Start boycotting avocados!

Torstai 22.10.2020 klo 11:04 - Mikko Nikinmaa

Avocados are grown in arid areas for consumption mainly in the rich countries in Europe and North America. Cultivation of avocados requires a lot of water, four times as much as orange cultivation. Since the cultivation is done in dry areas, cultivation of avocados essentially makes the area infertile for subsistence crops of local people. The reason for continued avocado cultivation is that the grower gets a lot of cash from selling avocados, undoubtedly because they are mainly eaten in rich countries.

Eating avocados is not necessary for us. I remember getting my first avocado: I was quite disappointed of the taste. Still, the fruit has come to be a usual constituent of salads in European and North American households. In the interests of saving water for agriculture in arid areas, we should start boycotting avocados. If nobody bought them, they would not be grown, and the extreme water use of growing avocados would go to more important crops for local people.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: water use, climate change, agricultural practices, economic inequality

The duo living in the past (Trump and Putin) are a major threat to sustainable life

Maanantai 19.10.2020 klo 17:50 - Mikko Nikinmaa

Both Putin and Trump are anchored in the past, and hope to make decisions on 50-year old premises. Nothing can hurt the environment and, consequently, our future more than living in the past. For Trump it is the days on glorious 1960’s America, sending man to the moon. Those days American cars were the envy of every European: they were big, lean and fast. Although they used twice as much petrol as the small European cars, it did not matter, there was plenty of oil to burn. At that time the fossil fuel industry, and other industries were firmly rooted in industrialized west. There was no globalization, China and even Japan were not any commercial competitor, and the world population was 2-3 000 000 000.

The world had two major powers, USA and Soviet Union. Putin still dreams that he is leading the great Soviet Union, which has always had czars. Until the time of 1917 revolution they were called czars, but Stalin and other ruthless leaders did not rule democratically. Communist Soviet Union considered environment only as a commodity for the benefit of the party. One could do whatever, change the direction of rivers, drain lakes etc. just as long as it helped the top officials of the party.IMG_20170807_0057.jpgdeeply rooted in the past. When Trump says the science does not know, if there is climate change, it is only one of his 20000 lies. There is more unequivocal evidence of anthropogenic influence on the state of the environment than for any other scientific endeavour. Climate change is taken seriously by all the American industries apart from the oil and coal industries. Even most of the energy sector sees that oil and coal belong to the past: the use of renewable sources has exceeded the use of oil and coal this year. So when Trump and Pence are talking about the excellent environmental record of the present government, they are telling lies, which even the commercial circles do not accept. It is almost worse with Putin, since he does not have any opposition. For him climate change is only an opportunity. Temperature increase will make the Arctic Ocean ice-free and navigable. As a result, the huge gas deposits of Siberia are easier to utilize than hitherto. It does not matter to him that the same temperature increase, which makes the Arctic Ocean ice-free, also causes permafrost thawing and liberation of immense methane deposits to the atmosphere. Since methane is much more powerful greenhouse gas than carbon dioxide, methane liberation may lead to vicious circle speeding up temperature increase even if humans tried to restrict greenhouse gas emissions elsewhere. Not that it matters to Putin, since he is of the opinion that even if there is climate change, it is not caused by human actions.

With these two science-denialists in power, it is all the more important that Europe steps up. Europe’s lead with backing from China and hopefully next year from USA will be needed. The only way to get Putin change his mind is to show that his fossil fuels cannot be marketed anywhere.

That’s what comes from living in the past – no decisions fitting the future.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fossil fuels, climate change, temperature, Arctic Ocean, methane

Environmental effects are complex; that is the problem

Torstai 15.10.2020 klo 14:19 - Mikko Nikinmaa

In any natural environment all animals, here I am focusing on fish, experience changes in temperature, parasite infections etc. On top of that become all the anthropogenic contaminants, metals, pesticides, flame retardants, pharmaceuticals, personal care products and so on. The complex cocktail can affect organisms directly and indirectly, and a change in any variable can affect the growth, health and survival of them.gudgeon.jpg

Because it is very difficult to study, how the environmental heterogeneity and its changes affect animals, most studies use a defined set of abiotic conditions and one pollutant. While this gives much valuable information, it should be remembered that for example a change in temperature, oxygen level, age of animal, salinity of water and the presence of other contaminants can influence the observed result. Occasionally, one gets the surprising finding that what we think as a pollutant and thus expect a negative effect actually increases the tolerance to an environmental change. For example, when we studied the effects of oil pollution on the thermal tolerance of juvenile fish (rainbow trout and European sea bass), we observed that the oil-exposed fish, if anything, tolerated high temperature better than control specimens (Anttila et al 2017, Environ Sci Pollut Res DOI 10.1007/s11356-017-9609-x). Recently, Petitjean et al (Science of The Total Environment Volume 742, 10 November 2020, 140657) have studied gudgeons in six French rivers, and observed clear interactions between the metal loads and temperatures the fish experience: an increase of metal load at high temperature reduces growth. Naturally, this survey conducted in natural environment cannot differentiate between direct and indirect effects of metals. It remains as a possibility that, e.g., the prey organisms of the fish are affected initially, whereby their availability decreases, decreasing the growth of fish.

Here I have focused on temperature, because we are currently undergoing a giant-scale natural event, climate change. It would be much simpler to evaluate, how temperature increase as such affects living functions, than take into account how temperature change affects responses to the mixture of environmental contaminants. The temperature effects can be completely opposite for different contaminants.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, environmental pollution, toxicant, cocktail effects, fish, temperature

Suot ja ilmastonmuutos

Sunnuntai 11.10.2020 klo 19:06 - Mikko Nikinmaa

Kun turpeesta puhutaan, keskitytään melkein aina vain siihen, kuinka se on huono energianlähde ilmastonmuutoksen kannalta. Tämä on toki totta: turvetta voi verrata kivihiileen, mutta se aiheuttaa jopa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Jo tämän takia turpeen käytöstä olisi syytä luopua. Tämä ei kuitenkaan ole turpeen koko merkitys ilmastonmuutoksessa.


Maapallolla on turvemaita vain pari prosenttia maa-alasta. Kuitenkin ne sisältävät jokseenkin saman määrän hiiltä kuin maapallon kaikki metsät yhteensä. Luonnontilaiset suot ovat tavallisesti hiilinieluja, mutta voivat olla myös hiilineutraaleja. Jos soita jostakin syystä kuivataan, kuten turpeenoton yhteydessä tapahtuu – tai muutettaessa soita maatalousmaaksi, turpeen sisältämä hiili oksidoituu ja hiilidioksidia vapautuu ympäristöön. Lisäksi vapautuu jonkin verran hiilidioksidia 30 x pahempaa kasvihuonekaasua, metaania. Kun turpeen ottoon automaattisesti liittyy turvesuon kuivattamista, suo muuttuu hiilinielusta hiilen vapauttajaksi. Kuivatuksen alusta lähtien hiilidioksidin vapautuminen jatkuu satoja vuosia. Näin turpeentuotantoon liittyy tämä, usein huomiotta jäävä, ilmaston muutosta pahentava vaikutus.


Jos kuivatun suon kosteus palautetaan, hiilen vapautuminen vähenee. Palautetusta suosta ei tule luonnontilaisen suon kaltaista hiilinielua, mutta siitä vapautuu selvästi vähemmin kasvihuonekaasuja kuin kuivatusta suosta. Kun vähän maksavia, mutta ilmaston kannalta tärkeitä toimenpiteitä on ilman muuta ruvettava tekemään, turpeen käytön ja soiden kuivatuksen on nopeasti loputtava ja soiden restauraation alettava.  Humpenöder ym. ovat äskettäin kirjoittaneet aiheesta Environmental Research Letters-sarjassa [15 (2020) 104093] “Peatland protection and restoration are key for climate change mitigation”. Artikkeli on avoin julkaisu, joten se on kenen tahansa luettavissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turvetuotanto, soiden kuivatus, hiilinielu

Our future cannot depend on consumption

Keskiviikko 7.10.2020 klo 11:26 - Mikko Nikinmaa

At least one thing is certain, Earth has finite size. People may disagree on economic policies, but in the end Earth's limits dictate, what the economic thinking must converge to in the end: sustainability. This is because we do not have planet B, C, D etc. to continue economic policies, which do not take Earth's limits into account. For a long time it has been possible to base all the future scenarios on limitless growth. This has been possible, because human population had new areas to live in, because new material resources were always found and because the atmosphere, aquatic environment and unused land absorbed all our wastes and toxic materials without observable damage. Thus, economic theories are based on growth and we depend on population growth to maintain welfare state in European countries.

However, we have now reached tipping point. Economic growth requires increased consumption. Increased consumption requires the use of increased amount of resources, somewhere to dispose of wastes, increased land use to relieve anthropogenic pressures and so on. There are several indications that finite Earth cannot tolerate increased consumption any more. We have climate change, pandemic, biodiversity loss (6th extinction wave) and global pollution - for example about 1/3 of world's children are subjected to chronic lead poisoning. Despite all the indications that we cannot continue in the path of earlier generations, it has become very common to start defending nationalistic values and possessions at the expense of those bloody foreigners, especially in poor areas, who do not do their share, and whose work we in the rich areas can utilize to increase our consumption. This attitude is very short-sighted, as the limits to Earth do not follow national boundaries and no country can be hermetically sealed off from the earth.

People are saying that changing our feeding habits from meat-based to vegetarian diet would change the situation: combat climate change and limit pandemics. Yes, it would improve the situation momentarily, but if the economic theories were still based on limitless growth, after a lag time we would be back to the same problems we presently face. Its length would depend on the time that will be taken for the growth to eat up the environmental benefits that the new habits have given. Because of this, the only way to sustainability is to decrease consumption, where it is possible. It is also necessary to scrap the concept of dependency ratio, because it is completely unsustainable. Maybe this would buy us enough time to achieve, what is an ultimate necessity for sustainability, a reduction of human population.

One would need to develop a sustainability index, which takes into account both the consumption per person and population growth. By doing this, one could relate the actions in rich European and poor African and Asian countries. At present it is quite clear that one child born in USA causes a bigger load to the environment that ten born in Nigeria. Regardless, it is imperative that the consumption in the rich countries is decreased.

I hope that we can get away from the unfortunate truth in the "joke", where an economist says to an environmentalist: "Climate change and environmental distruction are just unfortunate consequences of having a healthy economy."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, sustainability, population growth, economic theories

Kaivokset ja ympäristö

Torstai 1.10.2020 klo 19:34 - Mikko Nikinmaa

Äskettäin on kiinnitetty huomiota siihen, kuinka entiset kaivokset ovat lopettamisensa jälkeen jääneet tilaan, jossa aiheuttavat vakavia ympäristövaurioita. Vesi ja maaperä saastuvat, jolloin alueella ei kasva juuri mitään. Näitä ongelmia on pidetty nimenomaan entisten kaivosten ongelmana ja on ajateltu, että nykytilassa ääritapaukset pystyttäisiin estämään. Jaa-a, uskokoon ken tahtoo.

Vaikka Suomen kaivoslainsäädäntöä ollaankin uudistamassa lähemmäs muiden eurooppalaisten maiden lainsäädäntöä, lainsäädännön muutokset eivät pysty poistamaan perimmäistä ongelmaa: kaivosyhtiöt ovat pääasiassa ulkomaisessa omistuksessa ja niiden päämääränä on tuottaa voittoa omistajilleen. Tämän takia ne kuluttavat Suomen kaivoksiinsa vain sen verran rahaa kuin on välttämätöntä – eivätkä tietenkään lopetetun kaivoksen ympäristönkunnostustoimet ole ensisijainen kustannuserä omistajien voittoa lisäämässä. Jotta kaivosten ympäristöä pilaava vaikutus voitaisiin kokonaan estää, pitäisi kaivostoiminnan aloittamiseen liittyvien vakuussummien olla nykyiseen verrattuna moninkertaisia. Tällöin ulkomaisessa omistuksessa olevan kaivostoiminnan puolustajat toteavat, että tuskin Suomeen sitten kaivoksia perustettaisiin ja että onhan Suomeen perustettu kaivos paljon eettisemmin toimiva kuin Kongossa oleva.

Jos kuitenkin ajatellaan eettisesti, pitäisi Kongon ja muiden halpamaiden kaivosten toiminnassa vaatia samoja standardeja kuin Suomessa. Tällöin kaivoksista louhittujen metallien ja niistä tehtävien tuotteiden hinta nousisi sille tasolle, mikä vaadittaisiin ympäristöneutraalin kaivosteollisuuteen. Kun lisäksi kaivosten aiheuttamat ympäristöongelmat ovat suuria myös niissä maissa, joiden lainsäädäntö on tiukkaa, metallien hinnan tulisi nousta merkittävästi. Hinnan nousu lisäisi kiinnostusta myös metallien tehokkaaseen kierrätykseen. Esimerkiksi tällä hetkellä kaikkien älylaitteiden kosketusnäyttöjen metalli on huonosti kierrätettyä, mutta jos hinnat nousisivat, kierrätys tehostuisi.

Sitä paitsi miksi kaivosten pitäisi olla yksityisiä ja ulkomaisessa omistuksessa? Eikö itse asiassa voitaisi hyvin perustella sitä, että maankuoren sisällä olevat malmit ovat kansallista omaisuutta? Näin tilanne oli, kun olin lapsi ja Suomi oli köyhä. Jos kaivoksien tuotanto olisi kansallista, myös toiminnan aiheuttamat ympäristöhaitat olisi perusteltua maksaa verorahoista. Näin ei tilanne ole, jos yksityinen yritys ottaa kaivostoiminnan hyödyt, mutta jättää osan haitoista veronmaksajille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaivostoiminta, metallien kierrätys, ympäristökuormitus

Onko ilmasto muuttunut?

Perjantai 25.9.2020 klo 16:03 - Mikko Nikinmaa

Ilmatieteen laitoksen sivuilta näkee viimeisen 60 vuoden säätilastot eri puolilta Suomea. Kun ilmastonmuutoksen kieltäjät edelleenkin väittävät, että havaitut sään muutokset ovat liian vähäisiä, jotta niiden perusteella voisi sanoa yhtään mitään, olen alle laittanut kuinka monena vuotena kuukausittaiset keskilämpötilat ylittivät ja alittivat 1981-2010 vuosien keskiarvon 60-40 v ja 20-0 v sitten Helsingissä ja Rovaniemellä.


kuukausi          60-40 v sitten                       20-0 v sitten

Tammikuu       8 v yli, 12 v alle keskiarvon    12 v yli, 8 v alle keskiarvon

Helmikuu         7 v yli, 13 v alle                    12 v yli, 8 v alle

Maaliskuu       7 v yli, 13 v alle                     13 v yli, 7 v alle

Huhtikuu         3 v yli, 17 v alle                    16 v yli, 4 v alle

Toukokuu        4 v yli, 16 v alle                    13 v yli, 7 v alle

Kesäkuu          10 v yli, 10 v alle                  10 v yli, 10 v alle

Heinäkuu         4 v yli, 16 v alle                   11 v yli, 9 v alle

Elokuu            6 v yli, 14 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Syyskuu         7 v yli, 13 v alle                    18 v yli, 2 v alle                        

Lokakuu         8 v yli, 12 v alle                    13 v yli, 7 v alle

Marraskuu      10 v yli, 10 v alle                  14 v yli, 6 v alle

Joulukuu        7 v yli, 13 v alle                    14 v yli, 6 v alle


kuukausi          60-40 v sitten                     20-0 v sitten

Tammikuu       8 v yli, 12 v alle keskiarvon   13 v yli, 7 v alle keskiarvon

Helmikuu         8 v yli, 12 v alle                   13 v yli, 7 v alle

Maaliskuu       8 v yli, 12 v alle                     12 v yli, 8 v alle

Huhtikuu         4 v yli, 16 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Toukokuu        5 v yli, 15 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Kesäkuu           9 v yli, 11 v alle                   10 v yli, 10 v alle

Heinäkuu         6 v yli, 14 v alle                   12 v yli, 8 v alle

Elokuu            8 v yli, 12 v alle                    16 v yli, 4 v alle

Syyskuu         7 v yli, 13 v alle                    17 v yli, 3 v alle                        

Lokakuu         7 v yli, 13 v alle                    12 v yli, 8 v alle

Marraskuu      9 v yli, 11 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Joulukuu        10 v yli, 10 v alle                  15 v yli, 5 v alle

Kummassakaan kaupungissa ei ollut yhtään kuukautta, jolloin 20 vuoden jaksoon olisi osunut enemmin keskiarvon ylittäviä kuin alittavia lämpötiloja (60-40 v sitten) tai keskiarvon alittavia kuin ylittäviä lämpötiloja (20-0 v sitten). Niinpä ne lapsuuden lämpimät kesät eivät ole muuta kuin kultaisia muistoja.

Vaikka yksittäisen vuoden säästä ei voikaan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä ilmastonmuutoksen etenemisestä, nämä kahden kaupungin 20-vuotiset kuukausikeskilämpötilojen muutokset osoittavat sen tapahtuneen elinaikanani.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, lämpötila

"It is getting cooler" - yes, winter is coming in Northern Hemisphere

Perjantai 18.9.2020 klo 14:05

The Climate Change Denialist-in-Chief visited California’s wildfire-ravaged region a couple of days ago. Naturally the wildfires are not caused by climate change, but poor forest management by Democrats. And like Covid-19 the problem will just disappear, since it is getting cooler. It is true that if forests were cleaned from all the dry twigs, branches and leaves, the fires would be less drastic than they are now, but the ultimate reason would still be climate change-associated temperature increase and drought. Wildfires have always been part of the Californian forest ecosystems. For example, the seeds of mighty redwood trees only germinate after forest fire. However, the recent increase in the frequency of wildfires

IMG_20170727_0009_NEW.jpgcan only be explained by the general temperature increase and reduction of precipitation.

The winter is coming in Northern Hemisphere, so it will certainly get cooler in American West. However, I am afraid that we will hear news about wildfires in Southern Hemisphere, notably Australia. In addition to wildfires, it is only in the middle of hurricane season, and one is starting to reach the end of alphabets in naming hurricanes. The generation of hurricanes speeds up with rising oceanic temperatures, so their increased occurrence is another indication of climate change. Similarly, the frequency of heavy rains and floods all around the world has increased, not least in USA. Fires, hurricanes and floods destroy suburban houses in much greater certainty than the looters and rioters, which are said to ruin the suburban dream by the Climate Change Denialist-in-Chief (also, unfortunately, the president of USA).

So, if suburban lifestyle is an issue in USA presidential election, four more years of Trump destroys it quite certainly.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, wildfires, Trump

Aikansa kutakin

Tiistai 15.9.2020 klo 13:09 - Mikko Nikinmaa

Ensimmäistä kertaa katsoin televisiota, kun olimme Raisiossa tätini luona kylässä 1958. Tätini mies oli Nesteen Naantalin öljynjalostamon rakennusmestari. Silloin kansallisen öljynjalostuksen avulla oltiin luomassa Suomen unelmaa – kansakunta rikastui kiivasta tahtia 1900-luvun loppupuolen, osittain tuontiöljyä käyttäen.

Nämä muistot tulivat nyt elävinä mieleeni, kun Neste ilmoitti lopettavansa Naantalin öljynjalostamon. Päätöstä on kauhisteltu pääasiassa työllisyysnäkökulmasta, mutta asiaa pitäisi katsoa vähän laajemmin. Öljynjalostuskapasiteettia on väistämättä vähennettävä, kun öljyn energiakäytöstä luovutaan. Ei voida lähteä siitä, että öljynjalostuksen työpaikat säilytetään, vaikka öljynjalostus vähenee.

Kun siirrymme talouteen, joka ei riipu fossiilisin polttoainein, kivihiili, öljy ja turve, tuotetusta energiasta, niiden tuottamiseen ja jalostamiseen kytkeytyvät työpaikat poistuvat. Tämä muutos on täysin riippumaton koronaviruspandemiasta. Emme saa koronaviruksen varjolla jättää tekemättä asioita, jotka ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen tai muiden tulevaisuuden haasteiden torjumiseksi.

Mielestäni suurin ongelma on siinä, että ei ole riittävästi panostettu siihen, että mietittäisiin, mitä asioita kehitetään ja miten. Valitetaan vain entisten aikojen ja työpaikkojen häviämistä. Sen sijaan, että tällöin pyrittäisiin lisäämään investointeja tulevaisuuteen, mikä tarkoittaisi tutkimus ja tuotekehityspanostuksen huimaa lisäämistä, vaikka velkarahallakin, ruvetaan kamreerimaisesti säästämään ja vähennetään tutkimusta ja tuotekehitystä. Näin tehden menetetään kyllä vanhat työpaikat, muttei keksitä, mitä uutta saataisiin tilalle.

Kokonaisuudessaan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien ratkaisuissa pitäisi mielestäni lähtökohtaisesti uskaltaa tehdä uudentyyppisiä ratkaisuja tulevaisuuden hyväksi maksoi mitä maksoi eikä vastustaa muutoksia sanoen, ettei niihin ole varaa. Minusta on melkoisen varmaa, että tulevat sukupolvet mieluummin maksavat velkaa, jolla on saatu pidetyksi ympäristö mukiinmenevänä ja luotu uudentyyppisiä työpaikkoja kuin ovat velattomia pilatussa ympäristössä ilman työtä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, kestävä kehitys, tulevaisuusinvestoinnit

Because variability in redox signalling is important in temperature acclimation, toxicants causing oxidative stress may affect animal life in climate change situation in unknown ways.

Maanantai 14.9.2020 klo 16:53 - Mikko Nikinmaa

One of the most important disturbances caused by toxic chemicals on animals is oxidative stress. Chemicals with no structural similarity such as metals (Cu, Fe) and polychlorinated biphenyls (PCBs) can affect reactive oxygen species (ROS) production. Redox balance plays a role in rhythmic functions, such as circadian (daily) rhythms, affects temperature acclimation and responses to low oxygen. As a consequence, many normal functions such as feeding and reproductive rhythms, activity patterns etc. can be affected by environmental disturbances. Further, the effects on normal physiological functions may occur at concentrations of chemicals, which do not appear to exert clear toxicity, but because for example feeding times are affected, subject animals to increased predation pressure or other indirect effects.

A further complicating factor is the pronounced individual variability, which normally helps populations to survive through unfavourable conditions. This can be an important component of temperature acclimation. Since ROS signalling plays a role in temperature acclimation, environmental chemicals affecting ROS level can influence the capability of animals to acclimate to new temperatures, and also affect the important component of population acclimation, individual variability.


With the present climate change, the light-dark rhythms at a given temperature will be affected, making temperature acclimation more demanding than earlier. The level of difficulty is further increased by environmental chemicals, which affect redox balance. The complex interactions between environmental toxicants, individual variation, temperature/hypoxia acclimation and rhythms are far too poorly understood. This makes it impossible for us to predict how the occurring environmental changes affect animal populations in nature. It is possible, if not even likely, that we see disturbances in conditions that have been considered safe based on traditional toxicology


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oxidative stress, individual variation, environmental contamination

Living planet requires population decrease

Torstai 10.9.2020 klo 14:10 - Mikko Nikinmaa

The Living Planet Report 2020 was just published (can be downloaded from It is sad reading: the vertebrate populations have decreased globally by 68 % from 1970.The most marked decreases have occurred in areas with high population growth and least in areas with low population growth. In South America the decrease of animal populations is 94 % as compared to 1970 and in Africa 65 %. It is no surprise that the animal populations decrease most in areas with high population growth, since there the changes in land use are greatest, and changes in land use account for more than half of the changes in animal populations. Notably, about 75 % of ice-free land area is nowadays impacted by humans, and the percentage of wilderness decreases with population increase: wilderness remains in Arctic areas and deserts, which are uninhabitable.

Although it is clear from the Living Planet Report that population growth cannot continue, if we are to have sustainable future, the economic circles say that future of economies depends on population growth. This thinking is like increasing the speed of the car, when you know that a collision to a brick wall is imminent. Shouldn’t we instead start modifying our economic theories towards a regulated population decrease? If we did that, both biodiversity could be maintained and climate change could be stopped. Not a bad heritage to future generations. I bet they would accept this even if it was done with loans: it is much better to have healthy environment and high debt than to have no debt but unhospitable Earth.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, biodiversity loss, economic growth

Ilmastonmuutos kiihtyy, jos väestö kasvaa

Keskiviikko 9.9.2020 klo 19:19 - Mikko Nikinmaa

Pääkirjoituksissaan Helsingin Sanomat kauhisteli syntyvyyden vähenemistä ja väkiluvun laskua sen seurauksena. Yhtenä suurena uutisotsikkona oli sitten, kuinka ilmastonmuutos lisää sairastuvuuttakin. Ja tämä oli samassa lehdessä! Eikö toimittajille tullut mieleen, että ilmastonmuutos on suora seuraus väestön kasvusta, joten jos pyrimme siihen, että väkiluku kasvaa, tästä jokseenkin väistämättä aiheutuu ilmastonmuutos haittoineen. Jollakin keinoin meidän pitäisi pystyä vähentämään maapallon väkiluku suunnilleen puoleen nykyisestä. Silloin ilmastonmuutosta todennäköisesti ei olisi.

Heti kun näin sanoo, tulee vastaukseksi: ”Niin, ihmisten Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa tulisi vähentää syntyvyyttään. Meillä sen päinvastoin pitäisi lisääntyä, jotta huoltosuhde säilyy.” Ongelma vain on se, että ilmastonmuutos ei katso ihmisen syntymäpaikkaa; paremminkin on niin, että jos Suomi ”onnistuisi” lisäämään lapsilukuaan, ilmastonmuutos kiihtyisi. Tämä johtuu siitä, että meikäläisen hiilijalanjälki on moninkertainen esimerkiksi kongolaiseen verrattuna.

Jotta ilmastonmuutosta voidaan hillitä, pitää väestön vähetä kaikkialla, vain niin pystytään pääsemään kestävään kehitykseen. Näin ollen pitäisikin muuttaa ajatusmallia kasvua vaativasta väkiluvun vähenemiseen perustuvaksi. Väkiluvun kasvuun perustuva ajatusmalli on jo lähtökohdaltaan virheellinen, kun siinä ajatellaan vain kustannusten lisääntyvän, kun pienempi määrä työikäisiä vastaa eläkkeellä olevien kustannuksista. Kuitenkin Suomessa jokainen alle 18-vuotias aiheuttaa nettokustannuksia, jotka poistuvat syntyvyyden pienetessä. Kysymykseksi tuleekin, kumpi aiheuttaa enemmän kustannuksia, eläkeläinen vai alle 18-vuotias. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syntyvyys, huoltosuhde, kestävä kehitys

Väestönkasvu on ONGELMA, syntyvyyden lasku ratkaisu

Tiistai 8.9.2020 klo 15:23 - Mikko Nikinmaa

Kun minkä tahansa eläimen kanta kasvaa liiaksi, se ylittää ympäristönsä kantokyvyn ja tuloksena on eläinkannan nopea, suunnittelematon romahdus. Tämän on havaittu tapahtuvan erityisen selvästi arktisilla alueilla, missä myyräsyklit, petolintujen säännölliset kantojen vaihtelut, tunturimittariperhoskantojen syklinen vaihtelu yms. ovat olleet tutkijoiden kiinnostuksen kohde vuosikymmeniä. Ympäristön kantokyvyn ylittäviltä eläinkannoilta loppuu ruoka, elämiselle sopiva ympäristö käy rajalliseksi, erilaiset sairaudet leviävät ja tuloksena on, että eläinkanta romahtaa: missä aiemmin oli kymmeniä, ellei 

IMG_20170803_0015.jpgsatoja eläimiä, on vain pari jäljellä.

Helsingin citykanien kohtalo on hyvä esimerkki siitä, mitä nopeasti voi tapahtua. Muutama vuosi sitten ne lisääntyivät kuin kanit (kanejahan ne olivatkin) ja joka puiston nurkka tuli niitä täyteen. Mutta pari talvea sitten niihin iski virus, jonka seurauksena kuolleita kaneja oli helppo löytää. Tuloksena on se, että kanien kanta on tällä hetkellä mitätön. Virus on pienentänyt myös Australian kanikannan murto-osaan siitä, mihin se suureni 1950-luvulla.

Ihmisen väestönkasvun on arveltu tulevan ongelmaksi jo monta kertaa. Jo 1700-1800-lukujen vaihteessa Malthus kirjoitti ruuan tuotannon rupeavan rajoittamaan väestön kasvua. Paul ja Anne Ehrlich kirjoittivat 1968 kirjan ”Population Bomb (Väestöpommi)”. Myös tässä kirjassa ruuan tuotannon ajateltiin aiheuttavan väestöromahduksen jo 1970-1980-luvuilla. Tuolloin, 1968, maapallon väkiluku oli n. 3,5 miljardia ja nyt, 2020, se on 7,8 miljardia. Samaan aikaan viimeisen 50 vuoden kuluessa absoluuttinen köyhyys ja nälänhätä on keskimäärin vähentynyt. Tämän on sanottu osoittavan, että väestönkasvuun liittyvä ruuantuotannon ongelma on liioiteltu ja pystytään hoitamaan.

Siispä lähtökohtana pidetään edelleen sitä, että väestönkasvu on välttämätöntä, jotta talouden pyörät pyörivät. Väestöpommi-kirjan kirjoittaja Paul Ehrlich sanoi tästä äskettäin seuraavasti: “Kun katsotaan huoltosuhdetta, johon tavallisesti kiinnitetään huomiota, (poliitikot ja taloustieteilijät) ovat yleensä huolissaan siitä, että vanhojen ihmisten osuus nousee liiaksi, niin ettei yhteiskunta pysty heitä elättämään. Tämä lähtökohta on virheellinen, kun varmasti yli 70 vuotias voi olla talouden kannalta paljon tuottavampi kuin alle 7-vuotias…Tietenkään väestönkasvu ei saa jatkua.”

Kun sitten tarkastellaan kaikkia niitä ongelmia, joita maapallon väkiluvun kasvu aiheuttaa, tulee ilmiselväksi, että ihminen on ylittänyt ympäristön kantokyvyn. Tämä on luonnollista. Maapallo on vain tietyn kokoinen, joten jo lähtökohtaisesti on mahdotonta, että väestö voisi kasvaa ja resurssien käyttö lisääntyä rajattomasti. Jos haluamme pysyä kasvuideologiassa, meidän on hyväksyttävä se, että seuraava vaihe tulee olemaan kaaos ja katastrofi, jolloin meille käy kuin sopuleille massaesiintymien jälkeen. Harvat jäävät henkiin ja hekin joutuvat aloittamaan seuraavan syklin alusta. Tähän meillä olisi vaihtoehto, mutta se edellyttää ajattelutapamme vallankumousta.

Ilmastonmuutos on pohjimmiltaan väestönkasvun aiheuttama ongelma. Vaikka akuutit muutokset pystyttäisiin ratkaisemaan uusien tekniikoiden avulla, väestönkasvun aiheuttamat ongelmat säilyisivät, koska ihmismäärä kasvaa nopeimmin siellä, missä kulutustason muutoksien voi odottaa olevan suurinta. Ja vaikka teknologinen kehitys mahdollistaisikin ilmastonmuutoksen lopullisen torjunnan, maan pinnan hyväksikäyttö lisääntyisi väistämättä, jos väestö jatkaa kasvuaan. Tämän seurauksena biodiversiteetti pienenisi, eläimistä ihmisiin siirtyvien virusten esiintymisen ja täten pandemioiden todennäköisyys kasvaisi. Maan viljavuus heikkenisi, ympäristön saastuminen lisääntyisi ja näiden tekijöiden surauksena ruuan tuotanto pinta-alayksikköä kohti vähenisi – samaan aikaan kun suureneva ihmismäärä tarvitsisi lisää ravintoa. Erilaisten maankuoren resurssien liikakäyttö myös yleistyisi.

Niinpä, väestönkasvun välttämättömyyden toitottaminen säännöllisin väliajoin on yhtä järkevää kuin sen oksan sahaaminen rungon puolelta, jolla itse istuu. Paremminkin pitäisi hyväksyä lähtökohdaksi se, että rajallisella maapallolla väestön rajaton kasvu on ONGELMA ja meidän tulisi muuttaa taloudellista ja väestöpoliittista ajatteluamme niin, että teoriat tulevaisuudesta eivät perustuisi kestämättömään rajattomaan kasvuun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, biodiversiteettikato, väestöpolitiikka

Lyijyhaulikiellon syyt

Perjantai 4.9.2020 klo 13:18 - Mikko Nikinmaa

EU on tehnyt jälleen ansiokkaan päätöksen ympäristön puolesta, jota Suomi vastusti. Lyijyhaulien käyttö kosteikkoalueilla kiellettiin. Suomen vastustus perustui siihen, että täällä on niin paljon soita, jotka myös tulkitaan EU:n luokittelussa kosteikoksi, minkä seurauksena kaikki metsästys tulee kohtuuttoman kalliiksi. Direktiiviä vastustavat tahot toteavat, että lyijyhaulien käyttö vesilintujen metsästyksessähän kiellettiin Suomessa jo 1996.

Lyijyn aiheuttamista vahingoista villieläimille on kirjoitettu varmasti yli sata artikkelia, joten missään tapauksessa ei voi väittää, että mahdollisia vaikutuksia ei olisi tutkittu: niitä yksiselitteisesti on. Paremminkin voi sanoa, että EU:n direktiivi ei mennyt tarpeeksi pitkälle. Lyijyhaulit olisi pitänyt kieltää kokonaan.

Lyijyhaulit voidaan korvata muista metalleista tehdyillä hauleilla, mutta ne ovat kalliimpia. Tämä onkin ollut pääasiallinen syy vastustukseen: metsästyksen kustannuksien sanotaan nousevan kohtuuttomasti. Jaa-a! Suomessa tuskin on yhtään päätoimista metsästäjää, joka voisi sanoa, että elinkeinon harrastaminen kallistuu. Kaikille Suomen metsästäjille metsästys on harrastus. Yleensä haulikon ostoon käytetään vähintään 1000 €. joten tuohon investointiin verrattuna vuotuinen patruunoiden kulutuksen hinta jäänee pieneksi. Sitä paitsi aina kun metsästyksestä puhutaan, metsästäjät sanovat, ettei se saalis ole tärkeä, vaan luonnossa liikkuminen. Jos näin on, niin silloinhan metsästyksen kustannukset eivät muutu lainkaan, vaikka ammusten hinta nousee. Luonnossa pääsee liikkumaan saman verran kuin ennenkin, ampuu vain harvemmin.

Toivottavasti EU:n direktiiviä kiristetään nopeasti niin, että lyijyhauleista luovutaan kokonaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lyijymyrkytys, metsästys

Itämeren sinileväkukinnat osoittavat meren tilan parantuneen huimasti

Keskiviikko 26.8.2020 klo 19:06 - Mikko Nikinmaa

Nykyisin Itämeren jokakesäinen ongelma on sinileväkukinnat. Niiden syystä ollaan yksimielisiä: mitä rehevämpää vesi on, sitä enemmän sinileväkukintoja on. Erityisesti veden fosfaattipitoisuuden nousu aiheuttaa sinileväkukintoja, sinilevät kun pystyvät ottamaan tarvitsemansa typen ilmasta. Tämän takia kukintoja voi olla myös avomerellä, missä veden nitraatti- ja ammonium-typen pitoisuudet ovat jo laskeneet niin, että niiden lannoitusvaikutus on vähäinen. Yksimielisiä ollaan myös siitä, että suurelta osin nykyiset sinileväongelmat johtuvat siitä, että pitkään sekä asutuksen että teollisuuden jätevedet johdettiin puhdistamattomina vesistöihin. Sitten tuleekin jo ensimmäinen yleinen virheellinen tieto: vaikka asutuksen jätevedet olivatkin merkittävä Itämeren veden rehevöittäjä, niiden osuus oli selvästi pienempi kuin puunjalostusteollisuuden jätevesien aiheuttama rehevöittävä kuormitus. Kun arvioidaan Suomen ja Ruotsin puunjalostusteollisuuden jätevesien rehevöittävää vaikutusta 1960-1970-luvuilla, oli se suunnilleen sama kuin mitä sadan miljoonan ihmisen asutusjätevedet olisivat aiheuttaneet. Voidaankin sanoa, että Itämeren tämänhetkiset rehevöitymisongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että tuolloin ”oli liian kallista edellyttää puunjalostusteollisuudelta perusteellista vedenpuhdistusta”, vaikka nykyhetkellä kuluu vuosittain suunnilleen saman verran Itämeren suojelutoimiin kuin tuolloin olisi tarvittu koko ongelman estämiseksi. No, jälkiviisaus on helpoin viisaus. Toinen 

IMG_20170811_0002.jpgsinileväkukintoja lisäävä tekijä on ilmaston lämpeneminen. Itämeren keskilämpötila on noussut reippaasti yli asteella 1900-luvun puolivälistä ja tämä suosii leväkukintojen  esiintymistä.

Kuitenkin kun puhutaan rehevöitymisen aiheuttamasta sinileväkukintaongelmasta  jätetään tavallisesti mainitsematta se, että veden fosfaattipitoisuus ei ole juurikaan noussut 1980-luvun jälkeen. Vaikka vesi oli 1980-1990-luvuilla yhtä rehevää kuin nyt, silloin ei esiintynyt sinileväkukuntoja. Syy tähän on helppo löytää: Itämeren ympäristömyrkkypitoisuudet ovat laskeneet noista ajoista jopa kymmenesosaan. Vaikka tätä asiaa ei sellaisenaan tuodakaan uutisoinnissa usein esiin, se on mainittu silloin, kun kalojen dioksiinipitoisuuden on todettu pudonneen niin, että ne nykyisin ylittävät vain harvoin EU:n elintarvikkeille asettaman raja-arvon. Vesi oli 1980-luvulla niin myrkyllistä, että siinä ei juuri mikään kasvanut, eivät sinilevät, ei rakkohauru (joka myös on viime vuosina lisääntynyt, vaikka se sietää rehevöitymistä äärimmäisen huonosti), hylkeet ja merikotka eivät pystyneet lisääntymään. Kaikkien näiden kannat ovat kasvaneet samaan aikaan, kun Itämeren veden myrkkypitoisuus on laskenut.

Niinpä, vaikka sinileväkukinnot ovatkin epämiellyttävä rehevöitymisen aiheuttama ilmiö, jo niiden esiintyminen osoittaa, että Itämeren tila on parantunut paljon pahimmasta vaiheesta 1980-luvulla. Tuolloin se ei enää ollut muuta kuin jättimäinen jäteallas, jossa vesi pysyi kirkkaana, kun kaikkien eliöiden lisääntyminen oli vaikeutunut vähentäen niiden määrää.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rehevöityminen, ympäristömyrkyt, vesien saastuminen

Aquatic microplastics, not necessarily a problem

Tiistai 25.8.2020 klo 18:18 - Mikko Nikinmaa

Indigestible fibers are considered to be good for you. Such fibers enter your alimentary canal and pass through it without any changes, nothing is taken up in the gut. However, they help in the motility of the gut, and some materials, which are indigestible to us, can be utilized by gut microbes. Regardless, if material is going through your gut without anything taken up, it is inert and if its dimensions are such that it is easily transferred through the gut, cannot be considered harmful. The same is true for all animals.

So, fibers are good for you. If I changed the word fiber to microplastic, then people would start screaming about terrible poisons. Headline news almost everywhere in the world feature every once in a while stories about how these terrible microplastics are found in fish and other seafood, and can therefore be transferred to you. But if the dimensions are correct, the microplastics can be just like any other inert material going through the alimentary canal. Many plastics are nowadays made such that they meet foodstuff packaging requirements. If these plastics are broken down or if microbeads are produced from such plastics, they are completely harmless. We have been drinking water and soft drinks in plastic bottles for tens of years without being poisoned by microplastics, although every time we drink, we digest microplastics. So, in principle, microplastics are not a problem, if the material is foodstuff quality.

Microplastics can, however, be a problem. First, there are many types of plastics, some of which contain toxic components. Currently, about half of all the microplastics entering water are particles from tire wear. With the current traffic situation, there is very little one can do to this type of contamination. This is in contrast to microplastics in wastewater treatment plants, where more than 95 % of plastics are retained. The tire plastics have toxic components. Second, most of the toxic compounds are hydrophobic. Therefore, they adsorb on plastic particles, and will easily diffuse to organisms through the hydrophobic lipid gut walls. In this case it is not the microplastics themselves which are toxic, but the toxic compounds that have found their way to the environment. By stopping the release of these toxicants also the toxicity of microplastics would disappear.

The problem is that by focusing on microplastics in the aquatic environment, one is not addressing the real questions: decreasing road traffic (thus decreasing tire wear particles), decreasing toxicant release (thus decreasing toxicant adsorption and transfer into organisms) and completely stopping the use of toxic compounds in plastics.     

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: plastic pollution, aquatic toxicology

It is getting hot in Death Valley

Tiistai 18.8.2020 klo 17:26 - Mikko Nikinmaa

In early spring 1983 Death Valley was a pleasant place to visit. The annual rains were over and where water had flown just weeks earlier was now a stream of flowers. Where there still was water, it was so salty that salt started to crystallize on the strands of the small creeks. The creeks were full of small fish. which needed to reproduce before the disappearance of water. The temperature was about +30oC during the day and dropped to about +20 in the night.

IMG_20170725_0042.jpgI could not but think of those pleasant memories from about 40 years ago, when I read the news. The temperature in Death Valley had reached an all-time high, about +55 oC in shade. We Finns, who enjoy sauna at temperatures around +90 oC would call that Swedish sauna. However, even though we like our saunas much hotter than the recorded Death Valley temperature, it would not be possible to spend long periods of time in temperatures above +50 oC. Although there was a recent report that many more people die because of too low than too high temperature, saying that thus climate change-induced increase in mean temperature generally is beneficial to humans, promoting their survival, that doesn’t take into account many physiological effects on humans. Further, the general effects on animal and plant life are devastating.

Even if people die of cold, death does not occur, if clothing can be increased. In contrast, humans cannot live at temperatures above +50oC. One soon becomes dehydrated and it is not possible to drink adequate amount of water to prevent dehydration. The reason for dehydration is that humans try to regulate body temperature. If it increases above +42oC, the function of some vital proteins is affected so much that death ensues. The body temperature increases to a deadly level, if ambient temperature remains above +50oC for a day or two. The only way to avoid death is to use much energy in air conditioning, which is not possible in poor areas, and which contributes to the temperature increase with the present technology. The extremely high temperatures are not restricted to Death Valley, but similar shade temperatures have been recorded in Iran. In Australia and Southern Europe summer temperature above +40 are common and London recently recorded an all-time high of six days above +34oC. Even in Alaska temperatures above +30 have become common.

While the high temperatures are uncomfortable to humans, who can resort to air conditioning, they are deadly to wild animals, which do not have that alternative. Also, as I wrote in my previous blog, temperature increase will have huge adverse effect on fish stocks, which are envisioned to be a major protein source for humans in future. Further, plant growth is reduced drastically – it is simply too hot and enough moisture cannot be delivered for plant growth – it is no surprise that all the world’s hottest places are desert.

The temperatures reached all around the world indicate unequivocally that climate change is no fiction, and show that without drastic measures a large part of the planet can become uninhabitable. However, there is a silver lining to the Covid-19 pandemic. It has shown that drastic measures can be taken in most places. If climate change were considered to be a similar threat, which it certainly is (or much worse), then it would clear that actions much beyond Paris Treaty would be taken. And it is possible.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, temperature

Rising temperature affects fish more than previously thought

Lauantai 15.8.2020 klo 21:02 - Mikko Nikinmaa

A recent study in Science (Dahlke et al., Science 369, 65–70, 3 July 2020) has evaluated, how fishes are affected by temperature increase associated with climate change. Fish are an increasingly important food source for humankind, so their success in warming waters is of primary importance for feeding human population. Consequently, the ability of fish to tolerate warming waters has been studied intensively. Earlier, it has been estimated that only 5 % of fish populations would be adversely affected by temperature increase predicted to occur by 2100. A lot of fisheries experts have sucked of relief about this, as overfishing

Lampotilan_Sieto.jpgis a major threat presently, and it is thought that overfishing may decrease fish populations by half before 2050. In fact, it has been estimated that temperature increase would make population sizes of fishes larger in some areas.

The limitation of earlier estimations has been that the possibility that possible differences between temperature tolerances of age groups have not been estimated. This was done in the study by Dahlke et al. The results show that temperature tolerance of different age groups of fish is markedly different. The embryos (developing fish within egg cases) and spawning adults (blue and black lines in the figure) appear to have up to 20oC smaller tolerated temperature range than free-swimming larvae or non-reproducing adults (red and orange lines). The difference is greatest at mid latitudes, and decreases both (and especially) in the arctic and near equator.

The reason for decreased temperature tolerance is probably due to mismatch between oxygen uptake and consumption. Oxygen uptake is limiting in the embryos enclosed within eggs, whereas the oxygen transport of free-living larvae and juvenile and non-reproducing adults becomes more effective. In spawning adults the oxygen consumption increases without improvement of oxygen transport. Physiological studies about the interaction between temperature, oxygen transport and consumption are needed in different life stages of fish to enable conclusive evaluation of what causes life stage-dependent variation of temperature tolerance.

Regardless of the reason, it can be estimated that almost half of the fish stocks will be adversely affected by the temperature increase taking place, if the present international agreements are fulfilled. Together with the reduced stocks because of overfishing this can result in marked reduction in the fish food available to humankind. However, if we would do appropriate climate actions, one could prevent virtually all effects on fish populations.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fisheries, oxygen transport

Methane Restrictions Should Not Be Relaxed

Tiistai 11.8.2020 klo 16:40 - Mikko Nikinmaa

Fact 1. Methane is much stronger greenhouse gas than carbon dioxide, maybe about 20 times stronger.

Fact 2. The atmospheric methane concentration has recently increased much more than expected on the basis of known release.

These facts together require that the methane release should be curbed as much as possible if we want to fight climate change. Against this requirement the forthcoming action of Trump government is among the most irresponsible ones that have been done. It can be compared with the suggestion that maybe one should drink bleach to get rid of coronavirus infection. The US EPA is going to relax restrictions of methane release of oil companies. The present US government says that it is functioning in the interests of American economy, but all its actions only favour companies, which have not developed and tried to find new avenues. Going back to 1960’s is hardly in the interests of any kind of economy.

As a worst outcome you may see the end of modern civilization with billions in your bank account, if you agree with Trump’s actions.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, greenhouse gas

A Change is needed

Maanantai 10.8.2020 klo 18:01 - Mikko Nikinmaa

Climate change, Covid-19 pandemic, racial discrimination, populistic movements, inequality, biodiversity loss – the list could continue almost 

IMG_20170826_0083.jpgforever. The humankind has problems, and the problems are caused by greed and selfishness. That is best seen in the increasing nationalistic populism. We should only take care of our own group. However, why should we broaden our thinking as far as the nation state. There are usually millions of people in nation states – why should we care of people living in different areas, they are certainly taking advantage of us even if they are living in the same nation as we. Shouldn’t we restrict caring about others to our immediate family. Anyone who looks at all different is not worth caring. That is the basis of any discrimination, we can always find a reason to divide people: according to skin colour, language, religion, gender, disability etc. When the people are labelled to different from us, we do not need to think about how their conditions could or should be improved, but can label them rapists, thieves, murderers, terrorists, whose sole aim is to disturb our life.
Thinking of other people that way, the further they are from us, the less we need to care, makes it possible to be greedy – we do not have to care about their conditions as long as suppressing them gives us more riches. Or if we utilize them, they are not our equals but slaves: why would we care as long as we get cheap t-shirt, can dispose of our toxic wastes cheaply to developing countries or can eat cheaply in ethnic restaurants, or get sexual satisfaction. We in the rich world have been able not to care until recently: the Covid-19 pandemic, climate change, biodiversity loss and environmental pollution have now made many of us to realize that the earth has limits and that we have reached them. Further, it is obvious that inequality across the world cannot continue. To enable sustainable development, we rich need to decrease our consumption, and population increase needs to stop.

Unfortunately, there are still a lot of greedy rich people (and less rich ones), who refuse to see that anything needs to be done. Invariably they are reverting to the past, more or less saying that the coal and oil consumption is 1960s didn’t cause anything, so why would it now. The difference to today is that the energy consumption today is manyfold per person as compared to 1960s and we are four times as many. If we could go back to the past, I would gladly do it. None of the present-day problems would have taken place with the population and resource use of that time.

Thus, the change that is needed is the way of thinking. Instead of greed and selfishness, caring and compassion should be the leading qualities. Environmental problems cannot be solved, if the getting rich-me first-attitude persists.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, biodiversity loss, economic growth, populism

Vanhemmat kirjoitukset »