Baby kangaroos can help in combatting climate change

Perjantai 19.5.2023 klo 19:30 - Mikko Nikinmaa

In addition to taking up immense land area as pasture, cattle causes the release of greenhouse gases directly. When they digest grass, they produce and burb methane, which is a strong greenhouse gas. This is because the bacteria in their fermenting stomach have methane as their end product.

Now, wouldn’t it be nice, if the methane release of cattle could be decreased? A recent study by Karekar and Ahring in Biocatalysis and Agricultural Biotechnology (Vol 47: 102526) “Reducing methane production from rumen cultures by bioaugmentation with homoacetogenic bacteria” has suggested that replacing methane-producing bacteria with acetate-producing bacteria in kangaroo babies’ faeces could completely prevent methane production, if the methane-producing bacteria were first eradicated. This finding is currently only done on rumen cultures, but if the change of bacterial consortiums can be done on commercial scale on cattle, some of the climate problems with cattle ranching would disappear. The fact that kangaroos can live with rumen  containing acetogenic bacteria indicates that they are compatible with mammalian herbivores. However, the efficiency of acetogenic bacteria may be lower than that of methanogenic ones.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: greenhouse gases, methane, cattle

Hypoxia - a problem for aquatic environments

Maanantai 15.5.2023 klo 13:46 - Mikko Nikinmaa

When I started my scientific career about forty years ago, I concentrated on the effects of increased temperature and hypoxia on oxygen transport in fish. At that time the topic was not considered to be of general interest. Things have changed since then. In 1970’s oxygen minimum zones were a peculiarity in the oceans. Today their occurrence has increased markedly making them a grave threat to the well-being of aquatic fauna. The increased occurrence of oxygen-minimum zones occurs together with climate change and ocean pollution.

Aquatic environment always requires very effective oxygen uptake, because water can contain very little oxygen – at sea level about the same amount as air in about 20 km’s height – it is hard to breathe, and the few oxygen molecules present in water move slowly. For active aquatic animals the added problem is to be able to release enough oxygen to working muscle. In the situation of hypoxia occurring together with increasing temperature, active fish and crustaceans are not able to coupe. Consequently, large areas of oceans become devoid of animals. Since those animals are the preferred foodstuff of man: salmonid species, cod, tuna, lobster, shrimp, the spreading of hypoxic areas causes the lack of seafood.

The problems with obtaining enough seafood comes at the same time as man should increasingly shift from eating cattle and sheep, i.e. homeotherms, to eating fish and other poikilotherms in order to combat climate change. Climate change itself makes doing this difficult. Also, the oceanic biodiversity is at risk, since the habitats of many species become unsuitable for them to thrive in.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fish, seafood

Electric cars - there are all sorts of environmental problems

Perjantai 5.5.2023 klo 14:22 - Mikko Nikinmaa

In the name of combatting climate change, car manufacturing is rapidly changing from producing petrol- and diesel-consuming cars to electric cars. It is reasonable to ask, if electric cars are a sustainable solution. There are several problems, which should mean that one cannot increase the number of cars, even if they are electric. Rather, to combat climate and other environmental changes, the number of cars should be drastically reduced. The paragraphs below indicate the reasoning for this.

First, electric cars are fossil fuel-free only if the electricity used in them is produced not using coal and oil. The overall electricity use increases markedly with increasing number of electric cars. Hitherto the proportion of electricity produced using fossil fuels has not really decreased, even though the electricity produced using renewable sources has increased markedly. This is due to the increase in the total electricity use. So, presently an electric car user may increase the use of fossil fuels in electricity production (naturally depending on the country).

Second, production of cars is using a lot of steel. Steel production is currently one of the most important sources of emitted carbon dioxide. For example, out of the total carbon dioxide emitted by Sweden, steel production accounts for more than 10 %. The steel producers are aware of their large carbon footprint, and companies are currently competing to have carbon-free steel production. Carbon-free steel will undoubtedly be eagerly bought by car manufacturers. However, its production requires a lot of electricity, so fossil fuel-free electricity production is the key also here.

Third, present electric cars are on average bigger and heavier than petrol-fuelled cars. As a consequence, their production needs more steel. Also, their batteries use more of the metals, which must be mined with dire consequences to the environment. Some of the needed metals occur only in low concentrations even in the richest ores. Electric cars must thus become smaller and new types of batteries utilizing commonly occurring compounds developed.

Fourth, almost every day news alerts us about the dangers of microplastics. It is hardly ever mentioned that by far the most important source of them is tyrewear. They cannot be removed in sewage treatment, as they are produced wherever cars are driven. The amount of particles released increases with the weight of the car, so the heavier electric cars are a bigger problem than current petrol cars.

All in all, electric cars have several problems, so we should try to reduce the number of automobiles in use. By doing that, some land now taken up by roads would be free for other uses. Doing it may be required for the wellbeing of environment.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fossil fuels, microplastics, steel production, electricity

Is seawater alkalinization an unproblematic way of carbon dioxide removal?

Maanantai 1.5.2023 klo 17:30 - Mikko Nikinmaa

It is simple. One just has ships floating in the high seas spreading alkaline substances to seawater. As a result, the pH of the seawater increases, carbon dioxide-bicarbonate-carbonate equilibrium is shifted to the right, and consequently carbon dioxide is mopped up. What a neat and cheap way of combatting climate change, and it can be done without any requirements for technological advancements. No wonder technology-oriented people have been jumping in excitement. But are there serious downsides?

The question becomes immediately relevant, as apart from the climate crisis we are experiencing biodiversity crisis. And any large-scale bioengineering project such as seawater alkalinization will affect the biota of the area which is alkalinized. It is not known how large the effects are, which species suffer from, and which don’t mind about the pH changes. So, if an alkalinization project is carried out, one is really doing a large-scale experiment with unknown results.

A recent modelling study about alkalinization of seawater and its possible effects has been reported in Environmental Research Letters (18: 044047;; Fakhraee et al.).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, carbon dioxide sink, geoengineering, seawater pH

Another war victim - the environment

Torstai 27.4.2023 klo 17:09 - Mikko Nikinmaa

Among military professionals, toxicologists are an important group. They evaluate especially the environmental toxicity of ammunition. Apart from the actual bullets the explosives are of important concern. The information obtained can be summed up in short: the toxicity of ammunition is likely to affect the ecosystem in the vicinity of military practice grounds, shooting range, and military operations.

EU has banned lead shots in shotguns in wetlands because of the significant toxicity of lead to animals living there. It is not just overreaction by animal welfare people, but hundreds of articles show that lead from shotgun ammunition causes poisoning in aquatic areas. However, in comparison to the warfare carried out in the last years, the use of ammunition in hunting is minor. One would thus expect that the effects of chemicals in ammunition to the biota in the areas where war is fought is much larger than that of lead in wetlands.

We are daily reminded about the thousands of rounds of ammunition that are shot in Ukrainian soil. Shooting as such affects wildlife, but the toxic chemicals, explosives and metal – especially lead – ions, will make the environment quite unhealthy to animals (and also plants) for years to come. It is also significant that rains leach the toxic substances to areas, which otherwise would not experience significant contamination.

It is impossible to set numbers to the contamination caused by military operations. However, one may bear in mind that contamination issues are still significant in Vietnam, about 50 years after the end of the war. I am afraid that the environmental impact of Russian attack on Ukraine will be even worse than that of Vietnam war, as the amount of ammunition used daily is larger than in Vietnam.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ammunition toxicity, Ukrainian environment, lead toxicity, explosives

Ilmastonmuuttajat - hyvä ohjelma YLE:llä

Lauantai 22.4.2023 klo 15:24 - Mikko Nikinmaa

YLE on julkaissut Ilmastonmuuttajat-ohjelman, joka käsittelee tärkeimpiä ilmastonmuutosta aiheuttavia tekijöitä, kutakin omassa jaksossaan. Lähtökohtana ovat asiat, jotka ovat suomalaisen ilmastokeskustelun kannalta tärkeitä. Joku tuttavani huokaili sarjasta, että taas on viherpesua. Mutta minusta näin ei ollut laita, vaan ohjelma oli hyvin onnistunut välttämään paatoksellisuuden ja toi erilaiset näkökulmat näkyviin unohtamatta kuitenkaan ongelman ydintä. Erityisesti keskustelut, joiden moderaattorina oli professori Markku Kulmala, kiistatta yksi maailman tunnetuimmista suomalaisista tutkijoista, olivat hyviä.

Kun katsoi ohjelmaa, mieleeni tuli kuitenkin, että sitä tuskin katsovat ne 45 % suomalaisista, joiden mielestä koko ilmastonmuutos on puppua. Ja tämän kansanosan mielipiteen pitäisi muuttua, jotta maailmanlaajuista ongelmaa edes Suomen osalta pystyisi ratkaisemaan. Samanlaisen miljardien ihmisten mielenmuutoksen tulisi tapahtua ympäri maapalloa – tai autoritäärisissä maissa riittäisi tietysti johtajien mielenmuutos.

Ilmastoskeptikot tuskin katsovat ohjelmaa, koska sen jaksot ovat liian pitkiä: lähes tunnin kulutus kerrallaan on liikaa ilmastohössötyksen seuraamiseksi. Jotenkin pitäisi pystyä kertomaan asiat nasevammin ja lyhyemmin ja saada esitetyksi asiat niin, että ilmastoskeptikotkin joutuisivat näkemään, miten vanhat tavat aiheuttavat heille itselleen ongelmia. Mutta vaikka Ilmastonmuuttajat-ohjelmaa eivät varmaan katsokaan ne, joiden mielen pitäisi muuttua, mielestäni se on todella katsomisen arvoinen ohjelma.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ilmastoskeptikot

Vihreä siirtymä - miksi kannattaa olla edelläkävijä?

Sunnuntai 16.4.2023 klo 14:50 - Mikko Nikinmaa

Kaksi asiaa vetosi erityisen paljon suureen osaan suomalaisista äänestäjistä: maahanmuuton ja ilmastohörhöilyn vastustus. Mikään ei ole meille suomalaisille niin turhaa ja kustannuksia nostavaa kuin vihervasemmistolaisten ajama vihreä siirtymä. Eikä se luontokatokaan ole muuta kuin pääkaupunkiseudun asukkaiden pelottelukeino. Perussuomalaisia äänestämällä ei moisiin turhiin asioihin syydetä rahaa, ehtiihän asioihin puuttua muiden perässäkin.

Kun on kuunnellut perussuomalaisten lausuntoja vihreästä siirtymästä, tuntuu, ettei se ole muuta kuin pyrkimystä nostaa autoilun kustannuksia. Bensiinin ja dieselin hintaa nostetaan vaatimalla niihin kallista biopolttoainetta sekaan. Vaikka Irlannissakin pystytään luopumaan turpeen käytöstä polttoaineena, täällä ei olisi syytä mennä siihen. Erehdyin kerran kommentoimaan yhdellä some-keskustelupalstalla, että eikö olisi hyvä jos Suomen hiilijalanjälkeä pystyttäisiin pienentämään muuttamalla teräksentuotanto hiilestä riippumattomaksi (tällä hetkellä Suomen hiilijalanjäljestä lähes 10 % johtuu teräksen tuotannosta). Sain kuulla, ettei terästä voi tehdä ilman hiiltä. Niin – poliitikoissa ja äänestäjissä on suuri joukko ihmisiä, joiden mielestä koko vihreä siirtymä on vain rahan hukkaa.

Tähän joukkoon eivät enää kuulu teollisuuden ja muun talouselämän johtopiirit. Ne haluavat, että Suomi olisi ilmastopolitiikassa edeltäkävijöiden joukossa. Tietävätköhän autolla liikkuvat kansan syvät rivit – ja perussuomalaiset poliitikot - vientiteollisuutemme johtajia paremmin, että vihreä siirtymä on turhaa? Tuskin. Jo viime kuukaudet ovat osoittaneet, kuinka kunnianhimoinen ilmastopolitiikka auttaa suomalaista talouselämää.

Maailmanlaajuisesti teollisuus pyrkii pois öljyn ja hiilen käytöstä. Missä vain mahdollista, uusiutuvan energian käyttö on avainasemassa. Yksi tärkeistä suunnista on nk. vetytalous. Vedyn tuottaminen vaatii paljon sähköä, mutta kun se on tuotettu, vety kelpaa polttoaineeksi niin raskaalle maaliikenteelle, laivoille ja lentokoneille tehtaiden toiminnasta puhumattakaan. Suomi näyttää nyt saavuttaneen tilanteen, jossa sähkön tuotanto rupeaa riittämään vetytalouteen. Kun Suomi näyttää saavuttavan täyspainoisen uusiutuvan sähkön tuotantokapasiteetin ensimmäisten joukossa, useita ulkomaisia investointeja on jo suunnitteilla. Ilman muuta yhden kehityskohteista tulee olla laivamoottoreiden kehittäminen vetykäyttöisiksi. Moisilla moottoreilla on huima kilpailuetu, kunhan ne ovat ensimmäisten joukossa. Maailmanlaajuisesti kaikki terästä käyttävät teollisuuslaitokset pyrkivät käyttämään fossiilivapaata terästä. Tämän ansiosta ne teräksen tuottajat, jotka ensin ovat valmiita sellaista myymään, voittavat (ja vanhoilla fossiilimenetelmillä tuottavat kuolevat pois).

Eipä olekaan ihme, miksi elinkeinoelämän johto tukee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Perussuomalaisten esittämä vihreän siirtymän hidastaminen olisi pahimmanlaatuista itseensäkäpertymistä, mikä ei ajaisi yhdenkään suomalaisen etua. Polttoaineiden hinnan nousu ei ole vihreä siirtymä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, vetytalous, sähkön tuotanto, teräs, ilmastopolitiikka

Ylikulutus ja tuleva hallitus

Maanantai 10.4.2023 klo 12:16 - Mikko Nikinmaa

Kaksi tapahtumaa sattui suomalaisille melkein yhtä aikaa: eduskuntavaalit ja vuoden 2023 ylikulutuspäivä. Eduskuntavaalit olivat uutisvirran tärkein asia viikkoja ennen vaaleja ja useita päiviä vaalien jälkeen. Ylikulutuspäivä sen sijaan tuskin mainittiin, vaikka syytä olisi. Ylikulutuspäivähän osoittaa päivämäärän, minkä jälkeen suomalaisten kulutustottumuksilla maapallon rajalliset resurssit eivät enää riittäisi, jos koko ihmiskunta käyttäisi niitä laillamme. Suomalaiset ovat yksi henkeä kohti eniten kuluttavista kansakunnista ja tarvittaisiin Telluksen lisäksi kolme muuta maapalloa, jotta kulutuksemme olisi kestävällä pohjalla.

Tämä tosiasia liittyy suoraan eduskuntavaaleihin, joiden viesti päättäjille oli selkeä: Suomi ensin ja kulutus kasvuun. Kaikennäköiset tuet maamme ulkopuolella oleville vähempiosaisille ovat vain rahanhukkaa. Laittaisivat itse asiansa kuntoon. Mutta…jos he onnistuisivatkin tässä, tuloksena olisi entistä pahempi luontokato, ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen, kun heidän tottumuksensa lähenisivät omiamme. Niinpä oikeastaan ainut keino säilyttää omat tottumuksemme on pitää huolta siitä, että maapallo säilyy eriarvoisena.

Itsekkyys tuntuu olevan ja on varmaan aina ollut poliittisen menestyksen peruspilari. Vaikka ihmisten joukossa onkin joitakin yksilöitä, jotka näkevät lyhytaikaisen oman edun tavoittelun yli ja mahdollisiin ongelmiin, jotka koittavat muutaman kymmenen vuoden päästä, jos tapamme eivät muutu, näitä yksilöitä ei ole riittävästi saamaan todellista muutosta aikaan.

Tulevan hallituksen pitäisi puuttua kansalliseen ylikulutukseemme ja maailmanlaajuiseen eriarvoisuuteen. Kun molemmat asiat ovat äänestäjien keskuudessa epäsuosittuja (kasvun esteitä ja rahankulua), on sitä varmaan turha odottaa. Niinpä taidammekin olla entistä vankemmin tiellä kohti katastrofia. Kun äänestäjien valtaosa haluaisi vanhat hyvät ajat takaisin, olisi syytä muistaa, mitä jo vanha iskelmä sanoo: "Ei aika mennyt koskaan palaa…”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kestävä kehitys, luonnonvarojen käyttö, eriarvoisuus, ympäristöpolitiikka

Aquatic pollution is still a serious issue

Tiistai 28.3.2023 klo 15:53 - Mikko Nikinmaa

 In 1970’s and 80’s rivers were little more than sewage channels, and most waste water was pumped out to lakes and seas virtually uncleaned. If strands started to get littered, the solution was to make sewage pipes longer. A standing “joke” was that Americans built holiday resorts to Central America so that whenever the beach started to suffer from municipal pollution, that resort was left to locals and a new one built elsewhere. The polluted rivers could catch fires and fish deaths were common. In the Baltic Sea at least 70 % of the seals could not reproduce, almost causing extinction of Baltic seals.

One would have thought that humankind would have learnt from the problems of the past. But no. Profit is still the major goal; environmental actions are only done, when immediate financial gain would suffer from not doing them. Admittedly, water purification has been much improved in the industrialized countries in fifty years. In part, however, this has meant that the most polluting industry has been relocated to countries with lax environmental regulation. Some rivers in India have so high antibiotic levels that a patient could get a daily dose of medicine by drinking river water, others in Pakistan have so high effluent load from tanning industry that the water colour shows which dye is used most in the textiles. Even in our Western World, many improvements are not real. When it became clear that chlorinated compounds were highly toxic, they were banned. The chemical industry then started producing new fluorinated compounds. Anyone with reasonable knowledge of chemistry could have predicted that since fluorine and chlorine are sister elements, also fluorinated compounds are very toxic. This conclusion was finally reached, and several fluorinated compounds are banned. The insecticide use all over the world has increased, and one of the problems in their use is, if a sweeping generalization is made, that they are much more toxic to aquatic animals than to insects. Also, an occasional spill of toxic substances to rivers still occurs. Add climate change on top of all that, and the present-day situation emerges. The reason for including climate change is that first, the increase in temperature is a stress, and combined with contaminant-induced stresses can cause mortality, and second, climate change causes marked variations of river flow (because of alternations between heavy rains and dry periods) whereby the contaminant flow, e.g., from agriculture becomes highly pulsatile.

One sees the results in the news items. There have been massive fish mortalities in many shallow European lakes and in sea areas at Australian coast. Gold mining effluents have caused fish mortalities in Amazonas area and in Danube. The river Oder (in Poland) experienced major mass mortality of fish last summer and Murray and Darling rivers (in Australia) just recently. While the ultimate reason of neither is clear, agricultural toxicants together with climate change have likely contributed. About 30000 l of styrene leaked last Friday to a tributary of Delaware river, where Philadelphia obtains its drinking water, making it unsuitable for human use for a few days…These are just a couple of examples, it appears that there is an issue with aquatic pollution more or less every day somewhere in the world.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fish mortality, climate change, multiple stresses, insecticides

Hyvää vesipäivää!

Keskiviikko 22.3.2023 klo 18:58 - Mikko Nikinmaa

Elämä perustuu veteen. Kaikkien eliöiden vesipitoisuus on niiden aktiivisen elämän aikana yli puolet, yleensä 60-70 %. Vain siemenet ja lepoitiöt sekä joidenkin eläinten lepomuodot sisältävät tätä vähemmän vettä – 10-20 %. Mutta siemenetkin rupeavat itämään muuttuen aktiivisiksi kasveiksi vasta kun ne saavat riittävästi vettä. Veden määrä on yksi eläinsolujen tarkimmin säädellyistä muuttujista. Esimerkiksi ihminen selviää hengissä useita viikkoja ilman ruokaa, mutta vain muutamia päiviä ilman vettä.

Yksi veden ominaisuuksista on välttämätöntä sille, että elämä on mahdollista alueilla, joilla on talviaikaan pakkasta. Kuten kaikki tietävät, vesi jäätyy nollassa Celsiusasteessa. Yleensä aineiden tiheys kasvaa kaasusta nesteeseen ja edelleen kiinteään aineeseen. Jos vedenkin osalta olisi näin, painuisi jää pohjaan ja pakkasten vaikutuksesta kaikkien pakkasalueiden vedet muuttuisivat kokonaan jääksi – eivätkä vesikasvit tai -eläimet pystyisi elämään. Mutta vesi on tiheimmillään neljässä asteessa, minkä takia jää syntyy vesien pinnalle ja vesikasvit ja -eläimet voivat elää talvensa kylmässä nesteessä.

Kylmillä alueilla ei juuri koskaan ole liian kuivaa. Sen sijaan lämpötilan noustessa haihtuminen usein ylittää sadannan. Ilmastonmuutoksen myötä kuivat kaudet eri puolilla maapalloa ovat lisääntyneet, minkä seurauksena maataloussadot ovat viime vuosina ruvenneet pienenemään. Pitkään jatkunut nälänhädän pieneneminen onkin 2010-luvun alusta loppunut ja ruvennut taas kasvamaan. Sitten kun sateita tulee, vesi valuu kuivan maan läpi nopeasti. Tämän vuoksi kuiva maa ei ehdi kostua riittävästi kasvien kasvun kannalta.

Vaikka maalla onkin liian vähän vettä, maapallo on sininen planeetta, jonka pinta-alasta melkein kolme neljännestä on meren peitossa. Merien merkitys jopa ilmastonmuutoksen rajoittamisessa on huima. Lähes puolet maapallon hiilidioksidin kulutuksesta ja hapen tuotannosta on merien levien tekemää. Merien saastuminen on vähentänyt merien fotosynteesiä suunnilleen 10 %.

Niinpä, vesi on elämän perusta. Siitä huolimatta veden saatavuuteen ja vesien saastumiseen on suhtauduttu vähätellen. Usein jokia on käytetty viemäreinä ja jätteet on pumpattu pois silmistä putkia pitkin mereen. Vesipäivän tulisikin nousta tärkeäksi päiväksi muistuttamaan meitä veden merkityksestä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kuivuus, vesien saastuminen, maatalous, vesitasapaino

Russia is a problem - also environmentally

Sunnuntai 19.3.2023 klo 15:41 - Mikko Nikinmaa

Massive forest fires, melting permafrost with immense release of subterranean natural gas. No information about the environmental conditions in more than half of the arctic areas. The economy almost totally dependent on the exports of fossil fuels and mining products, which are produced with minimal concern about the environment in order to reduce production expenses. Shelling Ukrainian soil with ammunition; the compounds reaching the ground are known to be highly toxic.

That, in short, is Russia today. We have only read the news about the war Russia has started, but for the world the Russian – or at least Putin government’s – attitude to environmental questions may be even more detrimental. Whereas it is generally accepted that climate change is causing massive devastation of habitable areas, sinking coastal cities and island countries, Putin’s government appears to clap hands, as increasing temperatures will probably enable commercial shipping in the Arctic Ocean North of Siberia through the Northeastern Passage.

In the age of Soviet Union, terrible environmental disasters happened without any information about them in the Western world. For example, hundreds of thousands people died or were relocated when a nuclear arms storage site blew up. Chemical weapons were dumped in sea bottom as unknown sites. Western scientists had no way of checking what happens, because they had no contact with Russian scientists. The situation today is definitely not better, and maybe even worse, than at the time of Soviet Union. Putin’s Russia is closed like North Korea, virtually all the intellectuals which could alert of the existence of environmental problems have either been forced to emigrate or are in prison, and the government is anti-environmental. In view of this, the change of Russian government is needed in addition to stopping the war also for enabling sustainable life on the Earth.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sustainable life, climate change, environmental pollution, chemical weapons, arctic

Liquid Sponges - Mopping up Carbon Dioxide and Methane

Keskiviikko 15.3.2023 klo 14:43 - Mikko Nikinmaa

I admit that I have never been overly enthusiastic about technological advances that make it possible to continue in the path of growth. That is because they cloud the primary issue of why the earth is in trouble: overconsumption and resource use. To have a healthy planet consumption, resource use and human population should all decrease. Instead of having the population of eight billion, the planet in balance should have about three billion, just like there was as late as 1960’s.

Having said that the primary goal for us should be to accept that the earth is finite and thereby cannot sustain limitless growth, the technological advances can speed up our aim to reduce and even abolish the damage we have caused during the years. Among the recent, promising technologies are liquid sponges, liquids that can take up the carbon dioxide or methane from the effluents of energy production and even exhaust fumes. The liquid containing the carbon dioxide or methane load can be stored as such or be heated, whereby the mopped gas is given up, and can be utilized as the starting material for any industrial process requiring them. That is an incredibly good way of mitigating climate change just as long as instead of continuing on growth path we choose to adopt sustainable life.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, carbon dioxide absorption, porous liquids

An Agreement Reached on Protecting High Seas

Maanantai 6.3.2023 klo 19:32 - Mikko Nikinmaa

Worldwide agreement on the protection of open oceans was reached yesterday. In comparison to climate change and biodiversity protection negotiations, reaching an agreement was easy, and nobody expressed serious dissatisfaction. Not surprisingly, though, the negotiations even in this “easy” case took ten years. The reason for reaching an agreement is, however, not that governments would have become environmentally conscious, but because of the following fact. The open seas are ocean areas, which are not under the control of any nation. The maximal “economic zones” where different nations can restrict the use of the sea area are 200 nautical miles (about 370 km) from the coast. Beyond that point anyone from anywhere can use the resources of the sea and sea bottom. Thus, they belong to no nation state, but because more than 70 % of earth’s surface is ocean, form the majority of sea area.

Protecting the oceans is crucial in order to combat climate change and feed world’s people. It is not generally known that oceanic algae consume about half of the carbon dioxide and produce half of the oxygen in the world. Consequently, the well-being of oceans is as important for preventing global temperature rise as preventing the rain forest loss of Amazonas. Because of aquatic pollution, which should now be decreased as the result of the agreement, oceanic photosynthesis has probably decreased by 10-15 %. People have not really cared about what happens to the open oceans before the huge plastic gyres have caught everyone’s eye. It is clear that not only plastic waste but all sorts of chemicals, including oil components are something that sea organisms encounter all the time. To my mind it is probable that the marked decrease in eel stocks, which has occurred in the last 50 years, is to a large extent caused by oceanic pollution. Because of the very strenuous spawning migration, even slight pollution can overstress the eels so that spawning becomes ineffective.

At present, less than 1 % of the oceans is protected. The agreement states that by 2030 30 % of the high seas would be protected. This would enable many overfished species to recover. However, even though the actual protection of the seas is important, it is even more important that the pollutant discharge to oceans is diminished. Only that can help the high seas to stay healthy or recover.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ocean, aquatic pollution, climate change, eel, plastic pollution

Ilmastobarometrin tulokset ovat synkkää luettavaa

Maanantai 27.2.2023 klo 14:53 - Mikko Nikinmaa

Suomalaisten huoli ilmastonmuutoksesta näyttää vähentyneen. Ilmastonmuutoksen merkitystä hallitusohjelmassa voi vähentää. Puhuminen maankäyttösektorin muuttumisesta hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi on turhaa vihervassareiden höpinää. Suomi on pieni ja siksi suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä globaalin ilmastomuutoksen torjunnassa. Niin, jokseenkin kaikki ilmastobarometriin annetut vastaukset osoittavat ihmisten huolen ilmastonmuutoksesta vähentyneen. Ja kun ihmiset eivät näe ilmastonmuutosta yhtä tärkeänä kuin aiemmin, sen merkitys eduskuntavaaleissa vähenee.

Mutta huolimatta ilmastobarometriin vastanneiden ihmisten mielipiteistä, ilmastonmuutos etenee. Kauas etelään ulottuneet pakkasaallotkin ovat osoitus tästä. Säätilaa voimakkaasti määräävät suihkuvirtaukset näyttävät mutkittelevan aiempaa enemmän ja mutkittelua ei voi ennustaa. Virtausten mutkien johdosta Grönlannissa voi olla paljon tavanomaista lämpimämpää ja Kaliforniassa kylmempää.

On tietysti totta, että yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat pieniä, mutta kun keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna ja kun Suomen hiilijalanjälki on samaa tasoa kuin 100 000 000 asukkaan afrikkalaisen valtion, tehtävissä olisi paljonkin eivätkä vaikutukset olisi maailmanlaajuisestikaan mitättömiä. Lisäksi merkityksellistä on maassa vallitseva mielipideilmasto. Jos se on sopiva, voidaan vaatia tiukkojakin ilmastotoimia, jotka toteutetaan. Ja Ruotsin esimerkki osoittaa, että ainakin puoleen päästään ilman elämisen helppouteen vaikuttavia uhrauksia.

Suuressa mittakaavassa talous ja ilmastotoimet sekä valtion velkaantuminen ja ilmastotoimet on tavallisesti esitetty vastakkaisiksi. Mutta onko näin tai tarvitseeko olla näin? Suomen valtionvelan sopeuttamistarpeen on kaikkiaan arveltu olevan 6-10 miljardia euroa. Sopeuttamisen on ajateltu menevän ainakin kahden vaalikauden yli, jolloin sopeutustarve on 3-5 miljardia euroa ensi vaalikaudella. Suurin osa sopeutuksesta olisi mahdollista toteuttaa poistamalla fossiilisien polttoaineiden käytölle annettu suora tai epäsuora valtion tuki, 2-3 miljardia euroa vuodessa. Useat kansantaloustieteilijätkin ovat todenneet tämänhetkisen tukipolitiikan olevan yhteiskunnan kehitystä näivettävän. Mikäli energian käyttöä jatkossakin tuettaisiin, voisi siinä vaatia uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan. Kun rekka ja laivakuljetuksissa tämä ei vielä ole mahdollista, tuen tuleva saaminen nopeuttaisi vetytalouden kehittymistä ja siirtymistä siihen. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta muutos olisi huima, valtionvelkaa saataisiin sopeutetuksi radikaalisti ja Suomen talouteen tulisi yksi tulevaisuuden innovaatioihin perustuva palkki lisää, vain muuttamalla tukipolitiikkaa menneisyydestä tulevaisuuteen katsovaksi.

Tämänkaltaiseen tulevaisuuteen katsomiseen ilmastobarometrin trendit eivät tuo intoa. Siksi tulokset ovat synkkiä. Ihmisten mielipiteisiin pitäisi pystyä vaikuttamaan. Varsinkin kun ilmastonmuutoksen lisäksi luontokato on ruvennut nousemaan oireeksi maapallon varsinaisesta sairaudesta, resurssien ylikäytöstä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, valtion tuet, luontokato, sopeuttaminen, vetytalous, fossiiliset polttoaineet

Whale strandings - what causes them?

Keskiviikko 22.2.2023 klo 16:00 - Mikko Nikinmaa

The stranding of whales almost invariably result in the death of the animals before they can be returned to water. This is because when whales start to dry, their temperature increases since the surrounding water is not there to cool the body. The body temperature increases until it is lethal. To limit the temperature rise, stranded whales are flushed with water. During the recent past whale strandings have become more and more common. They are one of the symptoms of disturbances in oceanic environments, and may have various reasons. Regardless of the ultimate reason, it is possible that the whales make a decision to commit suicide because of the environmental stress. This can happen, as whales have very complex brains, and appear capable of conscious choices, as, e.g., commit suicide.

However, many of the strandings take place to injured whales. One of the biggest causes of whale injuries is a collision with ship. Because of the injury, the whale may not be able to swim properly and is washed ashore. Also, whales use sea currents to help them in swimming. As a result of climate change, the direction and strength of the currents may have changed so that when the whale thinks that it is swimming normally using the help of the current, it ends up stranded. By far the most important disturbance to whales is noise pollution. This is because long-distance acoustic communication is a major feature of whale life. If acoustic communication is disturbed enough, the whale may decide to commit suicide.

Sounds travel long distances in water. As a result, whales can communicate with their mates tens of kilometres away. This is the way they find partners for reproduction, inform of good food sources etc. Ships and motorboats make a lot of noise in the oceans. The noise levels may disturb whale communication. And the sea traffic has become more intensive and noisier in the recent past disturbing the whales more and more.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: noise pollution, climate change, ship traffic

Perussuomalaisten teesit rapauttaisivat hyvinvointivaltion ja ympäristön tilan

Lauantai 11.2.2023 klo 14:28 - Mikko Nikinmaa

Kehitysapu pois, maahanmuutto pois, tukia lapsien saamiseen. Näinkö Suomen hyvinvointivaltiota voidaan kehittää? Kun perussuomalaiset ovat käynnistäneet vaalityönsä, ylläolevat teemat ovat keskiössä. Lisäksi ei tulisi syytää rahaa EU:hun ja joutavanpäiväisiin ilmastotoimiin, kun ne ovat alueita, jotka eivät lisää suomalaisten hyvinvointia. Jaa…alla perustelen, miksi kaikki edellä mainitut teemat ovat sekä hyvinvointivaltiolle että ympäristölle kohtalokkaita.

Aloitan lapsien määrästä. Jos tilastoja katsoo, niistä näkyy selvästi, että syntyvyys keskitasoa korkeammissa tuloluokissa on alhaisempi kuin keskitasoa alemmissa. Absoluuttisesti köyhimpien vanhempien lapsimäärä (pienituloisin 5 %) laskee suunnilleen samalle tasolle kuin suurituloisimman kymmenyksen. Tämä ei ole lainkaan yllättävää. Kaikista kansainvälisistä selvityksistä on käynyt ilmeiseksi, että hyvinvoinnin kasvu ja naisten koulutuksen parantuminen vähentävät lapsien määrää. Naisista tulee muutakin kuin synnytyskoneita. Mutta jos lähdetään siitä, ettei lapsia hankita rahanpuutteen takia, ”synnytystuen” antaminen vaikuttaisi lapsien määrään vain mitättömästi, koska lapsimäärä on pienin niiden joukossa, jotka tukea eivät missään tapauksessa tarvitse. Sitä paitsi, minusta on eettisestikin vastenmielistä, että lapsien hankkiminen kytkettäisiin rahalliseen maksuun. On kuitenkin kaksi ihmisryhmää, joissa vähätuloisuus ja suuri lapsimäärä liittyvät toisiinsa: yksinhuoltajaäidit ja ulkomaalaistaustaiset vanhemmat. Jotta näissä ryhmissä kasvavat lapset eivät syrjäytyisi, vaan heistä tulisi yhteiskunnan toiminnalle tuloa tuottavia kansalaisia, olisi sosiaalietuuksien keinoin heidän elämäänsä tuettava.

Ympäristön kannalta maapallon väestön pitäisi vähetä. Kun maapallolla on alueita, joissa väestö kasvaa ja toisia (kuten Suomi), joissa väestö pienenee, tulisi väestön tasapainottamiseksi maahanmuuttoa maihin, joissa väestö pienenee, lisätä maista, joissa väestö kasvaa. Tällöin käy melkein väistämättä aluksi niin, että perheiden suuren koon vuoksi ne tarvitsevat lapsiperheille kuuluvia sosiaalietuja. Tämä vaihe kestää kuitenkin vain 10-15 vuotta, minkä jälkeen kasvavat lapset siirtyvät työmarkkinoille. Suurin este sujuvaan siirtymiseen työelämään on, että rasismi on Suomessa voimissaan: poikkeavan näköistä hyvääkään työntekijää ei helposti hyväksytä. Ja lisäksi, missä on perussuomalaisten inhimillisyys: kun katselee kuvia Syyriasta tai Afrikan Sarvesta ja näkee nälkäkuoleman partaalla riutuvan lapsen, ei voi kuin ihmetellä kovaa maahantulovastustusta. Saisihan lapsi vähimmilläänkin elämisen mahdollisuuden täällä.

Yksi suurimmista ongelmista maahanmuutossa on, että erilaisten pakolaisten, jotka ovat paenneet sotaa, nälkää tai katastrofeja, keskuudessa rikollisuus näyttää olevan paljon korkeampaa kuin Suomen kantaväestössä. Tähän on kaksi pääasiallista syytä, joista voimme vaikuttaa toiseen. Pystymme, jos haluamme, kotouttamaan ulkomaalaiset. Kotouttaminen tarkoittaa, että he tuntevat olevansa tervetulleita, pääsevät tekemään töitä ja käymään koulua. Kotouttaminen on mahdollista, minkä osoittaa se, että pienillä paikkakunnilla, joissa kaikki tuntevat toisensa, maahanmuuttajat pystyvät integroitumaan yhteiskuntaan paremmin kuin suurilla. Muukalaiskielteinen ilmapiiri, jota perussuomalaiset luovat, vaikeuttaa kotoutumista. Toiseen syyhyn, joka vaikuttaa rikollisuuteenkin, emme pysty vaikuttamaan. Kun pakolaiset ovat joutuneet kokemaan sotaa, puutetta ja usein viranomaisten mielivaltaa sekä ovat kulkeneet ihmissalakuljettajien täpötäysissä veneissä yli Välimeren, useiden mieli on särkynyt niin, että he eivät usko kunnollisen elämän enää olevan mahdollista ja viranomaisten olevan luotettavia. Tämän kaltaisissa tapauksissa olisi ilman muuta parasta, että elinoloja pakolaisten lähtöpaikoissa pystyttäisiin parantamaan niin, ettei lähtö enää olisi tarpeen. Mutta miten tämä tehdään, jos kehitysapua vähennetään tai se lopetetaan kokonaan?

Maapallon ympäristön ja Suomen väestön riittävyyden kannalta maahanmuuton ja elinolojen parantamisen potentiaalisilla lähtöpaikoilla tulisi toimia yhdessä. Jos toimissa onnistutaan, se vähentää laitonta maahanmuuttoa sekä poliisi- ja rajavartiolaitoksen määrärahatarvetta. Lisäksi sillä toteutettaisiin kestävää kehitystä. Siispä Suomen talouden tilanteen parantamiseksi pitäisi kehitysapua lisätä.

Perussuomalaisten kannattajien mielipiteiden mukaan ilmastonmuutosta ja ympäristön laadun heikkenemistä ei ole tapahtumassa, joten niihin varautumiseen laitetut rahat ovat silkkaa tuhlausta. Suomen ilmastotoimet ovat heidän mukaansa turhan kunnianhimoisia. Tämä suhtautuminen unohtaa tosiasian, että Suomi on osa maapalloa ja kaikki muutokset ilmastossa koskevat myös meitä. Lisäksi Suomen talouden kannalta olisi edullista, jos olisimme edelläkävijöitä. Jokseenkin kaikkialla teollinen toiminta pyrkii ilmastoystävälliseen tuotantoon. Tämän ansiosta ne, jotka toimivat alan edelläkävijöinä, saavat tuotteilleen ja tekniikoilleen uusia markkinoita. Sen sijaan ne, jotka pitäytyvät vanhoissa keinoissa muka säästöjä saadakseen, menettävät markkinoita koko ajan. Samalla kutistuvat myös mahdollisuudet ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa – tätäkö perussuomalaiset haluavat? On myös muistettava, että Suomen viisi miljoonaa asukasta aiheuttavat yhtä suuren hiilijalanjäljen kuin suunnilleen sata miljoonaa afrikkalaista. Näin ollen Suomessa tehtävien päästövähennysten merkitys on suunnilleen yhtä suuri kuin suurimpien Afrikan maiden.

Ja lopuksi EU-vastaisuus. Ympäristötoimissa Euroopan Unioni on maapallon ylivoimainen edelläkävijä. Kun sen taloudellinen merkitys on kokonaisuutena maailman suurin, EU:n merkitys ilmasto- ja ympäristötoimien vaatijana on useimmiten riittävä siihen, että EU:n ehdotukset ovat tärkeässä asemassa maailmanlaajuisia standardeja laadittaessa. Jos Suomi olisi yksin eikä osana suurta yhteisöä, puheillamme olisi tuskin mitään merkitystä. Lisäksi pieni Suomi elää viennistä, josta suurin osa menee EU:n alueelle. Kun alueella on sisämarkkinat ja yhteiset ympäristösäännöt, on kauppa muun Euroopan kanssa suunnilleen samanlaista kuin lähikaupassa käynti.

Niin, kaikki perussuomalaisten esittämät teesit hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi itse asiassa rapauttavat sitä. Ne rapauttavat sekä yhteiskunnan että ympäristön tilan. Perussuomalaisille kuten muillekin populisteille on tyypillistä halu palata menneeseen aikaan, jolloin kaikki oli paremmin kuin nyt. Mutta aika kultaa muistot: lapsuuden kesäkuut olivat aina aurinkoisia ja lämpimiä, vaikka mittausten mukaan ne olivat sateisempia ja kylmempiä kuin nykyiset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, EU, ilmastonmuutos, kehitysapu, maahanmuutto

Syö silakkaa - Itämeri on paljon puhtaampi kuin 30 vuotta sitten

Perjantai 3.2.2023 klo 13:36 - Mikko Nikinmaa

Muistan kun pääministeri Harri Holkeri sanoi vuonna 1990, että suomalaisten pitäisi syödä silakkaa sisäfileen sijaan. Silloin oli jo alkanut pitkäkestoinen lama ja tuskin suurin osa suomalaisista olisi voinut sisäfilettä usein ostaakaan niin että palkka olisi riittänyt poikkeuksena tietysti pääministeri ja muut isotuloiset. Mutta tuohon aikaan silakassa oli aivan toisenlainen ongelma, joka tuli esiin Suomen liityttyä EU:hun vuosikymmenen puolivälissä. EU oli säätänyt raja-arvot elintarvikkeiden sisältämille ympäristömyrkyille. Näiden joukossa oli dioksiinien enimmäismäärä kilossa. Tämän raja-arvon silakka ylitti kirkkaasti. Sitä ei olisi siis saanut myydä elintarvikkeena ilman erivapautta. Suomi ja Ruotsi hakivat tällaisen erivapauden, EU-maista kun Itämeren silakkaa syötiin käytännössä vain näissä kahdessa maassa.

Dioksiinit ovat rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä. Niitä on syntynyt jätteenpoltossa, paperin ja sellun kloorivalkaisussa sekä sahateollisuudessa puun sinistymisen estoon käytettyjen kloorifenolien valmistuksessa ja käytössä. Kun erityisesti Suomen vaurastuminen perustui metsäteollisuuteen ja sen jätevedet laskivat Itämereen (myös Ruotsista ja Neuvostoliitosta) melkein puhdistamattomina vielä 1970-luvulla, ei ole ihme, että Itämeren kalojen dioksiinipitoisuudet nousivat äärimmäisen korkeiksi. Tilanne oli pahimmillaan1980-luvun alussa, minkä jälkeen kloorivalkaisusta luovuttiin ja niin teollisuuden kuin asutuksen jätevesien puhdistus parani huimasti.

Silakka ja lohikalat ovat hyvin rasvaisia. Tämän vuoksi niihin kertyy paljon rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä. Niiden dioksiinipitoisuuden muutoksia voidaankin pitää hyvänä mittarina rasvaliukoisten ympäristömyrkkyjen kuorman muutoksista Itämeren eliöille. Sen jälkeen kun kloorivalkaisusta luovuttiin ja jätevesien puhdistus parantui, dioksiinien pitoisuudet silakassa ovat pienentyneet suunnilleen kymmenenteen osaan siitä, mitä olivat korkeimmillaan. Silakan dioksiinipitoisuus alittaa nykyisin EU:n raja-arvon ja sitä voi sen takia syödä miten haluaa.

Vaikka dioksiinit ja muut rasvaliukoiset ympäristömyrkyt eivät enää näytäkään olevan silakan ongelma, lajin kanta on taantuva. Itämeren suolapitoisuus laskee jatkuvasti, sillä makean veden valuma ylittää Atlantilta tulevien suolaisen veden pulssien tilavuuden. Tämän seurauksena silakan tärkeimpien saaliseläimien kannat ovat romahtaneet ja sen pitää käyttää enemmän energiaa vesi- ja suolatasapainonsa säätelyyn. Molemmat tekijät vaikuttavat siihen, että Itämeren silakkakantojen kokonaispainon arvellaan pienenneen puoleen siitä, mitä se oli 1960-luvulla. Kaloja on vähemmän ja ne ovat pienempiä ja laihempia, vaikka eivät ole keskimäärin aiempaa nuorempia. Sinänsä silakan pieneneminen suolapitoisuuden laskiessa ei ole yllätys. Sehän on paljon isomman kalan, sillin, alalaji, joka on sopeutunut elämään murtovedessä.

Mutta, silakka on hyvänmakuinen. Eipä paljon parempaa ruokaa voi keksiä kuin perunamuusi ja savusilakat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: dioksiini, ympäristömyrkyt, vesien saastuminen, metsäteollisuus

Hyönteismyrkyt ja mehiläiset

Tiistai 31.1.2023 klo 18:35 - Mikko Nikinmaa

Noin kolme neljännestä syömästämme kasviravinnosta saadaan hyönteispölytyksen ansiosta. Tämän tosiasian vuoksi on sangen merkillistä, että nimenomaan Suomessa maanviljelijöiden lobbausryhmät ovat voimakkaasti vastustaneet yhden hyönteismyrkkyryhmän, neonikotinoidien kieltoa. Suomessa kehutaan aina, kuinka täällä tuotetut kasvit ovat myrkkyvapaita, mutta EU:n maista Suomessa on haettu ja saatu toiseksi eniten erivapauksia neonikotinoiden käytölle. Tämä on sallittu tähän asti, mutta vuodesta 2024 alkaen EU on asettanut täyskiellon näille myrkyille.

Hyönteis- ja muiden tuholaismyrkkyjen tutkimus on jakautunut. Toisaalta tutkimusta tekevät kokonaan kemianteollisuudesta riippumattomat tahot. Heidän tekemissään tutkimuksissa on usein nähty hyönteismyrkkyjen aiheuttamia vaikutuksia luonnonoloissa. Toisaalta tutkijoilla on tiiviit yhteydet kemianteollisuuteen. Suurilla yhtiöillä on useita tutkijoita palkkalistoillaan. Näiden tahojen tärkein julkaisukanava on Pesticide Biochemistry and Physiology. Tuossa lehdessä julkaistu materiaali on useimmiten paljon positiivisempi tuholaismyrkkyjen suhteen kuin muiden lehtien.

Eräs merkittävimmistä ongelmista hyönteismyrkkyjen suhteen on se, että melkein kaikki pölyttäjät ovat hyönteisiä. Toistaiseksi ei ole keksitty myrkkyä, joka vaikuttaisi tuhohyönteisiin muttei pölyttäjiin. Paremminkin on päinvastoin: useimmat hyönteismyrkyt vaikuttavat hermoston viestinvälitykseen, mikä on erityisen kehittynyttä esimerkiksi mehiläisillä ja kimalaisilla. Tämän vuoksi myrkkyjen vaikutukset niihin ovat suurempia kuin useimpiin tuhohyönteisiin. Osa hyönteismyrkyistä on sangen pysyviä, minkä vuoksi peitatut (hyönteismyrkyllä käsitellyt) siemenet voivat aiheuttaa ongelmia vielä, kun siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi (erityisesti öljykasvit rypsi ja rapsi).

Kun aikaisemmin oli riittävä määrä alueita, jotka olivat täysin käsittelemättömiä, hyönteiskannat säilyivät ennallaan. Viime vuosien aikana tällaisten pakopaikkojen osuus ei enää ole ollut riittävä, minkä takia Euroopan hyönteiskannat ovat pienentyneet noin 15 %. Tämän takia jokainen toimi, mikä vähentää haitallisten hyönteismyrkkyjen käyttöä, on välttämätön ruuantuotannon kannalta. Siksi EU päätöksestä on syytä riemuita – erityisesti maanviljelijän.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: neonikotinoidit, maataloustuotanto, luontokato, öljykasvit, EU

Exxon scientists predicted climate change already in 1970?s - the company marketing sold a different story

Perjantai 20.1.2023 klo 13:49 - Mikko Nikinmaa

The high standard of living in Europe and North America is largely based on the use of oil (and coal). The fossil fuel industry has made immense profits during the time of fossil fuel use. It should now be apparent that the use of oil is causing climate change. Yet, even now climate denial is common, and is supported by oil industry lobby groups.

It was predicted already more than a hundred years ago by the Danish physiologist August Krogh that the use of fossil fuels would increase atmospheric carbon dioxide levels. Fifty years later all the big oil companies had scientists working on the atmospheric effects of the company’s products. In a recent number of Science (Science 379, eabk0063, January 13, 2023) Supran et al. review what has been reported by the scientists of the oil company starting from the late 1970’s and up to 2000’s.

The main takeaway from the reports and articles is that Exxon scientists informed the company and academic circles about the likely increase of global temperature as a result of the projected oil use. However, the company itself discounted its own scientists’ findings. The first of the lies of the company was that in 1970’s scientist had reached a consensus that the world was headed towards a new ice age, and now these same scientists are predicting that there will be a marked temperature increase. Clearly, such scientists cannot be trusted. There was no scientific consensus about cooling trend, in fact less than 15 % of climate science papers between 1965 and 1977 suggested temperature decrease. Further, the scientists of Exxon had come to the conclusion that temperature decrease is not probable. The second claim of the company has all the time been that the variability of climate data and predictions is so large that one cannot claim that a single anthropogenic cause could make any difference. However, the scientists of the company had, taking into account the variability, shown that even with the large variability, lack of temperature increase was not a possibility. They also estimated already in 1970’s and 1980’s that one would start seeing clear climate effects in early 2000’s, as has been observed. In addition, they estimated the amount of carbon dioxide, which, if exceeded, would cause problematic warming. Thus, the Exxon scientists appear to have done their best to alert the company.

Instead of heeding the scientists’ warning, the company has lied, hidden unpleasant findings and distorted the data. It appears from this behavior that greed has no limits: who cares about future generations if one can make a lot of profits now.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fossil fuels

Where have the eels gone

Keskiviikko 18.1.2023 klo 14:51 - Mikko Nikinmaa

Everything was better in the past. That is the slogan of conservative populists throughout the world. It is actually true for some things, but the actions should be completely different from the ones advocated by the populists in order for us getting the good things from the past also in the future.

Here I am focussing on the eel. Smoked eel is a true delicacy. When I was a child, one got eels virtually every time one went fishing. The fish was fatty and had virtually no bones making it tasty and easy to eat. However, eels started disappearing from the shops and waters from 1970’s onwards and now you can rarely find them anywhere.

The life cycle of the eel is the main reason why the species is so vulnerable to environmental contamination. The European eel stocks have decreased more than 90 % from 1970’s to 2010’s. If one starts from the sexually mature eel, it migrates several thousand kilometres from the inland waters, where it matures, to the spawning site in Sargasso Sea. During this months-long migration the fish does not eat, but uses the fat deposits as energy stores. This fact has several consequences. First, the condition of eels reaching the spawning site is poor. Many do not make it to the site at all, and the rest are barely able to make the final effort of the spawning migration. Any lipid-soluble environmental contaminants are released to the circulation when lipid deposits are used for energy production. This further weakens the fish. Also, because of the climate change, the ocean currents may have weakened causing an increase in the energy consumption during swimming from Europe to Sargasso Sea. This also weakens the eel before spawning.

The adult eels die after spawning, but the developed embryos start their long travel towards the European feeding grounds. No specific problems have been found in the early part of the migration in the Atlantic. However, it is possible that the food items of the eel embryos have decreased in abundance and that ocean currents have slowed down. When the eels come to the European coasts, a final strenuous part of the travel awaits. They must go up to suitable growth sites. In selecting where to swim to, eels use, e.g., the lateral line organ. This sensory organ is very sensitive to metal contamination. Thus, the present increases of copper, lead and cadmium levels may disturb the final leg of eel migration.

In short, eels suffer from environmental contamination in most parts of their migration. Further, the studies have shown that the presently occurring contaminant levels are adequate to cause, e.g., sensory problems. Consequently, to be able to go back to the good old days, when smoked eel was a common delicacy, we need to improve water quality.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aquatic toxicology, metal pollution, climate change

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »