Populistiset päämäärät saavutetaan parhaiten keinoin, joita populistit jyrkimmin vastustavat

Kun on analysoitu, ketkä äänestivät Trumpia, ketkä olivat Brexitin kannalla ja ketkä Suomessa vahvimmin tukevat Perussuomalaisia, niin selviä yhteisiä nimittäjiä ovat muutosvastaisuus, kansallisuusaate ja halu palata vanhoihin hyviin aikoihin. Lisäksi syyllinen kaikkiin ongelmiin on jokin ulkopuolinen taho, joka kuitenkin pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. USA:ssa tämä on Demokraattinen puolue ja Euroopassa Euroopan Yhteisö.

Kun halutaan palata vanhaan, halutaan palata aikaan, jolloin matkustaminen ulkomaille oli mahdollista vain harvoille, se kun oli niin kallista. Ensimmäisiä säännöllisiä seuramatkoja Espanjaan ruvettiin tekemään Suomesta 1960-luvun alkupuolella. Tuontitavaroita oli varsin vähän: muistan hyvin, kun sain ensimmäiset banaanini ja viinirypäleeni. Halussa palata vanhaan tuntuu olevan kaksi pääasiallista tekijää: toisaalta silloin ihmismäärä koko maapallolla oli pyöreästi neljännes nykyisestä ja kaikilla oli työtä. Ympäristöstäkään ei tarvinnut yhtään huolehtia, jopa tieteellisissä piireissä hyväksyttiin ”sisäisen puhdistumisen” ajatus: ympäristöön laskettu jäte muuttuu siellä haitattomaksi ympäristön puhdistuskyvyn ansiosta. Nationalistisuus on hyvin voimakas osa kaikkien maiden populismissa. Tämän vuoksi ei uskoisi, että koko kansallisuusaate on ehkä 150-vuotias. Se rupesi vähin erin kehittymään Ranskan 1789 vallankumouksen jälkeen. Kansallisuusaatteen pääpiirteenä näyttää olevan se, että kaikkien on oltava samanlaisia: jos puhut väärää kieltä, olet väärän näköinen tai vääräuskoinen, sinua saa syrjiä. Tämän kaltaisen ajattelutavan tuloksena miljoonia juutalaisia tapettiin Natsisaksan keskitysleireissä ja miljoonat ihmiset kohtasivat kuolemansa Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa. Vaikka vielä ei samanlaisia järjestelmällisiä vainoja olekaan tapahtunut, juutalaissynagogan maalituhriminen Turussa, eurokansalaisten uhkailu Englannissa, palestiinalaisten kohtelu Israelissa ja valkoisen ylivallan nousu USA:ssa osoittavat, että nationalismi käyttää edelleenkin samankaltaisia kauhistuttavia sorron välineitä kuin ennen. Tavallaan tämä ei ole yllättävää, ennen kansallisuusaatteen tuloa oli Suomessakin tavallista, että kylien nuoret miehet kerääntyivät tappelemaan naapurikylien kanssa. Aggressiivisuus ja erilaisuuden inhoaminen tuntuu olevan valitettavan yleinen piirre ihmisten joukossa, ja sitä käytetään hyväksi hankittaessa populistisille liikkeille kannattajia. Muutosvastaisuuden osalta tuntuu siltä, että se mihin ollaan totuttu, on parempi kuin mikään muutos, vaikka muutos olisi toteuduttuaan paljon parempi kuin jämähtäminen entiseen. Tämä on itse asiassa tilanne Suomen EU-jäsenyyden osalta: Suomi on hyötynyt siitä ehkä kymmeniä miljardeja enemmän kuin sinne maksamamme jäsenmaksut ovat olleet.

Valitettavasti maailma ei enää ole sellainen, että siinä voisi elää yksin, ilman muiden vaikutusta. Edes USA:n ei ole mahdollista harjoittaa Amerikka ensin-politiikkaa ilman, että katastrofi uhkaa. Syynä tähän on se, että me kaikki kahdeksan miljardia ihmistä asumme maapallolla, jonka rajat tulleet vastaan. Suomessa Perussuomalaiset puhuvat ”ilmastovouhotuksesta” ja ovat sitä mieltä, ettei meidän ole syytä tehdä mitään, kun olemme niin pieni joukko, jonka teoilla ei ole mitään merkitystä. On tietysti totta, että me suomalaiset olemme pieni joukko, mutta sen takia meidän onkin kuuluttava Euroopan Yhteisöön, jonka markkinat ovat niin suuret, että sen ajamia ympäristömääräyksiä ei voida missään jättää huomiotta. Jos Perussuomalaisten väite pienuudesta olisi perusteltavissa, niin silloinhan Intian ja Kiinan kannattaisi mennä pieniin alle kymmenen miljoonan ihmisen hallinnollisiin kokonaisuuksiin, jolloin yksiköt eivät vaikuttaisi kuin promilleja maapallon tilaan ja voisivat sen vuoksi jatkaa nykyiseen malliin. Puhe ”ilmastovouhotuksestakin” liittyy siihen, että haaveillaan entisajoista. Eiväthän silloin ihmisen toimet aiheuttaneet mitään ongelmia. Eivät aiheuttaisi nytkään, jos meitä olisi vain pari miljardia ja emme olisi ylikäyttäneet maapalloa kymmeniä vuosia.

Jos lähtökohtaisesti halutaan ajaa suomalaisten etua, niin aluksi pitäisi yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa päästä tilanteeseen, jossa vaaditaan, että kaikkien EU:hun tulevien tuotteiden on täytettävä EU:n ympäristönormit. Tällaisen päätöksen seurauksena osa tuonnista varmaan muuttuisi kotimaiseksi tuotannoksi, joten tuloksena olisi EU:n ansiosta Perussuomalaisten toiveen toteutuminen. Lisäksi ympäristöinvestointeja pitäisi tehdä sinne, missä niistä on suurin hyöty. Tämä tarkoittaisi kehitysavun lisäämistä. Lisäämisen tuloksena kuitenkin ihmisten elinolot potentiaalisissa ilmastopakolaisuuden lähtömaissa paranisivat, minkä seurauksena maahanmuutto Suomeen pysyisi aisoissa. Jälleen toiminta täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset ajavat aikaansaisi sen, että heidän päämääränsä toteutuisivat.

Voikin sanoa, että ainakin ympäristöasioissa toiminta päinvastoin kuin populistisesti ajatellaan ajaisi parhaiten niitä päämääriä, joita populisteilla on. Herääkin kysymys, miksi muut puolueet eivät uskalla tai halua esittää, kuinka Perussuomalaisten päämääriä saavutettaisiin toimimalla täysin toisin kuin he esittävät.