Methane levels on the rise - have we entered the vicious circle

Tiistai 4.6.2019 klo 16:52 - Mikko Nikinmaa

Approximately two and a half years ago I wrote in this blog about rapid recent increase of methane level in the atmosphere. It has now become news in major newspapers and TV. As the figure indicates, after a period of constant level, the methane concentration has again Methane_trend.jpgstarted to increase in 2007. The news have been puzzled about the reason, but for me it was quite apparent already two and a half years ago.

A large part of the methane is under permafrost. It is largely from such deposis that the Russian natural gas exporters take the gas. If the permafrost has started melting, uncontrolled release of natural gas is possible. I fear that this is what is happening. Reports from Siberia have indicated that in the last few years large, unexplained holes in the ground have appeared. The most likely explanation for such holes is that the temperature has increased enough so that some of the natural gas deposits have been able to burst to the atmosphere. This is a worrying possibility, because it means that it is not enough that we limit the temperature rise to 1.5 degrees. Further temperature rise will increase methane release markedly, and, consequently, the temperature increase will continue even if we are able to limit carbon dioxide emissions (because methane is 30 times more effective greenhouse gas than carbon dioxide). If the methane increase is due to permafrost melting, we need to decrease the temperature to levels before year 2000. Even this would be possible, there are technical means to do it. However, it would require a radical change in many people's thinking.

To combat climate change we have virtually all the means, the problem is people's attitudes. Especially the statement "We are so small proportion of world's population that it doesn't pay for us to do anything, since that will not have any effect. We can require that other nations do as much as we have already done" is the most problematic of everything. It is like a cyclist riding under a bus, which did not follow the traffic rules. Being right doesn't help the dead cyclist much. It is the same with environmental questions. If we can do something, even in the places which would be other nations' tasks, we must do it to keep the world habitable for our children and children's children.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, natural gas, permafrost

Changes in Individual Variability - an Important Component of Environmental Rsponses

Perjantai 31.5.2019 klo 16:35 - Mikko Nikinmaa

Sexual reproduction maximizes the variability of offspring to parents. Variability is the basis for natural selection and consecutively evolution. These statements are generally accepted. In view of this, it is amazing that individual variability is relegated to noise or error in much of experimental biology: we talk about “standard error of the mean” and “confidence interval”. However, the error component, which relates to inaccuracies in measurements represents only a small percentage of variation in biological measurements.

Variability is actually tested in most articles, but not because it is thought to be important in itself. The homogeneity of variance is tested in order to evaluate, if parametric statistical testing of the mean can be done, if data transformation (e.g. logarithmic transformation) must be done before parametric testing is possible or if one must resort to non-parametric statistical testing. When reading toxicological and physiological articles, one started to get the feeling that many if not most of them showed that data were heterogeneous. Therefore, we (Nikinmaa and Anttila, Aquatic Toxicology 207, 29-33;2019) went through a whole host of recent articles and found that more than 80 % of the ones which reported homogeneity/heterogeneity of data found heterogeneity. Thus, the original gut feeling that the different experimental groups had different variances, appeared correct.

The change in variability is important in identifying an occurrence of an environmental response, if it can occur without a change in the mean value measured after the treatment. Again, looking at the published literature, this seemed to be the case: in many if not most studies, a change in variability occurred even when no change in the mean value occurred. To ascertain that this was not only appearance, we tested if variance could change without a change in the mean using the water-soluble fraction (WSF) of crude oil and measured the oxygen consumption rate of Daphnia. The results unequivocally showed that WSF decreased the variability of oxygen consumption rate without affecting its mean value (Nikinmaa et al., Aquatic Toxicology 211, 137-140; 2019). Thus, a change in individual variance can signify an environmental response. Presently, it is not known, to what extent this occurs, since experimental designs have not explored this possibility.

There can be many different reasons for individual variability. One is that the studied animals usually present various genotypes, which may respond differently. This is, undoubtedly, an important component in generating variability. However, differences between individual Daphnia occur even though the animals are genetically identical. Actually, large non-genetic variation can have significant beneficial survival value for an organism, if the environment has cyclical changes with each portion of the cycle lasting for some generations: for example, if large variability with regard to temperature tolerance is achieved via the population consisting of several genotypes, each having small variation in tolerated temperature, an increase in temperature will wipe out all the other genotypes except the ones tolerating high temperatures. If the temperature then decreases, the high temperature-tolerant genotype cannot survive. If, on the other hand, the wide temperature tolerance is non-genetic, acclimation to high temperature will not affect the low-temperature tolerance, and some individual will survive the low temperatures.  In natural populations it must also always be remembered that the exposures and environmental conditions by different individuals are not truly identical, whereby, e.g., life-time toxicant exposure can vary.

As a conclusion, it is quite clear that changes in individual variability can constitute an important component of environmental responses. It could be very valuable for environmental biology, if scientists re-explored their datasets concentrating on changes in variability instead of the mean. This would give us information about the role of changes in variability in environmental responses very rapidly.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: animal personality, environmental biology, biomonitoring, environmental toxicology

SETAC (Society for Environmental Toxicology and Chemistry) in Helsinki 26.-31.5.

Sunnuntai 26.5.2019 klo 13:26 - Mikko Nikinmaa

This coming week more that 2000 environmental scientists meet in Helsinki discussing many different aspects of environmental contamination, starting from indoor air quality ang going to endocrine disruption in wildlife. Presentations include those on nanotoxicology, plastic pollution and climate change. Thus, pressing environmental problems are handled by a wide internationel group of experts. My personal input in the meeting is a session on individual variation in toxicological responses, which I wll discuss here later.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: environmental polllution, aquatic toxicology

Growth Economy - Enemy of Habitable Earth

Keskiviikko 22.5.2019 klo 20:29 - Mikko Nikinmaa

Throughout the world politics is centered around maximal economic growth. When the economic growth of a nation is smaller than the average, the politicians and the media are depressed and almost think that the end of the world has come. However, that is not the cause of the end of the world, but growth itself is.

Analogy to maximizing economic growth is a car with no visibility - one does not know what happens if you increase the speed. The earth is the car with no visibility. In the case of driving a car, with decreasing visibility, you decrease the speed to enable you to respond to any problem. You certainly would not increase speed, but that is what is done with economic growth. One does not know what happens to the Earth, but growth must be speeded up. The concepts of growth economy were formulated when the human population was one fifth of what it is now and there seemed to be unlimited space and resources.

This is not the case any more. The human population is so large that it inevitable leads to the use of land, energy and resources in such a way that the future use is affected. As two negaive results of this we have climate change and biodiversity loss. Despite the clear negative effects of growth, both population and economic growth are the primary goals of politics. It seems almost impossible for politicians and other decision makers to realize that they are behind all the problems that the right-wing populists are utilizing. If the resources and space were unlimited, there would be no refugees, no climate change etc. So continuing with the concept of growth is plain silly.

The growth has been possible by taking a loan from nature, i.e. a loan from future generations. This is not sustainable. So the concept of natural capital must be introduced into main focus of political and economic thinking. The outset of any political and economic decision should be that anything done is neutral to the environment (if a decision causes a deterioration of one aspect in environment steps should be made to compensate for it in other environmental features).

If we decide to accept that growth is changed to zero effect on environment, the problem is that many negative effects of growth will continue for a long period of time. If, for example, we are able to decrease the number of children to a level that in the long run will stop population growth, the population increase will continue for the period of time that the present children grow up to fertile age. Similar examples can be found in virtually all aspects of life. However, we must not resort to thinking that the lack of effects in the short term shows that the measure is not effective. What we need to do is putting all our efforts to change from growth economy to sustainable solutions.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: natural capital, cliamte change, environmental pollution

Impivaara vai ympäristön tilaan vaikuttaminen

Lauantai 18.5.2019 klo 11:02 - Mikko Nikinmaa

Pohjoismaiden neuvosto julkaisi raportin, jossa todettiin, että ympäristönsuojeluinvestoinnit olisivat paljon kustannustehokkaampia Pohjoismaiden ulkopuolella kuin Pohjoismaissa. Tämä on ilman muuta totta. Siispä meidän pitäisi käyttää rahojamme maailmanlaajuisesti, jotta mahdollisimman suuri hyöty ympäristönsuojeluinvestoinneista saataisiin. Lisäksi asia on vähänkään ajattelevalle itsestäänselvyys: ympäristöongelmat eivät pysähdy maiden rajoille eivätkä useat valtiot joko pysty tai halua tehdä maapallon elinkelpoisuuden varmistamiseksi tarvittavia muutoksia. Emme voi suhtautua asiaan impivaaralaisesti: me olemme tehneet osamme, joten maapallo saa tuhoutua, kun muut maat eivät ole tehneet osaansa. Oma ylemmyydentunto ei paljon auta, jos ympäristö ei ole elinkelpoinen. Lisäksi on syytä ajatella eurooppalaisesti: Euroopan Yhteisö on niin laaja markkina-alue, että jos se sangen nopeasti toteaa, että tuotteille, jotka eivät täytä EU:n vaatimuksia ympäristöstandardien suhteen, asetetaan rangaistustullit (jotka käytännössä estäisivät tuonnin Eurooppaan), Euroopan ulkopuoliset valmistajat (ja eurooppalaiset, mutta kustannusten vuoksi muualle siirtyneet yhtiöt) rupeaisivat sangen nopeasti modernisoimaan yritykset Euroopan vaatimukset täyttäviksi. Jos Suomi yksin päättäisi näin, sillä ei olisi mitään merkitystä maan pienuuden vuoksi; tässäkin tarvitsemme Euroopan Yhteisöä, ja suomalaiset euroedustajat voisivat olla asiassa aloitteellisia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ympäristön saastuminen, ympäristönsuojelu

Our Planet

Lauantai 11.5.2019 klo 18:35 - Mikko Nikinmaa

The Our Planet documentary series by David Attenborough in Netflix (www.ourplanet.com) is incredibly good, and will probably be the most popular pro-environment series that has recently been published. When watching it a couple of things must be remembered. Although climate change is of a huge concern, the short-term solutions alleviating it will not solve the basic problem, which is our overuse of the planet. Climate change is just one symptom stemming from the facts that there are too many people who are overusing Earth's resources. In November 2, 2018 I wrote a blog, where pictures of human population change and the increase of world's carbon dioxide were side by side. And they could be superimposed. Further, although it could be possible to severe the link between human population and carbon dioxide production in the short term, the vicious circle between population growth, resource overuse, pollution and climate change still exists in longer term because of the following.

Human population needs to be fed. The intensive agriculture with artificial fertilization and pesticide use has increased the agricultural production per hectare to 5-10 times the crops obtained before "industrial" agriculture. It has been estimated that without the use if artificial fertilization and pesticides the maximal size of human population would be 2-3 billion. However, Nature presently strikes back. Fertilization pollutes our waters, pesticides kill pollinators and the microalgae of the seas. The results arte that aquatic pollution is decreasing the ability of algae to photosynthetize. The aquatic algae have contributed to 50 of the carbon dioxide sinks of the world. Now it is estimated that carbon dioxide fixation by them has decreased by 20 %. Aquatic pollution thus drives climate change.

Pollinating insects die as a result of insecticide use. Since about 2/3 of all the food plants need pollination by insects, this as such reduces the possibilities of increasing agricuDSC00354.JPGltural production by increased insecticide use. As the productivity per hectare cannot be increased, more people means that forests must be cut to obtain agricultural land. At the same time old agricultural land is becoming infertile, and changes in precipitation aggravate the problem. Cutting the forests causes biodiversity loss and since forests are more effective carbon dioxide sinks than agricultural lands, aggravates climate change.

Apart from cutting rainforests, the most pronounced biodiversity losses are caused by overfishing. Most fisheries at the moment are unsustainable, and aquaculture does not help the situation, as most of the fish feed is made from fish. So, the only change that happens is that for human food less preferred species are caught. An additional problem with aquaculture is the use of antibiotics and pesticides, which affect marine life and be one component of generating antibiotic resistance in the environment.

Besides the decrease of marine biodiversity, especially the large amount of plastic waste in the oceans is an anthropogenic problem. Here an important step forward was taken a day or two ago, whem most countries in the world agreed that plastic waste may not be exported. This will generate national recycling of plastics. Notably, Trump's USA did not sign the agreement. The present government of the USA has been very consequent in the anti-environment actions, opposing any actions which could be seen as trying to improve the state of environment. The US government after Trump will have much to do to reverse the anti-environmental actions of the present government.

If it weren't for plastics, it is likely that there would be other tash all over the place. Different materials, which could be recycled are just thrown away. For example, much of the metals could be reused which would much reduce the need for mining and theeby overuse of world's resources. 

In conclusion, we would need to find ways both to decrease the human population and the amount of energy and resources used by a unit human. Changes in the first pertain especially to developing countries and in the second to inhabitants of traditional industrialized countries. One cannot think in terms "we will do nothing unless the others do their share", because that is a certain way to go to catastroph.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: biodiversity, climate change, environmental pollution, economic growth, sustainability

EU-vaalit - ympäristöpolitiikan kannalta paljon tärkeämmät kuin eduskuntavaalit

Sunnuntai 5.5.2019 klo 13:46 - Mikko Nikinmaa

Osallistuminen Euroopan parlamentin vaaleihin on ollut Suomessa (ja muuallakin) hävettävän alhaista. Kun tällä hetkellä suuri osa kaikista päätöksistä pyritään koordinoimaan Euroopan laajuisesti on ihmeellistä, että tehtäviin päätöksiin ei pyritä vaikuttamaan Euroopan parlamentin edustajien kautta. Sen sijaan on tullut tavaksi syyttää Euroopan Yhteisöä käytännöllisesti katsoen kaikista ongelmista ilman että on edes yritetty vaikuttaa perlamenttiin valittaviin henkilöihin äänestämällä EU-vaaleissa. 

Oikeastaan missään asiassa jättäytyminen eurooppalaisen päätöksenteon ulkopuolelle ei ole yhtä järjetöntä kuin ympäristöasioissa mukaanlukien ilmastomuutos. On totta, että Suomi yksin edustaa niin pientä osaa maapallosta, että sillä  mitä täällä tehdään ei juurikaan ole merkitystä maailmanlaajuisesti. On myös selvää, että mitkään ympäristössä tapahtuvat muutokset eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja, minkä takia kansalliset päätökset eivät voi juurikaan vaikuttaa siihen, miten ympäristö voi.

Näiden syiden vuoksi Suomen ei pidä eristäytyä, vaan olla mahdollisimman aktiivinen laajemmassa yhteisössä. Kun kokonauisuudessaan Euroopan yhteisö edustaa riittävän suurta blokkia voidakseen vaikuttaa ympäristöpolitiikkaan maailmanlaajuisesti, EU vaalien tulisi olla ensiarvoisen tärkeä kaikille, jotka piittaavat elinympäristöstään yhtään.

Meitä ei paljon ilahduta se, että täällä lämpötilan nousu on suurelta osin kustannuksia vähentävä ilmiö, jos ilmastomuutos aiheuttaa jopa miljardin ihmisen kansainvaelluksen Suomen kaltaisille hyvin asumiskelpoisille alueille. Maahanmuuttoaalto 2015 muutaminekymmenine tuhansine tulijoineen olisi silloin pientä verrattuna miljooniin. Tämän vuoksi emme voi eristäytyä, vaan meidän tulee yrittää vaikuttaa siinä laajemmassa yhteisössä, johon kuulumme. ÄÄNESTÄKÄÄ EU VAALEISSA.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön saastuminen, ilmastomuutos, biodiversiteetti

American Politics and Climate Actions

Lauantai 4.5.2019 klo 18:03

Oh, California - the beautiful landscapes of Yosemite, the redwood forests etc. But it is getting dry; because of overuse of water the groundwater level has decreased alarmingly in recent years. The climate change has aggravated droughts, and every year more and more serious wildfires are news all over the world. Last time the fires reacheIMG_20170727_0035_NEW.jpgd Yosemite. The fires in California are one indication of the effects of climate change. However, that is not the only one. The storms in the coasts of the Gulf of Mexico and the Atlantic and even the extreme cold spells in recent American winters are all indications of climate change. Yet, despite of all evidence about human influence on climate, the present Trump/Republican government denies that any change is happening. They have even tried to remove any wording suggesting that climate change may be affectng Arctic environments and should be combatted from the final communication of the Arctic nations during Finland's presidentship. The funny thing is that even if climate change were not caused by human influence, the overuse of Earth's resources cannot be denied. One questions, what the reasons behind denying facts can be. The sorry fact is that the present government, as the populists (including Putin's Russia) all over the world, is living in the past, when there were only two billion people in the world, one had enough resources to waste and the carbon dioxide production from fossil fuels was no problem. The posiion of Americam government is like that of car passsengers, who are driving full speed towards a brick wall and quarreling about their sitting positions. 

LuckiIMG_20170826_0191.jpgly, it appears that the majority of Americans see climate change as a fundamental problem, which needs to be tackled. Since the president of the USA is very powerful, the choice of POTUS in 2020 is very decisive for the wellbeing of the world. As a latest democraic presidential candidate, Beto O'Rourke said that America need to spend up to ten trillion dollars in combatting climate change within the next ten years. This would indicate a drastic change to the actions of the present government, and would give hope to the world.

The reason why I, living in the other side of the world, am taking a strong position in American politics, is that all of us are inhabiting a small, overused planet, and whatever the actions in one side are, we on the other side will be affected. We cannot isolate ourselves any more, that priviledge has been lost a long time ago with increasing population and resource use. Unfortunately, many people have not accepted this. But the truth is that in next American presidential election one is pretty much deciding, if one chooses the unsustainable past or future, which may be sustainable.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fossil fuels, droughts, forest fires

Turhautuminen muutosvastarintaan on oikeampi nimi ilmastoahdistukselle

Lauantai 27.4.2019 klo 13:14 - Mikko Nikinmaa

Kyllähän lapsia varoitetaan siitä, että jos kävelee punaisia päin vilkasliikenteisellä kadulla, voi jäädä auton alle ja kuolla. Se, että tuodaan esiin, että mikäli maapallon ylikäyttöä nykyisessä muodossa jatketaan, seuraa katastrofi, on täsmälleen samankaltainen varoitus, kun eri yhteyksissä on tuotu esiin, että keinot estää esimerkiksi ilmastomuutos ovat olemassa. Kun näin on, miksi puhutaan ilmastoahdistuksesta ja siitä, että lapsille ei saa kertoa, että mitään ongelmaa on olemassa, jottei aiheuteta ahdistusta. Samalla logiikalla ei pitäisi kertoa siitäkään, mihin punaisia valoja päin käveleminen voi johtaa.

Usein on tuotu esiin se, että asiantuntijoiden pitäisi selkeästi ja yksiselitteisesti tuoda esiin, mitkä esimerkiksi ilmastomuutoksen syyt ja seuraukset ovat. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien on tuotu esiin se, että maapallo on rajallinen ja se, että ihminen voi aiheuttaa ilmastomuutoksen. Jo viiden vuosikymmenen ajan on myös esitetty keinoja, joilla ekokatastrofi voitaisiin välttää. Niissä tapauksissa, joissa on pystytty toimimaan maapallonlaajuisesti, yksittäiset ilmiöt kuten otsoniaukko, hapan laskeuma läntisissä teollisuusmaissa ja orgaanisten tinayhdisteiden vesistövaikutukset on saatu ratkaistuiksi. Nämä onnistumiset osoittavat, että haluttaessa ihmiskunta voi toimia yhdessä, jotta ympäristöhaitat pystytään estämään. 

Miksi sitten ilmastomuutoksen esilletuomista ei saisi tehdä, jotta ei aiheuta lapsille ilmastoahdistusta? Varmaan syy on se, että ne muutokset, jotka pitäisi ja voitaisiin tehdä, eivät sopisi perinteisiin toimintamalleihin. Merkittävän muutoksen tarve on tuotu esiin kaikissa niissä ratkaisumalleissa, jotka on esitetty. Tämä ei tietenkään sovi perinteiseen ajatteluun pitäytyville talouspiireille. Yhtenä esimerkkimä voi tuoda esiin sen, että kun 25.4. Helsingin Sanomissa Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston ympäristötekniikan, -johtamisen ja -talouden professori Lassi Linnanen sanoi, että vähäisillä muutoksilla ei selvitä ja että rikkaimpien pitää kantaa suurin vastuu, mikä merkitsee myös sitä, ettemme voi toimia perinteisiä kansallisvaltioiden rajoja noudattaen, illan A-studion poliittisten puolueiden hallitusohjelmakeskustelussa useimmat johtavat puolueet toivat esiin, ettei tuollaisia asioita voi edes ajatella. Mitä muuta tämä on kuin muutosvastarintaa, mikä estää Suomessa ja käytännöllisesti katsoen kaikkialla maapallolla niiden asioiden tekemisen, jotka olisivat mahdollisia ja tarvittaisiin kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Kaikkein eniten korvaani särähti perussuomalaisten edustajan kommentti: "Me suomalaiset edustamme niin pientä osaa maapallon väestöstä, että meidän teoillamme ei ole mitään merkitystä. Sitäpaitsi Suomen väestötiheys on niin alhainen, ettei mitään ongelmia olisi, jos muuallakin olisi väestönkasvua rajoitettu samalla tavoin." Niinpä, on kuitenkin melko varmaa, että kyseisellä henkilöllä on Bangla Deshissä tehtyjä vaatteita, kiinalaista elektroniikkaa, korealainen puhelin ym. Vielä voi arvailla, että hinta on yksi tärkeimmistä hänenkin kulutustottumuksiaan ohjaavista tekijöistä, mikä merkitsee sitä, että suurelta osin tuotteet tulevat ulkomailta. Kun lisäksi on niin, että ilmasto- ja muita ympäristömuutoksia ei pysty rajoittamaan niin, että ne loppuvat Suomen rajalle, on täysin mahdotonta toimia ilmastoasioissa ulkomaailmalta silmät sulkien. Kun 2015 pakolaisaallossa oli kyse korkeintaan parista nmiljoonasta pakolaisesta, määrä voi olla satakertainen, jos ilmastomuutosta ei estetä.

Ja kun keinot estämiseen olisi, emme oikeasti puhu ilmastoahdistuksesta vaan muutosvastarinnasta. Menneisyyden käytäntöjen noudattaminen kun vie meidät vain kohti katastrofia - miksi emme muuttaisi toimiamme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ympäristön tila

The Earth Day - 49th time

Maanantai 22.4.2019 klo 12:54 - Mikko Nikinmaa

It is again Earth Day, and compared to last year the state of the earth has not improved. The predictions are gloomier and gloomier. However, there is much to be pleased about, despite the gloomy predictions. The state of environment, especially climate change and plastic pollution have become front page news. Although many people are of the opinion that one should not scare people by giving them too negative news, it appears that IMG_20170727_0037_NEW.jpgnothing is accomplished unless a catastroph is imminent.

As a flagship for Earth day one could take Our Planet, now available in Netflix. David Attenborough (born 1926) is still avtive, and his documentary, showing different aspects of the earth clearly indicates that the beauty and diversity of world is far too great to be given up. This is so especially, as we have the means to combat climate change and other environmental problems. With regards to plastic pollution, it doesn't even require significant funds, just a change of attitude all over the world. What is worrying that plastic collected in Industrialized Western Countries has recently been found disposed in the environment in Malaysia. It is not the way that collected plastic should be found. A likely reason for such finding is that China has stopped importing plastic waste. However, the stop of import should not result in throwing the problem elsewere, it should result in treating the material where it is used. In the case of climate change, we need to be willing to set aside funds. However, most people are certainly willing to give up some of the money we have taken as loan from future generations. The problem is people, whose attitudes are from the past, when there were only 2 billion people in the world, when Europeans dreamed of big Amerrican cars and petrol was cheap and coal mines an important work place.  Such people should see that thing are different now, and stop resisting actions that are needed to keep world beautiful as in Our World.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, extinctions, environmental conservation

Verotus ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön tilaa parantamassa

Perjantai 19.4.2019 klo 13:02

Kun maailman onnellisimpien maiden listat ovat taas tulleet julki, niin niissä ovat järkiään olleet kärjessä maat, joissa ansiotulon verotus on korkeaa. Lisäksi kun verrataan Suomen tuloveron progressiivisuutta muihin Pohjoismaihin, se on selvästi alhaisempaa. Tuloveroa on myös lukuisia vuosia laskettu, mistä on seurauksena ollut, että yhteisistä varoista maksetut koulutus, lasten, vanhusten ja terveydehoito ovat kaikki ruvenneet kärsimään suuremmasta ja suuremmasta resurssointiongelmasta. Lyhyesti sanottuna: kaikki haluavat hyvinvointiyhteiskuntaamme kuuluvat palvelut, mutta kukaan ei DSC_0016.JPGhaluaisi niistä maksaa itse. Äärimmilleen vietynä ajattelu näkyy perussuomalaisten ehdotuksissa: usean miljardin menot voitaisiin kattaa kehitysapu lopettamalla ja maahanmuutto estämällä, vaikka niihin kuluvat rahasummat ovat paljon pienempiä. Raha ilmeisesti kasvaa puussa heti kun toisennäköisien auttaminen lopetetaan.

