Miksi hallitus käy yötä myöten neuvotteluja ilmastoasioista muttei työllisyydestä ja valtionvelasta?

Torstai 9.9.2021 klo 18:36 - Mikko Nikinmaa

 Voi hyvänen aika!! Vaikka monessa asiassa en olekaan hallituksen toimien kanssa samaa mieltä, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajan kysymys tuo hyvin esiin sen, kuinka oppositio elää mennyttä aikaa, vaikka jo muinainen laulu sanoo: Ei aika mennyt koskaan palaa.

Kysymys tuo esiin ajatuksen, että jos työllisyys ja valtionvelka hoidetaan, voidaan palata entiseen maailmaan. No, tämähän itse asiassa tuo esiin konservatiivien (joita sekä Kokoomus että Perussuomalaiset ovat) perustavanlaatuisen ongelman. Heidän mielestään jokin ennen koettu on paras tulevaisuuden ratkaisu. Valitettavasti näin ei ole. Maapallon ympäristö on jo muuttunut niin, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko teemme hallittuja muutoksia maksoi mitä maksoi tai annamme muutoksien tapahtua katastrofien kautta.

Hallituissa muutoksissa ilmastokysymykset ajavat kirkkaasti ohi valtionvelan. Aina kun velkaa kauhistellaan, puhutaan siitä, miten emme saa jättää velkaa jälkeläisillemme. Heitä ei kuitenkaan paljon auta velaton valtio, jos ympäristö on muuttunut elinkelvottomaksi. Eikä siinä auta täystyöllisyyskään. Niinpä vain ilmastokysymykset ratkaisemalla voidaan saavuttaa hallittu muutos. Ja tehtäessä hallittua muutosta, meidän täytyy hyväksyä se, että olemme niitä rikkaita, joiden on mahdollista antaa tukea maapallon köyhille.

Tämä ajatus herättää vastustusta erityisesti Perussuomalaisissa, jotka koko ajan puhuvat, että katastrofeista kärsiviä pitää auttaa erityisesti niiden lähialueilla ja erilaisten pakolaisten tulo Suomeen estää kokonaan. Auttaminen katastrofien lähialueilla edellyttäisi kuitenkin avun lisäämistä, mikä taas on täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset haluavat. Heidän mielestäänhän kehitysapua pitäisi vähentää. Jos näin tehdään, pakolaisvirrat Eurooppaan kasvavat. Mitä Perussuomalaiset sitten haluavat tehdä: ammutaanko rajan yli tulevat?

Katastrofit: tulvat, tulipalot, helleaallot, kuivuus jne. johtavat ilmastopakolaisuuteen, kun moni alue tulee elinkelvottomaksi. Pakolaiset ja kantaväestöt rupeavat ottamaan yhteen. Teollisuustuotanto Suomessakin kärsii ja kukaan ei osta tuotteita, joita valmistetaan. Yhteisvaikutuksena kaikesta on satojen miljoonien jopa miljardien ihmisten kuolema. Ja se koskee jopa Suomea, nykyinen terveydenhuolto romahtaa eivätkä tämänhetkiset vanhustenhoidon ongelmat ole enää edes uutisia.

Jaa, hallittu muutos vai muutos katastrofien kautta, itse tiedän, kumman haluaisin. Sen takia yötä myöten käydyt ilmastoneuvottelut ovat paljon tärkeämmät kuin mitkään työllisyyteen tai valtionvelkaan liittyvät toimet.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, pakolaisuus, kestävä kehitys

Sähköautot eivät ole ratkaisu - yksityisautoilun pitää vähentyä

Keskiviikko 4.8.2021 klo 19:44 - Mikko Nikinmaa

Kun lukee uutisia ja kuuntelee mainospuheita, tuntuu siltä, että jos siirrymme käyttämään sähköautoja, voi autoilua vaikka lisätä ilman haittavaikutuksia ympäristölle. Onko asia näin? Siirtyminen sähköautoihin nollaa auton käytön hiilidioksidipäästöt, joten sillä tavoin liikenteen ilmastovaikutus saadaan poistetuksi, mutta se ei ole ainut ongelma ympäristön kannalta.

1. Tiestö. Jos autoilua ei pystytä vähentämään, tiet ovat suuri maan käytön osa. Lisäksi mitä turvallisemmiksi tiet tehdään ihmisen hengissä säilymisen kannalta sitä enemmän ne vievät tilaa, kun täytyy rakentaa moottoriteitä ja eritasoliittymiä. Teiden vaatima tila on pois viljelymaasta ja metsistä. Teiden päällystys, joka kuluu sitä nopeammin mitä enemmän liikennettä on, on suurelta osin raakaöljyn komponenttia, asfalttia. Asfaltin kuluessa syntyy pienhiukkasia, jotka ovat sangen myrkyllisiä. Pienhiukkaspäästöt toki vähenevät, mutta eivät poistu, jos nastarenkaiden käyttö lopetetaan. Jos autoliikenne lisääntyy, nastarenkaista riippumaton tien kulutus ja sitä seuraava pienhiukkasten kasvu myös lisääntyvät.

2. Autot. Autojen rakentamiseen käytettävät mineraalit (mukaan lukien akkujen tarvitsemat metallit) saadaan toistaiseksi kaivostoiminnasta. Tähän ei vaikuta yhtään se, onko auto polttomoottorilla vai sähkömoottorilla toimiva. Paremminkin sähköautojen akut vaativat aikaisempaa enemmän metalleja, jotka tällä hetkellä louhitaan suurelta osin epäeettisesti toimivista kaivoksista esimerkiksi Kongossa. Tärkeää olisi, että autojen valmistuksessa päästäisiin täydelliseen kiertotalouteen. Lisäksi sähköautojen valmistuksessa tarvitaan melkoinen määrä energiaa. Valmistus on ilmaston kannalta neutraalia vasta, kun energia tuotetaan kokonaan muuten kuin fossiilisilla polttoaineilla. Lisäksi pitää muistaa, että autot ja niiden komponentit kuljetetaan usein merirahtina fossiilisin polttoainein käyvillä laivoilla.

3. Mikromuovi. Autojen renkaiden kuluminen aiheuttaa lähes puolet ympäristön mikromuovikuormasta. Sähköauton käyttö ei vähennä tätä kuormaa lainkaan: paremminkin päinvastoin, koska sähköautot ovat useimmiten painavampia kuin polttomoottoriautot. Tällöin niiden rengaskulutus on suurempi kuin polttomoottoriautojen. Mikä on vielä pahempaa, renkaiden kulumisesta aiheutuvaa mikromuovikuormaa ei voi kerätä, vaan se leviää kaikkialle, missä autoilla ajetaan. Tämä poikkeaa muusta mikromuovista, mikä voidaan sangen tehokkaasti kerätä talteen jäteveden puhdistuksessa.

Siirtyminen sähköautoihin ei siis ole ratkaisu, vaan autoilun ympäristövaikutuksia voi pienentää vain autoilua vähentämällä. Tämän tekeminen onnistuu ainoastaan miettimällä liikkumisratkaisuja täysin uusista lähtökohdista, joissa yksityisautoilu ja auton omistaminen eivät enää ole keskiössä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, mikromuovi, pienhiukkaset, liikenne

Kalaparat

Keskiviikko 14.7.2021 klo 17:14 - Mikko Nikinmaa

Suomen vesistöille on tyypillistä niiden mataluus. Lisäksi ne ovat usein ruskeavetisiä, mikä nopeuttaa lämpenemistä. Myös meidän meremme, Itämeri, on suhteellisen matala ja sen syvänteet ovat melkein hapettomia. Niiden veden happipitoisuus on alhaisempi kuin happipitoisuus, jossa melkein kaikki kalat kuolevat. Lisäksi Itämeren veteen sopeutuneet kalat eivät yleensä siedä 35 promillen suolapitoisuutta, joten ne eivät pysty pakenemaan lämpötilan nousua viileämpään Atlanttiin. Siispä useimpien kalojen kannalta Itämeri lahtineen on vain suuri järvi.

Suomessa elävien kalojen tärkein ominaisuus on vuosituhansien ajan ollut kyky toimia alhaisessa lämpötilassa. Tämän vuoksi niiden solukalvoissa on paljon juoksevuutta lisääviä monityydyttämättömiä rasvahappoja. Näiden ansiosta solukalvot suomalaisilla kaloilla 10oC:ssa ovat suunnilleen yhtä juoksevia kuin meillä ihmisillä 37oC.ssa. Hermoston toiminta, muu signaalinvälitys, ionikuljetus solukalvojen läpi jne. perustuvat valkuaisaineiden liikkeeseen solukalvolla, mikä vaatii kalvojen oikean juoksevuuden. Jos kalvo on liian juokseva, rupeaa sydän lyömään kiivaasti ja epäsäännöllisesti. Tämän seurauksena veren pumppaus kudoksiin häiriintyy. Kun samaan aikaan hermojen toiminta häiriintyy niin, että lihakset alkavat supistella tahdosta riippumattomasti, vähentynyt veren pumppaus kudoksiin aiheuttaa hapenpuutetta. Tämä tapahtuu suomalaisilla kaloilla alhaisemmassa lämpötilassa kuin Keski- ja Etelä-Euroopan kaloilla puhumattakaan tropiikin kaloista.

Nyt kesän helleaalto on jatkunut jo toista kuukautta. Kouvolassa on mitattu kaikkien aikojen Suomen ennätys peräkkäisissä hellepäivissä tänään, 27 päivää. Tämän takia Suomen järvien veden lämpötila saattaa olla pohjaan asti noussut. Jos näin on, kalat eivät enää voi paeta liian lämmintä vettä viileisiin syvänteisiin. Lisäksi ensimmäiseksi kuolevat pohjakalat, jotka eivät koskaan ole joutuneet kokemaan lämmintä vettä. Kiiski on tällainen pohjakala. Minusta onkin hyvinkin mahdollista, että Pyhäjärven kiiskikuolemien ensisijainen syy on lämpötilan nousu alusvedessäkin. Kala ei pääse enää viileämpään, jolloin sen elintoiminnat häiriintyvät. Jos helle vielä jatkuu, pelkään että Saimaan nieriät ja siiat kaikkialla rupeavat kuolemaan. Mateet ja muikut menehtyvät. Laajat kalakuolemat koskettavat jokseenkin kaikkia muita lajeja paitsi ruutanaa, suutaria ja kuhaa, jotka elävät täällä levinneisyysalueensa pohjoisrajalla ja uisivat mieluummin lämpimämmissä vesissä. Niille tämä kesä on nautinto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kalafysiologia, lämpötila

Turverekat ja Elokapina

Torstai 24.6.2021 klo 18:19 - Mikko Nikinmaa

Kun tässä vähän aikaa sitten turpeesta toimeentulonsa saavat rekkayrittäjät häiritsivät liikennettä Mannerheimintiellä, siitä uutisoitiin käytännössä vain positiivisesti ja viranomaiset toivoivat vain välttämään reittejä, jotka voisivat osua rekkamarssin häiritsemille katuosuuksille Helsingissä. Näin suhtauduttiin siis mielenosoitukseen, joka kohdistui toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on pienentää ilmastonmuutosta ja muutenkin vähentää luonnon pilaamista. Kun puolestaan Elokapina häiritsi Mannerheimintien liikennettä yrittäen tuoda esiin sen, että ilmastotekoihin on ryhdyttävä ripeämmin kuin nyt ollaan valmiit, viranomaiset näyttivät, ainakin uutisten ja lehtikirjoitusten perusteella, nopeasti pyrkivän estämään mielenosoituksen aiheuttaman häiriön. Lisäksi yleisön suhtautuminen mielenosoitukseen näytti pääosin negatiiviselta.

Suhtautuminen ilmastomuutoksen torjuntaan tulee näkyviin ylläolevassa ristiriidassa. Ilmastotekoja ollaan nimellisesti valmiit tekemään, kunhan ne eivät häiritse normaalia elämää ja aiheuta epämukavuutta. Tämä suhtautuminen on valitettavan yleistä kaikessa luonnonsuojelussa: siihen ollaan valmiita, kunhan se ei mitenkään häiritse jokapäiväistä elämää. Aina kun tämänhetkiset taloudelliset arvot ja ympäristö ovat vastakkain, taloudelliset näkökohdat jäävät voitolle. Oikeastaan tämä tulee karmeimmillaan näkyviin siinä, kun kauhistellaan, ettemme voi jättää jälkeläisillemme perinnöksi rahallista velkaa.  Velan välttämiseksi voi ympäristöä pilata talouden nimeen: voimme siis jättää jälkeläisillemme ympäristön, jossa eläminen on vaikeaa, sen sijaan, että ottaisimme velkaa ympäristöinvestointien tekemiseksi.

Oikeastaan ongelmana ovat talouden mittarit. Niiden pitäisi ottaa huomioon ympäristövaikutukset. Talouden pitäisi ottaa huomioon ympäristötase. Vain silloin kun se on neutraali tai positiivinen, voidaan puhua kestävästä kehityksestä. Lisäksi kestävä kehitys ei voi olla pelkästään yhtä kansallisvaltiota koskeva, vaan meidän on päästävä uudenlaiseen globalismiin, ympäristöglobalismiin. Ympäristöongelmat kun eivät noudata valtioiden rajoja, vaan maapallo on yksi kokonaisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristötalous, ilmastonmuutos, kestävä kehitys

Sateet ja Itämeren rehevöityminen

Perjantai 18.6.2021 klo 19:24 - Mikko Nikinmaa

Yksi ilmastonmuutoksen näkyvimmistä vaikutuksista on se, että sateet Suomessa ovat rankempia kuin ennen ja niitä tulee paljon kasvukauden ulkopuolella, jolloin erityisesti viljelysmaa on paljaana. Rankkojen sateiden takia maata huuhtoutuu Itämereen valuviin jokiin. Huuhtoutumista on vielä lisännyt soiden ja metsien ojitus. Suothan ovat alun perin syntyneet tasaamaan veden virtausta. Kun ne ojitetaan, veden kokonaisvirtaus vuodessa ei muutu, mutta veden virtauksen vaihtelut aikayksikössä suurenevat huomattavasti, minkä takia huippuvirtaukset aiheuttavat huomattavaa maa-aineksen huuhtoutumista.

Kun maa-ainesta kulkeutuu jokien mukana Itämereen, myös sen sisältämät ravinteet ja kaikki kuona-aineet seuraavat mukana. Tuskin on yleisesti tiedossa, että jokiveden mukana Pohjanlahteen valuva metallikuorma aikayksikössä on suurempi kuin kovasti kauhistellun Talvivaaran metallivalumat. (Tosin ne tietysti tapahtuvat paljon suuremmalla alueella.) Suuri syy meriveden samentumiseen on sinne jokiveden mukana kulkeutuva maa-aines, jonka kertymisen lisääntyminen on viime vuosina tapahtunut pelkästään ilmastonmuutokseen liittyvien rankkasateiden vuoksi.

Koska lisääntyviin sateisiin on hankala vaikuttaa muuten kuin yleisesti ilmastonmuutosta estämällä ja koska niiden aiheuttamaan ravinnekuormaan voi vaikuttaa vain hyvin rajallisesti maanviljelyn ravinnekuormaa vähentämällä, täytyisi kehittää uusia keinoja maan huuhtoutumisen vähentämiseksi. Näitä on erityisesti kaksi. Ensimmäinen on soiden ennallistaminen, minkä jälkeen suot jälleen toimisivat vettä vähin erin vapauttavina pesusieninä. Toinen on maanviljelymenetelmien muuttaminen niin, että maan peitteisyyttä yritetään lisätä koko ajan. Tämä olisi tarpeen myös siitä syystä, että nykyinen kyntö-äestys sykli aiheuttaa maaperän viljavuuden heikkenemistä vuosi vuodelta ja lisää lannoitustarvetta lisäten mereen kulkeutuvien ravinteiden määrää.

Niinpä, ilmastonmuutos aiheuttaa suurelta osin myös nykytilanteessa hallitsemattoman ravinteiden valuman Itämereen. Lisäksi se aiheuttaa lämpötilan nousua, minkä seurauksena levät ja vihreät kasvit kasvavat nopeammin. Tämä osaltaan lisää sinileväkukintoja ja heikentää muutenkin veden laatua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, rehevöityminen, maatalous, soiden ojitus

Ilmastomuutoksen torjunta vaikuttaa väistämättä perinteisiin työpaikkoihin

Maanantai 12.4.2021 klo 12:04 - Mikko Nikinmaa

 

Olen tässä lukenut voivottelua siitä, kuinka Nesteen Öljyjalostamon lopettaminen Naantalissa vähentää työpaikkoja, kuinka turpeen energiakäytön vähentäminen vie työpaikkoja. Niinpä. Voivottelu on samanlaista kuin Trumpin lähtökohta siitä, että hiili- ja öljyperusteisten työpaikkojen pitää säilyä!

Totta kai työelämässä täytyy tapahtua muutos! Jos haluamme, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto korvataan kestävästi tuotetulla energialla, kaikkien fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien työpaikkojen on häivyttävä. Se ei ole edes voivottelukysymys, vaan on keksittävä uusia työmahdollisuuksia. Minusta vain näyttää siltä, että uusia avauksia ja innovaatioita yritetään jopa keksiä paljon vähemmän kuin lehtien palstatilaa käytetään voivotteluun siitä, kuinka ilmastomuutosta aiheuttavan teollisuustuotannon työpaikat vähenevät.

Fossiilisen alan työpaikkojen väheneminen on väistämätöntä ja välttämätöntä, mikäli ilmastonmuutosta halutaan torjua. Tässä tulee mieleen muutaman vuoden takainen tilanne, jolloin laivojen polttoaineen rikkipitoisuuden laskun piti nostaa vientikustannuksia niin, että vienti Suomesta tulisi niin kalliiksi, että vienti loppuisi kokonaan. No, mitään negatiivisia vaikutuksia ei tullutkaan.

Niinpä, lopetetaan valitus ja käytetään se energia uuden ympäristöystävällisen työn innovointiin

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, työllisyys, innovaatiot

Ikirouta sulaa, metaani purkautuu, ilmastonmuutos kiihtyy

Perjantai 19.2.2021 klo 11:57 - Mikko Nikinmaa

”Ilmastonmuutoksella on ilman muuta vaikutusta räjähdyskraattereiden syntyyn arktisella ikiroudan alueella”, Skolkovon tutkija Jevgeni Tšuvilin sanoi CNN:lle.

Jo 2016 kirjoitin tässä blogissa, että Siperian ikiroudan sulaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta voi johtaa metaanipurkauksiin. Viimeisen vuoden aikana on havaittu metaanin sulamiskraatereita.

2016 pelkäsin, että voimakas kasvihuonekaasu, metaani, lisääntyy lämpötilamuutoksen vaikutuksesta. Nyt pelolleni on tullut vahvistus, mikä merkitsee, että meidän tekojemme ilmastomuutoksen hillitsemiseksi täytyy olla vielä aikaisempaa tehokkaampia. Ilmastomuutoksen kieltäjien populismin aika on ohi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, arktinen alue

Taloudellinen kasvu - uhka vai mahdollisuus ympäristölle?

Torstai 29.10.2020 klo 18:11 - Mikko Nikinmaa

ETLA julkaisi 26.10. (Kangasharju, Aki, Pakarinen, Sami & Spolander, Mikko. ”Markkinataloudesta ratkaisu ilmastonmuutokseen”. ETLA Muistio No 91) muistion ilmastonmuutoksesta. Sen pääviestinä minun lukemanani oli, että vain taloudellisen kasvun kautta voidaan estää ilmastonmuutos. Raportissa sanotaan: ”Historiallisten aikasarjojen perusteella voi jopa väittää, että ilmastoa ei enää pelasta mikään muu kuin talouskasvun lopettaminen. Osoitamme tässä kirjoituksessa, että johtopäätös on väärä. Koronakriisi ennemminkin antaa viitteitä siitä, kuinka sekaisin maailma menee, kun talouskasvu loppuu.” Kirjoittajat eivät kuitenkaan osoita yhtään mitään. Paremminkin he esittävät vain mielipiteitään, jotka pohjautuvat vanhanaikaisiin ja kestämättömiin lähtökohtiin. Lisäksi he käyttävät koronakriisin aiheuttaman talouskasvun pysähtymistä osoituksena siitä, kuinka talouskasvun pysähtyminen on katastrofiin johtava tie. Näin onkin, jos lähtökohtana ovat entiset rajattomaan talouskasvuun perustuvat lähtökohdat. Mutta paremminkin koko koronakriisi osoittaa, että kasvuun pohjautuva talousajattelu on tullut tiensä päähän. Se on syynä koko pandemiaan ja kriisiä ei saada ratkaistuksi perinteisten taloudelliseen kasvuun pohjautuvien keinojen kautta.

Kasvuun perustuvan talouden teoriat ovat toimineet maailman sivu siksi, että vasta viime vuosikymmenien kuluessa maapallon rajat ovat tulleet vastaan. Lisäksi esimerkit menneisyydestä, jotka osoittavat teknologian kehittymisen mahdollistaneen kasvun jatkumisen ovat kaikki tapahtuneet aikana, jolloin maapallon rajat eivät olleet tulleet vastaan. No, kirjoittajat ovatkin kaikki kansantaloustieteilijöitä, joten heiltä tuskin voikaan odottaa tietoa siitä, miksi tämänhetkiset ympäristön tilan ongelmat osoittavat kasvun rajojen tulleen vastaan.

Itse asiassa ilmastonmuutos on jo nykyteknologian keinoin ratkaistavissa oleva ongelma paitsi, jos lämpötilan nousu pääsee niin suureksi, että ikirouta rupeaa sulamaan ja sen alla olevat metaanivarastot vapautuvat ilmakehään. Tuolloin lämpötila jatkaa nousuaan – ja nousuvauhti vain kiihtyy riippumatta ihmisen teoista. Siksi ilmastonmuutoksen torjumisella on kiire. Ilmastonmuutosta paljon pahempi ongelma on mielestäni se, että maan viljavuus on ruvennut pienenemään ja kasvien hyönteispölytys heikkenemään. Tämä on kriittistä sen vuoksi, että maataloustuotantoa lisänneet keinot, lannoitus ja tuholaismyrkkyjen käyttö, ovat tulleet tiensä päähän. Niiden käytön lisäämisellä ei enää saavuteta suurempia satoja vaan lisätään ilmeneviä haittoja. Kun maan viljavuus vähenee ja väkiluku vielä kasvaa, on uutta maata otettava viljelykäyttöön. Uuden maan viljavuus on heikompaa kuin aiemman viljelymaan alun perin ja luonnonvaraisten eläinten elinpiirit pienenevät. Sen seurauksena niiden yhteydet ihmisiin lisääntyvät ja koronaviruksen kaltaisten eläimistä ihmiseen siirtyvien taudinaiheuttajien esiintymisen todennäköisyys kasvaa.

Taloudelliseen kasvuun pyrkimisen sijasta meidän tulisikin muuttaa koko ajatteluamme. BKT:n sijasta pitäisi siirtyä käyttämään jonkinlaista hyvinvointi-indeksiä. Lisäksi pitäisi keksiä keino, jolla taloudellinen eriarvoisuus saadaan pienennetyksi. Kun luin raportin, siinä oli useita hyviä ehdotuksia toimiin, joita ympäristön tilan parantamiseksi tulisi tehdä. Kuitenkaan mikään niistä ei vaadi taloudellista kasvua vaan sen, että ihmiskunnan hyvinvointi asetetaan ensisijaiseksi päämääräksi ja henkilökohtaisen hyödyn saavuttaminen muuttuu toissijaiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kasvun rajat

Onko ilmasto muuttunut?

Perjantai 25.9.2020 klo 16:03 - Mikko Nikinmaa

Ilmatieteen laitoksen sivuilta näkee viimeisen 60 vuoden säätilastot eri puolilta Suomea. Kun ilmastonmuutoksen kieltäjät edelleenkin väittävät, että havaitut sään muutokset ovat liian vähäisiä, jotta niiden perusteella voisi sanoa yhtään mitään, olen alle laittanut kuinka monena vuotena kuukausittaiset keskilämpötilat ylittivät ja alittivat 1981-2010 vuosien keskiarvon 60-40 v ja 20-0 v sitten Helsingissä ja Rovaniemellä.

Helsinki

kuukausi          60-40 v sitten                       20-0 v sitten

Tammikuu       8 v yli, 12 v alle keskiarvon    12 v yli, 8 v alle keskiarvon

Helmikuu         7 v yli, 13 v alle                    12 v yli, 8 v alle

Maaliskuu       7 v yli, 13 v alle                     13 v yli, 7 v alle

Huhtikuu         3 v yli, 17 v alle                    16 v yli, 4 v alle

Toukokuu        4 v yli, 16 v alle                    13 v yli, 7 v alle

Kesäkuu          10 v yli, 10 v alle                  10 v yli, 10 v alle

Heinäkuu         4 v yli, 16 v alle                   11 v yli, 9 v alle

Elokuu            6 v yli, 14 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Syyskuu         7 v yli, 13 v alle                    18 v yli, 2 v alle                        

Lokakuu         8 v yli, 12 v alle                    13 v yli, 7 v alle

Marraskuu      10 v yli, 10 v alle                  14 v yli, 6 v alle

Joulukuu        7 v yli, 13 v alle                    14 v yli, 6 v alle

Rovaniemi

kuukausi          60-40 v sitten                     20-0 v sitten

Tammikuu       8 v yli, 12 v alle keskiarvon   13 v yli, 7 v alle keskiarvon

Helmikuu         8 v yli, 12 v alle                   13 v yli, 7 v alle

Maaliskuu       8 v yli, 12 v alle                     12 v yli, 8 v alle

Huhtikuu         4 v yli, 16 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Toukokuu        5 v yli, 15 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Kesäkuu           9 v yli, 11 v alle                   10 v yli, 10 v alle

Heinäkuu         6 v yli, 14 v alle                   12 v yli, 8 v alle

Elokuu            8 v yli, 12 v alle                    16 v yli, 4 v alle

Syyskuu         7 v yli, 13 v alle                    17 v yli, 3 v alle                        

Lokakuu         7 v yli, 13 v alle                    12 v yli, 8 v alle

Marraskuu      9 v yli, 11 v alle                    15 v yli, 5 v alle

Joulukuu        10 v yli, 10 v alle                  15 v yli, 5 v alle

Kummassakaan kaupungissa ei ollut yhtään kuukautta, jolloin 20 vuoden jaksoon olisi osunut enemmin keskiarvon ylittäviä kuin alittavia lämpötiloja (60-40 v sitten) tai keskiarvon alittavia kuin ylittäviä lämpötiloja (20-0 v sitten). Niinpä ne lapsuuden lämpimät kesät eivät ole muuta kuin kultaisia muistoja.

Vaikka yksittäisen vuoden säästä ei voikaan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä ilmastonmuutoksen etenemisestä, nämä kahden kaupungin 20-vuotiset kuukausikeskilämpötilojen muutokset osoittavat sen tapahtuneen elinaikanani.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, lämpötila

Aikansa kutakin

Tiistai 15.9.2020 klo 13:09 - Mikko Nikinmaa

Ensimmäistä kertaa katsoin televisiota, kun olimme Raisiossa tätini luona kylässä 1958. Tätini mies oli Nesteen Naantalin öljynjalostamon rakennusmestari. Silloin kansallisen öljynjalostuksen avulla oltiin luomassa Suomen unelmaa – kansakunta rikastui kiivasta tahtia 1900-luvun loppupuolen, osittain tuontiöljyä käyttäen.

Nämä muistot tulivat nyt elävinä mieleeni, kun Neste ilmoitti lopettavansa Naantalin öljynjalostamon. Päätöstä on kauhisteltu pääasiassa työllisyysnäkökulmasta, mutta asiaa pitäisi katsoa vähän laajemmin. Öljynjalostuskapasiteettia on väistämättä vähennettävä, kun öljyn energiakäytöstä luovutaan. Ei voida lähteä siitä, että öljynjalostuksen työpaikat säilytetään, vaikka öljynjalostus vähenee.

Kun siirrymme talouteen, joka ei riipu fossiilisin polttoainein, kivihiili, öljy ja turve, tuotetusta energiasta, niiden tuottamiseen ja jalostamiseen kytkeytyvät työpaikat poistuvat. Tämä muutos on täysin riippumaton koronaviruspandemiasta. Emme saa koronaviruksen varjolla jättää tekemättä asioita, jotka ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen tai muiden tulevaisuuden haasteiden torjumiseksi.

Mielestäni suurin ongelma on siinä, että ei ole riittävästi panostettu siihen, että mietittäisiin, mitä asioita kehitetään ja miten. Valitetaan vain entisten aikojen ja työpaikkojen häviämistä. Sen sijaan, että tällöin pyrittäisiin lisäämään investointeja tulevaisuuteen, mikä tarkoittaisi tutkimus ja tuotekehityspanostuksen huimaa lisäämistä, vaikka velkarahallakin, ruvetaan kamreerimaisesti säästämään ja vähennetään tutkimusta ja tuotekehitystä. Näin tehden menetetään kyllä vanhat työpaikat, muttei keksitä, mitä uutta saataisiin tilalle.

Kokonaisuudessaan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien ratkaisuissa pitäisi mielestäni lähtökohtaisesti uskaltaa tehdä uudentyyppisiä ratkaisuja tulevaisuuden hyväksi maksoi mitä maksoi eikä vastustaa muutoksia sanoen, ettei niihin ole varaa. Minusta on melkoisen varmaa, että tulevat sukupolvet mieluummin maksavat velkaa, jolla on saatu pidetyksi ympäristö mukiinmenevänä ja luotu uudentyyppisiä työpaikkoja kuin ovat velattomia pilatussa ympäristössä ilman työtä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, kestävä kehitys, tulevaisuusinvestoinnit

Väestönkasvu on ONGELMA, syntyvyyden lasku ratkaisu

Tiistai 8.9.2020 klo 15:23 - Mikko Nikinmaa

Kun minkä tahansa eläimen kanta kasvaa liiaksi, se ylittää ympäristönsä kantokyvyn ja tuloksena on eläinkannan nopea, suunnittelematon romahdus. Tämän on havaittu tapahtuvan erityisen selvästi arktisilla alueilla, missä myyräsyklit, petolintujen säännölliset kantojen vaihtelut, tunturimittariperhoskantojen syklinen vaihtelu yms. ovat olleet tutkijoiden kiinnostuksen kohde vuosikymmeniä. Ympäristön kantokyvyn ylittäviltä eläinkannoilta loppuu ruoka, elämiselle sopiva ympäristö käy rajalliseksi, erilaiset sairaudet leviävät ja tuloksena on, että eläinkanta romahtaa: missä aiemmin oli kymmeniä, ellei 

IMG_20170803_0015.jpgsatoja eläimiä, on vain pari jäljellä.


Helsingin citykanien kohtalo on hyvä esimerkki siitä, mitä nopeasti voi tapahtua. Muutama vuosi sitten ne lisääntyivät kuin kanit (kanejahan ne olivatkin) ja joka puiston nurkka tuli niitä täyteen. Mutta pari talvea sitten niihin iski virus, jonka seurauksena kuolleita kaneja oli helppo löytää. Tuloksena on se, että kanien kanta on tällä hetkellä mitätön. Virus on pienentänyt myös Australian kanikannan murto-osaan siitä, mihin se suureni 1950-luvulla.

Ihmisen väestönkasvun on arveltu tulevan ongelmaksi jo monta kertaa. Jo 1700-1800-lukujen vaihteessa Malthus kirjoitti ruuan tuotannon rupeavan rajoittamaan väestön kasvua. Paul ja Anne Ehrlich kirjoittivat 1968 kirjan ”Population Bomb (Väestöpommi)”. Myös tässä kirjassa ruuan tuotannon ajateltiin aiheuttavan väestöromahduksen jo 1970-1980-luvuilla. Tuolloin, 1968, maapallon väkiluku oli n. 3,5 miljardia ja nyt, 2020, se on 7,8 miljardia. Samaan aikaan viimeisen 50 vuoden kuluessa absoluuttinen köyhyys ja nälänhätä on keskimäärin vähentynyt. Tämän on sanottu osoittavan, että väestönkasvuun liittyvä ruuantuotannon ongelma on liioiteltu ja pystytään hoitamaan.

Siispä lähtökohtana pidetään edelleen sitä, että väestönkasvu on välttämätöntä, jotta talouden pyörät pyörivät. Väestöpommi-kirjan kirjoittaja Paul Ehrlich sanoi tästä äskettäin seuraavasti: “Kun katsotaan huoltosuhdetta, johon tavallisesti kiinnitetään huomiota, (poliitikot ja taloustieteilijät) ovat yleensä huolissaan siitä, että vanhojen ihmisten osuus nousee liiaksi, niin ettei yhteiskunta pysty heitä elättämään. Tämä lähtökohta on virheellinen, kun varmasti yli 70 vuotias voi olla talouden kannalta paljon tuottavampi kuin alle 7-vuotias…Tietenkään väestönkasvu ei saa jatkua.”

Kun sitten tarkastellaan kaikkia niitä ongelmia, joita maapallon väkiluvun kasvu aiheuttaa, tulee ilmiselväksi, että ihminen on ylittänyt ympäristön kantokyvyn. Tämä on luonnollista. Maapallo on vain tietyn kokoinen, joten jo lähtökohtaisesti on mahdotonta, että väestö voisi kasvaa ja resurssien käyttö lisääntyä rajattomasti. Jos haluamme pysyä kasvuideologiassa, meidän on hyväksyttävä se, että seuraava vaihe tulee olemaan kaaos ja katastrofi, jolloin meille käy kuin sopuleille massaesiintymien jälkeen. Harvat jäävät henkiin ja hekin joutuvat aloittamaan seuraavan syklin alusta. Tähän meillä olisi vaihtoehto, mutta se edellyttää ajattelutapamme vallankumousta.

Ilmastonmuutos on pohjimmiltaan väestönkasvun aiheuttama ongelma. Vaikka akuutit muutokset pystyttäisiin ratkaisemaan uusien tekniikoiden avulla, väestönkasvun aiheuttamat ongelmat säilyisivät, koska ihmismäärä kasvaa nopeimmin siellä, missä kulutustason muutoksien voi odottaa olevan suurinta. Ja vaikka teknologinen kehitys mahdollistaisikin ilmastonmuutoksen lopullisen torjunnan, maan pinnan hyväksikäyttö lisääntyisi väistämättä, jos väestö jatkaa kasvuaan. Tämän seurauksena biodiversiteetti pienenisi, eläimistä ihmisiin siirtyvien virusten esiintymisen ja täten pandemioiden todennäköisyys kasvaisi. Maan viljavuus heikkenisi, ympäristön saastuminen lisääntyisi ja näiden tekijöiden surauksena ruuan tuotanto pinta-alayksikköä kohti vähenisi – samaan aikaan kun suureneva ihmismäärä tarvitsisi lisää ravintoa. Erilaisten maankuoren resurssien liikakäyttö myös yleistyisi.

Niinpä, väestönkasvun välttämättömyyden toitottaminen säännöllisin väliajoin on yhtä järkevää kuin sen oksan sahaaminen rungon puolelta, jolla itse istuu. Paremminkin pitäisi hyväksyä lähtökohdaksi se, että rajallisella maapallolla väestön rajaton kasvu on ONGELMA ja meidän tulisi muuttaa taloudellista ja väestöpoliittista ajatteluamme niin, että teoriat tulevaisuudesta eivät perustuisi kestämättömään rajattomaan kasvuun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, biodiversiteettikato, väestöpolitiikka

EU:n elvytysrahasto - kaikkien ympäristöstä välittävien pitäisi tukea sitä kaikin keinoi

Torstai 16.7.2020 klo 16:22 - Mikko Nikinmaa

EU:n elvytyspaketti on välttämätön ympäristön hyväksi. Suurista taloudellisista vaikuttajista vain Euroopan Unioni on pyrkinyt edistämään ympäristönäkökulmien huomioonottamista talouspäätöksissä. EU on vahva taloudellinen toimija vain, jos se säilyy yhtenäisenä. Euroopan mittakaavassa suuretkin valtiot ovat pikkupelureita maailmanlaajuisesti. Jos EU hajaantuu, kaikissa päätöksissä ajaudutaan hyväksymään Kiinan tai Yhdysvaltojen linja, minkä seurauksena pitemmän tähtäyksen ympäristönäkökulmat jäävät huomioonottamatta. Ja ilman elvytysrahaston toteuttamista EU:n yhtenäisyys on kovalla koetuksella.

Kun sitten ruvetaan miettimään, miten elvytysrahastoa rahoitettaisiin, EU:n verotusoikeus tietyissä asioissa on ilman muuta perusteltua. Esimerkiksi kaavailtu muovivero olisi paljon relevantimpi Euroopan tasolla kuin yksittäisten valtioiden tasolla seuraavista syistä. Muovia käyttäviä tuotteita ei markkinoida ja myydä yhden valtion alueella vaan esimerkiksi kaikkialla Euroopassa. Jos muovipakkausten, -kassien ja muiden -tuotteiden verotus jätettäisiin yksittäisten valtioiden päämääräksi, sitä tuskin saataisiin aikaiseksi, koska valtiot kilvan sanoisivat, ettei meidän teollisuudellemme voi tuollaista ylimääräistä kustannuskuormaa laittaa. Muovi lilluu kaikkialla eikä Suomesta Itämereen ajautuva muoviroska säily aluevesirajojemme sisällä vaan voi kulkeutua Ruotsiin, Tanskaan, Liettuaa, Saksaan jne. Näin ollen muovivero olisi ilman muuta yhteinen eurooppalainen asia.

Mitä tulee taas elvytysrahan käyttöön, se mahdollistaisi suuntautumisen ympäristön kannalta kelvollisten tekniikoiden kehittämiseen. Koronaviruksen aiheuttaman laman jälkeen ei pitäisi palata ympäristön kannalta huonoihin ratkaisuihin, vaan Euroopan laajuisen elvytyksen pitäisi kohdistua ympäristöinvestointeihin. Tämähän olisi hyvin mahdollista, kun jaettavaa rahaa ei suinkaan annettaisi kuin sikaa säkissä, vaan käyttötarkoitus on osoitettava. Niinpä koronaviruslaman jälkeinen elvytys voitaisiin suunnata esimerkiksi ilmastotoimiin.

Suomessa suurimmaksi vastustuksen aiheeksi on noussut, että suuri osa rahoituksesta annettaisiin apurahoina eikä lainoina. Mutta eihän tämä ole ollenkaan väärä lähtökohta investoinneille, joiden tarkoitus olisi parantaa ympäristön tilaa. Jokainen sellaiseen käytetty euro on meidän kaikkien eurooppalaisten tukemista. Olisi väärin, jos ympäristön hyväksi tehtävät investoinnit jäisivät tekemättä, kun siihen käytettävissä oleva raha pidettäisiin visusti pankkiholvissa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kestävä kehitys, ympäristöteknologia

Huh hellettä - kalaparat

Perjantai 26.6.2020 klo 19:32 - Mikko Nikinmaa

Nyt on kuuma. Ja vesien lämpötila on viisi-kuusi astetta normaalivuotta lämpimämpää. Se, että veden lämpäötila on paljon normaalia korkeampi jo kesäkuussa on melkoinen ongelma kaloille, koska se merkitsee melkoisen varmasti sitä, että korkea vesien lämpötila on pitkäaikainen ilmiö. Suurin osa Suomen arvokaloista – ja muistakin kaloista – on kylmän veden lajeja, jotka lämpimäna aikana menevät pohjan lähelle, harppauskerroksen alapuoliseen veteen, joka säilyy kylmänä. Mitä pitempään korkea lämpötila jatkuu sitä syvemmälle harppauskerros  vaipuu, kunnes kylmää vettä ei ole missään. Pitkäaikaisen lämpimän jakson johdosta matalille järville tyypilliset kalakuolemat rupeavat esiintymään myös syvissä järvissä ja meressäkin.

Yksi esimerkki kylmän veden lajeista on härkäsimppu. Laji kutee siniset mätimunansa kaikkein kylmimmän veden aikaan helmikuussa. Se tuli pohjoisesta Harkasimppu1.jpgItämereen kun meriyhteys valtamereen oli Vienan meren kautta. Kalaa ei esiinny eteläisellä Itämerellä eikä Atlantilla Norjan ulkopuolella, todennäköisesti sen takia, että lämpötila on liian korkea. Muistan pikkupoika-ajoista kuinka niitä sai verkolla itäisellä Suomenlahdella niin paljon, että puuskahdin isona kirjoittavani Lyhyen Simpunpäästöopin; nelisarvinen ja piikikäs kala kun jäi verkkoon niin tiukasti, että sitä ei helposti pois ottanut. Nykyisin kalaa ei paljoakaan löydy.

Suuret ongelmat korkeat lämpötilat aiheuttavat myös kalankasvatukselle. Erityisesti viime aikoina suosituksi syömäkalaksi tullut nieriä rupeaa aikuisena kuolemaan yli 15 asteen lämpötilassa. Suunnilleen mistään ei pitkäaikaisen lämpimän jakson lopussa sitä kylmempää vettä löydy.

Ja kaikkeen tähän taitaa olla syynä ilmastonmuutos. Kaikki mallit povaavat sateisia, lauhoja talvia ja suhteellisen kuivia, kuumia kesiä. Pohjois-Suomen syvät nietokset ja Etelä-Suomen vesisateinen talvi  sopivat ensimmäiseeen skenaarioon ja juuri loppuva kuuma kesäkuu jälkimmäiseen.

Huh hellettä, mutta voi kalaparkoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, veden lämpötila, kalankasvatus

Voihan turve!

Maanantai 18.5.2020 klo 13:05 - Mikko Nikinmaa

Kun nyt on ruvettu keskustelemaan siitä, miten koronaviruspoikkeusolojen jälkeen yhteiskunnan toimintoja ruvettaisiin kehittämään, on yhtenä asiana tuotu esiin, että turpeen käytöstä energiantuotannossa luovuttaisiin hitaammin kuin on suunniteltu. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että turve on kotimaista energiaa, joten sen käytön jatkaminen olisi tarpeen huoltovarmuuden takaamiseksi. Mutta hetkinen, turvehan korvaa energiakäytössä kaksi muuta fossiilista energianlähdettä, jotka ovat hiili ja öljy. Siis lähtökohta tässä ajatuksessa olisi, että koronaviruksen jälkeisessä ajassa hidastettaisiin siirtymistä fossiilisista polttoaineista riippumattomaan energiantuotantoon. Eli ehdon tahdoin vähennettäisiin ilmastomuutoksen vastaisia toimia. Onko tässä hiventäkään järkeä?

Energiankulutuksen pieneneminen koronaviruspandemian aikana on merkittävästi vähentänyt fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja parantanut ilman laatua ympäri maapallon. Ilman saasteiden väheneminen on suoraan todennäköisesti vähentänyt ainakin yhtä paljon kuolemia kuin koronavirus on aiheuttanut. Lisäksi kuolevuus koronavirusinfektioihin ja jopa infektioiden esiintyvyyteen sellaisenaan näyttää useiden jo julkaistujen tutkimusartikkeleiden korreloivan merkittävästi ilman saastumisen kanssa. Tärkeimmät ilman saastuttajat ovat fossiiliset polttoaineet, turpeen poltto niiden joukossa.

Vaikka yhteiskuntien pysähtyminen koronaviruspandemian takia onkin tuonut tilapäistä iloa ilman puhdistumisen ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähenemisen kautta, ovat tutkijat varoittaneet siitä mahdollisuudesta, että tilanne kääntyy nopeastIMG_20170725_0014.jpgi aikaisempaa huonommaksi, jos kansantalouden elvyttämisessä lähdetään siitä, että fossiilisien polttoaineiden käyttöön kohdistuvia rajoituksia vähennetään. Näin toimittaisiin, jos turpeen käytöstä luopumista hidastettaisiin.

Kun lisäksi turpeen käyttö olisi huoltovarmuudelle hyödyllinen vain vähentämällä tuotavien fossiilisten polttoaineiden käyttöä, joiden käytöstä muutenkin pitäisi luopua, se ei edes lisäisi huoltovarmuutta. Huoltovarmuutta sen sijaan parantaisi merkittävästi tuulivoiman lisärakentaminen. Minua on kovasti ihmetyttänyt tuulivoiman rakentamiseen liittyvä vastustus samaan aikaan ja samojen ihmisten toimesta, jotka kannattavat turpeen käyttöä. Tuulivoimaloiden haitoiksi on sanottu meluhaittoja, niiden maisemallisia haittoja ja sitä, että ne tappavat lintuja. Niiden aiheuttamat lintukuolemat ovat suurimmaksi osaksi myytti ja ainakin satoja kertoja vähäisempää kuin hyönteismyrkkyjen tai kissojen aiheuttamat lintukuolemat. Maisemallisista haitoista minua ihmetyttää, kuinka tuulimyllyt ovat kamalia, mutta turpeen ottamisella pilattu suomaisema ei. Meluhaitatkaan eivät ole suuria – olen itse nukkunut energiaa tuottavasta tuulivoimasta korkeintaan 500 m päässä eikä se unta haitannut. Jos meluhaitta on niin merkittävä, silloin ei voi antaa jääkaapin tai pakastimen meluta tai missään tapauksessa ei voi asua kaupungissa tai tien varrella. Tuulivoimalathan varmistavat huoltovarmuutta merkittävästi, kun ne tuottavat energiaa, vaikka yhteydet ulkovaltoihin olisivat kokonaan poikki. Samalla tavoin riippumatta yhteyksistä muuhun maailmaan aurinkovoima tuottaa energiaa ja lisää siten huoltovarmuutta. Niinpä voikin väittää, että kaikki uusiutuvat energiantuotannon muodot ovat kotimaista energiaa ja vahvistavat huoltovarmuutta.

Tuulivoima on myös taloudellisesti kannattavaa, minkä osoittaa se, että nykyisin tuulivoimaloiden rakentamisesta ilman yhteiskunnan tukea on tehty päätöksiä ja se, että tänä vuonna Yhdysvalloissa on tuotettu energiaa enemmän uusiutuvia lähteitä käyttäen kuin hiiltä käyttäen. Kun uusiutuvien luonnonvarojen käyttö energiantuotannossa on taloudellisesti kannattavaa, lisää huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiantuotannosta (johon lasken turpeenkin), josta ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitäisi päästä eroon, ei ole mitään syytä hidastaa turpeen käytöstä luopumista. Paremminkin nykytilanne antaisi mahdollisuuden luopua turpeesta ja muista fossiilisista polttoaineista aiemmin suunniteltua nopeammin. Siinä tarvittavien infrastruktuurien rakentaminen voisi hyvin kuulua osaksi talouden elvytyspakettia, joka ilman muuta tehdään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiliset polttoaineet, turvetuotanto, uusiutuva energia, huoltovarmuus

En pode ilmastoahdistusta vaan ahneusahdistusta

Perjantai 21.2.2020 klo 12:01 - Mikko Nikinmaa

Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että tekoja ilmaston, ja muutenkin luonnon, hyväksi pitäisi tehdä. Silti juuri mitään ei tapahdu ja ne pienet oikeansuuntaiset askeleetkin saavutetaan vain kiivaan eripuran jälkeen. Kuitenkin valitettava tosiasia on, että Suomen kulutustaso on niin huima, että sen ylläpitämiseen tarvittaisiin kolmen maapallon resurssit. Nyt yli 40 vuoden kuluttua siitä, kun tutkijat toivat esille, että mikäli mitään ei tehdä, maapallolle koituu ilmasto-ongelmia, ilmastonmuutos on saavuttanut etusivut. Valitettavasti hyvinkin voimakkaasti puhutaan, että luodaan ilmastohysteriaa ja aiheutetaan ihmisille ilmastoahdistusta.

Eihän kyse ole ilmastoahdistuksesta, vaan siitä, että meidän täytyy koko ajan saada lisää. Kyse on siis ahneudesta, jonka seurauksena hävitämme luonnonkirjon, saastutamme ympäristön ja aiheutamme ilmastonmuutoksen. Sen vuoksi en kärsi ilmastoahdistuksesta vaan ahneusahdistuksesta. Meidän olisi mahdollista muuttaa paljonkin asioita, jos ahneus ei olisi pääasiallinen voima yhteiskunnan toiminnan takana. Eikä tämä koske vain ilmastoa vaan myös vanhusten ja vammaistenhuoltoa.

Samaan aikaan kuin kauhistellaan vanhustenhuollon tilaa ja ilmastonmuutoksen ryöstäytymistä käsistä käydään palkkaneuvotteluja, joissa työntekijäpuoli haluaa lisää liksaa ja työnantajat yritysten suurempia voittoja. Mitä muuta tämä on kuin ahneutta? Jos vanhustenhuollon tilaa haluttaisiin oikeasti parantaa, työntekijäpuolen pitäisi lähteä palkkaneuvotteluihin vaatimalla, että palkat pidetään ennallaan ja yritysten tästä saama hyöty – eli se menolisä, joka palkankorotuksiin on varauduttu laitettavan – sijoitettaisiin vanhustenhuoltoon. Eli lähtökohtana olisi vastuu kanssaihmisistä eikä ahneus. Vai eivätkö kumpikaan, työntekijät tai työnantajat tule vanhoiksi ja tarvitse vanhusIMG_20170730_0131.jpgtenhoitoa? Miksi en ole kuullut mitään tämänsuuntaista ehdotettavan vaan ainoastaan palkankorotusvaatimuksia ja yritysten valitusta kilpailukyvystä – eli vaatimuksia kasvattaa kulutusta. Näin tapahtuu, vaikka ylikulutus ja väestönkasvu ovat suurimmat syyt ilmastonmuutokseen.

Tällä hetkellä käydään Euroopan Yhteisön budjettineuvotteluja. Niissäkin näyttävät ahneuden eri muodot olevan etusijalla, vaikka Euroopan Yhteisön taloudellinen voima voisi olla riittävä siihen, että ne tahot, jotka haluavat tuoda tuotteitaan Euroopan markkinoille, kantavat vastuun ympäristöstä. Jos kansallisvaltioiden hallitukset unohtaisivat ahneuden ja itsekkyyden ja pyrkisivät sen sijaan pitämään maapallon nykymuotoiselle elämälle kelvollisena, Euroopan Yhteisön budjettikin olisi helpompi laatia. Ei olisi 27 eri suuntiin vetävää tahoa, vaan yksi yhteinen suunta. Tässä yhteydessä en malta olla tuomatta esiin pettymystäni siitä, ettei oikeusvaltioperiaatetta näytetä saavan EU-avustusten jakoperusteisiin mukaan. Jotkut jäsenmaat haluavat avustukset, mutteivat velvollisuuksia yhteiskunnan kehittämisestä.

Niin, en kärsi ilmastoahdistuksesta vaan ahneusahdistuksesta. Minua ahdistaa, kun tekoja, joilla voitaisiin vaikuttaa ilmaston ja sosiaalisen tasa-arvon hyväksi, ei tehdä ahnauden vuoksi. Tässä olisi hyvä muistaa Tuomari Nurmion laulun sanat: ”Se on yhteistä isännässä ja rengissä, että elämästä selviä ei hengissä.” Jälkipolvet eivät meitä paljon kiitä, jos he saavat keräämämme omaisuuden ympäristöön, jonka olemme pilanneet omaisuutta hankkiessamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, palkkaneuvottelut, vanhustenhuolto

Hallituksen ilmastotoimet - ylevät päämäärät mutta missä ovat näkyvät teot?

Tiistai 4.2.2020 klo 11:20 - Mikko Nikinmaa

Hallitus piti ilmastopäivän. Valitettavasti sen tulokset jäivät vähäisiksi. Ero puheiden ja tekojen välillä on edelleen huutava. Päivän tuloksena oli kyllä joitakin oikeansuuntaisia toimia, esimerkiksi ilmastorahaston perustaminen, mutta sen merkitys tulee näkyviin vasta kun nähdään, mihin rahoja käytetään. Teollisuuden sähköveron alennus voi myös olla hyödyllinen toimenpide edellyttäen, että sähköntuotanto on hiilineutraalia. Mutta…Jo tässä tulee näkyviin, etteivät ilmastotoimet sittenkään ole etusijalla hallituksen päätöksissä. Turpeen käytölle energiantuotannossa ei edelleenkään laitettu rajoituksia, vaan päätökset siirrettiin myöhemmin tehtäviksi työryhmätyöskentelyn jälkeen. Mihin turveasiassa tarvitaan työryhmätyöskentelyä, kun se on yksiselitteisesti huonompi energiantuotantovaihtoehto kuin fossiiliset polttoaineet, eikä edes ole energiantuotannon kannalta välttämätön. Lisäksi turvetuotannolla on suurimmalle osalle maanomistajista korkeintaan marginaalinen merkitys. Tämän vuoksi on käsittämätöntä, että siitä näyttää tulleen Keskustapuolueelle elämää suurempi kysymys.

Puheissaan hallitus edelleenkin rummuttaa ilmastotekojen puolesta, mutta tekoja siirretään mahdollisuuksien mukaan myöhemmäksi. Tässä on se ongelma, että IMG_20170826_0048.jpgmitä myöhemmin mihinkään tekoihin ryhdytään, sitä radikaalimpia niiden pitää olla, jotta mitään positiivisia vaikutuksia nähdään. On tietysti totta, että kaikki todelliset ilmastoteot vaikuttavat nykyiseen elämänmuotoomme, mutta niiden vaikutukset puoluekannatukseen ovat sitä suurempia mitä radikaalimpia ne ovat. Sitä paitsi voisikin olla, että uskallus tehdä suuriakin uhrauksia tulevien sukupolvien hyväksi toisi yllättäen suuren kannattajajoukon rohkeiden päättäjien taakse, niin suuri ympäristöhuoli nykyisin on kansalaisten keskuudessa. Tutkijat ovat lausuneet varoituksen sanoja ympäristön ylikäytöstä ja ilmastonmuutoksesta jo 50 vuotta, mutta vieläkin teot ympäristön hyväksi ovat mitättömiä. Minua naurattaisi, jos ei itkettäisi tilanteen vuoksi, että niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin Yhdysvalloissa teollisuuspiirit ja elinkeinoelämä rupeavat edellyttämään ympäristötoimia poliitikoilta. Tilanne on täysin toinen kuin silloin 50 vuotta sitten, kun ympäristötutkijat rupesivat esittämään varoituksia ympäristön tilan huononemisesta. Tuolloin teollisuusjohtajat sanoivat, ettei teollisuudella ole varaa tehdä ympäristötoimia, ne estäisivät tuotteiden myynnin. Tällä hetkellä teollisuusjohtajat ovat ruvenneet sanomaan, että meillä ei ole varaa viivytellä ilmastotoimien tekemisessä. Kun on melkoisen varmaa, että teollisuusjohtajien päämäärät ovat samat kuin 50 vuotta sitten, tämä osoittaa kuinka pahasti jälkeen poliitikot ovat jääneet yleisen edun toteuttamisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, turve, puoluekannatus

Populistiset päämäärät saavutetaan parhaiten keinoin, joita populistit jyrkimmin vastustavat

Maanantai 3.2.2020 klo 13:56 - Mikko Nikinmaa

Kun on analysoitu, ketkä äänestivät Trumpia, ketkä olivat Brexitin kannalla ja ketkä Suomessa vahvimmin tukevat Perussuomalaisia, niin selviä yhteisiä nimittäjiä ovat muutosvastaisuus, kansallisuusaate ja halu palata vanhoihin hyviin aikoihin. Lisäksi syyllinen kaikkiin ongelmiin on jokin ulkopuolinen taho, joka kuitenkin pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. USA:ssa tämä on Demokraattinen puolue ja Euroopassa Euroopan Yhteisö.

Kun halutaan palata vanhaan, halutaan palata aikaan, jolloin matkustaminen ulkomaille oli mahdollista vain harvoille, se kun oli niin kallista. Ensimmäisiä säännöllisiä seuramatkoja Espanjaan ruvettiin tekemään Suomesta 1960-luvun alkupuolella. Tuontitavaroita oli varsin vähän: muistan hyvin, kun sain ensimmäiset banaanini ja viinirypäleeni. Halussa palata vanhaan tuntuu olevan kaksi pääasiallista tekijää: toisaalta silloin ihmismäärä koko maapallolla oli pyöreästi neljännes nykyisestä ja kaikilla oli työtä. Ympäristöstäkään ei tarvinnut yhtään huolehtia, jopa tieteellisissä piireissä hyväksyttiin ”sisäisen puhdistumisen” ajatus: ympäristöön laskettu jäte muuttuu siellä haitattomaksi ympäristön puhdistuskyvyn ansiosta. Nationalistisuus on hyvin voimakas osa kaikkien maiden populismissa. Tämän vuoksi ei uskoisi, että koko kansallisuusaate on ehkä 150-vuotias. Se rupesi vähin erin kehittymään Ranskan 1789 vallankumouksen jälkeen. Kansallisuusaatteen pääpiirteenä näyttää olevan se, että kaikkien on oltava samanlaisia: jos puhut väärää kieltä, olet väärän näköinen tai vääräuskoinen, sinua saa syrjiä. Tämän kaltaisen ajattelutavan tuloksena miljoonia juutalaisia tapettiin Natsisaksan keskitysleireissä ja miljoonat ihmiset kohtasivat kuolemansa Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa. Vaikka vielä ei samanlaisia järjestelmällisiä vainoja olekaan tapahtunut, juutalaissynagogan maalituhriminen Turussa, eurokansalaisten uhkailu Englannissa, palestiinalaisten kohtelu Israelissa ja valkoisen ylivallan nousu USA:ssa osoittavat, että nationalismi käyttää edelleenkin samankaltaisia kauhistuttavia sorron välineitä kuin ennen. Tavallaan tämä ei ole yllättävää, ennen kansallisuusaatteen tuloa oli Suomessakin tavallista, että kylien nuoret miehet kerääntyivät tappelemaan naapurikylien kanssa. Aggressiivisuus ja erilaisuuden inhoaminen tuntuu olevan valitettavan yleinen piirre ihmisten joukossa, ja sitä käytetään hyväksi hankittaessa populistisille liikkeille kannattajia. Muutosvastaisuuden osalta tuntuu siltä, että se mihin ollaan totuttu, on parempi kuin mikään muutos, vaikka muutos olisi toteuduttuaan paljon parempi kuin jämähtäminen entiseen. Tämä on itse asiassa tilanne Suomen EU-jäsenyyden osalta: Suomi on hyötynyt siitä ehkä kymmeniä miljardeja enemmän kuin sinne maksamamme jäsenmaksut ovat olleet.

Valitettavasti maailma ei enää ole sellainen, että siinä voisi elää yksin, ilman muiden vaikutusta. Edes USA:n ei ole mahdollista harjoittaa Amerikka ensin-politiikkaa ilman, että katastrofi uhkaa. Syynä tähän on se, että me kaikki kahdeksan miljardia ihmistä asumme maapallolla, jonka rajat tulleet vastaan. Suomessa Perussuomalaiset puhuvat ”ilmastovouhotuksesta” ja ovat sitä mieltä, ettei meidän ole syytä tehdä mitään, kun olemme niin pieni joukko, jonka teoilla ei ole mitään merkitystä. On tietysti totta, että me suomalaiset olemme pieni joukko, mutta sen takia meidän onkin kuuluttava Euroopan Yhteisöön, jonka markkinat ovat niin suuret, että sen ajamia ympäristömääräyksiä ei voida missään jättää huomiotta. Jos Perussuomalaisten väite pienuudesta olisi perusteltavissa, niin silloinhan Intian ja Kiinan kannattaisi mennä pieniin alle kymmenen miljoonan ihmisen hallinnollisiin kokonaisuuksiin, jolloin yksiköt eivät vaikuttaisi kuin promilleja maapallon tilaan ja voisivat sen vuoksi jatkaa nykyiseen malliin. Puhe ”ilmastovouhotuksestakin” liittyy siihen, että haaveillaan entisajoista. Eiväthän silloin ihmisen toimet aiheuttaneet mitään ongelmia. Eivät aiheuttaisi nytkään, jos meitä olisi vain pari miljardia ja emme olisi ylikäyttäneet maapalloa kymmeniä vuosia.

Jos lähtökohtaisesti halutaan ajaa suomalaisten etua, niin aluksi pitäisi yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa päästä tilanteeseen, jossa vaaditaan, että kaikkien EU:hun tulevien tuotteiden on täytettävä EU:n ympäristönormit. Tällaisen päätöksen seurauksena osa tuonnista varmaan muuttuisi kotimaiseksi tuotannoksi, joten tuloksena olisi EU:n ansiosta Perussuomalaisten toiveen toteutuminen. Lisäksi ympäristöinvestointeja pitäisi tehdä sinne, missä niistä on suurin hyöty. Tämä tarkoittaisi kehitysavun lisäämistä. Lisäämisen tuloksena kuitenkin ihmisten elinolot potentiaalisissa ilmastopakolaisuuden lähtömaissa paranisivat, minkä seurauksena maahanmuutto Suomeen pysyisi aisoissa. Jälleen toiminta täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset ajavat aikaansaisi sen, että heidän päämääränsä toteutuisivat.

Voikin sanoa, että ainakin ympäristöasioissa toiminta päinvastoin kuin populistisesti ajatellaan ajaisi parhaiten niitä päämääriä, joita populisteilla on. Herääkin kysymys, miksi muut puolueet eivät uskalla tai halua esittää, kuinka Perussuomalaisten päämääriä saavutettaisiin toimimalla täysin toisin kuin he esittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, perussuomalaiset, kehitysapu, Euroopan Yhteisö

HÄVETKÄÄ!

Perjantai 17.1.2020 klo 12:29 - Mikko Nikinmaa

Samaan aikaan kun on ilmiselvää, että maapallon rajat ovat tulleet vastaan ja että planeettamme ei kestä lisäkulutusta, palkkaneuvottelut lähtevät toisaalta siitä, että palkansaajien ostovoiman pitää kasvaa ja toisaalta siitä, että työnantajien pitää voida osoittaa yritystensä tuottavan voittoa. Molempien lähtökohtana on siis se, että kasvu ilman rajoja voi jatkua! Mitä hyötyä on puhua siitä, että ilmastonmuutos aiheuttaa koko ajan kasvavia ongelmia, jos Suomessa, joka jo huhtikuussa ylittää kestävän maapallon kulutuksen rajan, riidellään palkankorotuksista ja ostovoiman kasvusta.

Kun te työnantajien ja työntekijöiden palkkaneuvottelijat istahdatte katsomaan TV-uutisia, joissa kerrotaan Australian metsäpaloista tai Indonesian tulvista, HÄVETKÄÄ!! Molempiin vaikuttaa ilmastonmuutos, mutta te, kuten me muutkin, kyllä kauhistelette ilmastonmuutosta, mutta seuraavan päivän palkkaneuvotteluissa puhutaan vain ostovoiman kasvusta ja yritysten voittojen turvaamisesta. Emmekö ole tulleet toimeen sangen hyvin jo nykyisillä palkoillamme tai itse asiassa palkoillamme monta kymmentä vuotta sitten? Maapallon rajallisuutta ja siihen liittyen ilmastonmuutosta ei oikeasti oteta vakavasti ennen kuin se on poliittisissa ja taloudellisissa päätöksissä ensisijainen tekijä. Eli palkkaneuvotteluissakin pitäisi lähtökohdan olla ei suinkaan se, että ostovoima kasvaa, vaan se, että kulutus pienenee.

Siispä – työntekijäliittojen palkkavaatimusten pitäisi olla 0 %. Ja liittojen pitäisi uhata lakoilla, jos työnantajapuoli ei käytä 50 % voitoistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja/tai hoiva- sekä opetusalan työntekijämäärän kasvattamiseen. Kun tällä tavoin lisähenkilöstöä tulisi aloille, joissa tällä hetkellä vallitsee kiistämätön pula työntekijöistä, työn tekijöiden kiire vähenisi ja elämän laatu paranisi. Nykymeno vain koko ajan lisää kiirettä, suorituspaineita jne. Kun maapallon rajat ovat selvästi tulleet vastaan, on kummaa, että me vain kiihdytämme automme vauhtia tiiliseinää päin, mikä on analogia nykymenon jatkumiselle. Nykymenon on loputtava, jos nykymuotoisen sivilisaation halutaan säilyvän. Tulevaisuus ei voi perustua rajattomaan kasvuun, vaan kansantuotteen sijaan on ruvettava katsomaan elämän laatuun ja kehittämään sitä. Näin ajatellen esimerkiksi nelipäiväinen, kuusituntinen työviikko, voisi olla ihan kohtuullinen ratkaisu. Silloin tietysti jokaisen ansiot vähenisivät, mutta niin vähenisi myös kiire ja työttömyys käytännössä katoaisi. Ehkä työntekijöiden elämänlaatu kohoaisi ja julkisen sektorin kustannukset pienenisivät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, palkkaneuvottelut, työnantajat, työntekijät, ammattiyhdistysliike

Uusi vuosikymmen - nyt on muutoksen aika

Sunnuntai 5.1.2020 klo 17:40 - Mikko Nikinmaa

”Tuhoa pelättiin myös 1980-luvulla, mutta koittikin toivon aika”. Saska Saarikosken essee Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 5.1.2020 keskittyy pääasiassa siihen, kuinka politiikan sukupolvenvaihdoksen tapahtuminen tarkoittaa toivottavasti sitä, että samalla tavoin kun 1980-luvulla, ongelmat voidaan ratkaista, tällä kertaa uuden päättäjäsukupolven uusien näkökulmien ja ratkaisujen myötä. Näin sopiikin toivoa.

Tämän hetken ongelmia lähestyttäessä tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että ne poikkeavat periaatteellisesti 1980-luvun ongelmista. Silloin tuhon mahdollisuuden aiheutti ennen muuta ydinaseiden käytön uhka. Se, että uhkakuvat eivät toteutuneet, ei edellyttänyt kuin järjen käyttöä pienen poliittisen päättäjäjoukon piirissä. Selviäminen tämän hetken ongelmista taas vaatii, että yleisesti tiedostetaan maapallon rajallisuus. Kun maapallolla on rajat, täytyy koko kansantalouden ja politiikan lähtökohtien, jotka perustuvat siihen, että kaikenlainen kasvu voi jatkua rajattomasti, muututtava täysin. Tämä edellyttää sitä, että maapalloa ajatellaan yhtenä kokonaisuutena kokonaan toisin kuin kaikkialla noussut kansallispopulismi sanoo. Itse asiassa, jos populismia tarkastelee, se on yritys palata ”vanhoihin hyviin aikoihin”, mutta kun vanhoina hyvinä aikoina maapallon rajat eivät vielä olleet tulleet vastaan niin nyt ne ovat. Tämän vuoksi nationalistinen ajattelu ei voi tuoda ratkaisuja, ellei olla halukkaita sotaan.

Todennäköisesti ilmastonmuutos ja muut ihmisen aiheuttamat ongelmat eivät tuhoa ihmislajia kokonaan, vaikka populistit pystyisivätkin estämään tarpeellisten muutoksien tekemisen, mutta sivilisaatio nykyisessä muodossaan todennäköisesti loppuu. Populaation jyrkkä pieneneminen noudattaisi vain yleisiä ekologisia periaatteita, joiden mukaan eläinlajin populaation liikatiheyden seurauksena koittaa katastrofi, joka pienentää populaatiota ympäristön sietämälle tasolle. Joka paikkaan levinneen ihmislajin osalta tällaiseksi katastrofiksi koituu ilmastonmuutos, jos emme ole valmiita muutoksiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, populismi, kasvun rajat

Rajat kiinni-populismi ja Pohjois-Korean tie vai ympäristöglobalismi

Torstai 2.1.2020 klo 16:48 - Mikko Nikinmaa

Kaikkiin ongelmiin ovat syypäitä muut kuin me itse. Tähän lauseeseen voi kiteyttää populismin koko sanoman. Populismiin liittyy nimenomaan muiden syyllistäminen. En ole vielä kertaakaan kuullut ehdotuksia ongelmien ratkaisemisesta, uusista näkökulmista tai kehitysmahdollisuuksista populisteilta. Amerikka tulee taas suureksi, jos Kiina ja Eurooppa eivät pysty käyttämään hyväkseen USA:ta ja jos meksikolaiset ja muu roskaväki pidetään rajojen ulkopuolella. Iso-Britannian ongelmien syy ei ole liiallinen pitäytyminen perinteiseen tehdastuotantoon vaan EU. Euroopassa yleisestikin kaikki vaikeudet johtuvat toisaalta Euroopan Yhteisöstä ja toisaalta muslimisiirtolaisista. Ja meillä Suomessa asiat olisivat hyvin, jos rajat olisivat kiinni emmekä syytäisi rahaamme turvapaikanhakijoihin, kehitysapuun ja Euroopan Yhteisöön. Silloin rahat riittäisivät vanhustenhuoltoon, työttömyys poistuisi ja rikokset loppuisivat – eiväthän muslimipakolaiset ole muuta kuin terroristeja ja raiskaajia. Mikähän elämä olisikaan syntynyt 2019 paljastuneista pedofiileistä, jos joukossa olisi ollut maahanmuuttaja eikä pohjalainen kirkkovaltuutettu. Mutta eihän hänestä voinut liikaa puhua, hänhän olisi voinut olla kuka tahansa meistä, sen sijaan mamun tunnistaa jo kaukaa ulkonäöltä.IMG_20170725_0024.jpg

Perussuomalaisten mukaan asiat olisivat paremmin, jos rajat olisivat kiinni ja Suomi eläisi omaa elämäänsä ilman sidosta Euroopan Yhteisöön. Maapallolla on nykyisin vain yksi esimerkki valtiosta, joka pyrkii toteuttamaan rajat kiinni-ajattelutapaa: Pohjois-Korea. Perussuomalaisten gallupsuosion jatkuvasti noustessa voisi olla hyvä miettiä, johtaisiko rajat kiinni-ajattelu vastaavaan. Vaikka me olemmekin Euroopan Yhteisössä nettojäsenmaksaja, ovat erilaiset laskelmat Suomelle koituneista hyödyistä ja haitoista jäsenyyden aikana osoittaneet, että jäsenyydestä koituneet taloudelliset hyödyt ovat olleet pari miljardia haittoja suurempia vuosittain. Jopa euro, jota kiivaasti on vastustettu, on äärimmäisen mukava: ei tarvitse miettiä rahanvaihtoa kun lähtee Välimeren lomalle. Se, minkä takia euroon liittyy ongelmia, ei oikeastaan johdu yhteisestä rahasta sinänsä, vaan siitä, että kaikki kustannustasoon vaikuttavat päätökset on tehtävä Suomen sisällä eikä enää voida tehdä markan devalvaatioita, joiden vaikutukset yksittäisen kansalaisen kukkaroon olivat hitaampia kuin nykyisin.

Tuskin kuuluminen Euroopan Yhteisöön on ajanut teollisuutta pois Suomesta. Lisäksi perussuomalaisten puheet ilmastovouhotuksen negatiivisista vaikutuksista teollisuustyöllisyyteen on hankala yhdistää siihen, että teollisuustyönantajat sanovat, että Suomen pitäisi olla kunnianhimoisempi ilmastotoimissaan. Paremminkin tässä on sama ongelma kuin populismin nousussa muualla. Kun jossakin on ajauduttu taantuvan kehityksen tielle, on helpompi kääntyä valittajien kelkkaan kuin miettiä, miten taantuman kierteestä pääsisi eroon. Samaten sosiaalisia etuja käyttävän on helpompi syyttää mamuja niihin kuluvan rahan lisääntymisestä kuin miettiä sitä, miten etuja käyttävien ihmisten määrää pystyttäisiin uusilla ratkaisuilla vähentämään.

Totisesti, tulevaisuus ei voi perustua siihen, että valitetaan ja halutaan takaisiin menneeseen, mitkä ovat populismin perusperiaatteet. Paremminkin meidän täytyy tunnustaa, että maapallolla on rajat ja että me olemme jo ylittäneet ne. Sen jälkeen voimmekin ruveta keksimään ratkaisuja, joista jotkut varmasti ovat epämukavia, mutta varmasti aiheuttavat vähemmän kaaosta kuin se, että asioiden annetaan jatkua, kunnes katastrofi koittaa. Enää emme voi puhua kansantaloudesta, politiikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja ympäristöstä toisistaan riippumattomina asioina. Ne ovat kaikki samaa kokonaisuutta, jossa kaikkien rakaisujen on otettava huomioon maapallon rajallisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, euroopan yhteisö, kansantalous, kestävä kehitys

Vanhemmat kirjoitukset »