Miten Itämeren tila on muuttunut 1960-luvulta lähtien?

Sunnuntai 21.7.2019 klo 17:56 - Mikko Nikinmaa

Kun olen Itämeren muutoksia seurannut melkein 60 vuotta, ajattelin tähän blogiin mitä kotimerellemme on tänä aikana tapahtunut. Olen koko sen ajan kun mitään muistan, elänyt Suomenlahden ja Saaristomeren rannalla. Lapsena veden tilan seuranta perustui kalastukseen, mutta myöhemmin olen tutkinut ympäristömyrkkyjen, hapen puutteen ja lämpötilamuutoksien vaikutuksia vesieläimiin. Kun lisäksi olen toimittanut johtavaa kansainvälistä vesistötoksikologian julkaisusarjaa Aquatic Toxicology ja kirjoittanut alan perusoppikirjan Introduction to Aquatic Toxicology, on tietämykseni Itämeren eläinten tilaan vaikuttaneista muutoksista viime vuosikymmeninä sangen perusteellinen.

Kun lapsena olin isän mukana kalamatkoilla, oli Suomenlahden itäosassakin turskia. Erityisen paljon 1960-luvun puolivälissä tuntui kuitenkin olleen härkäsimppuja. Parhaimmillaan niitä oli kymmenessä verkossa, joissa saattoi olla parikymmentä siikaa, kymmenisen kuhaa, parikymmentä ahventa, särkiä, joitakin säyneitä ja kampeloita sekä joskus meritaimen, toistasataa. Kun härkäsimppu on kylmän veden kala, joka kuteekin keskellä talvea, sen huima väheneminen saattaa olla ensimmäinen merkki ilmastonmuutoksesta. Riittävän kylmää vettä ei enää kesäaikaan ole missään Suomenlahden syvyydessä. Muutenkin 1960-luvun kalalajisto Suomenlahden itäosassa oli vähäravinteisen ympäristön lajistoa. Ne särjetkin, joita verkoissa oli, olivat vallan muuta kuin rehevien pikkujärvien punasilmät: jopa puolikiloisia vonkaleita. Toinen osoitus vähäravinteisesta vedestä oli se, että kiviluodoille saattoi veneestä hypätä liukastumista pelkäämättä. Luotojen limoittuminen viherlevien vuoksi rupesi tapahtumaan vasta 1970-luvun alussa. Silloin Leningradin alueen jätevedet rupesivat aiheuttamaan näkyvää rehevöitymistä.

Tutkijoiden ensimmäiset varoitukset Itämeren rehevöitymisestä ja siiheItameri_1.jpgn liittyvistä ihmisten, erityisesti lomalaisten, elämää haittaavista ilmiöistä, tehtiin 1960-lvun lopussa. Tuolloin tutkijat sanoivat, että mikäli vedenpuhdistukseen ei välittömästi sijoiteta huomattavia rahasummia, muutaman vuosikymmenen kuluttua nähdään suunnattomia ongelmia. Talouspiirit sanoivat silloin, että sellainen ei kannata ja että koko uhkasta puhuminen on vain luonnonsuojelijoiden vouhotusta. Nihkeä suhtautuminen ulottui myös tiedotusvälineisiin, esimerkiksi Helsingin yliopiston biologian opiskelijat järjestivät talvella 1976 Itämeri-illan, jonka tarkoituksena oli tuoda yleisön tietoon Itämeren ympäristöongelmat. Olimme kutsuneet tärkeimmät lehdet, radion ja television paikalle – kukaan ei tullut. Syynä oli, ettei Itämeressä ollut näkyvissä sellaisia ongelmia, jotka olisivat suurta yleisöä kiinnostaneet. Koko ajan, kun asian ei ajateltu olevan riittävän tärkeä aiheuttamaan kustannuksia, ”jotka vaarantaisivat kilpailukykymme”, Suomen ja Ruotsin metsäteollisuudet päästivät vesistöön jätettä, jonka rehevöittävä vaikutus vastasi suunnilleen sadan miljoonan ihmisen asumisjätevesiä. Nämä päästöt ovat suuri syy nykyiseen sisäiseen kuormitukseen. Teollisuuden huonosti puhdistetut tai puhdistamattomat päästöt sisälsivät myös merkittävän määrän ympäristömyrkkyjä,

Sen, mitä edellä kuvaan suhtautumisesta ja teoista Itämeren ympäristöongelmien suhteen, voisi hyvin siirtää ilmastomuutoksen käsittelyyn. Ilmastomuutoksen osalta ensimmäiset tutkijoiden varoitukset tehtiin 1970-luvulla ja varoitukset ovat voimistuneet koko ajan. Aluksi tiedotusvälineet eivät olleet lainkaan kiinnostuneet aiheesta ja vieläkin ilmastoskeptikkojen kirjoitukset saavat usein paljon enemmän huomiota kuin niiden totuusarvo edellyttäisi. Pitkään talouselämä vähätteli ongelmaa ja vieläkin on tahoja sekä talouselämässä, poliittisissa piireissä ja tavallisten kansalaisten joukossa, jotka pitävät koko asiaa ”luonnonsuojelijoiden ilmastovouhotuksena”. Eiköhän Itämeriesimerkki kuitenkin osoita, että tutkijoiden varoituksiin kannattaisi kiinnittää huomiota ja toimia niiden mukaan.

Koko 1970-luvun huonosti puhdistetut asutus- ja erityisesti teollisuusjätevedet huononsivat Itämeren veden laatua. Ympäristömyrkkypitoisuudet vedessä nousiItameri_2.jpgvat niin, että ravintoketjun yläpään kaloja syövät eläimet, esimerkiksi merikotka ja hylkeet, saivat merkittävän määrän rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä. Tämän tuloksena koko Suomen merikotkakannan poikasmäärä väheni muutamaan vuodessa 1970-luvulla ja hyljekannat pienenivät kahdestakymmenestä tuhannesta muutamaan sataan. Hyljekantojen pienenemisen syyksi osoittautui se, että pahimmillaan jopa 90 % hyljenaaraista oli lisääntymiskyvyttömiä. Todennäköisesti niiden lisääntymiselimistön (kohtu ja istukka) rakenteen muutokset ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta estivät sikiökehityksen. Merikotkien ja hylkeiden lisäksi ympäristömyrkkyjä on esitetty ainakin lohen lisääntymishäiriöiden ja rakkolevien vähenemisen syyksi. Korkeimmat pysyvien ympäristömyrkkyjen pitoisuudet havaittiin 1980-luvulla. Vaikka tuolloin oltiin jo havahduttu esimerkiksi orgaanisten klooriyhdisteiden vaaroihin ja niiden käyttö oli kielletty, myrkkyjen hajoaminen on niin hidasta, että ne ovat vieläkin ongelma. Kun veden pysyvien ympäristömyrkkyjen pitoisuudet olivat korkeimmillaan, vesi pysyi suhteellisen kirkkaana. Mielestäni tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että myrkyt haittasivat käytännöllisesti katsoen kaiken elollisen kasvua/lisääntymistä. Lisäksi kun eliöt käyttivät ravinteita tuona aikana vain vähän, ne kertyivät meren pohjaan suuremmassa määrin kuin olisivat, jos myrkkypitoisuudet olisivat olleet alhaisemmat sallien kiivaamman ravinteita käyttävän kasvun. Kirkas vesi ei toisin sanoen ollenkaan tarkoita puhdasta vettä. Se tarkoittaa vain sitä, etteivät levät, kasvit ja mikro-organismit kasva vedessä hyvin. Tähän voi syynä olla ravinteiden vähäisyys kuten useimmissa suomalaisissa luonnontilaisissa järvissä, korkeat ympäristömyrkkypitoisuudet kuten Itämeressä1980-1990-luvuilla tai rehevien järvien happamoituminen kuten Pohjoismaissa 1980-luvulla. Analogiana voi käyttää juomavettä, jossa ei saa kasvaa mitään. Tämän takia se desinfektoidaan – kaikki elollinen tapetaan, aikaisemmin klooriyhdisteillä, nykyisin usein otsonoinnilla tai UV-säteilyä käyttäen. Mikrobien kasvaminen putkistoissa estetään putkistojen ajoittaisella myrkyttämisellä useimmiten kloramiinia käyttäen. Jos käyttämäämme juomaveteen laitetaan kala, se kuolee pian kidusvaurioista, yleensä solujen paksuuntumisesta, johtuviin hengitysvaikeuksiin. Meidän suolistomme solujen paksuuntuminen ei aiheuta vastaavanlaisia ongelmia elämällemme, minkä takia kirkas kloorilla käsitelty vesikään ei aiheuta akuutteja haittoja, joita taas vesijohtovedessä kasvavat mikro-organismit voisivat aiheuttaa.

Pysyvien ympäristömyrkkyjen pitoisuudet Itämeressä ovat laskeneet pahimmista ajoista viidennekseen tai jopa kymmenesosaan. Samaan aikaan kun myrkkypitoisuudet alkoivat laskea, rakkolevät rupesivat lisääntymään, vaikka rehevöityminen periaatteessa heikentää niiden kasvua. Myös hylkeiden lisääntyminen rupesi onnistumaan ja hyljekannat ovatkin palanneet 1940-luvun tasolle. Vaikka hyljekantojen kasvun kauheudesta onkin puhuttu paljon, suurin huoli viime vuosina on ollut sinileväkukinnoista. Kaikki nämä muutokset johtuvat veden myrkyllisyyden vähenemisestä. On toki totta, että sinilevien kasvu kiihtyy ravinne- erityisesti fosfaattipitoisuuksien noustessa, mutta sinileväkukintoja ei juurikaan ollut 1980-luvun lopulla, vaikka veden fosfaattipitoisuus tällä hetkellä on suunnilleen sama kuin tuolloin. Mikä noista ajoista on muuttunut, on ympäristömyrkkypitoisuus. Fosfaattipitoisuudet Itämeren vedessä ovat säilyneet korkeina, vaikka maalta tulevan fosfaatin määrä on vähentynyt ainakin viidennekseen. Syynä tähän on se, että meren pohjaan on kertynyt vuosien huonon vedenpuhdistuksen vuoksi fosfaatteja, jotka nyt aiheuttavat ”sisäistä kuormitusta”. Toisin sanoen maksamme nyt vanhoista synneistä. Kun tutkijat sanoivat 1960-70-lukujen vaihteessa, että tehokkaat vedenpuhdistuslaitokset pitäisi heti rakentaa puunjalostusteollisuuteen, mutta silloin siihen ei ollut rahaa eikä kilpailukyvystä voitu luopua, silloin olisi nykyisellä rahanarvolla tarvittu suunnilleen sama summa rahaa koko rehevöitymis- ja sinileväongelman estämiseksi kuin nyt tarvitaan vuosittain ongelman pitämiseksi ennallaan. Ehkä tämä opetus kannattaisi pitää mielessä ilmastomuutoksen vastaisten toimien suunnittelussa – mitä myöhemmin toimiin ryhdytään, sitä kalliimpia tekoja tarvitaan. Sinileväongelmienkin kannalta ilmastomuutos on haitallinen, koska lämpötilan nousu lisää sinilevien kasvua.    

Itämeren muutoksien historia voi olla opetuksena tämänhetkisten ja tulevien ympäristömuutoksien ratkaisemiseksi – jos niin halutaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sinilevä, veden saastuminen, hylkeet, rehevöityminen

No Anthropogenic Climate Change? Another case where correlation is falsely interpreted to indicate causality

Lauantai 20.7.2019 klo 15:05 - Mikko Nikinmaa

An article “giving experimental evidence” that it is not greenhouse gases, but changes in humidity/low level clouds, causing temperature increase, is circulating. The article is widely used by climate sceptics to indicate that carbon dioxide increase has little to do with the observed temperature increase. I wish it were so, but a quick reading of the ArXiv 2019 (Kauppinen & Malmi; arxiv.com) manuscript (NO EXPERIMENTAL EVIDENCE FOR THE SIGNIFICANT ANTHROPOGENIC CLIMATE CHANGE) indicates a serious problem in the conclusion. Measurements of temperature change are unequivocal – temperature has increased markedly from preindustrial time, especially during the last 50 years. Since temperature, cloud cover and humidity data can be found, the authors have calculated correlations between temperature and the other two and have shown significant IMG_3885.jpgrelationship. Up to this point I have no quarrel with the authors. But then, at least to my understanding, they conclude that these correlations indicate causality. From the observed temperature and cloud cover change they calculate that a decrease in % cloud cover causes a decrease in temperature by 0.11 degrees/% cloud cover. However, correlation does not mean causality, it is equally possible that an additional factor influences one or both components of the correlation. A good example of this is the classical ice cream eating and drowning-relationship. There is very tight correlation between the consumption of ice cream and the number of drowning accidents. Yet, few people would claim that ice cream eating causes drowning. A similar problem is in this case, the authors’ calculation indicates an association between cloud cover change and temperature increase. However, the reason why the temperature increases is not verified by the authors’ calculations. It could be anything, for example anthropogenic. Thus, the study does not prove “that the changes in the low cloud cover fraction practically control the global temperature”. It is difficult for me to understand, why this kind of obvious weakness has remained unobserved, when at the same time inaccuracies in the IPCC conclusions are pointed out.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: global temperature, climate sceptics, cloud cover, anthropogenic

Aquatic Oil Pollution ? many-sided problem, until oil use is stopped

Torstai 18.7.2019 klo 11:44 - Mikko Nikinmaa

 

With oil spills, the usual picture in the news is a bird covered with oil. The contaminated bird loses its ability to regulate temperature in water and slowly dies because of heat loss. Although this is a significant problem during oil spills, it is probably not the most important one. As the most important one I would place the effect of oil contamination on mainly unicellular marine algae. Marine algae account for almost half of global photosynthesis, thus being the most important carbon dioxide sinks of the world. Largely because of oil pollution, it has been estimated that the algal carbon dioxide sink has decreased by 20 %. This negative effect is greater than would be caused, if deforestation of Amazon rain forest would increase manyfold. Oil pollution also influences fish. Effects are largely age-dependent and associated mainly with cardiac function. It appears that the toxicity of oil increases with increasing pressure. This is significant, as oil is drilled at deeper depths than earlier. In addition, dispersants, changing oil to small droplets, which are dispersed in the water column, increase the toxicity of oil spill to fish and other aquatic organisms, mostly by increasing the surface area of oil in contact with the (respiratory) surface of organisms. As a consequence, the uptake of toxic components of oil, and thereby their toxic effects, are increased. In contrast, the dispersants in the concentrations used appear to cause little toxicity. It is quite clear that as long as oil is used in significant amounts in fuels and energy production, the problems persist. Further, the socalled biofuels or biodiesels are exactly as bad for aquatic life as fossil oil. Therefore, in terms of combatting climate change, using biofuel is exactly the same as using fossil oil, if the use of fossil fuel is coupled with forestation.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aquatic toxicology, oil spill, water pollution, fish kills

Kansalaisaloite kaivoslain muuttamisesta eduskuntaan

Maanantai 15.7.2019 klo 19:47 - Mikko Nikinmaa

Vuosi sitten kirjoitin tässä blogissa "Olisi ehdottomasti syytä muuttaa kaikkea lainsäädäntöä niin, että ympäristönäkökohdat olisivat mukana taloudellisten ratkaisujen vaatimuksissa. Vain niin voidaan päästä kestävään kehitykseen. Kaivoslain muuttaminen voisi olla ensimmäinen näkyvä muutos tähän suuntaan." On oikein ilahduttavaa, että käytännössä kaikki näkökohdat, jotka nykyisestä lainsäädännöstä puuttuvat ja jotka ovat tehneet Suomesta ulkomaisten kaivosyhtiöiden suosikkikohteen, ovat perusteluissa mukana. Nyt täytyy vain toivoa, että eduskunta toimii Suomen ja ympäristön etujen eikä pelkästään yhtiöiden voittojen ja muutaman ihmisen työllistymisen hyväksi. Jälkimmäisessä tapauksessa kun asetetaan äärimmäisen lyhytnäköinen työllisyyden etu pitempiaikaisen toimivan ympäristön ja tulevaisuuden mahdollisuuksien edelle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: malminetsintä, vesien saastuminen, kaivosyhtiöt

Sokea usko uusiin teknologioihin on yhtä suuri uhka ympäristölle kuin ilmastomuutoksen kieltäminen

Lauantai 13.7.2019 klo 17:11 - Mikko Nikinmaa

Kun Alaska Hikoilee 30 asteen helteessä, Etelä-Ranskan lämpöennätys on 45.1 astetta ja New Orleansia uhkaa suuri tulva jo toista kertaa tällä, vast alle 20-vuotiaalla, vuosituhannella, alkaa ilmastoskeptikkojen lauma ruveta käymään harvalukuiseksi. Heidän sijalleen on noussut esiin joukko, joka on sitä mieltä, että teknologian kehittyminen ratkaisee ongelmat. Teknologiauskovaiset ovat sitä mieltä, että uudet menetelmät pystyvät ratkaisemaan kaiken, joten käytännössä mitään ajatusmallien ja talouden lähtökohtien muutosta ei tarvita. He myös syyttävät uutisointia siitä, että ollaan luomassa ahdistusta ja pessimismmiä.

Kumpikin väite on kaukana totuudesta. Olen käynyt useita ilmastoaktivistien ja -tutkijoiden puheenvuoroja ja katsauksia läpi ja ne tuovat lähes aina esiin, että jo nykyisellä teknologialla suurin osa ongelmista voitaisiin ratkaista, jos kasvuideologiasta luovuttaisiin. Kasvuideologiahan perustuu siihen, että mitään rajoja ei koskaan ole. Kun tuo esille, että maapallo ei paljon laajene nykyisestä ajan kuluessa, vastaukseksi tulee, että sitten vain siirrytään immateriaaliseen kasvuun. Tämäkään ei kuitenkaan ole mahdollista: väesönkasvu johtaa väistämättä siihen, että maapalloa käytetään enemmän. Lisäksi emme täällä rikkaissa maissa voi ajatella niin, etteivät perinteisesti köyhemmät alueet ja niiden lisääntyvät ihmismäärät saisi tavoitella samaa elintasoa kuin meillä on.

On myös niin, että vaikka ilmastomuutokseen liittyvät tekijät pystyttäisiin ratkaisemaan, maapallon rajat tulisivat esiin ympäristön saastumisen, luonnon monimuotoisuuden pienemisen ja maankäytön ja viljavuuden ongelmien vuoksi. Nämäkin liittyvät kasvuideologiaan - samoin kuin mielestäni turha kiire ja se, että mikään ei tunnu riittävän; eriarvoisuus ja suvaitsematomuus kasvavat. Jos lähtökohtana olisi elämisen laatu taloudellsen kasvun sijaan, voitaisiin talouselämän malleja muuttaa. Luopuminen kasvuideologiasta ei suinkaan tarkoittaisi paikalleen jähmettymistä vaan sitä, että uudet innovaatiot eivät perustuisi meillä kulutuksen lisäämiseen ja omaisuuden haalimiseen, vaan siihen, että elämisen laatu paranisi ja kiire vähenisi.

Jos hyväksymme lähtökohdaksi sen, että teknologian edistysaskelet ratkaisevat ympäristöongelmat, kasvuideologiaa ei tarvitse muuttaa ja tuolloin ajaudumme väistämättä ympäristökatastrofiin. Siihen kuluu vain pitempi aika kuin ilman teknologian kehittymistä. Jos taas kasvun tarpeesta luovutaan, materiaalinen kulutustaso alenee, mutta kestävä kehitys on mahdollista ja väitänpä, että elämisen laatu nousee. Miksipä muuten kaikki nationalistipopulistit kaipaisivat takaisin kiireettömään 1960-lukuun?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön tila, taloudellinen kasvu, ympäristömuutos

Cotton - always in the middle of social and environmental problems: could it be replaced for the benefit of mankind

Keskiviikko 10.7.2019 klo 12:17 - Mikko Nikinmaa

Cotton clothes, all of us wear them.  However, do we realize all the social and environmental problems associated and the fact that we could presently achieve a cotton-free society which would be a contribution towards combatting climate change, social inequality and environmental destruction?

Initially, the cotton production was a strong component for American slavery. Cotton fields in southern USA needed workers, and they were brought in Kartano.jpgas slaves from Africa. Although also other forms of cultivation such as growing of tobacco and sugar cane needed workers, cotton cultivation was the most important one, generating rich plantation owners and poor slaves, and later the racial problems in America, which are still a big problem.

The problem with genetically modified organisms really boils down to cotton.  Out of the approximately 32 million hectares, where cotton is grown, approximately 25 million hectares is genetically modified (GM). Consequently, it is my bet that people against the use of GMOs (genetically modified organisms) daily wear clothing that has genetically modified cotton. GM cotton was marketed to farmers saying that the need for pesticides would be reduced. However, that has not turned out to be the case. While the insecticide use in USA and Australia has markedly decreased after the introduction of bt-cotton (a genetically modified plant, which produces its own toxin against several insect pests), the herbicide use has not decreased. In most other cotton-producing countries pesticide use has not decreased, partly because secondary harmful insects require heavy insecticide use to ensure high production. Further, it appears that the difference between pesticide use in large industrial cotton cultivation (decrease in insecticide use) and small cotton farmers (no change or increase in insecticide use) has increased.

 The heavy pesticide use in cotton production is an important component in causing the deaths of non-target organisms. Insecticides kill non-selectively all insects, be they beneficial or harmful. Research on waterways has indicated that agricultural pesticides kill aquatic invertebrates and fish. Often the insecticides are more toxic to aquatic creatures than to their target organisms. Further, it was recently estimated that close to 70 000 000 birds per year die directly because of pesticide use.

Although cotton cultivation does not require very much water (10000 l/kg cotton produced worldwide), the fact that it is grown in dry areas largely for eJoshua_tree.jpgxport with the profits going not to local farmers but to big agricultural companies often from foreign countries means that the water use does not support the local people’s food production or water needs. Consequently, the poor people in the dry areas continue to suffer from food and water shortage in India and Africa. Partly the recent trend that food shortage is again in the increase in Eastern Africa could be alleviated by stopping cotton cultivation and using the water for cultivating edible crops.  This, as such, would decrease the number of refugees trying to come to the paradise in Europe.

Production of cotton clothing has also another social problem. In many countries producing cotton clothing cheaply, child labour is used. To best combat this, e.g. European collaboration would be helpful. As the final question one must ask if cotton is necessary as primary cloth material any more. Earlier it was, as all the other fibres that could be used for producing fabrics yielded much harder and therefore less comfortable cloth than cotton. However, recently the situation has changed, and currently wood fibres can yield as soft and comfortable cloth as cotton. Since the need for paper production has markedly decreased, wood could be used for cloth-making.

Replacing cotton with wood fibre would thus be a highly beneficial both socially and environmentally. First, the land and water used now for growing cotton for export with most profits not coming to local people could come completely to help the food and water needs of local communities. This would decrease the refugee pressure to North. Because the pesticide use would be reduced, all the negative issues associated with them would also be reduced. Growing trees for fibre production would not have a negative effect on carbon footprint globally, most likely the opposite, as the life length of clothing is longer than that of paper products. Thus, one would be combatting climate change, whereby the number of climate refugees in the future would decrease. Finally, as the right-wing populists always say that isolationist policies are needed for the success of “our” industry, producing cloth would be a significant new direction to pulp industry. All in all, replacing cotton could be a good example of how thinking globally has positive influence on social and environmental problems in the world.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, drought, refugees, pulp industry, pesticide use

Record Deforestation of Amazonian Rainforest

Keskiviikko 3.7.2019 klo 19:19 - Mikko Nikinmaa

Brazilian President Bolsonaro is keeping his promises. IMG_20170826_0005.jpgHe belongs to the group of world leaders together with Trump and Putin, who deny that such thing as climate change is taking place. Or actually in an interview Trump said: “I don’t deny climate change, but it can go both ways – it can go both ways.” Anyhow, for some time now, deforestation of Amazonas has decreased, and that has been good news for world’s climate. But unfortunately the positive trend has now stopped. The deforestation of Amazon is now record high. Just as President Bolsonaro said, when coming into power. He wowed to stop environmentalists from disturbing the agroforest industry. He is now keeping his promise. It does not matter that the cutting of Amazon rainforest will make agricultural land everywhere, also in Brazil less fertile and increase the number of unpredictable weather events, including droughts all over the world but especially in the tropical and subtropical areas. However, if you deny that anything is happening to the climate, then doing what the present Brazilian government is doing is logical. It would actually be very pertinent for the rich Americans, who have said to use billions of dollars to combat climate change, to buy forest around areas, which are now being cut. That would make future deforestation more difficult.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, carbon dioxide sink, climate deniers

A Major Climate Action Concert planned

Lauantai 29.6.2019 klo 14:02 - Mikko Nikinmaa

The leaders of the scientists warning group are in the process of getting together a major event next summer. It should get worldwide attention. The prospectus of the planned event is below.

Live Aid II – SOS Save the World
Dr. William J. Ripple, Director, Alliance of World Scientists and Dr. Alison Green, Director, Scientists Warning UK
The 1985 ‘Live Aid’ concert was a watershed moment for humanity, showing how an event could successfully channel compassion and raise money. Minds, hearts, bodies and souls united to try to avert a humanitarian crisis. Today, we face a planetary crisis that is the defining issue of our times, yet awareness is not growing nearly fast enough. ‘Live Aid II’ responds to this urgent need.
Climate breakdown is happening much faster than many expected. It is more severe than scientists anticipated and is threatening natural ecosystems and even the fate of humanity. Sir David Attenborough has said, “The future of all life on this planet depends on our willingness to take action now.” We need to raise awareness of this climate crisis immediately if we are to stand a chance of halting untold human misery.
Live Aid II will be either a summer outdoor concert or a series of back-to-back concerts around the world and will be offered during the summer of 2020 on the 35th anniversary of the 1985 Live Aid concert. Sponsors and promoters will decide on the location and number of venues. Performers will be asked to donate their time. In addition to tens of thousands of attendees, hundreds of millions of people will be able to participate online and on television.
The main objective of Live Aid II is to raise awareness and educate about climate breakdown and the ecological crisis, and how we can respond. Every person attending or watching will have their worldview changed. Performances will start with a dispatches video, documenting climate breakdown in action around the globe. Performers may share their feelings about the existential crisis we face and make calls on how we need “all hands on deck”. We plan to build inter-generational awareness and connections, such that the voices of the young are empowered to use their perspectives as levers for change. Those with power, money, status and privilege then need to accept some responsibility and use their own levers to commit to advocating for transformative change. This event transcends the various activist movements, and Live Aid II will not be affiliated with any one movement in particular.
We will include teach-outs and drop-in eco-anxiety sessions, so people can learn about the climate and ecological crises and receive support for anxiety. We will run sessions where people can learn how to construct a simple solar charger to power their mobile phones. We will use satellite imagery to illustrate the scale and rate of deforestation, for example, and use this information to seek pledges to fund reforestation. We will encourage people to download apps that measure and help reduce their carbon footprint, and we will run some online experiments that show how much energy can be saved by simple measures, such as switching off lights and reducing speed. The venue will provide catering outlets where people can sample and learn to cook plant-based foods rather than meat because collectively what we eat has a huge effect on the climate and environment.
During some of the musical breaks, famous actors, artists and musicians, well-known scientists, spiritual leaders and striking students will make calls for unified action along selected themes. The voices of the children will be a focus. The School Climate Strike actions and the student’s voices (Greta Thunberg) are the ones that will endure and resonate. A major event involving many famous musicians, a few big-name actors & scientists, and some student activists would be inspiring and affirming. The event will foster international cooperation to fight the climate crisis. Brian May of Queen is supporting the idea of Live Aid II https://edition.cnn.com/2019/05/07/us/live-aid-for-climate-change-trnd/index.html

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: cliamte change, sustainability

Kohti kestävää kehitystä - kasvuajattelusta utopiaan

Keskiviikko 26.6.2019 klo 19:49

Tähän asti on väestön ja taloudellista kasvua pidetty välttämättöminä, jotta asiat eivät mene huonompaan suuntaan. Näin ympäristöihmisenä se vain tuntuu mahdottomalta: maapallolla on rajat, ja ympäristön kestokyvyn ylittämisen näkee ilmastomuutoksena, biodiversiteettikatona, maatalousmaan viljavuuden heikkenemisenä, muovisaasteena jne…Tulee mieleen, että miksi se ei riitä, että asiat olisivat ennallaan? Jopa kaikki populistit haikailevat menneeseen kulta-aikaan, jolloin kaikki oli paremmin kuin nyt, vaikka bruttokansantuote oli monta kertaa pienempi kuin tällä hetkellä.

Kun joku uskaltaa sanoa, että eikä pienemmillä tuloilla ja vähemmällä kulutuksella tulisi toimeen, hänet tyrmätään heti. Miksi? Eikö kasvun kaipaaminen ole vain sopimuskysymys? Jos mittareina käyttäisi muita tekijöitä kuin bruttokansantuotetta tai käytettävissä olevia tuloja, moni asia voisi muuttua. Minusta periaatteellisen lähtökohdan pitäisi olla, että muutokset ovat ympäristön kannalta vähintään neutraaleja tai nykytilanteessa, kun maapalloa käytetään yli sen kantokyvyn, ympäristön tilaa parantavia. Jos tämä olisi lähtökohtana, kilpailun sijaan voisi tulla vaikkapa toisista välittäminen, kiireen sijaan asioiden pohtiminen ym. Aivan ilmiselvästi entisiin aikoihin haikailun yhtenä syynä on ollut se, että vaikka ennen työtä joutuikin tekemään paljon, nykyhetken kaltaista kiirettä ja kilpailua ei silloin ollut.

Kiireen ja kilpailun sijaan ympäristön kannalta kelvollisin elämänmuoto olisi sellainen, jossa ihmiset toteaisivat asioiden olevan riittävän hyvin – downshifting ja hyggligt olisivat IMG_20170811_0002.jpgpäämääriä meillä teollisuusmaissa. Kasvun tavoittelu ei ole pienentänyt taloudellista eriarvoisuutta maiden sisällä ja maapallon eri osien välillä, vaikka syyksi taloudellisen kasvun tarpeelle on politiikassa aina tuotu esiin se, että vain näin voidaan nostaa ihmisiä pois köyhyydestä. Tuloerojen pienentämisen voisikin toivoa olevan yhtenä päämääränä kasvun sijaan. Muutamien Amerikan rikkaiden esiinmarssi omaisuutensa verottamiseksi onkin tässä ahneuden ja oman edun tavoittelun kyllästämässä ilmapiirissä tervetullut tapahtuma.

Ympäristön kannalta hyvä elämänmuoto ei suinkaan olisi stagnaatio. Paremminkin vähentynyt kiire ja kilpailu lisäisi mielestäni todella uusien ajatuksien ja keksintöjen synnyn. Sen sijaan, että jähmetyttäisiin paikalleen, voitaisiin löytää uusia näkökulmia nykyistä humaanimpaan elämään. Kasvuideologiahan on mielestäni pahimmanlaatuista stagnaatiota: mitään muuta vaihtoehtoa kuin kasvu suunnilleen hinnalla millä hyvänsä ei ole. Kaikkein tärkeintä ympäristön kannalta kestävälle kehitykselle on, että uusi ajattelu syntyy ihmisistä itsestään. Pakolla ei saada humaania yhteiskuntaa syntymään. Ei voida myöskään ajatella, että ympäristöystävällinen yhteiskunta olisi keskusjohtoinen. Neuvosto”kommunismin” kaatuminen oli hyvä esimerkki siitä, kuinka keskusjohtoinen pakko on huono tie humaaniin yhteiskuntaan. Kestävän kehityksen yhteiskunnat olisivat parhaimmillaan monimuotoisia ja erilaisia eri puolilla maapalloa. Ympäristöstä huolehtiminen kannustaisi yksilöllisyyteen – pienet kyläyhteisöt, joissa kaikilla oli hyväksytty paikkansa, mutta joissa myös hyväksyttiin ihmisten erot, olivat ehkä lähimpänä toivottavasti tulevaisuudessa häämöttäviä yhteiskuntia. Mutta tärkeää on päästä tilanteeseen, jossa muukalainen ei ole uhka vaan ystävä.

Kasvuideologian muuttuminen ympäristön huomioon ottavaksi ideologiaksi on tie utopiaan, jossa maapallon ihmiset voivat elää riittävän hyvin – kukin omine vahvuuksineen. Eiköhän tämä ole paljon parempi melkein kaikille kuin nykyinen ahneutta ja itsekeskeisyyttä suosiva lähtökohta. Jos ympäristökatastrofin uhka tuo humaanin yhteiskunnan nykyisen tilalle, uhka onkin mahdollisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taloudellinen kasvu, kestävä keitys, ilmastonmuutos, väestön kasvu

Overshoot and Collapse or Constraints and Sustainability

Perjantai 21.6.2019 klo 13:59 - Mikko Nikinmaa

Although many different signals such as climate change, biodiversity loss, environmental pollution and decrease in land fertility, as indicated in the scientists’ warning (http://www.scientistswarning.org), show that we utilize the planet more than its resources allow, a surprisingly large percentage of mankind thinks that nothing needs to be done. One reason for this could be lack of information and schooling, but the attitude is quite common even among people, who could easily assimilate the available information. One reason for thinking that no actions are needed is denying that anything happens, the second is relying on that market forces and technological advancements will solve any problems. Coupled with denying is often spreading false information, and quite often the nationalistic populistic agenda is associated with denying that there are limits to the earth. With nationalistic agenda one may think that the following actions help one’s own nation: building high chimneys so that any air pollution goes further away, shipping toxic wastes to faraway places, as from Europe to India, overfishing claiming that the overuse of the resource is needed for keeping jobs, compensating for failing land productivity by using more fertilizers, subsidizing production so that rising prices do not indicate increasing scarcity of resources, using or threating to use military force to keep one’s own resources secure including means to keep unwanted foreigners out etc. The production by one’s own industry is invariably considered to be environmentally friendlier than that by industry of other nations.

A form of denying that nothing needs to be done is blind faith to technological solutions. For example, with regard to climate change, the newscasts are almost daily reporting different ways of removing carbon dioxide from the atmosphere. However, although the technological advancements will be important for sustainable future, they cannot do anything but postpone the collapse if our ways do not chaPohjois-Wales.jpgnge. The same is true for recycling, reducing the amount of pollution per produced unit and improving water purification etc. If the growth ideology is continued, the reduced burden to environment at present will be eaten up by the economic and population growth so that the collapse will occur later than without technological advances. Consequently, we need an ideological change to achieve sustainability.  

The growth ideology is based on thinking that no limits exist. Since the limits have clearly been reached, there is a grave need to change to thinking that we have enough. However, although stationary state is necessary for sustainability, it is very hard to achieve, because it places great demands to our morality. One can see this in the way that any attempts to built societies based on equality have failed. But to achieve sustainability both population growth and the concept of economic growth need to be stopped and changed. Doing one is not enough. Stopping population growth will not generate new resources; as technological advancements and recycling, it only postpones the collapse if we do not accept that the concept of economic growth has to be replaced with no-growth ideology. In the scenario requiring economic growth, even if population growth stops, the stable population will use more and more resources yearly with collapse as the end result.

Thus, we need to replace economic growth with economic stationarity. This makes it possible, together with stationary population and technological advances, to decrease the ecological footprint of the human population to sustainable level. I cannot understand why it is all the time said by the people denying the need to do anything that the environmental movement and climate change activists only generate fear without giving solutions, when virtually all the comments with environmental concern give them. The only thing is that the solutions given require a drastic change in economic thinking. But that is what is needed. And let’s face it, the GNPs of 1960’s were quite adequate for decent life. In fact, the nationalistic populists often think of that time as the golden age in all other aspects. If one did not require growth, the investments needed for it could be used, e.g., for taking care of elderly, children and sick. In many ways a stationary, sustainable society could be more humane than the present growth-based society. And since it would also be sustainable, why cannot political and economic leaders accept that this kind of structural change, revolution, would be needed to secure the well-being of mankind.    

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, economic growth, sustainability

Ympäristöpainotteinen kehitysapu ja Euroopan yhteisö - välttämättömiä ympäristön tilan parantamiseksi ja maahanmuuton hillitsemiseksi

Sunnuntai 16.6.2019 klo 18:54 - Mikko Nikinmaa

Kun pakolaiskuvat Meksikon rajaltakin näyttivät afrikkalaisia ja kun Välimerta ylittävien pakolaisten hukkuminen on suunnilleen viikoittainen uutiskuva, rupesin miettimään, mistä massakansainvaellukset johtuvat ja miten niitä voisi parhaiten vähentää. Kun samaan aikaan satuin katsomaan, että maailman sotilasmenot ovat kaikkiaan puolentoista triljoonan €:n paikkeilla, niin mieleen tuli, että jos siitä voitaisiin ottaa edes viidennes ympäristöongelmien ratkaisuun, niitä tuskin olisi. Huvittavaa onkin, että puolustusbudjetit näyttävät olevan pyhiä ja Suomenkin on hankittava vähintään 15 miljardin arvosta hävittäjiä, vaikka millään aseilla ei muutetHokkelikyla.jpga asumiskelvotonta ympäristöä kelvolliseksi.

Niin, mistä kansainvaellukset syntyvät, jos kyse ei ole sotien aiheuttamasta pakolaisuudesta? Kaikki kuvat tuovat esiin valtavat ihmisjoukot ja viljelysmaan laadun huonouden. Viljelysmaata tarvitaan siksi lisää ja sen vuoksi hakataan metsää, mikä taas vaikuttaa ilmastomuutokseen ja heikentää entisestään viljelysmaan laatua. Kun ihmisiä on liikaa, jotta heille riittäisi kohtuullisesti ravintoa, he lähtevät ensin kaupunkeihin toivoen saavuttavansa paremman elämän. Kun näin ei kuitenkaan ole, he maksavat (tai ottavat lainaa) ihmissalakuljettajille päästäkseen paratiisiin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, minkä ihanuudet, rikkauden, väljyyden ja viljavuuden he ovat nähneet uutisvälineissä.

Mikäli elinolot ihmisten kotimaissa olisivat yhtään kelvolliset, ihmiset eivät laittaisi likoon kaikkea omaisuuttaan päästäkseen Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan. Näin ollen olen täysin samaa mieltä perussuomalaisten ja muiden maahanmuuton vastustajien kanssa siitä, että maahanmuuttoa ongelmat täytyisi ratkaista ihmisten kotimaissa. Olen myös sitä mieltä, että suomalaisten teollisuuslaitosten päästöt ovat paljon pienemmät kuin halpatuotantomaiden. Samaa mieltä olen myös siitä, että Suomi on niin pieni, että millään päätöksillä, jotka yksin täällä tehdään, ei ole mitään merkitystä maailmanlaajuisesti. Mutta koska ympäristömuutoksien vaikutukset, joista yksi on maahanmuutto, eivät noudata maiden rajoja, johtopäätökset vaadittavista toimista ovat täysin poikkeavat ”rajat kiinni” ja ”pois rahojen tuhlaaminen kehitysapuun” -mentaliteetista.

Mielestäni seuraaviin asioihin pitäisi pyrkiä:

1. Väestönkasvun pysäyttäminen kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa. Koska kaikki selvitykset yksiselitteisesti osoittavat, että väestönkasvua pienentävät erityisesti kaksi asiaa, naisten aseman parantuminen ja koulutuksen lisääntyminen, niihin pitäisi ohjata lisääntyvässä määrin kehitysapurahoitusta. Kun valitettavasti suuressa osassa kehitysmaista naisen asema ei ole juuri karjaa parempi ja heihin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat yleisiä, tilanteen muuttaminen maahanmuuton lähtömaissa koulutuksen keinoin vähentäisi myös todennäköisyyttä sille, että Oulun kaltaiset tapahtumat toistuisivat. Naisten aseman parantamisessa meidän ei tarvitse hyväksyä kulttuurien eroja, vaan lähteä siitä tosiasiasta, että kulttuurit ovat pääasiassa patriarkaalisia miesten suuremman voiman takia.

2. Ruokakasvien viljelyn tehostaminen kehitysmaissa. Yksi suurista ongelmista on, että suuri osa viljelysmaasta tuottaa kasveja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan ja tuloja ei suinkaan saa paikallinen väestö vaan ylikansalliset suuret yritykset. Paikallisen väestön ruokakasvien viljelymaa on joko alun perin huonolaatuista tai muuttunut sellaiseksi. Jo koulupoikana 1970-luvun alussa, kun olin kiinnostunut kehitysmaiden maataloudesta, tuotiin selvästi esiin, että lauhkean vyöhykkeen maanviljely ei sovi trooppisille alueille. Nytkään, lähes 50 vuotta myöhemmin tätä tosiasiaa ei ole otettu viljelyn suunnittelussa myöskään kehitysyhteistyössä huomioon. Tämä taitaa olla yksi perustavaa laatua oleva syy siihen, että viljelysmaan laatu huononee nopeasti. Kehitysapua pitäisikin lisätä niin, että siinä selkeänä lähtökohtana olisi tropiikille parhaiten sopivien viljelytapojen kehittäminen. Tämän ansiosta viljelymaan laadun huononeminen hidastuisi, metsänhakkuun tarve uuden viljelysmaan saamiseksi vähenisi ja metsien tarjoamat hiilinielut eivät vähenisi nykyisellä tavalla.                                                 

3. Teollisuuslaitosten päästöjen pienentäminen. Suomessa ympäristönsuojeluun sijoitettu euro vastaa korkeintaan kymmentä senttiä useimmissa halpatuotantomaissa. Tämän takia meidän pitäisikin sijoittaa kehitysapurahoja esimerkiksi Bangla Deshin teollisuuslaitoksien jätevesien ja savukaasujen käsittelyyn. Tuloksena olisi merkittävä maapallon ympäristön tilan parantuminen suhteellisen pienellä panostuksella. Mutta tämäkään ei tapahdu, jos rahoja ei asiaan laiteta.

4. Koska Suomi on pieni, sillä voi olla globaalia vaikutusta vain, jos se toimii yhdessä muiden samanmielisten kanssa. Tämä on ehkä merkittävin syy siihen, että Suomen pitää tehdä kaikkensa, jotta Euroopan Yhteisön yhtenäisyys ja voima kasvaa. Kokonaisuutena Eurooppa on maailman suurin taloudellinen kokonaisuus, jolla on suhteellisen yhtenäiset ympäristövaatimukset. Tämä kokonaisuus voi saada edellyttämänsä ympäristövaatimukset läpi. Esimerkiksi, mikäli Euroopan Yhteisö pystyy päättämään täällä myytäviltä tuotteilta edellytettävät tuotannon ympäristövaatimukset, tuottajat eri puolilla maapalloa rupeavat noudattamaan vaatimuksia.

Niinpä, ympäristöpainotteinen kehitysapu ja Euroopan Yhteisön yhtenäiset päätökset voivat tehdä paljon maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Mutta lähtökohtaisesti meidän tulee hyväksyä se, että Suomi ei voi sulkea rajojaan ja toimia yksin, koska asumme rajallisella planeetalla, jossa ympäristöongelmat eivät noudata valtakunnanrajoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, Euroopan yhteisö, kehitysapu, maahanmuutto

Itsekkyyden tulos - maapallon tuho

Keskiviikko 12.6.2019 klo 20:20 - Mikko Nikinmaa

Kun eilisissä eduskuntakeskusteluissa perussuomalaisten edustaja sanoi, että nyt menee meidän valtionyhtiöiden myynnistä saamiamme rahoja Afrikkaan, niin rupesin miettimään, mihin se äärimmäinen Suomi ensin, Amerikka ensin – ja mikä tahansa nationalistinen paikka ensin - rajat kiinni mentaliteetti johtaa sekä mistä se kumpuaa.

Lähtökohtahan on, että kaiken pitäisi olla tuttua ja turvallista. Kun siihen vielä yhdistetään se, että ihmismieli unohtaa menneisyyden huonot puolet, päästään siihen, että jos voimme olla vain itseksemme tuhlaamatta omaa varallisuuttamme kehenkään ulkopuoliseen ja estää muukalaisten saapumisen omaisuuttamme tuhlaamaan, niin olemme onnellisia. Mikään ei ole niin kamalaa kuin muutos ja muukalaiset.

Lähes täydellinen eristäytyneisyys muusta maailmasta olikin pitkään mahdollista meille suomalaisille. Meitä on vähän, asumme harvassa, maapallon reunalla. Tuskin kenellekään on tullut mieleen, että Suomen asujamisto on suunnilleen neljännes maapallon kaikista 60-leveyspiirin pohjoispuolen asukkaista. Eristäytyminen oli mahdollista, kun maapallolla oli nykyiseen verrattuna neljännes väkeä ja luonnonvarat riittivät ilman ongelmia. Kun 1960-luvulla kävin koulua, Ugandan väkiluku oli vähän Suomen väkilukua suurempi – nyt se on yli kymmenkertainen. Intiassa eli silloin ehkä 200 miljoonaa ihmistä, nyt heitä on yli miljardi. Tähän nationalisti vastaa, ”niin rupeaisivat ne afrikkalaiset ja aasialaiset säännöstelemään väestöään.” Niin pitäisikin tehdä, mutta väestönkasvun pieneneminen on Suomessakin edellyttänyt kahta asiaa: naisten aseman ja koulutustason parantumista. Nämä asiat eivät tapahdu itsestään ja ilmaiseksi, vaan vaativat meidän panostamme. Seuraavaksi nationalisti sanoo: ”Miksi meidän pitäisi heitä auttaa, me olemme osamme tehneet. Meitä on vähän ja väkilukumme ei kasva.” Mutta tässä tulee maapallon rajallisuus, matkustuksen suhteellinen helppous ja tiedonvälityksen nopeus vastaan. Kun hyvä viljelysmaa vähenee ja näkee, miten amerikkalaiset ja eurooppalaiset elävät paratiisissa, sinne haluaa mennä.

Maapallon rajallisuus aiheuttaa ilmastomuutoksen, ympäristön saastumisen, kalakanojen ja muun biodiversiteetin pienenemisen sekä useiden luonIMG_20170807_0149.jpgnonvarojen ja kelvollisen viljelysmaan vähenemisen. Rajallisuus on tullut vastaan vasta nyt, kun lähtökohtana on ollut kasvu ja kasvulle on tullut raja. Kaikki simulaatiot ennustavat, että markkinavoimien tuloksena syntyy ylilyönti ja katastrofi. Kestävä kehitys on mahdollista vain, jos riittävä ja järkevä valvonta on taustalla. Maapallon rajallisuus aiheuttaa myös sen, että vaikka me Suomessa tekisimme kaiken oikein, mutta Kongossa tapahtuu katastrofi, meri-, ilma- ja pakolaisvirrat aiheuttavat ongelmia täällä. Kun silloin 2015 Eurooppaan tuli muutama miljoona pakolaista, joista alle viisikymmentä tuhatta tuli Suomeen, meni kaikki sekaisin. Verrattuna pelättävissä oleviin pakolaismääriin se oli kuitenkin pientä, Eurooppaan haluaisi jopa sadasta kahteensataan miljoonaan ihmistä, jolloin Suomeenkin päätyisi satoja tuhansia. Näin käy, jos maapallon rajallisuutta ei tunnusteta. Mitä teemme sitten? Ruvetaanko maahanmuuttajat ampumaan, jos he ylittävät rajan?

Ihminen on onneksi kotiseutuaan rakastava eikä lähde sieltä pois, jos elinolosuhteet ovat kohtuulliset. Näin ollen, jos ympäristönsuojelutoimenpiteet tehdään siellä, missä niistä on suurin hyöty, voidaan pahimmat ympäristöongelmat (ja myös ympäristöpakolaisuus) estää. Näin esitti Pohjoismaiden Neuvostonkin asiaa pohtinut toimikunta. Tällöin meidän suomalaistenkin rahaa tuhlattaisiin Afrikkaan, mutta eikö se ole sen arvoista, jos sen ansiosta pahimmat ongelmat voidaan estää? Sitä paitsi, ei tarvitse hyväksyä ilmastomuutosta (vaikka se onkin ilmiselvää), muutkin ympäristömuutokset riittäisivät tuhoamaan ihmiskunnan, jos mitään ei tehdä. Mutta me voimme tehdä paljonkin, jos luovumme tiukkapipoisesta nationalismista ja teemme ympäristötekoja siellä, missä niistä on suurin hyöty. Afrikkaan menevä kehitysapu voi poistaa tarpeen laittaa rajat kiinni. Emmekö voisi luopua itsekkyydestä lastemme hyväksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ympäristön pilaantuminen, maahanmuutto, kehitysapu

Global Environment Tax - for the Survival of the Earth

Sunnuntai 9.6.2019 klo 18:08 - Mikko Nikinmaa

It is an undeniable fact that the Earth’s resources and possibilities for production are overused. Another indisputable fact is that the wealth in the world is very unequally distributed. A third fact almost universally accepted is that companies move their production to cheap countries and that companies and individuals often go to great lengths to pay as little tax as possible. These facts have resulted in the most inappropriate response that is possible: the rise of populism striving for nationalistic isolation. The solution could have been appropriate a hundred years ago with less than two billion people, virtually no mass communications and no means for rapid transport possible for common people. However, today we must accept that we live in one world, and that what is happening in, e.g., India will affect us in, e.g., Scandinavia. It doesn’t help us much if we can say that “our nation has done everything correctly, but we are going under because other nations have not done enough”, when the environmental problems such as climate change, environmental pollution and food shortages make life intolerable.

Thus, only global solutions can be sustainable. However, up to now globalism has only been associated with favouring the rich. All the international negotiations have had the dividing line between developed and developing nations. Both outsets must be changed if we will have sustainability and will leave habitable Earth to our grandchildren. A balanced solution to this would be a progressive global environment tax (GET). The funds collected this way would be used for urgent environmental needs throughout the world. Below a certain adjusted (one needs to take into account absolutely necessary expenses required for warming the houses and clothing that differ between warm and cold climates) level of income there would be no tax, and tax would be increased with income. This would ensure that inhabitants from low- and high-income areas would pay justified tax. The tax should also be paid from property to make it impossible toIMG_20170725_0053.jpg evade the tax by, e.g., investing in stock market. Further, since the tax would be global, companies could not evade it by transferring operations to low-tax nations. A question, which also has to be solved is how different nations would pay the global tax, since their involvement in the overall economy differs. The simplest solution, again taking into account the different wealth of nations, would be to have the contribution as gross national product divided by population. It would be imperative for nations to be required to contribute to the global tax fund, since they have very different roles in overall economy. Since a major environmental problem is that the world population has increased beyond what can be tolerated, the average number of children should somehow be taken into account. This could be done by including in the nation tax average number of children. The nation’s contribution would be increased, if the number of children exceeded the number calculated for a stable population. As no nation would be exempt from the nation-wide payment, this would ensure that the population contribution would be paid also by countries, where most of the inhabitants would be exempt from payment. GET would be collected by the United Nations: UN already has all the world’s nations included.

Utopia? Probably, but environmental deterioration (which includes climate change) is the major enemy of every person living on the Earth. Consequently, combatting climate change should be given a high priority in allocating defence budget funds. All the nations in the world could easily pay a significant sum of money to GET – and doing that would actually decrease the need for traditional defence spending. Besides, having large defence budgets do not help much if there is nothing to defend any more. Utopia, maybe, but we need these kinds of solutions in order to give a habitable Earth to our grandchildren.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, environmental pollution, developmental aid

Methane levels on the rise - have we entered the vicious circle

Tiistai 4.6.2019 klo 16:52 - Mikko Nikinmaa

Approximately two and a half years ago I wrote in this blog about rapid recent increase of methane level in the atmosphere. It has now become news in major newspapers and TV. As the figure indicates, after a period of constant level, the methane concentration has again Methane_trend.jpgstarted to increase in 2007. The news have been puzzled about the reason, but for me it was quite apparent already two and a half years ago.

A large part of the methane is under permafrost. It is largely from such deposis that the Russian natural gas exporters take the gas. If the permafrost has started melting, uncontrolled release of natural gas is possible. I fear that this is what is happening. Reports from Siberia have indicated that in the last few years large, unexplained holes in the ground have appeared. The most likely explanation for such holes is that the temperature has increased enough so that some of the natural gas deposits have been able to burst to the atmosphere. This is a worrying possibility, because it means that it is not enough that we limit the temperature rise to 1.5 degrees. Further temperature rise will increase methane release markedly, and, consequently, the temperature increase will continue even if we are able to limit carbon dioxide emissions (because methane is 30 times more effective greenhouse gas than carbon dioxide). If the methane increase is due to permafrost melting, we need to decrease the temperature to levels before year 2000. Even this would be possible, there are technical means to do it. However, it would require a radical change in many people's thinking.

To combat climate change we have virtually all the means, the problem is people's attitudes. Especially the statement "We are so small proportion of world's population that it doesn't pay for us to do anything, since that will not have any effect. We can require that other nations do as much as we have already done" is the most problematic of everything. It is like a cyclist riding under a bus, which did not follow the traffic rules. Being right doesn't help the dead cyclist much. It is the same with environmental questions. If we can do something, even in the places which would be other nations' tasks, we must do it to keep the world habitable for our children and children's children.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, natural gas, permafrost

Changes in Individual Variability - an Important Component of Environmental Rsponses

Perjantai 31.5.2019 klo 16:35 - Mikko Nikinmaa

Sexual reproduction maximizes the variability of offspring to parents. Variability is the basis for natural selection and consecutively evolution. These statements are generally accepted. In view of this, it is amazing that individual variability is relegated to noise or error in much of experimental biology: we talk about “standard error of the mean” and “confidence interval”. However, the error component, which relates to inaccuracies in measurements represents only a small percentage of variation in biological measurements.

Variability is actually tested in most articles, but not because it is thought to be important in itself. The homogeneity of variance is tested in order to evaluate, if parametric statistical testing of the mean can be done, if data transformation (e.g. logarithmic transformation) must be done before parametric testing is possible or if one must resort to non-parametric statistical testing. When reading toxicological and physiological articles, one started to get the feeling that many if not most of them showed that data were heterogeneous. Therefore, we (Nikinmaa and Anttila, Aquatic Toxicology 207, 29-33;2019) went through a whole host of recent articles and found that more than 80 % of the ones which reported homogeneity/heterogeneity of data found heterogeneity. Thus, the original gut feeling that the different experimental groups had different variances, appeared correct.

The change in variability is important in identifying an occurrence of an environmental response, if it can occur without a change in the mean value measured after the treatment. Again, looking at the published literature, this seemed to be the case: in many if not most studies, a change in variability occurred even when no change in the mean value occurred. To ascertain that this was not only appearance, we tested if variance could change without a change in the mean using the water-soluble fraction (WSF) of crude oil and measured the oxygen consumption rate of Daphnia. The results unequivocally showed that WSF decreased the variability of oxygen consumption rate without affecting its mean value (Nikinmaa et al., Aquatic Toxicology 211, 137-140; 2019). Thus, a change in individual variance can signify an environmental response. Presently, it is not known, to what extent this occurs, since experimental designs have not explored this possibility.

There can be many different reasons for individual variability. One is that the studied animals usually present various genotypes, which may respond differently. This is, undoubtedly, an important component in generating variability. However, differences between individual Daphnia occur even though the animals are genetically identical. Actually, large non-genetic variation can have significant beneficial survival value for an organism, if the environment has cyclical changes with each portion of the cycle lasting for some generations: for example, if large variability with regard to temperature tolerance is achieved via the population consisting of several genotypes, each having small variation in tolerated temperature, an increase in temperature will wipe out all the other genotypes except the ones tolerating high temperatures. If the temperature then decreases, the high temperature-tolerant genotype cannot survive. If, on the other hand, the wide temperature tolerance is non-genetic, acclimation to high temperature will not affect the low-temperature tolerance, and some individual will survive the low temperatures.  In natural populations it must also always be remembered that the exposures and environmental conditions by different individuals are not truly identical, whereby, e.g., life-time toxicant exposure can vary.

As a conclusion, it is quite clear that changes in individual variability can constitute an important component of environmental responses. It could be very valuable for environmental biology, if scientists re-explored their datasets concentrating on changes in variability instead of the mean. This would give us information about the role of changes in variability in environmental responses very rapidly.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: animal personality, environmental biology, biomonitoring, environmental toxicology

SETAC (Society for Environmental Toxicology and Chemistry) in Helsinki 26.-31.5.

Sunnuntai 26.5.2019 klo 13:26 - Mikko Nikinmaa

This coming week more that 2000 environmental scientists meet in Helsinki discussing many different aspects of environmental contamination, starting from indoor air quality ang going to endocrine disruption in wildlife. Presentations include those on nanotoxicology, plastic pollution and climate change. Thus, pressing environmental problems are handled by a wide internationel group of experts. My personal input in the meeting is a session on individual variation in toxicological responses, which I wll discuss here later.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: environmental polllution, aquatic toxicology

Growth Economy - Enemy of Habitable Earth

Keskiviikko 22.5.2019 klo 20:29 - Mikko Nikinmaa

Throughout the world politics is centered around maximal economic growth. When the economic growth of a nation is smaller than the average, the politicians and the media are depressed and almost think that the end of the world has come. However, that is not the cause of the end of the world, but growth itself is.

Analogy to maximizing economic growth is a car with no visibility - one does not know what happens if you increase the speed. The earth is the car with no visibility. In the case of driving a car, with decreasing visibility, you decrease the speed to enable you to respond to any problem. You certainly would not increase speed, but that is what is done with economic growth. One does not know what happens to the Earth, but growth must be speeded up. The concepts of growth economy were formulated when the human population was one fifth of what it is now and there seemed to be unlimited space and resources.

This is not the case any more. The human population is so large that it inevitable leads to the use of land, energy and resources in such a way that the future use is affected. As two negaive results of this we have climate change and biodiversity loss. Despite the clear negative effects of growth, both population and economic growth are the primary goals of politics. It seems almost impossible for politicians and other decision makers to realize that they are behind all the problems that the right-wing populists are utilizing. If the resources and space were unlimited, there would be no refugees, no climate change etc. So continuing with the concept of growth is plain silly.

The growth has been possible by taking a loan from nature, i.e. a loan from future generations. This is not sustainable. So the concept of natural capital must be introduced into main focus of political and economic thinking. The outset of any political and economic decision should be that anything done is neutral to the environment (if a decision causes a deterioration of one aspect in environment steps should be made to compensate for it in other environmental features).

If we decide to accept that growth is changed to zero effect on environment, the problem is that many negative effects of growth will continue for a long period of time. If, for example, we are able to decrease the number of children to a level that in the long run will stop population growth, the population increase will continue for the period of time that the present children grow up to fertile age. Similar examples can be found in virtually all aspects of life. However, we must not resort to thinking that the lack of effects in the short term shows that the measure is not effective. What we need to do is putting all our efforts to change from growth economy to sustainable solutions.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: natural capital, cliamte change, environmental pollution

Impivaara vai ympäristön tilaan vaikuttaminen

Lauantai 18.5.2019 klo 11:02 - Mikko Nikinmaa

Pohjoismaiden neuvosto julkaisi raportin, jossa todettiin, että ympäristönsuojeluinvestoinnit olisivat paljon kustannustehokkaampia Pohjoismaiden ulkopuolella kuin Pohjoismaissa. Tämä on ilman muuta totta. Siispä meidän pitäisi käyttää rahojamme maailmanlaajuisesti, jotta mahdollisimman suuri hyöty ympäristönsuojeluinvestoinneista saataisiin. Lisäksi asia on vähänkään ajattelevalle itsestäänselvyys: ympäristöongelmat eivät pysähdy maiden rajoille eivätkä useat valtiot joko pysty tai halua tehdä maapallon elinkelpoisuuden varmistamiseksi tarvittavia muutoksia. Emme voi suhtautua asiaan impivaaralaisesti: me olemme tehneet osamme, joten maapallo saa tuhoutua, kun muut maat eivät ole tehneet osaansa. Oma ylemmyydentunto ei paljon auta, jos ympäristö ei ole elinkelpoinen. Lisäksi on syytä ajatella eurooppalaisesti: Euroopan Yhteisö on niin laaja markkina-alue, että jos se sangen nopeasti toteaa, että tuotteille, jotka eivät täytä EU:n vaatimuksia ympäristöstandardien suhteen, asetetaan rangaistustullit (jotka käytännössä estäisivät tuonnin Eurooppaan), Euroopan ulkopuoliset valmistajat (ja eurooppalaiset, mutta kustannusten vuoksi muualle siirtyneet yhtiöt) rupeaisivat sangen nopeasti modernisoimaan yritykset Euroopan vaatimukset täyttäviksi. Jos Suomi yksin päättäisi näin, sillä ei olisi mitään merkitystä maan pienuuden vuoksi; tässäkin tarvitsemme Euroopan Yhteisöä, ja suomalaiset euroedustajat voisivat olla asiassa aloitteellisia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ympäristön saastuminen, ympäristönsuojelu

Our Planet

Lauantai 11.5.2019 klo 18:35 - Mikko Nikinmaa

The Our Planet documentary series by David Attenborough in Netflix (www.ourplanet.com) is incredibly good, and will probably be the most popular pro-environment series that has recently been published. When watching it a couple of things must be remembered. Although climate change is of a huge concern, the short-term solutions alleviating it will not solve the basic problem, which is our overuse of the planet. Climate change is just one symptom stemming from the facts that there are too many people who are overusing Earth's resources. In November 2, 2018 I wrote a blog, where pictures of human population change and the increase of world's carbon dioxide were side by side. And they could be superimposed. Further, although it could be possible to severe the link between human population and carbon dioxide production in the short term, the vicious circle between population growth, resource overuse, pollution and climate change still exists in longer term because of the following.

Human population needs to be fed. The intensive agriculture with artificial fertilization and pesticide use has increased the agricultural production per hectare to 5-10 times the crops obtained before "industrial" agriculture. It has been estimated that without the use if artificial fertilization and pesticides the maximal size of human population would be 2-3 billion. However, Nature presently strikes back. Fertilization pollutes our waters, pesticides kill pollinators and the microalgae of the seas. The results arte that aquatic pollution is decreasing the ability of algae to photosynthetize. The aquatic algae have contributed to 50 of the carbon dioxide sinks of the world. Now it is estimated that carbon dioxide fixation by them has decreased by 20 %. Aquatic pollution thus drives climate change.

Pollinating insects die as a result of insecticide use. Since about 2/3 of all the food plants need pollination by insects, this as such reduces the possibilities of increasing agricuDSC00354.JPGltural production by increased insecticide use. As the productivity per hectare cannot be increased, more people means that forests must be cut to obtain agricultural land. At the same time old agricultural land is becoming infertile, and changes in precipitation aggravate the problem. Cutting the forests causes biodiversity loss and since forests are more effective carbon dioxide sinks than agricultural lands, aggravates climate change.

Apart from cutting rainforests, the most pronounced biodiversity losses are caused by overfishing. Most fisheries at the moment are unsustainable, and aquaculture does not help the situation, as most of the fish feed is made from fish. So, the only change that happens is that for human food less preferred species are caught. An additional problem with aquaculture is the use of antibiotics and pesticides, which affect marine life and be one component of generating antibiotic resistance in the environment.

Besides the decrease of marine biodiversity, especially the large amount of plastic waste in the oceans is an anthropogenic problem. Here an important step forward was taken a day or two ago, whem most countries in the world agreed that plastic waste may not be exported. This will generate national recycling of plastics. Notably, Trump's USA did not sign the agreement. The present government of the USA has been very consequent in the anti-environment actions, opposing any actions which could be seen as trying to improve the state of environment. The US government after Trump will have much to do to reverse the anti-environmental actions of the present government.

If it weren't for plastics, it is likely that there would be other tash all over the place. Different materials, which could be recycled are just thrown away. For example, much of the metals could be reused which would much reduce the need for mining and theeby overuse of world's resources. 

In conclusion, we would need to find ways both to decrease the human population and the amount of energy and resources used by a unit human. Changes in the first pertain especially to developing countries and in the second to inhabitants of traditional industrialized countries. One cannot think in terms "we will do nothing unless the others do their share", because that is a certain way to go to catastroph.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: biodiversity, climate change, environmental pollution, economic growth, sustainability

EU-vaalit - ympäristöpolitiikan kannalta paljon tärkeämmät kuin eduskuntavaalit

Sunnuntai 5.5.2019 klo 13:46 - Mikko Nikinmaa

Osallistuminen Euroopan parlamentin vaaleihin on ollut Suomessa (ja muuallakin) hävettävän alhaista. Kun tällä hetkellä suuri osa kaikista päätöksistä pyritään koordinoimaan Euroopan laajuisesti on ihmeellistä, että tehtäviin päätöksiin ei pyritä vaikuttamaan Euroopan parlamentin edustajien kautta. Sen sijaan on tullut tavaksi syyttää Euroopan Yhteisöä käytännöllisesti katsoen kaikista ongelmista ilman että on edes yritetty vaikuttaa perlamenttiin valittaviin henkilöihin äänestämällä EU-vaaleissa. 

Oikeastaan missään asiassa jättäytyminen eurooppalaisen päätöksenteon ulkopuolelle ei ole yhtä järjetöntä kuin ympäristöasioissa mukaanlukien ilmastomuutos. On totta, että Suomi yksin edustaa niin pientä osaa maapallosta, että sillä  mitä täällä tehdään ei juurikaan ole merkitystä maailmanlaajuisesti. On myös selvää, että mitkään ympäristössä tapahtuvat muutokset eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja, minkä takia kansalliset päätökset eivät voi juurikaan vaikuttaa siihen, miten ympäristö voi.

Näiden syiden vuoksi Suomen ei pidä eristäytyä, vaan olla mahdollisimman aktiivinen laajemmassa yhteisössä. Kun kokonauisuudessaan Euroopan yhteisö edustaa riittävän suurta blokkia voidakseen vaikuttaa ympäristöpolitiikkaan maailmanlaajuisesti, EU vaalien tulisi olla ensiarvoisen tärkeä kaikille, jotka piittaavat elinympäristöstään yhtään.

Meitä ei paljon ilahduta se, että täällä lämpötilan nousu on suurelta osin kustannuksia vähentävä ilmiö, jos ilmastomuutos aiheuttaa jopa miljardin ihmisen kansainvaelluksen Suomen kaltaisille hyvin asumiskelpoisille alueille. Maahanmuuttoaalto 2015 muutaminekymmenine tuhansine tulijoineen olisi silloin pientä verrattuna miljooniin. Tämän vuoksi emme voi eristäytyä, vaan meidän tulee yrittää vaikuttaa siinä laajemmassa yhteisössä, johon kuulumme. ÄÄNESTÄKÄÄ EU VAALEISSA.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön saastuminen, ilmastomuutos, biodiversiteetti

Vanhemmat kirjoitukset »