Lead Poisoning - a Problem Especially for Children in Poor Areas

Perjantai 31.7.2020 klo 16:55 - Mikko Nikinmaa

The first large-scale lead poisoning dates back to Roman times. Many historians are of the opinion that the downfall of Roman empire was partly due to large-scale lead poisoning. The drinking water was lead to Rome and some other big cities in lead aquaducts, with the consequence that some lead dissolved in water and was drunk. The amount of lead this obtained was enough to cause neurotoxicity.

The second time that concerns of common lead poisoning reached news was when car traffic using leaded fuel increased markedly in industrialized countries. This led to quite rapid phasing-out of lead in petrol in 1989’s. Lead was also an important component of paints in, e.g. kitchenware and toys, whereby everyone but especially children were exposed to toxic lead concentrations. Because of this, also lead-containing paints have been banned. As a result of the bans of lead in fuels and paints the lead levels in the blood of children in industrialized, rich countries has decreased to values which do not cause observable toxicity.

The toxicity of lead is especially harmful to children. Lead is primarily a neurotoxicant. It disturbs brain development. If brain development of a child is disturbed, the disturbance persists for the rest of the life. Lead-poisoning decreases the intelligence, increases aggressiveness and generally makes the affected people lethargic. It also decreases the attention time span; it has been estimated that a quarter of ADHD cases would, in fact, be caused by lead poisoning. There are also associations between lead poisoning an hearing acuity, which suggests that lead exposure may cause speech and language handicaps.

Above the level of 5 micrograms per decilitre (µg/dL), lead causes theIMG_20170813_01802.jpg intelligence, behaviour and learning problems as estimated by the American CDC (Center of Disease Control and Prevention) and WHO (World Health Organization), although WHO points out that there is no safe level of exposure. If the 5 µg/dL concentration is taken as the limit, a third of world’s children have exposure, which causes life-long effects. As children in industrialized countries do not normally have these high lead levels in their blood, this  is another problem between poor and rich countries.

We in industrialized countries have become aware that resources, such as metals, should be recycled. If this is done responsibly, it helps a lot for making the resource use in the world sustainable. However, many of the recycling companies are not in the business to help the earth but to make money. As a result, the “recycling” is done in poor countries, and no precautions, which would be required in Europe and North America, are followed. Because of this, recycling lead-acid car batteries has become the single most important source of lead exposure for children in poor countries. Thus, one should demand that recycling must be done in the commercial area, where the product is used. In addition to car batteries, lead-containing paints and toys containing lead are still common in poor areas.

A more detailed account of lead problem in children is the report by UNICEF and Pure Earth:  The Toxic Truth: Children’s Exposure to Lead Pollution Undermines a Generation of Future Potential, which is available at https://www.unicef.org/reports/toxic-truth-childrens-exposure-to-lead-pollution-2020

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metal pollution, lead exposure, car batteries, sustainability

Another environmental tipping point reached: the number of pollinators affects crop yields

Keskiviikko 29.7.2020 klo 18:08 - Mikko Nikinmaa

Scientists have warned during the recent past that insect declines may soon start limiting crop production because of ineffective pollination. Thus, the very methods meant to increase crop production, i.e. insecticide use, may start to reduce agricultural production. This being the case, it is sad that the people losing most, i.e. farmers, are 

IMG_20170826_0075.jpgmost strongly behind the insecticide-producing companies. This shows the importance of lobbying: chemical companies have been lobbying ever since the Second World War how effective agricultural production is only possible with intensive pesticide use. The scientists warning of the possible consequences have been labelled as nature conservationists, who do not understand modern agriculture. As an example of this lobbying is that there is a journal Pest Management Science, which is thought of as authority on questions of pesticide use, is peer-reviewed and is published by Wiley. The group behind this journal is the Society of Chemical Industry (Great Britain).


Recent studies have indicated that a loss of insect diversity and number of insects occur in areas with intensive agriculture. Further, dying bees have made it to headline news. However, so far there has not been conclusive studies showing that the speculations of decreased crops because of reduced pollination have become reality.

Until now! In the article in Proceedings of the Royal Society B, Published:29 July 2020https://doi.org/10.1098/rspb.2020.0922, “Crop production in the USA is frequently limited by a lack of pollinators”, Reilly et al. clearly show that we have reached another environmental tipping point. For crops with large number of flowers like apples, cherries and blueberries, there simply aren’t enough pollinators to enable reaching maximal yields. With decreasing numbers of bees the situation becomes worse. So, in insecticide use, we have reached a vicious circle: to get maximal agricultural production, it is said that insecticide use must be heavy. However, it causes a decrease in pollinator numbers and reduces crop production. Not really a result one would hope for..

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: insecticide; crop production, agriculture

Sanan selityksiä

Maanantai 27.7.2020 klo 16:58 - Mikko Nikinmaa

Ympäristöön liittyvistä asioista puhutaan usein käyttäen ilmaisuja, jotka jättävät positiivisen vaikutelman, vaikka kyseessä on vallan muuta. Yleensä positiivisen sanonnan takana on se, että näin tehtynä saadaan taloudelliset voitot maksimoiduksi. Alla pyrin selvittämään. mitä erilaiset sanonnat oikeasti tarkoittavat. Lista asioista ei suinkaan ole kattava, vaan vain nopeasti mieleen tulleet jutut, joten jos bloggini lukijoista  jollekulle tulee mieleen vastaavia sanontoja, ne kannattaa lisätä kommentteina.

Vesien säännöstely. Kuvittelisi, että tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi järven pinta pyritään pitämään vakiokorkeudella, mutta asia onkin juuri päinvastoin. Kun järveä ei säännöstellä, sen vedenkorkeus vaihtelee yleensä muutamankymmentä senttiä vuoden kuluessa. Säännöstellyn järven veden pinnan korkeus taas voi vaihdella useita metrejä. Säännöstelyn tarkoitus onkin taata mahdollisuuksien mukaan vakiovesimäärä aikayksikössä säännöstellyn vesistön alapuoliselle voimalaitokselle. Jos on kuivaa, annetaan vesistön vedenpinnan laskea. Sateella taas järven pinta saa nousta, mutta ei liikaa. Säännöstellyn järven vedenkorkeudella on yläraja, minkä jälkeen siirrytään tulvajuoksutukseen. Säännöstelyn tarkoituksena on siis maksimoida vesivoimaloiden sähköntuotanto. Ympäristön kannalta ”säännöstely” on pääosin haitallista. Se tekee ennen kaikkea rantavesiin kutevien kalojen lisääntymisestä arpapeliä: kutupaikka voi kutuaikana olla kuivillaan tai vedenpinta voi laskea silloin, kun mäti on laskettu ja hedelmöitetty, jolloin alkiot kuolecat. Rantamaisemat vaihtelevat hurjasti; vedenpinnan ollessa alhaalla rantamökiltä voi olla sata metriä rumaa vesijättömaata ennen kuin uimaan pääsee.

