Biofuel from wood - is it climate-friendly?

Sunnuntai 14.10.2018 klo 15:21 - Mikko Nikinmaa

To be climate-friendly, the production of biofuels from wood should be associated with an increase of forest growth, which covers both the burned wood, and the carbon dioxide production during harvesting the material and transporting it to the biofuel factories and transporting the ready fuel to the fuel stations. If this requirement is not fulfilled, and new cuts done to obtain biofuel, then the new carbon dioxide produced is no better climatewise than carbon dioxide produced from oil and coal.

Climate-friendly biofuel can be produced from waste material, if new forest is planted at the same time. Then one increases the carbon sink, and simultaneously does environment-friendly treatment of waste.

I cannot understand, why production of biofuels without the above requirements is marketed as climate action, because it is definitely not that. To market something on grounds that is good for certain economic sectors and political parties, but against the most crucial requirements needed to have a sustainable world future, is something that our children do not thank us for, because we would have a choice. It would probably be against the interests of some groups, and probably more expensive than the cheapest choices, but it would in any case be a choice that we can decide on. Our children and grandchildren do not have the choice, but have to accept the situation we have generated through our choices.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, energy production, fossil fuels, bioenergy

Population explotion and climate change - close connection

Tiistai 9.10.2018 klo 20:26 - Mikko Nikinmaa

In the late 1960s, when I became an environmentlaists (and still am 50 years later), the major worry was population growth. Then it was estimated that food production would soon become a problem. However, as a result of advances in agricultural methods, the absolute hunger in the world has decreased, although the population has increased threefold. However, one can say that virtually all of the present mejor global problems are due to population growth. I was shocked to see two charts superimposed: the population growth and the energy consumption in the world. The graphs were more or less identical. So, the climate change is very much to do with population growth. If the population could decrease to the level that it was in 1960s, there would be no climate change, nor would there be the global plastic problem etc.

Naturally we cannot forcefully decrease world population, but one of the ways to migitate  climate change should be to decrease population growth in Asia and Africa. And there could be quite a simple way to do this with everyone being happy. Much of the developmental aid could be tied to birth control: if a family had maximally two children, they would be given a certain yerly sum of money. This would probably be more effective way of combatting climate change in developing counties than anything else.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: population growth, energy consumption, carbon dioxide

From cotton to more eco-friendly clothing

Keskiviikko 3.10.2018 klo 20:10 - Mikko Nikinmaa

Kuva, joka sisältää kohteen puu, ulko

Kuvaus luotu, erittäin korkea luotettavuusCotton is undoubtedly the least sustainable agricultural product. Yet, cotton clothing is used by everyone. The dark sides of cotton cultivation are many. Cotton fields cover large areas of arid landscape and virtually all the water and land are used for producing cotton instead of food in countries, where people are starving. It would not really matter, if the income from cotton sales came to the starving people enabling them to buy food. Unfortunately, this is not the case: typically the income from producing cotton goes to foreign companies or to rich land-owners. Cotton cultivation can be considered to be a reason for the African immigrants trying to cross the Mediterranean Sea to come to rich Europe. Most cotton these days is from gene modified plants. And even people strongly resisting GMOs have GMO cotton clothing. Copious amounts of insecticides and other pesticides are used in cotton fields. Cotton cultivation with its high pesticide usage can be considered as being one reason in the possible decline of insect populations -there is yet no insecticide which would kill only the harmful ones but leave, e.g., the beneficial pollinators intact. In addition to insects, it has been supposed that the heavy insecticide use is the cause of death of millions of birs: birds eat insecticide-affected insects, and get enough poison to be affected, so that their likelihood of death directly because of poisoning or indirectly because of the insecticide-induced alterations in behaviour. There are also reports of much declining bird populations, and the insecticide use of cotton cultivation is a likely contributor to them.

So what kind of material should sustainably produced clothing be made of? After all, we need clothing. Artificial fibres are not an option, since they are normally oil-based, and can be said to contribute to the (micro)plastics problem. That leaves wood fibres. Earlier on their use has not been considered environmentally friendly, because of toxic chemicals, which were needed for making wood fibres suitable for cloth-making. However, the new methods for producing cloth using wood fibre does not require toxic chemicals, and the process can be considered almost fully closed, i.e. virtually no effluents are produced before the final product is in the hands of consumers. The first pilot factories producing cloth from wood with the new methodology are being taken to use. So, compared with cotton: agricultural land is returned to food production, no pesticides are used – thus, the eco-friendly solution, clothing from wood fibre. In the beginning the wood-cloth is probably more expensive than cotton, but regardless should be used by anybody preaching sustainable way of life.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pesticide use, cloth production, sustainable agriculture

Metsien ja soiden ojitus - suuria haittoja jokieläimille

Sunnuntai 30.9.2018 klo 20:05

Suomessa on paljon metsää ja soita. Varsinkin ennen soita pidettiin vain turhana haittana ja metsänhoidon edistämiseksi ja metsien kasvun lisäämiseksi ajateltiin, että ainut hyvä suo on ojitettu suoJoki.jpg. Metsien kasvun nopeuttamiseksi ajateltiin myös, että metsätkin pitäisi ojittaa. Tässä suo- ja metsäojitusten innossa ei lankaan mietitty sitä, minkä vuoksi maassamme on paljon soita ja minkä takia useat metsäpohjatkin ovat kosteita - ja entisen ajattelutavan mukaan tärkeitä ojittaa.

