Degrowth - improved quality of life and climate action

Keskiviikko 22.1.2020 klo 14:20

Going back to the golden past is the major goal of populism everywhere. This is the case even though it is clear that most things are better now than they were 50 years ago. In the face of improved gender equality, it is superficially quite surprising that many women in Europe and North America are attracted to the backward-looking populism. However, maybe it is not surprising at all: the goal of the present economy is to grow. This can be achieved only by increasing the efficiency, which usually means that less people are doing more work. The present society can in short be described as “the society in a hurry”. People are required to be busy ants. No wonder people would want to return to the golden, less busy past.

That should actually also be the goal of climate actions. So, in a way the major populistic goal and the climate action goal are the same. The way to achieve this is degrowth. We do not need the possibility of consuming more, when the extra consumption requires busier working hours. Notably, if being busy would help making new innovations, thIMG_20170808_0063.jpgey would all have been done by the busy Chinese. But no, virtually all the major inventions have been done by the lazy Westerners because they have had some leisure. Thus, in addition to needing degrowth for combatting climate change, it is helping to make new inventions.

The economic theories should change from those of growth economy to those of degrowth economy. Instead of measuring the gross national product (GNP), one should measure indicators of human well-being. Among these indicators, the feeling of being in too much of hurry would be a strong negative one. In virtually all working place surveys being in less hurry is even more important positive feature in the work than getting higher salary. With degrowth, the energy consumption would decrease, whereby the use of fossil fuels would decrease faster than presently estimated.

Thus, the populists wanting to get back to the golden past should join the people combatting climate change, because the degrowth needed for combatting climate change is required for being able to be less busy at work wanted by populists – and other people.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, economic growth, populism

Physiological studies clarify how copper pollution and hypoxia affect fish

Tiistai 21.1.2020 klo 17:17 - Mikko Nikinmaa

Two major problems in the oceans are the spreading of hypoxic areas (areas with low oxygen level) and copper pollution. The ocean deoxygenation problem is the subject of an IUCN report, downloadable from https://www.iucn.org/resources/publications, and it has been discussed also in this blog on December 13, 2019 (Deoxygenation of oceans is an increasing problem with effects on sealife). Copper pollution is caused especially because copper is a component of antifouling paints of ship hulls and boats. These paints are used to kill all organisms attaching on boats (discussed in this blog, Environmental Effects of Shipping, January 15, 2020). These two problems interact. Exposure to copper decreases tolerance to low oxygen level in fish. This is possibly due to copper causing thickening of gill epithelium, whereby oxygen transfer across the epithelium is decreased. In contrast, previous hypoxia reduces tha effects of copper on fish. This is probably due to copper effects being reduced after hypoxia-inducible factor (HIF)-dependent pathway is activated.

Several studies on copper-hypoxia interactions on the functions of fish have been published from 2004 onwards (e.g. van Heerden et al. Aquatic Toxicology 69, 271-280, 2004; Fitzgerald et al Aquatic Toxicology 217, 105325, 2019; Zeng et al. Science of the Total Environment 708, 134961, 2020). They indicate how important physiological studies are for understanding, how humans affect the ocean ecosystems.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, ocean acidification, metal pollution

HÄVETKÄÄ!

Perjantai 17.1.2020 klo 12:29 - Mikko Nikinmaa

Samaan aikaan kun on ilmiselvää, että maapallon rajat ovat tulleet vastaan ja että planeettamme ei kestä lisäkulutusta, palkkaneuvottelut lähtevät toisaalta siitä, että palkansaajien ostovoiman pitää kasvaa ja toisaalta siitä, että työnantajien pitää voida osoittaa yritystensä tuottavan voittoa. Molempien lähtökohtana on siis se, että kasvu ilman rajoja voi jatkua! Mitä hyötyä on puhua siitä, että ilmastonmuutos aiheuttaa koko ajan kasvavia ongelmia, jos Suomessa, joka jo huhtikuussa ylittää kestävän maapallon kulutuksen rajan, riidellään palkankorotuksista ja ostovoiman kasvusta.

Kun te työnantajien ja työntekijöiden palkkaneuvottelijat istahdatte katsomaan TV-uutisia, joissa kerrotaan Australian metsäpaloista tai Indonesian tulvista, HÄVETKÄÄ!! Molempiin vaikuttaa ilmastonmuutos, mutta te, kuten me muutkin, kyllä kauhistelette ilmastonmuutosta, mutta seuraavan päivän palkkaneuvotteluissa puhutaan vain ostovoiman kasvusta ja yritysten voittojen turvaamisesta. Emmekö ole tulleet toimeen sangen hyvin jo nykyisillä palkoillamme tai itse asiassa palkoillamme monta kymmentä vuotta sitten? Maapallon rajallisuutta ja siihen liittyen ilmastonmuutosta ei oikeasti oteta vakavasti ennen kuin se on poliittisissa ja taloudellisissa päätöksissä ensisijainen tekijä. Eli palkkaneuvotteluissakin pitäisi lähtökohdan olla ei suinkaan se, että ostovoima kasvaa, vaan se, että kulutus pienenee.

Siispä – työntekijäliittojen palkkavaatimusten pitäisi olla 0 %. Ja liittojen pitäisi uhata lakoilla, jos työnantajapuoli ei käytä 50 % voitoistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja/tai hoiva- sekä opetusalan työntekijämäärän kasvattamiseen. Kun tällä tavoin lisähenkilöstöä tulisi aloille, joissa tällä hetkellä vallitsee kiistämätön pula työntekijöistä, työn tekijöiden kiire vähenisi ja elämän laatu paranisi. Nykymeno vain koko ajan lisää kiirettä, suorituspaineita jne. Kun maapallon rajat ovat selvästi tulleet vastaan, on kummaa, että me vain kiihdytämme automme vauhtia tiiliseinää päin, mikä on analogia nykymenon jatkumiselle. Nykymenon on loputtava, jos nykymuotoisen sivilisaation halutaan säilyvän. Tulevaisuus ei voi perustua rajattomaan kasvuun, vaan kansantuotteen sijaan on ruvettava katsomaan elämän laatuun ja kehittämään sitä. Näin ajatellen esimerkiksi nelipäiväinen, kuusituntinen työviikko, voisi olla ihan kohtuullinen ratkaisu. Silloin tietysti jokaisen ansiot vähenisivät, mutta niin vähenisi myös kiire ja työttömyys käytännössä katoaisi. Ehkä työntekijöiden elämänlaatu kohoaisi ja julkisen sektorin kustannukset pienenisivät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, palkkaneuvottelut, työnantajat, työntekijät, ammattiyhdistysliike

Maahanmuutto paremman elämän perässä

Torstai 16.1.2020 klo 13:51 - Mikko Nikinmaa

Ehkä suurin maahanmuuton vastustamisen peruste on se, että mamut tulevat tänne Suomeen vain paremman elämän perässä eivätkä kotimaassaankaan kärsineet absoluuttista hätää. Näin varmasti useassa tapauksessa onkin, mutta voiko se meillä Suomessa olla vastustuksen peruste? Suomesta kun on lähtenyt satoja tuhansia ihmisiä Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan, ei pakoon absoluuttista hätää, vaan paremman elämän perässä. Jos tilanne on nyt muuttunut niin päin, että Suomi on nettomaahanmuuton kohde eikä maastamuutosta kärsijä, eikö meidän pitäisi olla tyytyväisiä? Olemme pystyneet nostamaan Suomen köyhyydestä, jossa vielä alle 200 vuotta sitten kärsittiin nälänhätää, yhdeksi maapallon vauraimmista valtioista.

Kun Suomesta lähti suuria ihmismääriä maailmalle, vastaanottajamaat toivottivat tulijat tervetulleiksi, työntekijöitä tarvittiin ja tilaa oli. Tällä hetkellä Suomi tarvitsee työntekijöitä ja tilaa on, mutta maahanmuuttajia karsastetaan. Väärännäköinen tai –niminen ihminen ei useiden piirien mielestä ansaitse edes mahdollisuutta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Eiväthän mamut muuta halua kuin elää meidän kustannuksellamme. Käytetään niihin kuluvat rahat esimerkiksi vanhustenhuoltoon.” Samaan aikaan vanhusten ja vammaisten hoito kärsii kroonisesta työvoimapulasta, jota nämä maahanmuuttovastaiset piirit eivät mitenkään omilla muilla toimillaan pyri helpottamaan. Kun muukalaiselle ei anneta työmahdollisuutta, ei hänelle juuri jää muuta mahdollisuutta nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassamme kuin joutua sosiaaliavun varaan.

Toisaalta maahanmuuton kannattajat, jotka leimataan ”vihervasemmistolaisiksi kukkahattutädeiksi”, tekevät helposti karhunpalveluksen ajamalleen asialle hyssyttelemällä tänne hakeutuvien ihmisten ”kulttuurien” haittapuolia. Tilannehan on useimmiten se, että maahan tulijoiden lähtömaissa ”vihervasemmistolaiset kukkahattutädit” eivät saisi olla mitään mieltä. Lähi-Idässä ja Afrikassa, joista useimmat tulijat ovat kotoisin, on naisen asema tuskin karjaa parempi. Niinpä maahantulijoiden integroimisessa tärkeässä asemassa on kohottaa tasa-arvon vaatimus tärkeäksi. Kun on seurannut jopa arabimaista tulleita jatko-opiskelijoita, joiden on mahdotonta hyväksyä naisopettajien antamia määräyksiä, machokulttuurin voiman näkee hyvin – ja siitä pitää päästä eroon eikä se onnistu asiaa hyssyttelemällä.

Niinpä, maahanmuuton pitäisikin sujua niin, että heti kun tänne tullaan, tulijoiden pitäisi päästä/joutua työhön. Tehtävä työ riippuisi tietysti maahantulijan taustasta, jota selvitettäisiin haastatteluilla. Mutta ennen muuta olisi tärkeätä, että tulijoiden sosiaalietuudet olisivat vastikkeellisia. Jo tämä veisi maahanmuuton vastustajien tärkeimmän argumentin pois. Lisäksi useassa yhteydessä on havaittu, että tärkein osa kotoutumista on päästä työhön tai kouluun. Erityinen huomio tulisi kiinnittää maahanmuuttajanaisten ja tyttöjen koulutukseen; valitettava tosiasia on, että muuttajien lähtömaissa naisten koulutus puuttuu lähes kokonaan. Lisäksi ne maahantulijat, jotka tulevat tänne ”vain saadakseen sosiaalietuja tekemättä mitään” lähtisivät nopeasti pois, kun ”yleiset työt” olisivat edellytys sosiaalietuuksien saamiselle.

Miksi käsittelen ympäristöblogissani maahanmuuttokysymystä? Tähän on yksiselitteinen vastaus. Jo nyt suurin osa maahanmuutosta paremman elämän perässä johtuu lähtömaiden ympäristöongelmista. Lähtömaiden väestöntiheys on kasvanut liikaa ja maan viljavuus on heikentynyt. Molempien asioiden seurauksena maahanmuutto vain pahenee tulevaisuudessa, erityisesti jos toimitaan niin kuin sen vastustajat haluavat – karsitaan kehitysapua. Ympäristöpakolaisuuden lisääntymisen estämiseksi tulisi toimia juuri päinvastoin: lisätä ympäristöpainotteista kehitysapua oman etumme vuoksi.       

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristöpakolaisuus, kehitysapu, elintasopakolaisuus, maastamuutto Suomesta

Environmental Effects of Shipping

Keskiviikko 15.1.2020 klo 15:44 - Mikko Nikinmaa

Close to 70 % of all trade is transported waterborne. In terms of carbon footprint this way of transport is much better than air or road traffic, but there are still several environmental consequences. In addition to carrying cargo, cruises are becoming more and more popular form of tourism. Currently, cruise ships (including ferries) constitute close to 15 % of the world’s total fleet. The environmental consequences of shipping have been reviewed by Jägerbrand et al. (Science of the Total Environment 695, 133647, 2019).

The first environmental problem is the use of marine heavy fuel oil as a source of energy in ships (and petrol in small boats). While the total fuel consumption is only a very small percentage (less than 0.5 %) of total oil use, the fuel has until recently contained very high sulphur oxide concentrations, so that at the time that European and American land-based industries and power plants have been required to remove sulphur oxides from their smoke because of the acid rain problem of 1970’s and 1980’s the ship fuel use has contributed 10-20 % of the world’s sulphur dioxide emissions. Now that European Union has put an upper limit to the allowed sulphur concentration first in the Baltic anIMG_20170802_0109.jpgd North Sea, because of their heavy shipping, the Finnish shipping companies and industries were screaming that such an increase in the transport costs (low-sulphur fuel oil is more expensive than high-sulphur one or alternatively removing sulphur dioxide from fumes cost). However, the EU directive has been in effect a couple of years now, and has not resulted in serious economic disturbances (this incidence, to me, shows the hypocrisy of environmental thinking of many policy makers, as soon as any imagined expenses are increased because of environmental actions, they cannot be tolerated). The World Maritime Organisation is now putting an upper sulphur limit to all maritime heavy fuel oil. But in the long run, one should be able to go to oil-free shipping. Effective wind turbines are developed, and some ships using them may soon sail in the world’s seas. With the use of oil, there are several types of oil spills. Although the shipwrecks with pronounced oil leakage have decreased, most harmful spills are ones in small scale: washing empty oil tanks, using lubricating oils etc. It doesn’t help the seabird losing its insulation and dying of hypothermia knowing that the spill was small.

Another traditional big problem has been the use of antifouling paints on ships. They are used to prevent the growth of organisms on ships, both barnacles and algae. The growth of organisms on ship hulls can increase fuel consumption more than 10 %. Because very different types of organisms are tergeted, the toxic agents must kill all forms of life. Tributyltin (TBT) chloride was initially the common toxic agent, because it was very toxic, but considered to break down in weeks. However, it was noticed in 1980’s that TBT caused imposex (females developed male penis and became infertile) in molluscs near boat harbours. This led to a complete ban of the compound, but it persist in anoxic sediments for tens of years, and there are consequently still toxic TBT concentrations in narrow and shallow shipping routes. The next generation of antifouling paints has used copper ion as the toxic compound. To increase the paint’s toxicity to photosynthetic organisms, herbicides such as diuron are added. Presently, it appears that leaching from the ship paints is the major source of copper in aquatic environment. Further, the problem that cannot be avoided is that antifouling paints must kill everything.

Another problem with ships is that their waste has been disposed to sea with “out of sight out of mind” mentality. This has included both toilet wastewater and solid waste. While in most cases the waste load is very small in comparison to the waste coming from land, the increased cruising activity in Arctic and Antarctic has made the waste from ships a major cause of pollution in these vulnerable areas. The problem could be solved simply by storing all the wastes onboard until visiting the next harbour. Shipping is also a major reason for the introduction of invasive alien species, largely when the tanks with ballast water are emptied. Filtration of water entering or leaving the tanks could suffice to prevent the introduction.

Ships also affect the coasts: the waves generated will erode coastal areas, and the sediments of shallow shipping routes will be affected. Little can be done to avoid this except to site-planning of the harbour. Since most of the harbours have established sites, their location cannot really be affected. Finally, shipping generates noise. In the aquatic environment noise travels much longer than in air, and may disturb the communication of fish and marine mammals. Again, little can be done to reduce noise as long as present type motors are the norm – sailing ships would be much quieter.

In conclusion, many of the environmental effects of shipping could be solved with modest expenses. In this, as in many other cases, applying environment-friendly solutions is more a question of will than of not being able to. One point about goods transport is that we should reduce it by changing to production nearby instead of production thousands of kilometers away to be environmentally friendly.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: antifouling paints, oil pollution, invasive alien species, waste management

EU:n lyijydirektiivi on perusteltu

Lauantai 11.1.2020 klo 12:12 - Mikko Nikinmaa

Kun EU-direktiivi on kieltämässä lyijyhaulit, ovat lehtien yleisönosastot täyttyneet kirjoituksista, joissa sanotaan EU:n taas puuttuvan asiaan, jolla ei ole mitään haitallista merkitystä ja joka vain hankaloittaa tavallisen ihmisen harrastusta. Yksikin kirjoittaja sanoi, etteiväthän uudet, vähäiset haulimäärät aiheuta mitään, kun entisetkään eivät ole aiheuttaneet. Mahtaakohan asia kuitenkaan olla niin? Kuten kirjoittaja sanoo, lyijy ei häviä mihinkään, joten kaikki lisä tulee entisen kuorman päälle. Kun kirjoittajat sanovat, etteihän ympäristöön hauleista joutunut lyijy aiheuta myrkytyksiä, tämä ei pidä paikkaansa. Web of Sciencessä on satakunta tieteellistä artikkelia, jotka ovat arvioineet lintujen kärsineen lyijymyrkytyksestä. Yksikin artikkeli arvioi useiden miljoonien lintujen kuolevan vuosittain lyijyaltistukseen (De Francisco ym. Avian Pathology 32, 3-13, 2003). Myös ihmisen altistuminen lyijylle on aiheuttanut merkittäviä ongelmia jo muinaisen Rooman ajoista alkaen. Osittain Rooman valtakunnan tuhon ajatellaan johtuvan silloisiin suurkaupunkeihin rakennetuista lyijyvesijohdoista vapautuneesta lyijystä.

Lyijyammukset kieltävän direktiivin vastustus yleisönosastoissa näyttääkin oivalta esimerkiltä siitä, mitä populismi on: (1) Kaikki EU:hun liittyvä on pahasta ja (2) tutkimustieto on joutavanpäiväistä roskaa, jos uskon toisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristönsuojelu, populismi, vesien saastuminen

Uusi vuosikymmen - nyt on muutoksen aika

Sunnuntai 5.1.2020 klo 17:40 - Mikko Nikinmaa

”Tuhoa pelättiin myös 1980-luvulla, mutta koittikin toivon aika”. Saska Saarikosken essee Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 5.1.2020 keskittyy pääasiassa siihen, kuinka politiikan sukupolvenvaihdoksen tapahtuminen tarkoittaa toivottavasti sitä, että samalla tavoin kun 1980-luvulla, ongelmat voidaan ratkaista, tällä kertaa uuden päättäjäsukupolven uusien näkökulmien ja ratkaisujen myötä. Näin sopiikin toivoa.

Tämän hetken ongelmia lähestyttäessä tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että ne poikkeavat periaatteellisesti 1980-luvun ongelmista. Silloin tuhon mahdollisuuden aiheutti ennen muuta ydinaseiden käytön uhka. Se, että uhkakuvat eivät toteutuneet, ei edellyttänyt kuin järjen käyttöä pienen poliittisen päättäjäjoukon piirissä. Selviäminen tämän hetken ongelmista taas vaatii, että yleisesti tiedostetaan maapallon rajallisuus. Kun maapallolla on rajat, täytyy koko kansantalouden ja politiikan lähtökohtien, jotka perustuvat siihen, että kaikenlainen kasvu voi jatkua rajattomasti, muututtava täysin. Tämä edellyttää sitä, että maapalloa ajatellaan yhtenä kokonaisuutena kokonaan toisin kuin kaikkialla noussut kansallispopulismi sanoo. Itse asiassa, jos populismia tarkastelee, se on yritys palata ”vanhoihin hyviin aikoihin”, mutta kun vanhoina hyvinä aikoina maapallon rajat eivät vielä olleet tulleet vastaan niin nyt ne ovat. Tämän vuoksi nationalistinen ajattelu ei voi tuoda ratkaisuja, ellei olla halukkaita sotaan.

Todennäköisesti ilmastonmuutos ja muut ihmisen aiheuttamat ongelmat eivät tuhoa ihmislajia kokonaan, vaikka populistit pystyisivätkin estämään tarpeellisten muutoksien tekemisen, mutta sivilisaatio nykyisessä muodossaan todennäköisesti loppuu. Populaation jyrkkä pieneneminen noudattaisi vain yleisiä ekologisia periaatteita, joiden mukaan eläinlajin populaation liikatiheyden seurauksena koittaa katastrofi, joka pienentää populaatiota ympäristön sietämälle tasolle. Joka paikkaan levinneen ihmislajin osalta tällaiseksi katastrofiksi koituu ilmastonmuutos, jos emme ole valmiita muutoksiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, populismi, kasvun rajat

Rajat kiinni-populismi ja Pohjois-Korean tie vai ympäristöglobalismi

Torstai 2.1.2020 klo 16:48 - Mikko Nikinmaa

Kaikkiin ongelmiin ovat syypäitä muut kuin me itse. Tähän lauseeseen voi kiteyttää populismin koko sanoman. Populismiin liittyy nimenomaan muiden syyllistäminen. En ole vielä kertaakaan kuullut ehdotuksia ongelmien ratkaisemisesta, uusista näkökulmista tai kehitysmahdollisuuksista populisteilta. Amerikka tulee taas suureksi, jos Kiina ja Eurooppa eivät pysty käyttämään hyväkseen USA:ta ja jos meksikolaiset ja muu roskaväki pidetään rajojen ulkopuolella. Iso-Britannian ongelmien syy ei ole liiallinen pitäytyminen perinteiseen tehdastuotantoon vaan EU. Euroopassa yleisestikin kaikki vaikeudet johtuvat toisaalta Euroopan Yhteisöstä ja toisaalta muslimisiirtolaisista. Ja meillä Suomessa asiat olisivat hyvin, jos rajat olisivat kiinni emmekä syytäisi rahaamme turvapaikanhakijoihin, kehitysapuun ja Euroopan Yhteisöön. Silloin rahat riittäisivät vanhustenhuoltoon, työttömyys poistuisi ja rikokset loppuisivat – eiväthän muslimipakolaiset ole muuta kuin terroristeja ja raiskaajia. Mikähän elämä olisikaan syntynyt 2019 paljastuneista pedofiileistä, jos joukossa olisi ollut maahanmuuttaja eikä pohjalainen kirkkovaltuutettu. Mutta eihän hänestä voinut liikaa puhua, hänhän olisi voinut olla kuka tahansa meistä, sen sijaan mamun tunnistaa jo kaukaa ulkonäöltä.IMG_20170725_0024.jpg

Perussuomalaisten mukaan asiat olisivat paremmin, jos rajat olisivat kiinni ja Suomi eläisi omaa elämäänsä ilman sidosta Euroopan Yhteisöön. Maapallolla on nykyisin vain yksi esimerkki valtiosta, joka pyrkii toteuttamaan rajat kiinni-ajattelutapaa: Pohjois-Korea. Perussuomalaisten gallupsuosion jatkuvasti noustessa voisi olla hyvä miettiä, johtaisiko rajat kiinni-ajattelu vastaavaan. Vaikka me olemmekin Euroopan Yhteisössä nettojäsenmaksaja, ovat erilaiset laskelmat Suomelle koituneista hyödyistä ja haitoista jäsenyyden aikana osoittaneet, että jäsenyydestä koituneet taloudelliset hyödyt ovat olleet pari miljardia haittoja suurempia vuosittain. Jopa euro, jota kiivaasti on vastustettu, on äärimmäisen mukava: ei tarvitse miettiä rahanvaihtoa kun lähtee Välimeren lomalle. Se, minkä takia euroon liittyy ongelmia, ei oikeastaan johdu yhteisestä rahasta sinänsä, vaan siitä, että kaikki kustannustasoon vaikuttavat päätökset on tehtävä Suomen sisällä eikä enää voida tehdä markan devalvaatioita, joiden vaikutukset yksittäisen kansalaisen kukkaroon olivat hitaampia kuin nykyisin.

Tuskin kuuluminen Euroopan Yhteisöön on ajanut teollisuutta pois Suomesta. Lisäksi perussuomalaisten puheet ilmastovouhotuksen negatiivisista vaikutuksista teollisuustyöllisyyteen on hankala yhdistää siihen, että teollisuustyönantajat sanovat, että Suomen pitäisi olla kunnianhimoisempi ilmastotoimissaan. Paremminkin tässä on sama ongelma kuin populismin nousussa muualla. Kun jossakin on ajauduttu taantuvan kehityksen tielle, on helpompi kääntyä valittajien kelkkaan kuin miettiä, miten taantuman kierteestä pääsisi eroon. Samaten sosiaalisia etuja käyttävän on helpompi syyttää mamuja niihin kuluvan rahan lisääntymisestä kuin miettiä sitä, miten etuja käyttävien ihmisten määrää pystyttäisiin uusilla ratkaisuilla vähentämään.

Totisesti, tulevaisuus ei voi perustua siihen, että valitetaan ja halutaan takaisiin menneeseen, mitkä ovat populismin perusperiaatteet. Paremminkin meidän täytyy tunnustaa, että maapallolla on rajat ja että me olemme jo ylittäneet ne. Sen jälkeen voimmekin ruveta keksimään ratkaisuja, joista jotkut varmasti ovat epämukavia, mutta varmasti aiheuttavat vähemmän kaaosta kuin se, että asioiden annetaan jatkua, kunnes katastrofi koittaa. Enää emme voi puhua kansantaloudesta, politiikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja ympäristöstä toisistaan riippumattomina asioina. Ne ovat kaikki samaa kokonaisuutta, jossa kaikkien rakaisujen on otettava huomioon maapallon rajallisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, euroopan yhteisö, kansantalous, kestävä kehitys

Onhan ilman hiilidioksidipitoisuus ollut korkea ennenkin ilman ihmisen vaikutusta

Sunnuntai 29.12.2019 klo 20:07 - Mikko Nikinmaa

Ilmastoskeptikkojen kuulee usein sanovan: ”Onhan ilman hiilidioksidipitoisuus ja lämpötila olleet korkeita ennenkin, täysin ilman ihmisen vaikutusta. Eihän se ennenkään ole aiheuttanut katastrofeja. Miksi tilanne olisi toinen nyt?” Tämä lausahdus on toki totta, mutta se ei ota huomioon lukuisia eroja, joita tämänhetkisellä muutoksella on aikaisempiin, jotka eivät ole sisältäneet ihmisen osuutta.

Aluksi on aiheellista todeta, että vaikka ilmaston muutokset vaikuttavat eliöiden esiintymiseen, ei elämä kokonaan todennäköisesti ole katoamassa. Pahimmassakin tapauksessa on todennäköistä, että pieniä ihmisjoukkojakin säilyy hengissä.

Ensimmäinen ero muinaisiin aikoihin on se, että jokseenkin kaikki ne tekijät, jotka ihmisestä riippumatta nostivat hiilidioksidipitoisuutta kuten tulivuorenpurkaukset, aiheuttivat sellaisenaan pilvimuodostusta, mikä laskee lämpötilaa. Näin ollen aikaisemmissa tapauksissa hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan nousun yhteys ei ole ollut yhtä selkeä kuin tällä kertaa. Hiilidioksidipitoisuuden nousu ja lämpötilan muutokset ovat myös tapahtuneet tuhansia vuosia nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämän takia eliöt eivät ehdi sopeutua geneettisesti uusiin olosuhteisiin ja seurauksena voidaan pelätä, että useat lajit ajautuvat sukupuuttoon. Tämänhetkisen muutoksen nopeutta voidaan verrata todennäköisesti tapahtuneeseen asteroiditörmäykseen, minkä aikanaan arvellaan aiheuttaneen nopean lämpötilanlaskun ja sen seurauksena dinosaurusten kuolemisen IMG_20170813_0180.jpgsukupuuttoon. Tällä hetkellä ihmisiäkin on hirvittävä määrä: kun aikaisempien lämpimien kausien ihmisen kaltaisia olentoja joko ei ollut tai oli vain muutamia tai muutamia kymmeniä miljoonia niin nykyisin meitä on lähes kahdeksan miljardia. Lisäksi tästä ihmisjoukosta asuu lähes puolet alueilla, jotka voivat muuttua elinkelvottomiksi joko merenpinnan nousun, kuivuuden tai lämpötilan nousun vuoksi.

Ilmastomuutoksen suuret vaikutukset johtuvat jossain määrin siitä, että koko nykyinen sivilisaatio on syntynyt ja kasvanut aikana, jolloin ympäristöolosuhteet eri puolilla maapalloa ovat olleet sangen stabiilit. Vaikka lämpötila eri maailmankolkissa onkin ollut erilainen, se on ollut suhteellisen helppo ennustaa. Sateet ovat tulleet ajallaan ja tuulet ovat olleet sopivia. Ilmaston muutoksen seurauksena kaikenlaiset oudot sääilmiöt tulevat tavallisemmiksi – Etelä-Kaliforniassa sataa lunta, tulipalopakkaset paukkuvat Chicagossa, Grönlannissa on 30 astetta lämmintä, kuivuus ja rankkasateet vaivaavat vuorotellen Intiaa, helleaalloista kärsitään ympäri maapalloa ja hirmumyrskyistä rannikoilla jne. Seurauksena on ruuan tuotannon ja kuljetusten vaikeutuminen, vauvojen, sairaiden ja vanhusten kuolemat, asumusten rikkoutuminen myrskyissä yms.  

Niinpä, nykyisenkaltaisia lämpötilan muutoksia on ollut ennenkin, mutta ihmisen vaikutukset ja ympäristön ja ihmiskunnan tämänhetkiset piirteet aiheuttavat sen, että haitalliset vaikutukset ovat suuria. Elämä ei varmaan häviä, mutta esimerkiksi sivilisaatio nykyisessä muodossaan voi kadota, jos emme tee mitään, vaan ilmastoskeptikkojen  tapaan sanomme, että onhan näitä lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden muutoksia ennenkin ollut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ilmastoskeptikot, väestönkasvu

Hyvää Joulua

Maanantai 23.12.2019 klo 19:27 - Mikko Nikinmaa

Uneksin maailmasta, jossa vain kynttilät palavat eivätkä ilmastomuutokseen liittyvät metsäpalot. Maassa on rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto, samaan taloon mahtuvat niin ateisti, kristitty, muslimi kuin juutalainen. Maata ei enää köyhdytetä ja linnut laulavat eivätkä enää kuole myrkytettyjä hyönteisiä syötyään. Ihmisten määrä kääntyy laskuun samoin kuin maailman energian ja resurssien kokonaiskulutus. 

Ja valkea joulu on Lounais-Suomessakin muualla kuin kuvissa.

Helmikuu.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

From Concrete to Wood in Building: Combatting Climate Change

Keskiviikko 18.12.2019 klo 14:53 - Mikko Nikinmaa

Another indication of the climate change is the observation that Australia experienced the hottest day ever. Despite this and a multitude of other signs, the backward-looking politicians like the Australian prime minister thwart any actions to combat climate change. President Trump lists as one of his major achievements “cancellation of the unfair and costly Paris Climate Agreement”.

The discussion about climate change has concentrated on coal and oil use in energy production and on eating meat. Also flying and rain forests have attracted much media attention. It is seldom mentioned that the size of the human populIMG_20170809_0038.jpgation is a problem, and actually makes the populistic solution of going back to the past impossible. In the past that the backward-looking leaders want to return to, there were two-three billion people, now we are about eight billion. With two-three billion people, limits to growth had not been reached, now they have. The importance of unicellular algae of the ocean in generating the oxygen balance by photosynthesis is often not acknowledged. Yet, almost half of the oxygen-generating photosynthesis is carried out by these small algae. Finally, one of the important carbon dioxide sources is concrete building – it accounts close to ten percent of the present carbon dioxide emissions.

Thus, one should stop building using concrete and steel. Most of the carbon dioxide emissions are due to cement production, an indispensable component of concrete. Making brick or stone houses would already be much better than concrete. However, the pest alternative would be wooden houses. Technologies are already available, which enable building multi-store houses. Further, the probability of burning of wooden houses is much reduced from 19th century, when whole cities could burn. In a wooden house the carbon would be stored for its entire life length, up to several hundred years. Thus, if all new buildings were wood-based, the carbon footprint of building sector would decrease for 10 % of world total to 0. This would be a huge win in combatting climate change, and could be reached with the presently available techniques. In view of this, one must ask: why is it not done?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: carbon footprint, population growth, Paris Climate Agreement, temperature

Populism is not compatible with limits of the Earth

Maanantai 16.12.2019 klo 15:30 - Mikko Nikinmaa

The Madrid Climate Summit ended with no results, although it is more and more clear that urgent action is needed. For this we can thank backward-looking politicians, backward-looking voters, and out-of-date economic conventions. The problem is that populism, which is strong throughout the world, only looks backwards, remembering the good old days.

Remember the times that there was the British Empire, wildernesses in the west, coal and oil brought you richness, cars used close to 20 l petrol/100 km, but you were free to roIMG_5290.jpgam with them and nobody told you that the use of petrol was bad. There were no limits. Indeed, there were no limits. World population was about 2 billion in 1950’s when the backward-looking decision-makers were children. The seas were not polluted. All the ideas about the future of the world were based on limitless growth.

Environmental scientists started saying already in the end of 1960’s, i.e. 50 years ago that the world has limits. It has become more and more obvious that the limits of the planet have been reached, and the growth of consumption and population, and pollution can only lead to collapse.  This is the breeding ground for nationalistic populism. Instead of accepting that the world has limits, and because of that, we need to think of the world as one unit, the populistic movements think that by isolation all the problems disappear. After all, we are doing everything right, it is the other people who look different or speak different language, who are root of all evil. With the nationalistic isolation doctrine, it must be remembered that growth in the nation states was possible as long as the limits of the world were not reached. Now any growth is taken from the possibilities of future generations. What is funny is that in the Madrid Climate Summit, and earlier in Trump-like actions, it has been said that climate and environmental actions hurt the economy.  That would be true, if there was still possibilities for expansion, if the limits of the world were not reached. However, now that environmental collapse is within sight, it should be remembered that a functioning economy needs a healthy or at least livable environment. The Bolsonaros and Trumps and their supporters forget that it doesn’t really help much, if one has much wealth, but the world around collapses. It is surprising that with the air quality in India and forest fires in Australia, the leaders of these countries strongly oppose actually doing something against climate change.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat:

Deoxygenation of oceans is an increasing problem with effets on sealife

Perjantai 13.12.2019 klo 18:01 - Mikko Nikinmaa

The deoxygenation of the seas has increased markedly during the last 100 years. The areas with reduced oxygen have increased ten times between 1900 and 2000. There have always been oxygen-minimum zones in oceans, but their volume has increased markedly in the recent past, because of decreased ocean circulation and as a result of increased respiration following elevated temperature. In addition to the climate change-caused increase in hypoxic seas, the eutrophication of coastal areas because of human actions have caused pronounced low-oxygen areas especially in the traditionally industrialized western countries.

Ocean_hypoxia.jpg

Spreading hypoxia is a major problem, as it decreases the populations of fish and other organisms. It further affects the species distributions with more preferred species decreasing and decreases biodiversity. The effects of reduced oxygen level as such are aggravated by an increased water temperature, i.e. climate change,  because the oxygen consumption of fish and other poikilothermic animals increases with temperature increase. Simultaneously, the oxygen solubility in water decreases. Even this isn’t enough, but the oxygen binding by haemoglobin is reduced at a given oxygen tension with increased temperature. This reduces the capability of fish and other animals to survive in hypoxic conditions. This makes it more difficult of animals to tolerate increased temperature.

So, climate change and the pollution of the seas together cause deoxygenation. The pollution further decreases  the capability of microscopic algae to produce oxygen by photosynthesis. To combat the deoxygenation problem we need to stop eutrophication, and sea pollution by wastewater cleaning. Further, we need to combat climate change much more effectively than we have hitherto done. We need healthy seas to be able to feed the world, and the current increase in ocean deoxygenation is not doing that.

The ocean deoxygenation problem is the subject of an IUCN report, downloadable from https://www.iucn.org/resources/publications. (p.s. I have been studying hypoxia responses in fish from1980).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, aquatic pollution, hypoxia, oxygen transport

Ympäristö ei ole perinteisille suurpuolueille tärkeä

Maanantai 9.12.2019 klo 19:53 - Mikko Nikinmaa

Kun kävin ensimmäisiä kertoja äänestämässä (äänioikeus minulla on ollut 1972 alkaen), keskustapuolue oli maalaiselle luontoharrastajalle luonnollinen valinta. Puolueista se oli silloin ainut, joka kiinnitti minkään vertaa huomiota luontoarvoihin. Vaikka se kiinnittikin huomiota luontoon vain maa- ja metsätalouden etujen vuoksi, sekin oli parempi kuin ei mitään. Nykyhetkellä vastaava vanhakantainen luonnon ajatteleminen vain tuotantovälineenä, mikä valitettavasti on edelleenkin Keskustapuolueen lähtökohta, ei oikein saa minun kannatustani. On todella huvittavaa lukea ”biotaloudesta” mukamas luontoystävällisenä ja ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun välineenä, kun kaikki keskustalaiset puheenvuorot ”biotaloudesta” voisivat olla Maataloustuottajien Keskusliiton (MTK) tekstejä 1960-1970-luvuilta.

Vasemmistopuolueiden, Sosiaalidemokraattinen Puolue ja Vasemmistoliitto (joka vielä pitkään 1970-1980-luvuilla oli SKDL ja SKP), ympäristöimago ei ollut nuoruuteni aikaan mistään kotoisin. Kommunistinen Puolue yritti tuolloin aivopestä opiskelevaa nuorisoa ja onnistuikin aika hyvin. Esimerkkinä ympäristöön liittyvästä aivopesusta oli, kun  Suomen Luonnonsuojeluliitto antoi julkilausuman, jossa sanottiin: ”Ydinvoima on haitallista, paitsi jos se tuotetaan Neuvostoliitossa, jossa sen tuotanto on kansanvallan säätelemää (en takaa, että sanat ovat oikein, mutta tuo asiasisältö mieleeni on jäänyt).” Tsernobylin onnettomuuden jälkeen tämänasiaisen julkilausuman laatijat tuskin ovat halunneet nimeään julki. SDP:stä ja Vasemmistoliitosta on pitkään tullut mieleen, etteivät ne ole olleet ihmisen ja ympäristön asialla, vaan pyrkineet vain nostamaan teollisuustyöntekijöiden palkkoja. Tästä miesimagosta Vasemmistoliitto on onnistunut viime aikoina pääsemään eroon, mutta SDP:n kannatus on edelleen menneisyyteen kytköksissä. Kun SDP ei ole kyennyt tuomaan mitään uutta, mutta ei ole myöskään ottanut selkeitä maahanmuuttovastaisia tai ilmastohaihatuksesta puhuvia kannanottoja, ennen kaikkea entiset miesduunarit ovat siirtyneet Perussuomalaisen Puolueen kannattajiksi.

Vanhoista suurpuolueista on vielä jäljellä Kokoomus, joka on aina leimautunut hyvätuloisten ja omistavan luokan puolueeksi. Kaiken toiminnan päämääränä tuntuu olevan tuloveron alentaminen. Tässä onkin onnistuttu: 25 vuotta sitten maksoin paljon enemmän veroa huomattavasti pienemmistä tuloista kuin vuosi sitten. Tuloveron aleneminen ei sitten jatkunutkaan, kun siirryin eläkkeelle – tulot laskivat 60 %:iin, mutta tulovero nousi 6 %. Kun ajattelee Kokoomusta ja ympäristöä, niin tulee heti vaikutelma, että ympäristöasiat ovat tärkeitä niin kauan kuin ne eivät häiritse talouskasvua. Heti kun yrityksen voitto ja ympäristönäkökohdat asettuvat vastakkain, ympäristöasiat täytyy unohtaa.

Vaikka kaikki vanhat suurpuolueet puhuvat ilmastomuutoksen vastaisista toimista, käytännön tekoja ei kukaan ole pyrkinyt toteuttamaan. Ilmastomarssit ja ilmastolakot ovat keränneet paljon osallistujia, mutta mitään toimia, jotka aiheuttaisivat menoja, ei ole tehty. Tästä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: kaikki muut puolueet pelkäävät, että kustannuksia vaativat ilmastotoimet sataisivat perussuomalaisten leiriin, he kun puhuvat koko asian olevan vain turhaa ilmastovouhotusta. Mutta tämä ei ole kuin pelko. Yhtä lailla olisi mahdollista, että hallituksen suosio nousisi, jos se uskaltaisi tehdä kustannuksiakin vaativia ilmastotekoja.

Rajaton taloudellinen kasvuhan ei ole mahdollista rajallisella maapallolla. Tätä totuutta ei mikään poliittinen puolue asettanut lähtökohdakseen. Ehkä tällainen muutos tarvittaisiin perinteisten suurpuolueiden uuden nousun mahdollistamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ympäristöasiat, puoluekannatus

Tipping Points to Vicious Circles, When We Cannot Control Temperature Rise

Torstai 5.12.2019 klo 15:23 - Mikko Nikinmaa

In the Eocene period about 50 million years ago, the mean temperature of the Earth was about 14oC higher than presently, and there was practically no ice anywhere. Further, the temperature gradient between poles and the tropics was small. This is taken by “climate deniers” to mean that human actions have little to do with temperature increase; “temperature increases as a result of natural causes”. Further, “climate deniers” maintain that human-like creatures were able to exist in Eocene conditions. Undoubtedly true, but at that time the number of human-like creatures was maximally a few million, and not more than seven billion. Close to half of the present human population lives in an area, which would be under the sea in ice-free world.

So, as a conclusion, there has been a markedly higher temperature on the earth because of natural causes, and some human-like creatures have survived it. However, this does not mean that mankind does not affect climate today, there is ample evidence on the contrary. At the worst, human actions can serve as trigger, causing a small temperature increase, which leads to tipping points with resulting vicious circles causing marked increases in temperature without any human role. Originally it was thought that the temperature rise before tipping points were likely to occur would be more than 5oC, then it decreased to 3-4 oC and the latest suggestion is that the probability for the occurrence of tipping points increases markedly, if the temperature increases 1.5-2 oC. The temperature has already increased by 1 oC from the preindustrial average, and the present promised actions to combat climate change would limit the temperature increase to approximately 3 oC. This is clearly larger temperature increase than what would be required for an increased probability for the tipping points and consecutive vicious circles of temperature increase to occur. Because of this, we have the CLIMATE EMERGENCY. Human actions matter now, but if enough of the tipping points have been reached, temperature increases no matter what we do. Below I list a couple of the tipping points with vicious circle properties, which may have been reached already.

Melting of Arctic sea ice. Recent years have seen open water in large areas of the Arctic sea. Virtually all the reports about it have been positive. Politicians have, e.g., rejoiced over the possibility of commercial shipping from Europe to Asia via the northeastern route. However, with melting sea ice one easily forgets that the white ice reflects virtually all the heat back to the sky, whereas the dark water absorbs the heat. This leads to marked acceleration of temperature increase.

Thawing of permafrost. Virtually all climate models have started with the outset that the thawing is gradual, and any effects reach significant level only a couple of hundred years from now. However, it has proven that the permafrost ice is a significant structural component of close to 20 % of the land area. Where this is the case, thawing permafrost is seen as huge craters etc. Where they occur, release of carbon (and methane) is much larger than estimated in the models. The carbon release can be double to what has been estimated.

Forest fires. The importance of forests as carbon dioxide sinks has repeatedly been emphasized. Whenever a forest burns, all the carbon it has accumulated is returned to atmosphere. Because of the hot and dry weather, the area affected by forest fires has increased markedly during recent years. In addition to forest fires, deforestation to gain agricultural land, and disease and harmul insect outbreaks especially in boreal forest decrease their carbon dioxide sink properties.

Aquatic pollution. For most of us it is unknown that about half of the Earth’s photosynthesis, i.e. carbon dioxide removal, is carried out by (mainly microscopic) algae. During recent years, the algal photosynthesis has been reduced by 10-20 % globally as the pollution of oceans has decreased the photosynthesis by algae.

Nitrous oxide production. The nitrogen fertilization, which is on the increase, increases the conversion of the fertilizers to nitrous oxide. This gas is the third most important greenhouse gas after carbon dioxide and methane. The need for nitrogen-containing fertilizers is on the increase as the fertility of agricultural land is decreasing.

Two articles in Nature have aspects of what I have written above (Lenton et al. Nature 575: 592-595, 2019; Turetsky et al. Nature 569: 32-34, 2019).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, permafrost, deforestatio, aquatic pollution

Mitä väliä maailman tilalla, kun vain puolueen kannatus nousee

Lauantai 30.11.2019 klo 12:03 - Mikko Nikinmaa

Meidän tulee ajatella vain suomalaisten taloudellista etua. Tämä on yhdellä lauseella Perussuomalaisen toiminnan päämäärä. Päämäärän saavuttamiseksi Suomen tulisi useimpien perussuomalaisten mielestä vastustaa globalisaatiota, erota Euroopan Yhteisöstä, estää maahanmuutto, lopettaa rahan syytäminen kehitysapuun ja lopettaa kaikenlainen ilmastovouhotus, kun se voi heikentää Suomen taloudellista kilpailukykyä. Kun yli 40 % suomalaisista on käytännöllisesti katsoen kaikista näistä päämääristä samaa mieltä, ei ole ihme, että puolueen kannatus on huimassa nousussa, jonka loppua ei ole näkyvissä.

Mutta kaikki yllämainitut päämäärät ovat mahdollisia vain, jos Suomen pystyy kokonaan erottamaan muusta maapallosta niin, ettei millään mitä tapahtuu muualla, ole mitään yhteyttä Suomen tapahtumiin. Tämähän ei ole edes perussuomalaisten mukaan mahdollista. Kun näin on, kaikki Perussuomalaisen puolueen päämäärät itse asiassa heikentävät suomalaisten asemaa.

Globalisaation vastustamisella pyritään siihen, etteivät työpaikat siirtyisi Suomesta halvempien tuotantokustannusten maihin. Tämä päämäärä onkin hyvä ja globalisaatio ajateltuna vain tuotantokustannuksien alentamisen lähtökohdista on kuolemaan joutava malli. Sen sijaan ympäristöglobalismi on päämäärä, johon pitäisi pyrkiä. Ympäristöglobalismissa kaikki tuotantomääräykset olisivat sellaisia, joita Suomessa edellytetään. Tuotantolaitoksien olojen kohentaminen niin, että ympäristönormit toteutetaan, tulisi maksaa sen mukaan, ketkä ovat tuotteiden ostajia. Kaiken kaikkiaan ympäristöglobalisaatiosta johtuvat muutokset tasaisivat kustannuksia eri puolilla maapalloa niin, että työpaikkojen säilyminen Suomessa muuttuisi nykyistä todennäköisemmäksi. Siispä globalisaatio uudella tavalla käsitettynä ajaisi suomalaisten työllisyyspäämäärää toisin kuin perussuomalaisten globalisaatiokielteisyys.

Euroopan Yhteisön vastustamisessa perussuomalaiset vetoavat siihen, että päätösvalta on siirtynyt monissa asioissa Helsingistä Brysseliin. Brexit-sekoilu on osoittanut, ettei näin ole. Erottuaan Euroopan Yhteisöstä Yhdistyneet Kuningaskunnat on paljon vähemmän itsenäinen ja omista asioistaan päättävä kuin Euroopan Yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Lisäksi vakiolausahdukseksi on jo tullut se, että Suomi on niin pieni, ettei täällä tehtävillä toimilla ole maailmanlaajuisesti mitään vaikutusta. Näin onkin, kun taas Euroopan Yhteisö on niin suuri ja taloudellisesti voimakas kokonaisuus, että se pystyy globaalisti vaikuttamaan ympäristömääräyksiin ja siihen, miten maailmantaloutta hallitaan. Molemmat asiat parantavat Suomen ja suomalaisten asemaa. Näin ollen suomalaiset hyötyvät huimasti Euroopan Yhteisön jäsenyydestä päinvastoin kuin perussuomalaiset väittävät.

Kaikkein vakavin ympäristön tilaa huonontava asia on maapallon väestönkasvu. Tätä ei uskoisi Suomessa, kun väestö jo tällä hetkellä pienenisi ilman maahanmuuttoa. Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttoa pitää kuitenkin vastustaa, koska maahanmuuttajat vievät sosiaaliavustukset suomalaisilta eivätkä kotoudu suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä on tietyssä määrin perää siltä osin, että käytännössä välittömästi tänne tulevat aikuiset tulisi saada mukaan työelämään. Tämä olisi paras keino kotoutukseenkin: lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että työelämään pääsevät ihmiset integroituvat yhteiskuntaan hyvin. Merkittävin ongelma maahanmuuttajien työhön pääsyssä on syrjintä nimen perusteella. Tämä koskee myös Suomessa syntyneitä ja koulunsa käyneitä maahanmuuttajien lapsia, joille perussuomalaiset bussissa saattavat huudella: ”Mene kotimaahasi, mamu!” ”Ai tänne Suomeen, mä oon Jyväskylässä syntynyt.” Näin ollen, toisin kuin perussuomalaiset väittävät, maahanmuutto on suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Lisäksi perussuomalaiset vaativat, että maahanmuuton syihin pitäisi puuttua niiden lähtöalueilla. Tästä olen samaa mieltä, koulutukseen, naisten asemaan, maantalouteen ja tehdastuotantoon tulisi sijoittaa rahoja siellä, missä ongelmat ovat. Tämä auttaisi suomalaisia, kun hallitsematon maahanmuutto Eurooppaan vähenisi.

Yksi perussuomalaisten vaatimuksista on kehitysavun pienentäminen. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan yhteensopivaa siihen, että pyritään auttamaan suomalaisten työmahdollisuuksia ja vähentämään maahanmuuttoa. Suomalaisten aseman parantaminen edellyttäisi pitkällä tähtäyksellä kehitysavun lisäämistä toisin kuin perussuomalaiset väittävät: kehitysavun lisäämisen ja eläkeläisten aseman parantamisen välillä ei ole ristiriitaa, paremminkin kehitysavun lisääminen auttaa suomalaista eläkeläistä.

Yhtenä merkittävimmistä perussuomalaisten väitteistä on se, että Suomessa tehdään niin paljon ilmastomuutoksen estämiseksi, että koko ilmastomuutosvouhotus tulisi lopettaa taloudellisen kasvun ja kansallisen kilpailukyvyn nimissä. Totta tietysti on, että ympäristöinvestoinnit Suomessa useimmiten vaikuttavat ympäristön tilaan vähemmän kuin jos sama rahamäärä käytettäisiin esimerkiksi Afrikassa. Toisaalta totta on myös se, että Suomen ympäristönkulutus ylittää huimasti maapallon kantokyvyn. Kun lisäksi on selvää, että jo tämänhetkiset muutokset lisäävät ympäristökatastrofin riskiä, on edesvastuutonta vähätellä suomalaisten tarvetta tehdä ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. Tosin pitäisi miettiä sitä, olisiko suomalaisten edun nimissä aiheellista investoida ympäristötoimiin siellä, missä niistä saataisiin suurin apu maailmanlaajuisen katastrofin – pahimmillaan maapallon muuttumisen elinkelvottomaksi – estämiseksi. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että suomalaisten edun ajaminen edellyttäisi jokseenkin kaikkia niitä asioita, joita perussuomalaiset vastustavat: ympäristöglobalismia, kehitysavun lisäämistä ym.

Jos toimitaan niin kuin perussuomalaiset esittävät, ei ajatella suomalaisten pitkäaikaista etua, vaan pyritään nostamaan puolueen kannatusta, vaikka esitettyjen toimien seurauksena olisi ympäristökatastrofi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puoluekannatus, ympäristön tila, Euroopan yhteisö

Black Friday - An Overconsumption Feast Directly Opposite to What Should Be Done to Combat Climate Change

Perjantai 29.11.2019 klo 11:15 - Mikko Nikinmaa

It started in America as many workplaces have free day after Thanksgiving. The commerce realized that this could be the time to get people in department stores and other shops. In recent years Black Friday has invaded Europe. This happens at DSC_0022_NEW.jpgthe same time that media is showing pictures of the results of overconsumption: wildfires in Australia, melting glaciers in Greenland and drought in East Africa followed by massive flooding. If drought did not spoil the harvest the flooding definitely did. The media have been worried of overconsumption, yet the same media are supporting the overconsumption feast with interviews and advertising.

Let’s face it: Black Friday represents all the problems in the overconsuming Western world. Its purpose is not to get people to buy things that they need but to buy things because they are sold at rebate, regardless if they are needed or not. The only purpose is to increase sales – and this happens in the world where European countries and America have used their yearly quota of resources before midsummer. In view of this, Black Friday represents the most blatant action against the possibility to combat climate change, and against the possibility to give a habitable earth to our grandchildren.

Today I buy nothing.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: consumption, economic growth, sustainabilit

World Scientists' Warning of a Climate Emergency

Tiistai 26.11.2019 klo 12:40 - Mikko Nikinmaa

Among the 11000 other scientists, I was among the signatories in the article authored by William Ripple et al. It was published in BioScience in early November, and attracted pronounced media coverage. Since the article is open access, here is a link to the published paper. Please, read it (and if you know anybody who doubts anthroponic effects on climate, get them to read it): https://doi.org/10.1093/biosci/biz088

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate chhange, population growth, fossil fuels, biodiversity

Ympäritöglobalismi - tie tulevaisuuteen

Torstai 21.11.2019 klo 14:01 - Mikko Nikinmaa

Maapallon rajat ovat tulleet vastaan. Tämän oireita ovat ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, biodiversiteettikato, maaperän köyhtyminen, ylikalastus jne. Muualla tapahtuvat muutokset ja laiminlyönnit vaikuttavat haitallisesti myös meidän suomalaisten elämään. Enää ei voida lähteä siitä, että me Suomessa tai USA:ssa teemme omat ratkaisumme, hoitakoot kiinalaiset ja afrikkalaiset oman tonttinsa. Yksiselitteisesti on myös selvää, että ympäristöinvestoinnit Suomessa tai muissa Pohjoismaissa vaikuttavat ympäristön tilaan paljon vähemmän kuin esimerkiksi Vietnamissa ja Nigeriassa tehdyt.

Nämä pari tosiasiaa osoittavat sen, että kansallisuusajattelu on tullut tiensä päähän, mutta niin on myös ekonominen globalismi, jossa yritykset siirtyvät koko ajan uusiin maihin halvempien tuotantokustannuksien perässä. Tämä johtaa väistämättä siihen, että tuotantoon liittyy ympäristökysymysten laiminlyöntiä. Perinteisestä kansallisuusajattelusta ja ekonomisesta globalismista onkin siirryttävä ympäristöglobalismiin.

Kun Suomen budjetissa arvioidaan ympäristön tilaan vaikuttavien investointien vaatimia rahasummia, niin puolet niistä tulisi sijoittaa sinne, missä toimenpiteillä saataisiin suurin vaikutus ympäristön tilaan. Suoranaisten ympäristöinvestointien lisäksi tämän tulisi kattaa koulutukseen ja naisten aseman parantamiseen sijoitettavat varat. Olen muuten jo pitkään ihmetellyt, miksi lähes kaikkialla hyväksytään mukisematta maanpuolustukseen menevät miljardit, vaikkei niistä ole mitään iloa, jos ympäristö on asuinkelvoton. Ympäristöglobalismissa voisikin esittää, että kaikki yli 1.5 % menevä osa puolustusbudjetista siirtyisi käytettäväksi ympäristön hyväksi. Maailmanlaajuisesti tästä tulevilla rahasummilla voisi tehdä suunnilleen kaikki tarvittavat ympäristöinvestoinnit: kukaan ei huomaisi kärsivänsä puolustuksen vähenemisestä, mutta kaikkien elämänlaatu paranisi kohisten.

Meillä ihmisillä on taipumus ostaa halpaa, siihenhän koko ekonominen globalismi perustuu. Tämän piirteenkin voisi ympäristöglobalismi ratkaista. Euroopan Yhteisö voisi edellyttää, että kaikkien tänne tuotavien tuotteiden tuotannon tulisi täyttää Euroopan Yhteisön ympäristönormit. Kun suuressa osassa tuotteita tämä ei tapahdu, niin ympäristöglobalismissa ratkaisu olisi, että tehtaiden prosesseja parannetaan siten, että rahoitus tulee tuotteiden myyntipaikkojen suhteessa. Kun tähän asti yhtiöt ovat muuttaneet halpojen tuotantokustannuksien perässä, olisi niiden usein Euroopassa tai Yhdysvalloissa olevien pääkonttoreiden ruvettava sijoittamaan varoja ympäristöinvestointeihin, jotta myynti tänne olisi mahdollista.

Yllä olevat asiat eivät ole mahdollisia, jos käperrymme ajattelemaan kukin omaa kansallisvaltiotamme. Se ei enää olekaan mahdollista, vaan me tarvitsemme täysin uuden ajattelumallin, jotta lapsenlapsenlapsenlapsemme voivat elää kohtuukuntoisella maapallolla 2200-luvulla ilman, että ympäristökatastrofien johdosta maapallon ihmispopulaatio on pienentynyt huimasti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ympäristön saastuminen, kansantalous

Faunal Mortality in Caribbean

Tiistai 19.11.2019 klo 18:33 - Mikko Nikinmaa

In last June-July the news were filled with pictures about Caribbean beaches covered with dead and dying algae. In addition to the beaches, the algae covered the water near them. The large amount of beaching algae has become a yearly problem in 2010’s. Although the aesthetic problems in the beaches (sight and smell) are a major nuisance IMG_20170801_0035.jpgfor areas living on tourism, what happens in coastal waters may be even more alarming for ecosystem health. The decaying algae cause high ammonium and sulphide concentrations in water, and a marked reduction in its oxygen concentration. All these changes are harmful enough to be lethal to large numbers of macrofauna. Especially fish are found dead in large numbers. While the results from last July-August are not yet available, Rodriguez-Martinez et al. have reported the situation in 2018 in Marine Pollution Bulletin 146 (2019) 201–205.

It is probable that this problem is yet another consequence of ongoing climate change. This is an example of effects influencing economies drastically, and the problems are not caused by countries suffering from economic problems. For this reason one needs environmental globalism, the nationalistic populism only worsens the situation. Soon the populist will not have a tourist resort to go to, even if he had saved enough money for it by not accepting the need to do any environmental actions.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fish mortality, tourism

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »