Asennemuutos - Nyt!

Perjantai 23.8.2019 klo 12:03 - Mikko Nikinmaa

Siperian, Alaskan ja Amazonasin metsät palavat kaikkien aikojen ennätystahdilla. Mitenhän Kalifornian metsät palavat, kun siellä pian alkaa metsäpaloaika. Alaskassa jokiin nousevat Tyynenmeren lohet ovat kuolleet ennen kutua, kun korkeasta lämpötilasta johtuen kalojen hapenkulutus on ylittänyt maksimihapenottokyvyn. Grönlannin rannikolla sulavat ja mereen loiskahtavat jäävuoret ovat pelästyttäneet melojat rannan lähellä. Useiden asuttujen paikkojen lämpötila on ylittänyt 50 astetta ja jopa Hollannissa ja Saksassa korkeimmat mitatut lämpötilat ovat olleet päälle 40 astetta. Tieteellisessä artikkelissa on jo osoitettu ikiroudan sulamisesta aiheutuvaa metaanin lisääntymistä (Lara ym, 2019, Journal of Geophysical Research – Biogeosiences 124, 1560-1573).

Kaikesta tästä huolimatta maailman johtajissa Brasilian presidentti Bolsonaro, USA:n presidentti Trump ja Venäjän presidentti Putin kiistävät, että mitään merkittävää olisi tapahtumassa maailman ilmastolle ja talouspiirit kaikkialla vannovat taloudellisen kasvun nimiin. Populismin yleisimpinä piirteinä ovat rajat kiinni-mentaliteetti ja kansallistunteen korostaminen. Tähän liittyen Suomessa korostetaan aina, kuinka pienen osan mistään maailman päästöistä me aiheutamme, joten millään, mitä teemme, ei ole maailmanlaajuista merkitystä. Esimerkiksi, vaikka turpeen käyttö energianlähteenä on ilmaston kannalta pahempi kuin kivihiilen (itse turpeen polton lisäksi turvesoista vapautuu keräyksen yhteydessä mm. metaania), saa lehtien yleisönosastoista lukea seuraavaa: ”Siksi turvetuotantoa koskevien päätöksien pitää perustua tosiasioihin eikä mielipiteisiin.” Tämä sen jälkeen, kun kaikkea tietämystä turpeen käytön haitallisuudesta vähätellään muun muassa Suomen pienuuteen vedoten. Samaten kuulee: ”Meillä Suomessa ei ole väestökasvuongelmaa, tehkööt ne jotakin, missä ongelmat ovat.” Samaan aikaan keskimääräinen suomalainen on kuluttanut osuutensa maailman luonnonvaroista jo huhtikuussa, kun kaikkien maailman asukkaiden ylikulutuspäivä on vasta elokuussa. Tällä hetkellä kulutamme kaikkialla tulevien sukupolvien luonnonvaroja.

Ilmastomuutokseen liittyvät ongelmat ovat nykyisin niin suuria, että yksilöiden pikkunäpertelyllä niitä ei pysty ratkaisemaan varsinkaan, kun suuri osa ihmisistä maailmanlaajuisesti ei tiedosta/hyväksy ongelman olemassaoloa. Jotta merkittävä muutos saataisiin aikaan, tarvitaan asennemuutos päättäjätaholla. Kaiken kaikkiaan asennemuutos ja sen jälkeinen toiminta mahdollistaisi kohtuullisen elämän meille ja jälkipolvillemme – vielä. Mutta jos asennemuutosta ei tapahdu, ajamme täyttä vauhtia viimeiseen jäävuoreen ja maapallon ongelmat ratkeavat niin, että suurin osa ihmiskunnasta tuhoutuu, minkä jälkeen ei enää ole ilmastomuutosongelmaa, kun ihmispopulaatio on romahtanut. Ilmeisesti sitä populistit haluavat, kun ummistavat silmänsä kaikilta merkeiltä ongelmista ja esittävät toimia, jotka vain nopeuttavat katastrofin tuloa.

Asennemuutokseen, joka antaisi meille edelleen mahdollisuuden hyvään elämään, kuuluvat seuraavat tekijät:

  1. Koska meillä on vain yksi maapallo, meidän on kokonaan unohdettava kansallisrajat. Globalisaatio on aikaisemmin toiminut talouselämän ehdoilla, mutta nyt on tullut aika muuttaa ympäristö globalisaation lähtökohdaksi.
  2. Taloudellisen kasvun ja talouskilpailun sijaan on etsittävä uudet lähtökohdat menestyksekkään toiminnan mittaamiseksi. Negatiivinen kasvu, taantuma, voisi olla toivottava ilmiö, jos sen tuloksena ihmisten kiire vähenisi. Kaiken toiminnan lähtökohtana pitäisi olla ympäristön hyvinvointi. Meillä ei voi olla toimivaa taloutta, jos ympäristö ei ole elinkelpoinen.
  3. Väestönkasvu on saatava loppumaan. Muutos voi käytännössä tapahtua vain, jos naisen asema parantuu ja keskimääräinen koulutustaso nousee. Suuret lapsimäärät ovat tyypillisiä erityisen patriarkaalisille ”kulttuureille”, joissa naiset eivät ole juuri muuta kuin synnytyskoneita ja miesten tarpeiden tyydyttäjiä. Meidän tulee kaikin keinoin kohottaa naisen asemaa käyttäen esimerkiksi kehitysapua tähän.
  4. Erilaiset ympäristön hyväksi tehtävät investoinnit on tehtävä sinne, missä niistä on suurin hyöty. Näin ollen voi olla, että suomalainen ympäristöinvestointi tehdään Indonesiaan, mutta koska kansallisuusajattelusta on luovuttu, suomalaisetkin riemuitsevat ympäristön tilaan saadusta parannuksesta.
  5. Verosuunnittelu lopetetaan. Kaikki yritykset maksavat kohtuullisen, liikevoittoon perustuvan veron, jossa konsernien sisäisiä varainsiirtoja ei voi käsitellä veroa vähentävinä lainoina. Lisääntyvä verokertymä, joka on varmaan satoja miljardeja euroa, käytetään ympäristöinvestointeihin.
  6. Maiden puolustusbudjettien ylärajaksi asetetaan 2 %. Tämän ylimenevä osuus käytetään ympäristön tilan parantamiseen. Kun rajan ylimenevällä osalla nykyisin palkataan henkilöstöäkin, näiden tehtävä muuttuu oman kansallisvaltion puolustamisesta ihmiskunnan eloonjäämisen puolustamiseen. Tuloksena taas vähintään satoja miljardeja tTuloksena taas vähintään satoja miljardeja tulee nykyistä parempaan käyttöön.

Ehkä edellä oleva teksti on utopiaa, mutta sen kaltaista utopiaa tarvitaan, jos halutaan, että ihmiskunta jatkaa eloaan joutumatta katastrofiin. Viime aikojen populismin ja yksinvaltiuden nousua on paljon pidetty liberaalin demokratian loppuna. Minusta näin ei suinkaan ole laita, vaan kaikkialla missä ihmisten koulutustaso sen mahdollistaa, ihmisarvoon perustuva liberaali demokratia on nousemassa takaisin. Paremminkin on niin, että populismin valtaan nostamat johtajat ovat osoittaneet kelpaamattomuutensa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kehitysapu, tasa-arvo

Ympäristöpainotteinen kehitysapu ja Euroopan yhteisö - välttämättömiä ympäristön tilan parantamiseksi ja maahanmuuton hillitsemiseksi

Sunnuntai 16.6.2019 klo 18:54 - Mikko Nikinmaa

Kun pakolaiskuvat Meksikon rajaltakin näyttivät afrikkalaisia ja kun Välimerta ylittävien pakolaisten hukkuminen on suunnilleen viikoittainen uutiskuva, rupesin miettimään, mistä massakansainvaellukset johtuvat ja miten niitä voisi parhaiten vähentää. Kun samaan aikaan satuin katsomaan, että maailman sotilasmenot ovat kaikkiaan puolentoista triljoonan €:n paikkeilla, niin mieleen tuli, että jos siitä voitaisiin ottaa edes viidennes ympäristöongelmien ratkaisuun, niitä tuskin olisi. Huvittavaa onkin, että puolustusbudjetit näyttävät olevan pyhiä ja Suomenkin on hankittava vähintään 15 miljardin arvosta hävittäjiä, vaikka millään aseilla ei muutetHokkelikyla.jpga asumiskelvotonta ympäristöä kelvolliseksi.

Niin, mistä kansainvaellukset syntyvät, jos kyse ei ole sotien aiheuttamasta pakolaisuudesta? Kaikki kuvat tuovat esiin valtavat ihmisjoukot ja viljelysmaan laadun huonouden. Viljelysmaata tarvitaan siksi lisää ja sen vuoksi hakataan metsää, mikä taas vaikuttaa ilmastomuutokseen ja heikentää entisestään viljelysmaan laatua. Kun ihmisiä on liikaa, jotta heille riittäisi kohtuullisesti ravintoa, he lähtevät ensin kaupunkeihin toivoen saavuttavansa paremman elämän. Kun näin ei kuitenkaan ole, he maksavat (tai ottavat lainaa) ihmissalakuljettajille päästäkseen paratiisiin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, minkä ihanuudet, rikkauden, väljyyden ja viljavuuden he ovat nähneet uutisvälineissä.

Mikäli elinolot ihmisten kotimaissa olisivat yhtään kelvolliset, ihmiset eivät laittaisi likoon kaikkea omaisuuttaan päästäkseen Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan. Näin ollen olen täysin samaa mieltä perussuomalaisten ja muiden maahanmuuton vastustajien kanssa siitä, että maahanmuuttoa ongelmat täytyisi ratkaista ihmisten kotimaissa. Olen myös sitä mieltä, että suomalaisten teollisuuslaitosten päästöt ovat paljon pienemmät kuin halpatuotantomaiden. Samaa mieltä olen myös siitä, että Suomi on niin pieni, että millään päätöksillä, jotka yksin täällä tehdään, ei ole mitään merkitystä maailmanlaajuisesti. Mutta koska ympäristömuutoksien vaikutukset, joista yksi on maahanmuutto, eivät noudata maiden rajoja, johtopäätökset vaadittavista toimista ovat täysin poikkeavat ”rajat kiinni” ja ”pois rahojen tuhlaaminen kehitysapuun” -mentaliteetista.

Mielestäni seuraaviin asioihin pitäisi pyrkiä:

1. Väestönkasvun pysäyttäminen kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa. Koska kaikki selvitykset yksiselitteisesti osoittavat, että väestönkasvua pienentävät erityisesti kaksi asiaa, naisten aseman parantuminen ja koulutuksen lisääntyminen, niihin pitäisi ohjata lisääntyvässä määrin kehitysapurahoitusta. Kun valitettavasti suuressa osassa kehitysmaista naisen asema ei ole juuri karjaa parempi ja heihin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat yleisiä, tilanteen muuttaminen maahanmuuton lähtömaissa koulutuksen keinoin vähentäisi myös todennäköisyyttä sille, että Oulun kaltaiset tapahtumat toistuisivat. Naisten aseman parantamisessa meidän ei tarvitse hyväksyä kulttuurien eroja, vaan lähteä siitä tosiasiasta, että kulttuurit ovat pääasiassa patriarkaalisia miesten suuremman voiman takia.

2. Ruokakasvien viljelyn tehostaminen kehitysmaissa. Yksi suurista ongelmista on, että suuri osa viljelysmaasta tuottaa kasveja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan ja tuloja ei suinkaan saa paikallinen väestö vaan ylikansalliset suuret yritykset. Paikallisen väestön ruokakasvien viljelymaa on joko alun perin huonolaatuista tai muuttunut sellaiseksi. Jo koulupoikana 1970-luvun alussa, kun olin kiinnostunut kehitysmaiden maataloudesta, tuotiin selvästi esiin, että lauhkean vyöhykkeen maanviljely ei sovi trooppisille alueille. Nytkään, lähes 50 vuotta myöhemmin tätä tosiasiaa ei ole otettu viljelyn suunnittelussa myöskään kehitysyhteistyössä huomioon. Tämä taitaa olla yksi perustavaa laatua oleva syy siihen, että viljelysmaan laatu huononee nopeasti. Kehitysapua pitäisikin lisätä niin, että siinä selkeänä lähtökohtana olisi tropiikille parhaiten sopivien viljelytapojen kehittäminen. Tämän ansiosta viljelymaan laadun huononeminen hidastuisi, metsänhakkuun tarve uuden viljelysmaan saamiseksi vähenisi ja metsien tarjoamat hiilinielut eivät vähenisi nykyisellä tavalla.                                                 

3. Teollisuuslaitosten päästöjen pienentäminen. Suomessa ympäristönsuojeluun sijoitettu euro vastaa korkeintaan kymmentä senttiä useimmissa halpatuotantomaissa. Tämän takia meidän pitäisikin sijoittaa kehitysapurahoja esimerkiksi Bangla Deshin teollisuuslaitoksien jätevesien ja savukaasujen käsittelyyn. Tuloksena olisi merkittävä maapallon ympäristön tilan parantuminen suhteellisen pienellä panostuksella. Mutta tämäkään ei tapahdu, jos rahoja ei asiaan laiteta.

4. Koska Suomi on pieni, sillä voi olla globaalia vaikutusta vain, jos se toimii yhdessä muiden samanmielisten kanssa. Tämä on ehkä merkittävin syy siihen, että Suomen pitää tehdä kaikkensa, jotta Euroopan Yhteisön yhtenäisyys ja voima kasvaa. Kokonaisuutena Eurooppa on maailman suurin taloudellinen kokonaisuus, jolla on suhteellisen yhtenäiset ympäristövaatimukset. Tämä kokonaisuus voi saada edellyttämänsä ympäristövaatimukset läpi. Esimerkiksi, mikäli Euroopan Yhteisö pystyy päättämään täällä myytäviltä tuotteilta edellytettävät tuotannon ympäristövaatimukset, tuottajat eri puolilla maapalloa rupeavat noudattamaan vaatimuksia.

Niinpä, ympäristöpainotteinen kehitysapu ja Euroopan Yhteisön yhtenäiset päätökset voivat tehdä paljon maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Mutta lähtökohtaisesti meidän tulee hyväksyä se, että Suomi ei voi sulkea rajojaan ja toimia yksin, koska asumme rajallisella planeetalla, jossa ympäristöongelmat eivät noudata valtakunnanrajoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, Euroopan yhteisö, kehitysapu, maahanmuutto

Itsekkyyden tulos - maapallon tuho

Keskiviikko 12.6.2019 klo 20:20 - Mikko Nikinmaa

Kun eilisissä eduskuntakeskusteluissa perussuomalaisten edustaja sanoi, että nyt menee meidän valtionyhtiöiden myynnistä saamiamme rahoja Afrikkaan, niin rupesin miettimään, mihin se äärimmäinen Suomi ensin, Amerikka ensin – ja mikä tahansa nationalistinen paikka ensin - rajat kiinni mentaliteetti johtaa sekä mistä se kumpuaa.

Lähtökohtahan on, että kaiken pitäisi olla tuttua ja turvallista. Kun siihen vielä yhdistetään se, että ihmismieli unohtaa menneisyyden huonot puolet, päästään siihen, että jos voimme olla vain itseksemme tuhlaamatta omaa varallisuuttamme kehenkään ulkopuoliseen ja estää muukalaisten saapumisen omaisuuttamme tuhlaamaan, niin olemme onnellisia. Mikään ei ole niin kamalaa kuin muutos ja muukalaiset.

Lähes täydellinen eristäytyneisyys muusta maailmasta olikin pitkään mahdollista meille suomalaisille. Meitä on vähän, asumme harvassa, maapallon reunalla. Tuskin kenellekään on tullut mieleen, että Suomen asujamisto on suunnilleen neljännes maapallon kaikista 60-leveyspiirin pohjoispuolen asukkaista. Eristäytyminen oli mahdollista, kun maapallolla oli nykyiseen verrattuna neljännes väkeä ja luonnonvarat riittivät ilman ongelmia. Kun 1960-luvulla kävin koulua, Ugandan väkiluku oli vähän Suomen väkilukua suurempi – nyt se on yli kymmenkertainen. Intiassa eli silloin ehkä 200 miljoonaa ihmistä, nyt heitä on yli miljardi. Tähän nationalisti vastaa, ”niin rupeaisivat ne afrikkalaiset ja aasialaiset säännöstelemään väestöään.” Niin pitäisikin tehdä, mutta väestönkasvun pieneneminen on Suomessakin edellyttänyt kahta asiaa: naisten aseman ja koulutustason parantumista. Nämä asiat eivät tapahdu itsestään ja ilmaiseksi, vaan vaativat meidän panostamme. Seuraavaksi nationalisti sanoo: ”Miksi meidän pitäisi heitä auttaa, me olemme osamme tehneet. Meitä on vähän ja väkilukumme ei kasva.” Mutta tässä tulee maapallon rajallisuus, matkustuksen suhteellinen helppous ja tiedonvälityksen nopeus vastaan. Kun hyvä viljelysmaa vähenee ja näkee, miten amerikkalaiset ja eurooppalaiset elävät paratiisissa, sinne haluaa mennä.

Maapallon rajallisuus aiheuttaa ilmastomuutoksen, ympäristön saastumisen, kalakanojen ja muun biodiversiteetin pienenemisen sekä useiden luonIMG_20170807_0149.jpgnonvarojen ja kelvollisen viljelysmaan vähenemisen. Rajallisuus on tullut vastaan vasta nyt, kun lähtökohtana on ollut kasvu ja kasvulle on tullut raja. Kaikki simulaatiot ennustavat, että markkinavoimien tuloksena syntyy ylilyönti ja katastrofi. Kestävä kehitys on mahdollista vain, jos riittävä ja järkevä valvonta on taustalla. Maapallon rajallisuus aiheuttaa myös sen, että vaikka me Suomessa tekisimme kaiken oikein, mutta Kongossa tapahtuu katastrofi, meri-, ilma- ja pakolaisvirrat aiheuttavat ongelmia täällä. Kun silloin 2015 Eurooppaan tuli muutama miljoona pakolaista, joista alle viisikymmentä tuhatta tuli Suomeen, meni kaikki sekaisin. Verrattuna pelättävissä oleviin pakolaismääriin se oli kuitenkin pientä, Eurooppaan haluaisi jopa sadasta kahteensataan miljoonaan ihmistä, jolloin Suomeenkin päätyisi satoja tuhansia. Näin käy, jos maapallon rajallisuutta ei tunnusteta. Mitä teemme sitten? Ruvetaanko maahanmuuttajat ampumaan, jos he ylittävät rajan?

Ihminen on onneksi kotiseutuaan rakastava eikä lähde sieltä pois, jos elinolosuhteet ovat kohtuulliset. Näin ollen, jos ympäristönsuojelutoimenpiteet tehdään siellä, missä niistä on suurin hyöty, voidaan pahimmat ympäristöongelmat (ja myös ympäristöpakolaisuus) estää. Näin esitti Pohjoismaiden Neuvostonkin asiaa pohtinut toimikunta. Tällöin meidän suomalaistenkin rahaa tuhlattaisiin Afrikkaan, mutta eikö se ole sen arvoista, jos sen ansiosta pahimmat ongelmat voidaan estää? Sitä paitsi, ei tarvitse hyväksyä ilmastomuutosta (vaikka se onkin ilmiselvää), muutkin ympäristömuutokset riittäisivät tuhoamaan ihmiskunnan, jos mitään ei tehdä. Mutta me voimme tehdä paljonkin, jos luovumme tiukkapipoisesta nationalismista ja teemme ympäristötekoja siellä, missä niistä on suurin hyöty. Afrikkaan menevä kehitysapu voi poistaa tarpeen laittaa rajat kiinni. Emmekö voisi luopua itsekkyydestä lastemme hyväksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ympäristön pilaantuminen, maahanmuutto, kehitysapu

Ei Ilmastopaniikki vaan Ilmastoturhautuminen

Sunnuntai 7.4.2019 klo 15:04 - Mikko Nikinmaa

Kun useat ilmastoskeptikot ovat vain kauhistelleet sitä, kuinka IPCC:n viimesyksyinen raportti aiheuttaa ilmastopaniikin, johon ei ole mitään syytä, herää ainakin minulla kysymys siitä, ovatko nämä ihmiset lainkaan lukeneet raporttia. Siinähän tuodaan selkeästi esiin ongelmat, jotka ovat jo nyt näkyvissä, mutta pahenevat, jos mitään ei tehdä. Toisaalta raportissa tuodaan esiin, että mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemassa, jos näin halutaan. Tämä kuitenkin vaatii sitä, että nykyisiä lähestymistapoja selkeästi muutetaan ja valitettavasti se, että me Suomessa käperrymme omaan erinomaisuuteemme ja huutelemme muille, kuinka asiat pitää tehdä, ja toisaalta toteamme, että kun Suomi on niin pieni kokonaisuus, meidän ei tarvitse ja kannata tehdä yhtään mitään, on täysin väärä lähtökohta. Pääasiallinen ongelma ja turhautumisen syy onkin se, että toimitaan kuin strutsit pää piiloon laittaen omaa pientä kansallisvaltiota ajatellen ja unohdetaan se, että meillä on vain yksi maapallo, jonka tuhoutuminen ei kunnioita kansallisvaltioiden rajoja. Turhautumista korostaa vielä se, että vaikka tällä hetkellä olisikin keinot estää pahimpien ongelmien syntyminen, näin ei haluta tehdä, koska se maksaisi ja voisi ”heikentää kansainvälistä kilpailukykyämme”. Käyn alla läpi tiivistetysti, miten itse luin IPCC:n 2018 raportin. Sehän on kaikkien vapaasti luettavissa ja löytyy verkkosivulta https://www.ipcc.ch/sr15/.

1. Lämpötila maapallolla on keskimäärin kohonnut asteen 1850-1900 keskimääräisestä tasosta. Muutos on tällä hetkellä kiihtyvä ja n. 0.2 astetta vuosikymmenessä. Auringon ja tulivuorien aktiivisuuksien muutoksien lasketaan pystyvän vaikuttamaan lämpötilamuutokseen vain 0.1-0.2 astetta. Lämpötilamuutokset ovat suurimmillaan Suomen leveyspiirillä talvisaikaan, jolloin maapallon keskilämpötilan noustessa 1.5 astetta, muutos täällä olisi jopa yli 4 astetta. Keski- ja Etelä-Euroopassa muutokset puolestaan olisivat suurimmillaan kesäaikana, jolloin keskilämpötila nousisi yli 2 astetta. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten kuumuusjaksot, pitkälliset kuivuudet, rankkasateet ja myrskyt lisääntyvät merkittävästi. (Esimerkiksi 1980-2000 välillä äkillisten ympäristömuutoksien aiheuttamat taloudelliset vahingot maailmanlaajuisesti kymmenkertaistuivat). Mielenkiintoista on, että jokseenkin kaikki ilmastomallit arvioivat sademäärän Suomen leveyspiirillä kasvavan – sateet vain olisivat entistä rankempia ja aiheuttaisivat yleisesti tulvia.

2. Keinot rajoittaa lämpötilan nousu toivottuun 1.5 asteeseen ovat olemassa, mutta tähän mennessä tehdyt lupaukset eivät ole riittäviä, varsinkaan kun talouskasvun edistämisen nimissä niistä ollaan valmiita luopumaan. Tärkeinä muutoksina olisi mm. metsäpinta-alan merkittävä lisääminen nykyisestä ja hiilidioksidia lisäävän materiaalin käytöstä luopumisen energiantuotannossa (on huomattava, että tämä sisältää myös puun ja turpeen polton) niin kauan kuin savun hiilidioksidia ei saada poistetuksi. Myös niin lemmikki- kuin tuotantoeläinten määrän vähentäminen olisi merkityksellistä (samoin kuin väestönkasvun rajoittaminen).

IMG_20170725_0071.jpg3. Koska ilmastoon vaikuttavat tekijät eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja, ilmaston tilan parantamiseen tähtäävät toimet tulisi tehdä siellä, missä niillä on suurin vaikutus. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme voisi ajatella pelkästään Suomessa tehtäviä toimia, vaan myös sitä, miten sudanilainen maanviljelijä selviäisi. Aikaisemmin globalisaatio on tarkoittanut pääasiassa kauppapolitiikkaa, mutta tulevaisuudessa sen pitäisi tarkoittaa ihmisten välistä solidarisuutta, jotta maapallo säilyy asumiskelpoisena kaikkialla. Niinpä ilmastomuutoksen vastustaminen tarkoittaa myös kamppailua eriarvoisuutta ja rasismia vastaan. Näyttää siltä, että ilmastomuutoksesta eniten kärsivät ryhmät ovat jo valmiiksi köyhiä.

Niin IPCC:n raportti kuin aiempi Scientists’ Warning to Humanity molemmat sanovat, että ilmastomuutos on torjuttavissa. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä niin, että perinteisiä kansallisvaltioiden rajoja pidetään pyhinä eikä myöskään ilman kustannuksia. Kustannukset ovat tulevilta sukupolvilta otetun lainan lyhennystä – tämän pitäisi olla kaikkien valtionvelasta huolestuneiden hyväksyttävissä: eihän tuo velka tulevilta sukupolvilta poikkea muista veloista millään tavoin. Tehokas ilmastomuutoksen vastustaminen edellyttää myös, että kehitysapu viisin-kymmenkertaistetaan. Vaikka tämä hetkellisesti lisääkin menojamme, voi hyvinkin käydä niin, että sillä saavutettavat säästöt pitkällä aikavälillä ovat hetkellisiä menoja suuremmat. Kun kerran ilmastomuutos on sekä näkyvissä että torjuttavissa, voikin sanoa että turhautuminen siihen, että mitään ei tehdä tai että teot eivät saa aiheuttaa kustannuksia, on perusteltua.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, IPCC, ilmastoskeptikot, kehitysapu