Siirtyminen periteisistä yritystuista innovaatiotukiin olisi myös ympäristön kannalta hyväksi

Tiistai 2.7.2024 klo 18.50 - Mikko Nikinmaa

Vain yritystoiminnalla Suomi elää. Yritysten menestys on Suomen elinehto. Tätä sanomaa tulee päivittäin tuutin täydeltä: vain markkinatalouden avulla voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntamme. Ja markkinatalouteen eivät yritystuet kuulu. Eikö niin? Tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakentaminen ja niiden energiantuotanto onkin tällaista yritystoimintaa. Uusiutuva energiantuotanto on viime vuosina osoittautunut oivaksi esimerkiksi siitä, kuinka markkinatalouden pitäisi toimia. Tämän on nyt todennut myös talouspoliittinen ministerivaliokunta, joka jättää uusiutuvan energiatuotannon tuettavien vihreän siirtymän hankkeiden ulkopuolelle.

Kun yritystuet eivät kuulu markkinatalouteen, on huvittavaa, että markkinatalouden nimiin vannova hallitus ei näytä niitä vähentävän. Varsinkin, kun Perussuomalaisten melkein henkeen ja vereen vastustama uusiutuva energiantuotanto menestyy ilman tukia. Lisäksi huoltovarmuuden turvaamisessa nykyinen hallitus ei juuri koskaan mainitse uusiutuvaa energiaa, vaikka sen ansiosta pystytään vapautumaan energian tuonnista. Sen sijaan markkinatalouden nimeen vannova hallitus säilyttää melkein kaikki muut yritystuet. Suurelta osin myös sellaiset tuet, jotka pönkittävät fossiilisten polttoaineiden jatkokäyttöä, säilytetään.

En oikeastaan vastusta yritystukia. Itse asiassa tuet voisivat olla yksi tärkeimmistä keinoista saada aikaan jotakin uutta. Tukia tulisi suunnata innovaatioihin. Tämä muuttaisi maamme tilannetta paljon. Tällä hetkellä Suomessa tehdään paljon keksintöjä ja olemme hyviä tuotekehityksen alkuvaiheissa, mutta kun keksinnön potentiaalin pitäisi muuttua kaupalliseksi tuotteeksi, kaupallistaja on usein ulkomaalainen yritys. Rahaa siihen ei Suomesta tavallisesti löydy. Yritystuet menevät innovaatioiden sijasta perinteisiin toimintoihin. Niinpä yritykset voivat budjetoida yritystuet osaksi normaalia toimintaansa.

Ympäristön kannalta tilanne on kurja, erityisesti nyt luontokadon ja ilmastonmuutoksen aikaan. Fossiilisien polttoaineiden käyttöön suoraan tai epäsuoraan tule miljardiluokkaa olevia tukia. Sen sijaan uusiutuva energiantuotanto toimii markkinatalouden ehdoilla. Voisi edes toivoa, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä edistävistä tuista luovuttaisiin – kun kaikki muut osallistuvat julkisen talouden säästötalkoisiin, mikseivät fossiilisien polttoaineiden tukia saavat yritykset?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, markkinatalous, fossiiliset polttoaineet, uudistuva energiantuotanto

Näivetymmekö vanhoihin muistoihin vai uskallammeko uudistua

Keskiviikko 22.5.2024 klo 16.23 - Mikko Nikinmaa

Minua on aina harmittanut se, että mitään uutta ei haluta yrittää, vaan pyritään tekemään kaikki vanhojen mallien mukaan. Halutaan saada muistojen kultaamat vanhat hyvät ajat takaisin. Tuskin missään tämä on näkynyt selvemmin kuin tämänhetkisen Orpon-Purran hallituksen toimissa. Lähtökohtaisesti kunnianhimoisista ilmastotavoitteista pitäisi ainakin perussuomalaisten mielestä luopua. ”Vihreästä siirtymästä ei saa olla kustannuksia suomalaisille.” Hallitus on kiivaasti leikkaamassa menoja, mutta leikkauslistoilta puuttuvat kokonaan yritystuet, joista nykyisellään vain vähän yli kymmenen prosenttia on taloudelliselta kannalta uudistavaa. Käytännössä tämänhetkinen tukipolitiikka pyrkii pitämään hengissä yrityksiä, jotka kaatuisivat ilman tukia eivätkä ole luomassa mitään uutta. Tukipolitiikka suosii fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja turkistarhaus ja turveteollisuus ovat sen erityisessä suojeluksessa. Turkistarhaus ja turpeennosto saavat niin suuret tuet, että raha taitaisi riittää siihen, että elinkeinoista riippuvaisille ihmisille maksettaisiin kunnon korvaus alan lopettamisesta.

Hallitus sanoo toimivansa Suomen taloudellisen menestyksen ja hyvinvointivaltion turvaamiseksi. Kuitenkin kansantaloustieteilijät ja ulkomaiset asiantuntijatahot ovat yksimielisesti sanoneet, että hallituksen valitsema linja, joka suosii vanhoja rakenteita, on Suomen talouden kannalta huonoin mahdollinen vaihtoehto. Heidän mielestään Suomen tulisi panostaa kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Se lisäisi maamme houkuttelevuutta, toisi investointeja ja parantaisi taloudellista toimeliaisuutta. Kun jopa tavallisesti konservatiivinen Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) on tätä mieltä, minun on vaikea ymmärtää hallituksen toimia. Ellei sitten kyseessä olekin se, että kaksi asiaa ajaa kaiken muun ohi: maahanmuuttokielteisyys ja se, että Suomen pitäisi olla EU-varojen nettosaaja. Hallituksen toimien tuloksena kun perussuomalaisten valitus siitä, että EU:hun maksetaan enemmän kuin sieltä saadaan takaisin, on nopeasti loppumassa. Näivettyvä kansakuntamme muuttuu köyhäksi nettosaajaksi, joka muistelee mennyttä Nokia-aikaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, yritystuet, fossiiliset polttoaineet, vihreä siirtymä

Sopeutus ja verotus kunnolla osaksi ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa

Perjantai 26.1.2024 klo 18.44 - Mikko Nikinmaa

Kun nykyinen hallitus on säästämässä, se tekee kaiken vain yrittämällä palata entisiin aikoihin, jolloin rikkaat olivat rikkaita ja työväki tiesi paikkansa. Ja kaiken maailman värivammaisten tuleminen Suomeen minimoidaan. Valtion taloustilanne antaisi mahdollisuuden toimia toisinkin, mikäli haluttaisiin. Ratkaisut eivät tietenkään olisi miellyttäviä, mutta ne ohjaisivat meitä toimimaan niin, että aiheuttamamme ympäristövahingot minimoituisivat.

On yksiselitteisen selvää, että fossiilisista polttoaineista pitää päästä eroon. Siksi on surkuhupaisaa, että valtion tukia annetaan jopa parin miljardin euron verran suoraan tai mutkan kautta fossiilisen polttoaineiden käyttöön. Useassa tapauksessa tällaiset tuet voitaisiin joko poistaa tai korvata tuilla, jotka auttaisivat vihreää siirtymää. Tällainen tukipolitiikan muutos toisi Suomeen investointeja, jotka perustuvat fossiilivapaan energian käyttöön. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä suosivat tuet ovat niin mennyttä aikaa ja käytännössä haittaavat velattomaan tulevaisuuteen pyrkimistä.

Ilman tulojen (siis verojen) lisäämistä yhteiskunta tuskin voi pienentää velkaantumistaan. Viime aikoina on puhuttu ruuan arvonlisäveron korottamisesta. Arvonlisäverokantaa voisikin hyvin käyttää siihen, että kulutustottumuksia ohjattaisiin mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavaksi samalla kuin valtion kassaan tulisi lisää rahaa. Lähtökohtaisesti voisi vaikka nostaa naudanlihan verokantaa selvästi korkeammaksi kuin esimerkiksi sianlihan. Tiettyjen kasvistuotteiden arvonlisäveroa voisi vaikka laskea. Pitkiä kuljetusmatkoja vaativien ylellisyystuotteiden verokantaa voisi nostaa nykyisestäkin kun taas aineettomien palvelujen kuten siivouksen, esiintyvien taiteilijoiden työn yms. jopa laskea. Näin tekemällä tehtävä työ lisääntyisi ja erilaiset tukikustannukset pienenisivät.

Miksi nykyhallitus ei halua tehdä uudistuksia, jotka olisivat tulevaisuudenkin kannalta hyödyllisiä ja auttaisivat valtionvelan hoidossa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, vihreä siirtymä, arvonlisävero

Lyhyt Simpunpäästöoppi 17

Lauantai 20.1.2024 klo 18.41 - Mikko Nikinmaa

Kolmipiikkejä on sekä valtamerien suolapitoisuudessa, meriveden ja makean veden väliä vaeltavina, murtovedessä että makeassa vedessä. Useimmat Suomen- ja Pohjanlahden kaloista ovat tästä poikkeavasti oikeastaan makean veden kaloja, jotka pystyvät elämään murtovedessä niin kauan kuin veden suolapitoisuus on alhaisempi kuin niiden suolapitoisuus. Merikaloista poiketen niille ei ole kehittynyt mekanismeja, joiden avulla ne saisivat ylläpidetyksi suola- ja vesitasapainonsa, kun veden suolapitoisuus kasvaa yli 0,8-0,9 prosentin. Tästä säännöstä poikkeavat ankerias, lohi, meritaimen, jotkut nahkiaislajit ja jotkut kolmipiikkikannat, joiden poikas- ja syönnösvaiheet kasvavat eri suolapitoisuuksissa. Ankeriaan poikaset vaeltavat merivedessä tuhansia kilometrejä kasvupaikkojaan kohti. Ankeriaat elävät sitten makeassa vedessä, kunnes saavuttavat sukukypsyyden ja lisääntyminen Sargassomeressä kutsuu. Ankeriasta kutsutaan tämän vuoksi katadromiseksi lajiksi. Kaikki muut Suomen vaeltavat lajit ovat anadromisia, niiden poikaset kuoriutuvat ja kasvavat aluksi joissa, kunnes lähtevät syönnösvaellukselleen Itämereen. Lohikalojen muutosta jokipoikasesta merivaiheeseen sanotaan smolttiutumiseksi.

Makean veden kaloilta kuluu suunnilleen 15 % niiden käyttämästä energiasta vesi- ja suolatasapainon säätelyyn (osmoregulaatioon). Kuluvan energian määrä vähenee, kun ympäristön suolapitoisuus nousee lähemmäs ruumiinnesteiden suolapitoisuutta. Näin säästynyt energia voidaan käyttää kasvuun. Tämän vuoksi ahvenet ja särjet, joita järvistä ongella sai, olivat paljon pienempiä kuin mihin oli Suomenlahdella kalastaneena tottunut.  Samasta syystä kirjolohen merikasvatus nousi suureen suosioon. Poikaset kasvatettiin smoltiksi asti sisävesien kalanviljelylaitoksissa ja siirrettiin nopeamman kasvun saavuttamiseksi verkkokasseihin merellä. Näin saatiin syöntikokoista kalaa selvästi nopeammin kuin sisävesien kalanviljelylaitoksilta.

Merikalat puolestaan eivät pysty estämään suolan valumista ympäröivään veteen ja veden virtausta elimistöön, jos veden suolapitoisuus laskee alle ruumiinnesteiden suolapitoisuuden. Nekin kuluttavat energiaa osmoregulaatioon, pitääkseen suolapitoisuutensa alhaisempana kuin ympäröivän veden. Tässäkin tapauksessa vesi- ja suolatasapainon säätelyyn kuluvan energian määrä vähenee, kun ympäristön ja eläimen ruumiinnesteiden välinen suolapitoisuuden ero murtovedessä pienenee. Merikalat eivät kuitenkaan kasva murtovedessä nopeammin kuin merivedessä, vaan jäävät useimmiten paljon pienemmiksi kuin valtamerissä asuvat sukulaisensa. Esimerkiksi silakka on paljon suuremman sillin murtovesiympäristöön sopeutunut alalaji. Tähän on syynä se, että niiden ravintoeliöt eivät selviä murtovedessä. Sen vuoksi merikalojen energiansaanti häiriintyy ja ne eivät pysty lisääntymään suolapitoisuuden laskiessa.

Ja jos katsotaan Itämeren alueen suolapitoisuuksia, sekä Suomen- että Pohjanlahden suolapitoisuus on kauttaaltaan alempi kuin eläinten ruumiinnesteiden. Myös Saaristomeren ja Ahvenanmeren suolapitoisuus on tälläkin hetkellä korkeimmillaan sama kuin eläinten. Kun vielä makean veden valuma Itämereen on suurempi kuin meriveden tulo Itämeren altaaseen ja haihtuminen yhteensä, on Itämeri muuttumassa koko ajan merikaloille epäedullisemmaksi ympäristöksi. Ilmastonmuutos kiihdyttää Itämeren suolapitoisuuden laskua, kun sen arvellaan lisäävän sateita Itämeren valuma-alueella ja sitä kautta makean veden valumista mereen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: katadromia, anadromia, murtovesi, merikala, ilmastonmuutos, osmoregulaatio, kalanviljely

Lyhyt Simpunpäästöoppi 12

Maanantai 18.12.2023 klo 18.56 - Mikko Nikinmaa

12

Jotkut kotitarvekalastajatkin pyydystivät silakkaa verkoilla, mutta Isä ja Mäklinin Erkki eivät niin tehneet. Sen sijaan he toivoivat aina onnistuvansa laskemaan verkot paikkoihin, joista saisi siikoja. Siika on kolmas hopeakylki lohen ja silakan lisäksi, kooltaan ja arvoltaan niiden välissä. Kun siikaa sai säännöllisesti, se oli ehkä suuriarvoisin kalansaaliimme. Kun vesi syksyllä kylmeni, oli siianpyynnin aika. Silloin se nousi mataliin rannikkovesiin Suur-Pisin ja Järvisaaren lähelle. Siikahan on pääasiassa makean veden kala, joka elelee kylmien järvien lisäksi Itämeren murtovedessä, mutta jo eteläisen Itämeren suolapitoisuus on lajille liian korkea. Siika on hyvin monimuotoinen kala ja onkin edelleen epäselvää, onko se mitä sanomme siiaksi yksi laji vai lajiryhmä. Vaellussiika on suurikokoisin muoto, joka kasvaa Itämeressä ja lohen sekä taimenen tavoin nousee jokiin kutemaan. Meressä elävät karisiiat eivät koskaan nouse jokiin ja ne kutevat lyhyen, matalaan veteen tapahtuvan vaelluksen lopuksi. Siiat kutevat syksyllä, kun matalatkin vedet ovat kylmenneet riittävästi. Siian poikaset kuoriutuvat vasta keväällä, kun veden lämpötila rupeaa nousemaan.

Siialla on pieni suu, minkä vuoksi se ei juurikaan pysty pyydystämään muita kaloja vaan syö pieniä selkärangattomia – ja mätiä. Kaikkien kalojen mäti, myös omien lajitovereiden, on siian herkkuruokaa. Siika taas oli meidän herkkuruokaamme. Siiassa ei ole paljon ruotoja ja se on sopivan rasvainen sekä savustettavaksi että paistettavaksi. Eipä juuri parempaa ruokaa lapsena voinut kuvitella kuin voissa paistettu siikafile ja perunamuusi – niin yksinkertainen oli herkkuruoka. Nykyisin lisäisin herkkuun vielä kanttarellikastikkeen, mutta lapsena en sieniä syönyt. Äidin kanssa kävin kyllä mielelläni sienimetsässä, mutta vasta aikuisena rupesin sienistä ruokana tykkäämään.

Siika, kuten useimmat arvostavamme ruokakalat, on kylmän ja vähäravinteisen, kirkkaan veden kala. Niinpä se kärsii kovasti ilmastonmuutoksesta ja Itämeren rehevöitymisestä. Yleisöllehän on tullut viime vuosina hyvin selväksi, kuinka peltojen lannoitus rehevöittää Itämerta. Rehevöitymiskehitys on kuitenkin paljon tätä monimutkaisempi. Suomessahan metsiä ja soita on ojitettu kiivaasti 1950-luvulta lähtien puun kasvun lisäämiseksi. Metsiä myös lannoitettiin 1900-luvun loppuvuosikymmenet. Kun ilmastonmuutos lisää rankkasateiden todennäköisyyttä, ojitetuista metsistä ja soista valuu enenevässä määrin ravinteita mereen ja siiat ja monet muut kalat voivat entistä huonommin. Lisäksi lämpötilan nousu lisää levien kasvua samentaen vettä entisestään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: siika, rehevöityminen, metsien ojitus, ilmastonmuutos

Lyhyt Simpunpäästöoppi - Tarinoita Itämeren tilasta ja kaloista

Keskiviikko 1.11.2023 klo 14.08 - Mikko Nikinmaa

Seuraavina viikkoina/kuukausina, blogissani on usein Itämeri-kala-aiheisia kertomuksia. Ne muodostavat yhden kokonaisuuden, jonka nimi on tälläkin kertaa otsikossa. Aina kun blogin otsikko on Lyhyt Simpunpäästöoppi, kirjoitus kuuluu tähän kokonaisuuteen. Koko sarjan aloitan kertomalla, mikä sen lähtökohta on.

Olimme Järvisaaren edessä kallioluodolla Isän kanssa verkkoja puhdistamassa. Olin kymmenvuotias, eli elimme vuotta 1964. Niin kuin aina muistoissa lapsuuden kesistä, aurinko paistoi. Verkkoja lähdettiin kokemaan aamuvarhaisella. Olin aika ylpeä, kun olin päässyt soutumieheksi Isän normaalin kalakaverin ollessa lomalla ja pois paikkakunnalta. Isällä ja Mäklinin Erkillä oli toistakymmentä verkkoa, jotka tavallisesti laskettiin Siikasaaren pään, Järvisaaren ja Suur-Pisin alueelle. Yhdeksän hevosvoiman viisimetrisellä perämoottoriveneellä kesti tunnin verran ajaa Ravijoenlahdelta kalapaikoille. Menimme läpi Syväsalmen Maringinlahdelle, koko Siikasaaren pituuden matkan ulospäin, kunnes avoin meri häämötti – siinä oli vain muutamia saaria ja kallioluotoja. Uloimpana, juuri ja juuri horisontissa näkyivät Huovari ja sen lähisaaret, joiden aluetta Neuvostoliitto vuokrasi Suomelle talvikalastukseen. Muuten Suomen ja Neuvostoliiton rajan havaitsi siitä, että venäläiset rajavartioalukset seilasivat edestakaisin pitäen huolen siitä, etteivät veneet voineet ylittää rajalinjaa. Alukset olivat isoja ja niiden tykit näkyivät selvästi.

Mutta olimme siis verkkoja puhdistamassa. Tavallisesti verkoissa oli muutama ahven, isoja särkiä, pari kuhaa ja siikaa, joitakin säynäviä ja turskia, joskus muutama kampela – ja kymmeniä härkäsimppuja. Parhaimmillaan saaliina oli toistasataa simppua. Kun jokaisen ottamiseen verkosta kului ainakin viisi kertaa pitempi aika kuin normaalin kalan, puuskahdin Isälle: ”Kun kasvan isoksi, kirjoitan kyllä Lyhyen Simpunpäästöopin.” Noista päivistä on kulunut yli 50 vuotta ja Suomenlahti on muuttunut niin, että härkäsimput ovat hävinneet jokseenkin kokonaan, joten kun nyt kirjoitan Lyhyttä Simpunpäästöoppia, se on muuttunut kertomukseksi meriympäristön lähihistoriasta ja ympäristömuutoksien syistä ja seurauksista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, lämpötila, rehevöityminen, ympäristömyrkyt

Kestävään kalanviljelyyn hyönteisrehulla

Tiistai 22.8.2023 klo 15.05 - Mikko Nikinmaa

Taimenet hyppivät iltahämärissä napatakseen vedenpinnan lähellä lentäviä hyönteisiä. Ne selvästikin haluavat hyvänmakuista hyönteisruokaa. Perhokalastus käyttää hyväkseen tätä halua. Jo yli 40 vuotta vanhat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka lohenpoikasten kasvu kiihtyi, jos ne saivat viljelyoloissa normaalin ruokinnan lisäksi hyönteisravintoa. Näitä havaintoja ei kuitenkaan ole käytetty hyväksi kalanrehujen valmistuksessa, kun rehujen pääasiallisia osasia, kala- ja äyriäisjauhoa on saanut halvalla. Toisaalta hyönteisten lisääminen kalanrehuun olisi ollut kallista, minkä vuoksi havainto, että hyönteislisä tehostaa muuten normaalilla rehulla syötettyjen lohenpoikasten kasvua, on jäänyt unohduksiin.

Tänä päivänä tilanne on muuttunut. Rehujen kalajauhon saamiseksi on merien ylikalastuksen jatkuttava entiseen tapaan tai jopa kiihdyttävä, kun naudanliha pyritään korvaamaan kalanlihalla. Periaatteessa tämä voisi vähentää tietyn lihamäärän kasvatuksen aiheuttamaa ympäristökuormaa kymmenkertaisesti. Näin ei kuitenkaan käy, jos perinteisten rehujen käyttöä jatketaan. Tällöin on paremminkin uhkana se, että merien kalastoa uhkaa laaja sukupuuttoaalto, kun ihmisravinnoksi huonosti kelpaavia kaloja pyydetään rehuksi laajamittaisen kalanviljelyn tarpeisiin.

Jotta kalajauhon käyttöä rehussa pystyttäisiin vähentämään, on rehuteollisuus pyrkinyt ensisijaisesti siirtymään kasvipohjaisiin rehuihin. Tähän liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin kalankasvatuksen tärkeimmät lajit Suomessa ovat puhtaita petokaloja, joiden luonnonravinnossa ei ole mitään muuta kuin eläimiä. Sen vuoksi niiden on paljon vaikeampi saada tasapainoinen kasvisravinto kuin kaltaistemme sekasyöjien, joiden siirtyminen kasvisruokaan on sangen helppoa. Toiseksi soija on tärkeä kasvipohjaisten kalanrehujen osanen. Soijaviljelyksien tekeminen on ehkä tärkein yksittäinen syy sademetsien hakkuille.

Hyönteisjauhon käyttö rehuraaka-aineena poistaisi jokseenkin kaikki kalanrehuun liittyvät ympäristöongelmat. Lisäksi se toisi mukanaan ne edut, joiden takia luonnonkalat syövät vedenpinnan hyönteisiä. Ilmeisesti tärkein hyöty, jonka kalat hyönteisravinnosta saavat, on se, että ne pystyvät sietämään oksidatiivisia stressejä aiempaa paremmin. Jokseenkin kaikki ympäristömuutokset lisäävät oksidatiivista stressiä ja hyönteisravinto näyttää lisäävän sekä stressin puskuroinnissa tärkeän kokonaisglutationin määrää että stressin käsittelyssä tärkeiden entsyymien aktiivisuutta. Kun nyt voidaan toukkia kasvattaa suuressa mittakaavassa nopeasti, voisi hyönteispohjainen kalanrehu tulla etujensa vuoksi tärkeäksi rehuteollisuuden innovaatioksi Suomessa. Maailmanlaajuisesti odotukset hyönteisraaka-aineen käytöstä rehutuotannossa ovat jo suuret.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kalanrehu, luontokato, ylikalastus

Metsien käyttö kestäväksi verotuksen avulla

Torstai 1.6.2023 klo 11.25 - Mikko Nikinmaa

Lauri Mehtätalo Luonnonvarakeskuksesta kirjoitti maanantaina Helsingin Sanomien Vieraskynässä todella järkevän tekstin. Hän ehdotti, että metsämyynnin verotus perustuisi siihen, minkälaista metsää myydään. Verotuksen erojen vaikutuksesta metsänhakkuista saatavat tulot vaihtelisivat merkittävästi ja kun suurin osa omistajista haluaa metsistään parhaan mahdollisen tuoton, saataisiin hakkuut ohjatuksi niin, että metsätalous olisi esimerkiksi hiilinielujen kannalta parasta mahdollista.

Jos järeää tukkipuuta verotettaisiin tuntuvasti vähemmin kuin esimerkiksi kuitupuuta, ohjautuisi metsänhoito järeän tukkipuun kasvatukseen. Tämä maksimoisi hiilinielutkin. Tukkipuiden suosimisen lisäksi voisi olla eroja myös kuitupuiden ja ensiharvennuksen pääasiassa polttopuuksi menevän puuston verotuksen välillä. Jos ensiharvennuspuuston verotus olisi paljon korkeampi kuin muiden puiden, päästäisiin jokseenkin varmasti eroon siitä nykyisestä lieveilmiöstä, että ensiharvennuksessa vähennetään puuta liikaa. Se olisi metsästä saatavan rahallisen tuoton kannalta täysin järjetöntä, ja tällöin jopa sellaiset metsänomistajat, jotka eivät näe puitaan muuna kuin tulonlähteenä, pyrkisivät kasvatuksella maksimoimaan tukkipuiden määrän.  

Metsänkasvatuksen ohjaaminen verotuksen kautta olisi todella yksinkertaista. Kun se lisäksi ei käytännössä puuttuisi lainkaan metsistä saatavaan kokonaistuloon (tai voisi jopa kasvattaa sitä), eivät ohjauskeinoa voisi edes metsäalan taloudelliset edunvalvojat vastustaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilinielu, metsätalous

En ymmärrä

Torstai 25.5.2023 klo 12.18 - Mikko Nikinmaa

Viime aikoina olemme saaneet lehdistä lukea Suomen oloissa ennätysmäisiä ulkomaalaisia investointisuunnitelmia. Ja jokseenkin kaikki perustuvat siihen, että Suomi on sanonut olevansa edelläkävijä vihreässä siirtymässä. Siirtymä näkyy jo siinä, että suomalaisen pörssisähkön hinta on alempi kuin koskaan ja fossiilivapaata sähköä tuotetaan niin paljon, että se rupeaa riittämään paljon sähköenergiaa vaativaan vihreän vedyn ja fossiilivapaan teräksen tuotantoon. Suunnitellut teollisuusinvestoinnit toisivat työtä tuhansille suomalaisille ja avaisivat ison joukon vientimahdollisuuksia. Mutta…Niiden tärkeimpänä edellytyksenä on se, että Suomen ilmastopolitiikka on kunnianhimoista, että maamme on edelläkävijä ilmastomuutoksen torjunnassa eikä vain jää seuraamaan mitä muut tekevät ja tule mukaan jälkijunassa.

Samaan aikaan Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja ja Perussuomalaisten yhtenä kynnyskysymyksenä sanotaan olevan, että turhan kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta pitäisi luopua. Koko Perussuomalaisten vaalikampanjakin perustui maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen vastaisten toimien vastustamiseen. Ilmastonmuutos kun on vain ”vihervasemmiston” keksintöä tarkoituksena nostaa tavalliselle suomalaiselle aiheutuvia kustannuksia. Sähkön hinnan nousu on mennyt ilmastonmuutostoimien, vihreän siirtymän, piikkiin, vaikka hinta ei olisi noussut lainkaan, jos sähköntuotanto olisi jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ollut fossiilisista polttoaineista (joihin kuuluu myös turve) riippumatonta kautta Euroopan. Bensiinin hinta ei tietenkään saa nousta minkään biopolttoaineiden lisäämisen vuoksi, raskas liikenne ja laivat tarvitsevat aina öljypohjaista polttoainetta jne. Kaikki nämä väitteet ja vaatimukset ovat niin mennyttä aikaa; ilman muuta yksi Suomen teollisuuden mahdollisuuksista on tehdä ammoniakki- tai vetymoottoreita laivoihin ja raskaaseen tieliikenteeseen. Sekin on työpaikkoja ja investointeja tuottavaa vihreää siirtymää.

Perussuomalaisten vihersiirtymän vastustus on vastoin kaikkia elinkeinoelämän, työllisyyden ja investointien etuja. Mikäli Perusuomalaisten toiveiden mukaan tehdään, kärsii Suomen kansantalous ja tuloksena on entistä nopeammin näivettyvä yhteiskunta. Siksi…en ymmärrä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, vihreä siirtymä, vetytalous, investoinnit, sähkön tuotanto, hallituksen muodostus

Ilmastonmuuttajat - hyvä ohjelma YLE:llä

Lauantai 22.4.2023 klo 15.24 - Mikko Nikinmaa

YLE on julkaissut Ilmastonmuuttajat-ohjelman, joka käsittelee tärkeimpiä ilmastonmuutosta aiheuttavia tekijöitä, kutakin omassa jaksossaan. Lähtökohtana ovat asiat, jotka ovat suomalaisen ilmastokeskustelun kannalta tärkeitä. Joku tuttavani huokaili sarjasta, että taas on viherpesua. Mutta minusta näin ei ollut laita, vaan ohjelma oli hyvin onnistunut välttämään paatoksellisuuden ja toi erilaiset näkökulmat näkyviin unohtamatta kuitenkaan ongelman ydintä. Erityisesti keskustelut, joiden moderaattorina oli professori Markku Kulmala, kiistatta yksi maailman tunnetuimmista suomalaisista tutkijoista, olivat hyviä.

Kun katsoi ohjelmaa, mieleeni tuli kuitenkin, että sitä tuskin katsovat ne 45 % suomalaisista, joiden mielestä koko ilmastonmuutos on puppua. Ja tämän kansanosan mielipiteen pitäisi muuttua, jotta maailmanlaajuista ongelmaa edes Suomen osalta pystyisi ratkaisemaan. Samanlaisen miljardien ihmisten mielenmuutoksen tulisi tapahtua ympäri maapalloa – tai autoritäärisissä maissa riittäisi tietysti johtajien mielenmuutos.

Ilmastoskeptikot tuskin katsovat ohjelmaa, koska sen jaksot ovat liian pitkiä: lähes tunnin kulutus kerrallaan on liikaa ilmastohössötyksen seuraamiseksi. Jotenkin pitäisi pystyä kertomaan asiat nasevammin ja lyhyemmin ja saada esitetyksi asiat niin, että ilmastoskeptikotkin joutuisivat näkemään, miten vanhat tavat aiheuttavat heille itselleen ongelmia. Mutta vaikka Ilmastonmuuttajat-ohjelmaa eivät varmaan katsokaan ne, joiden mielen pitäisi muuttua, mielestäni se on todella katsomisen arvoinen ohjelma.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ilmastoskeptikot

Vihreä siirtymä - miksi kannattaa olla edelläkävijä?

Sunnuntai 16.4.2023 klo 14.50 - Mikko Nikinmaa

Kaksi asiaa vetosi erityisen paljon suureen osaan suomalaisista äänestäjistä: maahanmuuton ja ilmastohörhöilyn vastustus. Mikään ei ole meille suomalaisille niin turhaa ja kustannuksia nostavaa kuin vihervasemmistolaisten ajama vihreä siirtymä. Eikä se luontokatokaan ole muuta kuin pääkaupunkiseudun asukkaiden pelottelukeino. Perussuomalaisia äänestämällä ei moisiin turhiin asioihin syydetä rahaa, ehtiihän asioihin puuttua muiden perässäkin.

Kun on kuunnellut perussuomalaisten lausuntoja vihreästä siirtymästä, tuntuu, ettei se ole muuta kuin pyrkimystä nostaa autoilun kustannuksia. Bensiinin ja dieselin hintaa nostetaan vaatimalla niihin kallista biopolttoainetta sekaan. Vaikka Irlannissakin pystytään luopumaan turpeen käytöstä polttoaineena, täällä ei olisi syytä mennä siihen. Erehdyin kerran kommentoimaan yhdellä some-keskustelupalstalla, että eikö olisi hyvä jos Suomen hiilijalanjälkeä pystyttäisiin pienentämään muuttamalla teräksentuotanto hiilestä riippumattomaksi (tällä hetkellä Suomen hiilijalanjäljestä lähes 10 % johtuu teräksen tuotannosta). Sain kuulla, ettei terästä voi tehdä ilman hiiltä. Niin – poliitikoissa ja äänestäjissä on suuri joukko ihmisiä, joiden mielestä koko vihreä siirtymä on vain rahan hukkaa.

Tähän joukkoon eivät enää kuulu teollisuuden ja muun talouselämän johtopiirit. Ne haluavat, että Suomi olisi ilmastopolitiikassa edeltäkävijöiden joukossa. Tietävätköhän autolla liikkuvat kansan syvät rivit – ja perussuomalaiset poliitikot - vientiteollisuutemme johtajia paremmin, että vihreä siirtymä on turhaa? Tuskin. Jo viime kuukaudet ovat osoittaneet, kuinka kunnianhimoinen ilmastopolitiikka auttaa suomalaista talouselämää.

Maailmanlaajuisesti teollisuus pyrkii pois öljyn ja hiilen käytöstä. Missä vain mahdollista, uusiutuvan energian käyttö on avainasemassa. Yksi tärkeistä suunnista on nk. vetytalous. Vedyn tuottaminen vaatii paljon sähköä, mutta kun se on tuotettu, vety kelpaa polttoaineeksi niin raskaalle maaliikenteelle, laivoille ja lentokoneille tehtaiden toiminnasta puhumattakaan. Suomi näyttää nyt saavuttaneen tilanteen, jossa sähkön tuotanto rupeaa riittämään vetytalouteen. Kun Suomi näyttää saavuttavan täyspainoisen uusiutuvan sähkön tuotantokapasiteetin ensimmäisten joukossa, useita ulkomaisia investointeja on jo suunnitteilla. Ilman muuta yhden kehityskohteista tulee olla laivamoottoreiden kehittäminen vetykäyttöisiksi. Moisilla moottoreilla on huima kilpailuetu, kunhan ne ovat ensimmäisten joukossa. Maailmanlaajuisesti kaikki terästä käyttävät teollisuuslaitokset pyrkivät käyttämään fossiilivapaata terästä. Tämän ansiosta ne teräksen tuottajat, jotka ensin ovat valmiita sellaista myymään, voittavat (ja vanhoilla fossiilimenetelmillä tuottavat kuolevat pois).

Eipä olekaan ihme, miksi elinkeinoelämän johto tukee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Perussuomalaisten esittämä vihreän siirtymän hidastaminen olisi pahimmanlaatuista itseensäkäpertymistä, mikä ei ajaisi yhdenkään suomalaisen etua. Polttoaineiden hinnan nousu ei ole vihreä siirtymä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, vetytalous, sähkön tuotanto, teräs, ilmastopolitiikka

Hyvää vesipäivää!

Keskiviikko 22.3.2023 klo 18.58 - Mikko Nikinmaa

Elämä perustuu veteen. Kaikkien eliöiden vesipitoisuus on niiden aktiivisen elämän aikana yli puolet, yleensä 60-70 %. Vain siemenet ja lepoitiöt sekä joidenkin eläinten lepomuodot sisältävät tätä vähemmän vettä – 10-20 %. Mutta siemenetkin rupeavat itämään muuttuen aktiivisiksi kasveiksi vasta kun ne saavat riittävästi vettä. Veden määrä on yksi eläinsolujen tarkimmin säädellyistä muuttujista. Esimerkiksi ihminen selviää hengissä useita viikkoja ilman ruokaa, mutta vain muutamia päiviä ilman vettä.

Yksi veden ominaisuuksista on välttämätöntä sille, että elämä on mahdollista alueilla, joilla on talviaikaan pakkasta. Kuten kaikki tietävät, vesi jäätyy nollassa Celsiusasteessa. Yleensä aineiden tiheys kasvaa kaasusta nesteeseen ja edelleen kiinteään aineeseen. Jos vedenkin osalta olisi näin, painuisi jää pohjaan ja pakkasten vaikutuksesta kaikkien pakkasalueiden vedet muuttuisivat kokonaan jääksi – eivätkä vesikasvit tai -eläimet pystyisi elämään. Mutta vesi on tiheimmillään neljässä asteessa, minkä takia jää syntyy vesien pinnalle ja vesikasvit ja -eläimet voivat elää talvensa kylmässä nesteessä.

Kylmillä alueilla ei juuri koskaan ole liian kuivaa. Sen sijaan lämpötilan noustessa haihtuminen usein ylittää sadannan. Ilmastonmuutoksen myötä kuivat kaudet eri puolilla maapalloa ovat lisääntyneet, minkä seurauksena maataloussadot ovat viime vuosina ruvenneet pienenemään. Pitkään jatkunut nälänhädän pieneneminen onkin 2010-luvun alusta loppunut ja ruvennut taas kasvamaan. Sitten kun sateita tulee, vesi valuu kuivan maan läpi nopeasti. Tämän vuoksi kuiva maa ei ehdi kostua riittävästi kasvien kasvun kannalta.

Vaikka maalla onkin liian vähän vettä, maapallo on sininen planeetta, jonka pinta-alasta melkein kolme neljännestä on meren peitossa. Merien merkitys jopa ilmastonmuutoksen rajoittamisessa on huima. Lähes puolet maapallon hiilidioksidin kulutuksesta ja hapen tuotannosta on merien levien tekemää. Merien saastuminen on vähentänyt merien fotosynteesiä suunnilleen 10 %.

Niinpä, vesi on elämän perusta. Siitä huolimatta veden saatavuuteen ja vesien saastumiseen on suhtauduttu vähätellen. Usein jokia on käytetty viemäreinä ja jätteet on pumpattu pois silmistä putkia pitkin mereen. Vesipäivän tulisikin nousta tärkeäksi päiväksi muistuttamaan meitä veden merkityksestä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kuivuus, vesien saastuminen, maatalous, vesitasapaino

Ilmastobarometrin tulokset ovat synkkää luettavaa

Maanantai 27.2.2023 klo 14.53 - Mikko Nikinmaa

Suomalaisten huoli ilmastonmuutoksesta näyttää vähentyneen. Ilmastonmuutoksen merkitystä hallitusohjelmassa voi vähentää. Puhuminen maankäyttösektorin muuttumisesta hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi on turhaa vihervassareiden höpinää. Suomi on pieni ja siksi suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä globaalin ilmastomuutoksen torjunnassa. Niin, jokseenkin kaikki ilmastobarometriin annetut vastaukset osoittavat ihmisten huolen ilmastonmuutoksesta vähentyneen. Ja kun ihmiset eivät näe ilmastonmuutosta yhtä tärkeänä kuin aiemmin, sen merkitys eduskuntavaaleissa vähenee.

Mutta huolimatta ilmastobarometriin vastanneiden ihmisten mielipiteistä, ilmastonmuutos etenee. Kauas etelään ulottuneet pakkasaallotkin ovat osoitus tästä. Säätilaa voimakkaasti määräävät suihkuvirtaukset näyttävät mutkittelevan aiempaa enemmän ja mutkittelua ei voi ennustaa. Virtausten mutkien johdosta Grönlannissa voi olla paljon tavanomaista lämpimämpää ja Kaliforniassa kylmempää.

On tietysti totta, että yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat pieniä, mutta kun keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna ja kun Suomen hiilijalanjälki on samaa tasoa kuin 100 000 000 asukkaan afrikkalaisen valtion, tehtävissä olisi paljonkin eivätkä vaikutukset olisi maailmanlaajuisestikaan mitättömiä. Lisäksi merkityksellistä on maassa vallitseva mielipideilmasto. Jos se on sopiva, voidaan vaatia tiukkojakin ilmastotoimia, jotka toteutetaan. Ja Ruotsin esimerkki osoittaa, että ainakin puoleen päästään ilman elämisen helppouteen vaikuttavia uhrauksia.

Suuressa mittakaavassa talous ja ilmastotoimet sekä valtion velkaantuminen ja ilmastotoimet on tavallisesti esitetty vastakkaisiksi. Mutta onko näin tai tarvitseeko olla näin? Suomen valtionvelan sopeuttamistarpeen on kaikkiaan arveltu olevan 6-10 miljardia euroa. Sopeuttamisen on ajateltu menevän ainakin kahden vaalikauden yli, jolloin sopeutustarve on 3-5 miljardia euroa ensi vaalikaudella. Suurin osa sopeutuksesta olisi mahdollista toteuttaa poistamalla fossiilisien polttoaineiden käytölle annettu suora tai epäsuora valtion tuki, 2-3 miljardia euroa vuodessa. Useat kansantaloustieteilijätkin ovat todenneet tämänhetkisen tukipolitiikan olevan yhteiskunnan kehitystä näivettävän. Mikäli energian käyttöä jatkossakin tuettaisiin, voisi siinä vaatia uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan. Kun rekka ja laivakuljetuksissa tämä ei vielä ole mahdollista, tuen tuleva saaminen nopeuttaisi vetytalouden kehittymistä ja siirtymistä siihen. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta muutos olisi huima, valtionvelkaa saataisiin sopeutetuksi radikaalisti ja Suomen talouteen tulisi yksi tulevaisuuden innovaatioihin perustuva palkki lisää, vain muuttamalla tukipolitiikkaa menneisyydestä tulevaisuuteen katsovaksi.

Tämänkaltaiseen tulevaisuuteen katsomiseen ilmastobarometrin trendit eivät tuo intoa. Siksi tulokset ovat synkkiä. Ihmisten mielipiteisiin pitäisi pystyä vaikuttamaan. Varsinkin kun ilmastonmuutoksen lisäksi luontokato on ruvennut nousemaan oireeksi maapallon varsinaisesta sairaudesta, resurssien ylikäytöstä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, valtion tuet, luontokato, sopeuttaminen, vetytalous, fossiiliset polttoaineet

Perussuomalaisten teesit rapauttaisivat hyvinvointivaltion ja ympäristön tilan

Lauantai 11.2.2023 klo 14.28 - Mikko Nikinmaa

Kehitysapu pois, maahanmuutto pois, tukia lapsien saamiseen. Näinkö Suomen hyvinvointivaltiota voidaan kehittää? Kun perussuomalaiset ovat käynnistäneet vaalityönsä, ylläolevat teemat ovat keskiössä. Lisäksi ei tulisi syytää rahaa EU:hun ja joutavanpäiväisiin ilmastotoimiin, kun ne ovat alueita, jotka eivät lisää suomalaisten hyvinvointia. Jaa…alla perustelen, miksi kaikki edellä mainitut teemat ovat sekä hyvinvointivaltiolle että ympäristölle kohtalokkaita.

Aloitan lapsien määrästä. Jos tilastoja katsoo, niistä näkyy selvästi, että syntyvyys keskitasoa korkeammissa tuloluokissa on alhaisempi kuin keskitasoa alemmissa. Absoluuttisesti köyhimpien vanhempien lapsimäärä (pienituloisin 5 %) laskee suunnilleen samalle tasolle kuin suurituloisimman kymmenyksen. Tämä ei ole lainkaan yllättävää. Kaikista kansainvälisistä selvityksistä on käynyt ilmeiseksi, että hyvinvoinnin kasvu ja naisten koulutuksen parantuminen vähentävät lapsien määrää. Naisista tulee muutakin kuin synnytyskoneita. Mutta jos lähdetään siitä, ettei lapsia hankita rahanpuutteen takia, ”synnytystuen” antaminen vaikuttaisi lapsien määrään vain mitättömästi, koska lapsimäärä on pienin niiden joukossa, jotka tukea eivät missään tapauksessa tarvitse. Sitä paitsi, minusta on eettisestikin vastenmielistä, että lapsien hankkiminen kytkettäisiin rahalliseen maksuun. On kuitenkin kaksi ihmisryhmää, joissa vähätuloisuus ja suuri lapsimäärä liittyvät toisiinsa: yksinhuoltajaäidit ja ulkomaalaistaustaiset vanhemmat. Jotta näissä ryhmissä kasvavat lapset eivät syrjäytyisi, vaan heistä tulisi yhteiskunnan toiminnalle tuloa tuottavia kansalaisia, olisi sosiaalietuuksien keinoin heidän elämäänsä tuettava.

Ympäristön kannalta maapallon väestön pitäisi vähetä. Kun maapallolla on alueita, joissa väestö kasvaa ja toisia (kuten Suomi), joissa väestö pienenee, tulisi väestön tasapainottamiseksi maahanmuuttoa maihin, joissa väestö pienenee, lisätä maista, joissa väestö kasvaa. Tällöin käy melkein väistämättä aluksi niin, että perheiden suuren koon vuoksi ne tarvitsevat lapsiperheille kuuluvia sosiaalietuja. Tämä vaihe kestää kuitenkin vain 10-15 vuotta, minkä jälkeen kasvavat lapset siirtyvät työmarkkinoille. Suurin este sujuvaan siirtymiseen työelämään on, että rasismi on Suomessa voimissaan: poikkeavan näköistä hyvääkään työntekijää ei helposti hyväksytä. Ja lisäksi, missä on perussuomalaisten inhimillisyys: kun katselee kuvia Syyriasta tai Afrikan Sarvesta ja näkee nälkäkuoleman partaalla riutuvan lapsen, ei voi kuin ihmetellä kovaa maahantulovastustusta. Saisihan lapsi vähimmilläänkin elämisen mahdollisuuden täällä.

Yksi suurimmista ongelmista maahanmuutossa on, että erilaisten pakolaisten, jotka ovat paenneet sotaa, nälkää tai katastrofeja, keskuudessa rikollisuus näyttää olevan paljon korkeampaa kuin Suomen kantaväestössä. Tähän on kaksi pääasiallista syytä, joista voimme vaikuttaa toiseen. Pystymme, jos haluamme, kotouttamaan ulkomaalaiset. Kotouttaminen tarkoittaa, että he tuntevat olevansa tervetulleita, pääsevät tekemään töitä ja käymään koulua. Kotouttaminen on mahdollista, minkä osoittaa se, että pienillä paikkakunnilla, joissa kaikki tuntevat toisensa, maahanmuuttajat pystyvät integroitumaan yhteiskuntaan paremmin kuin suurilla. Muukalaiskielteinen ilmapiiri, jota perussuomalaiset luovat, vaikeuttaa kotoutumista. Toiseen syyhyn, joka vaikuttaa rikollisuuteenkin, emme pysty vaikuttamaan. Kun pakolaiset ovat joutuneet kokemaan sotaa, puutetta ja usein viranomaisten mielivaltaa sekä ovat kulkeneet ihmissalakuljettajien täpötäysissä veneissä yli Välimeren, useiden mieli on särkynyt niin, että he eivät usko kunnollisen elämän enää olevan mahdollista ja viranomaisten olevan luotettavia. Tämän kaltaisissa tapauksissa olisi ilman muuta parasta, että elinoloja pakolaisten lähtöpaikoissa pystyttäisiin parantamaan niin, ettei lähtö enää olisi tarpeen. Mutta miten tämä tehdään, jos kehitysapua vähennetään tai se lopetetaan kokonaan?

Maapallon ympäristön ja Suomen väestön riittävyyden kannalta maahanmuuton ja elinolojen parantamisen potentiaalisilla lähtöpaikoilla tulisi toimia yhdessä. Jos toimissa onnistutaan, se vähentää laitonta maahanmuuttoa sekä poliisi- ja rajavartiolaitoksen määrärahatarvetta. Lisäksi sillä toteutettaisiin kestävää kehitystä. Siispä Suomen talouden tilanteen parantamiseksi pitäisi kehitysapua lisätä.

Perussuomalaisten kannattajien mielipiteiden mukaan ilmastonmuutosta ja ympäristön laadun heikkenemistä ei ole tapahtumassa, joten niihin varautumiseen laitetut rahat ovat silkkaa tuhlausta. Suomen ilmastotoimet ovat heidän mukaansa turhan kunnianhimoisia. Tämä suhtautuminen unohtaa tosiasian, että Suomi on osa maapalloa ja kaikki muutokset ilmastossa koskevat myös meitä. Lisäksi Suomen talouden kannalta olisi edullista, jos olisimme edelläkävijöitä. Jokseenkin kaikkialla teollinen toiminta pyrkii ilmastoystävälliseen tuotantoon. Tämän ansiosta ne, jotka toimivat alan edelläkävijöinä, saavat tuotteilleen ja tekniikoilleen uusia markkinoita. Sen sijaan ne, jotka pitäytyvät vanhoissa keinoissa muka säästöjä saadakseen, menettävät markkinoita koko ajan. Samalla kutistuvat myös mahdollisuudet ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa – tätäkö perussuomalaiset haluavat? On myös muistettava, että Suomen viisi miljoonaa asukasta aiheuttavat yhtä suuren hiilijalanjäljen kuin suunnilleen sata miljoonaa afrikkalaista. Näin ollen Suomessa tehtävien päästövähennysten merkitys on suunnilleen yhtä suuri kuin suurimpien Afrikan maiden.

Ja lopuksi EU-vastaisuus. Ympäristötoimissa Euroopan Unioni on maapallon ylivoimainen edelläkävijä. Kun sen taloudellinen merkitys on kokonaisuutena maailman suurin, EU:n merkitys ilmasto- ja ympäristötoimien vaatijana on useimmiten riittävä siihen, että EU:n ehdotukset ovat tärkeässä asemassa maailmanlaajuisia standardeja laadittaessa. Jos Suomi olisi yksin eikä osana suurta yhteisöä, puheillamme olisi tuskin mitään merkitystä. Lisäksi pieni Suomi elää viennistä, josta suurin osa menee EU:n alueelle. Kun alueella on sisämarkkinat ja yhteiset ympäristösäännöt, on kauppa muun Euroopan kanssa suunnilleen samanlaista kuin lähikaupassa käynti.

Niin, kaikki perussuomalaisten esittämät teesit hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi itse asiassa rapauttavat sitä. Ne rapauttavat sekä yhteiskunnan että ympäristön tilan. Perussuomalaisille kuten muillekin populisteille on tyypillistä halu palata menneeseen aikaan, jolloin kaikki oli paremmin kuin nyt. Mutta aika kultaa muistot: lapsuuden kesäkuut olivat aina aurinkoisia ja lämpimiä, vaikka mittausten mukaan ne olivat sateisempia ja kylmempiä kuin nykyiset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, EU, ilmastonmuutos, kehitysapu, maahanmuutto

Vihreä siirtymä vaaliteemaksi - se on katse tulevaisuuteen

Maanantai 9.1.2023 klo 20.09 - Mikko Nikinmaa

Kun poliittisten puolueiden puheita ja kannatuksen muutoksia seuraa, näkee selvän päälinjan. Oppositiopuolueet, erityisesti viime aikoina kannatustaan nostanut Perussuomalaiset, ratsastaa konservatismilla. Mitään muutoksia ei pitäisi tehdä, ilmastotoimista olisi syytä luopua ja niiltä osin kuin voidaan, fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa ja autoliikenteessä tulisi jatkaa. Tämä on Perussuomalaisten lisäksi kaikkien populistipuolueiden päähaave: halutaan palata entisiin hyviin aikoihin.

Mutta mahtaako haaveilu vanhoista hyvistä ajoista olla keino tulevaisuudesta selviämiseksi? Nythän asia on niin, että kaikessa taloudellisessa toiminnassa energiantuotannosta teollisuuteen uudet investoinnit ja tuotantotavat pyrkivät ratkaisuihin, joissa hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni, fossiilisista polttoaineista luovutaan ja niistä valmistettu muovi korvataan muilla materiaaleilla. Kun tämä on lähtökohta, niin taloudellisen menestyksen takeeksi ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilariksi tuleekin kaikki se, jota Perussuomalaiset vastustavat.

Vihreä siirtymä on koko Pohjolan valttikortti maailmantaloudessa. Täällä energiantuotanto on jo melkein kokonaan fossiilisista polttoaineista riippumatonta ja sähkönsiirtoverkot hyvälaatuisia. Tätä taustaa voivat kaikki teollisuusyritykset, jotka haluavat vähentää hiilijalanjälkeä, hyödyntää investoinneissaan. Hiilivapaa teräs, vetytalous jne. ovat kaikki Suomen uusia kilpailuvaltteja, jotka perustuvat Perussuomalaisten kammoamaan vihreään siirtymään.

Miksi ihmiset suurin joukoin sanovat äänestävänsä Pohjois-Korean tielle vievää menneisyyteen haikailua eivätkä uusia mahdollisuuksia tuovaa vihreää siirtymää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilijalanjälki, puoluekannatus

Metsien kasvu hyytyy, kun ensiharvennus on liian rajua

Keskiviikko 4.1.2023 klo 18.35 - Mikko Nikinmaa

Suomen metsien merkitys hiilinieluina on vähentynyt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että yksi syistä metsien hiilidioksidintuotantoon on, että lämpötilan kohotessa talvella havupuutkaan eivät valon puutteen vuoksi pysty yhteyttämään (kuluttamaan hiilidioksidia), mutta niiden täytyy hengittää (tuottaa hiilidioksidia). Mitä korkeampi talvilämpötila on sitä enemmän ne tuottavat hiilidioksidia. Niin ilmastonmuutos on itseään ruokkiva ilmiö: kun lämpötila nousee, havupuiden kyky sitoa hiilidioksidia pienenee.

Viime aikoina on uutisoitu paljon toisesta syystä, joka näyttää merkittävältä. Kun puupeltoja kasvatetaan, ensimmäinen merkittävä vaihe taimikon perustamisen jälkeen on ensiharvennus. Jos puupeltoa harvennetaan liikaa, puuston kokonaiskasvu pienenee (eli hiilidioksidin sidonta vähenee). Kuvittelisi, että omistajat pyrkisivät ensiharvennuksissakin maksimoimaan puustonsa kasvun, mutta näin ei näytä olevan. Noin 60 % ensiharvennuksista tehdään niin, että puuston kasvu myöhemmin heikkenee. Tämä ei kyllä tue mantraa, jonka mukaan suomalainen metsänhoito on niin hyvätasoista, etteivät ulkomaalaiset saa siihen puuttua.

Miksi sitten harvennuksia ei tehdä myöhempää puuntuotantoa maksimoiden? Yksi syy taitaa olla se, että metsätyökoneita ei ole suunniteltu niin, että puustoa harvennettaisiin riittävän vähän. Toinen syy voi olla ahneus. Ensiharvennuksenkin puuaines saadaan myydyksi. Ei tule mieleen, että osa siitä rahasta vähentää myöhempää puupellosta saatavaa tuloa – enemmän kuin ensiharvennuksen aikana saatu tulo.

Niinpä, ahneus aiheuttaa ongelman tässäkin osassa ilmastonmuutoksen torjuntaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilinielut, metsänhoito

Miksi metsien hiilinielu pienenee?

Tiistai 8.11.2022 klo 12.02 - Mikko Nikinmaa

Järkytys on ollut suuri, kun viime mittaukset ovat arvioineet, että Suomen maankäyttö on muuttunut hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi. Tämä on erityisen ongelmallista, kun Suomen ilmastopolitiikassa metsien toiminta hiilinieluina on ollut tärkeällä sijalla.

Syytä metsien hiilinielun pienemiseen ei tiedetä (metsäthän ovat edelleen hiilinielu – vaikkakin heikkenevä – muut maankäytön muodot ovat pääasiassa päästöjen lähteitä). Yhdeksi syyksi on esitetty hakkuiden lisääntymistä, mutta sekään ei ole oikein hyvä selitys, ainakaan yksin.

Ehdotankin seuraavassa syytä, joka johtuu ilmastonmuutoksesta ja jota ei yleensä oteta missään huomioon. Valon määrää Suomessa ilmastonmuutos ei ainakaan lisää, pilvipeitteen lisääntymisen vuoksi voi jopa vähentää. Talvikuukausina valon määrä on niin alhainen, että havupuutkaan eivät pysty lainkaan yhteyttämään. Kun ilmastonmuutos nostaa lämpötilaa, niiden hiilidioksidia tuottava hengitys lisääntyy, sitä enemmän mitä enemmän lämpötila nousee. Täten koko sen ajan, kun valo ei riitä yhteytykseen, havupuut ovat hiilidioksidin lähteitä.

Enpä ole nähnyt dataa, joka selvittäisi, onko ehdotuksessani mitään järkeä. Mittausinformaatio maassa on kuitenkin olemassa, joten asian voisi varmistaa. Jos ajatukseni on paikkaansa pitävä, ainut keino estää metsän hiilinielun pieneneminen on estää lämpötilan nousu talvella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilinielut, metsän kasvu, yhteytys

Soiden suojelun ja suobiotooppien ennallistamisen tulisi olla prioriteetteja maankäytössä

Torstai 6.10.2022 klo 11.38 - Mikko Nikinmaa

Soita on vain 3 % maailman maapinta-alasta, mutta ne varastoivat melkein kaksi kertaa niin paljon hiiltä kuin metsät. Pinta-alaa kohti ne absorboivat viisikertaisesti kasvavan metsän absorboiman hiilimäärän.

Tämä tieto on yllättävä. Kun Suomessa on puhuttu metsien merkityksestä hiilinieluina, soiden osuutta hiilen sitomisessa ei ole mainittu ennen kuin parin viime vuoden kuluessa. Viime aikoina on ruvettu tajuamaan, kuinka soistuneen maan muuttaminen viljelymaaksi tai -metsäksi on muuttanut maan hiilen lähteeksi. Niinpä näiden maiden ennallistaminen takaisin soiksi olisi merkittävä osa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua kuten Suomen ilmastopaneeli on esittänyt.

Siksi turpeen käyttö energianlähteenä on vähintään hölmöläisen hommaa. Jo turpeen poltto on verrattavissa kivihiilen ja öljyn käyttöön. Sen lisäksi turpeen nosto tuhoaa suon muuttaen sen tehokkaasta hiilinielusta merkittäväksi hiilipäästöjen aiheuttajaksi vuosikymmenien ajaksi. Soiden suojelu on siksi merkittävää ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Lisäksi soiden ekosysteemeissä on lukuisa joukko eläin- ja kasvilajeja, jotka eivät tule juurikaan toimeen muualla. Näin ollen soiden suojelu on välttämätöntä myös luontokadon pysäyttämiseksi.

En kyllä keksi yhtään syytä, minkä takia turpeen käytöstä energianlähteenä ei pitäisi luopua jopa suunniteltua nopeammin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turve, ilmastonmuutos, hiilinielu

Voihan turve - turve ei ole uusiutuva, ei lisää huoltovarmuutta eikä laske energian hintaa

Tiistai 4.10.2022 klo 18.36 - Mikko Nikinmaa

Kun sähkön ja muunkin energian hinta on räjähdysmäisesti noussut suurimmaksi osaksi sen takia, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut myös siihen, että venäläisen kaasun ja myös öljyn saatavuus ja käyttö Euroopassa on käytännössä loppunut, tietyt tahot vaativat, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulisi tukea, jotta niitä saisi halvemmalla. Samat tahot vaativat, että turve pitäisi julistaa uusiutuvaksi energianlähteeksi. Heidän mukaansa syy energian korkeaan hintaan on suurelta osin kunnianhimoinen ilmastopolitiikka.

Eduskunnan käsiteltäväksi on tullut jo tammikuussa 2021 kansalaisaloite, jossa vaaditaan turpeen julistamista uusiutuvaksi energianlähteeksi niin kauan kuin sen käyttö ei ylitä uuden turpeen muodostumista. Tämä olisi tehtävä huoltovarmuudenkin lisäämiseksi. Nyt kun energian hinta on huimasti kallistunut, kansalaisaloitteen käsittelemisen tarpeellisuudesta muistutetaan. Siksipä on syytä tuoda taas esiin tosiasiat turpeesta, turpeen yhteydestä huoltovarmuuteen ja syystä energian kallistumiseen.

  1. Turve ei ole uusiutuva energianlähde. Joka vuosi tietysti muodostuu uutta turvetta, mutta turpeen muodostuminen kestää jopa tuhansia vuosia. Näin ollen turve olisi uusiutuva, jos aikajänteeksi voitaisiin ottaa sen muodostumiseen kuluva aika, mutta ilmastonmuutoksen aikajänne on kymmeniä eikä tuhansia vuosia.
  2. Turpeen nosto aiheuttaa merkittäviä metaanipäästöjä. Näiden vuoksi turve on ilmastonmuutoksen aikajänteellä ilmaston kannalta jopa huonompi energianlähde kuin pahimpana fossiilisena polttoaineena pidetty ruskohiili.
  3. Euroopassa on ollut vain yksi maa, Irlanti, jossa turpeen poltto on ollut energian/lämmöntuotannossa yhtä tärkeää kuin Suomessa. Irlannissa luovutaan turpeen käytöstä energian lähteenä kokonaan ensi vuonna. Ruotsin turpeen käyttö on ollut niin vähäistä, ettei sitä erikseen vaivauduttu luokittelemaan uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Tämän asian turveintoilijat tuovat esiin ja väittävät sen osoittavan, että Ruotsissa turvetta pidetään uusiutuvana energianlähteenä.
  4. Huoltovarmuusaspekti turpeessa liittyy vain siihen, että sillä voidaan korvata hiili ja öljy – muut uusiutumattomat energianlähteet. Sen sijaan kaikki uusiutuvat energianlähteet ovat täysin kotimaisia. Eli energiantuotannon huoltovarmuutta voidaan parhaiten lisätä uusiutuvaa energiantuotantoa kasvattamalla.
  5. Energian hinnan räjähdysmäinen nousu ei johdu ilmastopolitiikan kunnianhimoisuudesta, vaan siitä, että ilmastopolitiikka ei ole ollut riittävän kunnianhimoista. Fossiilisista polttoaineista ei ole luovuttu riittävän nopeasti. Tämän takia Venäjä pystyy nyt käyttämään energia-asetta Eurooppaa kohtaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, vihreä siirtymä, uusiutumattomat energianlähteet

Pitäisikö ilmastotoimia viivyttää sähkön hinnan nousun vuoksi? NO EI!

Keskiviikko 31.8.2022 klo 16.33 - Mikko Nikinmaa

Nyt kun sähkön hinta on noussut pilviin, ovat useat tahot ruvenneet vaatimaan, että ilmastotoimia pitäisi viivyttää, jotta sähkön hintaa saataisiin lasketuksi. Erityisen kovaäänisiä ovat olleet perussuomalaiset, joiden mielestä tämänhetkiset ilmastosuunnitelmat ovat täysin järjettömät ja ajavat Suomen haaksirikkoon. Ilmastotoimien viivyttäminen olisi kuitenkin askel Venuksen tielle. Eli ne samat tahot, jotka ovat niin huolestuneita rahallisen velan jättämisestä jälkipolville, eivät piittaa lainkaan siitä, onko ilmasto ihmiselämälle kelvollinen.

Melkein puolet suomalaisista on edelleenkin sitä mieltä, ettei mitään merkkejä ilmastonmuutoksesta ole. He naureskelevat IPCC:n kauhuraportoinnille väittäen, etteivät mitkään raporteissa esitetyt skenaariot ole toteutuneet. Ja sitä paitsi, Suomi on asujamäärältään niin vähäinen, ettei millään täällä tehdyillä toimilla ole maailmanlaajuisesti mitään merkitystä. Tuo väite ei aivan pidä paikkaansa. Yhden suomalaisen hiilijalanjälki on sama kuin 20-50 afrikkalaisen. Kun meitä on 5,5 miljoonaa, tämä tarkoittaa, että vastaamme 110-275 miljoonaa afrikkalaista. Jos vähentäisimme hiilidioksidin tuotantomme henkeä kohti puoleen nykyisestä, sen merkitys olisi sangen huima. Sitä paitsi hiilidioksidipäästöjen vähentäminen henkeä kohti puoleen nykyisestä jo tällä hetkellä ei olisi mikään mahdottomuus. Tuskin kukaan perussuomalainenkaan on sitä mieltä, että ruotsalaiset ovat köyhiä. Kuitenkin keskimääräisen ruotsalaisen tämänhetkinen hiilijalanjälki on vain puolet suomalaisen vastaavasta.

Sähkön hinnannousuhan ei johdu ilmastotoimista vaan siitä, että olemme olleet liian riippuvaisia fossiilisista polttoaineista energiantuotannossakin. Nyt kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja käyttää fossiilista energia-asettaan Eurooppaan, kärsimme siitä, että emme ole ajoissa luopuneet fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Mikäli nyt tehdään toimia, jotka suosivat fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, tilannehan vain pahenee.

IPCC:n raportit eivät valitettavasti ole olleet kauhuraportointia. Minkä ensimmäisissä raporteissa ennustettiin tapahtuvan alhaisella todennäköisyydellä, on viimeisissä muuttunut lähes varmaksi. Tänä vuonna tapahtuneiden ilmiöiden on ennustettu sattuvan vasta 2050. Ja tapahtumiahan riittää. Keski- ja Etelä-Euroopassa ei ole ollut koskaan niin kuumaa ja kuivaa kuin tänä kesänä. Tämän vuoden metsäpaloissa vapautunut hiilidioksidimäärä on suurempi kuin koko Euroopan Yhteisön vuodessa tuottama hiilidioksidi. Tuhannet ihmiset ovat kuolleet rankkasateiden aiheuttamiin tulviin Pakistanissa, osassa Intiaa, USA:ta ja Australiaa. Helleaalto Kiinassa on pahempi kuin ainakin 500 vuoteen. Grönlannin jäätikkö on sulanut ennätystahtia, minkä seurauksena merien vedenpinta on noussut keskimäärin yli 30 senttiä. Arktisten alueiden ikirouta on ruvennut sulamaan niin, että sulaneen roudan alapuolelta voi päästä vapautumaan metaania, mikä on parikymmentä kertaa hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu.

Venuksen tie. Niin Venuksen lämpötilahan on 400-500 astetta. Siihen on onneksi matkaa. Mutta jos metsät palavat ja metaani vapautuu, kun ilmastotoimet jätetään tekemättä, joudutaan nopeasti kierteeseen, jossa lämpötila vain nousee. Eli jyrkkä EI ilmastotoimien viivyttämiselle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, energiantuotanto

Vanhemmat kirjoitukset »