En pode ilmastoahdistusta vaan ahneusahdistusta

Perjantai 21.2.2020 klo 12:01 - Mikko Nikinmaa

Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että tekoja ilmaston, ja muutenkin luonnon, hyväksi pitäisi tehdä. Silti juuri mitään ei tapahdu ja ne pienet oikeansuuntaiset askeleetkin saavutetaan vain kiivaan eripuran jälkeen. Kuitenkin valitettava tosiasia on, että Suomen kulutustaso on niin huima, että sen ylläpitämiseen tarvittaisiin kolmen maapallon resurssit. Nyt yli 40 vuoden kuluttua siitä, kun tutkijat toivat esille, että mikäli mitään ei tehdä, maapallolle koituu ilmasto-ongelmia, ilmastonmuutos on saavuttanut etusivut. Valitettavasti hyvinkin voimakkaasti puhutaan, että luodaan ilmastohysteriaa ja aiheutetaan ihmisille ilmastoahdistusta.

Eihän kyse ole ilmastoahdistuksesta, vaan siitä, että meidän täytyy koko ajan saada lisää. Kyse on siis ahneudesta, jonka seurauksena hävitämme luonnonkirjon, saastutamme ympäristön ja aiheutamme ilmastonmuutoksen. Sen vuoksi en kärsi ilmastoahdistuksesta vaan ahneusahdistuksesta. Meidän olisi mahdollista muuttaa paljonkin asioita, jos ahneus ei olisi pääasiallinen voima yhteiskunnan toiminnan takana. Eikä tämä koske vain ilmastoa vaan myös vanhusten ja vammaistenhuoltoa.

Samaan aikaan kuin kauhistellaan vanhustenhuollon tilaa ja ilmastonmuutoksen ryöstäytymistä käsistä käydään palkkaneuvotteluja, joissa työntekijäpuoli haluaa lisää liksaa ja työnantajat yritysten suurempia voittoja. Mitä muuta tämä on kuin ahneutta? Jos vanhustenhuollon tilaa haluttaisiin oikeasti parantaa, työntekijäpuolen pitäisi lähteä palkkaneuvotteluihin vaatimalla, että palkat pidetään ennallaan ja yritysten tästä saama hyöty – eli se menolisä, joka palkankorotuksiin on varauduttu laitettavan – sijoitettaisiin vanhustenhuoltoon. Eli lähtökohtana olisi vastuu kanssaihmisistä eikä ahneus. Vai eivätkö kumpikaan, työntekijät tai työnantajat tule vanhoiksi ja tarvitse vanhusIMG_20170730_0131.jpgtenhoitoa? Miksi en ole kuullut mitään tämänsuuntaista ehdotettavan vaan ainoastaan palkankorotusvaatimuksia ja yritysten valitusta kilpailukyvystä – eli vaatimuksia kasvattaa kulutusta. Näin tapahtuu, vaikka ylikulutus ja väestönkasvu ovat suurimmat syyt ilmastonmuutokseen.

Tällä hetkellä käydään Euroopan Yhteisön budjettineuvotteluja. Niissäkin näyttävät ahneuden eri muodot olevan etusijalla, vaikka Euroopan Yhteisön taloudellinen voima voisi olla riittävä siihen, että ne tahot, jotka haluavat tuoda tuotteitaan Euroopan markkinoille, kantavat vastuun ympäristöstä. Jos kansallisvaltioiden hallitukset unohtaisivat ahneuden ja itsekkyyden ja pyrkisivät sen sijaan pitämään maapallon nykymuotoiselle elämälle kelvollisena, Euroopan Yhteisön budjettikin olisi helpompi laatia. Ei olisi 27 eri suuntiin vetävää tahoa, vaan yksi yhteinen suunta. Tässä yhteydessä en malta olla tuomatta esiin pettymystäni siitä, ettei oikeusvaltioperiaatetta näytetä saavan EU-avustusten jakoperusteisiin mukaan. Jotkut jäsenmaat haluavat avustukset, mutteivat velvollisuuksia yhteiskunnan kehittämisestä.

Niin, en kärsi ilmastoahdistuksesta vaan ahneusahdistuksesta. Minua ahdistaa, kun tekoja, joilla voitaisiin vaikuttaa ilmaston ja sosiaalisen tasa-arvon hyväksi, ei tehdä ahnauden vuoksi. Tässä olisi hyvä muistaa Tuomari Nurmion laulun sanat: ”Se on yhteistä isännässä ja rengissä, että elämästä selviä ei hengissä.” Jälkipolvet eivät meitä paljon kiitä, jos he saavat keräämämme omaisuuden ympäristöön, jonka olemme pilanneet omaisuutta hankkiessamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, palkkaneuvottelut, vanhustenhuolto

Ten billion dollars - a lot of money

Tiistai 18.2.2020 klo 16:33 - Mikko Nikinmaa

The news today told that Jeff Bezos (Amazon) has pledged to give 10 billion dollars to combat climate change. The sum is about 8 % of his estimated wealth. At the moment this is the biggest single donation for climate action, although also Microsoft has started a 1-billion-dollar climate innovation fund and has pledged to remove all of the carbon from the environment that it has emitted since the company was founded in 1975. Another billionaire, Michael Bloomberg, has together with Carl Pope written a book “Climate of Hope”, which gives several suggestions for actions that would help combatting climate change. One of the reasons why Michael Bloomberg is running for US president is that Donald Trump acts against any climate actions, and can be considered to be a servant of the fossil fuel industry. Thus, superrich billionaires take the global climate problem seriously, but the “stable genius”, who is currently the president of USA and has several bankruptcies behind him is a lackey of companies who have known of the climate problems that their products will cause for at least 30 years. However, they have decided that making profits is more important than having viable planet. We have all been shocked by tobacco industry’s immoral behaviour, but the oil industry is, in my opinion, even worse.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, oil industry lobby

Hypoxia acts together with pollutants to decrease animal success in aquatic environments

Torstai 13.2.2020 klo 13:55 - Mikko Nikinmaa

Hypoxia is recognized as one of the most important problems for aquatic organisms. The ocean deoxygenation problem is the subject of a recent IUCN report, downloadable from https://www.iucn.org/resources/publications. Deoxygenation is not acting alone. Many anthropogenic pollutants cause oxidative stress. In recent years, measuring parameters associated with oxidative stress has become one of the favourite areas among aquatic toxicologists. Thus, one would have expected that investigations about interactions between hypoxia and pollutants causing oxidative stress would be common. However, this is not so, even though the interactions may cause increased mortality either directly or by affecting energy metabolism, or  decreased reproductive success either directly or by decreasing energy available for reproduction.

The reason for this is that hypoxia responses normally take place in or are initiated by reducing environment – hypoxia in absence of pollutants is such an environment. Already in 2004 we published a paper (Nikinmaa et al., Journal of Cell Science 117, 3201-3206) concluding: “As redox reactions play a pronounced role in the stability, DNA binding and phosphorylation of HIF-1a protein in salmonid cells, it is likely that environmental disturbances involving oxidative stress, such as metal or organic pollutant contamination and increased UV radiation, may influence HIF-1a protein function and consequent gene expression.” Already then the importance of   HIF (Hypoxia-Inducible Protein) was clear, but its importance in regulating hypoxia responses was emphasized by the Nobel prize, which was given to scientists (Semenza, Ratcliffe and Kaelin), who have clarified its regulation. We showed in 2004 (Vuori et al. Aquatic Toxicology 68, 301-313) that the reproductive disturbance   of Baltic salmon, which may be associated with oxidative stress, is also associated with HIF dysfunction. If hypoxic conditions occur together with oxidative stress, the combination may be fatal, because the hypoxia response pathway is disturbed.