Soiden ja kosteiden metsäpohjien syntysyy ja ansio on se, että ne ottavat satavan veden ja päästävät sen jokiin vain vähitellen. Ne ovat kuin pesusienet toimien luonnollisina tulvien estäjinä sulamisvesien kertyessä ja vapauttaen vettä koko kesän ajan hidastaen viljelysmaiden kuivumista. Sama vesimäärä kulkee ojien kautta jokiin parissa päivässä kuin ojittamattomista soista kuukaudessa. Yksi kevät- ja muiden tulvien suurimmista syistä onkin metsien ja soiden ojitus.

Ojituksien suurimmat haitat eivät kuitenkaan liity siihen, että ojitus lisää tulvia, vaan siihen, että ojituksien tuloksena vesiin pääsee suuria metallimääriä. Jokiveden mukana pääsevät metallimäärät ylittävät kaikkien kauhistelemat Talvivaaran metallipäästöt. Jokien metalli- ennen kaikkea rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat niin korkeita, että ne aiheuttavat nahkiaisen likomatojen, raakkujen toukkien ja vaelluskalojen ruskuaispussipoikasten sekä mädin akuuttia kuolevuutta, erityisesti kun ojien vesi on usein hapanta. Tällöin kuoleman aiheuttaa todennäköisimmin se, että eläinten lähiympäristön (kidusten pinnan yms.) veden pH nousee, ja metallit saostuvat aiheuttaen eläinten tukehtumisen. Nahkiaisen osalta tulokset on raportoitu 1997 julkaistussa artikkelissamme Myllynen ym. Ecotoxicology and Environmental Safety 36, 43-48. Metallisaastuminen ja alhaiset pH:t ovat paljon pahempia metsien ja soiden ojituksen aiheuttamia ongelmia kuin ojaveden mukana kulkeutuvat ravinteet, koska suomalainen metsämaaperä on sangen ravinneköyhää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metallit, vesien saastuminen, happamoituminen, tulvat

Itämeren saastuminen - asiantuntijat olivat huolissaan jo 50 vuotta sitten

Perjantai 28.9.2018 klo 16:51 - Mikko Nikinmaa

Itämeren tilasta oli jo vuonna 1968 tutkijakokous, jossa arveltiin rehevöitymisen ja siihen liittyvien lieveilmiöiden olevan merkittävä uhka. Vuonna 1977 Helsingin Yliopiston biologian opiskelijat järjestivät Itämeri-illan, jossa käsiteltiin meren rehevöitymistä ja muuta saastumista. Tuolloin Itämereen päästettyjen ympäristömyrkkyjen ja ravinteiden määrä oli maksimissaan. Hylkeet eivät pystyneet lisääntymään ja nerikotkat saivat vain muutaman poikasen. Tilaisuuteen oli kutsuttu tiedotusvälineidKuva14.JPGen edustajia - joita ei kuitenkaan paikalle tullut yhtään.

Itämeren tila ei ollut ongelma, kun vain tutkijat ja biologian opiskelijat olivat huolestuneita. Ketään ei häirinnyt silloin, että ne uhkakuvat, joita tutkijat esittivät, ovat nyt osoittautuneet tosiksi. Silloin ei havaittu mitään, kun myrkyt estivät näkyvimmän ilmiön, mikä rehevöitymisestä aiheutuu, sinileväkukinnot. Tämän täytyy olla totta, koska meriveden ravinnepitoisuudet olivat korkeimmillaan 1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla ja kaikki ovat yksimielisiä siitä, että ravinteiden lisäys veteen aiheuttaa sinileväkukintoja.

Syynä siihen, että kirjoitan tämän, on ennen kaikkea se, että kannattaisi tarkalla korvalla kuunnella, mitä ongelmia ympäristötutkijat nyt pitävät mahdollisina. Ongelmien ehkäisy silloin, kun ne ovat vasta tulossa, on monin verroin halvempaa kuin korjaustoimet silloin, kun katastrofi jo häämöttää. Esimerkiksi Itämeren tapauksessa olisi 1960-1970-luvulla rakennettujen vedenpuhdistuslaitoksien hinta ollut jopa pienempi kuin nykyisin yhden vuoden budjetissa Itämeren hoitoon kuluva raha. Emmekä olisi kärsineet yhdestäkään pahasta sinilevävuodesta.

Mahtoivatko teollisuuden ja taajamien säästöt tuolloin olleet niin suuret, että toiminta oli pitkällä aikavälillä kannattavaa? Talouspiirit pitävät meitä ympäristötutkijoita aina vain kustannusten aiheuttajina, mutta eiköhän meidän kuuntelemisestamme olisi tullut jo yhden ihmisiän aikana merkittäviä rahallisia säästöjä. Säästyneet rahat olisi voinut laittaa muihin tarkoituksiin. Näin kannattaa toimia ympäristötutkijoiden arvioimien tulevien uhkien osalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristömyrkyt, rehevöityminen, vesien saastuminen

Solutions to plastics problem - 1 & 2

Sunnuntai 16.9.2018 klo 11:18 - Mikko Nikinmaa

Anything done to the plastics is better than that they litter the environment, so the primary problem is their presently poor collection especially in some countries. That could be very easily solved by giving a small token for any plastic taken to waste collecting units. If they don't exist, their generation could be a primary target of developmental aid. The collected plastic could then be used:

1. Plastics use for energy production. Since plastics are made of oil, they could be used for producing energy instead usiage of oil. In the simplest case, this would just mean burning plastic waste to produce energy for heating instead of burning oil. In a more advanced case, plastic waste is processed so that its molecules can be used as part of car fuels. Such processing is already done by some oil refineries.

2. Use of plastics as part of road paving. If the durable waste plastic is ground, it can be mixed to asphalt and used for paving of roads. The asphalt containing plastic particles can be even more durable than asphalt without them.

Naturally these choices do not decrease the carbon dioxide formed by the use of fossil fuels or the formation of microplastic particles from the wear of asphalt or tyres, but it does not increase it either, since microplastic particles are similarly produced from asphalt without added waste plastics. These problems will be resolved only after complete stop of fossil fuel use for energy production and replacement of asphalt in road paving.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: plastic pollution, road paving, energy production

Saaristomeri voitti - uutta läjityslupaa ei haeta

Sunnuntai 9.9.2018 klo 12:29 - Mikko Nikinmaa

Kesäkuun alkupuolella (12.6.2018) kirjoitin tähän blogiin, kuinka ruoppausmassojen läjitystä Airistolle suunnitellaan jatkettavan taloudellisten syiden perusteella siihen liittyvistä ympäristöhaitoista huolimatta (jotka aiheuttavat todennäköisesti suurempia kustennuksia kuin meriläjityksen "taloudelliset" hyödyt, mutta toistaiseksi niitä ei tarvitse ottaa osaksi hankkeen kustannuksia suurimmassa osassa ympäristöön vaikuttavista toimista). En onneksi ollut ainut asiasta älähtänyt henkilö, vaan negatiivinen palaute on ollut niin suurta, että Turun satama ja kaupunki eivät ole hakemassa uutta läjityslupaa.

Tehtyä päätöstä voi kiitellä. Se osoittaa myös, kuinka kansalaisten riittävän voimakkaalla kannalla voidaan vaikuttaa ympäristöasioissa, ainakin jos ratkaisusta vastuussa olevat päättäjät ovat vähääkään joustavia ja vastaanottavaisia eivätkä linnottaudu lausahduksen "Ratkaisulle ei ole vaihtoehtoja" taakse kuten nykyisin politiikassa valitettavan usein tehdään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itämeri, vesien saastuminen, rehevöityminen

Indirect Effects of Toxicants - Why Contaminants Shown to Be Nontoxic to Animal Cells Can Cause Harm?

Torstai 6.9.2018 klo 11:44

One occasionally sees reports, which clearly show that the concentrations of toxicants in the environment are a million times smaller than those required to cause any effects in animal cells. Yet, other equally carefully done studies show that animals are affected by the concentrations occurring in the environment. This discrepancy often occurs in the case of herbicides. Nowadays they are usually molecules, which do not take part in any metabolic pathways of animal cells.

The simplest explanation for indirect effects in the case of herbicides is that changes in vegetation affect the well-being of animals by affecting the possibilities for hiding, by changing visibility etc. However, occasionally such effects are not adequate to explain  observations.

In such cases it is possible that the toxicant affects the microbiota of animals, and the changes occurring are such that the overall health of the animal is affected. We and all animals have billions of micro-organisms in our body. Some of the organisms have the pathways targeted, e.g., by herbicides. Consequently the microbial communities in animal body will be modified. Research has already indicated that changes in microbiota can influence immunity, digestion, nervous system, affect allergies etc...

An important point to note here is that if only cellular toxicicity is studied, the results indicating that the toxicant is non-toxic to animal cells is correct. It is only, because the microbiota of the animal is affected, and the poorly known signals, required for good animal health, influenced that adverse, indirect effects on animals are seen. This being the case, cell toxicological studies cannot replace studies on intact animals, when trying to uncover the risks of a chemical to the environment.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: microbiota, environmental pollution, herbicide

Itäneren tila - ehkä tutkijoiden ehdotuksia kannattaisi kuunnella lyhytnäköisen "taloudellisen ajattelun" ohi

Lauantai 1.9.2018 klo 11:43 - Mikko Nikinmaa

Itämeren tilasta ja rehevöitymisestä kirjoitetaan harva se päivä. Ja valtion budjetissakin on jo vain vuodeksi laitettu sadan miljoonan euron luokkaa oleva rahasumma Itämeren puhdistukseen. Ja huolimatta siitä, mitä nyt tehdään, on todennäköistä, että Itämeren rehevöitymisongelmat jatkuvat vuositolkulla johtuen siitä, että pohjasedimenteissä on kaikki se, mitä ennen muinoin mereen laskettiin. Tässä yhteydessä olisi helppo ilakoida ja sanoa, mitä me sanoimme. Jo 40-50 vuotta sitten ympäristötutkijat sanoivat, että jätevesien päästöt ilman perusteellista puhdistusta aiheuttavat muutaman kymmenen vuoden päästä suuren ongelman Itämerelle. Tuolloin talouspiirit yhteen ääneen sanoivat, että puhdistustoimet eivät kannata taloudellisesti. Ja kuitenkin silloin hyvin toimivan puhdistuksen laittaminen kaikkiin puunjalostustehtaisiin, jotka olivat huomattavimmat rehevöitymisen aiheuttajat, olisi maksanut vähemmän kuin nyt budjettiin vuodessa laitettu rahasumma, minkä vaikutus kuitenkin jää vähäisemmäksi kuin mikä olisi saavutettu, jos vedenpuhdistus olisi aloitettu silloin kun tutkijat sitä esittivät. Ympäristö olisi hyötynyt ja rahaa olisi säästynyt.

Mutta sen sijaan että sanoisi vain, mitä minä sanoin, asiasta voisi ottaa opiksi. Politiikassa voisi kuunnella ympäristötutkijoita ja ryhtyä toimiin silloin, kun tutkijat sanovat, että asiasta todennäköisesti tulee myöhemmin ongelma. Tämä olisi taloudellisesti viisasta. Mielenkiintoista on että ilmastomuutosongelmistakin varoitettiin jo 40-50 vuotta sitten - ja tutkijat esittivät periaatteita siitä, mitä pitäisi tehdä.

Pitkällä tähtäyksellä taloudellisesti kannattava ja välttämätön ratkaisu voi kvartaalitaloudessa olla vain kustannuserä. Mutta ajoissa tehtynä ratkaisu saattaisi säästää miljardeja ja tehdä ympäristöstämme paremman, niin kuin Itämeren tutkijoiden vuosiymmenten takaiset esitykset ja nykyinen tila osoittavat. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vesien saastuminen, rehevöityminen, vedenpuhdistus

Eihän tämän pitänyt tapahtua - tuulivoimaloita ilman tukia

Torstai 30.8.2018 klo 14:58 - Mikko Nikinmaa

Vain pari vuotta sitten "talouden asiantuntijat" ja "energia-asiantuntijat" yhteen ääneen sanoivat, ettei tuulivoimasta koskaan voi tulla Suomessa kannattavaa ja että tämän vuoksi tuulivoimaan haaskatut tuet vain vääristävät kilpailua ja aiheuttavat sen, että energiantuotanto kannattavin keinoin kärsii. Nämä mielipiteet tulivat mieleeni, kun nyt luin uutiset, joiden mukaan Suomessa on tehty tai tekeillä 2-3 tuulipuistoa täysin ilman valtion tukirahoitusta. Jos kerran tuulivoiman tuotanto ei kannata ilman valtion massiivista tukirahoitusta, kuinka tämä on mahdollista? Ja jos kerran riippumattomuus tukieuroista on tässä tapauksessa mahdollista, eikö olisi tarkkaan syytä miettiä, miten muista kilpailua vääristävistä valtion tukimiljardeista voisi luopua. Niitähän voisi vaikka siirtää koulutuksen ja tutkimuksen tuiksi - aloille, joiden menestyksestä Suomen tulevaisuus riippuu; tukien hyöty ei ehkä näy ensi vuonna tai edes yhden eduskuntakauden aikana, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut karsiminen on jo haittaamassa tämänhetkistä tilannetta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, energiantuotanto, tuulienergia

Päästökauppa toimii?

Maanantai 27.8.2018 klo 10:17 - Mikko Nikinmaa

Jo sangen aikaisessa vaiheessa Euroopan Yhteisö aloitti hiilidioksidipitoisuuden säätelyyn tähtäävän päästökaupan. Kaupan lähtökohtanahan oli se, että yritys voi ostaa hiilidioksidipäästöjä. Päämääränä on ollut tietysti se, että päästöjen ostaminen olisi niin kallista, että yrityksen ei kannattaisi käyttää energiantuotantoonsa fossiilisia polttoaineita.

Pitkään on näyttänyt siltä, että koko hiilidioksidin päästökauppa ei toimi. Päästöjen hinnat ovat olleet niin alhaiset, että minkäänlaista tarvetta siirtyä fossiilisista polttoaineista muihin energiantuotannon muotoihin ei ole ollut. Viimeisen vuoden kuluessa kuitenkin hiilidioksidin päästöoikeuden hinta yksikköä kohti on kolminkertaistunut. Tällainen muutos ohjaa energiantuotantoa niin, että paljon hiilidioksidia tuottavan energian käyttö vähenee.

Ehkä Euroopan Yhteisön malli onkin toimiva ja auttaa vähentämään hiilidioksidipäästöjä ohjaamalla yritysten energiankäyttöä rahan avulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, energiantuotano

Circadian rhythms and environmental disturbances ? underexplored interactions

Perjantai 24.8.2018 klo 9:24 - Mikko Nikinmaa

Variation of functions with daily cycles is an important component of environmental responses of organisms, and environmental disturbances can affect daily rhythms. This possibility has been surprisingly little taken into account in environmental studies. For this reason Jenni Prokkola and I have written a commentary on the topic. Its abstract follows:

Biological rhythms control the life of virtually all organisms, impacting numerous aspects ranging from subcellular processes to behaviour. Many studies have shown that changes in abiotic environmental conditions can disturb or entrain circadian (∼24 h) rhythms. These expected changes are so large that they could impose risks to the long-term viability of populations. Climate change is a major global stressor affecting the fitness of animals, partially because it challenges the adaptive associations between endogenous clocks and temperature – consequently, one can posit that a large-scale natural experiment on the plasticity of rhythm–temperature interactions is underway. Further risks are posed by chemical pollution and the depletion of oxygen levels in aquatic
environments. Here, we focused our attention on fish, which are at
heightened risk of being affected by human influence and are
adapted to diverse environments showing predictable changes in
light conditions, oxygen saturation and temperature. The examined
literature to date suggests an abundance of mechanisms that can
lead to interactions between responses to hypoxia, pollutants or
pathogens and regulation of endogenous rhythms, but also reveals
gaps in our understanding of the plasticity of endogenous rhythms in fish and in how these interactions may be disturbed by human
influence and affect natural populations. Here, we summarize
research on the molecular mechanisms behind environment–clock
interactions as they relate to oxygen variability, temperature and
responses to pollutants, and propose ways to address these
interactions more conclusively in future studies. (Source: Prokkola JM, Nikinmaa M, Journal of Experimental Biology 221, jeb179267)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Photoperiod, Climate change, Xenobiotic

Meat-containing diet - not as bad as usually thought

Sunnuntai 19.8.2018 klo 12:37 - Mikko Nikinmaa

When thinking of the most sustainable diet, it is normally considered that one should turn to fully vegetarian one to feed world's population. If animal products were used at all, they should be from ectotherms like insects and fish. Against this background it came as a surprise that having a small amount of traditional farm animal products in the diet actually reduces the land use needed for obtaining a given amount of energy even as compared to vegetarian diets. This surprising result is caused by the fact that farm animals can utilize feed that is human refuse - something that cannot be included in vegetarian diets. Pigs and cows happily eat the leaves of sugarbeets and turnips, which would just be left to rot and to release the carbon dioxide taken up back to the environment, if strictly vegetarian diet were utilized. This surprising conclusion was reviewd by van Zanten et al. recently (Glob Change Biol. 2018;24:4185–4194). So, the most sustainable diet includes some animal products.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: land use, climate change, food consumption, population growth

Onnittelut Suomen luonnonsuojeluliitolle ja muita päivämääriä

Lauantai 18.8.2018 klo 16:32 - Mikko Nikinmaa

Suomen Luonnonsuojeluliitto täyttää 80 vuotta ja syntymäpäivää vietetään ensi lauantaina 25.8. Luonnonsuojeluliitto on elinaikanaan kehittynyt maan tärkeimmäksi ympäristönsuojelua kokonaisvaltaisesti ajavaksi järjestöksi. Suomen Luonto-lehti alkoi ilmestyä 1941, ensimmäiset kansallispuistot perustettiin 1956 ja norpasta tuli liiton symboli 1976. Ajan 1980-luvulta 2000-luvulle voi sanoa olleen Suomen ympöristönsuojelun kulta-aikaa, jolloin valtionhallinnossa oli maailmanlaajuisestikin nopeimmin kehittynyt ympäristöhallinto 1983 perustettuine ympäristöministeriöineen. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, että erittäin vanhoilliset näkökannat ovat päivänpolitiikassa hallitsevina ja ympäristönsuojelun katsotaan vain haittaavan taloudellista toimintaa. Sen vuoksi seuraavien kahdenkymmenen vuoden ennen satavuotisjuhlia voi ennustaa olevan liitolle työntäyteistä aikaa.

Syyskuun 15. on Maailman siivouspäivä. World Cleanup Day-liike sai alkunsa Virossa 2008 ja päivää vietetään tänä vuonna ensi kertaa myös Suomessa. Ympäristön roskaantuminen olisi helposti vältettävissä, jos ihmiset eivät heittäisi roskiaan pitkin ja poikin. Jo aikanaan 1970-luvun alussa Luonto-liiton puitteissa laskettiin ympäristön heitettyjen roskien määrää Suomessa ja itse tein vastaavan selvityksen roskien määrästä teiden varsilla ja uimarannoilla Walesin eteläosassa 1973. Molemmissa selvityksissä yleisimmäksi roskaksi nousivat tupakantumpit. Sen lisäksi, että tumpit roskaavat ne voivat olla metsäpalojen vaikeasti selvitettävä alkusyy. Roskien keräämisen arvo on nyt korostunut, kun ympäristöön pääsevään muoviin on kiinnitetty erityinen huomio. Muoviongelmahan on ennen kaikkea jäteongelma - eihän muoviroskaa olisi, jos jätteiden talteenotto ja käsittely toimisi erinomaisesti.

Marraskuun 17. asti ehtii allekirjoittaa kansalaisaloitteen Avohakkuiden saamiseksi historiaan (www.avohakkuuthistoriaan.fi). Aloitteen allekirjoittaneet kansalaiset esittävät, että valtion metsien käyttöön liittyvää lainsäädäntöä muutetaan siten, että valtion omistamilla alueilla ei jatkossa olisi pääsääntöisesti sallittua suorittaa metsälaissa tarkoitettuja uudistushakkuita. Käytännössä muutos tarkoittaisi siirtymistä avohakkuista ja voimaperäisistä kasvatushakkuista jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmiin. IMG_0401.JPGMuutosten tarkoituksena on edistää Metsähallitusta koskevassa laissa määriteltyjen yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutumista ja määritellä valtion metsien hoitotoimenpiteille ja puunkorjuun toteutukselle kestävyyden näkökulmasta selkeät vähimmäisvaatimukset. Aloite on jo tähän mennessä kerännyt lähes 46000 allekirjoitusta, joten on ilmeistä, että kanslaisaloitteen eduskuntakäsittelyn vaatimat 50000 nimeä saadaan ennen marraskuun puoltaväliä. Asiansa lisäksi aloite on myös siinä suhteessa merkityksellinen, että se osoittaa merkittävän ihmisjoukon olevan eri mieltä nykyisessä politiikassa vallalla olevasta käsityksestä "taloudelliset näkökohdat on priorisoitava ympäristöstä piittaamatta".

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristönsuojelu, roskaaminen, ympäristön tila

Happea on ja myrkkyjä ei - miksi kalat silti kuolevat helteen jatkuessa pitkään?

Keskiviikko 8.8.2018 klo 16:45 - Mikko Nikinmaa

Kalojen ruumiinlämpö on sama kuin ympäristön. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen oloissa niiden täytyy pystyä olemaan aktiivisia ruumiinlämmön muuttuessa nollasta yleensä maksimissaan vähän yli kahteenkymmeneen asteeseen tai jos tämä ei ole mahdollista, voitava etsiytyä syvänteisiin, joissa veden lämpötila ei nouse liiaksi. Vaihtolämpöisten kalojen lepohapenkulutus kasvaa lämpötilan noustessa ja voi nousta niin paljon, että vaikka ympäröivä vesi olisi täysin ilmakyllästeistä, kalojen hapenotto ja -kuljetus ei pysty saamaan kudosten käyttöön riittävää määrää happea ja silloin kala kuolee. Itse asiassa kuljetetun hapen maksimimäärä rupeaa vähenemään, kun kalan sietokyvyn rajaa lähestytään. Katja Anttilan johtamat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että nimenomaan sydämen toiminnan häiriöt rajoittavat korkeissa lämpötiloissa kuljetetun hapen määrää, ei niinkään hapen diffuusio kiduksissa vedestä vereen.

Lämpötila, jossa minimihapenkulutus kasvaa yli maksimihapenkuljetuksen, riippuu kalalajista. Antarktiksen kalat kuolevat korkean lämpötilan takia jo alle kymmenessä asteessa. Suomessa elävistä kaloista ainakin nieriä kaipaa alhaisia lämpötiloja: kun kasvatuslämpötila on pitkään yli viisitoista astetta, nieriän kasvatus kärsii merkittävästä kuolleisuudesta. Ensin kuolevat suuret emokalat. Suomalaisista sisävesien kaloista myös ainakin made ja kaikki lohikalat muikku mukaan lukien vaativat sangen kylmää vettä. Vastaavalla tavalla trooppisten vesien kalat voivat huonosti ja rupeavat kuolemaan lämpötilan laskiessa alle kahdenkymmenenviiden asteen.

Suurin syy siihen, että kalojen lämpötilansieto sydämen toimintahäiriöiden vuoksi on rajallinen, johtuu siitä, että valkuaisaineiden täytyy toimia kaikissa kalojen kokemissa lämpötiloissa. Jos vertaamme keskimääräisen suomalaisen kalan kahdenkymmenen asteen lämpötilanvaihtelun sietoa itseemme, meidän pitäisi säilyä hengissä vielä, kun ruumiinlämpömme tipahtaa alle kahteenkymmeneen asteeseen. Kun siitäkin huolimatta, että kalojen valkuaisaineiden (ja sen seurauksena toimintojen) lämpötilavaihtelujen sieto on suurta, ne eivät pysty sietämään mitä tahansa muutoksia. Tämän vuoksi kalalajit ja niiden maantieteellisesti erilliset kannat eroavat toisistaan ennen kaikkea siinä, millä lämpötila-alueella ne pystyvät toimimaan. Kun Suomessa alhaisia lämpötiloja kuitenkin joutuu sietämään, kalojen minimiaineenvaihdunta ylittää maksimihapenkuljetuksen suhteellisen alhaisissa lämpötiloissa - tämä johtunee ennen kaikkea siitä, että verta pumppaavien sydämen valkuaisaineiden tai niiden säätelyproteiinien toiminta rupeaa häiriytymään lämpötilan nousun johdosta. Geneettisesti yhdenmukaisen kannan yksilöiden välisen vaihtelun vuoksi kaikki kalat eivät kuole samassa lämpötilassa.

Ilmaston muutoksen vuoksi tämän kesän kaltaisten helleaaltojen todennäköisyys kasvaa. Tällöin kalakuolemat lisääntyvät. Kun lisäksi uusia paremmin korkeita lämpötiloja sietäviä yksilöitä ei lyhyellä aikavälillä pääse kalakannan lämpötilasietoa parantamaan, kalakannat köyhtyvät tai pahimmillaan häviävät järvistämme, jos ilmastonmuutos pääsee nostamaan veden lämpötilaa vain satojen vuosien aikajänteellä.

Vaikka nyt pahimmat hellejaksot tältä vuodelta alkavat olla takana, tulevina vuosina kalojen elintoimintojen häiriöt veden lämpötilamuutoksien takia todennäköisesti entisestään suurenevat. Niinpä voi sanoa, että Turun yliopiston biologian laitoksella tekemämme työ lämpötilamuutoksien vaikutuksista kalojen elintoimintoihin on maailmanlaajuisesti eturintamassa selvitettäessä, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa kaloihin – minkä kuluva hellekesä on konkreettisesti osoittanut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kalabiologia, ympäristösopeutumat

Enemy of the people

Maanantai 6.8.2018 klo 12:20 - Mikko Nikinmaa

President Trump is calling liberal media enemies of the people. At the same time the Trump government is scrapping the agreements that have been made to limit the production of toxic effluents and greenhouse gases. This happens at a time that the effects of greenhouse gas emissions are clearly seen in Northern Hemisphere. Although individual weather events cannot be associated with climate change, this time the accumulation of different phenomena has occurred in so many different places that there can only be one conclusion: enemies of the people are not the ones that report what is happening but the ones, who decide to neglect all the warning signals, and remove or weaken the emission standards as well as promote the use of fossil fuels.

The Californian wildfires are to some degree worsened by the extreme heat and drought - several people have already died. Extreme heat has been the plague of people in Europe, China, South Korea, Japan, parts of North America and parts of North Africa - altogether one can estimate that there have been several hundred heat-related deaths across the world. This is the first time ever that extreme heat has occurred simultaneously in all the continents of the Northern Hemisphere. Storms and heavy rains have already killed hundreds of people, and droughts in other places similarly. 

Thoughts and prayers are offered to the mourners of the victims of weather-related deaths by the government, which acts in many ways to worsen them. While other governments could also be doing much more than they are, at least they are not saying that the whole climate change is "fake news".

Isn't the enemy of the people the government that neglects the evidence that is seen by everyone except them and acts in ways that may worsen the situation causing human deaths.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, energy production, Paris climate agreement

Valkoposkihanhien määrä romahtanut

Perjantai 3.8.2018 klo 12:13 - Mikko Nikinmaa

Kun eläinkannat lisääntyvät harmiksi asti, siitä uutisoidaan joka paikassa. Sen jälkeen ollaan hiljaa, minkä seurauksena ihmisille jää mielikuva, että ongelmat ovat säilyneet vähintään samana. Biologisesti on kuitenkin niin, että kantojen räjähdysmäinen suureneminen loppuu ja ne pienenevät siihen, mikä ympäristön biologinen kantokyky on. Erilaiset loiset, sairaudet, saalistus, ravinnon saamisen vaikeudet ja lisääntymisen heikkeneminen pienentävät kannan tasapainoon. Räjähdysmäisesti lisääntyvät lajit ovat sellaisia, joille on jostain syystä avautunut sopiva ekologinen lokero. Usein ne ovat tulokas- tai vieraslajeja, mutta mukana on myös lajeja, joiden kantojen suureneminen on mahdollistunut ympäristömyrkkyjen tai metsästyksen vähenemisen tai sopivien elinympäristöjen lisääntymisen (esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi) ansiosta.

Pari vuotta sitten citykanien kannat nousivat räjähdysmäisesti. Nyt kanit ovat vähentyneet merkittävästi. Hirvikärpäset tulivat Suomeen 1960-luvulla. Ne levisivät kaakosta länteen siten, että aina levinneisyysalueen länsilaidalla marjastusretken aikana saattoi joutua satojen saaliiksi. Hyljekannat ovat palautuneet samoiksi kuin ne olivat ennen kuin Itämeren ympäristömyrkyt rupesivat aiheuttamaan lisääntymishäiriöitä.

Viimeksi on arvioitu valkoposkihanhien kanta Helsingin seudulla. Se on pienentynyt nyt jo kolmatta vuotta peräkkäin. Kannan vähenemisen syynä on poikastuotannon heikkeneminen, mikä antaa perusteen arvioida, että lintujen määrä edelleen vähenee tulevina vuosina kun uusien sukukypsyyden saavuttavien lintujen määrä pienenee. 

Niinpä, niin kuin citykanit, kaikkialle kakkivat valkoposkihanhet taitavat olla merkittävä haitta vain muutaman vuoden.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lintukannat, haitalliset eläinlajit, rantaeläimet

Vihreä ongelma: vastustaako ydinvoimaa vai ilmastonmuutosta?

Torstai 26.7.2018 klo 12:01 - Mikko Nikinmaa

Kun nyt kaikilla pohjoisen pallonpuoliskon mantereilla hikoillaan yhtaikaa ennätyshelteiden kourissa, ovat ilmastomuutoksen epäilijät sulaneet kuumuuteen. Jotain pitäisi tehdä hiilidioksidin tuotannon vähentämiseksi ja erityisesti fossiilisten energiantuotantokeinojen korvaamiseksi.

Vaihtoehtoisten energiantuotantokeinojen käyttöönotossa täytyy ottaa huomioon niiden omat hiilidioksidipäästöt, vaikutukset muuhun maankäyttöön, vaikutukset muihin ihmisen selviämismahdollisuuksiin, muut sosiaaliset vaikutukset ja nopeus, jolla hiilidioksidipäästöjä saadaan vähennetyksi - mikä johtuu suurimmaksi osaksi energiantuotantomenetelmän kehitystilasta.

Kun nämä mittarit yhdistetään, ylivoimaisesti huonoin energiantuotannon keino on biopolttoaineiden tuotannon laajamittainen lisääminen. Ensinnäkin, kun mikä tahansa kasvimateriaali poltetaan energian saamiseksi, siinä syntyy hiilidiksidia ainakin yhtä paljon kuin fossiilisten polttoaineiden käytössä. Itse asiassahan fossiliset polttoaineet ovat maan uumeniin varastoitunutta kasvimateriaalia. Se, että bioenergiantuotannon voi sanoa olevan ilmastoystävällistä perustuu kokonaan siihen, että kasvaessaan kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia eli ovat hiilidioksidinieluja. Nyt jos kasvin polttoa lisätään, täytyy myös kasvun lisääntyä, jotta hiilidioksidin nettotuotantoa ei tapahdu. Pahimmillaan siihen, että tasapainoon käytön lisääntymisen jälkeen päästään, voi kulua vuosikymmeniä. Lisäksi kaikki maa, joka biopolttoaineiden tuotantoon käytetään, on poissa esimerkiksi ruoan tuotannosta. On esimerkiksi laskettu, että jopa kolmannes Yhdysvaltojen koko pinta-alasta pitäisi käyttää bio-energiakasvien tuotantoon, jos nykyinen energiankulutus haluttaisiin korvata niillä. Pelkistetysti voidaankin sanoa, että ympäristötietoinen europpalainen voi biopolttoaineella tankatessaan viedä ruoan afrikkalaisen lapsen suusta.

Vesivoiman osalta tämänhetkinen tilanne on se, että paljon energiaa kuluttavissa maissa suunnilleen kaikki soveltuvat joet on valjastettu energiantuotantoon ja missä näin ei ole, vaikutukset mankäyttöön ja esim. kalastukseen ovat suuria voimaloiden rakentamisen yhteydessä. Vuoroveden, aaltovoiman ja merivirtojen käyttö avaa tulevaisuudessa suuret energiantuotantomahdolliuudet, mutta tällä hetkellä ollaan suurelta osalta vasta kehitysvaiheessa.

Tuulivoimaa on ruvettu käyttämään yhä lisääntyvässä määrin. Sen ongelmina ovat tila, melu ja haitat linnuille ja lepakoille.Haitat ovat kuitenkin minusta selvästi etuja pienemmät. Aurinkovoima on sekä maankötöllisesti että muuten hyvä vaihtoehto. On laskettu jopa, että mikäli kaikki rakennusten katot muutettaisiin aurinkopaneeleiksi jopa puolet maapallon tämänhetkisestä energiankulutuksesta pystyttäisiin tuottamaan. Aurinkovoimaan liittyy kutítenkin yksi ongelma, yö, jota ei pystytä ratkaisemaan ennen kuin akkuteknologia on riittävän kehittynyttä. Geeoterminen energia veisi sekä vähän tilaa että olisi muuten haitaton, mutta sen käyttöönotto on vasta kokeiluasteella. Geotermisen energian mahdollisuuksista antaa hyvän kuvan tuliperäinen Islanti, jossa muun kuin liikenteen tarvitsemasta energiasta lähes kaikki on geotermistä.

Jäljelle jää sitten ydinvoima, joka on sotateollisuuden ansiosta pitkälle kehittynyt eikä aiheuta suuria maankäytön ongelmia. Sen pahimmat puolet ovat voimaloiden kalleus ja jätteen pitkäaikaiset säteilyhaitat. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että jos paljon promillea pienemmällä riskillä voi välttää sen, että lämpötila maapallolla nousee kestämättömäksi, niin otettakoon riski, josta voidaan siirtyä riskittömimpiin vaihtoehtoihin kun menetelmät kehittyvät. Esinerkiksi Saksassa luopuminen ydinvoimasta on aiheuttanut merkittävän fossiilisten energiantuotantomuotojen käytön lisääntymisen - sen vuoksi vihreä ongelma.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: energiantuotanto, uusiutuva energia, fossiilise polttoaineet

Climate change - why seas matter

Keskiviikko 25.7.2018 klo 16:37 - Mikko Nikinmaa

Compared to the terrestrial environment the seas contain fifty times more carbon dioxide. Further, about half of all photosynthetic carbon dioxide removal is done by oceanic organisms, mainly phytoplankton, which partly remove carbon from circulation, when they sink to seabottom after dying.

An increasing temperature decreases the solubility of carbon dioxide and ocean acidification means that the equilibrium between carbon dioxide, bicarbonate and carbonate is driven towarIMG_20170727_0010_edited_101412.jpgds carbon dioxide. Further, the pollution of the seas has resulted in reduced  photosynthesis despite eutrophication in some areas.

The net result of the above is that liberation of the greenhouse gas, carbon dioxide, from the seas to the atmosphere increases simultaneously as its photosynthetic fixation decreases. Furthermore, the marine environment enters vicious circle: the higher the temperature and lower pH, the more carbon dioxide enters the atmosphere and causes further temperature increase.

The well-being of the seas thus matters - also in mitigating climate change.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: carbon dioxide, greenhouse gases, carbon footprint, ocean acidification

Plastics - use as fuel component

Tiistai 24.7.2018 klo 19:57 - Mikko Nikinmaa

Plastics are made of oil. Thus, they could be utilized as components of fuel instead of generating massive garbage gyres in the oceans. And let's face it -since getting rid of the use of fossil fuels takes time, plastics should be used in energy production rather than just be destroyed by burning (without using the energy generated) which increases our carbon dioxide production.

This simple conclusion has now been advocated by the Finnish national oil company Neste. The company will start collecting plastic, and break it down to fuel components. The aim is to have 10-20 % of all petrol made of plastic garbage. This will mean savings in oil import, reduction in carbon dioxide generation and decrease in plastic garbage.

Although the solution does not make us fossil energy-free, it is a step in right direction. And at the present state of affairs anything done in right direction should be done as soon as possible, because it is getting hot in here, and a dop in the ocean must be done in the middle of plastic trash

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fossil fuels, plastic pollution, recycling

Vanhemmat kirjoitukset »