Tulvajuoksutus. Vaikka onkin hyvä, ettei järvien pinta saa liikaa nousta, jotteivat ranta-asumukset jää veden alle, tässäkin vesivoimayhtiöt ovat suurin hyötyjä. Nimittäin jos vesivoimala joutuu laskemaan vettä ohitse voimaa tuottavan turbiinin, se saa ohimenneestä vedestä maksun. Minusta tuntuu aika kummalliselta, että sähkön käyttäjä joutuu maksamaan siitä, että sataa paljon.

Järvien kunnostus. Geologisesti matalat järvet rehevöityvät, muuttuvat aluksi soiksi ja lopuksi kuivuvat kokonaan. Näin ollen matalan järven rehevöityminen ja umpeen kasvaminen on vesistön luontaista kiertokulkua. Ihmisen kannalta järven virkistyskäyttömahdollisuudet, erityisesti uiminen, hankaloituvat vesien rehevöityessä. Tämän takia järviä on ruvettu kemiallisesti kunnostamaan. Kunnostaminen tässä tarkoittaa sitä, että vedestä tehdään kemikaalien avulla kirkkaampaa. Haitalliset eliöt tapetaan. Yleisesti käytössä on alumiinikloridin lisääminen järviveteen. Alumiinikloridi on vesiliukoista, mutta kun alumiini-ioni kohtaa rehevöitymistä aiheuttavan fosfaatin, syntyy liukenematon alumiinifosfaatti.  Huomattava on, että silloin 1980-luvulla, kun happosateet olivat suuri ongelma Pohjoismaissa, maaperästä vapautunutta alumiinikloridia pidettiin pahimpana vesistöihin joutuvana happaman laskeutuman aiheuttamana myrkkynä. Tässä onkin syytä muistaa, että kirkas vesi ei tarkoita puhdasta vettä, vaan vettä, missä ei kasva mitään. Uimahallien vesi ja juomavesi pidetään kirkkaana tappamalla niistä kaikki eliöt. Esimerkiksi kalat kuolevat muutamassa tunnissa, jos ne joutuvat juomaveteen.

Metsänhoito. Päämääränä ei ole suinkaan hoitaa metsää vaan tehdä puun korjaamisesta mahdollisimman helppoa ja tehokasta, jotta metsänomistajan lompakko tulee hoidetuksi. Luonnonmetsäthän ovat kasvaneet ja muodostaneet tasapainossa olevia ekosysteemejä vuosituhansien ajan – ilman metsänhoitoa. Niissä puun kasvu ei kuitenkaan ole yhtä nopeaa kuin hoidetuissa puupelloissa ja niistä on puun korjaaminen nykyisillä monitoimikoneilla mahdotonta. Niissä on kuitenkin tasapainossa oleva ekosysteemi, jossa menestyvät useat sellaiset eliöt, jotka hoidetuista metsistä puuttuvat.

Riistanhoito. Sana tarkoittaa sitä, että maksimoidaan metsästäjän saama saalis. Niinpä kaikki petoeläimet ovat pahasta. Pitkään tapettiin ilveksiä riistanhoidon nimissä. Ne kun syövät samoja jäniksiä kuin metsästäjä saalistaa: kummanhan elämälle ne ovat vain tärkeämpiä.

Kasvinsuojelu. Kasvinsuojelu ei suinkaan tarkoita kasvien suojelua vaan sitä, että viljelykasvien kasvu maksimoidaan myrkyttämällä muut kasvit ja usein kasvinsuojeluun käsitteenä liitetään myös hyönteisten myrkytys. Hyönteismyrkyt tuhoavat niin hyödylliset kuin haitalliset hyönteiset ja pitkällä tähtäyksellä hyönteismyrkyt voivat vähentää ruuantuotantoa, koska ¾ ruokakasveista tarvitsee hyönteispölytystä.

Niin, tässä alkua sanoille, jotka ympäristön kannalta tarkoittavat suunnilleen päinvastaista kuin mitä sana antaa ymmärtää. Olen todella kiitollinen, jos keksitte lisää sanoja tai sanontoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vesivoima, metsäntuotanto, maanviljely, metsästys, biodiversiteetti

Population growth of humans may be stopping?

Maanantai 20.7.2020 klo 20:08 - Mikko Nikinmaa

The most important reasons for all the environmental problems, climate change, biodiversity loss, loss of arable land, overfishing and pollution are the increase of human population combined with the strive for every human to be able to consume more. Thus, to be able to have sustainable development, the primary goal must be to stop population growth. Hitherto it has been estimated that the growth of human population continues to at least 2100, although the growth rate is decreasing. By 2100 there would be more than 10 billion people on the earth, if no catastrophes occur before that. In view of the gloomy predictions, it was refreshing to read the article by Vollset et al. in Lancet (July 14, 2020; https://doi.org/10.1016/S0140-6736(20)30677-2). They estimate that the population reaches a maximum of 9.73 billion by 2064 and thereafter decreases so that by 2100 the population is 8.79 billion. The population decreases everywhere except in Africa especially in Sub-Saharan Africa. The population increase seems to continue there up to 2100 with the consequence that Nigeria will be 2nd most populous country in the world by 2100. Also, out of the world’s population, about 3.8 billion will live in Africa.   

The economic systems virtually everywhere are based on population growth. Thus, one sees in European newspapers big headlines about how terrible the decrease of birth rate is. However, to enable sustainable development, that is what needs to take place. Since the population growth occurs in area from which emigration to Europe is feasible, European countries should, for their own sake, start thinking about immigration as an asset, not as a burden. This requires a change of many people’s attitude.

However, even the 8.8 billion population is too large for sustainableSyntyvyys.jpg living. Even if climate change with new technologies could be stopped, the need for food, biodiversity loss and pollution continue. The population can be further decreased, if the education, especially women’s education is improved. It is clear from the enclosed figure that lifetime fertility (y-axis) decreases with the number of years of education. With education improved and birth control applied, the human population would decrease to about 6 billion by 2100, i.e. be about a quarter less than today. That would certainly be sustainable, so there is a ray of hope, which is achievable.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, biodiversity loss, economic growth

American Presidential Race: Biden for the Environment

Torstai 16.7.2020 klo 19:14 - Mikko Nikinmaa

When I stayed a year in California, one of its greatest sides was the diverse environment. Seeing elephant seals, Yosemite, Sierra Nevada, redwood was great. The worst smogs were long past. Thinking back to the time 40 years ago it seems that in the presidential election this November one makes a choice between degradation and conservation of the environment (among many other things).

Trump has always put money first, regardless of what is destroyed IMG_20170727_0036.jpgwhile making money. This has been very obvious with the Covid-19 pandemic: the economy of the states was opened before the peak of infections was past. One sees the result now, whereas Europe is starting to recover also economically, USA is going back deeper into recession with increasing number of Covid-19 cases. The short-sighted thinking of economic growth would probably also hurt American economy, if Trump were able to carry out his environmental agenda – loosening restrictions, allowing pollution, increasing coal use, giving benefits to oil industry etc. Going in the past with the climate change looming is not an option, the future technologies are the ones offering profits, not the ones resorting to old technologies.

Luckily the democratic candidate John Biden is taking a completely opposite stand. He recently gave out a plan of putting 2 trillion dollars to environmental actions, if getting elected. (Being able to do this requires that also the senate will have democrats in majority). He also realizes that the environmentally sustainable technologies are the ones that can be profitable in future.

The American presidential race is also important for the rest of the world, since USA is the most important energy and natural resource consumer. What is the direction at the top in USA will affect the possibilities for any global environmental agreements.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, energy consumption, environmental conservation

EU:n elvytysrahasto - kaikkien ympäristöstä välittävien pitäisi tukea sitä kaikin keinoi

Torstai 16.7.2020 klo 16:22 - Mikko Nikinmaa

EU:n elvytyspaketti on välttämätön ympäristön hyväksi. Suurista taloudellisista vaikuttajista vain Euroopan Unioni on pyrkinyt edistämään ympäristönäkökulmien huomioonottamista talouspäätöksissä. EU on vahva taloudellinen toimija vain, jos se säilyy yhtenäisenä. Euroopan mittakaavassa suuretkin valtiot ovat pikkupelureita maailmanlaajuisesti. Jos EU hajaantuu, kaikissa päätöksissä ajaudutaan hyväksymään Kiinan tai Yhdysvaltojen linja, minkä seurauksena pitemmän tähtäyksen ympäristönäkökulmat jäävät huomioonottamatta. Ja ilman elvytysrahaston toteuttamista EU:n yhtenäisyys on kovalla koetuksella.

Kun sitten ruvetaan miettimään, miten elvytysrahastoa rahoitettaisiin, EU:n verotusoikeus tietyissä asioissa on ilman muuta perusteltua. Esimerkiksi kaavailtu muovivero olisi paljon relevantimpi Euroopan tasolla kuin yksittäisten valtioiden tasolla seuraavista syistä. Muovia käyttäviä tuotteita ei markkinoida ja myydä yhden valtion alueella vaan esimerkiksi kaikkialla Euroopassa. Jos muovipakkausten, -kassien ja muiden -tuotteiden verotus jätettäisiin yksittäisten valtioiden päämääräksi, sitä tuskin saataisiin aikaiseksi, koska valtiot kilvan sanoisivat, ettei meidän teollisuudellemme voi tuollaista ylimääräistä kustannuskuormaa laittaa. Muovi lilluu kaikkialla eikä Suomesta Itämereen ajautuva muoviroska säily aluevesirajojemme sisällä vaan voi kulkeutua Ruotsiin, Tanskaan, Liettuaa, Saksaan jne. Näin ollen muovivero olisi ilman muuta yhteinen eurooppalainen asia.

Mitä tulee taas elvytysrahan käyttöön, se mahdollistaisi suuntautumisen ympäristön kannalta kelvollisten tekniikoiden kehittämiseen. Koronaviruksen aiheuttaman laman jälkeen ei pitäisi palata ympäristön kannalta huonoihin ratkaisuihin, vaan Euroopan laajuisen elvytyksen pitäisi kohdistua ympäristöinvestointeihin. Tämähän olisi hyvin mahdollista, kun jaettavaa rahaa ei suinkaan annettaisi kuin sikaa säkissä, vaan käyttötarkoitus on osoitettava. Niinpä koronaviruslaman jälkeinen elvytys voitaisiin suunnata esimerkiksi ilmastotoimiin.

Suomessa suurimmaksi vastustuksen aiheeksi on noussut, että suuri osa rahoituksesta annettaisiin apurahoina eikä lainoina. Mutta eihän tämä ole ollenkaan väärä lähtökohta investoinneille, joiden tarkoitus olisi parantaa ympäristön tilaa. Jokainen sellaiseen käytetty euro on meidän kaikkien eurooppalaisten tukemista. Olisi väärin, jos ympäristön hyväksi tehtävät investoinnit jäisivät tekemättä, kun siihen käytettävissä oleva raha pidettäisiin visusti pankkiholvissa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kestävä kehitys, ympäristöteknologia

What is our heritage to future generations?

Maanantai 13.7.2020 klo 16:28 - Mikko Nikinmaa

As a child, one of my favourite books was a book of wild animals – I read all the stories of antelopes in Africa and looking at the photographs hoped that one day I would be able to go there. Almost every day I went birdwatching: curlews, whinchats, ruffs and ortolan buntings were common. As a scientist I was able to see sea otters, elephant seals, 

IMG_20170808_0027.jpg

echidnas, and finally was able to fulfil my childhood dream, see antelopes in Africa. The incredible variety of animal life in different parts of the world is something that I hope our grandchildren and their descendants are able to see. The hopes of a nature lover for a heritage to future generations may be somewhat different from those of economic circles.

As the major reason for nations not taking loans, politicians usually state that we don’t want to leave future generations debt. This has also been stated as a reason why the European Union should not give grants to the hardest hit nations. If the big relief package of the European Union is not accepted, the Union can break up. For the environment this would be a catastrophe, because EU is the only major economic player, which has environmental questions reasonably high in its agenda. The European nations as relatively small individual nations would be forced to accept the conditions that USA and China, and to some extent Russia, Brazil and India, demand. For the environment, this would be terrible news.

We have now come to a situation, where environmental conditions and national debt are choices of our heritage to future generations. If loans are taken in order to invest on actions that improve the future state of environment, I am quite sure that future generations would say: “Please, take loan. It is only money, whereas sustainable environment is much more.” I am also quite sure that they would say: “Please, accept the European Recovery Plan, it is the only way to maintain a responsible environmental player as a major economic factor.”

It is not leaving debt to future generations any more, it is choosing if we give them a liveable environment or no debt. I think debt is better than spoiled Earth.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Biodiversity, national debt, sustainability, environmental investments

Cod - a component of fish'n chips disappearing because of climate change?

Keskiviikko 8.7.2020 klo 14:27 - Mikko Nikinmaa

In an effort to introduce some physiological realism to stock assessments, Hänsel et al. (Ocean warming and acidification may drag down the commercial Arctic cod fishery by 2100; PLOS ONE, https://doi.org/10.1371/journal.pone.0231589 April 22, 2020) have modelled how some factors caused by temperature increase and ocean acidification affect traditional stock modelling of cod. Although at crude level (e.g. not taking into account any effects of aquatic pollution), the study gives sobering views. While up to the present an increase in temperature has been beneficial for recruitment, the future looks gloomier. Because of the improved recruitment until the bottom temperature reaches +5oC, cod stocks have actually increased with temperature increase. However, now the bottom temperature in most cod fisheries areas is beginning to be above that temperature, whereby further temperature increase causes reduced recruitment. Also, ocean acidification reduces recruitment. The modelling suggests that because of temperature increase and ocean acidification, cod catches, which could at present be sustainable, lead to rapid loss of cod populations by 2100.

The predictions by Hänsel et al give a very strong reason, why understanding the physiology of fisheries species is imperative for planning sustainable fisheries.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: stock assessment, fisheries, ocean acidification

Physiological studies add a predictive component to modelling fish stocks

Perjantai 3.7.2020 klo 18:00 - Mikko Nikinmaa

Mirella Kanerva, Kristiina Vuori and us others have recently published a study about the  fitness of salmon during their feeding migration in different parts of the Baltic Sea (Kanerva et al. Environmentally driven changes in Baltic salmon oxidative status during marine migration, Science of the Total Environment, in press, https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2020.140259). The study is logi.jpgextremely difficult, since it tried to evaluate, how the physiological status of a commercially important fish species in natural environment is affected by food, water temperature and environmental pollution. It is noteworthy that we were able to show that factors affecting the oxidative status of the fish affected the fitness and seawater survival of the salmon. It was also possible to show that increased toxicant load, elevated temperature and cyanobacterial blooms already in the present Baltic Sea induce changes, which are measurable with physiological parameters, and are likely to affect recruitment of salmon.

The point about physiological measurements being able to predict changes in fitness and recruitment is revolutionary for fisheries biology. This is because earlier one has based all the models for stock estimations on retrospective observations on catches and spawning success. The findings of our study indicate  that physiological expertise can add a predictive component to recruitment models.

Our results also indicate, which parts of the Baltic Sea are most contaminated affecting the oxidative status of salmon. It is no surprise that effects are observed in the Gulf of Finland. However, these findings show that similar parameters could be used elsewhere to evaluate, if environmental contamination is serious enough to affect preferred fisheries species. Again, this adds a predictive component to earlier estimations based on retrospective data.

Hitherto, fish physiology has remained a small field, but our results indicate that it could play a major role in modelling fish stocks, because it adds a predictive component to models and thereby gives possibilities for more rapid fisheries decisions than are currently possible.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fisheries biology, stock estimation, environmental pollution, oxidative stress

Suomalaisten kaikki tärkeimmät huolenaiheet johtuvat maapallon liikakäytöstä

Torstai 2.7.2020 klo 17:45 - Mikko Nikinmaa

Elinkeinoelämän valtuuskunta teki äskettäin kyselyn suomalaisten huolenaiheista. Kun viime vuosina ilmastonmuutos on ollut ihmisten suurin huoli, nyt se oli tippunut neljänneksi. Suurin huolenaihe tällä hetkellä on talouslama, seuraavaksi pandemiat, hallitsematon maahanmuutto ja vasta sitten ilmastonmuutos. Koronaviruspandemia on sekä ensimmäisen että toisen huolenaiheen syy ja molemmat johtuvat ainakin osittain siitä, että tiedotusvälineet ovat lietsoneet tehokkaasti joukkopsykoosia ja kauhistelleet koko ajan valtion lisävelkaantumista. Tässä yhteydessä ei ole juurikaan tuotu esiin sitä, että esimerkiksi viime kuussa, jolloin valtionvelka oli jo paisunut huimaavasti, Suomen velanhoitokulut olivat pienimmät kolmeenkymmeneen vuoteen. Lisäksi valtionvelan kamaluutta perustellaan suunnilleen aina sillä, että emme voi jättää jälkipolvillemme velkaa maksettavaksi. Äskettäin Sixten Korkman sanoi A-studiossa sangen viisaasti, että nyt on kysymys pitkälti siitä, jääkö jälkipolville velkaa vai pilaantunut ympäristö.

Sitten on myös niin, että kaikki suomalaisten huolenaiheet liittyvät samaan ongelmaan: maapallon liikakäyttö. Kun olin teini-ikäinen 50 vuotta sitten, ympäristöpiirit puhuivat ekokatastrofin uhkasta. Tämä uhka on muuttunut tämän päivän todellisuudeksi.  Ekokatastrofin estäminen on toki mahdollista, mutta edellyttää sitä, että siirrymme huolenaiheista toimenpiteisiin. Huolenaiheista ensimmäinen, taloudelliset huolet merkitsee paria asiaa. Meidän on hyväksyttävä se, että taloudellisesta kasvuajattelusta siirrytään mittaamaan hyvinvointia muilla mittareilla kuin bruttokansantuotteella. Siinä onkin tehtävää kansantaloustieteilijöille – muutos kamreerimaisesta visionääriseen ajatteluun on suuri. Toinen merkittävä muutos, johon on päästävä on taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen maapallon eri osien välillä. Lyhyellä tähtäyksellä tämä näkyy Euroopan ja Pohjois-Amerikan rikkauden vähenemisenä, mutta se on välttämätöntä, jotta kestävä kehitys voidaan saavuttaa. Sanomattakin on selvää, että kansallisvaltioista itsenäisinä yksikköinä luovutaan Euroopan ja jopa maailman laajuisen yhteisön hyväksi. Toinen ihmisten huolenaihe, pandemiat, johtuu nimittäin suoranaisesti siitä, että maankäytössä luonnontilaisen ympäristön määrä vähenee koko ajan. Tämän seurauksena ihmisten ja eläinten yhteydet lisääntyvät jatkuvasti ja mikro-organismien siirtymisen todennäköisyys eläimistä ihmisiin kasvaa. Taloudellinen epätasa-arvo puolestaan on suurin syy maahanmuutto- ja pakolaisongelmalle, joten Perussuomalaisten ja muiden populistien tarjoama Suomi suomalaisille – vaihtoehto vain pahentaa kansainvaelluksia.

Siis kun ilmastonmuutos on tullut vähemmän tärkeäksi huolenaiheeksi ihmisten mielessä, kaikki tärkeämmiksi nousseet asiat johtuvat samasta pääongelmasta. Vain pääsemällä eroon kulutuksen ja ihmismäärän kasvusta voimme kulkea kohti kestävää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valtionvelka, ekokatastrofi, maankäyttö, pakolaisuus, bruttokansantuote

Mass extinctions - why they matter even to people who do not care about environment?

Sunnuntai 28.6.2020 klo 20:13 - Mikko Nikinmaa

In a recent issue of Proceedings of the National Academy of Science (USA) Caballos et al. wrote an article “Vertebrates on the brink as indicators of biological annihilation and the sixth mass extinction” (PNAS 117(24): 13596-13602, 2020). It is a clear account about how many terrestrial vertebrates are on the brink of extension. While the message of human role in extinctions is very clear, the present extinction rate being about 1000 times greater than the background rate, it is very difficult to get people who do not care of the environment to realize that it also matters to them. One of the salient points of the article is that the disappearance of one species affects the well-being of other species.

People, who don’t care of the environment, usually care about themselves. Only few people have been against Covid-19 restrictions. What they often do not realize that the Covid-19 pandemic is associated with the extinction wave. One of the biggest reasons for extinctions is the fact that increasing proportion of land goes to human use because of our population growth. As a result, the remaining wild animals come in closer contact to humans and tame animals than earlier. This increases the likelihood of animal micro-organisms reaching humans and consequently zoonosis (i.e. diseases transmitted from animals to humans). It is no wonder that the number of diseases transmitted from animals to man has drastically increased in 2000’s: MERS, SARS, Ebola, Chicken flu, Swine flu and now Covid-19. Even if one does not care about environment, one should care about one’s health.