While the above scenario is hypothetical, it clearly shows the possibility of hypoxia-oxidative stress interactions, and the reason and rationale for studies investigating them. As a third component for such studies is temperature increase, occurring together with the spreading of hypoxic areas.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, hypoxia-inducible factor, oxygen-pollutant interactions

Australian bushfires are over, but not the harm to the animals

Tiistai 11.2.2020 klo 16:00 - Mikko Nikinmaa

During the worst bushfires ever in Australia, millions of terrestrial animals have died, burned alive. The newscasts throughout the world have shown koalas with bad burns being rescued, only few out of the many which died in the fires. Among the species which have suffered most, koala is probably the first, since the habitat of koala is the most likely to suffer from fires, and the animals are not fast, and therefore cannot escape the fires.

The fires finally have ended now, because very heavy rain has fallen in Eastern Australia. In New South Wales the rain has been heaviest in thirty years. It has rained in 24 hours (February 8-10, 2020) as much as in one and a half months in a normal year this time. The heavy rain has brought record floods, which have followed record drought. Unfortunately this is exactly what the climate researchers have predicted; as a result of climate change droughts and heavy rains both occur, the weather becomes very unpredictable and extreme phenomena occur. This is also seen in Europe: in Central Norway one mIMG_20170808_0007.jpgeasured +19oCn early January and it snowed 20 cm in Madrid in the late January while grass is green in Southern Finland.

The bushfires of Australia have been extinguished by the heavy rain, and firemen and terrestrial animals can suck of relief. Now it is the turn of aquatic animals to suffer. The rains take the ash and any chemicals that were used in firefighting to the rivers. One has already seen the consequence of this in tens of thousands of dead fish all over the place. Since Australia has very little inland water, the aquatic fauna is quite vulnerable and can easily become extinct. There are two major reasons for fish deaths. First, many of the chemicals used in extinguishing the fires are quite toxic. For example, chemicals of extinguishing foam contain fluorocarbons and aluminium sulphate, which are quite toxic. Aluminium ion was considered to be the major reason behind fish deaths during the acid rain period in Europe and North America in late 20th century. However, in the leachate from bushfires, the chemical load is probably of only very minor importance. The ash reaching the rivers consumes the oxygen, and the fish living in running water usually require well-oxygenated water. When the ash, which contains organic carbon, uses up the oxygen, and renders the water hypoxic, the fish die of oxygen lack. What is worse, there is nothing that can be done to prevent fish deaths: they are the ultimate consequence of bushfires and heavy rain. The only thing we can do is to wait and hope that an adequate number of fish survive for the populations to recover within 5-10 years.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, hypoxia, fish deaths, Australian bushfires

Hallituksen ilmastotoimet - ylevät päämäärät mutta missä ovat näkyvät teot?

Tiistai 4.2.2020 klo 11:20 - Mikko Nikinmaa

Hallitus piti ilmastopäivän. Valitettavasti sen tulokset jäivät vähäisiksi. Ero puheiden ja tekojen välillä on edelleen huutava. Päivän tuloksena oli kyllä joitakin oikeansuuntaisia toimia, esimerkiksi ilmastorahaston perustaminen, mutta sen merkitys tulee näkyviin vasta kun nähdään, mihin rahoja käytetään. Teollisuuden sähköveron alennus voi myös olla hyödyllinen toimenpide edellyttäen, että sähköntuotanto on hiilineutraalia. Mutta…Jo tässä tulee näkyviin, etteivät ilmastotoimet sittenkään ole etusijalla hallituksen päätöksissä. Turpeen käytölle energiantuotannossa ei edelleenkään laitettu rajoituksia, vaan päätökset siirrettiin myöhemmin tehtäviksi työryhmätyöskentelyn jälkeen. Mihin turveasiassa tarvitaan työryhmätyöskentelyä, kun se on yksiselitteisesti huonompi energiantuotantovaihtoehto kuin fossiiliset polttoaineet, eikä edes ole energiantuotannon kannalta välttämätön. Lisäksi turvetuotannolla on suurimmalle osalle maanomistajista korkeintaan marginaalinen merkitys. Tämän vuoksi on käsittämätöntä, että siitä näyttää tulleen Keskustapuolueelle elämää suurempi kysymys.

Puheissaan hallitus edelleenkin rummuttaa ilmastotekojen puolesta, mutta tekoja siirretään mahdollisuuksien mukaan myöhemmäksi. Tässä on se ongelma, että IMG_20170826_0048.jpgmitä myöhemmin mihinkään tekoihin ryhdytään, sitä radikaalimpia niiden pitää olla, jotta mitään positiivisia vaikutuksia nähdään. On tietysti totta, että kaikki todelliset ilmastoteot vaikuttavat nykyiseen elämänmuotoomme, mutta niiden vaikutukset puoluekannatukseen ovat sitä suurempia mitä radikaalimpia ne ovat. Sitä paitsi voisikin olla, että uskallus tehdä suuriakin uhrauksia tulevien sukupolvien hyväksi toisi yllättäen suuren kannattajajoukon rohkeiden päättäjien taakse, niin suuri ympäristöhuoli nykyisin on kansalaisten keskuudessa. Tutkijat ovat lausuneet varoituksen sanoja ympäristön ylikäytöstä ja ilmastonmuutoksesta jo 50 vuotta, mutta vieläkin teot ympäristön hyväksi ovat mitättömiä. Minua naurattaisi, jos ei itkettäisi tilanteen vuoksi, että niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin Yhdysvalloissa teollisuuspiirit ja elinkeinoelämä rupeavat edellyttämään ympäristötoimia poliitikoilta. Tilanne on täysin toinen kuin silloin 50 vuotta sitten, kun ympäristötutkijat rupesivat esittämään varoituksia ympäristön tilan huononemisesta. Tuolloin teollisuusjohtajat sanoivat, ettei teollisuudella ole varaa tehdä ympäristötoimia, ne estäisivät tuotteiden myynnin. Tällä hetkellä teollisuusjohtajat ovat ruvenneet sanomaan, että meillä ei ole varaa viivytellä ilmastotoimien tekemisessä. Kun on melkoisen varmaa, että teollisuusjohtajien päämäärät ovat samat kuin 50 vuotta sitten, tämä osoittaa kuinka pahasti jälkeen poliitikot ovat jääneet yleisen edun toteuttamisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, turve, puoluekannatus

Populistiset päämäärät saavutetaan parhaiten keinoin, joita populistit jyrkimmin vastustavat

Maanantai 3.2.2020 klo 13:56 - Mikko Nikinmaa

Kun on analysoitu, ketkä äänestivät Trumpia, ketkä olivat Brexitin kannalla ja ketkä Suomessa vahvimmin tukevat Perussuomalaisia, niin selviä yhteisiä nimittäjiä ovat muutosvastaisuus, kansallisuusaate ja halu palata vanhoihin hyviin aikoihin. Lisäksi syyllinen kaikkiin ongelmiin on jokin ulkopuolinen taho, joka kuitenkin pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. USA:ssa tämä on Demokraattinen puolue ja Euroopassa Euroopan Yhteisö.

Kun halutaan palata vanhaan, halutaan palata aikaan, jolloin matkustaminen ulkomaille oli mahdollista vain harvoille, se kun oli niin kallista. Ensimmäisiä säännöllisiä seuramatkoja Espanjaan ruvettiin tekemään Suomesta 1960-luvun alkupuolella. Tuontitavaroita oli varsin vähän: muistan hyvin, kun sain ensimmäiset banaanini ja viinirypäleeni. Halussa palata vanhaan tuntuu olevan kaksi pääasiallista tekijää: toisaalta silloin ihmismäärä koko maapallolla oli pyöreästi neljännes nykyisestä ja kaikilla oli työtä. Ympäristöstäkään ei tarvinnut yhtään huolehtia, jopa tieteellisissä piireissä hyväksyttiin ”sisäisen puhdistumisen” ajatus: ympäristöön laskettu jäte muuttuu siellä haitattomaksi ympäristön puhdistuskyvyn ansiosta. Nationalistisuus on hyvin voimakas osa kaikkien maiden populismissa. Tämän vuoksi ei uskoisi, että koko kansallisuusaate on ehkä 150-vuotias. Se rupesi vähin erin kehittymään Ranskan 1789 vallankumouksen jälkeen. Kansallisuusaatteen pääpiirteenä näyttää olevan se, että kaikkien on oltava samanlaisia: jos puhut väärää kieltä, olet väärän näköinen tai vääräuskoinen, sinua saa syrjiä. Tämän kaltaisen ajattelutavan tuloksena miljoonia juutalaisia tapettiin Natsisaksan keskitysleireissä ja miljoonat ihmiset kohtasivat kuolemansa Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa. Vaikka vielä ei samanlaisia järjestelmällisiä vainoja olekaan tapahtunut, juutalaissynagogan maalituhriminen Turussa, eurokansalaisten uhkailu Englannissa, palestiinalaisten kohtelu Israelissa ja valkoisen ylivallan nousu USA:ssa osoittavat, että nationalismi käyttää edelleenkin samankaltaisia kauhistuttavia sorron välineitä kuin ennen. Tavallaan tämä ei ole yllättävää, ennen kansallisuusaatteen tuloa oli Suomessakin tavallista, että kylien nuoret miehet kerääntyivät tappelemaan naapurikylien kanssa. Aggressiivisuus ja erilaisuuden inhoaminen tuntuu olevan valitettavan yleinen piirre ihmisten joukossa, ja sitä käytetään hyväksi hankittaessa populistisille liikkeille kannattajia. Muutosvastaisuuden osalta tuntuu siltä, että se mihin ollaan totuttu, on parempi kuin mikään muutos, vaikka muutos olisi toteuduttuaan paljon parempi kuin jämähtäminen entiseen. Tämä on itse asiassa tilanne Suomen EU-jäsenyyden osalta: Suomi on hyötynyt siitä ehkä kymmeniä miljardeja enemmän kuin sinne maksamamme jäsenmaksut ovat olleet.

Valitettavasti maailma ei enää ole sellainen, että siinä voisi elää yksin, ilman muiden vaikutusta. Edes USA:n ei ole mahdollista harjoittaa Amerikka ensin-politiikkaa ilman, että katastrofi uhkaa. Syynä tähän on se, että me kaikki kahdeksan miljardia ihmistä asumme maapallolla, jonka rajat tulleet vastaan. Suomessa Perussuomalaiset puhuvat ”ilmastovouhotuksesta” ja ovat sitä mieltä, ettei meidän ole syytä tehdä mitään, kun olemme niin pieni joukko, jonka teoilla ei ole mitään merkitystä. On tietysti totta, että me suomalaiset olemme pieni joukko, mutta sen takia meidän onkin kuuluttava Euroopan Yhteisöön, jonka markkinat ovat niin suuret, että sen ajamia ympäristömääräyksiä ei voida missään jättää huomiotta. Jos Perussuomalaisten väite pienuudesta olisi perusteltavissa, niin silloinhan Intian ja Kiinan kannattaisi mennä pieniin alle kymmenen miljoonan ihmisen hallinnollisiin kokonaisuuksiin, jolloin yksiköt eivät vaikuttaisi kuin promilleja maapallon tilaan ja voisivat sen vuoksi jatkaa nykyiseen malliin. Puhe ”ilmastovouhotuksestakin” liittyy siihen, että haaveillaan entisajoista. Eiväthän silloin ihmisen toimet aiheuttaneet mitään ongelmia. Eivät aiheuttaisi nytkään, jos meitä olisi vain pari miljardia ja emme olisi ylikäyttäneet maapalloa kymmeniä vuosia.

Jos lähtökohtaisesti halutaan ajaa suomalaisten etua, niin aluksi pitäisi yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa päästä tilanteeseen, jossa vaaditaan, että kaikkien EU:hun tulevien tuotteiden on täytettävä EU:n ympäristönormit. Tällaisen päätöksen seurauksena osa tuonnista varmaan muuttuisi kotimaiseksi tuotannoksi, joten tuloksena olisi EU:n ansiosta Perussuomalaisten toiveen toteutuminen. Lisäksi ympäristöinvestointeja pitäisi tehdä sinne, missä niistä on suurin hyöty. Tämä tarkoittaisi kehitysavun lisäämistä. Lisäämisen tuloksena kuitenkin ihmisten elinolot potentiaalisissa ilmastopakolaisuuden lähtömaissa paranisivat, minkä seurauksena maahanmuutto Suomeen pysyisi aisoissa. Jälleen toiminta täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset ajavat aikaansaisi sen, että heidän päämääränsä toteutuisivat.

Voikin sanoa, että ainakin ympäristöasioissa toiminta päinvastoin kuin populistisesti ajatellaan ajaisi parhaiten niitä päämääriä, joita populisteilla on. Herääkin kysymys, miksi muut puolueet eivät uskalla tai halua esittää, kuinka Perussuomalaisten päämääriä saavutettaisiin toimimalla täysin toisin kuin he esittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, perussuomalaiset, kehitysapu, Euroopan Yhteisö

Rhythmic functions are disturbed by environmental changes

Sunnuntai 2.2.2020 klo 19:39 - Mikko Nikinmaa

Virtually all physiological functions show circadian and seasonal rhythms, with light (day and night, long daylength in summer and short light period in winter) as the major synchronising factor. Light-temperature interactions have been used as reliable indicators by animals for timing of reproduction, winter sleep or hibernation, changes of protective colouring and so on. The temperature increase associated with climate change has made light rhythm unreliable predictor of suitable time to carry out the function that has evolved to use the light rhythm as a reliable cue. As an example, short daylength has indicated to hares that it is time to change to white winter colouring. Since the temperature has increased so that there is no snow in latitudes, which earlier had it, the light cue results in white hares in dark background. Foxes certainly like easy hunting. There are various temperature-dependent responses of fish, which are signalled by light rhythm. Because of light-temperature interactions have rapidly changed, it is, for example, possible that hatching of fish takes place at a time that the larvae have no food after the yolk sac has been used up. In addition to the increase of temperature the oceans are suffering from decreased oxygen level (hypoxia). Hypoxia disturbs the generation of rhythms. Also, several environmental pollutants found in the aquatic environment affect rhythms. Consequently, temperature changes, hypoxia, and environmental contaminants affect aquatic life by affecting rhythmic functions. Because of this and because of interactions between temperature, hypoxia and contaminants, effects on sea life can occur after much smaller changes of any of the environmental conditions than hitherto supposed.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, hypoxia, environmental contaminants

Combatting Climate Change requires Environmental Globalism - thinking nationalistically or regionally is not enough to tackle most environmental problems

Keskiviikko 29.1.2020 klo 18:14 - Mikko Nikinmaa

Nationalistic movements have gained ground during the recent past – Brexit, “America First” as prime examples. This is a sorry situation, because virtually all environmental problems are global. You can find a pollutant that originates from a factory in New York in a whale caught off the coast of Iceland. The foreign molecules are found in the Antarctic ice. The clothing we wear in European countries causes pesticide pollution, dye pollution, and decreased water availability throughout the cotton-producing countries.

The nationalistically thinking circles always forget this, and say that “we are doing our share of combatting environmental problems.” To be able to say this, they should not use any t-shirts which use cotton grown in India and made in a factory in Bangla Desh. In buying and using these clothes the people are outsourcing the environmental pollution. If the nationalistic circles were actually thinking of their responsibility to the environment, they would pay for the expenses needed for proper water treatment in factories producing the clothes or their dyeing units.

The global nature of environmental problems is clearest in combatting climate change. For example in Finland the nationalistic circles say that any industrial production in Finland is actually an action against climate change because of the strict environmental standards required here. This is the major point of environmental globalism. The same high environmental standards should be required everywhere on the globe, and the buyers of the products should pay for the improvements of environmental standards. Otherwise the buyers of the products are taking a free ride at the expense of the environment. Naturally it is not the environment we see every day, but the pollutants can later affect our everyday life.IMG_20170729_0029_NEW.jpg

Perhaps the clearest example of why nationalistic or regional thinking is not enough comes from the energy use. Finland and Europe are striving for fossil fuel-free energy production in the near future. To some extent this is done by importing electricity from countries, which are producing electricity using fossil fuels. This is the same kind of outsourcing of environmental problems as otherwise buying products with inferior environmental standards of production. Thus, industrial production in Finland and elsewhere in Europe are partially not reducing their carbon footprint but outsourcing it to places, which do not enact to do such reductions. This partially negates the argument that nationalists are using about our climate-friendly industry. It does not really help, if it’s said that we are only importing electricity produced with sustainable means. If the electricity was not exported, the exporting country could give its own inhabitants less fossil fuel-produced and more sustainably produced energy. Again, the solution would be environmental globalism. The electricity throughout the world would be taxed according to the percentage use of  fossil fuels regardless of the origin of electricity.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: environmental pollution, energy production, carbon footprint

Young climate activists - why they should always include African, Asian or South American individuals

Sunnuntai 26.1.2020 klo 17:30 - Mikko Nikinmaa

Young climate activists were allowed to take part in Davos Economic Forum. However, it appears that the message of requirement for huge conceptual changes in the economic thinking throughout the world is still not taken seriously. When discussing economy, world leaders seem to forget the environment when one has to decide between healthy environment and economic growth. It is completely forgotten that a functional economy requires healthy environment, and that limitless growth is not possible in a planet with limits.

Notably, American Press (AP) initially left a young black African climate activist Vanessa Nakate out of a group photo showing young climate activists attending the Davos meeting. The other activists were young white Europeans. This omission may be more serious than mere reading of the news item suggests. It prompted questions about racism, but in a way more worrying is that the only representant of activists outside the traditional industrialized countries was left out, intentionally or non-intentionally. The problem with this is that the environmental problems involve the whole globe.

As pointed out by Vanessa Nakate, the climate problem is largely caused by the massive energy consumption (mainly using fossil fuels) of traditional industrialized countries. However, presently African, Asian and South American countriesIMG_20170728_0057.jpg are increasing their energy consumption (also mainly using fossil fuels), and without a strong contribution to climate actions from the traditional Third World countries, effective actions cannot be done. This is required, as China is already emitting most carbon dioxide in the world, and countries like India and Brazil are rapidly climbing in the statistics. An increase of energy production in those countries should be environmentally clean, which is presently not the case: while the energy consumption utilizing fossil fuels has decreased in Europe for the past 20 years, it has markedly increased in Asian and African countries. Although the use of energy per person is much lower in those countries than in traditionally industrialized countries, the new energy should be produced without fossil fuels if one tries to combat climate change. And this cannot be achieved without active movement against climate change.

There is also another environmental problem, which mainly concerns the traditional Third World countries. The marked increase in human population has occurred outside the traditional industrialized countries, where population increase is close to 0. Biodiversity loss, decreased fertility of land, deforestation and such like would be of concern even if we could solve the climate problem. The overconsumption and excessive fossil fuel use, and overpopulation are thus questions that require concerted action from people at all corners of the world. In view of this, intentional or non-intentional omission of a climate activist from Africa is an unfortunate incidence. (BTW, all the young activists are female, where are all the young men).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, population growth, industrialized countries, third world

Degrowth - improved quality of life and climate action

Keskiviikko 22.1.2020 klo 14:20

Going back to the golden past is the major goal of populism everywhere. This is the case even though it is clear that most things are better now than they were 50 years ago. In the face of improved gender equality, it is superficially quite surprising that many women in Europe and North America are attracted to the backward-looking populism. However, maybe it is not surprising at all: the goal of the present economy is to grow. This can be achieved only by increasing the efficiency, which usually means that less people are doing more work. The present society can in short be described as “the society in a hurry”. People are required to be busy ants. No wonder people would want to return to the golden, less busy past.

That should actually also be the goal of climate actions. So, in a way the major populistic goal and the climate action goal are the same. The way to achieve this is degrowth. We do not need the possibility of consuming more, when the extra consumption requires busier working hours. Notably, if being busy would help making new innovations, thIMG_20170808_0063.jpgey would all have been done by the busy Chinese. But no, virtually all the major inventions have been done by the lazy Westerners because they have had some leisure. Thus, in addition to needing degrowth for combatting climate change, it is helping to make new inventions.

The economic theories should change from those of growth economy to those of degrowth economy. Instead of measuring the gross national product (GNP), one should measure indicators of human well-being. Among these indicators, the feeling of being in too much of hurry would be a strong negative one. In virtually all working place surveys being in less hurry is even more important positive feature in the work than getting higher salary. With degrowth, the energy consumption would decrease, whereby the use of fossil fuels would decrease faster than presently estimated.

Thus, the populists wanting to get back to the golden past should join the people combatting climate change, because the degrowth needed for combatting climate change is required for being able to be less busy at work wanted by populists – and other people.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, economic growth, populism

Physiological studies clarify how copper pollution and hypoxia affect fish

Tiistai 21.1.2020 klo 17:17 - Mikko Nikinmaa

Two major problems in the oceans are the spreading of hypoxic areas (areas with low oxygen level) and copper pollution. The ocean deoxygenation problem is the subject of an IUCN report, downloadable from https://www.iucn.org/resources/publications, and it has been discussed also in this blog on December 13, 2019 (Deoxygenation of oceans is an increasing problem with effects on sealife). Copper pollution is caused especially because copper is a component of antifouling paints of ship hulls and boats. These paints are used to kill all organisms attaching on boats (discussed in this blog, Environmental Effects of Shipping, January 15, 2020). These two problems interact. Exposure to copper decreases tolerance to low oxygen level in fish. This is possibly due to copper causing thickening of gill epithelium, whereby oxygen transfer across the epithelium is decreased. In contrast, previous hypoxia reduces tha effects of copper on fish. This is probably due to copper effects being reduced after hypoxia-inducible factor (HIF)-dependent pathway is activated.

Several studies on copper-hypoxia interactions on the functions of fish have been published from 2004 onwards (e.g. van Heerden et al. Aquatic Toxicology 69, 271-280, 2004; Fitzgerald et al Aquatic Toxicology 217, 105325, 2019; Zeng et al. Science of the Total Environment 708, 134961, 2020). They indicate how important physiological studies are for understanding, how humans affect the ocean ecosystems.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, ocean acidification, metal pollution

HÄVETKÄÄ!

Perjantai 17.1.2020 klo 12:29 - Mikko Nikinmaa

Samaan aikaan kun on ilmiselvää, että maapallon rajat ovat tulleet vastaan ja että planeettamme ei kestä lisäkulutusta, palkkaneuvottelut lähtevät toisaalta siitä, että palkansaajien ostovoiman pitää kasvaa ja toisaalta siitä, että työnantajien pitää voida osoittaa yritystensä tuottavan voittoa. Molempien lähtökohtana on siis se, että kasvu ilman rajoja voi jatkua! Mitä hyötyä on puhua siitä, että ilmastonmuutos aiheuttaa koko ajan kasvavia ongelmia, jos Suomessa, joka jo huhtikuussa ylittää kestävän maapallon kulutuksen rajan, riidellään palkankorotuksista ja ostovoiman kasvusta.

Kun te työnantajien ja työntekijöiden palkkaneuvottelijat istahdatte katsomaan TV-uutisia, joissa kerrotaan Australian metsäpaloista tai Indonesian tulvista, HÄVETKÄÄ!! Molempiin vaikuttaa ilmastonmuutos, mutta te, kuten me muutkin, kyllä kauhistelette ilmastonmuutosta, mutta seuraavan päivän palkkaneuvotteluissa puhutaan vain ostovoiman kasvusta ja yritysten voittojen turvaamisesta. Emmekö ole tulleet toimeen sangen hyvin jo nykyisillä palkoillamme tai itse asiassa palkoillamme monta kymmentä vuotta sitten? Maapallon rajallisuutta ja siihen liittyen ilmastonmuutosta ei oikeasti oteta vakavasti ennen kuin se on poliittisissa ja taloudellisissa päätöksissä ensisijainen tekijä. Eli palkkaneuvotteluissakin pitäisi lähtökohdan olla ei suinkaan se, että ostovoima kasvaa, vaan se, että kulutus pienenee.

Siispä – työntekijäliittojen palkkavaatimusten pitäisi olla 0 %. Ja liittojen pitäisi uhata lakoilla, jos työnantajapuoli ei käytä 50 % voitoistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja/tai hoiva- sekä opetusalan työntekijämäärän kasvattamiseen. Kun tällä tavoin lisähenkilöstöä tulisi aloille, joissa tällä hetkellä vallitsee kiistämätön pula työntekijöistä, työn tekijöiden kiire vähenisi ja elämän laatu paranisi. Nykymeno vain koko ajan lisää kiirettä, suorituspaineita jne. Kun maapallon rajat ovat selvästi tulleet vastaan, on kummaa, että me vain kiihdytämme automme vauhtia tiiliseinää päin, mikä on analogia nykymenon jatkumiselle. Nykymenon on loputtava, jos nykymuotoisen sivilisaation halutaan säilyvän. Tulevaisuus ei voi perustua rajattomaan kasvuun, vaan kansantuotteen sijaan on ruvettava katsomaan elämän laatuun ja kehittämään sitä. Näin ajatellen esimerkiksi nelipäiväinen, kuusituntinen työviikko, voisi olla ihan kohtuullinen ratkaisu. Silloin tietysti jokaisen ansiot vähenisivät, mutta niin vähenisi myös kiire ja työttömyys käytännössä katoaisi. Ehkä työntekijöiden elämänlaatu kohoaisi ja julkisen sektorin kustannukset pienenisivät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, palkkaneuvottelut, työnantajat, työntekijät, ammattiyhdistysliike

Maahanmuutto paremman elämän perässä

Torstai 16.1.2020 klo 13:51 - Mikko Nikinmaa

Ehkä suurin maahanmuuton vastustamisen peruste on se, että mamut tulevat tänne Suomeen vain paremman elämän perässä eivätkä kotimaassaankaan kärsineet absoluuttista hätää. Näin varmasti useassa tapauksessa onkin, mutta voiko se meillä Suomessa olla vastustuksen peruste? Suomesta kun on lähtenyt satoja tuhansia ihmisiä Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan, ei pakoon absoluuttista hätää, vaan paremman elämän perässä. Jos tilanne on nyt muuttunut niin päin, että Suomi on nettomaahanmuuton kohde eikä maastamuutosta kärsijä, eikö meidän pitäisi olla tyytyväisiä? Olemme pystyneet nostamaan Suomen köyhyydestä, jossa vielä alle 200 vuotta sitten kärsittiin nälänhätää, yhdeksi maapallon vauraimmista valtioista.

Kun Suomesta lähti suuria ihmismääriä maailmalle, vastaanottajamaat toivottivat tulijat tervetulleiksi, työntekijöitä tarvittiin ja tilaa oli. Tällä hetkellä Suomi tarvitsee työntekijöitä ja tilaa on, mutta maahanmuuttajia karsastetaan. Väärännäköinen tai –niminen ihminen ei useiden piirien mielestä ansaitse edes mahdollisuutta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Eiväthän mamut muuta halua kuin elää meidän kustannuksellamme. Käytetään niihin kuluvat rahat esimerkiksi vanhustenhuoltoon.” Samaan aikaan vanhusten ja vammaisten hoito kärsii kroonisesta työvoimapulasta, jota nämä maahanmuuttovastaiset piirit eivät mitenkään omilla muilla toimillaan pyri helpottamaan. Kun muukalaiselle ei anneta työmahdollisuutta, ei hänelle juuri jää muuta mahdollisuutta nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassamme kuin joutua sosiaaliavun varaan.

Toisaalta maahanmuuton kannattajat, jotka leimataan ”vihervasemmistolaisiksi kukkahattutädeiksi”, tekevät helposti karhunpalveluksen ajamalleen asialle hyssyttelemällä tänne hakeutuvien ihmisten ”kulttuurien” haittapuolia. Tilannehan on useimmiten se, että maahan tulijoiden lähtömaissa ”vihervasemmistolaiset kukkahattutädit” eivät saisi olla mitään mieltä. Lähi-Idässä ja Afrikassa, joista useimmat tulijat ovat kotoisin, on naisen asema tuskin karjaa parempi. Niinpä maahantulijoiden integroimisessa tärkeässä asemassa on kohottaa tasa-arvon vaatimus tärkeäksi. Kun on seurannut jopa arabimaista tulleita jatko-opiskelijoita, joiden on mahdotonta hyväksyä naisopettajien antamia määräyksiä, machokulttuurin voiman näkee hyvin – ja siitä pitää päästä eroon eikä se onnistu asiaa hyssyttelemällä.

Niinpä, maahanmuuton pitäisikin sujua niin, että heti kun tänne tullaan, tulijoiden pitäisi päästä/joutua työhön. Tehtävä työ riippuisi tietysti maahantulijan taustasta, jota selvitettäisiin haastatteluilla. Mutta ennen muuta olisi tärkeätä, että tulijoiden sosiaalietuudet olisivat vastikkeellisia. Jo tämä veisi maahanmuuton vastustajien tärkeimmän argumentin pois. Lisäksi useassa yhteydessä on havaittu, että tärkein osa kotoutumista on päästä työhön tai kouluun. Erityinen huomio tulisi kiinnittää maahanmuuttajanaisten ja tyttöjen koulutukseen; valitettava tosiasia on, että muuttajien lähtömaissa naisten koulutus puuttuu lähes kokonaan. Lisäksi ne maahantulijat, jotka tulevat tänne ”vain saadakseen sosiaalietuja tekemättä mitään” lähtisivät nopeasti pois, kun ”yleiset työt” olisivat edellytys sosiaalietuuksien saamiselle.

Miksi käsittelen ympäristöblogissani maahanmuuttokysymystä? Tähän on yksiselitteinen vastaus. Jo nyt suurin osa maahanmuutosta paremman elämän perässä johtuu lähtömaiden ympäristöongelmista. Lähtömaiden väestöntiheys on kasvanut liikaa ja maan viljavuus on heikentynyt. Molempien asioiden seurauksena maahanmuutto vain pahenee tulevaisuudessa, erityisesti jos toimitaan niin kuin sen vastustajat haluavat – karsitaan kehitysapua. Ympäristöpakolaisuuden lisääntymisen estämiseksi tulisi toimia juuri päinvastoin: lisätä ympäristöpainotteista kehitysapua oman etumme vuoksi.       

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristöpakolaisuus, kehitysapu, elintasopakolaisuus, maastamuutto Suomesta

Environmental Effects of Shipping

Keskiviikko 15.1.2020 klo 15:44 - Mikko Nikinmaa

Close to 70 % of all trade is transported waterborne. In terms of carbon footprint this way of transport is much better than air or road traffic, but there are still several environmental consequences. In addition to carrying cargo, cruises are becoming more and more popular form of tourism. Currently, cruise ships (including ferries) constitute close to 15 % of the world’s total fleet. The environmental consequences of shipping have been reviewed by Jägerbrand et al. (Science of the Total Environment 695, 133647, 2019).

The first environmental problem is the use of marine heavy fuel oil as a source of energy in ships (and petrol in small boats). While the total fuel consumption is only a very small percentage (less than 0.5 %) of total oil use, the fuel has until recently contained very high sulphur oxide concentrations, so that at the time that European and American land-based industries and power plants have been required to remove sulphur oxides from their smoke because of the acid rain problem of 1970’s and 1980’s the ship fuel use has contributed 10-20 % of the world’s sulphur dioxide emissions. Now that European Union has put an upper limit to the allowed sulphur concentration first in the Baltic anIMG_20170802_0109.jpgd North Sea, because of their heavy shipping, the Finnish shipping companies and industries were screaming that such an increase in the transport costs (low-sulphur fuel oil is more expensive than high-sulphur one or alternatively removing sulphur dioxide from fumes cost). However, the EU directive has been in effect a couple of years now, and has not resulted in serious economic disturbances (this incidence, to me, shows the hypocrisy of environmental thinking of many policy makers, as soon as any imagined expenses are increased because of environmental actions, they cannot be tolerated). The World Maritime Organisation is now putting an upper sulphur limit to all maritime heavy fuel oil. But in the long run, one should be able to go to oil-free shipping. Effective wind turbines are developed, and some ships using them may soon sail in the world’s seas. With the use of oil, there are several types of oil spills. Although the shipwrecks with pronounced oil leakage have decreased, most harmful spills are ones in small scale: washing empty oil tanks, using lubricating oils etc. It doesn’t help the seabird losing its insulation and dying of hypothermia knowing that the spill was small.

Another traditional big problem has been the use of antifouling paints on ships. They are used to prevent the growth of organisms on ships, both barnacles and algae. The growth of organisms on ship hulls can increase fuel consumption more than 10 %. Because very different types of organisms are tergeted, the toxic agents must kill all forms of life. Tributyltin (TBT) chloride was initially the common toxic agent, because it was very toxic, but considered to break down in weeks. However, it was noticed in 1980’s that TBT caused imposex (females developed male penis and became infertile) in molluscs near boat harbours. This led to a complete ban of the compound, but it persist in anoxic sediments for tens of years, and there are consequently still toxic TBT concentrations in narrow and shallow shipping routes. The next generation of antifouling paints has used copper ion as the toxic compound. To increase the paint’s toxicity to photosynthetic organisms, herbicides such as diuron are added. Presently, it appears that leaching from the ship paints is the major source of copper in aquatic environment. Further, the problem that cannot be avoided is that antifouling paints must kill everything.

Another problem with ships is that their waste has been disposed to sea with “out of sight out of mind” mentality. This has included both toilet wastewater and solid waste. While in most cases the waste load is very small in comparison to the waste coming from land, the increased cruising activity in Arctic and Antarctic has made the waste from ships a major cause of pollution in these vulnerable areas. The problem could be solved simply by storing all the wastes onboard until visiting the next harbour. Shipping is also a major reason for the introduction of invasive alien species, largely when the tanks with ballast water are emptied. Filtration of water entering or leaving the tanks could suffice to prevent the introduction.

Ships also affect the coasts: the waves generated will erode coastal areas, and the sediments of shallow shipping routes will be affected. Little can be done to avoid this except to site-planning of the harbour. Since most of the harbours have established sites, their location cannot really be affected. Finally, shipping generates noise. In the aquatic environment noise travels much longer than in air, and may disturb the communication of fish and marine mammals. Again, little can be done to reduce noise as long as present type motors are the norm – sailing ships would be much quieter.

In conclusion, many of the environmental effects of shipping could be solved with modest expenses. In this, as in many other cases, applying environment-friendly solutions is more a question of will than of not being able to. One point about goods transport is that we should reduce it by changing to production nearby instead of production thousands of kilometers away to be environmentally friendly.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: antifouling paints, oil pollution, invasive alien species, waste management

EU:n lyijydirektiivi on perusteltu

Lauantai 11.1.2020 klo 12:12 - Mikko Nikinmaa

Kun EU-direktiivi on kieltämässä lyijyhaulit, ovat lehtien yleisönosastot täyttyneet kirjoituksista, joissa sanotaan EU:n taas puuttuvan asiaan, jolla ei ole mitään haitallista merkitystä ja joka vain hankaloittaa tavallisen ihmisen harrastusta. Yksikin kirjoittaja sanoi, etteiväthän uudet, vähäiset haulimäärät aiheuta mitään, kun entisetkään eivät ole aiheuttaneet. Mahtaakohan asia kuitenkaan olla niin? Kuten kirjoittaja sanoo, lyijy ei häviä mihinkään, joten kaikki lisä tulee entisen kuorman päälle. Kun kirjoittajat sanovat, etteihän ympäristöön hauleista joutunut lyijy aiheuta myrkytyksiä, tämä ei pidä paikkaansa. Web of Sciencessä on satakunta tieteellistä artikkelia, jotka ovat arvioineet lintujen kärsineen lyijymyrkytyksestä. Yksikin artikkeli arvioi useiden miljoonien lintujen kuolevan vuosittain lyijyaltistukseen (De Francisco ym. Avian Pathology 32, 3-13, 2003). Myös ihmisen altistuminen lyijylle on aiheuttanut merkittäviä ongelmia jo muinaisen Rooman ajoista alkaen. Osittain Rooman valtakunnan tuhon ajatellaan johtuvan silloisiin suurkaupunkeihin rakennetuista lyijyvesijohdoista vapautuneesta lyijystä.

Lyijyammukset kieltävän direktiivin vastustus yleisönosastoissa näyttääkin oivalta esimerkiltä siitä, mitä populismi on: (1) Kaikki EU:hun liittyvä on pahasta ja (2) tutkimustieto on joutavanpäiväistä roskaa, jos uskon toisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristönsuojelu, populismi, vesien saastuminen

Uusi vuosikymmen - nyt on muutoksen aika

Sunnuntai 5.1.2020 klo 17:40 - Mikko Nikinmaa

”Tuhoa pelättiin myös 1980-luvulla, mutta koittikin toivon aika”. Saska Saarikosken essee Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 5.1.2020 keskittyy pääasiassa siihen, kuinka politiikan sukupolvenvaihdoksen tapahtuminen tarkoittaa toivottavasti sitä, että samalla tavoin kun 1980-luvulla, ongelmat voidaan ratkaista, tällä kertaa uuden päättäjäsukupolven uusien näkökulmien ja ratkaisujen myötä. Näin sopiikin toivoa.

Tämän hetken ongelmia lähestyttäessä tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että ne poikkeavat periaatteellisesti 1980-luvun ongelmista. Silloin tuhon mahdollisuuden aiheutti ennen muuta ydinaseiden käytön uhka. Se, että uhkakuvat eivät toteutuneet, ei edellyttänyt kuin järjen käyttöä pienen poliittisen päättäjäjoukon piirissä. Selviäminen tämän hetken ongelmista taas vaatii, että yleisesti tiedostetaan maapallon rajallisuus. Kun maapallolla on rajat, täytyy koko kansantalouden ja politiikan lähtökohtien, jotka perustuvat siihen, että kaikenlainen kasvu voi jatkua rajattomasti, muututtava täysin. Tämä edellyttää sitä, että maapalloa ajatellaan yhtenä kokonaisuutena kokonaan toisin kuin kaikkialla noussut kansallispopulismi sanoo. Itse asiassa, jos populismia tarkastelee, se on yritys palata ”vanhoihin hyviin aikoihin”, mutta kun vanhoina hyvinä aikoina maapallon rajat eivät vielä olleet tulleet vastaan niin nyt ne ovat. Tämän vuoksi nationalistinen ajattelu ei voi tuoda ratkaisuja, ellei olla halukkaita sotaan.

Todennäköisesti ilmastonmuutos ja muut ihmisen aiheuttamat ongelmat eivät tuhoa ihmislajia kokonaan, vaikka populistit pystyisivätkin estämään tarpeellisten muutoksien tekemisen, mutta sivilisaatio nykyisessä muodossaan todennäköisesti loppuu. Populaation jyrkkä pieneneminen noudattaisi vain yleisiä ekologisia periaatteita, joiden mukaan eläinlajin populaation liikatiheyden seurauksena koittaa katastrofi, joka pienentää populaatiota ympäristön sietämälle tasolle. Joka paikkaan levinneen ihmislajin osalta tällaiseksi katastrofiksi koituu ilmastonmuutos, jos emme ole valmiita muutoksiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, populismi, kasvun rajat

Rajat kiinni-populismi ja Pohjois-Korean tie vai ympäristöglobalismi

Torstai 2.1.2020 klo 16:48 - Mikko Nikinmaa

Kaikkiin ongelmiin ovat syypäitä muut kuin me itse. Tähän lauseeseen voi kiteyttää populismin koko sanoman. Populismiin liittyy nimenomaan muiden syyllistäminen. En ole vielä kertaakaan kuullut ehdotuksia ongelmien ratkaisemisesta, uusista näkökulmista tai kehitysmahdollisuuksista populisteilta. Amerikka tulee taas suureksi, jos Kiina ja Eurooppa eivät pysty käyttämään hyväkseen USA:ta ja jos meksikolaiset ja muu roskaväki pidetään rajojen ulkopuolella. Iso-Britannian ongelmien syy ei ole liiallinen pitäytyminen perinteiseen tehdastuotantoon vaan EU. Euroopassa yleisestikin kaikki vaikeudet johtuvat toisaalta Euroopan Yhteisöstä ja toisaalta muslimisiirtolaisista. Ja meillä Suomessa asiat olisivat hyvin, jos rajat olisivat kiinni emmekä syytäisi rahaamme turvapaikanhakijoihin, kehitysapuun ja Euroopan Yhteisöön. Silloin rahat riittäisivät vanhustenhuoltoon, työttömyys poistuisi ja rikokset loppuisivat – eiväthän muslimipakolaiset ole muuta kuin terroristeja ja raiskaajia. Mikähän elämä olisikaan syntynyt 2019 paljastuneista pedofiileistä, jos joukossa olisi ollut maahanmuuttaja eikä pohjalainen kirkkovaltuutettu. Mutta eihän hänestä voinut liikaa puhua, hänhän olisi voinut olla kuka tahansa meistä, sen sijaan mamun tunnistaa jo kaukaa ulkonäöltä.IMG_20170725_0024.jpg

Perussuomalaisten mukaan asiat olisivat paremmin, jos rajat olisivat kiinni ja Suomi eläisi omaa elämäänsä ilman sidosta Euroopan Yhteisöön. Maapallolla on nykyisin vain yksi esimerkki valtiosta, joka pyrkii toteuttamaan rajat kiinni-ajattelutapaa: Pohjois-Korea. Perussuomalaisten gallupsuosion jatkuvasti noustessa voisi olla hyvä miettiä, johtaisiko rajat kiinni-ajattelu vastaavaan. Vaikka me olemmekin Euroopan Yhteisössä nettojäsenmaksaja, ovat erilaiset laskelmat Suomelle koituneista hyödyistä ja haitoista jäsenyyden aikana osoittaneet, että jäsenyydestä koituneet taloudelliset hyödyt ovat olleet pari miljardia haittoja suurempia vuosittain. Jopa euro, jota kiivaasti on vastustettu, on äärimmäisen mukava: ei tarvitse miettiä rahanvaihtoa kun lähtee Välimeren lomalle. Se, minkä takia euroon liittyy ongelmia, ei oikeastaan johdu yhteisestä rahasta sinänsä, vaan siitä, että kaikki kustannustasoon vaikuttavat päätökset on tehtävä Suomen sisällä eikä enää voida tehdä markan devalvaatioita, joiden vaikutukset yksittäisen kansalaisen kukkaroon olivat hitaampia kuin nykyisin.

Tuskin kuuluminen Euroopan Yhteisöön on ajanut teollisuutta pois Suomesta. Lisäksi perussuomalaisten puheet ilmastovouhotuksen negatiivisista vaikutuksista teollisuustyöllisyyteen on hankala yhdistää siihen, että teollisuustyönantajat sanovat, että Suomen pitäisi olla kunnianhimoisempi ilmastotoimissaan. Paremminkin tässä on sama ongelma kuin populismin nousussa muualla. Kun jossakin on ajauduttu taantuvan kehityksen tielle, on helpompi kääntyä valittajien kelkkaan kuin miettiä, miten taantuman kierteestä pääsisi eroon. Samaten sosiaalisia etuja käyttävän on helpompi syyttää mamuja niihin kuluvan rahan lisääntymisestä kuin miettiä sitä, miten etuja käyttävien ihmisten määrää pystyttäisiin uusilla ratkaisuilla vähentämään.

Totisesti, tulevaisuus ei voi perustua siihen, että valitetaan ja halutaan takaisiin menneeseen, mitkä ovat populismin perusperiaatteet. Paremminkin meidän täytyy tunnustaa, että maapallolla on rajat ja että me olemme jo ylittäneet ne. Sen jälkeen voimmekin ruveta keksimään ratkaisuja, joista jotkut varmasti ovat epämukavia, mutta varmasti aiheuttavat vähemmän kaaosta kuin se, että asioiden annetaan jatkua, kunnes katastrofi koittaa. Enää emme voi puhua kansantaloudesta, politiikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja ympäristöstä toisistaan riippumattomina asioina. Ne ovat kaikki samaa kokonaisuutta, jossa kaikkien rakaisujen on otettava huomioon maapallon rajallisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, euroopan yhteisö, kansantalous, kestävä kehitys

Onhan ilman hiilidioksidipitoisuus ollut korkea ennenkin ilman ihmisen vaikutusta

Sunnuntai 29.12.2019 klo 20:07 - Mikko Nikinmaa

Ilmastoskeptikkojen kuulee usein sanovan: ”Onhan ilman hiilidioksidipitoisuus ja lämpötila olleet korkeita ennenkin, täysin ilman ihmisen vaikutusta. Eihän se ennenkään ole aiheuttanut katastrofeja. Miksi tilanne olisi toinen nyt?” Tämä lausahdus on toki totta, mutta se ei ota huomioon lukuisia eroja, joita tämänhetkisellä muutoksella on aikaisempiin, jotka eivät ole sisältäneet ihmisen osuutta.

Aluksi on aiheellista todeta, että vaikka ilmaston muutokset vaikuttavat eliöiden esiintymiseen, ei elämä kokonaan todennäköisesti ole katoamassa. Pahimmassakin tapauksessa on todennäköistä, että pieniä ihmisjoukkojakin säilyy hengissä.

Ensimmäinen ero muinaisiin aikoihin on se, että jokseenkin kaikki ne tekijät, jotka ihmisestä riippumatta nostivat hiilidioksidipitoisuutta kuten tulivuorenpurkaukset, aiheuttivat sellaisenaan pilvimuodostusta, mikä laskee lämpötilaa. Näin ollen aikaisemmissa tapauksissa hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan nousun yhteys ei ole ollut yhtä selkeä kuin tällä kertaa. Hiilidioksidipitoisuuden nousu ja lämpötilan muutokset ovat myös tapahtuneet tuhansia vuosia nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämän takia eliöt eivät ehdi sopeutua geneettisesti uusiin olosuhteisiin ja seurauksena voidaan pelätä, että useat lajit ajautuvat sukupuuttoon. Tämänhetkisen muutoksen nopeutta voidaan verrata todennäköisesti tapahtuneeseen asteroiditörmäykseen, minkä aikanaan arvellaan aiheuttaneen nopean lämpötilanlaskun ja sen seurauksena dinosaurusten kuolemisen IMG_20170813_0180.jpgsukupuuttoon. Tällä hetkellä ihmisiäkin on hirvittävä määrä: kun aikaisempien lämpimien kausien ihmisen kaltaisia olentoja joko ei ollut tai oli vain muutamia tai muutamia kymmeniä miljoonia niin nykyisin meitä on lähes kahdeksan miljardia. Lisäksi tästä ihmisjoukosta asuu lähes puolet alueilla, jotka voivat muuttua elinkelvottomiksi joko merenpinnan nousun, kuivuuden tai lämpötilan nousun vuoksi.

Ilmastomuutoksen suuret vaikutukset johtuvat jossain määrin siitä, että koko nykyinen sivilisaatio on syntynyt ja kasvanut aikana, jolloin ympäristöolosuhteet eri puolilla maapalloa ovat olleet sangen stabiilit. Vaikka lämpötila eri maailmankolkissa onkin ollut erilainen, se on ollut suhteellisen helppo ennustaa. Sateet ovat tulleet ajallaan ja tuulet ovat olleet sopivia. Ilmaston muutoksen seurauksena kaikenlaiset oudot sääilmiöt tulevat tavallisemmiksi – Etelä-Kaliforniassa sataa lunta, tulipalopakkaset paukkuvat Chicagossa, Grönlannissa on 30 astetta lämmintä, kuivuus ja rankkasateet vaivaavat vuorotellen Intiaa, helleaalloista kärsitään ympäri maapalloa ja hirmumyrskyistä rannikoilla jne. Seurauksena on ruuan tuotannon ja kuljetusten vaikeutuminen, vauvojen, sairaiden ja vanhusten kuolemat, asumusten rikkoutuminen myrskyissä yms.  

Niinpä, nykyisenkaltaisia lämpötilan muutoksia on ollut ennenkin, mutta ihmisen vaikutukset ja ympäristön ja ihmiskunnan tämänhetkiset piirteet aiheuttavat sen, että haitalliset vaikutukset ovat suuria. Elämä ei varmaan häviä, mutta esimerkiksi sivilisaatio nykyisessä muodossaan voi kadota, jos emme tee mitään, vaan ilmastoskeptikkojen  tapaan sanomme, että onhan näitä lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden muutoksia ennenkin ollut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ilmastoskeptikot, väestönkasvu

Hyvää Joulua

Maanantai 23.12.2019 klo 19:27 - Mikko Nikinmaa

Uneksin maailmasta, jossa vain kynttilät palavat eivätkä ilmastomuutokseen liittyvät metsäpalot. Maassa on rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto, samaan taloon mahtuvat niin ateisti, kristitty, muslimi kuin juutalainen. Maata ei enää köyhdytetä ja linnut laulavat eivätkä enää kuole myrkytettyjä hyönteisiä syötyään. Ihmisten määrä kääntyy laskuun samoin kuin maailman energian ja resurssien kokonaiskulutus. 

Ja valkea joulu on Lounais-Suomessakin muualla kuin kuvissa.

Helmikuu.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

From Concrete to Wood in Building: Combatting Climate Change

Keskiviikko 18.12.2019 klo 14:53 - Mikko Nikinmaa

Another indication of the climate change is the observation that Australia experienced the hottest day ever. Despite this and a multitude of other signs, the backward-looking politicians like the Australian prime minister thwart any actions to combat climate change. President Trump lists as one of his major achievements “cancellation of the unfair and costly Paris Climate Agreement”.

The discussion about climate change has concentrated on coal and oil use in energy production and on eating meat. Also flying and rain forests have attracted much media attention. It is seldom mentioned that the size of the human populIMG_20170809_0038.jpgation is a problem, and actually makes the populistic solution of going back to the past impossible. In the past that the backward-looking leaders want to return to, there were two-three billion people, now we are about eight billion. With two-three billion people, limits to growth had not been reached, now they have. The importance of unicellular algae of the ocean in generating the oxygen balance by photosynthesis is often not acknowledged. Yet, almost half of the oxygen-generating photosynthesis is carried out by these small algae. Finally, one of the important carbon dioxide sources is concrete building – it accounts close to ten percent of the present carbon dioxide emissions.

Thus, one should stop building using concrete and steel. Most of the carbon dioxide emissions are due to cement production, an indispensable component of concrete. Making brick or stone houses would already be much better than concrete. However, the pest alternative would be wooden houses. Technologies are already available, which enable building multi-store houses. Further, the probability of burning of wooden houses is much reduced from 19th century, when whole cities could burn. In a wooden house the carbon would be stored for its entire life length, up to several hundred years. Thus, if all new buildings were wood-based, the carbon footprint of building sector would decrease for 10 % of world total to 0. This would be a huge win in combatting climate change, and could be reached with the presently available techniques. In view of this, one must ask: why is it not done?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: carbon footprint, population growth, Paris Climate Agreement, temperature

Vanhemmat kirjoitukset »