Maatalouden ilmastotoimet - Tanska tekee päätöksiä edelläkävijänä

Keskiviikko 24.7.2024 klo 14.48 - Mikko Nikinmaa

Tanska on kotieläintuotannon mahtimaa. Suomeen verrattuna Tanskan maatalous on paljon suurempi ja vientivetoinen. Tästä huolimatta siellä toteutetaan ilmastotoimia, joita täällä ei voida varmaan ajatellakaan. Ja ilmastotoimet tehdään maan hallituksen ja maataloustuottajien järjestöjen neuvottelujen tuloksena ennen kuin niitä olisi pakko tehdä Euroopan Unionin säädöksien noudattamiseksi. Tämä tilannehan poikkeaa täysin siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. MTK:n päätarkoituksenahan tuntuu olevan kaikkien maatalouteen puuttuvien toimenpiteiden vastustaminen, erityisesti jos tarkoituksena olisi ympäristön tilan parantaminen. Ja kun vastustuksen tuloksena mitään toimenpiteitä ei ole tehty ajoissa, EU:n säädöksistä koituu suuria ylimääräisiä kustannuksia. Silloin maa- ja metsätalouden päättävät tahot rupeavat yhteen ääneen huutamaan, kuinka Euroopan Unioni puuttuu kansallisiin asioihin ja kuinka me Suomessa osaamme hoitaa maataloutemme ja metsävaramme itse paremmin kuin keski- ja eteläeurooppalaiset, jotka tännekin yrittävät päälle päsmäröimään.

Niin, Tanskassa ollaan toteuttamassa maataloustuottajien päästövero. Se kohdistuu tuotantoeläinten eli nautojen ja sikojen hiilidioksidintuotantoon. Kun veron vaikutuksesta naudan ja sianlihan sekä meijerituotteiden hinnat väistämättä nousevat, tuloksena lienee eläintuotteiden kulutuksen pieneneminen, mikä osaltaan vähentää hiilidioksidin tuotantoa ja helpottaa ilmastotavoitteisiin pääsemistä. Näin siis Tanskassa. Siellä tunnutaan hyväksytyn se, että ympäristön kannalta välttämättömät toimenpiteet maksavatkin jotain. Suomessa tilanne tuntuu jämähtäneen paikalleen: perinteisen maanviljelyn ilmastopäästöt eivät ole vähentyneet 20 vuoteen. Nykyhallituksen aikana ei ole minkäänlaisia ilmastotoimia saatu aikaan, se kun aiheuttaisi kustannuksia kuluttajille.

Se mitä nyt jätetään tekemättä, aiheuttaa myöhemmin moninkertaiset kustannukset. Oikeastaan Itämeren tila on tästä varoittava esimerkki. Kun aikanaan Itämereen laskettiin surutta kaikki rehevöittävä aines, se tehtiin kustannuksien säästämiseksi. Tuloksena on nyt se, että joudumme vuosittain käyttämään saman rahasumman Itämeren tilan säilyttämiseksi ennallaan, yhtä likaisena kuin aiemmin, kuin olisi 1960-luvulla tarvittu estämään meremme rehevöityminen kokonaan.

How to store excess energy?

Sunnuntai 21.7.2024 klo 19.21 - Mikko Nikinmaa

The problem with both solar and wind energy is that the production is necessarily intermittent. Day and night follow each other, and some days are cloudy. Some days are windy and others are calm. Consequently, sometimes energy is produced much over consumption and at other times renewable energy production remains at much lower level than what is needed. Because of this, it has often been said that wind and solar energy production need constant energy production, such as nuclear power. Also, the intermittence makes it difficult to become completely free from natural gas, oil and coal.

However, the situation would be much better if all the excess energy produced could be stored for later use. The immediate idea is to use batteries. Although batteries are a common solution for small scale storage, they are relatively expensive and a lot of natural resources are needed for making them. A less expensive, large scale storage solution would be to utilize gravity. For a long period of time this has been almost completely restricted to pumping water to reservoirs uphill when excess energy has been available, and then letting water flow downwards when energy production is needed. Instead of pumping water, any material can be moved upward with excess energy, and the potential energy thus stored released when the weight is moved downwards. Such gravity-utilizing energy storage systems are, in principle, cheap and easy to operate. Consequently, they should become an important feature of wind and solar power plants

Sinilevät ovat mahdollistaneet nykymuotoisen elämän maapallolla

Perjantai 12.7.2024 klo 15.23 - Mikko Nikinmaa

Nyt on taas se aika vuodesta, kun sinileviä ruvetaan kauhistelemaan. Rehevissä vesissä kun niiden massaesiintymissä on myrkyllisiä lajeja ja esiintymät estävät uinnin ja muun rantojen hyväksikäytön. Sinilevät, tai oikeastaan syanobakteerit, sillä ne ovat bakteereja eivätkä leviä, elävät makeassa ja murtovedessä. Niinpä niitä ei maailman merissä olekaan kuin jokien suistoissa. Yksi maailman suurimmista murtovesialtaista, Itämeri, on viime vuosina tullut erityisen suureksi syanobakteerien esiintymisalueeksi, kun ihmistoimet ovat rehevöittäneet sitä ja ilmastonmuutos on nostanut sen lämpötilaa, mikä suosii sinilevien kasvua. Ilman ihmisen toimintaakin sinileviä kasvaisi Itämeressä, massaesiintymiäkin on ollut esiteollisena aikana – yhtenä syynä tähän on ravinteiden valuminen jokien mukana metsistä. Rehevöittävistä aineista sinilevät tarvitsevat erityisesti fosforia. Sen sijaan typpiyhdisteet ovat tarpeettomia, koska sinilevät pystyvät käyttämään ilman rajatonta typpivarastoa hyväkseen.

Niin, nyt taas sinilevien kasvua kauhistellaan. Mutta minun käy niitä melkein sääliksi seuraavista syistä. Elämä nykymuodossaanhan perustuu siihen, että happea on riittävästi tarjolla. Maapallon geologisen historian aikana näin ei aluksi ollut. Ensimmäiset eliöt kehittyivät jokseenkin hapettomassa ympäristössä. Näiden joukossa olivat ensimmäiset yhteyttävät sinilevät, jotka kohottivat maapallon happipitoisuuden sellaiseksi, että nykymuotoinen elämä tuli mahdolliseksi.

Kasveista puhutaan aina maapallon happitehtaina, kun niiden viherhiukkasten lehtivihreä muuttaa hiilidioksidin hapeksi. Kasvit ovat maapallon keuhkot, sanotaan. Mutta viherhiukkaset ovat alun perin sinileviä, jotka olivat muiden eliöiden endosymbiontteja. Siispä koko kasvikunnan toiminta happitaloudessa on oikeastaan sinilevien toimintaa.

Mitä siitä, että jotkut sinilevälajit ovat myrkyllisiä ja haittaavat mökkirantojen käyttöä. Sinilevät kun ovat aikanaan mahdollistaneet nykymuotoisen elämän maapallolla.

Siirtyminen periteisistä yritystuista innovaatiotukiin olisi myös ympäristön kannalta hyväksi

Tiistai 2.7.2024 klo 18.50 - Mikko Nikinmaa

Vain yritystoiminnalla Suomi elää. Yritysten menestys on Suomen elinehto. Tätä sanomaa tulee päivittäin tuutin täydeltä: vain markkinatalouden avulla voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntamme. Ja markkinatalouteen eivät yritystuet kuulu. Eikö niin? Tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakentaminen ja niiden energiantuotanto onkin tällaista yritystoimintaa. Uusiutuva energiantuotanto on viime vuosina osoittautunut oivaksi esimerkiksi siitä, kuinka markkinatalouden pitäisi toimia. Tämän on nyt todennut myös talouspoliittinen ministerivaliokunta, joka jättää uusiutuvan energiatuotannon tuettavien vihreän siirtymän hankkeiden ulkopuolelle.

Kun yritystuet eivät kuulu markkinatalouteen, on huvittavaa, että markkinatalouden nimiin vannova hallitus ei näytä niitä vähentävän. Varsinkin, kun Perussuomalaisten melkein henkeen ja vereen vastustama uusiutuva energiantuotanto menestyy ilman tukia. Lisäksi huoltovarmuuden turvaamisessa nykyinen hallitus ei juuri koskaan mainitse uusiutuvaa energiaa, vaikka sen ansiosta pystytään vapautumaan energian tuonnista. Sen sijaan markkinatalouden nimeen vannova hallitus säilyttää melkein kaikki muut yritystuet. Suurelta osin myös sellaiset tuet, jotka pönkittävät fossiilisten polttoaineiden jatkokäyttöä, säilytetään.

En oikeastaan vastusta yritystukia. Itse asiassa tuet voisivat olla yksi tärkeimmistä keinoista saada aikaan jotakin uutta. Tukia tulisi suunnata innovaatioihin. Tämä muuttaisi maamme tilannetta paljon. Tällä hetkellä Suomessa tehdään paljon keksintöjä ja olemme hyviä tuotekehityksen alkuvaiheissa, mutta kun keksinnön potentiaalin pitäisi muuttua kaupalliseksi tuotteeksi, kaupallistaja on usein ulkomaalainen yritys. Rahaa siihen ei Suomesta tavallisesti löydy. Yritystuet menevät innovaatioiden sijasta perinteisiin toimintoihin. Niinpä yritykset voivat budjetoida yritystuet osaksi normaalia toimintaansa.

Ympäristön kannalta tilanne on kurja, erityisesti nyt luontokadon ja ilmastonmuutoksen aikaan. Fossiilisien polttoaineiden käyttöön suoraan tai epäsuoraan tule miljardiluokkaa olevia tukia. Sen sijaan uusiutuva energiantuotanto toimii markkinatalouden ehdoilla. Voisi edes toivoa, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä edistävistä tuista luovuttaisiin – kun kaikki muut osallistuvat julkisen talouden säästötalkoisiin, mikseivät fossiilisien polttoaineiden tukia saavat yritykset?

Just Climate Fees

Tiistai 25.6.2024 klo 19.06 - Mikko Nikinmaa

A common complaint against the high and progressive taxation in Finland and other Nordic countries is that it punishes people, who are diligent and favours the lazy ones. While this may be true for direct work taxation, people with high incomes and companies are able to carry out tax planning, which effectively reduces taxes to much less than 10 %. In my opinion the progressive work taxation is not a problem, but what is, is the much lower taxation of capital income than work income. Another major problem is that the carbon footprint of people with high incomes is much larger than that of low-income citizens.

The European Union has successfully introduced emissions trading system, which is used to combat climate change. It was originally not accepted by many “experts”, but has now been shown to be quite effective. One problem the European Union has is that it has no other income but the membership fees. There has been talk about EU starting to collect taxes, taking common loans etc. The nationalistic circles everywhere are strongly against such ideas. However, in terms of climate actions, something universal, or minimally EU-wide, is necessary. A very useful way for funding EU-wide climate action would be to start collecting climate fee, which would be progressive, and without the possibility of “tax planning”. Consequently, the greater your income (both capital and work), the bigger percentage of the income would go to European Climate Fund, which would support climate actions without national borders.

EU:n luonnon ennallistamisasetus hyväksyttiin: suuri voitto luonnolle

Maanantai 17.6.2024 klo 20.02 - Mikko Nikinmaa

Tämänhetkinen hallitus ja keskustapuolue ovat voimakkaasti vastustaneet EU:n luonnon ennallistamisasetusta sanoen, että se puuttuu metsäpolitiikkaan ja metsänhoitoon, joka Suomessa osataan paremmin kuin muualla Euroopassa. Sitä paitsi, heidän mukaansa se puuttuu yksityisomistuksen suojaan. No, jälkimmäisen väitteen voi helposti kumota sillä, että eihän omistaminen saa perustua siihen, että ympäristöarvot laiminlyödään. Saahan tontin omistajakin uhkasakkoa (ainakin periaatteessa), jos ei hoida omistustaan. Suomalainen metsänhoito on aivan liikaa perustunut puupeltoajatteluun, jossa ainut metsän tarkoitus on puun kasvatus metsäteollisuuden tarpeisiin. Luonnon ennallistamisasetuksen päämääränä on vaikuttaa siihen, että riittävä määrä (20 %) ympäristöistä palautettaisiin aikaisempaan tilaansa. Tämä ei suinkaan koske vain metsäympäristöä, vaan vesistöjä, rantoja, peltomaita jne. Kuinka voi olla niin, että ne konservatiiviset tahot, jotka eniten haluavat kaiken palaavan 1960-luvulle, vastustavat jyrkästi sitä, että luontoa ennallistettaisiin sellaiseksi kuin se oli silloin.

Metsänhoidon nimissä on metsiä ja soita ojitettu ja lannoitettu. Tämän seurauksena metsien ravinteet ovat valuneet järviin ja Itämereen sade- ja sulamisvesien mukana, mikä onkin yksi Itämeren rehevöitymisen merkittävistä syistä. Metsien ja soiden ennallistaminen vähentäisi ravinteiden valumista alapuolisiin vesistöihin, pienentäisi metaanipäästöjä ja lisäisi hiilen sidontaa pitkällä aikavälillä. Lisäksi se pienentäisi kevättulvia, joita soiden ja metsien ojitus on selkeästi suurentanut. Myös metalli-ionien pitoisuuden nousu vesissä, mikä aiheuttaa arvokalojen ja simpukoiden lisääntymishäiriöitä, vähenee. Kaikki edellä esitetyt asiat ovat selvästi hyötyjä, jotka koituvat luonnon ennallistamisesta. Kun hallitus ja Keskusta ovat suureen ääneen huutaneet siitä, että luonnon ennallistamisesta koituu kohtuuttomia kustannuksia Suomelle, näitä hyötyjä ei ole vähennetty kustannuksista. Lisäksi hyödyt ovat Suomelle spesifisiä, joten luonnon ennallistamisen hintalappu on paljon pienempi ja Suomen kannalta edullisempi kuin asetusta vastustavien tahojen esittämä.

Metsien lisäksi ennallistaminen koskee vesistöjä, perinneympäristöjä yms. Esimerkinomaisesti jokien ennallistaminen niin, että vaelluskalat pääsevät taas nousemaan niihin lisääntymään, on asetuksen alaista toimintaa. Tämäkin on pitkän päälle taloudellista hyötyä tuottavaa, kun se mahdollistaa kalastusmatkailun. Myös rantojen ja perinneympäristöjen ennallistaminen lisää niiden matkailuarvoa. Niinpä, tuntuukin siltä, että EU:n luonnon ennallistamisasetuksen vastustamisessa on koko ajan maksimoitu kustannuksia ja jätetty huomiotta koituvat hyödyt. Minusta on yllättävää, että uutismedioiden seuraajalle on helposti jäänyt se vaikutelma, että vastuulliset suomalaiset vastustavat asetusta ja sen kannattajat ovat kaupunkilaisia vihervassareita.

Green Ammonia - A Climate-Friendly Fuel and Fertilizer

Keskiviikko 12.6.2024 klo 19.05 - Mikko Nikinmaa

Out of the world’s carbon dioxide footprint 3 % is due to shipping. The use of diesel oil can be discontinued when motors with green ammonia as a fuel are taken into use. One can estimate that such motors make up the majority of ship motors by 2050. When ammonia is produced using renewable energy sources, the carbon dioxide footprint becomes virtually zero. The ammonia-fuelled motors need to have catalytic converters so that no N₂O, which is a powerful greenhouse gas, is emitted. With catalytic converters the end products of ammonia as a fuel are nitrogen and water.  Although ammonia as a fuel is likely to be more expensive than diesel oil for a short transition period, the position as a front runner will soon favour ammonia-based shipping. Further, the companies making ammonia-fuelled motors, have significant competitive advantage.

Currently, 80 % of global ammonia use is in fertilizers. Mostly the fertilizer production uses minerals and fossil fuels in production. However, also in this case green ammonia could phase out the current ammonia fertilizers completely. In addition to being sustainable and climate-friendly, the production of green ammonia for fertilizer would diminish the dependence on Russian fertilizer import.

Ammonia-fuelled motors for ships and green ammonia for fertilizers are examples of how climate actions can be of a significant economic advantage to societies which start producing them first. It is important not to think of today’s expenses but of tomorrow’s profits. And for all climate and nature actions, the expenses are smaller, if things ore done today than if they are delayed.

An underexplored source of climate change information: scientific studies on temperature effects in animals between 1970 and 1990

Keskiviikko 5.6.2024 klo 20.01 - Mikko Nikinmaa

The major problems of climate change and eutrophication caused to aquatic environments are caused by increased temperature and reduction of oxygen in water. Both problems have started getting public attention from 2000 onwards. However, scientists were interested in these questions already in 1960’s and 1970’s, generating a lot of information that could be, and to some extent has been, used in order to understand which aspects of animal life can be adjusted in climate change scenarios.

I am proud to say that I started working on temperature and hypoxia acclimation among the pioneers. For example, my thesis RESPIRATORY ADJUSTMENTS OF RAINBOW TROUT (Salmo gairdneri RICHARDSON) TO CHANGES IN ENVIRONMENTAL TEMPERATURE AND OXYGEN AVAILABILITY was published in 1981, long before such work became fashionable.  Being among the dinosaurs one unfortunately notices that much of the information from 40-50 years ago is not known to many of today’s researchers, leading to unnecessary waste of resources and occasional inventing the wheel again.

Both temperature increase and decreased oxygen levels cause mainly respiratory problems, as with increasing temperature the oxygen consumption of poikilotherms such as fish increases. At high temperatures the efficiency of circulatory system (including heart function) cannot increase adequately to allow for required oxygen consumption. Increased temperature as such also causes a reduction in the dissolved oxygen level, causing the likelihood of hypoxic or even anoxic waters to increase. With reduced oxygen levels, gill function, properties of oxygen-transporting haemoglobin and tissue oxygen consumption become decisive for tolerance. Fishes, which comprise about a half of all vertebrate species, have invaded all aquatic environments from the cold arctic waters to tropical anoxic ponds. Because of this, it is not likely that temperature increase or hypoxia would result in completely fishless aquatic environments in today’s temperate or cold latitudes in the long run. However, individual species may disappear completely, and often the species unable to adapt are today’s commercially important species like cod and salmonids. Furthermore, it takes time for new species to immigrate to areas, where earlier fish species have disappeared, leaving the areas virtually fishless for some time. Surprisingly, tropical areas are in the biggest threat of total fish extinction for two reasons: first, the temperature tolerance of tropical fish is limited: being stenothermal they cannot survive even if temperature increases only a little. Second, no species from an even hotter environment can migrate to the areas left fishless, because such areas do not exist.

It would be useful for today’s researchers to spend more time reading what has been written about the adaptations of fish to changes in temperature and oxygen availability in the past. Also, it would be important to take into account the speed and magnitude of the changes in the natural environment; often the experimental work is carried out in much shorter time scale and much larger environmental changes that are likely to happen in nature. Despite this, the results are usually interpreted as if they gave reliable information of the success of fish in climate change scenarios.

Ennallistamaton luonto aiheuttaa suuret kustannukset

Keskiviikko 29.5.2024 klo 20.00 - Mikko Nikinmaa

Suomihan on pelkkää suota ja metsää. Kun näin on, on itsestään selvää, että me osaamme hoitaa     metsiämme ja suoympäristöämme paremmin kuin kukaan muu. On ihan väärin, että jo aiemmin metsänsä hakanneet muut eurooppalaiset tulevat tänne määräämään, miten hoidamme ympäristöämme tai missä määrin ennallistamme sitä. Vai onkohan?

Suomalainen metsän ja soiden ”hoito” on koko ajan perustunut siihen, että maan lyhytaikainen taloudellinen tuotto on maksimoitu. Tämän takia soita ja metsiä on ojitettu ja lannoitettu. Päämääränä on ollut lisätä puun kasvua ja sitä kautta vuotuista tuottoa. Pitkään suot eivät olleet muuta kuin turpeen lähde. Vielä nytkin turvealan lobbarit ovat käyneet eduskunnassa jättäen adressin, jossa sanotaan seuraavaa: ”Energiaveroista päätettäessä on huomioitava myös energianhuoltovarmuus ja omavaraisuusnäkemykset. Siksi ei ole perusteltua verottaa kotimaisia polttoaineita, vaan on varmistettava kotimaisen energian osuuden kilpailu kyvyn kasvattaminen nykyistä paremmalle tasolle. Turvetuotanto/energia puut toki tuottaa lisäksi verotuloja valtiolle työn verotuksen kautta, koneiden ja kotimaan kulutuksella, toisin kuin tuontipolttoaineet + HÖLMÖLÄISTEN tuulivoima. Esimerkkinä 25 miljoonaa megaa turvetta kun ajetaan laitokselle saa valtio pelkästä dieselpolttonesteestä verotuloja 7.5 miljoonaa + dieselverot kuorma autoista. Kuljetus autoja ala työllistää n. 150 kpl. Turvetuotannosta vajaa 9 miljoonaa euroa punaisesta aineesta polttoaineveroa. Pelkistä kaivinkonetöistä turvesuolla tulee polttoaineesta verotuloja 1.5 miljoonaa euroa.” Tämän adressin kaikki verohyödyt tulevat fossiilisten polttoaineiden käytöstä, josta pitäisi päästä eroon.

Mutta suot ovat paljon muutakin. Ne ovat olleet tärkeä vesivarasto ja veden valuman tasoittaja pesusienen tavoin. Pohjanmaan jokien tulvat ovat pahentuneet huomattavasti soiden ja metsien ojituksen seurauksena. Ennen ojituksia lumen sulamisvedet pysyivät soilla ja vesi valui jokiin vähitellen – suot toimivat siis tehokkaina jokivesien virtauksen säätelijöinä. Tulvavahinkojen rahallinen arvo pitäisikin siis suurelta osin laittaa soiden ja metsän ojituksen kustannuksiksi. Soiden ja metsien lannoitus ja ojitukset ovat lisänneet Itämeren rehevöitymistä. Näin ollen Itämeren puhdistamisen rahallisista kustannuksista osa tulisi laittaa tehometsätalouden piikkiin. Soiden ja metsien ojitus yhdessä ilmastonmuutokseen meidän leveysasteillamme liittyvään sadannan kasvun kanssa lisää valumavesien metallipitoisuuksia. Teimme jo 1980-luvun puolivälissä kokeita, jotka osoittivat jokiveden rautapitoisuuden tulevan sateella niin korkeaksi, että se estää nahkiaisten likomatojen kehittymisen. Nahkiaisen lisäksi on lähes varmaa, että lohikalojen kehitys estyy samoissa oloissa. Ilmastonmuutos näyttää aiheuttavan metalli-ionien vapautumista jokiveteen koko arktisen alueen vesistöissä – esimerkiksi jotkut Alaskan joet ovat muuttuneet ruosteenvärisiksi.

Niin, kun Suomen hallitus vastusti EU:n luonnon ennallistamisasetusta taloudellisiin syihin vedoten, eivätköhän ne kustannukset, jotka johtuvat siitä, että ennallistamista ei tehdä, ole paljon suurempia. Tämän vuoksi ainakin minulta on häipynyt vähäisinkin luottamus siihen, että nykyhallitus pystyisi tekemään järkeviä taloudenpidon pitkäaikaisia ratkaisuja.

Näivetymmekö vanhoihin muistoihin vai uskallammeko uudistua

Keskiviikko 22.5.2024 klo 16.23 - Mikko Nikinmaa

Minua on aina harmittanut se, että mitään uutta ei haluta yrittää, vaan pyritään tekemään kaikki vanhojen mallien mukaan. Halutaan saada muistojen kultaamat vanhat hyvät ajat takaisin. Tuskin missään tämä on näkynyt selvemmin kuin tämänhetkisen Orpon-Purran hallituksen toimissa. Lähtökohtaisesti kunnianhimoisista ilmastotavoitteista pitäisi ainakin perussuomalaisten mielestä luopua. ”Vihreästä siirtymästä ei saa olla kustannuksia suomalaisille.” Hallitus on kiivaasti leikkaamassa menoja, mutta leikkauslistoilta puuttuvat kokonaan yritystuet, joista nykyisellään vain vähän yli kymmenen prosenttia on taloudelliselta kannalta uudistavaa. Käytännössä tämänhetkinen tukipolitiikka pyrkii pitämään hengissä yrityksiä, jotka kaatuisivat ilman tukia eivätkä ole luomassa mitään uutta. Tukipolitiikka suosii fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja turkistarhaus ja turveteollisuus ovat sen erityisessä suojeluksessa. Turkistarhaus ja turpeennosto saavat niin suuret tuet, että raha taitaisi riittää siihen, että elinkeinoista riippuvaisille ihmisille maksettaisiin kunnon korvaus alan lopettamisesta.

Hallitus sanoo toimivansa Suomen taloudellisen menestyksen ja hyvinvointivaltion turvaamiseksi. Kuitenkin kansantaloustieteilijät ja ulkomaiset asiantuntijatahot ovat yksimielisesti sanoneet, että hallituksen valitsema linja, joka suosii vanhoja rakenteita, on Suomen talouden kannalta huonoin mahdollinen vaihtoehto. Heidän mielestään Suomen tulisi panostaa kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Se lisäisi maamme houkuttelevuutta, toisi investointeja ja parantaisi taloudellista toimeliaisuutta. Kun jopa tavallisesti konservatiivinen Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) on tätä mieltä, minun on vaikea ymmärtää hallituksen toimia. Ellei sitten kyseessä olekin se, että kaksi asiaa ajaa kaiken muun ohi: maahanmuuttokielteisyys ja se, että Suomen pitäisi olla EU-varojen nettosaaja. Hallituksen toimien tuloksena kun perussuomalaisten valitus siitä, että EU:hun maksetaan enemmän kuin sieltä saadaan takaisin, on nopeasti loppumassa. Näivettyvä kansakuntamme muuttuu köyhäksi nettosaajaksi, joka muistelee mennyttä Nokia-aikaa.

Green energy accounted more than 30 % of global energy consumption 2023

Lauantai 18.5.2024 klo 16.25 - Mikko Nikinmaa

It is good news that renewable energy contributed more than 30 % of global energy last year. However, even though this milestone was reached, the global use of fossil fuels still increased. This is mainly because of the increased energy consumption in global South, and simultaneous droughts in, e.g., China, which have caused a decrease in hydroelectric power production that was compensated for by coal and oil burning. Without decreased hydroelectric power production, it is likely that energy production with no carbon dioxide emissions would have increased enough to cause a decrease in fossil fuel-based energy production. With marked building of wind and solar energy power stations, it is estimated that 2023 was the last year with an increase in fossil fuel use.

It is commonly stated that one cannot rely in wind and solar power, since the energy production is highly variable, and in many areas very unpredictable. However, in most cases a combination of wind and solar power is quite constant energy source: when it is cloudy and rainy, and little solar energy is gained, normally it is very windy with large energy production from wind mills; in contrast, when sun shines and solar energy production great, it is normally calm, and little wind energy becomes available. Thus, when both types of power stations are plentiful, variation in energy production is reduced. One can further decrease the variability by energy storage: when energy is cheaply produced by windmills, some of it can be used to pump water to storage sites, which can generate hydroelectric power when little wind power is available.

New ways of renewable energy production will become cheaper with their increased use, and it can be said that energy production using fossil fuels soon becomes markedly more expensive than using renewable sources. In this scenery, it is problematic that in many countries the conservative right has not realized that one should reduce fossil fuel use. For example, in Finland the conservative (Kokoomus-Perussuomalaiset) government has increased the fossil fuel use and support during the past year. Similarly, the US republicans seem to support the oil lobby. And it appears that the republican presidential candidate, Trump, is very much against wind energy.

It is kind of funny, everywhere conservatives say that they are the parties that care of economics. However, their present decisions are not in line of any economic thinking, but supporting energy production using means that are outdated, expensive, and cause environmental damage, which will become very expensive to remediate. I guess this shows mainly that they are hoping to get the golden days of childhood (which only exist in memories) back.

Climate models give too small temperature increase if decreased air pollution is not included

Maanantai 13.5.2024 klo 12.04 - Mikko Nikinmaa

Air pollution has decreased significantly during the past fifty years in Europe. I remember how in my youth the air in all the densely populated areas was often smoggy, and the sun was always seen through the haze. Air pollution has decreased largely as a result of decreasing number of small particles being emitted in the air. This is mainly due to collecting them in the chimneys and exhaust fumes. Since air pollution is causing millions of deaths per year globally, one would expect that this is unequivocally a good thing.

However, clearer sky also lets solar radiation to pass through more efficiently than during the dirty olden days. Sunshine in summer is associated with heat spells. And the length and severity of those has increased markedly throughout the last decades. In Europe the temperatures have increased much, about one degree, more than the used climate models predict. So, climate change appears to be worse than expected. This appears to be mainly due to the fact that the climate models used to predict climate change have not included decreasing air pollution and consequent increase in solar radiation.

So, combatting air pollution makes climate change worse? Not really, what is seen is the effect of inadequate inputs for mathematical modelling. This means that temperature increases are more drastic for the predicted fossil fuel usage and consequent carbon dioxide load. In other words, we have underestimated the severity of climate change because of inadequate models. However, to a large part, the improvements of air quality can be associated with the decrease in fossil fuel burning, although there have been measures dissociating the two (like catalytic converters). Thus, in the long run, decreased air pollution is the result of discontinued use of fossil fuels, and no disparity between predicted and measured temperatures occurs.

Plastics are useful, and problems with plastic waste solvable

Perjantai 3.5.2024 klo 15.54 - Mikko Nikinmaa

There are an incredible number of good sides in plastics, and another vast number of problems. The first big problem is that they are usually produced from oil, and plastics production is a significant source of carbon dioxide. This problem can be overcome quite easily. The oil-based plastics can be replaced by wood-based plastics, and if they are produced using green energy, they are a carbon dioxide sink for as long as the product has not been broken down.

As a second problem with plastics, their stability is usually taken up. Indeed, they can be stable for hundreds of years, and because of this, plastic waste is considered to be a major problem. Plastic waste is found everywhere, strangling fish and birds. But hey, isn’t this a problem with waste collection and treatment, not of plastics themselves. The real problem has been that people throw plastics everywhere. If that were not done, the problem would be much smaller. If plastics were fully recycled, there would be no plastics problem. Presently, much of the plastics cannot be accepted for recycling. However, also this could be changed. If the plastics were melted in pyrolysis, they could be first changed to their original compounds, and thereafter de novo plastics could be produced, enabling full recycling. The toxic compounds could be distilled out. If you are now saying tha this is impossible, I can just answer you that it is not any more difficult than what is currently done in oil refineries.

If most plastic materials were collected and treated before they were broken down to microplastics, and if microplastics use in cosmetics were discontinued, a major source of micro and nanoplastics would unfortunately still remain: tyre wear particles from cars. It is estimated that about 50 % of all microplastic materials in aquatic environment are tyre wear particles. In air, the proportion is 80 %. What is even worse is that the tyre wear particles contain toxic compounds. In addition, any microplastics may not be very harmful themselves as polyethene or such like, but because they are hydrophobic materials and most toxicants are hydrophobic, the microplastics can act as means for toxicants to enter the body. Diminishing tyre wear particles could best be done by increasing use of public transport and decreasing reliance on private cars.

So, most of the problems with plastic waste could be solved with reasonable cost and time. If the governments are really worried about plastic pollution, and not just saying that they are worried, the solutions should be implemented.

Mitä jätämme lapsillemme?

Perjantai 26.4.2024 klo 19.55 - Mikko Nikinmaa

Kun kuuntelee poliitikkojen puheita, tuleva sukupolvi on aina esillä puhuttaessa valtion velkaantumisessa. ”Emme saa jättää velkaa lapsillemme.” Tämä fraasi toistuu harmittavan usein varsinkin nyt, kun säästöpäätöksissä ei oteta huomioon, kuinka ne vaikuttavat ympäristöön. Kyllähän valtionvelan lisäksi jälkipolvet joutuvat vastaanottamaan meidän heille jättämämme ympäristön.

Syy siihen, että poliitikot ja muut päättäjät eivät ota huomioon ympäristöä, on sangen ymmärrettävä. Näihin päiviin asti taloustiede ei ole ottanut huomioon ympäristöä lainkaan. Itse asiassa ympäristökysymyksiä ja kansantalouden näkökohtia on pidetty erillisinä ja jopa täysin vastakkaisina. Tämä on ollut mahdollista niin kauan kuin talous on voinut laajeta ilman maapallon sietorajan vastaantuloa. Nyt tilanne on muuttunut: kaikkien talouden ratkaisujen pitäisi myös ottaa huomioon tehdyn ratkaisun vaikutus ympäristöön.

Valtionvelka koostuukin kahdesta osatekijästä: rahallinen velka ja ympäristövelka. Jos nyt tehtävät ratkaisut eivät pienennä ympäristövelkaa, se voi haitata jälkipolviemme hyvinvointia enemmän kuin suurikin rahallinen velka. Koska käsite ”ympäristön tila” on sangen abstrakti, täytyisi pystyä arvottamaan ympäristön eri tekijät: puhdas vesi, satakielen laulu, lehtopöllön huhuilu, mustikan poiminta, sienimetsä jne. Kun nämä on arvotettu, voitaisiin ruveta puhumaan ympäristötaseesta ja ympäristötaseen negatiivisen muutoksen estämisen pitäisi olla poliittinen päämäärä. Hyvinvointivaltioon kuuluu hyvä ympäristön tila taloudellisen menestyksen lisäksi.

Huhtikuun loppu ja lunta sataa...ilmastonmuutos peruttu?

Tiistai 23.4.2024 klo 14.01 - Mikko Nikinmaa

Usea näkemäni ihminen on tämänpäiväisen lumentulon ja tämänvuotisen talven vuoksi ilmeisen riemuissaan kertonut minulle, kuinka me ilmastonmuutoksesta vaahtoavat tutkijat olemme väärässä. ”Katsokaa nyt vähän ulos! Hirveä lumimyräkkä Turussa huhtikuun loppupuolella.” Olisin kyllä riemuissani, jos minä ja muut ilmastonmuutoksesta huolestuneet tutkijat olisimme väärässä, mutta niin ei taida olla laita.

Tosihan on, että Etelä-Suomessa on ollut pitkästä aikaa kunnon talvi. Kun pakkaset tulivat marraskuun alkupuolella, talvikeliä kesti yhtämittaisesti helmikuun loppupuolelle. Ja nyt on jo kolmas takatalvi sen jälkeen. Mutta tämä ei kerro muusta kuin tämäntalvisesta säästä – ja itse asiassa vahvistaa ilmastonmuutokseen liittyviä teorioita. Maailmanlaajuisestihan keskilämpötila on noussut. Maaliskuu oli yhdestoista peräkkäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila oli mittaushistorian korkein. Jos katsoo maailmankarttaa, johon on merkitty alueen lämpötila punaisella, kun se ylittää pitkäaikaisen keskiaron valittuna aikana, ja sinisenä, kun se on pitkäaikaista keskiarvoa alempi, on kartalla vain pari Fennoskandian kaltaista pikkualuetta. Ja näidenkin paikkojen tilanne on äärimmäisen vaihteleva. Mitattiinhan esimerkiksi Kaakkois-Suomessa kaikkien aikojen aikaisin +20 asteen ylitys huhtikuun alussa.

Suomi sattuu vain olemaan alueella, jossa kylmä arktinen ilmamassa ja etelän lämpö voivat esiintyä. Kumpaa saamme, riippuu suurelta osin yläilmakehän suihkuvirtauksista. Ennen vanhaan suihkuvirtaukset olivat suhteellisen suoria ja kulkivat lännestä itään. Kesäaikaan ne siirtyivät pohjoisemmaksi, joten lämpimän ilman todennäköisyys kasvoi. Ilmastonmuutokseen näyttää liittyvän se, että suihkuvirtaukset mutkittelevat pohjois-eteläsuunnassa. Kun suihkuvirtauksen mutka on etelään, pääsee arktinen kylmyys valumaan etelään, minkä koemme nyt. Kun taas mutka on pohjoiseen, saamme nauttia etelän lämmöstä. Tämän osoittaa muun muassa se, että Saharan hiekkaa tulee tänne pohjoiseen nykytalvina paljon enemmän kuin vuosikymmeniä sitten.

Alailmakehän ilmanpaineen vaihteluilla on myös suuri merkitys. Talvella useimmiten lännestä itään kulkevat matalapaineet nostavat lämpötiloja ja mantereen päälle muodostuvat korkeapaineet Suomeen ulottuessaan tuovat paukkupakkaset. Kesällä tilanne on päinvastainen: korkeapaine ja hellettä tai matalapaine ja koleaa sekä sadetta.

Mutta yhdestä asiasta voi olla jokseenkin varma: Vappuna on parempi sää kuin nyt. Vapuksi on tällä hetkellä luvassa noin +15 Etelä-Suomeen.

Financial inequality is a major obstacle to combatting climate change

Maanantai 15.4.2024 klo 18.01 - Mikko Nikinmaa

A lot of people in the rich countries complain about African and Asian people not doing virtually anything to decrease their fossil fuel use. In contrast, coal and oil use is increasing, as people try to get richer and population increases, mostly in Africa. Why don’t they see that they are increasingly causing climate change, whereas we in the rich west have understood how things should be done, and have been able to decrease the per capita footprint in the last decade.

The prime reason for poor people not considering carbon footprint or sustainability in their day-to-day financial decisions is that thy cannot afford it. For most people in the world, their financial situation only allows one choice: the cheapest. Thus, their lack of climate deeds is understandable, but is actually one aspect of financial inequality generating climate change.

The superrich cause much of the climate change. Although their number is small, their carbon footprint is huge. The richest percent of world’s population causes as much carbon dioxide emissions as the poorest two thirds. As compared to an average American or European, the carbon footprint of billionaires is a thousand times greater. An in actual fact the superrich would hardly notice if their wealth were halved. However, if the sums were made available to combatting climate change, that would probably be enough to enable poor people make sustainable choices in their life.

Thus, decreasing financial inequality would be the most effective way of combatting climate change. Another way would be to decrease military spending, which, unfortunately, seems even less likely than addressing financial inequality.

Hallituksen ympäristötoimet - arvio ensimmäisestä vuodesta

Tiistai 9.4.2024 klo 15.15 - Mikko Nikinmaa

Kun Orpon-Purran hallitus vajaa vuosi sitten aloitti, ympäristöväki pelkäsi, että ympäristö- ja ilmastoasiat jäisivät vähälle huomiolle. Olihan yksi Perussuomalaisten kantavista teemoista se, että ilmastoasioita liioitellaan ja että aikaisemmat ilmastotavoitteet olivat turhan kunnianhimoisia. Maahanmuuton vastustamisen lisäksi bensiinin hinnan alentaminen oli puolueen johtava vaaliteema. Pääministeri Orpo yritti vakuuttaa, että Suomi ei luovu ilmastotavoitteistaan ja toimii muutenkin edistyksellisesti ympäristön hoidossa. ”Tämä ei saa kuitenkaan aiheuttaa kustannuksia suomalaiselle veronmaksajalle.”

Kun nyt on hallituksen ensimmäisen väliriihen aika, on syytä tehdä ensimmäinen arvio hallituksen ympäristötoimista. Ja se on tyrmäävä. Jos ajattelee kulunutta vuotta ympäristön kannalta, hallituksen ensimmäinen vuosi on ollut katastrofi. Ainut vähänkään positiivinen asia on Saaristomeren suojelutarpeen nostaminen esiin. Ja siinäkin konkreettiset toimenpiteet ovat jääneet vähiin. Sen sijaan hallitus on jo ehtinyt tehdä lukuisia ympäristön kannalta negatiivisia toimia. Suurelta osalta näitä on tehty säästöjen saamisen nimissä. ”Emmehän voi jättää lapsillemme suurta velkaa.” Emmekö sitten jätä ympäristöä lapsillemme? Säästöjä ilman muuta tarvitaan, mutta kun niitä ei ole tehty ympäristölle haitallisista toimista, herää ihmetys. Kohdistuvatko säästöt tasapuolisesti ja järkevästi?

Hallitus sanoo luottavansa vapaaehtoisiin toimiin ympäristönsuojelussa. Vapaaehtoiset toimet tarkoittavat valitettavasti, että mitään ei tarvitse tehdä, varsinkin kun kuulee tapauksista, joissa maanomistaja suojelisi alueen, mutta viranomainen tekee toisenlaisen päätöksen. Luonnonsuojelualueiden hankintaan osoitettuja määrärahoja on myös alennettu selvästi samoin kuin vapaaehtoisten Metso ja Helmi ympäristönsuojeluohjelmien rahoitusta (jopa 40 %).

Ensimmäisessä budjetissaan hallitus vähensi ympäristönsuojelun ja hoidon määrärahoja kokonaisuudessaan kolmanneksen samaan aikaan kun bensiinin ja dieselöljyn polttoaineveroa laskettiin. Turpeen ja fossiilisten polttoaineiden käytön epäsuorat ja suorat tuet säilytettiin, kun toisaalta kosteikkoviljelyn, mikä toimisi hiilinieluna, tuki poistettiin. Saaristomeren suojelun esiin noston vastapainoksi vesiensuojelun rahoitusta yleisesti vähennettiin jopa 80 %. Ilveksen ja muiden petoeläinten tiukkaan EU-laajuiseen suojeluun sanotaan haettavan höllennyksiä. Suomi ei hyväksynyt EU:n luonnon ennallistamisdirektiiviä ja Suomen maankäyttösektori (puunhakkuut mukaan lukien) on muuttunut viime vuosien aikana hiilidioksidin nettonielusta nettopäästäjäksi – tämä on toki tapahtunut jo edellisen hallituksen aikana, mutta nykyhallitus ei osoita mitään aikeita muuttaa tilannetta. Sen sijaan koko ilmastopolitiikka näyttää perustuvan hiilidioksidin talteenottoon teollisuuslaitoksien savupiipuista. Toistaiseksi Suomessa ei ole vielä yhtään talteenottojärjestelmää edes rakenteilla, joten parhaassakin tapauksessa teknisten hiilinielujen käyttöönotto tapahtuu vasta 2030-luvulla.

Niin, hallitus sanoo tekevänsä uudistuksia, mutta ympäristön kannalta jokseenkin kaikki mitä on tehty, on painajaismaista paluuta 1960-luvun ympäristöpolitiikkaan. Silloinhan sellutehtaiden lemu monen kymmenen kilometrin päässä oli tavanomaista. Onko se suomalaista ”hyvinvointiyhteiskuntaa” tulevaisuudessa?

Lyhyt Simpunpäästöoppi 20

Lauantai 6.4.2024 klo 17.26 - Mikko Nikinmaa

Kunnon merikalojen tavoin kampelaa ei koskaan saanut verkoista, jotka olivat Maringin tai Ravijoen lahdissa. Niistä sai vain särkiä, ahvenia ja muita makean veden kaloja – kuten haukea. Hauki, vesien koira, kasvaa Suomenlahdella, Pohjanlahdella, Saaristomeressä ja Ahvenanmerellä sekä muualla Itämeren pohjoisosissa, missä suolapitoisuus ei nouse ruumiinnesteiden suolapitoisuutta korkeammaksi, nopeammin kuin suolattomissa sisävesissä. Jo vähäinenkin suolan määrä tuntuu kuitenkin stressaavan haukea, kun niillä esiintyvät kasvaimet ja ihon haavautumat näyttävät yleistyvät suolapitoisuuden noustessa.

Hauki on virvelijöiden helpoimmin pyydystettävä laji. Se kun elää matalassa vedessä, melkein kaikkien ruovikoiden suojassa ja sietää niin hapenpuutetta kuin ympäristömyrkkyjä hyvin. Kun se vielä nappaa melkein kaikkeen liikkuvaan, ei ole mikään ihme, että Suomen virvelöijät saalistavat niitä enemmin kuin mitään muita kaloja. Kun hauki nappaa vieheeseen, se kyllä aluksi riuhtoo kovasti päästäkseen vapaaksi, mutta väsyy nopeasti, minkä takia kala on sangen vaivatonta nostaa veneeseen.

Hauki on sprintteri. Se on vesikasvien takana piilossa saalista odottamassa. Kun saaliskala tulee lähelle, hauki hyökkää kimppuun räjähdysmäisellä nopeudella. Saalis ei juurikaan ehdi paeta ennen kuin joutuu hauen suureen terävähampaiseen suuhun. Hauen vahva lihaksisto koostuu lähes kokonaan anaerobisista nopeista lihaksista. Niiden ansiosta sen voimantuotto aikayksikössä – ja sitä kautta kiihtyvyys – on suurempi kuin minkään muun meikäläisen kalan. Hauen ominaisuuksissa on sitten se kääntöpuoli että lihakset väsyvät nopeasti. Nopean uintipyrähdyksen jälkeen hauen ei kykene uimaan aktiivisesti vaan sen on lymyttävä piilossaan happivelkaansa maksaen. Kun se on tehty, uusi saalistuspyrähdys on mahdollinen.

Hauki viihtyy mainiosti rehevissä vesissä, kun se sietää vähähappisuutta hyvin ja kun sille on siellä hyviä väijymispaikkoja runsaan vesikasvillisuuden suojassa. Merialueilla yksi parhaista piilopaikkoja tarjoavista alueista on rakkohaurumetsä – rakkohaurut, entiset rakkolevät, eivät toisaalta ole rehevien vaan puhtaiden vesien leviä, joten niillä elävien haukien elinympäristö on normaalista poikkeava. Mutta yhtä kaikki, alueen kalastosta voi tehdä johtopäätöksen veden laadusta: jos kalat ovat pääosin haukia ja särkiä, vedenlaatu on huono. Jos taas kaloina ovat merialueella ennen kaikkea ahven, turska, säyne ja siika, vesi on puhdasta.

EU ja ympäristönsuojelu

Perjantai 29.3.2024 klo 15.35 - Mikko Nikinmaa

Viime aikoina on kovasti riemuittu siitä, kuinka EU:n pyrkimykset moneen ympäristöasiaan on onnistuttu torppaamaan. Kotimaiset ratkaisut ovat paljon parempia – osaammehan hoitaa ympäristöasiamme itse. Mitä Keski- ja Etelä-Euroopan maat ovat kertomaan meille, kuinka metsiä ja vesistöjä pitää hoitaa. Nehän ovat jo kauan sitten hakanneet metsänsä ja pilanneet vetensä.

Mutta onko suomalainen ympäristönhoito missään asiassa edeltäkävijän roolissa? Suomen paperiteollisuus rupesi tekemään vesiensuojeluinvestointeja vasta, kun keskieurooppalaiset ja brittiläiset ostajat ilmoittivat, että paperin ostot loppuvat, jos jätevesien puhdistus ei ole riittävällä tasolla ja vapaata klooria käytetään paperin valkaisuun. Suomessa sallitaan edelleen poikkeusluvilla sellaisten kasvinsuojeluaineiden käyttö, jotka on muualla Euroopassa kielletty.

Lähtökohtana näyttää olevan, että ympäristönsuojelu ei saa aiheuttaa kustannuksia. Jotta tämänhetkisiä kustannuksia voidaan säästää, jätetään tekemättä ympäristön kannalta välttämättömiä elinkeinoelämän muutoksia. Mielestäni on surkuhupaisaa, että suureen ääneen huudetaan, kuinka velkaa ei saa jättää jälkipolville ja samalla nipistetään määrärahoista, joiden avulla jälkipolvet saisivat sellaisen ympäristön, joka meillä on ollut lapsena. Tähänhän esimerkiksi EU:n ennallistamisasetus pyrkii. Kun me suomalaiset olemme itse pilanneet ympäristömme, eikö meidän pitäisi maksaa siitä, että lapsemme saavat nauttia puhtaana liplattavista järvenaalloista metsän varjossa, jossa laulurastas laulaa.

Olen elämäni aikana nähnyt talousmetsien muuttuvan metsistä puupelloiksi ja havainnut, että saksalaiset, ranskalaiset ja italialaiset ympäristöpiirit pystyvät vaikuttamaan paljon suomalaisia paremmin hallitustensa toimintaan ja talouspolitiikkaan. Taitaa olla niin, että koska ihminen on vaikuttanut paljon pitempään ja voimakkaammin keski- ja eteläeurooppalaiseen ympäristöön kuin me suomalaiset omaamme, siellä on ruvettu meitä paremmin ymmärtämään ympäristönsuojelun välttämättömyys.

EU:n ympäristösäädöksien edistäminen olisi Suomen – ja varsinkin lapsiemme – etu. Jos se vaatii kustannuksia, voitaisiin vaikka poistaa ne miljardituet, jotka tälläkin hetkellä käytetään fossiilisiin polttoaineisiin.

World Population Is Predicted to Start Decreasing during This Century

Torstai 21.3.2024 klo 18.54 - Mikko Nikinmaa

When the news is flooded with bad news about climate change, biodiversity loss, overuse of natural resources, environmental pollution etc., good news often go unnoticed. And the true good news has in the past years been that the world population is predicted to start decreasing before the end of this century. It will then continue to decline so that in about 300-500 years the population is back to around 2 billion – a marked decrease from the present 8 billion. This change will mean that all the environmental problems mentioned above are easier to tackle. One must notice, though, that the population decrease does not mean that we need not to change our ways of life to be environmentally sustainable. Otherwise the population decrease will only mean that environmental collapse takes place later than it would happen if human population continued to increase.

However, when the population starts to decrease, one needs to develop completely new economic principles. Today, a decrease of population is seen as a problem. Politics and governance have population growth as a wanted phenomenon. In the present-day thinking, only population growth enables the existence of welfare society. The wellbeing of societies is dependent of economic growth. This idea must change. Instead of aiming at getting more and more, societies should be satisfied with things being adequate.

In terms of climate change and other environmental actions, immediate responses are required. Their effectiveness is helped first by diminishing population growth and then by population decline. On the other hand, the principles for economics and politics, developed for declining population, need to be established in about fifty years. I hope there are scientists who are presently developing ideas for economics beyond year 2100.