Also people, who do not care of the environment, must eat, and they IMG_20170807_0146.jpgmay like blueberry pie. About three quarters of all our food plants require insect pollination. Currently pollinating insect populations are decreasing drastically, and the worst scenarios suggest that we cannot eat blueberry pies within 50 years, because of lack of pollination. There are two reasons for the decreasing insect populations. The first is the heavy use of insecticides, and the second the reduced land area for insect refuges (i.e. land areas, which are not in heavy agricultural or other human use). Again, the increasing human populations exert the most important pressures, and to enable sustainable agriculture, one should be able to stop population growth.

While Caballos et al. article did not consider aquatic animals, they are also suffering from extinctions. The worst scenarios suggest that overfishing causes extinction of most important commercial fish species before 2100. In addition to overfishing, aquatic pollution causes the extinctions. Thus, the problem affecting the diets of people not caring of the environment, is caused by mass extinctions.

The mass extinctions themselves are the result of growth ideology. To be able to have reasonably good life for everyone, we should be able to abolish inequality.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: land use, insecticide, agriculture, population growth

Huh hellettä - kalaparat

Perjantai 26.6.2020 klo 19:32 - Mikko Nikinmaa

Nyt on kuuma. Ja vesien lämpötila on viisi-kuusi astetta normaalivuotta lämpimämpää. Se, että veden lämpäötila on paljon normaalia korkeampi jo kesäkuussa on melkoinen ongelma kaloille, koska se merkitsee melkoisen varmasti sitä, että korkea vesien lämpötila on pitkäaikainen ilmiö. Suurin osa Suomen arvokaloista – ja muistakin kaloista – on kylmän veden lajeja, jotka lämpimäna aikana menevät pohjan lähelle, harppauskerroksen alapuoliseen veteen, joka säilyy kylmänä. Mitä pitempään korkea lämpötila jatkuu sitä syvemmälle harppauskerros  vaipuu, kunnes kylmää vettä ei ole missään. Pitkäaikaisen lämpimän jakson johdosta matalille järville tyypilliset kalakuolemat rupeavat esiintymään myös syvissä järvissä ja meressäkin.

Yksi esimerkki kylmän veden lajeista on härkäsimppu. Laji kutee siniset mätimunansa kaikkein kylmimmän veden aikaan helmikuussa. Se tuli pohjoisesta Harkasimppu1.jpgItämereen kun meriyhteys valtamereen oli Vienan meren kautta. Kalaa ei esiinny eteläisellä Itämerellä eikä Atlantilla Norjan ulkopuolella, todennäköisesti sen takia, että lämpötila on liian korkea. Muistan pikkupoika-ajoista kuinka niitä sai verkolla itäisellä Suomenlahdella niin paljon, että puuskahdin isona kirjoittavani Lyhyen Simpunpäästöopin; nelisarvinen ja piikikäs kala kun jäi verkkoon niin tiukasti, että sitä ei helposti pois ottanut. Nykyisin kalaa ei paljoakaan löydy.

Suuret ongelmat korkeat lämpötilat aiheuttavat myös kalankasvatukselle. Erityisesti viime aikoina suosituksi syömäkalaksi tullut nieriä rupeaa aikuisena kuolemaan yli 15 asteen lämpötilassa. Suunnilleen mistään ei pitkäaikaisen lämpimän jakson lopussa sitä kylmempää vettä löydy.

Ja kaikkeen tähän taitaa olla syynä ilmastonmuutos. Kaikki mallit povaavat sateisia, lauhoja talvia ja suhteellisen kuivia, kuumia kesiä. Pohjois-Suomen syvät nietokset ja Etelä-Suomen vesisateinen talvi  sopivat ensimmäiseeen skenaarioon ja juuri loppuva kuuma kesäkuu jälkimmäiseen.

Huh hellettä, mutta voi kalaparkoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, veden lämpötila, kalankasvatus

Forests for rain

Keskiviikko 10.6.2020 klo 19:46 - Mikko Nikinmaa

When the importance of forests for environmental well-being is brought forward, the media invariably brings forward them as a carbon dioxide sink. While oxygen production and carbon dioxide removal are undoubtedly of major importance in combatting climate change, and planting trees because of this an important deed, the importance of forests and consequently planting trees is not restricted to that.

Recent studies indicate that rain is not only the result of moist air rising up from water (mainly seas but also lakes) but also caused by the evaporation from trees. The evaporation gives out moisture and keep the vicinity much moister than if the IMG_20170803_0083.jpgforests are cut. Cutting trees dries up the environment, and as a result the fertility of land decreased. Initially, only small effects are seen, but after a tipping point is reached a green forest can turn into a dry area, not able to sustain a further forest growth. This is envisioned as the first possible nightmare resulting from forest clearing in Amazonas.

Many areas which are now desert or semidesert had large forests not so long ago. The flag of Lebanon has a tree. About two thousand years ago the land was filled with huge forests. The trees were cut to make ships, and once enough trees were cut, the tipping point was reached, and the environment became too dry for the growth of trees. Many semi-desert areas in Sahara were the home of rich African culture until the trees were cut down.

So, planting trees, and making certain that they continue to grow to forest may be important to increase the moisture of nearby areas, and should be supported because of this in addition to being important for carbon dioxide removal. Also, clearing forests should be stopped both because of carbon dioxide and because of water balance. Although the clearest examples are from tropical areas because of their high temperatures, making the changes in moisture rapid, forest clearing dries up environment also in temperate areas.

Thus, in addition to being carbon dioxide sinks, forests are important in maintaining wter balance.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, water balance, forest clearance, desertification

World Seas are in peril: Hypoxia in Baltic Sea as an example

Perjantai 5.6.2020 klo 18:40 - Mikko Nikinmaa

Human activities have affected world seas in various ways. A three-volume book on environmental evaluation of world seas has just been published by Elsevier (World Seas: an Environmental Evaluation). In two volumes it evaluates the environmental statuses of different sea areas and in one volume the major environmental problems affecting marine environments. The book’s aim is both to evaluate the present statuworld_seas.gifs and to evaluate the future of the seas. It would be impossible to give a comprehensive review of the book’s contents, so I take one environmental problem, hypoxia, in one sea area, the Baltic Sea as an example.

There have always been virtually anoxic bottom areas in the Baltic Sea, but they have increased markedly because of human actions. For example, the area with low oxygen (less than 2 mg/l) has increased tenfold from preindustrial times. The main reason for hypoxic/anoxic sea bottoms is that for about 50 years paper and pulp mill industry’s wastewater was entered the sea uncleaned. The biological oxygen consumption of the waste is approximately the same as that of 100 million people’s waste. Since the waste of tens of millions of people also entered the sea without treatment, the sea bottom now contains so much organic material and nutrients that even without any further wastewater or fertilizer discharges, the Baltic Sea would remain eutrophicated and have large hypoxic areas for tens of years.

Hypoxia is caused by the consumption of oxygen by organisms or organic material, if it exceeds the diffusion of oxygen from atmosphere and its transport from oxygen-rich waters. In the Baltic Sea the water is stratified, and the high-temperature, low- salinity water which is oxygen-rich does not circulate with the dense oxygen-poor bottom water. The bottoms get oxygenated water only, when pulses of oceanic oxygen-rich waters displace the bottom areas. When this happens, the low-oxygen water, which has high nutrient content, will be transported to lower depths and to  Gulf of Finland and also in small amount to Gulf of Bothnia. Because large amounts of phosphorus and nitrogen are liberated, primary production increases, and generation of hypoxia occurs in new areas. The increase of temperature causes increased oxygen consumption of all poikilothermic animals. Thus, climate change increases the likelihood of hypoxic periods. Also, if the predictions of increased rainfall during winter remain accurate, the phopshorus and nitrogen discharges during natural river flow to the Baltic increase markedly.

Although eutrophication is usually linked only to increased plant, algal and cyanobacterial growth, the end result is always hypoxia. In shallow areas eutrophication leads to intermittent hypoxia.               During the day, when there is enough light for photosynthesis, green plants and algae liberate oxygen, and the water often becomes hyperoxic. At night plants, algae, bacteria and animals all only consume oygen, rendering water hypoxic. The oxygen consumption by animals always consumes oxygen, but probably the most important reason for hypoxia is the oxygen consumption of microbes, which eat up all the dead plants, algae, cyanobacteria and animals entering the bottom. There is a group of bacteria which forms bacterial mats to bottoms with very low oxygen.

If one considers communities, hypoxia generally decreases diversity and changes species composition. As an example, at group level, fish disappear first, and are replaced by jellyfish. Among macrofauna, polychaetes survive at lowest oxygen level. With lowering of oxygen level, microfauna and microbes replace macrofauna. Hypoxia reduces the growth of animals and as a consequence fish catches are reduced. Additionally, hypoxia-tolerant species are usually of reduced commercial value. Thus, the Baltic Sea fisheries are markedly suffering from the spreading of hypoxic areas.

                 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, environmental pollution, eutrophication

Why the investments should now go to railroads and renewable energy?

Keskiviikko 27.5.2020 klo 14:19 - Mikko Nikinmaa

During the coronavirus lockdowns the energy consumption has decreased markedly so that carbon dioxide emissions have decreased measurably. This has mainly been caused by reduced traffic, since heating and production of electricity have continued close to pre-coronavirus time. Now, the leaders/economist/politicians looking in the past suggest that when the economies are opened, the climate actions, including changes in energy production, should be delayed until a better time. However, there will never be a better time than this to increase investments in renewable energy.

First, all countries are giving massive stimulus funds. One of the most important sectors is improving infrastructure. When improving infrastructure, two directions stand out: railroads and power plants. With improvements of rail traffic, one could change most transport from road transport to rail transport. It would only require that in addition to improvement of rails one would build goods terminals to facilitate container transfer from trains to trucks. With this done, all long-distance goods transport would take place in railroads, and road transport would be restricted to the travel between the place of production/use and rail terminals. Such a change would have several benefits. One would decrease oil use markedly in transport, since trains are mostly electrical. One would also decrease the use of roads by heavy traffic, and thereby reduce the need for repairing them, also reducing oil consumption (in asphalt). Finally, tyre wear is currently the most important source of microplastics. Thus, reducing road traffic would reduce this universal environmental contamination. Developing bullet trains with international route planning would diminish passenger transport in air traffic, and improvement of railroads would increase local passenger train traffic, also reducing oil consumption.

One of the things with investment is that virtually all political and economic circles say that the corona support should be for a fixed time period, not taking place forever. Building power plants to harness renewable energy fulfils this criterion. Power plants prodIMG_20170730_0073.jpgucing energy from renewable sources, wind, sunlight, waves, tide or water flow, only carry costs during building. Thereafter virtually no costs are associated with energy production, so energy production becomes cheaper and cheaper with time. This is in stark contrast with power plants using oil, natural gas, coal or peat, which all require continuously buying the fuel. Further, whereas much of the traditional fuels must be imported, thus generating problems with security of supply, the renewable resources are truly local, and can be used even in the direst of crises.

In conclusion, investing in climate-friendly railroads and renewable energy makes sense both politically and economically. Such investments are going to the future, which we should do instead of reverting in tha unsustainable past.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fossil fuels, investments, energy production

Digiloikka - rähmälleen likaojaan, jos ei vähän mietitä

Maanantai 25.5.2020 klo 18:57 - Mikko Nikinmaa

Ensimmäistä kertaa harjoittelin tietokoneen käyttöä 1971, kun koneet olivat vähintään huoneen täyttäviä eivätkä pystyneet läheskään samaan kuin kaikki nykyajan laskimet. Ensimmäisen PC:ni ostin 1984 ja siitä lähtien olen uusinut laitteitani koko ajan. Niinpä voin varmasti sanoa tuntevani tietotekniikan aika hyvin, vaikka olenkin jo eläkeiässä.

Koko tietotekniikan käyttöni 50-vuotisen historian ajan minua on harmittanut yksi seikka: kaikessa suunnittelussa lähtökohtana on ollut tietotekniikkainsinöörin näkökulma eikä suinkaan se, millä tavalla ohjelman tai muun sovelluksen käyttäjä pystyisi tehtävänsä joustavimmin ja helpoimmin tekemään. Ja tämä lähtökohta on tullut koko ajan laajempia piirejä koskettavaksi.

On ruvettu puhumaan digiloikasta, kun oikeasti on vain ruvettu hankkimaan tabletteja kouluihin tai erilaiset palvelut on siirretty verkkoon. Kaikki asiat tulisi hoitaa ”äly”puhelimella. Tässä tapauksessa on aika vähän mietitty sitä, mikä olisi käyttäjän kannalta paras ratkaisu ja mikä olisi tasa-arvoisin vaihtoehto. Usein tuleekin mieleen, että digiloikasta puhujat ja sen ajajat eivät ymmärrä paljonkaan tietotekniikan laitteiden sopivuudesta eri käyttöihin.

Esimerkiksi tablettien ostaminen kouluihin. Itse en käytä tablettia mihinkään, jossa pitää kirjoittaa tai laskea. Ne vaativat kunnon näppäimistön – tabletti sopii vain videoiden ja musiikin suoratoistoon. Kun sen ruutu on suurempi kuin puhelimen, TV:n katselu on paljon mukavampaa kuin puhelimessa. Asiointi verkossa eriarvoistaa ihmisiä huomattavasti. Vain vähemmistö yli 70-vuotiaista käyttää tietokonetta tai älypuhelinta edes viikoittain. Sen vuoksi ei palveluita voi siirtää verkkoon niin, että niitä ei voi vähintään yhtä helposti hoitaa muuten. Jos niin tehdään, syrjitään ihmisiä: on melkoisen hullua, että Kansaneläkelaitoksen palvelut hoituvat paljon helpommin verkossa kuin muuten, kun ehkä tärkein palvelujen käyttäjäjoukko ei verkon käyttöä juurikaan hallitse. Todellinen digiloikka – digitaalisten palvelujen käyttöönotto parhaalla tavalla edellyttäisikin sitä, että kaikissa yhteyksissä huomioitaisiin käyttäjäkunnat ja sovellukset suunniteltaisiin käyttäjien lähtökohdista. Digiloikka ei saa merkitä sitä, että koulujen ala-asteella opetetaan ohjelmoinnin alkeita insinöörityyliin. Sitä ei tarvitse kukaan; kaikki tarvitsisivat sen sijaan digitaalisten palvelujen tekemistä käyttäjien lähtökohdista: tuollaiseen tarvittaisiin suhteellisen pieni joukko ihmisiä sovelluskehittäjiksi. Hyvä analogia on peliteollisuus: suurin osa pelaajista ei tiedä pelien sielunelämää lainkaan, pelaa vain pienen joukon suunnittelemia pelejä.

Yksi merkittävimmistä ongelmista digiloikassa on erilaisten verkkojen haavoittuvuus. Kymmeniä kertoja vuodessa erilaiset kyberhyökkäykset vaikeuttavat joko yksittäisten palveluntarjoajien tai yksittäisten verkkosivustojen käyttöä. Pahimmillaan suunnilleen koko digitaalinen palvelujärjestelmä ei toimi. Näin kävi vain pari viikkoa sitten, kun Telian verkko oli useita tunteja pois käytöstä. Kun kaikki toiminnot ovat suurelta osin siirtyneet verkon kautta toimiviksi, tuolloin ei mitään voinut tehdä.

Digiloikka ei voikaan olla kritiikitöntä digitaalisten palveluiden käyttöönottoa. Sen sijaan tulee kaikessa miettiä sitä, mihin asioihin palvelut sopivat ja mihin eivät. Kuten muutkin menetelmälliset piirteet yhteiskunnassamme, digitaalisten menetelmien käyttö on hyvä renki mutta huono isäntä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietotekniikka, ATK, verkko, WWW

Voihan turve!

Maanantai 18.5.2020 klo 13:05 - Mikko Nikinmaa

Kun nyt on ruvettu keskustelemaan siitä, miten koronaviruspoikkeusolojen jälkeen yhteiskunnan toimintoja ruvettaisiin kehittämään, on yhtenä asiana tuotu esiin, että turpeen käytöstä energiantuotannossa luovuttaisiin hitaammin kuin on suunniteltu. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että turve on kotimaista energiaa, joten sen käytön jatkaminen olisi tarpeen huoltovarmuuden takaamiseksi. Mutta hetkinen, turvehan korvaa energiakäytössä kaksi muuta fossiilista energianlähdettä, jotka ovat hiili ja öljy. Siis lähtökohta tässä ajatuksessa olisi, että koronaviruksen jälkeisessä ajassa hidastettaisiin siirtymistä fossiilisista polttoaineista riippumattomaan energiantuotantoon. Eli ehdon tahdoin vähennettäisiin ilmastomuutoksen vastaisia toimia. Onko tässä hiventäkään järkeä?

Energiankulutuksen pieneneminen koronaviruspandemian aikana on merkittävästi vähentänyt fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja parantanut ilman laatua ympäri maapallon. Ilman saasteiden väheneminen on suoraan todennäköisesti vähentänyt ainakin yhtä paljon kuolemia kuin koronavirus on aiheuttanut. Lisäksi kuolevuus koronavirusinfektioihin ja jopa infektioiden esiintyvyyteen sellaisenaan näyttää useiden jo julkaistujen tutkimusartikkeleiden korreloivan merkittävästi ilman saastumisen kanssa. Tärkeimmät ilman saastuttajat ovat fossiiliset polttoaineet, turpeen poltto niiden joukossa.

Vaikka yhteiskuntien pysähtyminen koronaviruspandemian takia onkin tuonut tilapäistä iloa ilman puhdistumisen ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähenemisen kautta, ovat tutkijat varoittaneet siitä mahdollisuudesta, että tilanne kääntyy nopeastIMG_20170725_0014.jpgi aikaisempaa huonommaksi, jos kansantalouden elvyttämisessä lähdetään siitä, että fossiilisien polttoaineiden käyttöön kohdistuvia rajoituksia vähennetään. Näin toimittaisiin, jos turpeen käytöstä luopumista hidastettaisiin.

Kun lisäksi turpeen käyttö olisi huoltovarmuudelle hyödyllinen vain vähentämällä tuotavien fossiilisten polttoaineiden käyttöä, joiden käytöstä muutenkin pitäisi luopua, se ei edes lisäisi huoltovarmuutta. Huoltovarmuutta sen sijaan parantaisi merkittävästi tuulivoiman lisärakentaminen. Minua on kovasti ihmetyttänyt tuulivoiman rakentamiseen liittyvä vastustus samaan aikaan ja samojen ihmisten toimesta, jotka kannattavat turpeen käyttöä. Tuulivoimaloiden haitoiksi on sanottu meluhaittoja, niiden maisemallisia haittoja ja sitä, että ne tappavat lintuja. Niiden aiheuttamat lintukuolemat ovat suurimmaksi osaksi myytti ja ainakin satoja kertoja vähäisempää kuin hyönteismyrkkyjen tai kissojen aiheuttamat lintukuolemat. Maisemallisista haitoista minua ihmetyttää, kuinka tuulimyllyt ovat kamalia, mutta turpeen ottamisella pilattu suomaisema ei. Meluhaitatkaan eivät ole suuria – olen itse nukkunut energiaa tuottavasta tuulivoimasta korkeintaan 500 m päässä eikä se unta haitannut. Jos meluhaitta on niin merkittävä, silloin ei voi antaa jääkaapin tai pakastimen meluta tai missään tapauksessa ei voi asua kaupungissa tai tien varrella. Tuulivoimalathan varmistavat huoltovarmuutta merkittävästi, kun ne tuottavat energiaa, vaikka yhteydet ulkovaltoihin olisivat kokonaan poikki. Samalla tavoin riippumatta yhteyksistä muuhun maailmaan aurinkovoima tuottaa energiaa ja lisää siten huoltovarmuutta. Niinpä voikin väittää, että kaikki uusiutuvat energiantuotannon muodot ovat kotimaista energiaa ja vahvistavat huoltovarmuutta.

Tuulivoima on myös taloudellisesti kannattavaa, minkä osoittaa se, että nykyisin tuulivoimaloiden rakentamisesta ilman yhteiskunnan tukea on tehty päätöksiä ja se, että tänä vuonna Yhdysvalloissa on tuotettu energiaa enemmän uusiutuvia lähteitä käyttäen kuin hiiltä käyttäen. Kun uusiutuvien luonnonvarojen käyttö energiantuotannossa on taloudellisesti kannattavaa, lisää huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiantuotannosta (johon lasken turpeenkin), josta ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitäisi päästä eroon, ei ole mitään syytä hidastaa turpeen käytöstä luopumista. Paremminkin nykytilanne antaisi mahdollisuuden luopua turpeesta ja muista fossiilisista polttoaineista aiemmin suunniteltua nopeammin. Siinä tarvittavien infrastruktuurien rakentaminen voisi hyvin kuulua osaksi talouden elvytyspakettia, joka ilman muuta tehdään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiliset polttoaineet, turvetuotanto, uusiutuva energia, huoltovarmuus

Good news for climate from US energy production despite Trump

Torstai 14.5.2020 klo 11:38 - Mikko Nikinmaa

When President Trump came to power, he vowed to make coal-based energy production stronger than previously. In general, he has supported the use of fossil fuels in energy production and withdrew USA from the Paris Climate Accord. Despite this, very good news are coming from the energy production sector in USA for the last months.

As a background for this the following must be stated. The federal government does not give any subsidies for energy production using renewable sources. Thus, energy companies buy needed energy from producers, who can deliver power most economically.

With this in mind, it is significant that in 2020 energy obtained using renewable sources (windmills, solar power, hydroelectric power) has exceeded coal-based energy production for 90 days already, as reported in a New York Times article today. This is all the more remarkable, as in 2019 the renewable energy production exceeded energy production using coal only in 38 days.

From this one can conclude that the coal era is rapidly coming to end, as energy is more expensive to produce using coal than using renewable resources.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, renewable energy, coal, fossil fuels

Coronavirus pandemic signifies the end for greedy globalism but should be the starting point for sustainable globalism

Sunnuntai 10.5.2020 klo 17:35 - Mikko Nikinmaa

Looking at the figures showing, how coronavirus is spreading in the world, one cannot but come to one conclusion. The situation is rapidly becoming worst in countries with populistic leaders who preach nationalism. Also, most indicators of world’s present problems show that the greedy economic globalism has failed miserably, and is contributing to the possible rise of next pandemic, climate change, immigration and environmental pollution.

On the other hand, the coronavirus pandemic has shown that the world is one entity, regardless if we want it or not. Currently the virus has spread to 212 countries, and the fact that one can travel from the most remote part of the world to any centre means that the only way to avoid the spreading of this or future pests is complete isolation from the rest of the world. From this I can reach only one conclusion: the only way to have acceptable future is to start sustainable globalism.

A starting point for sustainable globalism is that human population growth must be stopped, and should actually start to decrease. This is already happening in several rich countries, but it is invariably presented as a huge problem threatening the future of the nations concerned. The population growth mainly occurs in poor nations, which were for a long time under colonial rule. Because of this, any efforts originating from the industrialized countries to curb population growth are easily viewed as tries to re-establish colonial rule. As long as the efforts are seen as the rich countries’ effort to maintain their wealth, this is an unavoidable conclusion. Thus, curbing population growth cannot succeed, if nationalistic attitude prevails: it requires understanding that it is needed for global health. Consequently, the global wealth inequality should be decreased.

Decreasing wealth inequality is largely correcting colonial injustices, which persist even today. One cannot say that the currently poor areas like Africa would be poor because of their lack of natural resources. They are poor, because the resources are not used for their benefit, but profit usually multinational companies based in rich countries. This is also true for both manufacturing and agricultural production. With regard to agricultural production, poor countries often cultivate plants which are exported to rich countIMG_20170807_0157.jpgries and do not feed the local population. Furthermore, the production is largely owned by companies residing in rich countries. When agricultural production is largely exported, the poor countries end up as importers of food required by the local people. With regard to industrial production, much of it is done for export. Again, the companies are largely parts of multinational ones with headquarters in rich countries. The reasons for production in poor countries is first that the salaries are very low, but also that environmental standards required for production in rich countries need not be followed whereby production costs are minimized. This type of cutting cost is the greedy economic globalism, which the true sustainable globalism should do its utmost to fight against. The solution to decreasing wealth inequality is actually quite simple. All the products from poor areas are priced as if they were produced in rich countries, and the difference in the present and future price is given to (especially women’s) education, improving the environmental standards of production and salaries. The funds cannot be given directly to the governments of the poor nations, because they are (unfortunately) often corrupt, and would just use the funds for their own benefit instead of using them for the benefit of the people.

The third part of changes, which are required in order to combat one of the grave problems, the climate change, is to stop using fossil fuels. I don’t go further in detail to it, because the two directions above will immensely help in achieving that goal, and because there are already several technological possibilities for the required change.

Why should we then do all of this? The answer is really simple: I suppose we want our children and grandchildren to be able to live in an open society. If this is our hope, we must be able to decrease the likelihood of viral transmissions from animals to humans. They have increased in frequency in recent years, because increased human population decreases the space available for animals, and consequently animal-human interactions increase. Vegetarian diet is not a solution, because direct animal-human transmissions remain a possibility. In addition to avoiding zoonosis, sustainable globalism would also decrease migrations and environmental pollution and combat climate change.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, migration, population growth, economic growth, wealth inequality, environmetal pollution

Reaching another tipping point: insect declines and food production

Lauantai 9.5.2020 klo 18:11 - Mikko Nikinmaa

Three quarters of the plant food we eat requires pollination. Intensive agriculture has been able to increase yields partly with the help of heavy insecticide use.

The two above sentences are in direct contradiction, as pollinators are insects. Harmful insects and beneficial insects are equally killed by insecticides. For a long period of intensive agriculture the negative effects of insecticides on pollinators were not seen, as adequate areas remained outside intensive agriculture to enable effectiveIMG_4119.jpg reproduction. However, it now seems that we have reached a tipping point, where increased intensive agriculture with heavy insecticide use decreases yields. Tipping point means that any further increase in insecticide use results in catastrophic decline of insect populations, whereby pollination  is reduced and consequently agricultural production decreases markedly. This conclusion is based on the observations that insect populations have already decreased in size, and that an increasing proportion of land must be used for agricultural production to feed the ever-increasing human population. Because of this, the insecticide-free refuges for pollinators are disappearing with increasing frequency.

The media discussion at the moment concentrates mainly on neonicotinoids, but actually the type of insecticide does not matter much, because they all have a negative impact on bee and bumblebee populations. In addition to the direct effects of insecticides on bees, it is possible that the recent serious outbreaks of viruses in bee colonies are affected by insecticides reducing the efficiency of insect immune system.

The declines of pollinator populations and consecutive reduction of yields of agricultural products are another symptom of the overuse of the planet, the other notable ones being coronavirus pandemic and climate change. For climate change the reasons are overconsumption in rich countries, inequal distribution of wealth and population growth, for the other two mainly population growth. Because human population has increased beyond sustainability, major efforts should be directed towards population control. It should be done in a way that it is not seen as rich countries again imposing colonial rule. Maybe shifts in wealth distribution could help?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: insecticide, agricultural production, population growth

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »