Kohti kestävää kehitystä - kasvuajattelusta utopiaan

Keskiviikko 26.6.2019 klo 19:49

Tähän asti on väestön ja taloudellista kasvua pidetty välttämättöminä, jotta asiat eivät mene huonompaan suuntaan. Näin ympäristöihmisenä se vain tuntuu mahdottomalta: maapallolla on rajat, ja ympäristön kestokyvyn ylittämisen näkee ilmastomuutoksena, biodiversiteettikatona, maatalousmaan viljavuuden heikkenemisenä, muovisaasteena jne…Tulee mieleen, että miksi se ei riitä, että asiat olisivat ennallaan? Jopa kaikki populistit haikailevat menneeseen kulta-aikaan, jolloin kaikki oli paremmin kuin nyt, vaikka bruttokansantuote oli monta kertaa pienempi kuin tällä hetkellä.

Kun joku uskaltaa sanoa, että eikä pienemmillä tuloilla ja vähemmällä kulutuksella tulisi toimeen, hänet tyrmätään heti. Miksi? Eikö kasvun kaipaaminen ole vain sopimuskysymys? Jos mittareina käyttäisi muita tekijöitä kuin bruttokansantuotetta tai käytettävissä olevia tuloja, moni asia voisi muuttua. Minusta periaatteellisen lähtökohdan pitäisi olla, että muutokset ovat ympäristön kannalta vähintään neutraaleja tai nykytilanteessa, kun maapalloa käytetään yli sen kantokyvyn, ympäristön tilaa parantavia. Jos tämä olisi lähtökohtana, kilpailun sijaan voisi tulla vaikkapa toisista välittäminen, kiireen sijaan asioiden pohtiminen ym. Aivan ilmiselvästi entisiin aikoihin haikailun yhtenä syynä on ollut se, että vaikka ennen työtä joutuikin tekemään paljon, nykyhetken kaltaista kiirettä ja kilpailua ei silloin ollut.

Kiireen ja kilpailun sijaan ympäristön kannalta kelvollisin elämänmuoto olisi sellainen, jossa ihmiset toteaisivat asioiden olevan riittävän hyvin – downshifting ja hyggligt olisivat IMG_20170811_0002.jpgpäämääriä meillä teollisuusmaissa. Kasvun tavoittelu ei ole pienentänyt taloudellista eriarvoisuutta maiden sisällä ja maapallon eri osien välillä, vaikka syyksi taloudellisen kasvun tarpeelle on politiikassa aina tuotu esiin se, että vain näin voidaan nostaa ihmisiä pois köyhyydestä. Tuloerojen pienentämisen voisikin toivoa olevan yhtenä päämääränä kasvun sijaan. Muutamien Amerikan rikkaiden esiinmarssi omaisuutensa verottamiseksi onkin tässä ahneuden ja oman edun tavoittelun kyllästämässä ilmapiirissä tervetullut tapahtuma.

Ympäristön kannalta hyvä elämänmuoto ei suinkaan olisi stagnaatio. Paremminkin vähentynyt kiire ja kilpailu lisäisi mielestäni todella uusien ajatuksien ja keksintöjen synnyn. Sen sijaan, että jähmetyttäisiin paikalleen, voitaisiin löytää uusia näkökulmia nykyistä humaanimpaan elämään. Kasvuideologiahan on mielestäni pahimmanlaatuista stagnaatiota: mitään muuta vaihtoehtoa kuin kasvu suunnilleen hinnalla millä hyvänsä ei ole. Kaikkein tärkeintä ympäristön kannalta kestävälle kehitykselle on, että uusi ajattelu syntyy ihmisistä itsestään. Pakolla ei saada humaania yhteiskuntaa syntymään. Ei voida myöskään ajatella, että ympäristöystävällinen yhteiskunta olisi keskusjohtoinen. Neuvosto”kommunismin” kaatuminen oli hyvä esimerkki siitä, kuinka keskusjohtoinen pakko on huono tie humaaniin yhteiskuntaan. Kestävän kehityksen yhteiskunnat olisivat parhaimmillaan monimuotoisia ja erilaisia eri puolilla maapalloa. Ympäristöstä huolehtiminen kannustaisi yksilöllisyyteen – pienet kyläyhteisöt, joissa kaikilla oli hyväksytty paikkansa, mutta joissa myös hyväksyttiin ihmisten erot, olivat ehkä lähimpänä toivottavasti tulevaisuudessa häämöttäviä yhteiskuntia. Mutta tärkeää on päästä tilanteeseen, jossa muukalainen ei ole uhka vaan ystävä.

Kasvuideologian muuttuminen ympäristön huomioon ottavaksi ideologiaksi on tie utopiaan, jossa maapallon ihmiset voivat elää riittävän hyvin – kukin omine vahvuuksineen. Eiköhän tämä ole paljon parempi melkein kaikille kuin nykyinen ahneutta ja itsekeskeisyyttä suosiva lähtökohta. Jos ympäristökatastrofin uhka tuo humaanin yhteiskunnan nykyisen tilalle, uhka onkin mahdollisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taloudellinen kasvu, kestävä keitys, ilmastonmuutos, väestön kasvu

Ympäristöpainotteinen kehitysapu ja Euroopan yhteisö - välttämättömiä ympäristön tilan parantamiseksi ja maahanmuuton hillitsemiseksi

Sunnuntai 16.6.2019 klo 18:54 - Mikko Nikinmaa

Kun pakolaiskuvat Meksikon rajaltakin näyttivät afrikkalaisia ja kun Välimerta ylittävien pakolaisten hukkuminen on suunnilleen viikoittainen uutiskuva, rupesin miettimään, mistä massakansainvaellukset johtuvat ja miten niitä voisi parhaiten vähentää. Kun samaan aikaan satuin katsomaan, että maailman sotilasmenot ovat kaikkiaan puolentoista triljoonan €:n paikkeilla, niin mieleen tuli, että jos siitä voitaisiin ottaa edes viidennes ympäristöongelmien ratkaisuun, niitä tuskin olisi. Huvittavaa onkin, että puolustusbudjetit näyttävät olevan pyhiä ja Suomenkin on hankittava vähintään 15 miljardin arvosta hävittäjiä, vaikka millään aseilla ei muutetHokkelikyla.jpga asumiskelvotonta ympäristöä kelvolliseksi.

Niin, mistä kansainvaellukset syntyvät, jos kyse ei ole sotien aiheuttamasta pakolaisuudesta? Kaikki kuvat tuovat esiin valtavat ihmisjoukot ja viljelysmaan laadun huonouden. Viljelysmaata tarvitaan siksi lisää ja sen vuoksi hakataan metsää, mikä taas vaikuttaa ilmastomuutokseen ja heikentää entisestään viljelysmaan laatua. Kun ihmisiä on liikaa, jotta heille riittäisi kohtuullisesti ravintoa, he lähtevät ensin kaupunkeihin toivoen saavuttavansa paremman elämän. Kun näin ei kuitenkaan ole, he maksavat (tai ottavat lainaa) ihmissalakuljettajille päästäkseen paratiisiin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, minkä ihanuudet, rikkauden, väljyyden ja viljavuuden he ovat nähneet uutisvälineissä.

Mikäli elinolot ihmisten kotimaissa olisivat yhtään kelvolliset, ihmiset eivät laittaisi likoon kaikkea omaisuuttaan päästäkseen Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan. Näin ollen olen täysin samaa mieltä perussuomalaisten ja muiden maahanmuuton vastustajien kanssa siitä, että maahanmuuttoa ongelmat täytyisi ratkaista ihmisten kotimaissa. Olen myös sitä mieltä, että suomalaisten teollisuuslaitosten päästöt ovat paljon pienemmät kuin halpatuotantomaiden. Samaa mieltä olen myös siitä, että Suomi on niin pieni, että millään päätöksillä, jotka yksin täällä tehdään, ei ole mitään merkitystä maailmanlaajuisesti. Mutta koska ympäristömuutoksien vaikutukset, joista yksi on maahanmuutto, eivät noudata maiden rajoja, johtopäätökset vaadittavista toimista ovat täysin poikkeavat ”rajat kiinni” ja ”pois rahojen tuhlaaminen kehitysapuun” -mentaliteetista.

Mielestäni seuraaviin asioihin pitäisi pyrkiä:

1. Väestönkasvun pysäyttäminen kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa. Koska kaikki selvitykset yksiselitteisesti osoittavat, että väestönkasvua pienentävät erityisesti kaksi asiaa, naisten aseman parantuminen ja koulutuksen lisääntyminen, niihin pitäisi ohjata lisääntyvässä määrin kehitysapurahoitusta. Kun valitettavasti suuressa osassa kehitysmaista naisen asema ei ole juuri karjaa parempi ja heihin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat yleisiä, tilanteen muuttaminen maahanmuuton lähtömaissa koulutuksen keinoin vähentäisi myös todennäköisyyttä sille, että Oulun kaltaiset tapahtumat toistuisivat. Naisten aseman parantamisessa meidän ei tarvitse hyväksyä kulttuurien eroja, vaan lähteä siitä tosiasiasta, että kulttuurit ovat pääasiassa patriarkaalisia miesten suuremman voiman takia.

2. Ruokakasvien viljelyn tehostaminen kehitysmaissa. Yksi suurista ongelmista on, että suuri osa viljelysmaasta tuottaa kasveja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan ja tuloja ei suinkaan saa paikallinen väestö vaan ylikansalliset suuret yritykset. Paikallisen väestön ruokakasvien viljelymaa on joko alun perin huonolaatuista tai muuttunut sellaiseksi. Jo koulupoikana 1970-luvun alussa, kun olin kiinnostunut kehitysmaiden maataloudesta, tuotiin selvästi esiin, että lauhkean vyöhykkeen maanviljely ei sovi trooppisille alueille. Nytkään, lähes 50 vuotta myöhemmin tätä tosiasiaa ei ole otettu viljelyn suunnittelussa myöskään kehitysyhteistyössä huomioon. Tämä taitaa olla yksi perustavaa laatua oleva syy siihen, että viljelysmaan laatu huononee nopeasti. Kehitysapua pitäisikin lisätä niin, että siinä selkeänä lähtökohtana olisi tropiikille parhaiten sopivien viljelytapojen kehittäminen. Tämän ansiosta viljelymaan laadun huononeminen hidastuisi, metsänhakkuun tarve uuden viljelysmaan saamiseksi vähenisi ja metsien tarjoamat hiilinielut eivät vähenisi nykyisellä tavalla.                                                 

3. Teollisuuslaitosten päästöjen pienentäminen. Suomessa ympäristönsuojeluun sijoitettu euro vastaa korkeintaan kymmentä senttiä useimmissa halpatuotantomaissa. Tämän takia meidän pitäisikin sijoittaa kehitysapurahoja esimerkiksi Bangla Deshin teollisuuslaitoksien jätevesien ja savukaasujen käsittelyyn. Tuloksena olisi merkittävä maapallon ympäristön tilan parantuminen suhteellisen pienellä panostuksella. Mutta tämäkään ei tapahdu, jos rahoja ei asiaan laiteta.

4. Koska Suomi on pieni, sillä voi olla globaalia vaikutusta vain, jos se toimii yhdessä muiden samanmielisten kanssa. Tämä on ehkä merkittävin syy siihen, että Suomen pitää tehdä kaikkensa, jotta Euroopan Yhteisön yhtenäisyys ja voima kasvaa. Kokonaisuutena Eurooppa on maailman suurin taloudellinen kokonaisuus, jolla on suhteellisen yhtenäiset ympäristövaatimukset. Tämä kokonaisuus voi saada edellyttämänsä ympäristövaatimukset läpi. Esimerkiksi, mikäli Euroopan Yhteisö pystyy päättämään täällä myytäviltä tuotteilta edellytettävät tuotannon ympäristövaatimukset, tuottajat eri puolilla maapalloa rupeavat noudattamaan vaatimuksia.

Niinpä, ympäristöpainotteinen kehitysapu ja Euroopan Yhteisön yhtenäiset päätökset voivat tehdä paljon maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Mutta lähtökohtaisesti meidän tulee hyväksyä se, että Suomi ei voi sulkea rajojaan ja toimia yksin, koska asumme rajallisella planeetalla, jossa ympäristöongelmat eivät noudata valtakunnanrajoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, Euroopan yhteisö, kehitysapu, maahanmuutto

Ilmastovaalit?

Perjantai 11.1.2019 klo 15:45 - Mikko Nikinmaa

Kevään eduskuntavaalien on jo toitotettu olevan ilmastovaalit. Eri puolueet ovat tehneet ilmastopoliittisia ohjelmiaan. Suurelta osalta niiden lähtökohtana on ollut, että ilmastotekoja on tarpeen tehdä, mutta siten, ettei se haittaa taloudellista kasvua.

Hetkinen! Ilmastonmuutoksen torjunta ja taloudellinen kasvu eivät mahdu samaan lauseeseen. Jos haluamme, että ilmastonmuutos pystytään pysäyttämään, meidän täytyy luopua taloudellisen kasvun lähtökohdasta. Usein kuulee väitettävän, että taloudellinen kasvu on välttämätöntä, jotta köyhyys voidaan poistaa. Mitkään tilastot eivät tue tätä: niin maiden kuin yksittäisten ihmisten osalta taloudellinen kasvu on koko ajan merkinnyt sitä, että köyhät valtiot tai ihmiset eivät ole hyötyneet juuri lainkaan kun taas varakkaat valtiot ja ihmiset ovat taloudellisen kasvun entisestään rikastuttamia.

Merkittävin ilmastonmuutoksen aiheuttaja on ihmismäärän kasvu. Sitä voisi parhaiten pienentää erityisesti naisten asemaa ja koulutustasoa nostamalla. Maahanmuuton vastustajat ovat sitä mieltä, että parasta politiikkaa olisi estää maahanmuutto - asiat olisi hoidettava lähtömaissa niin, etteivät ihmiset lähtisi muuttamaan. Tästä olen täysin samaa mieltä. Mutta sitten kun maahanmuuton vastustajat sanovat, että kehitysapu pitäisi vähentää tai lopettaa, olen täysin eri mieltä.

Kun ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi täytyisi väestönkasvu saada loppumaan ja maahanmuuttoa pitäisi pystyä rajoittamaan, ainut tehokas keino on toimia niillä alueilla. joissa väestö kasvaa räjähdysmäisesti ja joista lähdetään parempien olojen perään. Toisin kuin suurten kansainvaellusten aikaan, nykyihmiset esimerkiksi Afrikassa näkevät päivittäin, kuinka ihanaa elämä Euroopassa on. Ei ihme, että kun näkee television kiiltokuvat täältä, eteenpäin haluava ihminen on valmis uhmaamaan erilaisia vaikeuksia päästäkseen paratiisiin. Tähän voidaan vaikuttaa vain, jos niillä alueilla, joista lähdetään, oloja pystytään muuttamaan paremmiksi. Tällöin väestönkasvukin pienenee ja ilmastonmuutosta pystytään torjumaan. Jos sen sijaan, että haluamme kasvun jatkuvan ja kehitysavun pienenevän, laskisimme täällä Euroopassa elintasoamme 20 % ja sijoittaisimme sen rahan olosuhteiden parantamiseen Afrikassa ja Aasiassa, vaikuttaisimme sekä ilmastonmuutokseen että maahanmuutto-ongelmaan. Huomattava on, että huimasti suureneva kehitysapu ei tietenkään olisi vastikkeetonta ja se käytettäisiin alueen asukkaiden mahdollisuuksia kunnioittaen (aluksi meinasin kirjoittaa ...omilla ehdoilla, mutta silloin tulisi hyväksytyksi sukupuolten syvä epätasa-arvo, mikä on ehkä suurin syy suureen väestönkasvuun ja sitä kautta ilmastonmuutokseen).

Niin, ilmastovaalit? Enpä ole kenenkään kuullut yllä olevan kaltaista politiikassa puhuvan. Jos olisi, tietäisi ainakin yhden äänen saavansa. Jos niin toimisimme, voisimme saada aikaan hallitun muutoksen sen sijaan että nykymenolla ajaudumme katastrofeihin - vain ahneutemme tähden.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, taloudellinen kasvu, maahanmuutto, kasvun rajat

Eihän tämän pitänyt tapahtua - tuulivoimaloita ilman tukia

Torstai 30.8.2018 klo 14:58 - Mikko Nikinmaa

Vain pari vuotta sitten "talouden asiantuntijat" ja "energia-asiantuntijat" yhteen ääneen sanoivat, ettei tuulivoimasta koskaan voi tulla Suomessa kannattavaa ja että tämän vuoksi tuulivoimaan haaskatut tuet vain vääristävät kilpailua ja aiheuttavat sen, että energiantuotanto kannattavin keinoin kärsii. Nämä mielipiteet tulivat mieleeni, kun nyt luin uutiset, joiden mukaan Suomessa on tehty tai tekeillä 2-3 tuulipuistoa täysin ilman valtion tukirahoitusta. Jos kerran tuulivoiman tuotanto ei kannata ilman valtion massiivista tukirahoitusta, kuinka tämä on mahdollista? Ja jos kerran riippumattomuus tukieuroista on tässä tapauksessa mahdollista, eikö olisi tarkkaan syytä miettiä, miten muista kilpailua vääristävistä valtion tukimiljardeista voisi luopua. Niitähän voisi vaikka siirtää koulutuksen ja tutkimuksen tuiksi - aloille, joiden menestyksestä Suomen tulevaisuus riippuu; tukien hyöty ei ehkä näy ensi vuonna tai edes yhden eduskuntakauden aikana, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut karsiminen on jo haittaamassa tämänhetkistä tilannetta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, energiantuotanto, tuulienergia

Päästökauppa toimii?

Maanantai 27.8.2018 klo 10:17 - Mikko Nikinmaa

Jo sangen aikaisessa vaiheessa Euroopan Yhteisö aloitti hiilidioksidipitoisuuden säätelyyn tähtäävän päästökaupan. Kaupan lähtökohtanahan oli se, että yritys voi ostaa hiilidioksidipäästöjä. Päämääränä on ollut tietysti se, että päästöjen ostaminen olisi niin kallista, että yrityksen ei kannattaisi käyttää energiantuotantoonsa fossiilisia polttoaineita.

Pitkään on näyttänyt siltä, että koko hiilidioksidin päästökauppa ei toimi. Päästöjen hinnat ovat olleet niin alhaiset, että minkäänlaista tarvetta siirtyä fossiilisista polttoaineista muihin energiantuotannon muotoihin ei ole ollut. Viimeisen vuoden kuluessa kuitenkin hiilidioksidin päästöoikeuden hinta yksikköä kohti on kolminkertaistunut. Tällainen muutos ohjaa energiantuotantoa niin, että paljon hiilidioksidia tuottavan energian käyttö vähenee.

Ehkä Euroopan Yhteisön malli onkin toimiva ja auttaa vähentämään hiilidioksidipäästöjä ohjaamalla yritysten energiankäyttöä rahan avulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, energiantuotano

Happea on ja myrkkyjä ei - miksi kalat silti kuolevat helteen jatkuessa pitkään?

Keskiviikko 8.8.2018 klo 16:45 - Mikko Nikinmaa

Kalojen ruumiinlämpö on sama kuin ympäristön. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen oloissa niiden täytyy pystyä olemaan aktiivisia ruumiinlämmön muuttuessa nollasta yleensä maksimissaan vähän yli kahteenkymmeneen asteeseen tai jos tämä ei ole mahdollista, voitava etsiytyä syvänteisiin, joissa veden lämpötila ei nouse liiaksi. Vaihtolämpöisten kalojen lepohapenkulutus kasvaa lämpötilan noustessa ja voi nousta niin paljon, että vaikka ympäröivä vesi olisi täysin ilmakyllästeistä, kalojen hapenotto ja -kuljetus ei pysty saamaan kudosten käyttöön riittävää määrää happea ja silloin kala kuolee. Itse asiassa kuljetetun hapen maksimimäärä rupeaa vähenemään, kun kalan sietokyvyn rajaa lähestytään. Katja Anttilan johtamat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että nimenomaan sydämen toiminnan häiriöt rajoittavat korkeissa lämpötiloissa kuljetetun hapen määrää, ei niinkään hapen diffuusio kiduksissa vedestä vereen.

Lämpötila, jossa minimihapenkulutus kasvaa yli maksimihapenkuljetuksen, riippuu kalalajista. Antarktiksen kalat kuolevat korkean lämpötilan takia jo alle kymmenessä asteessa. Suomessa elävistä kaloista ainakin nieriä kaipaa alhaisia lämpötiloja: kun kasvatuslämpötila on pitkään yli viisitoista astetta, nieriän kasvatus kärsii merkittävästä kuolleisuudesta. Ensin kuolevat suuret emokalat. Suomalaisista sisävesien kaloista myös ainakin made ja kaikki lohikalat muikku mukaan lukien vaativat sangen kylmää vettä. Vastaavalla tavalla trooppisten vesien kalat voivat huonosti ja rupeavat kuolemaan lämpötilan laskiessa alle kahdenkymmenenviiden asteen.

Suurin syy siihen, että kalojen lämpötilansieto sydämen toimintahäiriöiden vuoksi on rajallinen, johtuu siitä, että valkuaisaineiden täytyy toimia kaikissa kalojen kokemissa lämpötiloissa. Jos vertaamme keskimääräisen suomalaisen kalan kahdenkymmenen asteen lämpötilanvaihtelun sietoa itseemme, meidän pitäisi säilyä hengissä vielä, kun ruumiinlämpömme tipahtaa alle kahteenkymmeneen asteeseen. Kun siitäkin huolimatta, että kalojen valkuaisaineiden (ja sen seurauksena toimintojen) lämpötilavaihtelujen sieto on suurta, ne eivät pysty sietämään mitä tahansa muutoksia. Tämän vuoksi kalalajit ja niiden maantieteellisesti erilliset kannat eroavat toisistaan ennen kaikkea siinä, millä lämpötila-alueella ne pystyvät toimimaan. Kun Suomessa alhaisia lämpötiloja kuitenkin joutuu sietämään, kalojen minimiaineenvaihdunta ylittää maksimihapenkuljetuksen suhteellisen alhaisissa lämpötiloissa - tämä johtunee ennen kaikkea siitä, että verta pumppaavien sydämen valkuaisaineiden tai niiden säätelyproteiinien toiminta rupeaa häiriytymään lämpötilan nousun johdosta. Geneettisesti yhdenmukaisen kannan yksilöiden välisen vaihtelun vuoksi kaikki kalat eivät kuole samassa lämpötilassa.

Ilmaston muutoksen vuoksi tämän kesän kaltaisten helleaaltojen todennäköisyys kasvaa. Tällöin kalakuolemat lisääntyvät. Kun lisäksi uusia paremmin korkeita lämpötiloja sietäviä yksilöitä ei lyhyellä aikavälillä pääse kalakannan lämpötilasietoa parantamaan, kalakannat köyhtyvät tai pahimmillaan häviävät järvistämme, jos ilmastonmuutos pääsee nostamaan veden lämpötilaa vain satojen vuosien aikajänteellä.

Vaikka nyt pahimmat hellejaksot tältä vuodelta alkavat olla takana, tulevina vuosina kalojen elintoimintojen häiriöt veden lämpötilamuutoksien takia todennäköisesti entisestään suurenevat. Niinpä voi sanoa, että Turun yliopiston biologian laitoksella tekemämme työ lämpötilamuutoksien vaikutuksista kalojen elintoimintoihin on maailmanlaajuisesti eturintamassa selvitettäessä, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa kaloihin – minkä kuluva hellekesä on konkreettisesti osoittanut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kalabiologia, ympäristösopeutumat

Lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt - haittaverolle

Torstai 22.3.2018 klo 13:12 - Mikko Nikinmaa

Lentokoneiden polttoaine aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä yhtä lailla kuin kaikki muutkin öljynjalostustuotteet. Lentäminen on tullut niin yleiseksi, että ruotsalaisten lentämisestä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt rupeavat olemaan samaa luokkaa kuin autoliikenteen. Lisäksi lentopolttoainetta ei veroteta lainkaan toisin kuin bensiiniä tai dieselöljyä.

Nämä totuudet ovat olleet lähtökohtana Ruotsin päätökselle ruveta laittamaan haittavero lentämiselle. Haittavero on ilman muuta aiheellinen, jos lähtökohtana on se, että ihmisten käyttäytymistä voidaan ohjata verotuksella. Onhan jotenkin ironista, että ekologisesta jalanjäljestään huolestunut ihminen rupeaa vegaaniksi ja sitten lentää Goalle, jolloin hänen hiiliioksidipäästönsä tulevat suuremmiksi kuin kotikonnuilla pysyvän lihansyöjän, joka ei piittaa ilmastonmuutoksesta lainkaan. Suomen tulisikin tässä seurata Ruotsin esimerkkiä. Minua on myös ihmetyttänyt, miten vietnamilaista tuoretta kalaa kannattaa lentorahdilla tuoda Suomeen. Ilman muuta lentorahtina tuodulle kalalle ja muille Suomessakin tuotettaville tuoretavaroille ja kaikille lentäen kuljetettaville pilaantumattomille tuotteille tulisi asettaa tuntuva haittavero. Tämä osaltaan vähentäisi näiden tuotteiden ostamista ja sitä kautta lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, ekologinen jalanjälki

Ympäristöongelmat - valituksesta ratkaisuihin

Tiistai 30.1.2018 klo 16:13 - Mikko Nikinmaa

Eilen tuli hyvä MOT ohjelma muovien  mahdollisesti aiheuttamista ongelmista erityisesti vesiympäristössä, mutta...Ei paljon auta jos aina vain valitetaan, mitkä ongelmat ovat. Itse asiassahan suurinpaan osaan ympäristöongelmista olisi yksinkertainen ratkaisu. Niitä ei olisi, jos ihmispopulaatio olisi alle yhden miljardin kahdeksan miljardin sijasta. Kun kuitenkaan seitsemän miljardin ihmisen tappaminen ei ole eettisesti yksinkertaista, pitäisi mielestäni kaikissa ympäristöä käsittelevissä ohjelmissa jo olla askelmerkit tulevaisuuteen: mitä meidän pitäisi tehdä, jotta ongelma pienenisi - ilman että ihmisiä pitäisi tappaa. Kuka saisi säilyä hengissä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristösaasteet, ilmastonmuutos, mikromuovit

Vain dinosaurukset puuttuvat

Tiistai 16.1.2018 klo 18:49 - Mikko Nikinmaa

Maailmassa on vielä paikkoja, jotka näyttävät siltä kuin muinaiset ajat olisivat vielä täällä.

IMG_20170808_0007.jpgSaniaispuut kasvavat kuin muinoin hiilikaudella. Ei puutu muuta kuin jättisudenkorennot ja dinosaurukset. Tällainen maisema löytyy kansallispuistosta Tasmaniasta. Samoissa maisemissa elelee nokkasiilejä ja voisi kuvitella nokkaeläintenkin viihtyvän. Vettä on eivätkä ihmiset haittaa.

Hiilikaudellahan oli happipitoisuus paljon nykyistä korkeampi, mikä mahdollisti sen, että hyönteiset olivat nykyistä suurempia. Hyönteisten kokoa kun rajoittaa se, että niiden hengityksessä tarvitsemat ilmaputket on vaihdettava kokonaan kuorenvaihdon yhteydessä. Siihen kuluu paljon energiaa, minkä tuottamisen tehokkuus riippuu hapen määrästä. Kun hiilikaudella sitä oli paljon, hyönteiset voivat kasvaa isoiksi.

Hiilikaudella kasvoi paljon kasveja sielläkin, mikä nykyisin on autiomaata. Kasvien jäännökset ovat paineen vaikutuksesta vähitellen muuttuneet fossiilisiksi polttoaineiksi: hiileksi ja öljyksi. Näin käy vähitellen nykyisinkin kasvaville kasveille. Jo turpeen uusiutumisessa menee tuhansia vuosia, joten se täytyy luokitella samaan ryhmään energiantuotantokeinona kuin hiili ja öljy. Samoin puun käyttö energianlähteenä tuottaa yksiselitteisesti kasvihuonekaasuja. Metsä toimii hiilidioksidinieluna vain, kun se kasvaa. Mitä enemmän metsän kasvu ylittää sen energiakäytön, sitä suurempi hiilidioksidinielu on. Minusta viime aikojen väittely onkin ollut hullunkurista: sekä puun käyttö että metsän kasvu pystytään sangen tarkasti mittaamaan, joten hyvin on mahdollista selvittää niin Suomen kuin muiden maiden metsien käytön hiilidioksiditase ilmastosopimuksien perusteeksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tasmania, ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, puun käyttö

Rautatiet - mikä vika on valtiollisessa omistuksessa?

Keskiviikko 6.9.2017 klo 20:26 - Mikko Nikinmaa

Viime aikoina on tullut tavaksi haukkua VR:ää. On sanottu, että kaikki muuttuisi paremmaksi yksityistämisen myötä. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Eräs tuttavani kävi vähän aikaa sitten junamatkalla Euroopassa kaikkien yksityisten yhtiöiden kultamaissa. Ja kun hän tuli takaisin, kommentti oli, ettei hän enää ikinä hauku VR:ää. Huonoimmillaankin junat kulkevat täsmällisemmin kuin yksityisten yhtiöiden, joita jotkut tahot tännekin haluavat. Se, missä yksityiset yhtiöt lyövät julkisen palvelun on, että myöhästymisistä ja nuista ongelmista tiedotetaan paremmin.

Junat ovat aiheena tässä ympäristöblogissani, koska juna on ilman muuta ympäristön kannalta paras maakuljetusmuoto. Mutta Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa on turha edes kuvitella, että suurin osa reiteistä tuottaisi voittoa, mikä on ehdoton edellytys sille, että yksityiset yritykset haluaisivat osallistua raideliikenteeseen. Näin ollen meillä on valittavana joko yksityinen kilpailu, minkä tuloksena ympäristön tilaan kiinnitetään entistä vähemmän huomiota tai raideliikenteen lisääminen ympäristötukien avulla. Itse kannatan jälkimmäistä - se kun auttaa pitämään maapallon elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Itse asiassa tarvittaisiin Euroopan laajuinen junasuunnittelu. Tällöin saataisiin toimivia reittejä Tukholmasta Roomaan tai Prahasta Pariisiin. Nämä voisivat suurelta osin korvata lentämisen ollen huimasti ympäristöystävällisempiä. Tällä hetkellä näitä ei ole, kun yksityisten yritysten kannattaa ansaintamallinsa mukaisesti keskittyä suurkaupunkien lähiliikenteeseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, joukkoliikenne, energiankulutus

Suomen iso hiilijalanjälki

Perjantai 21.7.2017 klo 10:03 - Mikko Nikinmaa

Suomen hiilijalanjälki ei juuri mairittele. Euroopan maista vain Iso-Britannia on yhtä kurjassa jamassa. Ja tällä kertaa emme voi edes vedota pohjoiseen sijaintiimme ja pitkiin matkoihimme kun sekä Norja että Ruotsi ovat onnistuneet paljon Suomea paremmin hiilijalanjäljen pienentämisessä. Syitä eroon on tietysti monia, mutta ainakin yksi on yleinen suhtautuminen. Siinä missä ruotsalainen teollisuus on 2000-luvulla pienentänyt tuotettua yksikköä kohti kulutetun energiamäärän puoleen, Suomessa muutosta ei ole tapahtunut. Siinä missä Norja tukee sähköautojen ostamista, Suomessa sitä ei tehdä, vaan todetaan ettei moiseen ole varaa ja "hirttäydytään" puusta tehtävän biopolttoaineen tuotantoon, mikä ei ainakaan lyhyellä aikavälillä pienennä hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi, puu on aivan liian arvokas raaka-aine tuhlattavaksi energiakäyttöön: se voisi korvata puuvillan ja puurakentaminen voisi lisääntyä merkittävästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, energiankulutus

Ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto

Keskiviikko 12.7.2017 klo 9:47 - Mikko Nikinmaa

Uutisiin on noussut se, että ihmisen aiheuttaman merkittävän sukupuuttoaallon arvellaan alkaneen. Tähän ovat syynä ilmastonmuutos, ylikalastus, tehomaatalous, metsästys, metsätalous ja sademetsien hakkuut. Sukupuuttoja on käsitelty kattavasti näillä sivuilla olevassa Ympäristökirjassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos