Huhtikuun loppu ja lunta sataa...ilmastonmuutos peruttu?

Tiistai 23.4.2024 klo 14.01 - Mikko Nikinmaa

Usea näkemäni ihminen on tämänpäiväisen lumentulon ja tämänvuotisen talven vuoksi ilmeisen riemuissaan kertonut minulle, kuinka me ilmastonmuutoksesta vaahtoavat tutkijat olemme väärässä. ”Katsokaa nyt vähän ulos! Hirveä lumimyräkkä Turussa huhtikuun loppupuolella.” Olisin kyllä riemuissani, jos minä ja muut ilmastonmuutoksesta huolestuneet tutkijat olisimme väärässä, mutta niin ei taida olla laita.

Tosihan on, että Etelä-Suomessa on ollut pitkästä aikaa kunnon talvi. Kun pakkaset tulivat marraskuun alkupuolella, talvikeliä kesti yhtämittaisesti helmikuun loppupuolelle. Ja nyt on jo kolmas takatalvi sen jälkeen. Mutta tämä ei kerro muusta kuin tämäntalvisesta säästä – ja itse asiassa vahvistaa ilmastonmuutokseen liittyviä teorioita. Maailmanlaajuisestihan keskilämpötila on noussut. Maaliskuu oli yhdestoista peräkkäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila oli mittaushistorian korkein. Jos katsoo maailmankarttaa, johon on merkitty alueen lämpötila punaisella, kun se ylittää pitkäaikaisen keskiaron valittuna aikana, ja sinisenä, kun se on pitkäaikaista keskiarvoa alempi, on kartalla vain pari Fennoskandian kaltaista pikkualuetta. Ja näidenkin paikkojen tilanne on äärimmäisen vaihteleva. Mitattiinhan esimerkiksi Kaakkois-Suomessa kaikkien aikojen aikaisin +20 asteen ylitys huhtikuun alussa.

Suomi sattuu vain olemaan alueella, jossa kylmä arktinen ilmamassa ja etelän lämpö voivat esiintyä. Kumpaa saamme, riippuu suurelta osin yläilmakehän suihkuvirtauksista. Ennen vanhaan suihkuvirtaukset olivat suhteellisen suoria ja kulkivat lännestä itään. Kesäaikaan ne siirtyivät pohjoisemmaksi, joten lämpimän ilman todennäköisyys kasvoi. Ilmastonmuutokseen näyttää liittyvän se, että suihkuvirtaukset mutkittelevat pohjois-eteläsuunnassa. Kun suihkuvirtauksen mutka on etelään, pääsee arktinen kylmyys valumaan etelään, minkä koemme nyt. Kun taas mutka on pohjoiseen, saamme nauttia etelän lämmöstä. Tämän osoittaa muun muassa se, että Saharan hiekkaa tulee tänne pohjoiseen nykytalvina paljon enemmän kuin vuosikymmeniä sitten.

Alailmakehän ilmanpaineen vaihteluilla on myös suuri merkitys. Talvella useimmiten lännestä itään kulkevat matalapaineet nostavat lämpötiloja ja mantereen päälle muodostuvat korkeapaineet Suomeen ulottuessaan tuovat paukkupakkaset. Kesällä tilanne on päinvastainen: korkeapaine ja hellettä tai matalapaine ja koleaa sekä sadetta.

Mutta yhdestä asiasta voi olla jokseenkin varma: Vappuna on parempi sää kuin nyt. Vapuksi on tällä hetkellä luvassa noin +15 Etelä-Suomeen.

Lyhyt Simpunpäästöoppi 16

Maanantai 15.1.2024 klo 19.09 - Mikko Nikinmaa

Koulupoikana en ollut tainnut vielä nahkiaista edes nähnyt. Mutta kolmipiikkejä olin Harjun rannassa uimareissuilla seurannut tarkasti. Niiden uroksethan tulevat ennen kutua kauniin punamahaisiksi ja rakentavat pesän, johon naaraat munivat munansa. Matalan veden ahvenvitapelloissa oli siellä täällä kolmipiikkikoiraiden pesiä. Niistä naaraat sitten valitsivat mieleisensä ja munivat sinne munansa, jotka koiras hedelmöitti. Sitten se jäi leyhyttelemään eviään koko alkiokehityksen ajan pesän lähelle, jotta vesi pesässä liikkui ja hedelmöittyneet munat saivat riittävästi happea poikasiksi päästäkseen.

Valmistautuminen lisääntymiseen on kolmipiikille valtaisa rasitus. Sen olin toki kirjoista aikaisemminkin lukenut, mutta vasta Raippaluodon rannoilla Vaasan vieressä tajusin mitä se tarkoitti. Kun lisääntymisajan liepeillä kulki rannalla, se oli täynnä kuolleita kolmipiikkejä vaikkei mitään tavallisuudesta poikkeavaa näkynyt säässä tai veden laadussa. Myöhemmät tutkimuksemme ovat toki osoittaneet, että helleaaltojen aikaan kolmipiikkien elinympäristön lämpötila nousee kyllin korkeaksi aiheuttaakseen kalakuolemia. Kesäkuun alun lisääntymisaikaan veden lämpötila ei kuitenkaan ole niin korkea, että se tappaisi kaloja ilman järkyttävää lisästressiä.

Kaiken kaikkiaan kolmipiikit tarvitsevat kuitenkin sangen puhdasta vettä. Tosin kantojen välillä on hyvin suurta vaihtelua. Esimerkiksi Pohjois-Saksan makean veden kolmipiikit sietävät paljon alempaa happipitoisuutta kuin mikä aiheuttaa 50 prosenttisen kuolleisuuden Suomenlahden kolmipiikeille. Näiden kantojen välisten erojen muodostumista selvitetään parhaillaan.

Lyhyt Simpunpäästöoppi 2

Torstai 2.11.2023 klo 18.49 - Mikko Nikinmaa

Härkäsimppu on hirvittävän ruma kala. Sen pää on melkein puolet koko kalan koosta ja merimuodon pään päällä on neljä sarvea. Kiduskansi ja evät ovat piikikkäitä, joten simppu jää monesta paikkaa kiinni verkkoon. Pahimmillaan sitä ei saa muuten irti kuin katkomalla verkon nylonlangat. Kala on kylmän veden laji, jota ei esimerkiksi Itämeren eteläosassa ole lainkaan. Se tuli nykyisen Suomen alueelle, kun jäätikkö jääkauden lopuksi rupesi sulamaan ja nykyisen Itämeren edeltäjällä oli yhteys Pohjoiseen Jäämereen. Maan sitten noustessa yhteys katkesi ja härkäsimppuja jäi Vienanmeren ja Suomenlahden välisiin suuriin ja syviin järviin, Ääniseen, Laatokkaan ja Saimaahan ja sitten tietysti Itämereen.  

Itämeri rupesi syntymään vain 15000 vuotta sitten. kun jääkauden mannerjäätikkö alkoi sulaa. Aluksi syntyi suuri makean veden allas, Baltian Jääjärvi.  Jääjärvelle tuli meriyhteys milloin lännen kautta Atlanttiin ja milloin Vienanmereen ja Pohjoiseen Jäämereen. Vähän toistakymmentätuhatta vuotta sitten murtovesiallasta kutsuttiin Yoldiamereksi (ja sen seuraajaa Echeneismereksi). Niiden veden suolapitoisuus oli hyvin alhainen, koska merivesi ei juurikaan päässyt Yoldiameren altaaseen jäätikön sulamisvesien suuren volyymin vuoksi - sulamisvedet täyttivät yhteyden Atlanttiin. Maan nousu mannerjään painon vähetessä katkaisi kokonaan yhteyden valtamereen, joten nykyinen Itämeri oli taas tuhannen vuoden ajan makean veden allas, Anculysjärvi. Tämän jälkeen Tanskan salmet avautuivat ja Littorinameri rupesi muodostumaan. Littorinameri, josta puhutaan 4000 vuoden takaiseen aikaan asti, oli nykyistä Itämerta suolaisempi ja lämpimämpi. Nykyitämereen verrattuna Tanskan salmet olivat syvempiä ja leveämpiä, joten valtameren suolaista vettä pääsi Littorinamereen paljon useammin kuin nykyisin.

Maan kohoaminen jääkauden jälkeen on aiheuttanut valtaosan Itämeren valtameriyhteyksien muutoksista: painava mannerjäätikkö aikanaan aiheutti maankuoren vajoamisen, mikä on vieläkin korjaantumassa. Maanpinta kohoaa edelleenkin jopa useita kymmeniä senttejä vuosisadassa, eniten Merenkurkusta pohjoiseen. Viime vuosisadan alkupuolella asumus saattoi olla meren rannassa niin että pihasaunasta pääsi uimaan, mutta tänä päivänä se on maannousun ja jokien mukana tulleen lietteen vuoksi muuttunut vähäarvoiseksi vesijättömaan ruovikon laidassa olevaksi taloksi, josta joutuu pahimmillaan rämpimään liejussa kilometritolkulla rannalle päästäkseen. Maan kohoamisen arvellaan edelleenkin jatkuvan niin, että lopputuloksena on Suomen ja Ruotsin välisen maayhteyden muodostuminen Merenkurkun paikkeille ja Perämeren jääminen isoksi järveksi.

Lyhyt Simpunpäästöoppi - Tarinoita Itämeren tilasta ja kaloista

Keskiviikko 1.11.2023 klo 14.08 - Mikko Nikinmaa

Seuraavina viikkoina/kuukausina, blogissani on usein Itämeri-kala-aiheisia kertomuksia. Ne muodostavat yhden kokonaisuuden, jonka nimi on tälläkin kertaa otsikossa. Aina kun blogin otsikko on Lyhyt Simpunpäästöoppi, kirjoitus kuuluu tähän kokonaisuuteen. Koko sarjan aloitan kertomalla, mikä sen lähtökohta on.

Olimme Järvisaaren edessä kallioluodolla Isän kanssa verkkoja puhdistamassa. Olin kymmenvuotias, eli elimme vuotta 1964. Niin kuin aina muistoissa lapsuuden kesistä, aurinko paistoi. Verkkoja lähdettiin kokemaan aamuvarhaisella. Olin aika ylpeä, kun olin päässyt soutumieheksi Isän normaalin kalakaverin ollessa lomalla ja pois paikkakunnalta. Isällä ja Mäklinin Erkillä oli toistakymmentä verkkoa, jotka tavallisesti laskettiin Siikasaaren pään, Järvisaaren ja Suur-Pisin alueelle. Yhdeksän hevosvoiman viisimetrisellä perämoottoriveneellä kesti tunnin verran ajaa Ravijoenlahdelta kalapaikoille. Menimme läpi Syväsalmen Maringinlahdelle, koko Siikasaaren pituuden matkan ulospäin, kunnes avoin meri häämötti – siinä oli vain muutamia saaria ja kallioluotoja. Uloimpana, juuri ja juuri horisontissa näkyivät Huovari ja sen lähisaaret, joiden aluetta Neuvostoliitto vuokrasi Suomelle talvikalastukseen. Muuten Suomen ja Neuvostoliiton rajan havaitsi siitä, että venäläiset rajavartioalukset seilasivat edestakaisin pitäen huolen siitä, etteivät veneet voineet ylittää rajalinjaa. Alukset olivat isoja ja niiden tykit näkyivät selvästi.

Mutta olimme siis verkkoja puhdistamassa. Tavallisesti verkoissa oli muutama ahven, isoja särkiä, pari kuhaa ja siikaa, joitakin säynäviä ja turskia, joskus muutama kampela – ja kymmeniä härkäsimppuja. Parhaimmillaan saaliina oli toistasataa simppua. Kun jokaisen ottamiseen verkosta kului ainakin viisi kertaa pitempi aika kuin normaalin kalan, puuskahdin Isälle: ”Kun kasvan isoksi, kirjoitan kyllä Lyhyen Simpunpäästöopin.” Noista päivistä on kulunut yli 50 vuotta ja Suomenlahti on muuttunut niin, että härkäsimput ovat hävinneet jokseenkin kokonaan, joten kun nyt kirjoitan Lyhyttä Simpunpäästöoppia, se on muuttunut kertomukseksi meriympäristön lähihistoriasta ja ympäristömuutoksien syistä ja seurauksista.

Härkäsimppu katoaa

Perjantai 12.8.2022 klo 9.05 - Mikko Nikinmaa

Härkäsimppu katoaa

Itämeren syntyessä sillä oli jonkin aikaa yhteys Vienanmereen. Sitä kautta jotkut kylmän veden kalat kuten härkäsimppu tulivat ja jäivät meidän mereemme. Ruma, sarvipäinen ja piikikäs härkäsimppu kutee sydäntalvella. Sen vihreä mäti on suurta herkkua, suunnilleen ainut yleisesti ruokana käytettävä osa kalaa (jotkut tosin tekevät härkäsimppusoppaakin). Kun vesi rupeaa keväällä lämpiämään, härkäsimppu siirtyy syvemmälle ja syvemmälle kylmää vettä etsimään. Se ei selviä yli kymmenen asteen lämpötilassa. Suomenlahden keskisyvyys on 38 m. Tässä syvyydessä vesi on perinteisesti ollut alle kymmenasteista. Viimeisten 20-30 vuoden aikana syvän veden lämpötila on kuitenkin noussut 2-3 astetta, joten härkäsimpun kaltaisella kylmän veden pohjakalalla rupeaa olemaan ongelma lämpötilan nousun takia.

Suomenlahden syvin kohta on 123 metriä. Siellä lämpötila vielä säilyy alle kymmenasteisena, mutta kaikissa Itämeren syvänteissä härkäsimppu kohtaa toisen ongelman. Syvänteiden happipitoisuus on laskenut niin alhaiseksi, ettei se riitä kalan elämään. Niinpä härkäsimppu ei pysy pääosassa Suomenlahden pohjia hengissä veden lämpenemisen takia, muttei voi mennä syvänteisiinkään, kun niissä kuolee hapenpuutteeseen.

Härkäsimpusta voikin tulla ensimmäinen kalalaji, joka katoaa Suomenlahdelta yksiselitteisesti ilmastonmuutoksen takia. Paljon ei auta se, että Suomenlahden vedenlaatu näyttää viime vuosina parantuneen, kun ilmastonmuutos nostaa lämpötilaa. Pohjanlahdella kala vielä sinnittelee, mutta järvien härkäsimppupopulaatiot kokevat varmaan saman kohtalon kuin lajitoverinsa Suomenlahdella. Härkäsimppu ei ole kala, jonka katoamisesta useimmat kalastajat olisivat harmistuneita. Paremminkin päinvastoin: kun ennen vanhaan verkoissa oli paljon härkäsimppuja, niiden poistaminen oli vaikeaa puuhaa. Mutta se mikä nyt on tapahtumassa härkäsimpulle on odotettavissa muille kylmänveden kaloille lähivuosina; vaaravyöhykkeessä ovat ainakin siika, meritaimen ja lohi.

Kalaparat

Keskiviikko 14.7.2021 klo 17.14 - Mikko Nikinmaa

Suomen vesistöille on tyypillistä niiden mataluus. Lisäksi ne ovat usein ruskeavetisiä, mikä nopeuttaa lämpenemistä. Myös meidän meremme, Itämeri, on suhteellisen matala ja sen syvänteet ovat melkein hapettomia. Niiden veden happipitoisuus on alhaisempi kuin happipitoisuus, jossa melkein kaikki kalat kuolevat. Lisäksi Itämeren veteen sopeutuneet kalat eivät yleensä siedä 35 promillen suolapitoisuutta, joten ne eivät pysty pakenemaan lämpötilan nousua viileämpään Atlanttiin. Siispä useimpien kalojen kannalta Itämeri lahtineen on vain suuri järvi.

Suomessa elävien kalojen tärkein ominaisuus on vuosituhansien ajan ollut kyky toimia alhaisessa lämpötilassa. Tämän vuoksi niiden solukalvoissa on paljon juoksevuutta lisääviä monityydyttämättömiä rasvahappoja. Näiden ansiosta solukalvot suomalaisilla kaloilla 10^oC:ssa ovat suunnilleen yhtä juoksevia kuin meillä ihmisillä 37^oC.ssa. Hermoston toiminta, muu signaalinvälitys, ionikuljetus solukalvojen läpi jne. perustuvat valkuaisaineiden liikkeeseen solukalvolla, mikä vaatii kalvojen oikean juoksevuuden. Jos kalvo on liian juokseva, rupeaa sydän lyömään kiivaasti ja epäsäännöllisesti. Tämän seurauksena veren pumppaus kudoksiin häiriintyy. Kun samaan aikaan hermojen toiminta häiriintyy niin, että lihakset alkavat supistella tahdosta riippumattomasti, vähentynyt veren pumppaus kudoksiin aiheuttaa hapenpuutetta. Tämä tapahtuu suomalaisilla kaloilla alhaisemmassa lämpötilassa kuin Keski- ja Etelä-Euroopan kaloilla puhumattakaan tropiikin kaloista.

Nyt kesän helleaalto on jatkunut jo toista kuukautta. Kouvolassa on mitattu kaikkien aikojen Suomen ennätys peräkkäisissä hellepäivissä tänään, 27 päivää. Tämän takia Suomen järvien veden lämpötila saattaa olla pohjaan asti noussut. Jos näin on, kalat eivät enää voi paeta liian lämmintä vettä viileisiin syvänteisiin. Lisäksi ensimmäiseksi kuolevat pohjakalat, jotka eivät koskaan ole joutuneet kokemaan lämmintä vettä. Kiiski on tällainen pohjakala. Minusta onkin hyvinkin mahdollista, että Pyhäjärven kiiskikuolemien ensisijainen syy on lämpötilan nousu alusvedessäkin. Kala ei pääse enää viileämpään, jolloin sen elintoiminnat häiriintyvät. Jos helle vielä jatkuu, pelkään että Saimaan nieriät ja siiat kaikkialla rupeavat kuolemaan. Mateet ja muikut menehtyvät. Laajat kalakuolemat koskettavat jokseenkin kaikkia muita lajeja paitsi ruutanaa, suutaria ja kuhaa, jotka elävät täällä levinneisyysalueensa pohjoisrajalla ja uisivat mieluummin lämpimämmissä vesissä. Niille tämä kesä on nautinto.

Onko ilmasto muuttunut?

Perjantai 25.9.2020 klo 16.03 - Mikko Nikinmaa

Ilmatieteen laitoksen sivuilta näkee viimeisen 60 vuoden säätilastot eri puolilta Suomea. Kun ilmastonmuutoksen kieltäjät edelleenkin väittävät, että havaitut sään muutokset ovat liian vähäisiä, jotta niiden perusteella voisi sanoa yhtään mitään, olen alle laittanut kuinka monena vuotena kuukausittaiset keskilämpötilat ylittivät ja alittivat 1981-2010 vuosien keskiarvon 60-40 v ja 20-0 v sitten Helsingissä ja Rovaniemellä.

Helsinki

kuukausi          60-40 v sitten                       20-0 v sitten

Tammikuu       8 v yli, 12 v alle keskiarvon    12 v yli, 8 v alle keskiarvon

Helmikuu         7 v yli, 13 v alle                    12 v yli, 8 v alle

Maaliskuu       7 v yli, 13 v alle                     13 v yli, 7 v alle

Huhtikuu         3 v yli, 17 v alle                    16 v yli, 4 v alle

Toukokuu        4 v yli, 16 v alle                    13 v yli, 7 v alle

Kesäkuu          10 v yli, 10 v alle                  10 v yli, 10 v alle

Heinäkuu         4 v yli, 16 v alle                   11 v yli, 9 v alle

Elokuu            6 v yli, 14 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Syyskuu         7 v yli, 13 v alle                    18 v yli, 2 v alle                        

Lokakuu         8 v yli, 12 v alle                    13 v yli, 7 v alle

Marraskuu      10 v yli, 10 v alle                  14 v yli, 6 v alle

Joulukuu        7 v yli, 13 v alle                    14 v yli, 6 v alle

Rovaniemi

kuukausi          60-40 v sitten                     20-0 v sitten

Tammikuu       8 v yli, 12 v alle keskiarvon   13 v yli, 7 v alle keskiarvon

Helmikuu         8 v yli, 12 v alle                   13 v yli, 7 v alle

Maaliskuu       8 v yli, 12 v alle                     12 v yli, 8 v alle

Huhtikuu         4 v yli, 16 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Toukokuu        5 v yli, 15 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Kesäkuu           9 v yli, 11 v alle                   10 v yli, 10 v alle

Heinäkuu         6 v yli, 14 v alle                   12 v yli, 8 v alle

Elokuu            8 v yli, 12 v alle                    16 v yli, 4 v alle

Syyskuu         7 v yli, 13 v alle                    17 v yli, 3 v alle                        

Lokakuu         7 v yli, 13 v alle                    12 v yli, 8 v alle

Marraskuu      9 v yli, 11 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Joulukuu        10 v yli, 10 v alle                  15 v yli, 5 v alle

Kummassakaan kaupungissa ei ollut yhtään kuukautta, jolloin 20 vuoden jaksoon olisi osunut enemmin keskiarvon ylittäviä kuin alittavia lämpötiloja (60-40 v sitten) tai keskiarvon alittavia kuin ylittäviä lämpötiloja (20-0 v sitten). Niinpä ne lapsuuden lämpimät kesät eivät ole muuta kuin kultaisia muistoja.

Vaikka yksittäisen vuoden säästä ei voikaan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä ilmastonmuutoksen etenemisestä, nämä kahden kaupungin 20-vuotiset kuukausikeskilämpötilojen muutokset osoittavat sen tapahtuneen elinaikanani.

 

 

 

 

Huh hellettä - kalaparat

Perjantai 26.6.2020 klo 19.32 - Mikko Nikinmaa

Nyt on kuuma. Ja vesien lämpötila on viisi-kuusi astetta normaalivuotta lämpimämpää. Se, että veden lämpäötila on paljon normaalia korkeampi jo kesäkuussa on melkoinen ongelma kaloille, koska se merkitsee melkoisen varmasti sitä, että korkea vesien lämpötila on pitkäaikainen ilmiö. Suurin osa Suomen arvokaloista – ja muistakin kaloista – on kylmän veden lajeja, jotka lämpimäna aikana menevät pohjan lähelle, harppauskerroksen alapuoliseen veteen, joka säilyy kylmänä. Mitä pitempään korkea lämpötila jatkuu sitä syvemmälle harppauskerros  vaipuu, kunnes kylmää vettä ei ole missään. Pitkäaikaisen lämpimän jakson johdosta matalille järville tyypilliset kalakuolemat rupeavat esiintymään myös syvissä järvissä ja meressäkin.

Yksi esimerkki kylmän veden lajeista on härkäsimppu. Laji kutee siniset mätimunansa kaikkein kylmimmän veden aikaan helmikuussa. Se tuli pohjoisesta Itämereen kun meriyhteys valtamereen oli Vienan meren kautta. Kalaa ei esiinny eteläisellä Itämerellä eikä Atlantilla Norjan ulkopuolella, todennäköisesti sen takia, että lämpötila on liian korkea. Muistan pikkupoika-ajoista kuinka niitä sai verkolla itäisellä Suomenlahdella niin paljon, että puuskahdin isona kirjoittavani Lyhyen Simpunpäästöopin; nelisarvinen ja piikikäs kala kun jäi verkkoon niin tiukasti, että sitä ei helposti pois ottanut. Nykyisin kalaa ei paljoakaan löydy.

Suuret ongelmat korkeat lämpötilat aiheuttavat myös kalankasvatukselle. Erityisesti viime aikoina suosituksi syömäkalaksi tullut nieriä rupeaa aikuisena kuolemaan yli 15 asteen lämpötilassa. Suunnilleen mistään ei pitkäaikaisen lämpimän jakson lopussa sitä kylmempää vettä löydy.

Ja kaikkeen tähän taitaa olla syynä ilmastonmuutos. Kaikki mallit povaavat sateisia, lauhoja talvia ja suhteellisen kuivia, kuumia kesiä. Pohjois-Suomen syvät nietokset ja Etelä-Suomen vesisateinen talvi  sopivat ensimmäiseeen skenaarioon ja juuri loppuva kuuma kesäkuu jälkimmäiseen.

Huh hellettä, mutta voi kalaparkoja.