Tuloveron alentamisen sanotaan aina tuovan lisää työpaikkoja. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Sen sijaan on havaintoja siitä, kuinka eriarvoisuus aina kasvaa, kun tuloveroja lasketaan ja verojen progressiivisuutta pienennetään. Itse olen sitä joukkoa, jota tuloveron alentamisen pitäisi erityisesti houkutella: hyvätuloinen asiantuntija. Kuitenkin siinä joukossa, jonka pitäisi juosta alempien verojen toivossa, minusta tuntuu, että elinpaikan valinnassa painavat kaikki ne syyt, jotka tekevät kokrean veroasteen maat maailman onnellisimmiksi. Vasta niiden jälkeen mainitaan se, että voisihan se verotuskin olla pienempi, jos vain yärkeät palvelut pystytään hoitamaan. 

Edellä oleva vuodatus liittyy siihen, mikä äsken Sitran reportissa tuotiin esiin: pitäisi alentaa tuloveroa ja alennuksen vuoksi tarvittava raha kerätä haittaveroina. Periaatteessa olenkin sitä mieltä, että erilaisilla lisämaksuilla voidaan ohjata ihmisten ja yritysten kulutustottumuksia. Mutta sitten kun ruvetaan miettimään sitä, mikä on tehokkainta ympäristön tilan auttamista, muuttuukin tilanne. Vähävaraiset ihmiset joutuvat käyttämään joitakin asioita, jotka ovat perustellusti haittaverojen kohde kun taas hyvätuloiset pystyvät välttämään niitä. Tällöinhän tuloveron alentaminen haittaveroa käyttämällä tarkoittaa tulonsiirtoa vähävaraisilta hyvätuloisille. Tämän kompensoimiseksi SITRAn raportissa esitetään, että vähävaraisille korvattaisiin koituvat lisämenot. Minusta kaikkein paras ilmastomuutosta ja ympäristön tilan heikkenemistä estävä verotus olisi tuloveron jyrkkä progressio. Sitä voisi kutsua ilmastoprogressioksi. Perusteet tälle ovat alla:

1. Tiettyn tulotason yläpuolella suurin osa ylimääräisestä tulosta voidaan käyttää tarpeettomaan kulutukseen. Tämä väistämättä aiheuttaa ympäristökuormaa, jota voitaisiin välttää. Tarpeeton kulutus siis lisääntyy tulojen kasvaessa, joten käyttämällä ilmastoprogressiota sekä vähennetään eriarvoisuutta että suojellaan ympäristöä.

2. Korkea tulotaso ja rikkaudet saavutetaan lainana tulevilta sukupolvilta. Mitä suurempi tulotaso on, sitä suurempi lainan määräkin on. Näin ollen ilmastoprogressio olisi lainan ja sen korkojen maksamista. Jos tätä vastustaa, voi sanoa, että henklö on niin ahne, että mieluummin menee ensimmäisessä luokassa katastofiin kuin hyväksyy sen, että lastemme ja lastenlastemme hyvinvointi riippuu takaisin maksamastamme lainasta.

Minä, hyvätuloinen asiantuntija, olisin valmis siihen, että tuloveroani nostettaisiin kymmenen prosenttia ilmastomuutoksen ja muun ympäristön tilan heikkenemisen torjumiseksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulovero, haittavero, kulutus, kestävä kehitys, eriarvoisuus

Plastics in the Environment

Sunnuntai 14.4.2019 klo 14:51 - Mikko Nikinmaa

When one thinks about durable, light, easy-to-use and mouldable material, plastics certainly come to mind. It is hard to image that the plastic age is only 50-60 years old. One can hardly image life without plastic containers, plastic-insulated wires, plastic parts in household appliances and cars, and artificial fibres in clothing. This plastics era has produced and is producing so much of the useful materials that the world is choking to them. A very useful, detailed review about plastics, their use and environmental problems generated is written by CJ Rhodes in Scientific Progress 101: 207-260 (https://journals.sagepub.com/toc/scia/101/3).

In a way, lumping many different materials under one common name, plastics is wrong, because the foam used in insulation, fibres of clothing, and plastic packaging of food are very different. However, two things are common: First, most of the plastics are oil-based – more than 90 % of plastics are made of oil. In addition to oil-based products, plastic-like materials can be tree- or other plant material-based. However, these materials are exactly as problematic as oil-based ones except for not being fossil fuel-based. Second, the materials degrade slowly. The average life length of plastics is tens to hundreds of years. This means that virtually all plastics ever produced can still be present. The persistence is the major reason for the environmental problems generated by plastics.

Of the different plastics only less than ten percent are recycled, a little more than ten percent are burned and 80 % are currently ending up in the environment or in garbage dumps. This distribution of the fate of used plastics is the second major reason for the environmental problems. The most visible plastic pollution is that of the oceans, especially the Pacific Garbage Gyre in North Pacific, but virtually all major seas and beaches have significant amounts of trash. The waste problem is most pronounced in Asia, as all of the countries with most environmental plastic waste are there: China, Indonesia, Philippines, Vietnam and Sri Lanka. These countries contribute more than 55 % of world’s total waste. Because recycling is so limited, factories, which would use recycled plastics in their production, have an eternal material supply problem.

About 40 % of all the plastics is used in packaging. This has also the shortest half-life of use, less than a year. Thus, packaging is by far the most extreme case of single-use attitude. The second most important plastics user is building and construction industry with about 20 % proportion. However, the material is turned over in 35 years, decreasing the yearly amount of waste. A much bigger problem is textile industry, as the proportion is 20 %, and the turnover time is less than 5 years. Much of the rest is used in machines and electronics, and the material is turned over in 5-20 years.

The plastic waste can be macro-, micro- or nanosized. The macro-sized, visible material slowly degrades, but can disturb animal life up to hundreds of years. The materials are especially problematic, when they cause strangulation of animals or block their intestine thus inhibiting normal digestion. In addition, animals may feed on plastic materials, which naturally cannot be digested. Also, plastic trash affects the visibility of water. Micro-sized plastic is characterized as material of less than 5 mm but more than 100 nm in any dimension. Next to nothing is known about its appearance in soils, but an increasing number of studies has demonstrated its presence in water. It is notable that much more than 95 % of micro-sized plastic is removed in wastewater treatment plants. Much of the microplastics is ingested by animals. The lack of digestibility is a problem, and can cause starvation, when the alimentary canal is filled with material that cannot be digested. However, very little is actually known about if and how microplastic particles affect organisms. One of the possibilities is that it is not the particles themselves, but dissolved toxic chemicals initially adsorbed on microplastic particles that cause problems. The role of microplastics would in this case be increasing the surface area whereby all the toxic chemicals adsorbed to plastics can diffuse or otherwise be absorbed into the cells. However, the actual mechanisms by which microplastics affect animal functions are poorly known. In fact, one reviewer recently pointed out that the ingestion and egestion of microplastics have been extensively studied, but next to nothing is known about their toxic effects if any. The same is true for nanoplastics, materials with at the most one dimension 100 nm. Their cellular uptake and effects at environmental level are virtually unknown. This is a general problem in nanotoxicology: one has repeatedly shown that nanomaterials can be toxic at high concentrations, but their effects at environmental or predicted environmental level are unknown. One possibility is that they cause inflammation in any tissue they come in contact with.

Since the most important proportion of plastic waste is packaging, and single-use products largely associated with food and drink, it is were nice to know that the amount of trash can easily be decreased immensely by reducing overpackaging and by recycling. Effective plastic collection would be cheap and could be implemented anywhere in the world. Virtually all plastic material used in packaging needs to be recyclable and most of the plastics can minimally be burned. This would be equivalent to burning the same amount of oil. One can say that the major way of combatting plastic waste is to increase the effectiveness of plastic collection. At the moment, out of all trash found in the environment, more than 3/4 is plastics. Finally, replacing plastics by less “eternal” material where possible is needed. This, as reducing packaging, would be something that the production side needs to do. However, the consumers can affect, what is produced, by choosing the products so that overpackaging does not sell any more. The consumers can, on the other hand, do much on the recycling side.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: recycling, waste collection, trash, plastic pollution

Three R's for Sustainability: Reduce, Repair and Recycle

Sunnuntai 7.4.2019 klo 16:41 - Mikko Nikinmaa

Three R's are a principle in the use of experimental animals. However, there are very different three R's that would be highly appropriate for controlling how we utilize the Earth - Reduce, Repair and Recycle. By applying them properly we could decrease the material flow quite easily to one tenth of what it is now.

1. Reduce. In our societies overpackaging is the rule. Quite often, e.g. bisquits are first in cardboard box, which is divided into two by plastic cover, inside which individual bisquits areIMG_20170729_0026.jpg further wrapped in plastic cover. We ourselves continue this overpackaging by, e.g., putting bananas in (plastic) bags, although the pricetag could easily be placed on the fruit itself. One can quite easily find possibilities for reducing material without reducing functionality in virtually everything we use. The possibilities are immense.

2. Repair. During recent past it has been common that instead of repairing a broken machine (I include TVs, computers, phones, printers etc. in this in addition to dishwashers, fridges, washing machines and freezers) it has been cheaper to buy a new appliance. This is certainly not sustainable. When we were poorer in 1950's and 60's the household machines were invariably repaired many times. The EU is now making a repair directive in an effort to facilitate slower turnover of household machines.

3. Recycle. Since apart from packaging the amout of materials is not really increasing any more, all the materials used in them could be reused to make similar products. This would significantly decrease the need for mining thus reducing the environmental destruction. It could also be cheaper than making the metal from low quality ore. In recycling, the best possible case is, if the recycled product can be reused as it is. In this regard, returnable flasks are the best, when the same product can again be placed in the bottle. In this case no energy is used for remolding the material for new use. It is also quite funny that since plastics recycling is not very effective, there is not enough material for factories using recycled plastics as raw material.

By using the three Rs, the use of materials could become sustainable. As estimated in the beginning, one could require only one tenth of the material as compared to today. A reduction in material requirement could easily be three-fold, product life length doubled and recycling doubled or tripled.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: resource use, ecological way of life, single-use products

Ei Ilmastopaniikki vaan Ilmastoturhautuminen

Sunnuntai 7.4.2019 klo 15:04 - Mikko Nikinmaa

Kun useat ilmastoskeptikot ovat vain kauhistelleet sitä, kuinka IPCC:n viimesyksyinen raportti aiheuttaa ilmastopaniikin, johon ei ole mitään syytä, herää ainakin minulla kysymys siitä, ovatko nämä ihmiset lainkaan lukeneet raporttia. Siinähän tuodaan selkeästi esiin ongelmat, jotka ovat jo nyt näkyvissä, mutta pahenevat, jos mitään ei tehdä. Toisaalta raportissa tuodaan esiin, että mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemassa, jos näin halutaan. Tämä kuitenkin vaatii sitä, että nykyisiä lähestymistapoja selkeästi muutetaan ja valitettavasti se, että me Suomessa käperrymme omaan erinomaisuuteemme ja huutelemme muille, kuinka asiat pitää tehdä, ja toisaalta toteamme, että kun Suomi on niin pieni kokonaisuus, meidän ei tarvitse ja kannata tehdä yhtään mitään, on täysin väärä lähtökohta. Pääasiallinen ongelma ja turhautumisen syy onkin se, että toimitaan kuin strutsit pää piiloon laittaen omaa pientä kansallisvaltiota ajatellen ja unohdetaan se, että meillä on vain yksi maapallo, jonka tuhoutuminen ei kunnioita kansallisvaltioiden rajoja. Turhautumista korostaa vielä se, että vaikka tällä hetkellä olisikin keinot estää pahimpien ongelmien syntyminen, näin ei haluta tehdä, koska se maksaisi ja voisi ”heikentää kansainvälistä kilpailukykyämme”. Käyn alla läpi tiivistetysti, miten itse luin IPCC:n 2018 raportin. Sehän on kaikkien vapaasti luettavissa ja löytyy verkkosivulta https://www.ipcc.ch/sr15/.

1. Lämpötila maapallolla on keskimäärin kohonnut asteen 1850-1900 keskimääräisestä tasosta. Muutos on tällä hetkellä kiihtyvä ja n. 0.2 astetta vuosikymmenessä. Auringon ja tulivuorien aktiivisuuksien muutoksien lasketaan pystyvän vaikuttamaan lämpötilamuutokseen vain 0.1-0.2 astetta. Lämpötilamuutokset ovat suurimmillaan Suomen leveyspiirillä talvisaikaan, jolloin maapallon keskilämpötilan noustessa 1.5 astetta, muutos täällä olisi jopa yli 4 astetta. Keski- ja Etelä-Euroopassa muutokset puolestaan olisivat suurimmillaan kesäaikana, jolloin keskilämpötila nousisi yli 2 astetta. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten kuumuusjaksot, pitkälliset kuivuudet, rankkasateet ja myrskyt lisääntyvät merkittävästi. (Esimerkiksi 1980-2000 välillä äkillisten ympäristömuutoksien aiheuttamat taloudelliset vahingot maailmanlaajuisesti kymmenkertaistuivat). Mielenkiintoista on, että jokseenkin kaikki ilmastomallit arvioivat sademäärän Suomen leveyspiirillä kasvavan – sateet vain olisivat entistä rankempia ja aiheuttaisivat yleisesti tulvia.

2. Keinot rajoittaa lämpötilan nousu toivottuun 1.5 asteeseen ovat olemassa, mutta tähän mennessä tehdyt lupaukset eivät ole riittäviä, varsinkaan kun talouskasvun edistämisen nimissä niistä ollaan valmiita luopumaan. Tärkeinä muutoksina olisi mm. metsäpinta-alan merkittävä lisääminen nykyisestä ja hiilidioksidia lisäävän materiaalin käytöstä luopumisen energiantuotannossa (on huomattava, että tämä sisältää myös puun ja turpeen polton) niin kauan kuin savun hiilidioksidia ei saada poistetuksi. Myös niin lemmikki- kuin tuotantoeläinten määrän vähentäminen olisi merkityksellistä (samoin kuin väestönkasvun rajoittaminen).

IMG_20170725_0071.jpg3. Koska ilmastoon vaikuttavat tekijät eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja, ilmaston tilan parantamiseen tähtäävät toimet tulisi tehdä siellä, missä niillä on suurin vaikutus. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme voisi ajatella pelkästään Suomessa tehtäviä toimia, vaan myös sitä, miten sudanilainen maanviljelijä selviäisi. Aikaisemmin globalisaatio on tarkoittanut pääasiassa kauppapolitiikkaa, mutta tulevaisuudessa sen pitäisi tarkoittaa ihmisten välistä solidarisuutta, jotta maapallo säilyy asumiskelpoisena kaikkialla. Niinpä ilmastomuutoksen vastustaminen tarkoittaa myös kamppailua eriarvoisuutta ja rasismia vastaan. Näyttää siltä, että ilmastomuutoksesta eniten kärsivät ryhmät ovat jo valmiiksi köyhiä.

Niin IPCC:n raportti kuin aiempi Scientists’ Warning to Humanity molemmat sanovat, että ilmastomuutos on torjuttavissa. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä niin, että perinteisiä kansallisvaltioiden rajoja pidetään pyhinä eikä myöskään ilman kustannuksia. Kustannukset ovat tulevilta sukupolvilta otetun lainan lyhennystä – tämän pitäisi olla kaikkien valtionvelasta huolestuneiden hyväksyttävissä: eihän tuo velka tulevilta sukupolvilta poikkea muista veloista millään tavoin. Tehokas ilmastomuutoksen vastustaminen edellyttää myös, että kehitysapu viisin-kymmenkertaistetaan. Vaikka tämä hetkellisesti lisääkin menojamme, voi hyvinkin käydä niin, että sillä saavutettavat säästöt pitkällä aikavälillä ovat hetkellisiä menoja suuremmat. Kun kerran ilmastomuutos on sekä näkyvissä että torjuttavissa, voikin sanoa että turhautuminen siihen, että mitään ei tehdä tai että teot eivät saa aiheuttaa kustannuksia, on perusteltua.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, IPCC, ilmastoskeptikot, kehitysapu

Huoli Ilmastomuutoksesta - propagandaa ja paniikkiako?

Lauantai 30.3.2019 klo 17:36 - Mikko Nikinmaa

Jo vuonna 1972 ilmestyneessä kirjassa Kasvun Rajat tuotiin esiin pelko siitä, että mikäli mitään ei tehdä, ihmisen toimet voivat vaikuttaa ilmastoa lämmittävästi ja aiheuttaa haittoja niin ruuantuotannolle kuin ihmisten normaalille elämälle. Tuolloin varoitukselle vain hymähdettiin. Kolmeakymmentä vuotta myöhemmin tehdyssä kirjan päivityksessä todettiin jo, että selviä ilmastomuutoksia oli havaittu, jopa niin, että jotkut kansantaloustieteilijät olivat ruvenneet huolestumaan ilmastomuutoksesta. Kyseessä ei kirjan mukaan ollut todennäköisesti huoli ympäristöstä vaan se, että sääilmiöihin liittyvät taloudelliset vahingot olivat kymmenkertaistuneet kustannuksiltaan vuosien 1980 ja 2000 välillä. Vajaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin suurin osa tiedotusvälineistä, poliitikoista ja ihmisistä jo hyväksyy, että ilmastomuutos on tosiasia. Varsinkin lapset ja nuoret ovat viime aikoina ruvenneet huolestumaan siitä, että tällä hetkellä valtaa käyttävät ihmiset eivät näe, että heidän tekonsa tai tekemättä jättämisensä vaikuttavat merkittävästi tulevien sukupolvien elämään.

Huolimatta siitä, että lähes kaikki mittaustulokset osoittavat luonnontieteilijöille, että ilmastomuutosta esiintyy, meidän keski-ikäisten ja vanhojen ihmisten joukossa on paljon ilmastoskeptikkoja. Edes se, että ihmisten asuttamilla alueilla lämpötila varjossa on noussut yli 50 asteen, että metsäpalot ja hurrikaanit ovat viime vuosina aiheuttaneet entistä enemmän tuhoa ja että kuumuuden takia puissa lepäävät lepakot ovat tipahdelleet Australiassa kuolleina maahan, ei ole saanut ilmastoskeptikkoja muuttamaan mieltään. Paremminkin päinvastoin.

Eduskuntavaaleihin perussuomalaiset lähtevät puhuen ilmastovouhotuksesta ja ovat sitä mieltä, että suomalaiset edustavat niin pientä osaa ihmiskunnasta, ettPohjanmeri.jpgei millään suomalaisten teoilla ole mitään merkitystä. Itse asiassa heidän mukaansa tehtaan savupiippu Suomessa on ilmastoteko. Jos Suomen väestön pienuus oikeuttaa tekemään mitä vain  niin sittenhän kaikki alueet pitäisi vain pilkkoa pieniin yksiköihin: tällöinhän mitään muutoksia missään ei tarvitsisi tehdä, kun alueen ihmismäärä on niin pieni, ettei millään muutoksella olisi globaaleja vaikutuksia. 

Ilmastomuutokseen liittyviä asioita on ruvettu myös sanomaan uskonnoksi. Ei mukamas saa enää olla muuta mieltä.Tämä kyllä vähättelee meitä tutkijoita. Jos havaitsemme kaikkien muutoksen olevan selitettävissä vain sillä, että ilmasto on muuttumassa, täytyisikö meidän olla erimielisiä. Sitä paitsi, ilmastomuutosta tukevista tutkimuksista ei ole löytynyt merkittäviä virheitä, kun taas ilmastoskeptikkojen julkaisuissa on selviä lapsuksia, jotka valitettavasti näyttävät tarkoitushakuisilta. Ilmastomuutos ei ole uskonto, vaan havantoihin perustuva ja se, että nuoret tuntevat huolta tekojen puutteesta on varsin luonnollinen reaktio, kun tekoja pystyttäisiin tekemään ja niiden puuttuminen ei ole muuta kuin jäämistä menneisyyteen. Usein ilmastoskeptikot ja artikkelit, joissa vähätellään ihmisen merkitystä ilmaston muuttumisessa tuovat esiin sinänsä oikeita näkökulmia lämpötilaan vaikuttavista luontaisista tekijöistä. Nämä tuodaan esiin ikään kuin ne eivät olisi ilmastotutkijoiden töissä huomioon otettuja asioita. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole: käytännöllisesti katsoen kaikki näkökulmat sisältyvät tehtyihin tutkimuksiin. Sitä paitsi, jos on edes mahdollista, että ihmisen toimet aiheuttavat lämpötilan kohoamista, eikö pitäisi tehdä kaikki mitä voidaan, jotta tämä mahdollisuus poistuisi. Paljon huomiota saaneessa kirjassaan Matti Virtanen sanoo, että huomion kiinnitttyminen ilmastomuutokseen vie huomion muilta tärkeiltä asioilta kuten väestönkasvu ja ympäristön saastuminen. Tavallaan näin on, mutta näkökulma tuo esiin sen, ettei asioiden riippuvuus toisistaan ole oikein selvillä. Ilmastomuutoshan on oire siitä, että käytämme maapalloa enemmän kuin olisi kestävästi mahdollista. Suurin yksittäinen syy ilmastomuutokseen on ihmismäärän kasvu. Nykyisilläkään ympäristön kayttötottumuksilla ei ilmastomuutosta olisi, jos meitä olisi vain neljännes nykyisestä kuten 1950-luvulla. Mutta kun meitä on niin paljon, asioita ei voi jatkaa entiseen malliin. Maapallon käyttöä pitää muuttaa niin, että kestävä kehitys on mahdollista. Suurelta osin keinot tähän on olemassa, mutta keinot vaativat yleisen ajattelutavan muutosta. Ilmastoahdistus ei olekaan ahdistusta siitä, etteikö ilmastomuutosta voisi torjua - meillä on keinot siihen - vaan siitä, että on niin paljon ihmisiä, jotka mieluummin ajavat ensimmäisessä luokassa tuhoon kuin luopuvat mistään lapsiensa hyväksi.

Ilmastomuutoksen torjumisessa yksi tärkeimmistä asioista on maapallon ihmismäärän kasvun pysäyttäminen. Tämä edellyttää voimakasta panostusta eriarvoisuuden pienentämiseen, nimenomaan niin että naisten asemaa eri osissa maapalloa parannetaan. Ilmastomuutoksen ja maahanmuuton torjumisessa merkittävää onkin, että kehitysapua voimakkaasti lisätään. Tämä pystyy vähentämään niin väestön kasvua kuin sitä kautta metsien hiilinielujen vähenemistä ruuan tuotantoon. Lisäksi ihmisten siirtyminen pakolaisiksi vähenisi, kun elinolot lähtöalueilla paranisivat. Tämä taas tuottaisi huimia säästöjä järjestyksen valvontaan niin että lopputulos voisi olla kokonaismenojen pieneneminen. Näin ollen ilmastomuutos, väestönkasvu ja eriarvoisuus eivät suinkaan ole toisistaan riippumattomia.

Ilmastomuutos ja ympäristön saastuminen puolestaan ovat suoraan toisiinsa kytkeytyneet. Vesien pienlevät muuttavat suunnilleen puolet kaikesta hiilidioksidista, joka kulutetaan maapallolla, hapeksi. Vesien saastuminen on pienentänyt tätä hiilidioksidinielua parikymmentä prosenttia. Näin ollen vesien saastuminen, mikä suurimmaksi osaksi johtuu täysin samasta ahneudesta kuin useimmat muutkin rahallisen voiton tavoittelut, on ihan suoraan yhteydessä ilmastomuutoksen torjuntaan.

On vaikeata ymmärtää, miten ilmastomuutoksen tutkimukseen liittyisi mitään taloudellisia hyötyjä. Käytännössähän kaikki teot, jotka muutoksen torjumiseksi on tehtävä, maksavat verrattuna siihen, että mitään ei tehdä vaan ajetaan ensimmäisessä luokassa tuhoon tulevista sukupolvista piittaamatta. Sen sijaan ilmastoskeptikkojen toimintaan liittyy selviä lyhytnäköisiä taloudellisia hyötyjä. On ilman muuta selvää, että menneiden aikojen muistoihin perustuva taloudellisen voiton tavoittelu niin, että ympäristöön ja resurssien käyttöön kiinnitetään mahdollisimman vähän huomiota, ei ole kestävä lähestymistapa. Ilmastomuutos on yksi oire tästä.

Niin, pyrkimys tehdä tekoja, jotka pienentävät ilmastomuutosta, on haitallista ja perusteetonta propagandaa vain, jos lähtökohtana on se, että on perusteetonta propagandaa, jos yrittää jättää tuleville sukupolville asuinkelpoisen maapallon eikä kulje ensimmäisessä luokassa kohti mapallon tuhoa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ilmastoskeptikot, vaaliohjelmat, maahanmuutto

We don't have a plan B

Sunnuntai 24.3.2019 klo 19:49 - Mikko Nikinmaa

We need to live in this planet. There is no alternative universe, where we can jump to if we overuse the resources of Earth. Although climate change is the single topic that has caught general attention, it is no more than a symptom of the general sickness of Gaia. There are several other symptoms that will also unattended make life problematic.

In all of this, the major problem is that the decision makers were young in the world that didn't have any of the environmental problems, which the teenagers today are faced with. A week ago schoolchildren around the world demonstrated against climate change. Not surprisingly a lot of people in my generation said that they are just taking time off school. Their thinking is not idealistic or important. - People completely forget when saying this that when we were young, we demonstrated against Vietnam War, were worried about population growth and chained ourselves to dredging machines, which were spoiling lakes for economical land use. In fact, many of the problems associated with climate change would not be acute, if we had, in addition to demonstrating, used our working life to solve the environmental questions.

The major problems are the large world population, and the very uneven distribution of wealth in the world. Together these generate much of the refugee problem, which cannot be solved by closing our borders, building walls, and decreasing foreign aid. On the contrary, increasing foreign aid is the only possible solution. People would not move to rich countries, if life in their living place were tolarable. Also, schooling of women is by far the most effective way of decreasing population growth. Further, we in the rich North lived quite happily 50 years ago, when our standard of living was only a fraction of what it is today.

This partial solution requires that we, the generation in power, stop thinking in the old ways, and admit that one has to do things that cost. We cannot keep taking from our children's well-being to be able to go towards a crash in first class.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, resource utilization, biodiversity, population growth

Sukupuuttoaalto?

Sunnuntai 17.3.2019 klo 13:00 - Mikko Nikinmaa

Taas on tullut se aika, kun Suomen sieni-, kasvi- ja eläinlajiston tilan arvio on esitetty Punaisessa Kirjassa, jonka voi ladata verkkosivulta https://www.ymparisto.fi/punainenlista. Suomen eliöstön arviointi on yksi maailman parhaista, osittain siksi, että täällä on erittäin laaja luonnonharrastajien joukko ja osittain siksi, että Suomen lajien määrä on sangen pieni, jonka ansiosta melkein kaikki lajit tunnetaan. Tähän verrattuna tilanne on toinen erityisesti trooppisilla alueilla. Vieläkin maailman arvioitu lajimäärä (mukana eivät ole bakteerit ja virukset) vaihtelee muutamasta miljoonasta kolmeenkymmeneen miljoonaan. Vaikka tuntemattomat lajit enimmäkseen ovatkin pieniä, esimerkiksi hyönteisiä, lähes joka vuosi löydetään uusi nisäkäs-, lintu-, matelija- tai kalalaji. Mutta johtuen siitä, että lajien määrä tunnetaan huonosti, useat niistä ehtivät kuolla sukupuuttoon ennen kuin ne edes ehditään tunnistaa.

Tällä hetkellä arvioidaan, että lajien häviö olisi jopa tuhatkertainen aikayksikössä - suurimmalta osalta ihmisen aiheuttamana - verratuna sukupuuttojen taustaesiintymiseen. Tämänhetkistä sukupuuttoaaltoa pidetään ainakin yhtä radikaalina kuin sitä, jolloin hirmuliskot hävisivät. Lajien määrän vähenemisellä ei kuitenkaan sellaisenaan ole merkitystä, vaan sillä, miten hävinneet lajit vaikuttavat ekosysteemin toimintaan. Hyvinkin voi käydä niin, että sata lajia häviää ilman mitään vaikutuksia, mutta sitten yhden katoaminen aiheuttaa täydellisen romahduksen. Tämän takia tulisikin tietää, mitä eliöt ekosysteemissä tekevät - mikä niiden merkitys on.

Punaisen Kirjan tietojen perusteella pyöreästi kymmenen prosenttia Suomen eläin- ja kasvilajeista on uhanalaisia. Erityisen paljon niitä on sammalissa, perhosissa, matelijoissa, sammakkoeläimissä ja linnuissa. Suurimpana syynä lajimuutoksiin on metsien käsittely niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Käytännössä monipuoliset metsät, joissa on eri ikäisiä puita mukaan lukien lahopuut on eliöiden kannalta paljon parempIMG_20170808_0006.jpgia kuin hoidetut metsät, "puupellot", joista "biotalouden" nimissä kaikki hakkuujätteet ja kannot on korjattu talteen. Toisena syynä lajihukkaan tuntuu olevan ketojen ja käsittelemättömien soiden väheneminen sekä avoimien maiden umpeutuminen. Yhtenä negatiivisista muutoksista on peltojen monimuotoisten pientareiden väheneminen. Erityisesti vesieliöiden katoamiseen vaikuttavat vesistöihin joutuvat kemikaalit ja vesistöjen rehevöityminen. Ympäristömyrkyt aiheuttavat myös hyönteisten katoa. Tässä suhteessa erityisen huvittavaa on se, että hyönteismyrkkyjen käyttö maanviljelyssä saattaa aiheuttaa kasveja pölyttävien hyönteisten vähenemistä, mutta öljykasveja viljelevien maanviljelijöiden etujärjestö vastustaa jyrkästi EU:n esittämiä rajoituksia tiettyjen hyönteismyrkkyjen käyttöön, vaikka öljykasvisato riippuu tehokkaasta hyönteispölytyksestä. Toisaalta äskettäin paljon julkisuutta saanut kauhukuva hyönteisten häviämisestä kokonaan perustuu mielestäni siihen, että analyysiin otettuun aineistoon ei ollut otettu sellaisia tutkimuksia, jotka olivat havainneet hyönteiskantojen kasvua.

Punaisen Kirjan analyyseissä ilmastomuutoksen vaikutukset lajien uhanalaistumiseen ovat vielä sangen vähäiset. Osittain tämä johtuu siitä, että pienten lämpötilamuutoksien vaikutukset eliöihin säilyvät pitkään vähäisinä, mutta rupeavat näkymään, kun lähestytään eliöiden luontaista sietorajaa.

Epäilen kyllä, että niin kemikalisoitumisen, lämpötilan kuin muidenkin abioottisten ympäristömuutoksien vaikutukset aliarvioidaan, koska niiden vaikutukset eliöiden toimintaan ja sitä kautta kelpoisuuteen tunnetan sangen huonosti. Tämä johtuu siitä, että toimintojen tutkimus ei perinteisesti ole kuulunut ympäristöbiologian ydinalaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: biodiversiteetti, ilmastomuutos, ympäristömuutokset, metsien käyttö, punainen kirja

Ympäristön merkitys eduskuntavaaliohjelmissa

Sunnuntai 10.3.2019 klo 20:28 - Mikko Nikinmaa

Ensiksi hyvät uutiset. Yhtä merkittävää puoluetta (Perussuomalaiset) lukuun ottamatta kaikilla puolueilla ovat ympäristöasiat selkeästi huomioonotettavana kokonaisuutena tulevan vaalikauden tehtävissä. Tämä on Suomessa täysin uutta. Muistan vielä median ihmettelyn Ruotsin edellisten vaalien edellä: ”Miksi ne eivät puhu politiikasta vaan ympäristö näyttää olevan tärkein vaaliteema.” Onneksi alle kymmenessä vuodessa Suomenkin poliitikot ovat vähän heränneet. Tätä tuskin olisi tapahtunut ilman ilmastomuutosuutisointia. Mutta Perussuomalaiset on koko ilmastoasiassakin toista mieltä kuin kaikki muut. Heidän vaaliohjelmassaan sanotaan: ”Itseruoskintaan ja moraaliposeeraukseen perustuva ilmastopolitiikka nostaa suomalaisen teollisuuden kustannuksia ja yhä edelleen vaikeuttaa työpaikkojen pysymistä Suomessa sekä lisää tavallisen kansalaisen asumisen, liikkumisen ja muun elämisen kustannuksia.”

Sitten huonommat uutiset. Tulevaisuuden takiahan ympäristön pitäisi olla ensi sijalla kaikkeen muuhun verrattuna. Vain siinä tapauksessa, että ympäristö säilyy elinkelpoisena voivat työllisyys-, sosiaalitoimi- ym. hyvät tavoitteet toteutua. Lisäksi on muistettava, että meillä ei ole mitään varaplaneettaa ja että Suomi ei ole maapallosta irrallinen saareke, joka voi tehdä päätöksensä niin että niissä ei koko ajan mietitä yhteyttä muuhun maapalloon. Kun puolueiden vaaliohjelmat lukee nämä reunaehdot mukaan ottaen, suurimmasta osasta jää pelkistetysti seuraava yhteenveto: Ympäristöasiat ovat tärkeitä ja ne tulee ottaa huomioon, kunhan ne eivät häiritse kansantaloutemme toimintaa.

Pelkistetysti ympäristön merkityksen politiikassa tulisi olla seuraava: Kaikki poliittiset päätökset tulee tehdä niin, että ne pitävät ympäristön tilan kelvollisena lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Jos tämä edellyttää muutoksia taloudellisissa toiminnoissa, elämäntavoissamme, kansainvälisissä yhteyksissä tai elintason alentumista, ne on vain hyväksyttävä. Periaatteena on oltava, ettemme käperry menneiden aikojen malleihin vaan etsimme uusia ratkaisuja mikä edellyttää erityispanostusta koulutukseen ja tutkimukseen.  

Puolueiden vaaliohjelmista vain Vihreiden ohjelma on lähellä tätä. Muille palkintosijoille pääsevät Vasemmistoliiton (hopea) ja SDP:n (pronssi) ohjelmat. Ylivoimaisen jumbosijan ottaa Perussuomalaisen vaaliohjelma, joka on jäänne vuosikymmenien takaa. Kaikkeen ratkaisu on isolaatio ja käpertyminen entisiin tapoihin. On vain yksi keino selvitä kaikista ongelmista: estetään suomalaisista poikkeavan näköisten maahanmuutto. (Ehkä vähän ajan päästä havaitaan, että me vasenkätiset olemme suurin uhka suomalaisuudelle ja meitä ruvetaan poistamaan yhteiskunnasta).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, bruttokansantuote, tulevaisuus

Työn verotuksesta haittaveroihin - ilmastotekoko?

Keskiviikko 6.3.2019 klo 7:17 - Mikko Nikinmaa

Tämä kirjoitus täytyy aloittaa sanomalla, etä itse olen niitä korkeastiverotettuja palkansaajia, joiden verotuksen alentaminen on näyttänyt politiikan tärkeimmiltä päämääriltä. Minua, hyvätuloista palkansaajaa, tämä on vähän ihmetyttänyt, kun samaan aikaan on esiin tullut suuri joukko epäkohtia, jotka vaativat rahaa ja kun muistan maksaneeni suurempaa tuloveroa pienemmistä tuloista aiemmin. En voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että me hyvätuloiset olemme ensisijaisesti ahneita. Tämä näkyy maailmanlaajuisesti: mitä suuremmat tulot ovat, sitä enemmän ne ovat viime vuosina nousseet.

Viime aikoina on työn verotuksen alentamista, erityisesti progressiivisuuden pienentämistä ehdotettu toteutettavan niin, että erilaisia haittaveroja nostettaisiin. On jopa sanottu, että näin toimimalla edistettäisiin ilmastonmuutoksen torjumista. Mahtaakohan näin olla?

Verotuksen painopisteen muuttaminen progressiivisesta työn verotuksesta muuhun verotukseen muuttaa verotuksen luonnetta progressiivisesta tasaverotuksen suuntaan. Tällöin hyvätuloisille jää entistä enemmän tuhlattavaa käteen kun taas pienituloisen varoista menee entistäkin suurempi osa tuloista välttämättömyyksiin. Kun hyvätuloisen verotus kevenee, hän voi tehdä esimerkiksi yhden sijasta kaksi matkaa Thaimaaseen vuodessa tai ostaa kalliin mutta ilmastoystävälliseksi luokitellun sähköauton, jonka polttoaineesta ei joudu maksamaan haittaveroa. Pienituloinen puolestaan joutuu edelleen ajamaan vanhalla Corollallaan, jonka polttoaineeseen tulee lisää haittaveroa, joka osaltaan rahoittaa hyvätuloisen Thaimaanlennot.

Hyvätuloisen käteen jäävästä rahasta menee paljon suurempi osa tarpeettomaan, usein ilmastoa kuormittavaan kulutukseen kuin pientuloisen hankinnoista. Näin ajatellen voikin sanoa, että meidän hyvätuloisten veroasteen nousu onkin ilmastoprogressio. Miksi sitä ei ruveta ajamaan niin. "Progressiivinen verotus on ilmastomuutoksen vastustamista parhaimmillaan." Työn verotuksen ajaminen ilmastoverona olisi lähtökohta, jota voisi vastustaa vain jos on niin ahne, että mieluummin menee tuhoon ensimmäisessä luokassa kuin jättää mitään lapsilleen.

Ja sitten lentovero - ilmastomuutoksen vastainen toimi, jota useimmat kannattavat. Summat, joita lentoveroksi on ajateltu, ovat niin pieniä, etteivät ne ole edes sen suuruisia kuin hyvätuloisille ajatellut työn verotuksen pienennykset. Siispä lentoveron huomioonottaen hyvätuloinen ei voisikaan lentää kahdesti Thaimaaseen vaan joutuisi ottamaan toiseksi lomakohteeksi Kreikan. Tämä osoittaa, että lentoveroksi ajatellut summat ovat naurettavia. Veron tulisi olla niin suuri, että se rupeaisi heti vähentämään lentokoneiden käyttöä ja ohjaisi ilmaliikenteen kehitystä kohti zeppelin-tyyppisiä ratkaisuja. Zeppelin-tyyppiset ilmaliikenneratkaisut olisivat useimpiin käyttöihin riittävät. Matkanopeus hidastuisi ehkä viisinkertaisesti, mutta niin vähenisi energiankulutuskin. Ja niissä tapauksissa, joissa nopea lentoyhteys olisi välttämätön, sellaisia olisi edelleen tarjolla. Ei tarvitse mennä ajassa edes viittäkymmentä vuotta taaksepäin, jotta lentämisen hinta suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli 5-10-kertainen nykyiseen verrattuna. Niinpä lentoverojen pitäisi maailmanlaajuisesti olla tuota luokkaa, niiden vaikutuksesta nykyisenkaltaisen lentämisen hinnan tulisi moninkertaistua. Kun lentoveroa ei olisi syytä periä sähkölentämiseltä, veikkaan, että sähkökäyttöisien lentokoneiden kehitys nopeutuisi jopa vuosikymmenillä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulutus, ilmastomuutos, tulonjako

Environmental Biology Depends on Functions

Sunnuntai 24.2.2019 klo 12:14 - Mikko Nikinmaa

The difference between a stone and an organism is function. A stone could have exactly the same DNA molecules as an organism, but without function it would be just a stone. For evolution and heritability the organisms need to reproduce; there can only be environmental effects on organisms, if the functions are affected. Consequently, any ecological response requires functional changes. For example, climate change can only influence ecosystem response via the effects of temperature on organismal function.

The study of functions is physiology. In view of the above, it is very surprising that when one studies the functional responses that determine, how environmental changes affect ecosystem function, they are not considered to be of "general interest". In contrast, studies, which look at species changes observed or changes in the genetic composition of populations without trying to understand the underlying functional mechanism are of "general interest". The reason for this cannot be anything biological, but related to the nIMG_20170730_0119.jpgumber of scientists working in the field. The number of scientists studying the functional environmental responses, i.e. ecophysiology, is very small, whereas environmental ecology, ecological and evolutionary genetics are very popular fields of biology. I am afraid that there are two major reasons for this. First, it appears that scientist are crowding in popular fields, whereby even if a field is potentially important, but not very popular to start with, it remains small. Second, it appears that the tedious laboratory work, which is needed for studying functional responses, is keeping people from doing the difficult physiological work. In physiology any determination is difficult and requires that the scientist is much more careful and accurate than in many simple ecological observations. Further, to successfully work in environmental pysiology, one needs to have good knowledge both of ecology and of animal physiology, i.e. more or less double the understanding which is common, if only ecological approach is utilized.

However, to study the responses of organisms to environmental changes and environmental contamination, physiological responses need to be studied. The common recent approach determining only mRNA level (quantitative PCR or RNA sequencing) does not say anything of the functional responses unless the transcriptional changes can be tied to protein function. It is completely plausible that the transcript is not translated to functional protein. If the transcript information is said to show functional responses, it is like saying: since we have increased the number of instuction books of how to build a machine, the amount of product the machine makes has increased.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, ecology, genetics, environmenal responses

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »