sanoi A-studiossa sangen viisaasti, että nyt on kysymys pitkälti siitä, jääkö jälkipolville velkaa vai pilaantunut ympäristö.

Sitten on myös niin, että kaikki suomalaisten huolenaiheet liittyvät samaan ongelmaan: maapallon liikakäyttö. Kun olin teini-ikäinen 50 vuotta sitten, ympäristöpiirit puhuivat ekokatastrofin uhkasta. Tämä uhka on muuttunut tämän päivän todellisuudeksi.  Ekokatastrofin estäminen on toki mahdollista, mutta edellyttää sitä, että siirrymme huolenaiheista toimenpiteisiin. Huolenaiheista ensimmäinen, taloudelliset huolet merkitsee paria asiaa. Meidän on hyväksyttävä se, että taloudellisesta kasvuajattelusta siirrytään mittaamaan hyvinvointia muilla mittareilla kuin bruttokansantuotteella. Siinä onkin tehtävää kansantaloustieteilijöille – muutos kamreerimaisesta visionääriseen ajatteluun on suuri. Toinen merkittävä muutos, johon on päästävä on taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen maapallon eri osien välillä. Lyhyellä tähtäyksellä tämä näkyy Euroopan ja Pohjois-Amerikan rikkauden vähenemisenä, mutta se on välttämätöntä, jotta kestävä kehitys voidaan saavuttaa. Sanomattakin on selvää, että kansallisvaltioista itsenäisinä yksikköinä luovutaan Euroopan ja jopa maailman laajuisen yhteisön hyväksi. Toinen ihmisten huolenaihe, pandemiat, johtuu nimittäin suoranaisesti siitä, että maankäytössä luonnontilaisen ympäristön määrä vähenee koko ajan. Tämän seurauksena ihmisten ja eläinten yhteydet lisääntyvät jatkuvasti ja mikro-organismien siirtymisen todennäköisyys eläimistä ihmisiin kasvaa. Taloudellinen epätasa-arvo puolestaan on suurin syy maahanmuutto- ja pakolaisongelmalle, joten Perussuomalaisten ja muiden populistien tarjoama Suomi suomalaisille – vaihtoehto vain pahentaa kansainvaelluksia.

Siis kun ilmastonmuutos on tullut vähemmän tärkeäksi huolenaiheeksi ihmisten mielessä, kaikki tärkeämmiksi nousseet asiat johtuvat samasta pääongelmasta. Vain pääsemällä eroon kulutuksen ja ihmismäärän kasvusta voimme kulkea kohti kestävää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valtionvelka, ekokatastrofi, maankäyttö, pakolaisuus, bruttokansantuote

Mass extinctions - why they matter even to people who do not care about environment?

Sunnuntai 28.6.2020 klo 20:13 - Mikko Nikinmaa

In a recent issue of Proceedings of the National Academy of Science (USA) Caballos et al. wrote an article “Vertebrates on the brink as indicators of biological annihilation and the sixth mass extinction” (PNAS 117(24): 13596-13602, 2020). It is a clear account about how many terrestrial vertebrates are on the brink of extension. While the message of human role in extinctions is very clear, the present extinction rate being about 1000 times greater than the background rate, it is very difficult to get people who do not care of the environment to realize that it also matters to them. One of the salient points of the article is that the disappearance of one species affects the well-being of other species.

People, who don’t care of the environment, usually care about themselves. Only few people have been against Covid-19 restrictions. What they often do not realize that the Covid-19 pandemic is associated with the extinction wave. One of the biggest reasons for extinctions is the fact that increasing proportion of land goes to human use because of our population growth. As a result, the remaining wild animals come in closer contact to humans and tame animals than earlier. This increases the likelihood of animal micro-organisms reaching humans and consequently zoonosis (i.e. diseases transmitted from animals to humans). It is no wonder that the number of diseases transmitted from animals to man has drastically increased in 2000’s: MERS, SARS, Ebola, Chicken flu, Swine flu and now Covid-19. Even if one does not care about environment, one should care about one’s health.

Also people, who do not care of the environment, must eat, and they IMG_20170807_0146.jpgmay like blueberry pie. About three quarters of all our food plants require insect pollination. Currently pollinating insect populations are decreasing drastically, and the worst scenarios suggest that we cannot eat blueberry pies within 50 years, because of lack of pollination. There are two reasons for the decreasing insect populations. The first is the heavy use of insecticides, and the second the reduced land area for insect refuges (i.e. land areas, which are not in heavy agricultural or other human use). Again, the increasing human populations exert the most important pressures, and to enable sustainable agriculture, one should be able to stop population growth.

While Caballos et al. article did not consider aquatic animals, they are also suffering from extinctions. The worst scenarios suggest that overfishing causes extinction of most important commercial fish species before 2100. In addition to overfishing, aquatic pollution causes the extinctions. Thus, the problem affecting the diets of people not caring of the environment, is caused by mass extinctions.

The mass extinctions themselves are the result of growth ideology. To be able to have reasonably good life for everyone, we should be able to abolish inequality.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: land use, insecticide, agriculture, population growth

Huh hellettä - kalaparat

Perjantai 26.6.2020 klo 19:32 - Mikko Nikinmaa

Nyt on kuuma. Ja vesien lämpötila on viisi-kuusi astetta normaalivuotta lämpimämpää. Se, että veden lämpäötila on paljon normaalia korkeampi jo kesäkuussa on melkoinen ongelma kaloille, koska se merkitsee melkoisen varmasti sitä, että korkea vesien lämpötila on pitkäaikainen ilmiö. Suurin osa Suomen arvokaloista – ja muistakin kaloista – on kylmän veden lajeja, jotka lämpimäna aikana menevät pohjan lähelle, harppauskerroksen alapuoliseen veteen, joka säilyy kylmänä. Mitä pitempään korkea lämpötila jatkuu sitä syvemmälle harppauskerros  vaipuu, kunnes kylmää vettä ei ole missään. Pitkäaikaisen lämpimän jakson johdosta matalille järville tyypilliset kalakuolemat rupeavat esiintymään myös syvissä järvissä ja meressäkin.

Yksi esimerkki kylmän veden lajeista on härkäsimppu. Laji kutee siniset mätimunansa kaikkein kylmimmän veden aikaan helmikuussa. Se tuli pohjoisesta Harkasimppu1.jpgItämereen kun meriyhteys valtamereen oli Vienan meren kautta. Kalaa ei esiinny eteläisellä Itämerellä eikä Atlantilla Norjan ulkopuolella, todennäköisesti sen takia, että lämpötila on liian korkea. Muistan pikkupoika-ajoista kuinka niitä sai verkolla itäisellä Suomenlahdella niin paljon, että puuskahdin isona kirjoittavani Lyhyen Simpunpäästöopin; nelisarvinen ja piikikäs kala kun jäi verkkoon niin tiukasti, että sitä ei helposti pois ottanut. Nykyisin kalaa ei paljoakaan löydy.

Suuret ongelmat korkeat lämpötilat aiheuttavat myös kalankasvatukselle. Erityisesti viime aikoina suosituksi syömäkalaksi tullut nieriä rupeaa aikuisena kuolemaan yli 15 asteen lämpötilassa. Suunnilleen mistään ei pitkäaikaisen lämpimän jakson lopussa sitä kylmempää vettä löydy.

Ja kaikkeen tähän taitaa olla syynä ilmastonmuutos. Kaikki mallit povaavat sateisia, lauhoja talvia ja suhteellisen kuivia, kuumia kesiä. Pohjois-Suomen syvät nietokset ja Etelä-Suomen vesisateinen talvi  sopivat ensimmäiseeen skenaarioon ja juuri loppuva kuuma kesäkuu jälkimmäiseen.

Huh hellettä, mutta voi kalaparkoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, veden lämpötila, kalankasvatus

Forests for rain

Keskiviikko 10.6.2020 klo 19:46 - Mikko Nikinmaa

When the importance of forests for environmental well-being is brought forward, the media invariably brings forward them as a carbon dioxide sink. While oxygen production and carbon dioxide removal are undoubtedly of major importance in combatting climate change, and planting trees because of this an important deed, the importance of forests and consequently planting trees is not restricted to that.

Recent studies indicate that rain is not only the result of moist air rising up from water (mainly seas but also lakes) but also caused by the evaporation from trees. The evaporation gives out moisture and keep the vicinity much moister than if the IMG_20170803_0083.jpgforests are cut. Cutting trees dries up the environment, and as a result the fertility of land decreased. Initially, only small effects are seen, but after a tipping point is reached a green forest can turn into a dry area, not able to sustain a further forest growth. This is envisioned as the first possible nightmare resulting from forest clearing in Amazonas.

Many areas which are now desert or semidesert had large forests not so long ago. The flag of Lebanon has a tree. About two thousand years ago the land was filled with huge forests. The trees were cut to make ships, and once enough trees were cut, the tipping point was reached, and the environment became too dry for the growth of trees. Many semi-desert areas in Sahara were the home of rich African culture until the trees were cut down.

So, planting trees, and making certain that they continue to grow to forest may be important to increase the moisture of nearby areas, and should be supported because of this in addition to being important for carbon dioxide removal. Also, clearing forests should be stopped both because of carbon dioxide and because of water balance. Although the clearest examples are from tropical areas because of their high temperatures, making the changes in moisture rapid, forest clearing dries up environment also in temperate areas.

Thus, in addition to being carbon dioxide sinks, forests are important in maintaining wter balance.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, water balance, forest clearance, desertification

World Seas are in peril: Hypoxia in Baltic Sea as an example

Perjantai 5.6.2020 klo 18:40 - Mikko Nikinmaa

Human activities have affected world seas in various ways. A three-volume book on environmental evaluation of world seas has just been published by Elsevier (World Seas: an Environmental Evaluation). In two volumes it evaluates the environmental statuses of different sea areas and in one volume the major environmental problems affecting marine environments. The book’s aim is both to evaluate the present statuworld_seas.gifs and to evaluate the future of the seas. It would be impossible to give a comprehensive review of the book’s contents, so I take one environmental problem, hypoxia, in one sea area, the Baltic Sea as an example.

There have always been virtually anoxic bottom areas in the Baltic Sea, but they have increased markedly because of human actions. For example, the area with low oxygen (less than 2 mg/l) has increased tenfold from preindustrial times. The main reason for hypoxic/anoxic sea bottoms is that for about 50 years paper and pulp mill industry’s wastewater was entered the sea uncleaned. The biological oxygen consumption of the waste is approximately the same as that of 100 million people’s waste. Since the waste of tens of millions of people also entered the sea without treatment, the sea bottom now contains so much organic material and nutrients that even without any further wastewater or fertilizer discharges, the Baltic Sea would remain eutrophicated and have large hypoxic areas for tens of years.

Hypoxia is caused by the consumption of oxygen by organisms or organic material, if it exceeds the diffusion of oxygen from atmosphere and its transport from oxygen-rich waters. In the Baltic Sea the water is stratified, and the high-temperature, low- salinity water which is oxygen-rich does not circulate with the dense oxygen-poor bottom water. The bottoms get oxygenated water only, when pulses of oceanic oxygen-rich waters displace the bottom areas. When this happens, the low-oxygen water, which has high nutrient content, will be transported to lower depths and to  Gulf of Finland and also in small amount to Gulf of Bothnia. Because large amounts of phosphorus and nitrogen are liberated, primary production increases, and generation of hypoxia occurs in new areas. The increase of temperature causes increased oxygen consumption of all poikilothermic animals. Thus, climate change increases the likelihood of hypoxic periods. Also, if the predictions of increased rainfall during winter remain accurate, the phopshorus and nitrogen discharges during natural river flow to the Baltic increase markedly.

Although eutrophication is usually linked only to increased plant, algal and cyanobacterial growth, the end result is always hypoxia. In shallow areas eutrophication leads to intermittent hypoxia.               During the day, when there is enough light for photosynthesis, green plants and algae liberate oxygen, and the water often becomes hyperoxic. At night plants, algae, bacteria and animals all only consume oygen, rendering water hypoxic. The oxygen consumption by animals always consumes oxygen, but probably the most important reason for hypoxia is the oxygen consumption of microbes, which eat up all the dead plants, algae, cyanobacteria and animals entering the bottom. There is a group of bacteria which forms bacterial mats to bottoms with very low oxygen.

If one considers communities, hypoxia generally decreases diversity and changes species composition. As an example, at group level, fish disappear first, and are replaced by jellyfish. Among macrofauna, polychaetes survive at lowest oxygen level. With lowering of oxygen level, microfauna and microbes replace macrofauna. Hypoxia reduces the growth of animals and as a consequence fish catches are reduced. Additionally, hypoxia-tolerant species are usually of reduced commercial value. Thus, the Baltic Sea fisheries are markedly suffering from the spreading of hypoxic areas.

                 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, environmental pollution, eutrophication

Why the investments should now go to railroads and renewable energy?

Keskiviikko 27.5.2020 klo 14:19 - Mikko Nikinmaa

During the coronavirus lockdowns the energy consumption has decreased markedly so that carbon dioxide emissions have decreased measurably. This has mainly been caused by reduced traffic, since heating and production of electricity have continued close to pre-coronavirus time. Now, the leaders/economist/politicians looking in the past suggest that when the economies are opened, the climate actions, including changes in energy production, should be delayed until a better time. However, there will never be a better time than this to increase investments in renewable energy.

First, all countries are giving massive stimulus funds. One of the most important sectors is improving infrastructure. When improving infrastructure, two directions stand out: railroads and power plants. With improvements of rail traffic, one could change most transport from road transport to rail transport. It would only require that in addition to improvement of rails one would build goods terminals to facilitate container transfer from trains to trucks. With this done, all long-distance goods transport would take place in railroads, and road transport would be restricted to the travel between the place of production/use and rail terminals. Such a change would have several benefits. One would decrease oil use markedly in transport, since trains are mostly electrical. One would also decrease the use of roads by heavy traffic, and thereby reduce the need for repairing them, also reducing oil consumption (in asphalt). Finally, tyre wear is currently the most important source of microplastics. Thus, reducing road traffic would reduce this universal environmental contamination. Developing bullet trains with international route planning would diminish passenger transport in air traffic, and improvement of railroads would increase local passenger train traffic, also reducing oil consumption.

One of the things with investment is that virtually all political and economic circles say that the corona support should be for a fixed time period, not taking place forever. Building power plants to harness renewable energy fulfils this criterion. Power plants prodIMG_20170730_0073.jpgucing energy from renewable sources, wind, sunlight, waves, tide or water flow, only carry costs during building. Thereafter virtually no costs are associated with energy production, so energy production becomes cheaper and cheaper with time. This is in stark contrast with power plants using oil, natural gas, coal or peat, which all require continuously buying the fuel. Further, whereas much of the traditional fuels must be imported, thus generating problems with security of supply, the renewable resources are truly local, and can be used even in the direst of crises.

In conclusion, investing in climate-friendly railroads and renewable energy makes sense both politically and economically. Such investments are going to the future, which we should do instead of reverting in tha unsustainable past.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fossil fuels, investments, energy production

Digiloikka - rähmälleen likaojaan, jos ei vähän mietitä

Maanantai 25.5.2020 klo 18:57 - Mikko Nikinmaa

Ensimmäistä kertaa harjoittelin tietokoneen käyttöä 1971, kun koneet olivat vähintään huoneen täyttäviä eivätkä pystyneet läheskään samaan kuin kaikki nykyajan laskimet. Ensimmäisen PC:ni ostin 1984 ja siitä lähtien olen uusinut laitteitani koko ajan. Niinpä voin varmasti sanoa tuntevani tietotekniikan aika hyvin, vaikka olenkin jo eläkeiässä.

Koko tietotekniikan käyttöni 50-vuotisen historian ajan minua on harmittanut yksi seikka: kaikessa suunnittelussa lähtökohtana on ollut tietotekniikkainsinöörin näkökulma eikä suinkaan se, millä tavalla ohjelman tai muun sovelluksen käyttäjä pystyisi tehtävänsä joustavimmin ja helpoimmin tekemään. Ja tämä lähtökohta on tullut koko ajan laajempia piirejä koskettavaksi.

On ruvettu puhumaan digiloikasta, kun oikeasti on vain ruvettu hankkimaan tabletteja kouluihin tai erilaiset palvelut on siirretty verkkoon. Kaikki asiat tulisi hoitaa ”äly”puhelimella. Tässä tapauksessa on aika vähän mietitty sitä, mikä olisi käyttäjän kannalta paras ratkaisu ja mikä olisi tasa-arvoisin vaihtoehto. Usein tuleekin mieleen, että digiloikasta puhujat ja sen ajajat eivät ymmärrä paljonkaan tietotekniikan laitteiden sopivuudesta eri käyttöihin.

Esimerkiksi tablettien ostaminen kouluihin. Itse en käytä tablettia mihinkään, jossa pitää kirjoittaa tai laskea. Ne vaativat kunnon näppäimistön – tabletti sopii vain videoiden ja musiikin suoratoistoon. Kun sen ruutu on suurempi kuin puhelimen, TV:n katselu on paljon mukavampaa kuin puhelimessa. Asiointi verkossa eriarvoistaa ihmisiä huomattavasti. Vain vähemmistö yli 70-vuotiaista käyttää tietokonetta tai älypuhelinta edes viikoittain. Sen vuoksi ei palveluita voi siirtää verkkoon niin, että niitä ei voi vähintään yhtä helposti hoitaa muuten. Jos niin tehdään, syrjitään ihmisiä: on melkoisen hullua, että Kansaneläkelaitoksen palvelut hoituvat paljon helpommin verkossa kuin muuten, kun ehkä tärkein palvelujen käyttäjäjoukko ei verkon käyttöä juurikaan hallitse. Todellinen digiloikka – digitaalisten palvelujen käyttöönotto parhaalla tavalla edellyttäisikin sitä, että kaikissa yhteyksissä huomioitaisiin käyttäjäkunnat ja sovellukset suunniteltaisiin käyttäjien lähtökohdista. Digiloikka ei saa merkitä sitä, että koulujen ala-asteella opetetaan ohjelmoinnin alkeita insinöörityyliin. Sitä ei tarvitse kukaan; kaikki tarvitsisivat sen sijaan digitaalisten palvelujen tekemistä käyttäjien lähtökohdista: tuollaiseen tarvittaisiin suhteellisen pieni joukko ihmisiä sovelluskehittäjiksi. Hyvä analogia on peliteollisuus: suurin osa pelaajista ei tiedä pelien sielunelämää lainkaan, pelaa vain pienen joukon suunnittelemia pelejä.

Yksi merkittävimmistä ongelmista digiloikassa on erilaisten verkkojen haavoittuvuus. Kymmeniä kertoja vuodessa erilaiset kyberhyökkäykset vaikeuttavat joko yksittäisten palveluntarjoajien tai yksittäisten verkkosivustojen käyttöä. Pahimmillaan suunnilleen koko digitaalinen palvelujärjestelmä ei toimi. Näin kävi vain pari viikkoa sitten, kun Telian verkko oli useita tunteja pois käytöstä. Kun kaikki toiminnot ovat suurelta osin siirtyneet verkon kautta toimiviksi, tuolloin ei mitään voinut tehdä.

Digiloikka ei voikaan olla kritiikitöntä digitaalisten palveluiden käyttöönottoa. Sen sijaan tulee kaikessa miettiä sitä, mihin asioihin palvelut sopivat ja mihin eivät. Kuten muutkin menetelmälliset piirteet yhteiskunnassamme, digitaalisten menetelmien käyttö on hyvä renki mutta huono isäntä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietotekniikka, ATK, verkko, WWW

Voihan turve!

Maanantai 18.5.2020 klo 13:05 - Mikko Nikinmaa

Kun nyt on ruvettu keskustelemaan siitä, miten koronaviruspoikkeusolojen jälkeen yhteiskunnan toimintoja ruvettaisiin kehittämään, on yhtenä asiana tuotu esiin, että turpeen käytöstä energiantuotannossa luovuttaisiin hitaammin kuin on suunniteltu. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että turve on kotimaista energiaa, joten sen käytön jatkaminen olisi tarpeen huoltovarmuuden takaamiseksi. Mutta hetkinen, turvehan korvaa energiakäytössä kaksi muuta fossiilista energianlähdettä, jotka ovat hiili ja öljy. Siis lähtökohta tässä ajatuksessa olisi, että koronaviruksen jälkeisessä ajassa hidastettaisiin siirtymistä fossiilisista polttoaineista riippumattomaan energiantuotantoon. Eli ehdon tahdoin vähennettäisiin ilmastomuutoksen vastaisia toimia. Onko tässä hiventäkään järkeä?

Energiankulutuksen pieneneminen koronaviruspandemian aikana on merkittävästi vähentänyt fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja parantanut ilman laatua ympäri maapallon. Ilman saasteiden väheneminen on suoraan todennäköisesti vähentänyt ainakin yhtä paljon kuolemia kuin koronavirus on aiheuttanut. Lisäksi kuolevuus koronavirusinfektioihin ja jopa infektioiden esiintyvyyteen sellaisenaan näyttää useiden jo julkaistujen tutkimusartikkeleiden korreloivan merkittävästi ilman saastumisen kanssa. Tärkeimmät ilman saastuttajat ovat fossiiliset polttoaineet, turpeen poltto niiden joukossa.

Vaikka yhteiskuntien pysähtyminen koronaviruspandemian takia onkin tuonut tilapäistä iloa ilman puhdistumisen ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähenemisen kautta, ovat tutkijat varoittaneet siitä mahdollisuudesta, että tilanne kääntyy nopeastIMG_20170725_0014.jpgi aikaisempaa huonommaksi, jos kansantalouden elvyttämisessä lähdetään siitä, että fossiilisien polttoaineiden käyttöön kohdistuvia rajoituksia vähennetään. Näin toimittaisiin, jos turpeen käytöstä luopumista hidastettaisiin.

Kun lisäksi turpeen käyttö olisi huoltovarmuudelle hyödyllinen vain vähentämällä tuotavien fossiilisten polttoaineiden käyttöä, joiden käytöstä muutenkin pitäisi luopua, se ei edes lisäisi huoltovarmuutta. Huoltovarmuutta sen sijaan parantaisi merkittävästi tuulivoiman lisärakentaminen. Minua on kovasti ihmetyttänyt tuulivoiman rakentamiseen liittyvä vastustus samaan aikaan ja samojen ihmisten toimesta, jotka kannattavat turpeen käyttöä. Tuulivoimaloiden haitoiksi on sanottu meluhaittoja, niiden maisemallisia haittoja ja sitä, että ne tappavat lintuja. Niiden aiheuttamat lintukuolemat ovat suurimmaksi osaksi myytti ja ainakin satoja kertoja vähäisempää kuin hyönteismyrkkyjen tai kissojen aiheuttamat lintukuolemat. Maisemallisista haitoista minua ihmetyttää, kuinka tuulimyllyt ovat kamalia, mutta turpeen ottamisella pilattu suomaisema ei. Meluhaitatkaan eivät ole suuria – olen itse nukkunut energiaa tuottavasta tuulivoimasta korkeintaan 500 m päässä eikä se unta haitannut. Jos meluhaitta on niin merkittävä, silloin ei voi antaa jääkaapin tai pakastimen meluta tai missään tapauksessa ei voi asua kaupungissa tai tien varrella. Tuulivoimalathan varmistavat huoltovarmuutta merkittävästi, kun ne tuottavat energiaa, vaikka yhteydet ulkovaltoihin olisivat kokonaan poikki. Samalla tavoin riippumatta yhteyksistä muuhun maailmaan aurinkovoima tuottaa energiaa ja lisää siten huoltovarmuutta. Niinpä voikin väittää, että kaikki uusiutuvat energiantuotannon muodot ovat kotimaista energiaa ja vahvistavat huoltovarmuutta.

Tuulivoima on myös taloudellisesti kannattavaa, minkä osoittaa se, että nykyisin tuulivoimaloiden rakentamisesta ilman yhteiskunnan tukea on tehty päätöksiä ja se, että tänä vuonna Yhdysvalloissa on tuotettu energiaa enemmän uusiutuvia lähteitä käyttäen kuin hiiltä käyttäen. Kun uusiutuvien luonnonvarojen käyttö energiantuotannossa on taloudellisesti kannattavaa, lisää huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiantuotannosta (johon lasken turpeenkin), josta ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitäisi päästä eroon, ei ole mitään syytä hidastaa turpeen käytöstä luopumista. Paremminkin nykytilanne antaisi mahdollisuuden luopua turpeesta ja muista fossiilisista polttoaineista aiemmin suunniteltua nopeammin. Siinä tarvittavien infrastruktuurien rakentaminen voisi hyvin kuulua osaksi talouden elvytyspakettia, joka ilman muuta tehdään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiliset polttoaineet, turvetuotanto, uusiutuva energia, huoltovarmuus

Good news for climate from US energy production despite Trump

Torstai 14.5.2020 klo 11:38 - Mikko Nikinmaa

When President Trump came to power, he vowed to make coal-based energy production stronger than previously. In general, he has supported the use of fossil fuels in energy production and withdrew USA from the Paris Climate Accord. Despite this, very good news are coming from the energy production sector in USA for the last months.

As a background for this the following must be stated. The federal government does not give any subsidies for energy production using renewable sources. Thus, energy companies buy needed energy from producers, who can deliver power most economically.

With this in mind, it is significant that in 2020 energy obtained using renewable sources (windmills, solar power, hydroelectric power) has exceeded coal-based energy production for 90 days already, as reported in a New York Times article today. This is all the more remarkable, as in 2019 the renewable energy production exceeded energy production using coal only in 38 days.

From this one can conclude that the coal era is rapidly coming to end, as energy is more expensive to produce using coal than using renewable resources.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, renewable energy, coal, fossil fuels

Coronavirus pandemic signifies the end for greedy globalism but should be the starting point for sustainable globalism

Sunnuntai 10.5.2020 klo 17:35 - Mikko Nikinmaa

Looking at the figures showing, how coronavirus is spreading in the world, one cannot but come to one conclusion. The situation is rapidly becoming worst in countries with populistic leaders who preach nationalism. Also, most indicators of world’s present problems show that the greedy economic globalism has failed miserably, and is contributing to the possible rise of next pandemic, climate change, immigration and environmental pollution.

On the other hand, the coronavirus pandemic has shown that the world is one entity, regardless if we want it or not. Currently the virus has spread to 212 countries, and the fact that one can travel from the most remote part of the world to any centre means that the only way to avoid the spreading of this or future pests is complete isolation from the rest of the world. From this I can reach only one conclusion: the only way to have acceptable future is to start sustainable globalism.

A starting point for sustainable globalism is that human population growth must be stopped, and should actually start to decrease. This is already happening in several rich countries, but it is invariably presented as a huge problem threatening the future of the nations concerned. The population growth mainly occurs in poor nations, which were for a long time under colonial rule. Because of this, any efforts originating from the industrialized countries to curb population growth are easily viewed as tries to re-establish colonial rule. As long as the efforts are seen as the rich countries’ effort to maintain their wealth, this is an unavoidable conclusion. Thus, curbing population growth cannot succeed, if nationalistic attitude prevails: it requires understanding that it is needed for global health. Consequently, the global wealth inequality should be decreased.

Decreasing wealth inequality is largely correcting colonial injustices, which persist even today. One cannot say that the currently poor areas like Africa would be poor because of their lack of natural resources. They are poor, because the resources are not used for their benefit, but profit usually multinational companies based in rich countries. This is also true for both manufacturing and agricultural production. With regard to agricultural production, poor countries often cultivate plants which are exported to rich countIMG_20170807_0157.jpgries and do not feed the local population. Furthermore, the production is largely owned by companies residing in rich countries. When agricultural production is largely exported, the poor countries end up as importers of food required by the local people. With regard to industrial production, much of it is done for export. Again, the companies are largely parts of multinational ones with headquarters in rich countries. The reasons for production in poor countries is first that the salaries are very low, but also that environmental standards required for production in rich countries need not be followed whereby production costs are minimized. This type of cutting cost is the greedy economic globalism, which the true sustainable globalism should do its utmost to fight against. The solution to decreasing wealth inequality is actually quite simple. All the products from poor areas are priced as if they were produced in rich countries, and the difference in the present and future price is given to (especially women’s) education, improving the environmental standards of production and salaries. The funds cannot be given directly to the governments of the poor nations, because they are (unfortunately) often corrupt, and would just use the funds for their own benefit instead of using them for the benefit of the people.

The third part of changes, which are required in order to combat one of the grave problems, the climate change, is to stop using fossil fuels. I don’t go further in detail to it, because the two directions above will immensely help in achieving that goal, and because there are already several technological possibilities for the required change.

Why should we then do all of this? The answer is really simple: I suppose we want our children and grandchildren to be able to live in an open society. If this is our hope, we must be able to decrease the likelihood of viral transmissions from animals to humans. They have increased in frequency in recent years, because increased human population decreases the space available for animals, and consequently animal-human interactions increase. Vegetarian diet is not a solution, because direct animal-human transmissions remain a possibility. In addition to avoiding zoonosis, sustainable globalism would also decrease migrations and environmental pollution and combat climate change.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, migration, population growth, economic growth, wealth inequality, environmetal pollution

Reaching another tipping point: insect declines and food production

Lauantai 9.5.2020 klo 18:11 - Mikko Nikinmaa

Three quarters of the plant food we eat requires pollination. Intensive agriculture has been able to increase yields partly with the help of heavy insecticide use.

The two above sentences are in direct contradiction, as pollinators are insects. Harmful insects and beneficial insects are equally killed by insecticides. For a long period of intensive agriculture the negative effects of insecticides on pollinators were not seen, as adequate areas remained outside intensive agriculture to enable effectiveIMG_4119.jpg reproduction. However, it now seems that we have reached a tipping point, where increased intensive agriculture with heavy insecticide use decreases yields. Tipping point means that any further increase in insecticide use results in catastrophic decline of insect populations, whereby pollination  is reduced and consequently agricultural production decreases markedly. This conclusion is based on the observations that insect populations have already decreased in size, and that an increasing proportion of land must be used for agricultural production to feed the ever-increasing human population. Because of this, the insecticide-free refuges for pollinators are disappearing with increasing frequency.

The media discussion at the moment concentrates mainly on neonicotinoids, but actually the type of insecticide does not matter much, because they all have a negative impact on bee and bumblebee populations. In addition to the direct effects of insecticides on bees, it is possible that the recent serious outbreaks of viruses in bee colonies are affected by insecticides reducing the efficiency of insect immune system.

The declines of pollinator populations and consecutive reduction of yields of agricultural products are another symptom of the overuse of the planet, the other notable ones being coronavirus pandemic and climate change. For climate change the reasons are overconsumption in rich countries, inequal distribution of wealth and population growth, for the other two mainly population growth. Because human population has increased beyond sustainability, major efforts should be directed towards population control. It should be done in a way that it is not seen as rich countries again imposing colonial rule. Maybe shifts in wealth distribution could help?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: insecticide, agricultural production, population growth

Kuinka suureen osaan väestöstä koronavirus tarttuu ?

Perjantai 1.5.2020 klo 13:25 - Mikko Nikinmaa

Kaikki virussairaudet tarttuvat vain osaan ihmisistä. Se, sairastuuko 30 vai 70 % ihmisistä tautiin, on ratkaisevaa, kun taudin leviämistä mallinnetaan. Koronavirusinfektion mallinnuksessa on ymmärtääkseni käytetty molempia prosenttiosuuksia ja aina tuodaan esiin, että koska viruksen tartuntaprosenttia ei tiedetä, täytyy varautua kaikkein negatiivisimpaan mahdollisuuteen.

Kun äskettäin luin viruksen esiintymisestä laivoilla, juolahti mieleeni, että niissähän meillä on paljon käyttämätöntä tietoa koronaviruksen tarttuvuudesta. Laivan miehistö ja matkustajathan muodostavat täsmällisesti määritellyn populaation ilman immigraatio- tai emigraatiomahdollisuuksia. Lisäksi he ovat väistämättä lähikontaktissa. Tämän takia ennen ensimmäisen virusinfektion havaitsemista se leviää ilman rajaa kaikkiin laivassa olijoihin. Kun nyt on jo osoitettu, että henkilö voi levittää koronavirusta useitakin päiviä ennen oireiden ilmenemistä, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että laivalla infektio on ehtinyt levitä kaikkiin, joihin se tarttuu. Tällöin tapausten lisääntyminen ajan funktiona johtuisi ennen kaikkea siitä, että aika tartunnasta oireiden näkymiseen kestää eri ihmisillä parista päivästä kahteen viikkoon.

Vaikka eri uutisotsikot ovatkin vain tuoneet esille sen, kuinka monia satoja ihmisiä laivoilla on sairastunut, on ollut mahdollista löytää myös laivalla olijoiden kokonaismäärä. Näitä lukuja käyttäen olen laskenut tartunnan saaneiden prosenttiosuuden eri laivoilla. Korkeimmillaan se on ollut 22.5 % Ruby Princess-risteilijällä. Diamond Princess-laivalla se oli 19 %, Celebrity Apex-risteilyaluksella 16 %, USA:n laivaston Theodore Roosevelt lentotukialuksella 15 % ja USS Kidd hävittäjälaivalla 10 %. Vaikka ottaisi huomioon sen mahdollisuuden, että ensimmäisen tautihavainnon jälkeiset toimet rajoittavat sairauden etenemistä, näiden lukujen perusteella tauti tuskin tarttuu yli 30 % väestöstä. Jos näin on, tartuntojen lukumäärän pitäisi nyt olla laskussa New Yorkissa, koska siellä arvioidaan viruksen tarttuneen yli 20 %;iin väestöstä. New Yorkin osavaltion kuvernöörin päivittäisten lehdistötilaisuuksien mukaan näin onkin.

Yllä olevan perusteella arvioin koronaviruksen tarttuvan 20-30 %:iin väestöstä. Jos tartunta on tätä luokkaa, Suomen terveydenhuollon kapasiteetti riittänee siinäkin tapauksessa, että erilaisten rajoitusten höllentäminen näkyisi selvänä koronavirustartuntojen lisääntymisenä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: epidemia, laivaristeilyt, tarttuvuus

Coronavirus has significant associations with air pollution

Perjantai 24.4.2020 klo 16:48 - Mikko Nikinmaa

The incidence of coronavirus infections has been lowest in islands or island-like areas (e.g. Australia, New Zealand, South Korea, Taiwan, Finland, Iceland, Alaska). Generally, they are sparsely populated and not important for through-traffic. However, both Taiwan and South Korea have high population densities. The low number of coronavirus infections in South Korea has usually been explained with early onset of restrictions and early start of intensive testing. That interpretation is not entirely convincing, since early onset intensive testing has also been done in places with high counts of coronavirus infections. Further, significant differences in coronavirus-induced mortalities occur between areas with high numbers of coronavirus infections.

Two articles published in the Science of the Total Environment have now, in my opinion, completely clarified both these outstanding issues. Both the incidence of infections and the lethality of infections is increased by air pollution. Especially nitrogen dioxide but probably also ozone and particulate matter increase both the incidence of coronavirus infections and the mortality caused by them (Zhu et al. Science of the Total Environment 727 (2020) 138704; Ogen Science of the Total Environment 726 (2020) 138605). In every sparsely populated place also the nitrogen dioxide level is low, but it is quite low also in Taiwan and South Korea, since the pollution does not stagnate in the area. In contrast, the polluted air remains in Lombardia and Madrid area, where coronavirus cases and mortalities abound. Also, Paris, London and New York area likely have high nitrogen dioxide level – and all have high number of coronavirus mortalities. In contrast, at least partially the low coronavirus mortality in Germany associates with relatively low nitrogen dioxide levels even in the densely populated areas.

Thus, air pollution, to a large extent because of car traffic, has significant connections with coronavirus infections. They are symptoms of the same problem, our overuse of the planet. Population bomb, talked much of in 1960-1970’s, increases the likelihood of future pandemics. An Indian author pointed out that because of the decreasing space for wild animals, their interactions with man may cause the birth of next pandemic in India ( S. Minhas, Could India be the origin of next COVID-19 like epidemic?, Science of the Total Environment (2020), https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2020.138918)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: population growth, pandemics, car traffic

Why is it possible that glyphosate in environmental concentrations affects animals?

Keskiviikko 22.4.2020 klo 16:18 - Mikko Nikinmaa

Glyphosate was taken to be a very good herbicide, because it disturbs the function of shikimic acid pathway via an inhibition of the enzyme 5-enolpyruvylshikimate-3-phosphate (EPSP) synthase. This pathway is unique to plants and some micro-organisms. Thus, the toxicity of glyphosate to animals is expected to be low. Indeed, most studies on animal cells and also laboratory animals showed quite low toxicity of glyphosate to animals. Thus, for a long time it has been thought that the compound can be used without any worries about effects to animals at the concentrations needed for controlling weeds. The compound is quite stable with an estimated half-life of up to 200 days in soil. This means that yearly application increases its level through the years. In water the half-life appears to be somewhat shorter, about 3 months.

However, information about effects on animals started accumulating. This led to strong polarization between proponents and opponents of glyphosate use. If one examines the question based on scientific grounds, this should not be the case. Roundup.jpgOne should try to resolve the two opposite findings: little toxicity in controlled laboratory experiments, especially on animal cells, and effects on animals, especially in field experiments. It should be pointed out here that the reported effects on animals, e.g. the compound causing cancer, have used very high environmentally non-relevant concentrations. Thus, I find the Californian court decision that Bayer-Monsato should pay a multi-million dollar sum to plaintiffs for causing their cancer somewhat surprising.

The question really boils down to the effects of glyphosate on the microbiota of animals, and the importance of microbiota and its changes on the well-being and function of animals. It is clear that environmental concentrations of glyphosate can affect some microbes. It is also clear that the compound is taken up by animals, so regardless of their location in the animal body, the micro-organisms will be exposed to glyphosate. Studies about the importance of microbiota on animal functions are still in their infancy., but already even interactions between microbiota and neural functions have been described: gut microbes can affect sleep quality and depression. The direct effects of glyphosate on the microbiota of animals can thus affect animal functions indirectly.

In addition to the effects of glyphosate itself on the microbiota, the commercial formulations of glyphosate contain additives. The additives are trade secrets, but it appears that they can be much more acutely toxic to animals than the major active compound. However, since their structure is not known, proper toxicity evaluations by independent scientists are impossible.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: herbicide, weed conrol, non-target organism

Coronavirus Pandemic and Climate Change are Different Facets of the Same Problem: the Overuse of the Earth

Perjantai 17.4.2020 klo 19:29 - Mikko Nikinmaa

Coronavirus Pandemic and Climate Change are both different aspects of the same problem: our overuse of the Earth. Further, neither problem can be solved thinking nationally: both viruses and pollutants cross national borders with no problems. Even if hermetic closure helps to limit the spread of the current Coronavirus, without solving the problem with the overuse of the Earth there will be a next virus attacking man in the future. It is not by accident that there have been several worries about pandemics in 21st century, Ebola, SARS, swine flu, at the same time that clear Climate Change signs have been seen. Hitherto international cooperation has enabled us to avoid the worst possible outcome of the diseases, but this time it appears that the ongoing surge of nationalism has meant that instead of thinking what would be the best way to combat Coronavirus globally, one has resorted to national solutions.

The overuse of the Earth can be divided into three components, which all must be addressed in order to avoid future pandemics and combat climate change. The three components are population growth, excessive consumption by the rich and inequal wealth distribution. Quite often when one discusses with some climate activists, they claim that including population growth is virtually racism, as it “blames” the world’s poorest, who have caused little of the climate problem. On the other hand, some people from rich areas maintain that the climate problem is solely caused by population growth, as the use of fossil fuels in for example Europe has decreased for the past 30 years. Both are wrong, because they come together as a result of wealth inequality.

The reason why population growth is an ultimate problem for both Coronavirus Pandemic and Climate Change is manyfold. There are now about eight billion people living on the earth. The sheer number of people inevitably leads to increasing portion of the Earth to be used for human habitation and food production. Agricultural practices have led to land deterioration – loss of fertility and erosion, which increasing amount of land is needed to feed people, and this need is compounded by the population growth. As a result, natural habitats are changed to human use, which means both that the carbon dioxide sinks of forests decrease and that animal biodiversity gets smaller. Also, wild animals have less space and must increasingly be in close proximity to humans and domestic animals. At present, the total biomass of humans exceeds that of wild animals and the biomass of farm animals is far greater. Further, humans everywhere like to eat meat, and in most places the only way to get meat unspoiled to the customers is to have animals alive until someone buys their meat. The animals, which are sold are often wild homeothermic animals, birds and mammals. Zoonosis – a disease transmitted from animals to man – is a bacterium or virus of birds or mammals, which mutates enough to enable transmission to humans. The vegetarians naturally point out that if eating meat were stopped, both the possibility of zoonoses would disappear and climate change be reduced. Zoonosis risk would decrease markedly, but not disappear, since wild animals would still be in close contact with humans because of the diminishing area of natural environment. IMG_20170807_0153.jpgClimate Change would be combatted, as the carbon footprint of meat production is much larger than if vegetarian diet is used. One must remember, though, that eating fish or shellfish or terrestrial poikilotherms has only slightly higher carbon footprint than vegetarian diet. Also, there are currently no known transmission of microbial pathogens from poikilothermic animals to humans.

Although rich countries at present are decreasing their carbon dioxide emissions, the present use of Earth’s resources is severalfold compared to poor areas. Further, to reduce costs, a lot of the cultivation of plants in poor areas are done to produce goods for rich nations. The cotton and avocado cultivation uses most of the water in arid areas and is almost exclusively done for export to rich nations, and the sales do not benefit the local population. Also, the rich nations export much of their wastes like plastics and metals to poor countries, where they somehow disappear (and are found in, e.g. plastic waste gyres of the oceans); the companies from rich countries make profits on products (e.g. clothes) manufactured in poor countries with virtually no pollution control. In conclusion, we in rich nations owe a lot of our wealth to the poor areas. Consequently, we cannot say that they would not be allowed to want to have similar standard of living as we do.

This leads to the final part of the problem, wealth inequality. Correcting that is needed both to reduce the risk of future pandemics and to combat climate change. We in rich nations could easily decrease our resource use and consumption, as the present Coronavirus lockdowns indicate. The decrease could be transferred as wealth to poor areas, and the technological progress used to help everyone. If we continue with our greedy economic globalism or resort to nationalistic policies the humankind, even we rich, goes under either because of another pandemic or climate change.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: population growth, wealth inequality, biodiversity, zoonosis

Euroopan Kongo vai kansallinen toimija?

Keskiviikko 15.4.2020 klo 19:14 - Mikko Nikinmaa

Suomessa on käytössä valtausperiaate kaivannaisten hyödyntämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että malmietsintä on mahdollista kenelle tahansa melkein missä tahansa. Valtauksen tekijän edellytetään maksavan maanomistajalle korvausta, jos löydös johtaa kaivokseen; mutta mikäli olen lakitekstin ymmärtänyt oikein, maa-alueen voi lunastaa kaivosta varten. Sanoohan nykyinen kaivoslaki, että lunastus (josta hakemus tehdään valtioneuvostolle) on mahdollista, jos ”kaivoshanke on yleisen tarpeen vaatima”. Aikaisemmin, kun kaikki kaivostoiminta oli valtiollista, tämä ei juurikaan ollut ongelma, mutta nykyisin, kun suurin osa kaivosyhtiöistä on ulkomaisia toimijoita, yleinen tarve on sangen hankala tulkita. Suomessa on viime aikoina tulkittu asioita järkyttävän huonosti. On tuskin kansalaiselle mitään iloa siitä, että hän maksaa ulkomaalaiselle sijoittajalle siitä, että televisiosignaali välitetään Pasilasta Turkuun tai siitä, että sähkö välitetään Loviisasta käyttäjälle Lappeenrantaan. 

Yhdeksi tärkeimmistä perusteista lain selvästi kaivosyhtiöitä sIMG-20200119-WA0002.jpguosivalle lähtökohdalle on sanottu se, että näin saadaan kaivosyhtiöitä tulemaan Suomeen tekemään aluksi epävarmaa malminetsintää.  Kysymykseksi tulee tällöin se, mikä on Suomeen saatava yleinen hyöty. Yleisesti kun on niin, että kaivos tuo paikkakunnalle ainoastaan joukon työpaikkoja, mutta louhinnan tuottamat rahalliset voitot menevät ulkomaille ja yhtiöt eivät maksa juuri lainkaan veroja Suomeen. Työpaikkojen lisäksi tänne saadaan ainoastaan kaivostoiminnan ympäristövaikutukset, joiden korvaamiseksi kaivosyhtiöiltä vaadittavat maksut ovat ainakin tähän asti olleet riittämättömät. 

Kun nyt kaivoslain muuttamista on vauhditettu myös kansalaisadressin avulla, olisi tärkeää yleisesti miettiä, mikä kaivostoiminnan malli toisi suurimmat edut ja aiheuttaisi pienimmät haitat. Kun on elänyt kansallisen kaivosyhtiön, Outokumpu Oy:n ajan, niin ihmettelee, mitkä olivat syyt siirtymiseksi siitä Euroopan Kongoksi. Kun kaivosyhtiö oli kansallinen, kaikki voitot ja verot hyödyttivät suomalaista yhteiskuntaa, jolloin voi helposti käyttää tarvittavan rahasumman kaivoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen korvaamiseen. Näin kaikki kaivoksen toimintaan liittyvät tekijät olivat samaa kokonaisuutta. Kun yksityisomistusta kannattava ja kapitalismin iloja saarnaava uusliberaali sanoo, miten kauhistuttavaa tuollainen kommunismi on, voi hänelle sanoa, ettei kysymys ole kommunismista. Kaiken kaikkiaan on mietittävä sitä, minkä asioiden on syytä olla yhteiskunnan – eli meidän kaikkien valvonnassa – ja missä voitontavoittelu voi olla hyväksyttävää. Yhteiskunnan valvonnassa pitäisi mielestäni olla mineraalivarat, tiet ja rataverkko, sähkönsiirto, koulutus, terveydenhoito sekä vanhusten ja vammaistenhuolto. Kaikissa tapauksissa julkisen määräysvallan perusteena voi ajatella olevan eettisten ja moraalisten periaatteiden: on esimerkiksi moraalisesti sangen arveluttavaa, jos ihmisten sairaudella ja vanhenemisella pyritään tekemään voittoa. Muut asiat voisivatkin sitten olla kilpailtuja, eiköhän tämän pitäisi olla riittävää.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaivosteollisuus, kaivoslaki

Kansallinen itsekkyys tuhoaa ympäristön (ja kaikki ne arvot, joita sanoo puolustavansa)

Tiistai 7.4.2020 klo 12:05 - Mikko Nikinmaa

Nyt koronaviruksen myötä on kansallinen itsekkyys saavuttanut äärirajansa. Rajat ovat kiinni, avunantamista rajojen ulkopuolelle vältetään ja Euroopan yhteisön annetaan mieluummin hajota kuin mennään yhteisvastuullisuuteen. Me suomalaiset kun teemme asiat niin hyvin – ei meidän tarvitse muista välittää. Tämähän on kansallisitsekkäiden piirien lähtökohta. Mutta toisin kuin kansallisitsekkäät väittävät, viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että kansallisitsekkyys on tullut tiensä päähän ja tuhoaa ympäristön ja kaikki muut arvot, joita sanoo puolustavansa.

Koronavirus tuli Suomeen, vaikka se ei ollut täältä kotoisin ja vaikka IMG_20170728_0045.jpgemme sitä tänne halunneet. Jos olisimme halunneet sen pitää poissa, ei Suomen ja muun maailman välillä olisi saanut olla mitään yhteyksiä. Ei hiihtomatkoja Alpeille, aurinkolomia Thaimaahan, työmatkoja ulkomaille tai ulkomaalaisten tuloa Suomeen. Ei vientiä, ei tuontia…Sillä menolla ei olisi täällä Pohjan perillä mennyt kuin muutama vuosi siihen kuin kansalaiset olisivat nähneet nälkää Pohjois-Korean malliin. Mutta eipähän olisi koronaviruskaan tullut Suomeen. Tätä vaihtoehtoa ajatellen tuntuu käsittämättömältä, että olemme niin itsekkäitä, että mieluummin annamme Euroopan yhteisön tuhoutua kuin suostumme yhteisvastuuseen.

Ympäristömuutokset ovat vastaava ilmiö. Vaikka tekisimme mitä, Itämeri ja muu ympäristö saastuu, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee, eläimet ja kasvit kuolevat sukupuuttoon sekä suuret alueet muuttuvat viljelykelvottomiksi. Kansallisitsekäs ajattelee, että eiväthän meidän tekomme voisi vaikuttaa yhtään maailmanlaajuisiin ongelmiin, joten hänen mielestään meidän ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta vaikka tekisimme mitä, emme pysty rakentamaan sellaista kupua Suomen ympärille, että maailmanlaajuiset ympäristöongelmat eivät meitä kohtaisi. On ilman muuta selvää, että ympäristön tilan parantamiseen sijoitetulla eurolla on suurempi vaikutus esimerkiksi Ugandassa kuin Suomessa. Kansallisitsekäs sanoo, ettei rahaa tule syytää sinne, vaan mieluummin hoitaa omat vanhuksemme ja vammaisemme. Mutta syy, minkä takia paremman elämän perään lähdetään, on sodan lisäksi oman kotiseudun muuttuminen huonompaan suuntaan: kun väestö kasvaa ja elinympäristö muuttuu niin, että viljavuus laskee saastumisen, eroosion ja vedenpuutteen takia, on valmis maksamaan ihmissalakuljettajille vaikka mitä, jotta pääsee Eurooppaan ja jopa Pohjan perillä olevaan Suomeen. Ja kuinka suomalaiset voivat sanoa jyrkän ein elintasopakolaisuudelle, kun sukulaisemme ovat lähteneet täältä Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan vain siitä syystä, että siellä on korkeampi elintaso.

Kun kansallisitsekäs haluaa tuhota Euroopan yhteisön, hän haluaa vähentää mahdollisuuksiamme vaikuttaa ympäristöön. Kokonaisuutena Euroopalla on vaikutusvaltaa ympäristöasioissa, ei pienellä Suomella. Kun kansallisitsekäs haluaa estää rahan syytämisen kehitysapuun, hän lisää Euroopan (ja samalla Suomen) pakolaisongelmaa, kun esimerkiksi Afrikan ympäristön tila heikkenee. Kun kansallisitsekäs haluaa estää maahanmuuton, hän heikentää vanhusten ja vammaisten asemaa sekä muun elinkeinoelämän mahdollisuuksia: jo nyt on käynyt ilmiselväksi, että tietyt alat kärsivät suuresta työntekijäpulasta, minkä vain ulkomaalaiset työntekijät voivat täyttää. Kansallisitsekäs heikentää maahantulijoiden mahdollisuuksia tehdä työtä suhtautumalla heihin niin negatiivisesti.

Sen sijaan, että rahat käytettäisiin asioihin, jotka parantaisivat sekä meidän omien vanhustemme että köyhien alueiden asukkaiden asemaa, kansallisitsekäs on valmis käyttämään kymmenen miljardia uusien hävittäjien hankintaan. Miksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuutto, ympäristön tila, Euroopan Yhteisö, kehitysapu

Freshwater biodiversity loss - why and steps to combat it

Maanantai 6.4.2020 klo 16:15 - Mikko Nikinmaa

Only less than 2 % of the earth’s water is fresh water. The overall percentage that humans use is over 30, but it also includes northern latitudes, where human use is only a couple of percent of the total availability. Even in those areas waters have often become polluted to such an extent that they are not suitable habitats to many organisms. Fresh water is also bountiful in tropical rainforests. However, in many arid areas, humans use more than 3/4 of all available freshwater. Recently, one has emphasized a lot that clean water for cooking and washing is close to impossible to find in many densely populated arid areas. Because of this, it has been pointed out by health experts that the advice of avoiding Covid-19 by washing your hands frequently is not plausible in many places: they have pointed out that this option is only available in rich temperate areas (and for the very rich).

Fresh water is not a limiting factor only for human health. At presIMG-20191230-WA0003.jpgent, the total biomass of humans is more than ten times greater than that of all the wild mammals, so humans are using most of the water needed also by the animals. Further, the biomass of production animals is approximately twice as large as that of humans, and much of the crop cultivation depends on irrigation. Because of this, the water flow from many rivers is diverted virtually completely to irrigation to enable plant cultivation. Another problem has been, and still is that industrial and household effluents are discharged to inland rivers with varying degrees of purifications; in several cases the effluents are not purified at all. When rivers are used for generating hydroelectric power, dams are built whereby lakes are created, and they are often a good breeding place for disease-causing organisms. Altogether, human effects on freshwater are so large that freshwater biodiversity has decreased much more than terrestrial one – already approximately a third of the freshwater species have disappeared. If no decisive actions are done against freshwater biodiversity loss, it is possible that within the present century four-fifths of it is lost.

What needs to be done? In their article “Scientists’ warning to humanity on the freshwater biodiversity crisis” in Ambio (https://doi.org/10.1007/s13280-020-01318-8), Albert et al state the following: “We currently have technologies to manage and ameliorate many aspects of the freshwater biodiversity crisis—what we lack is political will.” One can hope that after the Coronavirus pandemic, one is ready to go to new directions, which address global problems. In fact, the biggest political problem is that the present nationalistic thinking makes it very difficult to address anything that crosses national boundaries – one has seen this with combatting Coronavirus. To be able to work effectively towards maintaining freshwater biodiversity, we would need to think solutions from global perspective as “United World”. The second problem is human population growth, which must be stopped, if we are to halt freshwater biodiversity loss, because if that cannot be done, food production will need any available water even if the water is used in expense of freshwater biodiversity. Compared to these major questions, other are simple. For example, the choice of cultivated plants should be done in order to get water use to sustainable level: avocados and cotton should not use up all the water. Water should not be used in order to obtain natural gas, building dams for hydroelectric power should net destroy habitats and prevent te migration of migratory species.

If we want to have sustainable development, these actions should be taken. Tey do not really carry financial burden, but require new direction in thinking.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, agriculture, irrigation, hydroelectric power

Vanhemmat kirjoitukset »