Hyvää vesipäivää!

Keskiviikko 22.3.2023 klo 18:58 - Mikko Nikinmaa

Elämä perustuu veteen. Kaikkien eliöiden vesipitoisuus on niiden aktiivisen elämän aikana yli puolet, yleensä 60-70 %. Vain siemenet ja lepoitiöt sekä joidenkin eläinten lepomuodot sisältävät tätä vähemmän vettä – 10-20 %. Mutta siemenetkin rupeavat itämään muuttuen aktiivisiksi kasveiksi vasta kun ne saavat riittävästi vettä. Veden määrä on yksi eläinsolujen tarkimmin säädellyistä muuttujista. Esimerkiksi ihminen selviää hengissä useita viikkoja ilman ruokaa, mutta vain muutamia päiviä ilman vettä.

Yksi veden ominaisuuksista on välttämätöntä sille, että elämä on mahdollista alueilla, joilla on talviaikaan pakkasta. Kuten kaikki tietävät, vesi jäätyy nollassa Celsiusasteessa. Yleensä aineiden tiheys kasvaa kaasusta nesteeseen ja edelleen kiinteään aineeseen. Jos vedenkin osalta olisi näin, painuisi jää pohjaan ja pakkasten vaikutuksesta kaikkien pakkasalueiden vedet muuttuisivat kokonaan jääksi – eivätkä vesikasvit tai -eläimet pystyisi elämään. Mutta vesi on tiheimmillään neljässä asteessa, minkä takia jää syntyy vesien pinnalle ja vesikasvit ja -eläimet voivat elää talvensa kylmässä nesteessä.

Kylmillä alueilla ei juuri koskaan ole liian kuivaa. Sen sijaan lämpötilan noustessa haihtuminen usein ylittää sadannan. Ilmastonmuutoksen myötä kuivat kaudet eri puolilla maapalloa ovat lisääntyneet, minkä seurauksena maataloussadot ovat viime vuosina ruvenneet pienenemään. Pitkään jatkunut nälänhädän pieneneminen onkin 2010-luvun alusta loppunut ja ruvennut taas kasvamaan. Sitten kun sateita tulee, vesi valuu kuivan maan läpi nopeasti. Tämän vuoksi kuiva maa ei ehdi kostua riittävästi kasvien kasvun kannalta.

Vaikka maalla onkin liian vähän vettä, maapallo on sininen planeetta, jonka pinta-alasta melkein kolme neljännestä on meren peitossa. Merien merkitys jopa ilmastonmuutoksen rajoittamisessa on huima. Lähes puolet maapallon hiilidioksidin kulutuksesta ja hapen tuotannosta on merien levien tekemää. Merien saastuminen on vähentänyt merien fotosynteesiä suunnilleen 10 %.

Niinpä, vesi on elämän perusta. Siitä huolimatta veden saatavuuteen ja vesien saastumiseen on suhtauduttu vähätellen. Usein jokia on käytetty viemäreinä ja jätteet on pumpattu pois silmistä putkia pitkin mereen. Vesipäivän tulisikin nousta tärkeäksi päiväksi muistuttamaan meitä veden merkityksestä

Ilmastobarometrin tulokset ovat synkkää luettavaa

Maanantai 27.2.2023 klo 14:53 - Mikko Nikinmaa

Suomalaisten huoli ilmastonmuutoksesta näyttää vähentyneen. Ilmastonmuutoksen merkitystä hallitusohjelmassa voi vähentää. Puhuminen maankäyttösektorin muuttumisesta hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi on turhaa vihervassareiden höpinää. Suomi on pieni ja siksi suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä globaalin ilmastomuutoksen torjunnassa. Niin, jokseenkin kaikki ilmastobarometriin annetut vastaukset osoittavat ihmisten huolen ilmastonmuutoksesta vähentyneen. Ja kun ihmiset eivät näe ilmastonmuutosta yhtä tärkeänä kuin aiemmin, sen merkitys eduskuntavaaleissa vähenee.

Mutta huolimatta ilmastobarometriin vastanneiden ihmisten mielipiteistä, ilmastonmuutos etenee. Kauas etelään ulottuneet pakkasaallotkin ovat osoitus tästä. Säätilaa voimakkaasti määräävät suihkuvirtaukset näyttävät mutkittelevan aiempaa enemmän ja mutkittelua ei voi ennustaa. Virtausten mutkien johdosta Grönlannissa voi olla paljon tavanomaista lämpimämpää ja Kaliforniassa kylmempää.

On tietysti totta, että yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat pieniä, mutta kun keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna ja kun Suomen hiilijalanjälki on samaa tasoa kuin 100 000 000 asukkaan afrikkalaisen valtion, tehtävissä olisi paljonkin eivätkä vaikutukset olisi maailmanlaajuisestikaan mitättömiä. Lisäksi merkityksellistä on maassa vallitseva mielipideilmasto. Jos se on sopiva, voidaan vaatia tiukkojakin ilmastotoimia, jotka toteutetaan. Ja Ruotsin esimerkki osoittaa, että ainakin puoleen päästään ilman elämisen helppouteen vaikuttavia uhrauksia.

Suuressa mittakaavassa talous ja ilmastotoimet sekä valtion velkaantuminen ja ilmastotoimet on tavallisesti esitetty vastakkaisiksi. Mutta onko näin tai tarvitseeko olla näin? Suomen valtionvelan sopeuttamistarpeen on kaikkiaan arveltu olevan 6-10 miljardia euroa. Sopeuttamisen on ajateltu menevän ainakin kahden vaalikauden yli, jolloin sopeutustarve on 3-5 miljardia euroa ensi vaalikaudella. Suurin osa sopeutuksesta olisi mahdollista toteuttaa poistamalla fossiilisien polttoaineiden käytölle annettu suora tai epäsuora valtion tuki, 2-3 miljardia euroa vuodessa. Useat kansantaloustieteilijätkin ovat todenneet tämänhetkisen tukipolitiikan olevan yhteiskunnan kehitystä näivettävän. Mikäli energian käyttöä jatkossakin tuettaisiin, voisi siinä vaatia uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan. Kun rekka ja laivakuljetuksissa tämä ei vielä ole mahdollista, tuen tuleva saaminen nopeuttaisi vetytalouden kehittymistä ja siirtymistä siihen. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta muutos olisi huima, valtionvelkaa saataisiin sopeutetuksi radikaalisti ja Suomen talouteen tulisi yksi tulevaisuuden innovaatioihin perustuva palkki lisää, vain muuttamalla tukipolitiikkaa menneisyydestä tulevaisuuteen katsovaksi.

Tämänkaltaiseen tulevaisuuteen katsomiseen ilmastobarometrin trendit eivät tuo intoa. Siksi tulokset ovat synkkiä. Ihmisten mielipiteisiin pitäisi pystyä vaikuttamaan. Varsinkin kun ilmastonmuutoksen lisäksi luontokato on ruvennut nousemaan oireeksi maapallon varsinaisesta sairaudesta, resurssien ylikäytöstä.

Perussuomalaisten teesit rapauttaisivat hyvinvointivaltion ja ympäristön tilan

Lauantai 11.2.2023 klo 14:28 - Mikko Nikinmaa

Kehitysapu pois, maahanmuutto pois, tukia lapsien saamiseen. Näinkö Suomen hyvinvointivaltiota voidaan kehittää? Kun perussuomalaiset ovat käynnistäneet vaalityönsä, ylläolevat teemat ovat keskiössä. Lisäksi ei tulisi syytää rahaa EU:hun ja joutavanpäiväisiin ilmastotoimiin, kun ne ovat alueita, jotka eivät lisää suomalaisten hyvinvointia. Jaa…alla perustelen, miksi kaikki edellä mainitut teemat ovat sekä hyvinvointivaltiolle että ympäristölle kohtalokkaita.

Aloitan lapsien määrästä. Jos tilastoja katsoo, niistä näkyy selvästi, että syntyvyys keskitasoa korkeammissa tuloluokissa on alhaisempi kuin keskitasoa alemmissa. Absoluuttisesti köyhimpien vanhempien lapsimäärä (pienituloisin 5 %) laskee suunnilleen samalle tasolle kuin suurituloisimman kymmenyksen. Tämä ei ole lainkaan yllättävää. Kaikista kansainvälisistä selvityksistä on käynyt ilmeiseksi, että hyvinvoinnin kasvu ja naisten koulutuksen parantuminen vähentävät lapsien määrää. Naisista tulee muutakin kuin synnytyskoneita. Mutta jos lähdetään siitä, ettei lapsia hankita rahanpuutteen takia, ”synnytystuen” antaminen vaikuttaisi lapsien määrään vain mitättömästi, koska lapsimäärä on pienin niiden joukossa, jotka tukea eivät missään tapauksessa tarvitse. Sitä paitsi, minusta on eettisestikin vastenmielistä, että lapsien hankkiminen kytkettäisiin rahalliseen maksuun. On kuitenkin kaksi ihmisryhmää, joissa vähätuloisuus ja suuri lapsimäärä liittyvät toisiinsa: yksinhuoltajaäidit ja ulkomaalaistaustaiset vanhemmat. Jotta näissä ryhmissä kasvavat lapset eivät syrjäytyisi, vaan heistä tulisi yhteiskunnan toiminnalle tuloa tuottavia kansalaisia, olisi sosiaalietuuksien keinoin heidän elämäänsä tuettava.

Ympäristön kannalta maapallon väestön pitäisi vähetä. Kun maapallolla on alueita, joissa väestö kasvaa ja toisia (kuten Suomi), joissa väestö pienenee, tulisi väestön tasapainottamiseksi maahanmuuttoa maihin, joissa väestö pienenee, lisätä maista, joissa väestö kasvaa. Tällöin käy melkein väistämättä aluksi niin, että perheiden suuren koon vuoksi ne tarvitsevat lapsiperheille kuuluvia sosiaalietuja. Tämä vaihe kestää kuitenkin vain 10-15 vuotta, minkä jälkeen kasvavat lapset siirtyvät työmarkkinoille. Suurin este sujuvaan siirtymiseen työelämään on, että rasismi on Suomessa voimissaan: poikkeavan näköistä hyvääkään työntekijää ei helposti hyväksytä. Ja lisäksi, missä on perussuomalaisten inhimillisyys: kun katselee kuvia Syyriasta tai Afrikan Sarvesta ja näkee nälkäkuoleman partaalla riutuvan lapsen, ei voi kuin ihmetellä kovaa maahantulovastustusta. Saisihan lapsi vähimmilläänkin elämisen mahdollisuuden täällä.

Yksi suurimmista ongelmista maahanmuutossa on, että erilaisten pakolaisten, jotka ovat paenneet sotaa, nälkää tai katastrofeja, keskuudessa rikollisuus näyttää olevan paljon korkeampaa kuin Suomen kantaväestössä. Tähän on kaksi pääasiallista syytä, joista voimme vaikuttaa toiseen. Pystymme, jos haluamme, kotouttamaan ulkomaalaiset. Kotouttaminen tarkoittaa, että he tuntevat olevansa tervetulleita, pääsevät tekemään töitä ja käymään koulua. Kotouttaminen on mahdollista, minkä osoittaa se, että pienillä paikkakunnilla, joissa kaikki tuntevat toisensa, maahanmuuttajat pystyvät integroitumaan yhteiskuntaan paremmin kuin suurilla. Muukalaiskielteinen ilmapiiri, jota perussuomalaiset luovat, vaikeuttaa kotoutumista. Toiseen syyhyn, joka vaikuttaa rikollisuuteenkin, emme pysty vaikuttamaan. Kun pakolaiset ovat joutuneet kokemaan sotaa, puutetta ja usein viranomaisten mielivaltaa sekä ovat kulkeneet ihmissalakuljettajien täpötäysissä veneissä yli Välimeren, useiden mieli on särkynyt niin, että he eivät usko kunnollisen elämän enää olevan mahdollista ja viranomaisten olevan luotettavia. Tämän kaltaisissa tapauksissa olisi ilman muuta parasta, että elinoloja pakolaisten lähtöpaikoissa pystyttäisiin parantamaan niin, ettei lähtö enää olisi tarpeen. Mutta miten tämä tehdään, jos kehitysapua vähennetään tai se lopetetaan kokonaan?

Maapallon ympäristön ja Suomen väestön riittävyyden kannalta maahanmuuton ja elinolojen parantamisen potentiaalisilla lähtöpaikoilla tulisi toimia yhdessä. Jos toimissa onnistutaan, se vähentää laitonta maahanmuuttoa sekä poliisi- ja rajavartiolaitoksen määrärahatarvetta. Lisäksi sillä toteutettaisiin kestävää kehitystä. Siispä Suomen talouden tilanteen parantamiseksi pitäisi kehitysapua lisätä.

Perussuomalaisten kannattajien mielipiteiden mukaan ilmastonmuutosta ja ympäristön laadun heikkenemistä ei ole tapahtumassa, joten niihin varautumiseen laitetut rahat ovat silkkaa tuhlausta. Suomen ilmastotoimet ovat heidän mukaansa turhan kunnianhimoisia. Tämä suhtautuminen unohtaa tosiasian, että Suomi on osa maapalloa ja kaikki muutokset ilmastossa koskevat myös meitä. Lisäksi Suomen talouden kannalta olisi edullista, jos olisimme edelläkävijöitä. Jokseenkin kaikkialla teollinen toiminta pyrkii ilmastoystävälliseen tuotantoon. Tämän ansiosta ne, jotka toimivat alan edelläkävijöinä, saavat tuotteilleen ja tekniikoilleen uusia markkinoita. Sen sijaan ne, jotka pitäytyvät vanhoissa keinoissa muka säästöjä saadakseen, menettävät markkinoita koko ajan. Samalla kutistuvat myös mahdollisuudet ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa – tätäkö perussuomalaiset haluavat? On myös muistettava, että Suomen viisi miljoonaa asukasta aiheuttavat yhtä suuren hiilijalanjäljen kuin suunnilleen sata miljoonaa afrikkalaista. Näin ollen Suomessa tehtävien päästövähennysten merkitys on suunnilleen yhtä suuri kuin suurimpien Afrikan maiden.

Ja lopuksi EU-vastaisuus. Ympäristötoimissa Euroopan Unioni on maapallon ylivoimainen edelläkävijä. Kun sen taloudellinen merkitys on kokonaisuutena maailman suurin, EU:n merkitys ilmasto- ja ympäristötoimien vaatijana on useimmiten riittävä siihen, että EU:n ehdotukset ovat tärkeässä asemassa maailmanlaajuisia standardeja laadittaessa. Jos Suomi olisi yksin eikä osana suurta yhteisöä, puheillamme olisi tuskin mitään merkitystä. Lisäksi pieni Suomi elää viennistä, josta suurin osa menee EU:n alueelle. Kun alueella on sisämarkkinat ja yhteiset ympäristösäännöt, on kauppa muun Euroopan kanssa suunnilleen samanlaista kuin lähikaupassa käynti.

Niin, kaikki perussuomalaisten esittämät teesit hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi itse asiassa rapauttavat sitä. Ne rapauttavat sekä yhteiskunnan että ympäristön tilan. Perussuomalaisille kuten muillekin populisteille on tyypillistä halu palata menneeseen aikaan, jolloin kaikki oli paremmin kuin nyt. Mutta aika kultaa muistot: lapsuuden kesäkuut olivat aina aurinkoisia ja lämpimiä, vaikka mittausten mukaan ne olivat sateisempia ja kylmempiä kuin nykyiset.

Vihreä siirtymä vaaliteemaksi - se on katse tulevaisuuteen

Maanantai 9.1.2023 klo 20:09 - Mikko Nikinmaa

Kun poliittisten puolueiden puheita ja kannatuksen muutoksia seuraa, näkee selvän päälinjan. Oppositiopuolueet, erityisesti viime aikoina kannatustaan nostanut Perussuomalaiset, ratsastaa konservatismilla. Mitään muutoksia ei pitäisi tehdä, ilmastotoimista olisi syytä luopua ja niiltä osin kuin voidaan, fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa ja autoliikenteessä tulisi jatkaa. Tämä on Perussuomalaisten lisäksi kaikkien populistipuolueiden päähaave: halutaan palata entisiin hyviin aikoihin.

Mutta mahtaako haaveilu vanhoista hyvistä ajoista olla keino tulevaisuudesta selviämiseksi? Nythän asia on niin, että kaikessa taloudellisessa toiminnassa energiantuotannosta teollisuuteen uudet investoinnit ja tuotantotavat pyrkivät ratkaisuihin, joissa hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni, fossiilisista polttoaineista luovutaan ja niistä valmistettu muovi korvataan muilla materiaaleilla. Kun tämä on lähtökohta, niin taloudellisen menestyksen takeeksi ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilariksi tuleekin kaikki se, jota Perussuomalaiset vastustavat.

Vihreä siirtymä on koko Pohjolan valttikortti maailmantaloudessa. Täällä energiantuotanto on jo melkein kokonaan fossiilisista polttoaineista riippumatonta ja sähkönsiirtoverkot hyvälaatuisia. Tätä taustaa voivat kaikki teollisuusyritykset, jotka haluavat vähentää hiilijalanjälkeä, hyödyntää investoinneissaan. Hiilivapaa teräs, vetytalous jne. ovat kaikki Suomen uusia kilpailuvaltteja, jotka perustuvat Perussuomalaisten kammoamaan vihreään siirtymään.

Miksi ihmiset suurin joukoin sanovat äänestävänsä Pohjois-Korean tielle vievää menneisyyteen haikailua eivätkä uusia mahdollisuuksia tuovaa vihreää siirtymää.

Metsien kasvu hyytyy, kun ensiharvennus on liian rajua

Keskiviikko 4.1.2023 klo 18:35 - Mikko Nikinmaa

Suomen metsien merkitys hiilinieluina on vähentynyt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että yksi syistä metsien hiilidioksidintuotantoon on, että lämpötilan kohotessa talvella havupuutkaan eivät valon puutteen vuoksi pysty yhteyttämään (kuluttamaan hiilidioksidia), mutta niiden täytyy hengittää (tuottaa hiilidioksidia). Mitä korkeampi talvilämpötila on sitä enemmän ne tuottavat hiilidioksidia. Niin ilmastonmuutos on itseään ruokkiva ilmiö: kun lämpötila nousee, havupuiden kyky sitoa hiilidioksidia pienenee.

Viime aikoina on uutisoitu paljon toisesta syystä, joka näyttää merkittävältä. Kun puupeltoja kasvatetaan, ensimmäinen merkittävä vaihe taimikon perustamisen jälkeen on ensiharvennus. Jos puupeltoa harvennetaan liikaa, puuston kokonaiskasvu pienenee (eli hiilidioksidin sidonta vähenee). Kuvittelisi, että omistajat pyrkisivät ensiharvennuksissakin maksimoimaan puustonsa kasvun, mutta näin ei näytä olevan. Noin 60 % ensiharvennuksista tehdään niin, että puuston kasvu myöhemmin heikkenee. Tämä ei kyllä tue mantraa, jonka mukaan suomalainen metsänhoito on niin hyvätasoista, etteivät ulkomaalaiset saa siihen puuttua.

Miksi sitten harvennuksia ei tehdä myöhempää puuntuotantoa maksimoiden? Yksi syy taitaa olla se, että metsätyökoneita ei ole suunniteltu niin, että puustoa harvennettaisiin riittävän vähän. Toinen syy voi olla ahneus. Ensiharvennuksenkin puuaines saadaan myydyksi. Ei tule mieleen, että osa siitä rahasta vähentää myöhempää puupellosta saatavaa tuloa – enemmän kuin ensiharvennuksen aikana saatu tulo.

Niinpä, ahneus aiheuttaa ongelman tässäkin osassa ilmastonmuutoksen torjuntaa. 

Miksi metsien hiilinielu pienenee?

Tiistai 8.11.2022 klo 12:02 - Mikko Nikinmaa

Järkytys on ollut suuri, kun viime mittaukset ovat arvioineet, että Suomen maankäyttö on muuttunut hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi. Tämä on erityisen ongelmallista, kun Suomen ilmastopolitiikassa metsien toiminta hiilinieluina on ollut tärkeällä sijalla.

Syytä metsien hiilinielun pienemiseen ei tiedetä (metsäthän ovat edelleen hiilinielu – vaikkakin heikkenevä – muut maankäytön muodot ovat pääasiassa päästöjen lähteitä). Yhdeksi syyksi on esitetty hakkuiden lisääntymistä, mutta sekään ei ole oikein hyvä selitys, ainakaan yksin.

Ehdotankin seuraavassa syytä, joka johtuu ilmastonmuutoksesta ja jota ei yleensä oteta missään huomioon. Valon määrää Suomessa ilmastonmuutos ei ainakaan lisää, pilvipeitteen lisääntymisen vuoksi voi jopa vähentää. Talvikuukausina valon määrä on niin alhainen, että havupuutkaan eivät pysty lainkaan yhteyttämään. Kun ilmastonmuutos nostaa lämpötilaa, niiden hiilidioksidia tuottava hengitys lisääntyy, sitä enemmän mitä enemmän lämpötila nousee. Täten koko sen ajan, kun valo ei riitä yhteytykseen, havupuut ovat hiilidioksidin lähteitä.

Enpä ole nähnyt dataa, joka selvittäisi, onko ehdotuksessani mitään järkeä. Mittausinformaatio maassa on kuitenkin olemassa, joten asian voisi varmistaa. Jos ajatukseni on paikkaansa pitävä, ainut keino estää metsän hiilinielun pieneneminen on estää lämpötilan nousu talvella.

Soiden suojelun ja suobiotooppien ennallistamisen tulisi olla prioriteetteja maankäytössä

Torstai 6.10.2022 klo 11:38 - Mikko Nikinmaa

Soita on vain 3 % maailman maapinta-alasta, mutta ne varastoivat melkein kaksi kertaa niin paljon hiiltä kuin metsät. Pinta-alaa kohti ne absorboivat viisikertaisesti kasvavan metsän absorboiman hiilimäärän.

Tämä tieto on yllättävä. Kun Suomessa on puhuttu metsien merkityksestä hiilinieluina, soiden osuutta hiilen sitomisessa ei ole mainittu ennen kuin parin viime vuoden kuluessa. Viime aikoina on ruvettu tajuamaan, kuinka soistuneen maan muuttaminen viljelymaaksi tai -metsäksi on muuttanut maan hiilen lähteeksi. Niinpä näiden maiden ennallistaminen takaisin soiksi olisi merkittävä osa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua kuten Suomen ilmastopaneeli on esittänyt.

Siksi turpeen käyttö energianlähteenä on vähintään hölmöläisen hommaa. Jo turpeen poltto on verrattavissa kivihiilen ja öljyn käyttöön. Sen lisäksi turpeen nosto tuhoaa suon muuttaen sen tehokkaasta hiilinielusta merkittäväksi hiilipäästöjen aiheuttajaksi vuosikymmenien ajaksi. Soiden suojelu on siksi merkittävää ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Lisäksi soiden ekosysteemeissä on lukuisa joukko eläin- ja kasvilajeja, jotka eivät tule juurikaan toimeen muualla. Näin ollen soiden suojelu on välttämätöntä myös luontokadon pysäyttämiseksi.

En kyllä keksi yhtään syytä, minkä takia turpeen käytöstä energianlähteenä ei pitäisi luopua jopa suunniteltua nopeammin.

Voihan turve - turve ei ole uusiutuva, ei lisää huoltovarmuutta eikä laske energian hintaa

Tiistai 4.10.2022 klo 18:36 - Mikko Nikinmaa

Kun sähkön ja muunkin energian hinta on räjähdysmäisesti noussut suurimmaksi osaksi sen takia, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut myös siihen, että venäläisen kaasun ja myös öljyn saatavuus ja käyttö Euroopassa on käytännössä loppunut, tietyt tahot vaativat, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulisi tukea, jotta niitä saisi halvemmalla. Samat tahot vaativat, että turve pitäisi julistaa uusiutuvaksi energianlähteeksi. Heidän mukaansa syy energian korkeaan hintaan on suurelta osin kunnianhimoinen ilmastopolitiikka.

Eduskunnan käsiteltäväksi on tullut jo tammikuussa 2021 kansalaisaloite, jossa vaaditaan turpeen julistamista uusiutuvaksi energianlähteeksi niin kauan kuin sen käyttö ei ylitä uuden turpeen muodostumista. Tämä olisi tehtävä huoltovarmuudenkin lisäämiseksi. Nyt kun energian hinta on huimasti kallistunut, kansalaisaloitteen käsittelemisen tarpeellisuudesta muistutetaan. Siksipä on syytä tuoda taas esiin tosiasiat turpeesta, turpeen yhteydestä huoltovarmuuteen ja syystä energian kallistumiseen.

1. Turve ei ole uusiutuva energianlähde. Joka vuosi tietysti muodostuu uutta turvetta, mutta turpeen muodostuminen kestää jopa tuhansia vuosia. Näin ollen turve olisi uusiutuva, jos aikajänteeksi voitaisiin ottaa sen muodostumiseen kuluva aika, mutta ilmastonmuutoksen aikajänne on kymmeniä eikä tuhansia vuosia.
2. Turpeen nosto aiheuttaa merkittäviä metaanipäästöjä. Näiden vuoksi turve on ilmastonmuutoksen aikajänteellä ilmaston kannalta jopa huonompi energianlähde kuin pahimpana fossiilisena polttoaineena pidetty ruskohiili.
3. Euroopassa on ollut vain yksi maa, Irlanti, jossa turpeen poltto on ollut energian/lämmöntuotannossa yhtä tärkeää kuin Suomessa. Irlannissa luovutaan turpeen käytöstä energian lähteenä kokonaan ensi vuonna. Ruotsin turpeen käyttö on ollut niin vähäistä, ettei sitä erikseen vaivauduttu luokittelemaan uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Tämän asian turveintoilijat tuovat esiin ja väittävät sen osoittavan, että Ruotsissa turvetta pidetään uusiutuvana energianlähteenä.
4. Huoltovarmuusaspekti turpeessa liittyy vain siihen, että sillä voidaan korvata hiili ja öljy – muut uusiutumattomat energianlähteet. Sen sijaan kaikki uusiutuvat energianlähteet ovat täysin kotimaisia. Eli energiantuotannon huoltovarmuutta voidaan parhaiten lisätä uusiutuvaa energiantuotantoa kasvattamalla.
5. Energian hinnan räjähdysmäinen nousu ei johdu ilmastopolitiikan kunnianhimoisuudesta, vaan siitä, että ilmastopolitiikka ei ole ollut riittävän kunnianhimoista. Fossiilisista polttoaineista ei ole luovuttu riittävän nopeasti. Tämän takia Venäjä pystyy nyt käyttämään energia-asetta Eurooppaa kohtaan.

Pitäisikö ilmastotoimia viivyttää sähkön hinnan nousun vuoksi? NO EI!

Keskiviikko 31.8.2022 klo 16:33 - Mikko Nikinmaa

Nyt kun sähkön hinta on noussut pilviin, ovat useat tahot ruvenneet vaatimaan, että ilmastotoimia pitäisi viivyttää, jotta sähkön hintaa saataisiin lasketuksi. Erityisen kovaäänisiä ovat olleet perussuomalaiset, joiden mielestä tämänhetkiset ilmastosuunnitelmat ovat täysin järjettömät ja ajavat Suomen haaksirikkoon. Ilmastotoimien viivyttäminen olisi kuitenkin askel Venuksen tielle. Eli ne samat tahot, jotka ovat niin huolestuneita rahallisen velan jättämisestä jälkipolville, eivät piittaa lainkaan siitä, onko ilmasto ihmiselämälle kelvollinen.

Melkein puolet suomalaisista on edelleenkin sitä mieltä, ettei mitään merkkejä ilmastonmuutoksesta ole. He naureskelevat IPCC:n kauhuraportoinnille väittäen, etteivät mitkään raporteissa esitetyt skenaariot ole toteutuneet. Ja sitä paitsi, Suomi on asujamäärältään niin vähäinen, ettei millään täällä tehdyillä toimilla ole maailmanlaajuisesti mitään merkitystä. Tuo väite ei aivan pidä paikkaansa. Yhden suomalaisen hiilijalanjälki on sama kuin 20-50 afrikkalaisen. Kun meitä on 5,5 miljoonaa, tämä tarkoittaa, että vastaamme 110-275 miljoonaa afrikkalaista. Jos vähentäisimme hiilidioksidin tuotantomme henkeä kohti puoleen nykyisestä, sen merkitys olisi sangen huima. Sitä paitsi hiilidioksidipäästöjen vähentäminen henkeä kohti puoleen nykyisestä jo tällä hetkellä ei olisi mikään mahdottomuus. Tuskin kukaan perussuomalainenkaan on sitä mieltä, että ruotsalaiset ovat köyhiä. Kuitenkin keskimääräisen ruotsalaisen tämänhetkinen hiilijalanjälki on vain puolet suomalaisen vastaavasta.

Sähkön hinnannousuhan ei johdu ilmastotoimista vaan siitä, että olemme olleet liian riippuvaisia fossiilisista polttoaineista energiantuotannossakin. Nyt kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja käyttää fossiilista energia-asettaan Eurooppaan, kärsimme siitä, että emme ole ajoissa luopuneet fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Mikäli nyt tehdään toimia, jotka suosivat fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, tilannehan vain pahenee.

IPCC:n raportit eivät valitettavasti ole olleet kauhuraportointia. Minkä ensimmäisissä raporteissa ennustettiin tapahtuvan alhaisella todennäköisyydellä, on viimeisissä muuttunut lähes varmaksi. Tänä vuonna tapahtuneiden ilmiöiden on ennustettu sattuvan vasta 2050. Ja tapahtumiahan riittää. Keski- ja Etelä-Euroopassa ei ole ollut koskaan niin kuumaa ja kuivaa kuin tänä kesänä. Tämän vuoden metsäpaloissa vapautunut hiilidioksidimäärä on suurempi kuin koko Euroopan Yhteisön vuodessa tuottama hiilidioksidi. Tuhannet ihmiset ovat kuolleet rankkasateiden aiheuttamiin tulviin Pakistanissa, osassa Intiaa, USA:ta ja Australiaa. Helleaalto Kiinassa on pahempi kuin ainakin 500 vuoteen. Grönlannin jäätikkö on sulanut ennätystahtia, minkä seurauksena merien vedenpinta on noussut keskimäärin yli 30 senttiä. Arktisten alueiden ikirouta on ruvennut sulamaan niin, että sulaneen roudan alapuolelta voi päästä vapautumaan metaania, mikä on parikymmentä kertaa hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu.

Venuksen tie. Niin Venuksen lämpötilahan on 400-500 astetta. Siihen on onneksi matkaa. Mutta jos metsät palavat ja metaani vapautuu, kun ilmastotoimet jätetään tekemättä, joudutaan nopeasti kierteeseen, jossa lämpötila vain nousee. Eli jyrkkä EI ilmastotoimien viivyttämiselle.

Härkäsimppu katoaa

Perjantai 12.8.2022 klo 9:05 - Mikko Nikinmaa

Härkäsimppu katoaa

Itämeren syntyessä sillä oli jonkin aikaa yhteys Vienanmereen. Sitä kautta jotkut kylmän veden kalat kuten härkäsimppu tulivat ja jäivät meidän mereemme. Ruma, sarvipäinen ja piikikäs härkäsimppu kutee sydäntalvella. Sen vihreä mäti on suurta herkkua, suunnilleen ainut yleisesti ruokana käytettävä osa kalaa (jotkut tosin tekevät härkäsimppusoppaakin). Kun vesi rupeaa keväällä lämpiämään, härkäsimppu siirtyy syvemmälle ja syvemmälle kylmää vettä etsimään. Se ei selviä yli kymmenen asteen lämpötilassa. Suomenlahden keskisyvyys on 38 m. Tässä syvyydessä vesi on perinteisesti ollut alle kymmenasteista. Viimeisten 20-30 vuoden aikana syvän veden lämpötila on kuitenkin noussut 2-3 astetta, joten härkäsimpun kaltaisella kylmän veden pohjakalalla rupeaa olemaan ongelma lämpötilan nousun takia.

Suomenlahden syvin kohta on 123 metriä. Siellä lämpötila vielä säilyy alle kymmenasteisena, mutta kaikissa Itämeren syvänteissä härkäsimppu kohtaa toisen ongelman. Syvänteiden happipitoisuus on laskenut niin alhaiseksi, ettei se riitä kalan elämään. Niinpä härkäsimppu ei pysy pääosassa Suomenlahden pohjia hengissä veden lämpenemisen takia, muttei voi mennä syvänteisiinkään, kun niissä kuolee hapenpuutteeseen.

Härkäsimpusta voikin tulla ensimmäinen kalalaji, joka katoaa Suomenlahdelta yksiselitteisesti ilmastonmuutoksen takia. Paljon ei auta se, että Suomenlahden vedenlaatu näyttää viime vuosina parantuneen, kun ilmastonmuutos nostaa lämpötilaa. Pohjanlahdella kala vielä sinnittelee, mutta järvien härkäsimppupopulaatiot kokevat varmaan saman kohtalon kuin lajitoverinsa Suomenlahdella. Härkäsimppu ei ole kala, jonka katoamisesta useimmat kalastajat olisivat harmistuneita. Paremminkin päinvastoin: kun ennen vanhaan verkoissa oli paljon härkäsimppuja, niiden poistaminen oli vaikeaa puuhaa. Mutta se mikä nyt on tapahtumassa härkäsimpulle on odotettavissa muille kylmänveden kaloille lähivuosina; vaaravyöhykkeessä ovat ainakin siika, meritaimen ja lohi.

Viherpesua!

Lauantai 2.7.2022 klo 19:41 - Mikko Nikinmaa

Mainoksissa kaikki toimivat vastuullisesti, tuotanto on kestävää ja luontoarvoja kunnioittavaa. Hiilidioksidijalanjälki on pieni, biodiversiteettiä kunnioitetaan jne. Jos yritysten verkkosivut tai tuotteiden mainokset pitäisivät paikkaansa, luontokatoa tai ilmastonmuutosta ei olisi.

Kun mainoksien totuusarvoa on selvitetty, on osoittautunut, että yli puolet niistä ei pidä paikkaansa. Suurin osa lopuistakin esittää väitteitä tai kommentteja, jotka ovat niin epäspesifisiä, että niiden antama informaatio on mitätön. Ilmasto- ja luontoystävällisyys onkin tullut samanlaiseksi myyntivaltiksi kuin vähärasvainen, laktoositon, sokerivapaa jne. Kun asia on muotia, sitä käytetään mainoksessa. Tällä tavalla yritetään saada ihmiset ostamaan tuotetta, kun sitä mainostetaan ympäristöystävälliseksi. Näin tehdään, vaikka tuotteen ympäristövaikutuksista ei olisi varmaa tietoa. Mitä muuta tämä on kuin viherpesua!

Aja hiljaa isi nyt vain...

Tiistai 21.6.2022 klo 15:16 - Mikko Nikinmaa

Paluu muisteloihin, kun kaikilla oli kuplavolkkari ja suosittu lapsen laulama laulu kehotti isää ajamaan töihin hiljaa ”niin sitten illalla leikitään”. Tuo aika oli 1960-lukua, jolloin maapallolla oli ihmisiä kolmisen miljardia ja autoja Suomessa 500 000, kun niitä nyt on vajaat kolme miljoonaa. Silloisella kulutustasolla ja ihmismäärällä maapallo olisi hyvin riittänyt ihmiskunnan vuotuiseen kulutukseen eikä ilmaston muutoskaan olisi huolena. Paluu vanhoihin hyviin aikoihinhan on kaikkien populistien haave. Siinä vain unohdetaan, että ihmisten määrä maapallolla on melkein kolminkertaistunut, keskimääräinen kulutustaso moninkertaistunut ja kuilu köyhien ja rikkaiden maapallon alueiden välillä suurentunut huimasti: kun 1970 maapallon köyhimmän ja rikkaimman 25 %:n BKT:n ero oli 10-kertainen, 2010 se oli yli 20-kertainen. Jos voisimme palata vanhoihin hyviin aikoihin 1960-luvulla niin, että kaikki silloiset demografian ja talouden tunnusluvut olisivat voimassa, kaikki ympäristön tilasta huolestuneet hyppisivät riemusta.

Mutta tekstini otsikko ei johtunut halusta palata menneeseen, vaan siitä, mitä voitaisiin tehdä nyt. Bensiinin hintahan on viime syksystä noussut huimasti. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen, ja kaikille ilmiselvä, on se, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan venäläisen öljyn osto Euroopassa on lähes loppunut ja kun yksi suurimmista öljyn myyjistä on pois markkinoilta, markkinoilla olevan öljyn määrä vähenee ja hinta nousee. Öljy-yhtiöt ovatkin viime kuukausina tehneet ennätysmäisiä voittoja, Ukrainan sodan ansiosta. Toinen syy on se, että öljyn tuottajat ovat tietysti huomanneet, että öljytuloja saa enää vain vähän aikaa, kun fossiilisista polttoaineista luovutaan. Niinpä ne maksimoivat voittonsa niin kauan kuin öljytuotteilla on menekkiä.

Lämpötilat ovat eri puolilla maapalloa nousseet nopeammin ja korkeammalle kuin on ennustettu. Onkin melko varmaa, ettei lämpötilan nousua pystytä rajoittamaan Pariisin ilmastosopimuksessa toivottuun 1.5 asteeseen. Kuitenkin kaikki toimet, jotka tehdään lämpötilan nousun rajoittamiseksi vähentävät muutoksen suuruutta ja siten haitallisia vaikutuksia luontoon ja ihmiseen. Sen sijaan, että voivotellaan bensiinin hinnan nousua ja vaaditaan hinnan laskua, jotta käytetyn polttoaineen määrä voisi säilyä ennallaan, voitaisiinkin hyväksyä se, että hinnan nousun takia autoa käytetään vähemmin. Tällöinhän öljyn kokonaiskulutus vähenee ja sen myötä hiilidioksidipäästöt.

Polttoaineen kokonaiskulutusta vähentäisi tehokkaasti myös ajonopeuden lasku. Kun 1970-luvulla oli öljykriisi, määrättiin kattonopeus. Se vähensi polttoaineen kokonaiskulutusta selvästi. Tekemällä samanlainen määräys nyt, esimerkiksi määräämällä 80 km/h kattonopeus, bensiininkulutus vähenisi noin 15 % nykyisestä. Tämä vähentäisi sekä bensiinin hinnannousun vaikutusta kulkukustannuksiin että hiilidioksidipäästöjä. Ja ainut haitta olisi se, että matkaan kuluisi nykyistä hieman pidempi aika. Mutta sen verran epämukavuutta kai voisi odottaa ihmisten hyväksyvän ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Itsekkyys ja ahneus - taloudellisen menestyksen ja palkkapolitiikan peruspilarit

Sunnuntai 12.6.2022 klo 18:18 - Mikko Nikinmaa

Afrikan itärannikon savannialueella ovat sateet jääneet tulematta jo neljänä vuonna peräkkäin. Intian niemimaan lämpötilat ovat olleet yli 40 astetta – lämpöaalto on tullut jo paria kuukautta aikaisemmin kuin tavallisesti. Koko USA:n alueella näyttävät lämpötilat jo nyt, kesäkuun alkupuolella, saavuttavan ennätyksiä. Useilla paikkakunnilla pelätään 40 asteen rajapyykin ylittyvän.

Mutta…inflaatio on noussut niin paljon, että suomalaisten ostovoima uhkaa alentua, jos ei saada lisää liksaa ja veroja alemmas. Ostovoimanhan pitää kohota ja kansantuotteen kasvaa. Miksi? Varmaan siksi, että maapallon lämpötila nousee ennätyksiin entistä nopeammin. Suomen luonnonvarojen käyttö on nykyisin niin suurta, että tarvittaisiin kolme maapalloa, jotta kulutus olisi kestävää. Silti koko talous perustuu siihen, että haluamme vain lisää. Kun vielä 1970-luvun alussa yksi maapallo olisi riittänyt, kulutuksen määrän tulisi palata 50 vuoden takaiseen. Paluuta vanhaanhan kaikki populistit haluavat. Kun vietti nuoruutensa 1970-luvulla, ei lainkaan tunne, että silloin oli liian vähän tavaroita saatavilla. Kuitenkin kulutuksemme on kolminkertaistunut niistä ajoista. Eli palkankorotusten sijaan meidän pitäisi vaatia palkanalennuksia.

Viidenkymmenen vuoden takaisesta ajasta maapallon väestömäärä on yli kaksinkertaistunut. Pääosa väestönkasvusta on tapahtunut Aasiassa ja Afrikassa. Samoin viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Euroopan energiankulutus on jopa vähentynyt, kun se Aasiassa ja Afrikassa on kasvanut suunnilleen samassa tahdissa kuin väestö. Tästä populistit ovat tehneet sen johtopäätöksen, että kyllähän me voimme jatkaa elämäämme kuten ennenkin, mutta niiden köyhien pitää ruveta tekemään muutos: sekä rajoittaa väestönkasvua että lopettaa energiankulutuksen kasvu ilmastonmuutoksen estämiseksi. Tätä ajattelutapaa voi sanoa ilmastoimperialismiksi. Siinä unohdetaan, että meidän elämäntapamme vaatii kolmen maapallon resurssit vuodessa. Jos sen sijaan lähtökohtana olisi, että me rikkaat vähentäisimme kulutuksemme 1970-luvun alun tasolle ja tällöin vapautuvat resurssit käytettäisiin Aasian ja Afrikan alueiden kehittämiseen, ilmastonmuutos olisi mahdollista torjua, kun eriarvoisuus maapallon eri osien välillä katoaisi.

Itsekäs ja ahne ajattelu kuitenkin estää tuon. Mitä me siitä hyötyisimme? Niin, mitä? Ensinnäkin todennäköisyys pakolaisuuteen pienenisi, kun elinolot nykyisin köyhillä alueilla paranisivat huimasti. Parantuvat elinolosuhteet mahdollistaisivat koulutusta, mikä on tehokkain keino syntyvyyden laskuun. Kun koulutus paranisi, diktaattorien asema heikkenisi: heidän menestyksensä perustuu siihen, että kansa tietää mahdollisimman vähän.

On tietysti utopiaa, että itsekkyys ja ahneus taloudellisen menestyksen kulmakivinä katoaisivat. Mutta jos osakeyhtiölakia muutettaisiin niin, että sen sijaan, että ”yhtiön tehtävänä on tuottaa voittoa osakkailleen” tehtävänä olisi tuottaa voittoa osakkailleen ympäristön sallimissa rajoissa, yritysten toiminta varmasti muuttuisi ympäristöystävällisemmäksi. Lähtökohdan muutos varmaan muuttaisi yleistä asennettakin. Elon Muskin miljardit olisivat paljon suuremmaksi hyödyksi, jos niiden avulla lapset pääsisivät kouluun kuin lyhyiden avaruusmatkojen rahoituksessa.

Vesi - elämän ehto

Tiistai 26.4.2022 klo 16:17 - Mikko Nikinmaa

Kaikki elävä on pääosin vettä. Elävien solujen vesipitoisuus on 60-75 %. Vähän vettä (muutama prosentti) on vain lepoitiöissä ja siemenissä. Ne voivat herätä henkiin jopa vuosikymmenien tai vuosisatojen jälkeen, kun saavat vettä. Kasvien siemenet itävät – eli muuttuvat eläviksi – kun kevät koittaa, lumi sulaa kostuttaen maan ja aurinko lämmittää. Kuten Pursiainen, Lajunen, Hohtola ja Peltomäki kirjoittivat Docendon 2014 kirjassaan, kaiken takana onkin vesi.

Nykymuotoista elämää ei voisi olla ilman vettä. Siksi ihmisenkin vesitasapainon säätely on tarkempaa kuin minkään muun elintoiminnon, ja syystäkin. Meidän tapauksessamme jo alle 10 %:n vesipitoisuuden lasku n. 60 %:iin painostamme aiheuttaisi kuoleman. Onneksi munuaisemme ovat tehokkaat ja pystyvät säätelemään eritettävän veden määrää puolesta pariinkymmeneen litraan vuorokaudessa. Munuaisten teho ei kuitenkaan riitä, jos ihminen joutuu olemaan pitkään kuivassa ja kuumassa, jos juomaveden määrä on riittämätön. Tällainen tilanne on ilmastonmuutoksen myötä tullut jokapäiväiseksi eri puolilla maapalloa. Jo tällä hetkellä arvellaan veden riittämättömyyden aiheuttavan jopa useiden miljoonien ihmisten kuoleman vuodessa. Suoranainen veden riittämättömyys ei ole kuitenkaan ainut maapallon vesivaroihin liittyvä ongelma.

Avaruudesta katsoenhan maapallo on sininen planeetta. Yli 70 % sen pinta-alasta on vesistöjä. Tästä vedestä on kuitenkin vain prosentin verran eläinten juomavedeksi sopivaa makeaa vettä. Lisäksi makea vesi jakautuu niin, että sen saatavuus on hyvä alueilla, joissa ihmisiä ja eläimiä on vähän ja huono siellä, missä heitä on paljon. Vesistöihin on perinteisesti suhtauduttu niin, että sinne on voinut kaataa kaikki jätteet ja kalastaa meret tyhjiksi.

Valitettavasti mentaliteetti, joka hyödyntää meriä kestämättömästi, on edelleen voimissaan. ”Sininen talous” käyttäisi meriä aikaisempaa intensiivisemmin. Vaikka rannikkoalustojen öljynporaus loppuisikin, uudeksi vaaraksi on nousemassa kaivostoiminta merenpohjassa. Meren pohjista on nimittäin löydetty lähes puhtaita metalliaihioita, joita suunnitellaan hyödynnettäviksi. Toisena suunnitelmana on, että vesiviljelyllä tuotettaisiin lisääntyvä osa ihmisen proteiinitarpeesta. Siinä ei oteta huomioon, että nykymuotoinen vesiviljely ei vähennä kalastusta, vaan vähäarvoinen kala syötetään rehuina varakkaiden ihmisten suosimille kaloille. Ja liikakalastus jatkuu entiseen malliin.

Meriä voisi kyllä hyödyntää, mutta se pitäisi tehdä kestävästi. Jätteiden päästö sinne tulisi lopettaa. Kalanviljelyssä pitäisi siirtyä kasvipohjaista rehua käyttäviin lajeihin. Leviä voisi ruveta viljelemään enenevässä määrin – ne voisivat muodostaa merkittävän hiilidioksidinielun. Kaiken kaikkiaan merien hyödyntämisen pitäisi toimia maailmanlaajuisena yhteistyönä, koska suurin osa valtameristä ei kuulu millekään yksittäiselle maalle – ja tämä aiheuttaa että merten resursseja käytetään melkein ilman minkäänlaisia sääntöjä.  

Ilmastoskeptikkojen kommentteja ilmastotutkijoiden turhautumisesta

Maanantai 21.3.2022 klo 14:56 - Mikko Nikinmaa

Kirjoitukseni ”Ilmastotutkijatkin rupeavat sanomaan blää, blää, blää” tuli tälle palstalle 11.3. Se julkaistiin jokseenkin samassa muodossa Turun Sanomissa 19.3. otsikolla ”Ilmastonmuutoksen torjunnan hitaus turhauttaa ilmastotutkijoita.” Sitä on kommentoitu alla olevilla tavoilla. Ennen näitä kommentteja en olisi uskonut lehtiä lukevien ihmisten täydelliseen tietämättömyyteen ja siihen, että he hyväksyvät yksiselitteisesti kumottuja valheita. No, puolet suomalaisistahan on edelleenkin sitä mieltä, että ilmastomuutos on vain ”ilmastouskovaisten” mielissä. Alla on kommentteja kirjoitukseeni. Omia kommenttejani niihin olen laittanut kursiivilla. Yksi asia, joka kiinnitti huomiota, oli sanan tosiasia yleinen käyttö kommenteissa. Aiemmin on osoitettu, että mitä vähemmän asiasta tietää, sen varmempi on siitä, että oma mielipide on tosiasia.

 ”Tosiasia on, että ilmastonmuutoksesta ei ole yhtään todistetta pystytty esittämään. Kaikki kuivuus, sateet, lämmin, kylmä jne mitä toitotetaan, on aina esiintyneitä ilmiöitä. Eniten näitä ilmastonmuutokseen uskovia turhauttaa, kun ilmasto ei suostu muuttumaan näiden ennusteiden mukaan, talvi tulee syksystä toiseen, ei ihme, kun turhauttaa.” Jaa, eiväthän ilmastotutkijat sano, ettei äärisääilmiöitä olisi aiemmin ollut. Vain niiden todennäköisyys muuttuu. Mikä aiemmin tapahtui kerran vuosisadassa, esiintyy nyt kerran kymmenessä vuodessa.

”Ilmastonmuutosoptiota pidetään, että kiihkoilijat pysyvät tyytyväisinä. Kun jonkin aikaa vielä kuluu yksi ja toinen huomaa, että se talvi aina vaan tulee, vaikka sitä ei pitänyt olla enää pariin vuosikymmeneen. Siinä alkaa pahimmankin kiihkoilijan usko heittää.” Vaikka ilmastotutkijat kuinka yrittävät sanoa, että sää ja ilmasto ovat eri asioita, sitä ei hyväksytä. Kylmiä talvia tulee aina olemaan, vain niiden esiintymistodennäköisyys muuttuu.

”"Jokaisessa esitetään räjähdysmäisesti kasvaneeseen kirjallisuuteen pohjautuva analyysi" olen lukenut noita mutta vastakkaisia tutkimuksia niissä ei oteta huomioon. Eli puun lustotutkimus on sivuutettu eli niistä saatu tieto ilmaston lämpötilasta tuhansia vuosia taaksepäin. Taikka sitten kolme tutkijan hiilidioksidin ilmastovaikutuksesta missään näitä ei oteta huomioon eikä edes kumota millään tieteellisellä vakuuttavalla tavalla.” Mistähän johtuu, että kun ne ”ilmastoskeptiset” jutut analysoidaan, niistä löytyy lähes poikkeuksetta virheitä, menetelmällisiä puutteita tai jopa datan manipulaatiota halutun tuloksen saamiseksi. Sitä paitsi, jos 10000 tutkimuksen data osoittaa jotakin ja kolmen jotakin muuta, pitäisikö molempien painoarvo olla sama? Tietysti tutkimuksen on tärkeää selvittää syyt tulosten eroihin.

”Ilmastokiihkoiluun ei mahdu muuta kuin alkuperäinen "oivallus", että ilmastonmuutos on ja nyt sitä pitää todistella kaikin tavoin. Syykin on yksinkertainen, rahan tulo loppuu, jos ihmiset oivaltavat, että kyse on täydestä huijauksesta.” Tämä väite on minusta kaikkein kummallisin yleinen väite. Ilmastotutkijat eivät ole niitä, jotka työllään rikastuisivat. Sen sijaan tutkijat, jotka ovat myyneet itsensä öljyteollisuudelle, voivat saada melko suuren taloudellisen korvauksen.

MM: ”Yritti IPCC:n pimittää tietoja 2009, mutta vuodetut sähköpostit paljastivat huijauksen. Piti nimittäin saada tilastoista häviämään kolmekymmentä luvun pitkät hellejaksot, jotta kaksituhatta luvulle saatiin keskilämpötilat jyrkkään nousuun. Auto ja teollisuus aiheuttaa saasteita, ei ilmastonmuutosta, eikä sitä voi pysäyttää, eikä edes hidastaa. Mutta saasteita voidaan hidastaa ja se on pääasiassa suurten kaupunkien ongelma. Dinosaurukset eivät hävinneet ilmastomuutoksen takia, vaan maahan syöksyneen taivaan kappaleen takia. Olen lukenut kaikki (IPCC) raportit, mutta uutta nyt on se että IPCC puhuu nyt sopeutumisesta. Vähemmälle on jääneet puheet pysäyttämisestä. Ja ette vastannut kysymykseeni. Mitä tapahtuisi, jos TODELLA ilmastonmuutos pysähtyisi???Voin sen vastata puolestanne. Ihmiskunnalle kävisi samalla tavalla, kuin niille dinosauruksille.” Tähän on saatu uskomaton määrä virheellistä ”tietoa”. IPCC:llä ei ole ollut minkäänlaisia sähköpostivuotoja. Varmaan kommentissa tarkoitetaan East Anglian yliopistoon tehtyä sähköpostivarkautta. Niissäkään ei paljastettu mitään huijausta, vaan tutkijat keskustelivat 30-luvun lämpöaallosta, joka on kaikissa malleissa mukana. Autojen ja teollisuuden saasteet aiheuttavat ilmastomuutosta. Dinosaurukset kuolivat meteorin maahansyöksyn aiheuttaman lämpötilan laskun (ilmastonmuutos) takia.

Toinen kommentoija: ”Nyt MM väittää lukeneensa kaikki IPCC raportit ja silti kirjoittaa tuollaista soodaa ja misinformaatiota!? Hae uudestaan raporteista kohta "Ihmistoiminnasta aiheutunut ilmastonmuutos", lue se ja tee itsellesi kysymykset: a) mistä johtuu viimeisen 150 vuoden aikana tapahtunut ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus b) miten se on vaikuttanut maapallon keskilämpötilan muutokseen?”

MM: ”Pitää taas palauttaa mieliin muutama tosiasia. Tuo 150 vuoden pätkä aikaikkunassa on todella pieni ja ei todista juuri mitään. Kolme miljoonaa vuotta sitten oli hiilidioksidipitoisuus nykyisellä tasolla, mutta keskilämpötila kaksin kertainen. Noin 500 miljoonaa vuotta sitten oli hiilidioksidipitoisuus VIISITOISTA kertainen nykyiseen verrattuna ja keskilämpötila samaan aikaan nykyisellä tasolla. Ihmisten aiheuttamat päästöt on noin 5%kaikista päästöistä. Suomen osuus on tuosta noin 0,13%. Ei noilla luvuilla ole mitään todellista vaikutusta keskilämpötiloihin. Eräs paneelin jäsen sanoi sen suoraan "Ilmastomuutosta ei voi enää pysäyttää, siksi pitää siihen sopeutua"” Ilmastotutkijat eivät tyydy katsomaan vain viimeistä 150 vuotta, vaan ovat järkyttyneitä siitä, että nyt on tapahtunut 150 vuodessa se, mikä aiemmin 10000 vuodessa. 5 % on suuri luku, kun se tulee aiemman tasapainon päälle. Sitä osaa ilmastomuutosta, joka on jo tapahtunut, on vaikea pysäyttää, muutoksen rajuutta voisi sen sijaan pienentää

Putinin hyökkäys Ukrainaan ja öljyn hinnannousu - sysäys vihreään siirtymään

Keskiviikko 16.3.2022 klo 16:10 - Mikko Nikinmaa

Putinin Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut karmealla tavalla, miten haavoittuva fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuva yhteiskunta on. Venäjä on ollut tärkein Euroopan käyttämän maakaasun lähde ja yksi tärkeimmistä öljyn viejistä maapallolla. Jos rupeaa miettimään öljynviejämaita, eipä joukossa ole monta, jotka olisivat stabiileja yhteiskuntia ilman konfliktien uhkaa lähialueilla: Iran, Irak, Saudi-Arabia, Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Venezuela, Nigeria. Pelkästään tästä syystä, energian saannin varmistamiseksi riippumatta kriiseistä eri puolilla maapalloa, öljyn käytöstä olisi päästävä eroon. Tämä on vihdoin tiedostettu Euroopan Yhteisön maissa, joista useat ovat olleet ällistyttävän sinisilmäisiä Venäjän kaasu- ja öljytuonnin suhteen. Kun Putinin järjestämä kriisi tuli nyt samaan aikaan, kun EU:n ilmastorahaston käyttökohteita suunnitellaan, energiaomavaraisuuden lisäys ja ilmastotoimet käyvät käsi kädessä. Jos mikä on kotimaista, se on tuuli, aurinko, vuorovesi, aallot ym. Kun sähkö tuotetaan näillä, riippuvuus Venäjästä ja fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee.

Putinin sota on suurin syyllinen myös bensiinin ja dieselöljyn jyrkkään hinnannousuun. Vaikka lyhyellä aikavälillä on hyväksyttävä, että niiden käyttöä tuetaan esim. verotusta ja sitä kautta hintoja laskemalla, tämä ei voi olla pitkän tähtäyksen ohjelma. Paremminkin öljyn hinnan suuren vaihtelun tulisi kiihdyttää muutosta pois bensiinin ja dieselöljyn käytöstä. Vihreän vedyn tuotantoa ja lisääntyvää käyttöä kuorma-auto- ja laivaliikenteessä tulisi edistää. Toinen tärkeä asia olisi siirtää tavaraliikennettä rekoista rautateille, mikä vähentäisi fossiilisten polttoaineiden kulutuksen lisäksi teiden kulumista ja mikromuovien leviämistä (renkaista vapautuva mikromuovi aiheuttaa lähes puolet ympäristön mikromuovikuormasta). Jos vain rautatieasemilta kulutuspaikalle menevä tavara ajettaisiin kuorma-autoilla, vähenisi polttoaineen ja teiden kulutus merkittävästi. Tämä edellyttäisi juna-rekka konttisiirtosysteemien rakentamista, jälleen ilmastorahaston rahoituksen kohde.

Tässäkin asiassa Putin näyttää Ukrainan hyökkäyksellään ampuneen itseään jalkaan. Euroopan maat siirtyvät venäläisen öljyn ja kaasun käytöstä vihreisiin energianlähteisiin suunniteltua nopeammin ja voivat tehostaa liikennejärjestelmiään vihreään suuntaan.

Ilmastotutkijatkin rupeavat sanomaan blää, blää, blää

Perjantai 11.3.2022 klo 15:25 - Mikko Nikinmaa

Siitä, että ihmisen toiminnat voivat muuttaa ilmastoa, raportoitiin jo sata vuotta sitten. Viisikymmentä vuotta sitten ilmestynyt kirja Kasvun rajat osoitti maapallon olevan rajallinen. Yhtenä viestinä oli, että hiilen ja öljyn käytöstä pitää vähitellen päästä eroon, jotta kestävä kehitys maapallolla on mahdollista. YK perusti 1988 IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change), joka julkaisi ensimmäisen raporttinsa 1990. Se kokosi yhteen jo tuolloin laajan kirjallisuuden siitä, kuinka ihminen tulee aiheuttamaan kestämättömän ilmaston lämpenemisen, kuivuutta, jäätikköjen sulamista ja meren pinnan kohoamista, jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei vähennetä. IPCC on julkaissut sen jälkeen raportin 1995, 2001, 2007, 2014 ja nyt viime ja tänä vuonna. Raportit ovat koko ajan ennustaneet, mitä vaikutuksia erisuuruiset lämpötilamuutokset aiheuttavat, kuinka todennäköistä niiden esiintyminen on ja millaiset toimet estäisivät tai vähentäisivät vaikutuksia.

 

Raporttien tullessa ilmastoskeptikot ovat aina kuorossa huoanneet, että taas se IPCC esittää kauhukuvia, vaikka edellisenkään raportin jälkeen ei juuri mitään muutoksia ole tullut. Heidän mukaansa kaikki kiireelliset toimenpiteet ovat turhia. Raportit eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Jokaisessa esitetään räjähdysmäisesti kasvaneeseen kirjallisuuteen pohjautuva analyysi, minkä perusteella voidaan haitallisten ilmiöiden todennäköisyys arvioida: on järkyttävää huomata, että haitallisen ilmiön todennäköisyys on muuttunut 1990 raportin alhaisesta viime viikkoisen raportin mukaan lähes varmaksi. Viime viikon raportti toteaa, että jotkut ilmastomuutoksen negatiiviset vaikutukset näyttävät jo palautumattomilta. Useita mahdollisia muutoksia voidaan vielä estää, mutta siihen tarvitaan nopeita ja konkreettisia toimia – eikä vain puheita ja lupauksia.

 

YK:n ilmastokokouksia on pidetty 1995 alkaen vuosittain, viime syksynä Glasgowssa oli jo 26. kokous. Kokouksista parhaiten muistetaan 1997 Kioton kokous, jossa aikaansaatiin askeleet ilmastonmuutoksen torjumiseksi (Kioton protokolla) ja 2015 Pariisin kokous, jossa tehtiin lupaus lämpötilan nousun rajoittamisesta alle 2 asteeseen. Globaali muutos on tällä hetkellä jo 1.1 astetta. Glasgown viimesyksyisen kokouksen piti olla tapaaminen, jossa puheista päästään konkretiaan. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka selvä ilmapiirin muutos olikin päättäjien mielissä tapahtunut, nuoren ilmastokeulakuvan Greta Thunbergin kommentti kuvaa kokouksen annin:

 

”Bläh, bläh, bläh.”

 

Turhautuneena siitä, että IPCC:n raportit eivät ole johtaneet läheskään riittäviin konkreettisiin toimiin, jotkut ilmastotutkijat ovat luopumassa IPCC:n toimintaan osallistumisesta. Mitä virkaa on tehdä huolellista työtä ja siihen perustuvia ennusteita, kun aiemmissakin raporteissa tehdyt konkreettiset ehdotukset jätetään toteuttamatta. Ja siksi ajaudutaan aina vain pahenevaan kierteeseen. Eipä oikein voi olla kuin samaa mieltä heidän kanssaan. Ilmeisesti poliitikot pelkäävät äänestäjien valumista niille tahoille, jotka eivät vastakkaisesta todistusaineistosta huolimatta katso ilmastonmuutoksen olevan totta. Vanhoilliset elinkeinoelämän johtajat puolestaan pelkäävät yritystensä voittojen vähenevän, jos ilmastotoimiin tartutaan. Onneksi suuri osa elinkeinoelämän johtajista on heitä ja poliitikkoja edistyksellisempiä.

 

Metsä vai puupelto? Jos haluat ympäristöongelmia tulevaisuudessa, valitse jälkimmäinen

Maanantai 21.2.2022 klo 16:34 - Mikko Nikinmaa

Kun olin lapsi 1960-luvulla pääosa metsistä oli siellä missä niiden pitikin. Missä maapohja oli kosteaa, kasvoi kuusia ja männyt olivat kuivilla kankailla. Vaikka havupuut olivatkin metsien pääpuita, niiden joukossa kasvoi koivuja ja haapoja. Metsien ojitus ja avohakkaus olivat vasta tulossa. Metsurit kaatoivat puut yksitellen – tuolloin olivat jo moottorisahat tulleet, mutta eivät metsätyökoneet. Tukit tuotiin metsästä pääosin hevosten vetämissä reissä. Niin, silloin talousmetsätkin olivat metsää ja niiden lintulajisto oli monipuolinen.

Puun tuotantoa piti kuitenkin saada lisätyksi. Korjuumenetelmät muuttuivat. Metsätyökoneet syrjäyttivät perinteiset metsurit: yksi kone teki varmaan kymmenen metsurin työn. Koneiden ei ollut kuitenkaan helppo liikkua, jos metsästä hakattiin vain puu sieltä, toinen täältä. Varsinkaan monitoimikoneen kaikki teho ei tullut käytetyksi, jos ei kaikkia puita hakattu samalla kertaa. Metsätyökoneiden käyttöön kytkeytyivät avohakkuut. Avohakkuualueilla maapohja aurattiin, auratussa maassa kun mukamas taimet kasvoivat paremmin. Niin, paikalla, missä ennen avohakkuuta oli ollut hyvä mustikkasato kuusimetsissä ja puolukkasato mäntymetsissä, oli hakkuun jälkeen useita vuosia horsmakasvusto, jossa oli hankala liikkua auratun maan takia.

Avohakkuualueille istutettiin tietysti uusia havupuiden taimia. Yksi silmiinpistävimmistä piirteistä on ollut kuusien osuuden kasvu. Niitä on istutettu entistä kuivemmille kasvupaikoille. Kuusi kasvaa jonkin verran nopeammin kuin mänty ja sen myyntiarvo on puukuutiota kohti suurempi. Hakkuuaukeilla puun kasvu yleisesti on aluksi jonkin verran suurempaa kuin oikeassa metsässä, mutta sitten kun puupelto on kasvanut, ero katoaa. Viljellyt metsät ovat jokseenkin aina vain yhden puulajin puupeltoja, joita jopa suositellaan lannoitettavaksi kuten peltoja.

Kun viime vuosien ajan on paljon puhuttu siitä, kuinka metsien kasvu koko ajan vain lisääntyy, joten hakkuita voidaan lisätä, on suurelta osin puhuttu vain puupelloista, jollaisiksi vain metsien rahallisesta arvosta kiinnostuneet metsätalouspiirit haluaisivat saada Suomen kaikki metsät. Tämä lähestymistapa unohtaa kokonaan seuraavat kolme näkökulmaa, joista viimeinen romauttaa pitkällä tähtäyksellä puun tuotannon.

1. Oikea metsä on muutakin kuin yhden lajin puupelto. Metsien linnut, kasvit, sienet ja marjat kärsivät kaikki puiden monokulttuurista. Viime vuosikymmenien kuluessa esimerkiksi ennen niin yleiset hömö- ja töyhtötiaiset ovat muuttuneet harvinaisiksi. Monimuotoinen metsä on paras tae sille, että luonnonkirjo säilyy suurena ja että me ja lapsemme pystymme marjastamaan ja sienestämään. Mmm-mustikkapiirakka; mustikkapaikat häipyvät vuosiksi-vuosikymmeniksi kun metsiä ”hoidetaan”.

2. Metsien lannoitus rehevöittää vesiä. Ilmaston muutoksen jälkeen eniten uutisvälineiden palstatilaa saava ympäristöongelma on Itämeren ja muiden vesistöjen rehevöityminen. Rehevöitymisen vastaista taistelua pidetään yhtenä suurimmista ympäristönsuojelun tarpeista. Tästä huolimatta metsien lannoitusta jopa lentolannoituksin mainostetaan metsäyhtiöiden verkkosivuilla. Lannoituksen sanotaan lisäävän metsien kasvua ja siten metsänomistajien tuloja. Ehkä näin onkin, mutta me muut maksamme lannoitusten haitat, kun vesien rehevöitymistä ei saada kuriin.

3. Yhden lajin puupellot ovat erityisen alttiita tuholaisille. Suomen luontaiseen hyönteislajistoon kuuluu useita tuhohyönteisiä, kuten kirjanpainaja ja mäntypistiäinen. Samaten kasvitauteja aiheuttavia bakteereja ja sieniä, esimerkiksi juurikääpä, esiintyy luonnostaan. Tyypillistä näille kaikille on, että ilmaston lämpeneminen tuntuu suosivan niitä. Lisäksi ne suosivat tyypillisesti yhtä lajia, joten leviäminen on tehokasta sopivan lajin puupellossa. Esimerkiksi kirjanpainaja ja juurikääpä esiintyvät erityisesti kuusessa. Jos kuusi voi huonosti kasvupaikan kuivuuden vuoksi, leviää kirjanpainajien aiheuttama vahinko kulovalkean tavoin puupellon kuusesta kuuseen. Jos metsäala olisikin luontaista sekametsää, siinä olevat vähemmät kuuset eivät olisi yhtä huonokuntoisia ja metsän lehtipuihin kirjanpainaja ei leviäisi lainkaan. Tuloksena voikin olla, että tulevaisuudessa liian kuivalle perustetut kuusipellot tuottavat paljon vähemmän kuin luontaisesti uudistuvat sekametsät.

Metsätalous, joka perustuu vain maksimaaliseen puun tuotantoon tällä hetkellä, onkin varma keino aiheuttaa ongelmia luonnon käytölle tulevaisuudessa.  

Polttomoottori vai sähkömoottori kulkuneuvojen voimanlähteenä?

Tiistai 14.12.2021 klo 20:05 - Mikko Nikinmaa

Kun pyritään eroon fossiilisista polttoaineista, autojen voimanlähteenä on ruvettu käyttämään bensiini- ja dieselmoottorien sijasta sähkömoottoreita. Siis polttomoottoreista ollaan siirtymässä pois. Polttomoottorihan ei kuitenkaan tarkoita fossiilisia polttoaineita käyttävää moottoria. Tämän takia olen ruvennut miettimään ja vertailemaan sähkökäyttöisten ja polttomoottorilla toimivien kulkuneuvojen aiheuttamaa ympäristökuormaa, kun lähtökohtana on fossiilisista polttoaineista vapaa liikenne.

Sähköautoissa on kaksi merkittävää ongelmaa: akut ja paino. Tällä hetkellä lisäongelma on se, että suuri osa maailman sähköntuotannosta perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Näin ollen moni ympäristösyistä sähköauton käyttöön siirtynyt ihminen kuluttaa autonkäytössään lähes saman verran fossiilisia polttoaineita kuin ympäristöstä piittaamaton henkilö. Tämä ongelma tietysti poistuu, kun hiilestä, öljystä ja maakaasusta riippuva sähköntuotanto loppuu. Sähköautojen lisääntyvä käyttö siirtää kuitenkin fossiilivapaaseen sähköntuotantoon pääsemisen ajankohtaa myöhemmäksi, koska sähkön kulutus lisääntyy huimasti. Pahimmissa arvioissa ajatellaan jopa, ettei sähköntuotantoa pystytä kasvattamaan riittävästi, jotta koko liikenne pystytään sähköautoistamaan.

Mutta riippumatta sähköntuotannon ongelmista, akut itse ja autojen paino ovat ympäristöhaittoja. Johtuen akuista sähköautot painavat selvästi enemmän kuin perinteiset autot. Tiesittekö, että yksi suurimmista mikromuovien lähteistä on autojen rengaskuluma. Se on 40-50 % kaikesta ympäristöön joutuvasta mikromuovista. Rengaskuluma puolestaan on suoraan verrannollinen auton painoon: mitä painavampi auto sitä enemmän mikromuovia pääsee renkaista ympäristöön. Kun lisäksi renkaiden kulumisesta johtuvaa mikromuovia ei mitenkään voi kerätä, sähköautojen painonlisäys näkyy välittömästi lisääntyvänä mikromuovimääränä ympäristössä.

Akut puolestaan aiheuttavat merkittävän kaivostoiminnan lisätarpeen. Jos akkumetallit tuodaan Kiinasta tai Kongosta, tuotannon eettisyys ja kaivostoiminnan ympäristöhaitat ovat merkittävät. Niinpä akkumetallien kaivamista ja jalostamista Suomessa pyritään lisäämään voimakkaasti. Lisäksi täällä ollaan innolla perustamassa akkutehtaita, joihin väistämättä liittyy metallinkäsittelyn ympäristöongelmia. Niin kaivostoiminnan kuin metallien jalostuksen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat olleet tapetilla jo pitkiä aikoja eivätkä ne ole lainkaan vähentyneet. Siitä huolimatta ne sangen harvoin yhdistetään ”ympäristöystävälliseen” sähköautoiluun. Akkujen kehityksessä on tietysti nähtävissä ympäristöystävällisempi suunta, natriumkloridin käyttöön perustuva akkuteknologia. Tämä ei kuitenkaan ole vielä tuotantovaiheessa.

Polttomoottorit puolestaan voivat käyttää esimerkiksi ammoniakkia ja vetyä polttoaineinaan vain pienin muutoksin. Ammoniakki polttoaineena on ilman katalysaattoreita ongelmallinen, koska sen palamisessa syntyy typen oksideja. Nämä kuitenkin saadaan jo tällä hetkellä poistetuksi autojen pakokaasuista, joten ongelma ei ole ylitsepääsemätön. Vedyn polttamisessa puolestaan syntyy vain vettä, joten sitä käyttämällä haitallisista päästöistä pääsee kokonaan eroon. Ammoniakin ja vedyn tuotanto vaatii kuitenkin paljon sähköä. Itse asiassa tuolloin tullaan taas siihen ongelmaan, että fossiilivapaaseen liikenteeseen pääsy edellyttää sähkön tuotannon pääsyä eroon hiilestä, öljystä ja maakaasusta. Vedyn tuottaminen on toisaalta jo koemittakaavassa mahdollista hajottamalla vesi vedyksi ja hapeksi auringonvalon avulla.

Johtopäätöksenä sähkö- ja polttomoottorin vertailusta voikin sanoa, että polttomoottorin ja ympäristöystävällisen polttoaineen käyttö on pienempi haitta ympäristölle kuin sähköauto. Onkohan autoteollisuus toiminut liian kiireisesti sitoutumalla sähköautoihin? Paras vaihtoehto olisi kuitenkin autoliikenteen radikaali vähentäminen erilaisin keinoin.

Väestön ikääntyminen ei ole ongelma vaan siunaus

Perjantai 29.10.2021 klo 15:32 - Mikko Nikinmaa

Lähes vuosittain syntyvyyden laskusta ja väestön ikääntymisestä puhutaan ongelmana, joka uhkaa suomalaisten eläkejärjestelmää. Yleensä tuodaan esiin vain kaksi muuttujaa, vanhojen ikäluokkien osuuden kasvu ja vuosittain syntyvien lasten määrän pieneneminen. Lähtökohtana on, että jatkuvaa populaation kasvua tarvitaan, jotta eläkkeet pystytään tulevaisuudessa maksamaan. Väestön ikääntymisestä on tullut mörkö, jota vastaan täytyy kaikin keinoin kamppailla. Pari vuotta sitten Götmark ym. kirjoittivat lehdessä Trends in Ecology and Evolution (TEE 33, 851-863, 2018) artikkelin Aging Human Populations: Good for Us,Good for the Earth, joka mielestäni yksiselitteisesti osoittaa, ettei väestön ikääntyminen ja ihmispopulaation pieneneminen ole ongelma vaan siunaus.

Aluksi voisi tuoda esiin sen, että yleisesti käytetty yli 65-vuotiaiden ja työikäisten (15-64 vuotiaiden) osuuksien vertailu ei ehkä olekaan paras mittari työkykyisten ja –kyvyttömien ihmisten vertailuun. Yli 65-vuotiaiden ja 15-64-vuotiaiden suhde näyttää kasvavan kaikkialla, mutta työkykyisten ja työkyvyttömien suhde ei muutu juuri lainkaan. Seuraavaksi täytyy ampua alas kuvitelma, että syntyvyyden kasvulla tai edes maahanmuutolla voisi merkittävästi estää väestön ikääntymistä. Toisin sanoen, jos näillä keinoin pyritään takaamaan eläkkeiden maksukyky tulevaisuudessa, väestönkasvun täytyy olla huima. Seuraavaksi meitä pelotellaan koko ajan sillä, että ikääntyvän väestön terveydenhoito vie enenevässä määrin resursseja. Tämäkään ei pidä paikkaansa, yhteiskunta näyttää paremminkin säästävän siinä, että väestö ikääntyy: pienenevien ikäluokkien myötä kustannukset lastenhoitoon, koulutukseen, työttömyyskorvauksiin ym. pienenevät paljon enemmän kuin vanhenevan väestön terveydenhoitokustannukset lisääntyvät.

Meitä pelotellaan myös sillä, että väestön ikääntyminen ja väheneminen aiheuttaisi suuret talouden ongelmat, sehän johtaisi taloudellisen kasvun loppumiseen ja deflaatioon, minkä seurauksena taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja varallisuus pienenisi. Kuitenkin Japanissa väestö on ikääntynyttä, siellä väestö on vähentynyt ja deflaatio jatkunut vuosia. Paikalliset ovat tämän huomanneet lähinnä siinä, että tilaa on vähän enemmän ja ostokset ovat halventuneet. Itse asiassahan lapsimäärän vähentyminen merkitsee sitä, että perheessä yksilöä kohti oleva varallisuus lisääntyy.

Toisin sanoen, väestön ikääntymiseen liittyvät pelot eivät ole lainkaan perusteltuja. Sen sijaan siihen liittyvä väestön väheneminen on toivottava ilmiö. Rikkaissa maissa väestön pieneneminen vähentää hiilijalanjälkeä merkittävästi, koska keskimääräisen eurooppalaisen hiilijalanjälki on kymmenkertainen keskimääräiseen afrikkalaiseen verrattuna. Väestön väheneminen köyhissä maissa puolestaan rikastuttaa jäljelle jäävää väestöä merkittävästi sen lisäksi että yhden ihmisen käytettävissä oleva tila suurenee, ympäristön saastuminen ja luonnonkirjon väheneminen pienenevät. Tässä ei voi olla tuomatta esiin paria lukua: maailman energiankulutus viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on kasvanut henkeä kohden yli 30 %. Kun väestönkasvu otetaan huomioon, maapallon kokonaiskulutus on kasvanut lähes 150 %. Näin ollen väestön pienenemisellä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Niinpä, syntyvyyden pienentymisellä pelottelulle ei ole mitään perusteita. Toisaalta ei ole perusteita sillekään, että lasten hankkimista Suomessa kauhisteltaisiin, kun lisääntyvyys ei ole niin suurta, että väestö kasvaisi. Kun vielä saavutamme sen tilanteen, että jokaisen syntyvän lapsen hiilijalanjälki ja ympäristökuorma pienenevät, olemme hyvää vauhtia kulkemassa kohti kestävää kehitystä.