Ilmastonmuuttajat - hyvä ohjelma YLE:llä

Lauantai 22.4.2023 klo 15.24 - Mikko Nikinmaa

YLE on julkaissut Ilmastonmuuttajat-ohjelman, joka käsittelee tärkeimpiä ilmastonmuutosta aiheuttavia tekijöitä, kutakin omassa jaksossaan. Lähtökohtana ovat asiat, jotka ovat suomalaisen ilmastokeskustelun kannalta tärkeitä. Joku tuttavani huokaili sarjasta, että taas on viherpesua. Mutta minusta näin ei ollut laita, vaan ohjelma oli hyvin onnistunut välttämään paatoksellisuuden ja toi erilaiset näkökulmat näkyviin unohtamatta kuitenkaan ongelman ydintä. Erityisesti keskustelut, joiden moderaattorina oli professori Markku Kulmala, kiistatta yksi maailman tunnetuimmista suomalaisista tutkijoista, olivat hyviä.

Kun katsoi ohjelmaa, mieleeni tuli kuitenkin, että sitä tuskin katsovat ne 45 % suomalaisista, joiden mielestä koko ilmastonmuutos on puppua. Ja tämän kansanosan mielipiteen pitäisi muuttua, jotta maailmanlaajuista ongelmaa edes Suomen osalta pystyisi ratkaisemaan. Samanlaisen miljardien ihmisten mielenmuutoksen tulisi tapahtua ympäri maapalloa – tai autoritäärisissä maissa riittäisi tietysti johtajien mielenmuutos.

Ilmastoskeptikot tuskin katsovat ohjelmaa, koska sen jaksot ovat liian pitkiä: lähes tunnin kulutus kerrallaan on liikaa ilmastohössötyksen seuraamiseksi. Jotenkin pitäisi pystyä kertomaan asiat nasevammin ja lyhyemmin ja saada esitetyksi asiat niin, että ilmastoskeptikotkin joutuisivat näkemään, miten vanhat tavat aiheuttavat heille itselleen ongelmia. Mutta vaikka Ilmastonmuuttajat-ohjelmaa eivät varmaan katsokaan ne, joiden mielen pitäisi muuttua, mielestäni se on todella katsomisen arvoinen ohjelma.

Onhan ilman hiilidioksidipitoisuus ollut korkea ennenkin ilman ihmisen vaikutusta

Sunnuntai 29.12.2019 klo 20.07 - Mikko Nikinmaa

Ilmastoskeptikkojen kuulee usein sanovan: ”Onhan ilman hiilidioksidipitoisuus ja lämpötila olleet korkeita ennenkin, täysin ilman ihmisen vaikutusta. Eihän se ennenkään ole aiheuttanut katastrofeja. Miksi tilanne olisi toinen nyt?” Tämä lausahdus on toki totta, mutta se ei ota huomioon lukuisia eroja, joita tämänhetkisellä muutoksella on aikaisempiin, jotka eivät ole sisältäneet ihmisen osuutta.

Aluksi on aiheellista todeta, että vaikka ilmaston muutokset vaikuttavat eliöiden esiintymiseen, ei elämä kokonaan todennäköisesti ole katoamassa. Pahimmassakin tapauksessa on todennäköistä, että pieniä ihmisjoukkojakin säilyy hengissä.

Ensimmäinen ero muinaisiin aikoihin on se, että jokseenkin kaikki ne tekijät, jotka ihmisestä riippumatta nostivat hiilidioksidipitoisuutta kuten tulivuorenpurkaukset, aiheuttivat sellaisenaan pilvimuodostusta, mikä laskee lämpötilaa. Näin ollen aikaisemmissa tapauksissa hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan nousun yhteys ei ole ollut yhtä selkeä kuin tällä kertaa. Hiilidioksidipitoisuuden nousu ja lämpötilan muutokset ovat myös tapahtuneet tuhansia vuosia nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämän takia eliöt eivät ehdi sopeutua geneettisesti uusiin olosuhteisiin ja seurauksena voidaan pelätä, että useat lajit ajautuvat sukupuuttoon. Tämänhetkisen muutoksen nopeutta voidaan verrata todennäköisesti tapahtuneeseen asteroiditörmäykseen, minkä aikanaan arvellaan aiheuttaneen nopean lämpötilanlaskun ja sen seurauksena dinosaurusten kuolemisen sukupuuttoon. Tällä hetkellä ihmisiäkin on hirvittävä määrä: kun aikaisempien lämpimien kausien ihmisen kaltaisia olentoja joko ei ollut tai oli vain muutamia tai muutamia kymmeniä miljoonia niin nykyisin meitä on lähes kahdeksan miljardia. Lisäksi tästä ihmisjoukosta asuu lähes puolet alueilla, jotka voivat muuttua elinkelvottomiksi joko merenpinnan nousun, kuivuuden tai lämpötilan nousun vuoksi.

Ilmastomuutoksen suuret vaikutukset johtuvat jossain määrin siitä, että koko nykyinen sivilisaatio on syntynyt ja kasvanut aikana, jolloin ympäristöolosuhteet eri puolilla maapalloa ovat olleet sangen stabiilit. Vaikka lämpötila eri maailmankolkissa onkin ollut erilainen, se on ollut suhteellisen helppo ennustaa. Sateet ovat tulleet ajallaan ja tuulet ovat olleet sopivia. Ilmaston muutoksen seurauksena kaikenlaiset oudot sääilmiöt tulevat tavallisemmiksi – Etelä-Kaliforniassa sataa lunta, tulipalopakkaset paukkuvat Chicagossa, Grönlannissa on 30 astetta lämmintä, kuivuus ja rankkasateet vaivaavat vuorotellen Intiaa, helleaalloista kärsitään ympäri maapalloa ja hirmumyrskyistä rannikoilla jne. Seurauksena on ruuan tuotannon ja kuljetusten vaikeutuminen, vauvojen, sairaiden ja vanhusten kuolemat, asumusten rikkoutuminen myrskyissä yms.  

Niinpä, nykyisenkaltaisia lämpötilan muutoksia on ollut ennenkin, mutta ihmisen vaikutukset ja ympäristön ja ihmiskunnan tämänhetkiset piirteet aiheuttavat sen, että haitalliset vaikutukset ovat suuria. Elämä ei varmaan häviä, mutta esimerkiksi sivilisaatio nykyisessä muodossaan voi kadota, jos emme tee mitään, vaan ilmastoskeptikkojen  tapaan sanomme, että onhan näitä lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden muutoksia ennenkin ollut.

Ei Ilmastopaniikki vaan Ilmastoturhautuminen

Sunnuntai 7.4.2019 klo 15.04 - Mikko Nikinmaa

Kun useat ilmastoskeptikot ovat vain kauhistelleet sitä, kuinka IPCC:n viimesyksyinen raportti aiheuttaa ilmastopaniikin, johon ei ole mitään syytä, herää ainakin minulla kysymys siitä, ovatko nämä ihmiset lainkaan lukeneet raporttia. Siinähän tuodaan selkeästi esiin ongelmat, jotka ovat jo nyt näkyvissä, mutta pahenevat, jos mitään ei tehdä. Toisaalta raportissa tuodaan esiin, että mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemassa, jos näin halutaan. Tämä kuitenkin vaatii sitä, että nykyisiä lähestymistapoja selkeästi muutetaan ja valitettavasti se, että me Suomessa käperrymme omaan erinomaisuuteemme ja huutelemme muille, kuinka asiat pitää tehdä, ja toisaalta toteamme, että kun Suomi on niin pieni kokonaisuus, meidän ei tarvitse ja kannata tehdä yhtään mitään, on täysin väärä lähtökohta. Pääasiallinen ongelma ja turhautumisen syy onkin se, että toimitaan kuin strutsit pää piiloon laittaen omaa pientä kansallisvaltiota ajatellen ja unohdetaan se, että meillä on vain yksi maapallo, jonka tuhoutuminen ei kunnioita kansallisvaltioiden rajoja. Turhautumista korostaa vielä se, että vaikka tällä hetkellä olisikin keinot estää pahimpien ongelmien syntyminen, näin ei haluta tehdä, koska se maksaisi ja voisi ”heikentää kansainvälistä kilpailukykyämme”. Käyn alla läpi tiivistetysti, miten itse luin IPCC:n 2018 raportin. Sehän on kaikkien vapaasti luettavissa ja löytyy verkkosivulta https://www.ipcc.ch/sr15/.

1. Lämpötila maapallolla on keskimäärin kohonnut asteen 1850-1900 keskimääräisestä tasosta. Muutos on tällä hetkellä kiihtyvä ja n. 0.2 astetta vuosikymmenessä. Auringon ja tulivuorien aktiivisuuksien muutoksien lasketaan pystyvän vaikuttamaan lämpötilamuutokseen vain 0.1-0.2 astetta. Lämpötilamuutokset ovat suurimmillaan Suomen leveyspiirillä talvisaikaan, jolloin maapallon keskilämpötilan noustessa 1.5 astetta, muutos täällä olisi jopa yli 4 astetta. Keski- ja Etelä-Euroopassa muutokset puolestaan olisivat suurimmillaan kesäaikana, jolloin keskilämpötila nousisi yli 2 astetta. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten kuumuusjaksot, pitkälliset kuivuudet, rankkasateet ja myrskyt lisääntyvät merkittävästi. (Esimerkiksi 1980-2000 välillä äkillisten ympäristömuutoksien aiheuttamat taloudelliset vahingot maailmanlaajuisesti kymmenkertaistuivat). Mielenkiintoista on, että jokseenkin kaikki ilmastomallit arvioivat sademäärän Suomen leveyspiirillä kasvavan – sateet vain olisivat entistä rankempia ja aiheuttaisivat yleisesti tulvia.

2. Keinot rajoittaa lämpötilan nousu toivottuun 1.5 asteeseen ovat olemassa, mutta tähän mennessä tehdyt lupaukset eivät ole riittäviä, varsinkaan kun talouskasvun edistämisen nimissä niistä ollaan valmiita luopumaan. Tärkeinä muutoksina olisi mm. metsäpinta-alan merkittävä lisääminen nykyisestä ja hiilidioksidia lisäävän materiaalin käytöstä luopumisen energiantuotannossa (on huomattava, että tämä sisältää myös puun ja turpeen polton) niin kauan kuin savun hiilidioksidia ei saada poistetuksi. Myös niin lemmikki- kuin tuotantoeläinten määrän vähentäminen olisi merkityksellistä (samoin kuin väestönkasvun rajoittaminen).

3. Koska ilmastoon vaikuttavat tekijät eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja, ilmaston tilan parantamiseen tähtäävät toimet tulisi tehdä siellä, missä niillä on suurin vaikutus. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme voisi ajatella pelkästään Suomessa tehtäviä toimia, vaan myös sitä, miten sudanilainen maanviljelijä selviäisi. Aikaisemmin globalisaatio on tarkoittanut pääasiassa kauppapolitiikkaa, mutta tulevaisuudessa sen pitäisi tarkoittaa ihmisten välistä solidarisuutta, jotta maapallo säilyy asumiskelpoisena kaikkialla. Niinpä ilmastomuutoksen vastustaminen tarkoittaa myös kamppailua eriarvoisuutta ja rasismia vastaan. Näyttää siltä, että ilmastomuutoksesta eniten kärsivät ryhmät ovat jo valmiiksi köyhiä.

Niin IPCC:n raportti kuin aiempi Scientists’ Warning to Humanity molemmat sanovat, että ilmastomuutos on torjuttavissa. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä niin, että perinteisiä kansallisvaltioiden rajoja pidetään pyhinä eikä myöskään ilman kustannuksia. Kustannukset ovat tulevilta sukupolvilta otetun lainan lyhennystä – tämän pitäisi olla kaikkien valtionvelasta huolestuneiden hyväksyttävissä: eihän tuo velka tulevilta sukupolvilta poikkea muista veloista millään tavoin. Tehokas ilmastomuutoksen vastustaminen edellyttää myös, että kehitysapu viisin-kymmenkertaistetaan. Vaikka tämä hetkellisesti lisääkin menojamme, voi hyvinkin käydä niin, että sillä saavutettavat säästöt pitkällä aikavälillä ovat hetkellisiä menoja suuremmat. Kun kerran ilmastomuutos on sekä näkyvissä että torjuttavissa, voikin sanoa että turhautuminen siihen, että mitään ei tehdä tai että teot eivät saa aiheuttaa kustannuksia, on perusteltua.  

Huoli Ilmastomuutoksesta - propagandaa ja paniikkiako?

Lauantai 30.3.2019 klo 17.36 - Mikko Nikinmaa

Jo vuonna 1972 ilmestyneessä kirjassa Kasvun Rajat tuotiin esiin pelko siitä, että mikäli mitään ei tehdä, ihmisen toimet voivat vaikuttaa ilmastoa lämmittävästi ja aiheuttaa haittoja niin ruuantuotannolle kuin ihmisten normaalille elämälle. Tuolloin varoitukselle vain hymähdettiin. Kolmeakymmentä vuotta myöhemmin tehdyssä kirjan päivityksessä todettiin jo, että selviä ilmastomuutoksia oli havaittu, jopa niin, että jotkut kansantaloustieteilijät olivat ruvenneet huolestumaan ilmastomuutoksesta. Kyseessä ei kirjan mukaan ollut todennäköisesti huoli ympäristöstä vaan se, että sääilmiöihin liittyvät taloudelliset vahingot olivat kymmenkertaistuneet kustannuksiltaan vuosien 1980 ja 2000 välillä. Vajaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin suurin osa tiedotusvälineistä, poliitikoista ja ihmisistä jo hyväksyy, että ilmastomuutos on tosiasia. Varsinkin lapset ja nuoret ovat viime aikoina ruvenneet huolestumaan siitä, että tällä hetkellä valtaa käyttävät ihmiset eivät näe, että heidän tekonsa tai tekemättä jättämisensä vaikuttavat merkittävästi tulevien sukupolvien elämään.

Huolimatta siitä, että lähes kaikki mittaustulokset osoittavat luonnontieteilijöille, että ilmastomuutosta esiintyy, meidän keski-ikäisten ja vanhojen ihmisten joukossa on paljon ilmastoskeptikkoja. Edes se, että ihmisten asuttamilla alueilla lämpötila varjossa on noussut yli 50 asteen, että metsäpalot ja hurrikaanit ovat viime vuosina aiheuttaneet entistä enemmän tuhoa ja että kuumuuden takia puissa lepäävät lepakot ovat tipahdelleet Australiassa kuolleina maahan, ei ole saanut ilmastoskeptikkoja muuttamaan mieltään. Paremminkin päinvastoin.

Eduskuntavaaleihin perussuomalaiset lähtevät puhuen ilmastovouhotuksesta ja ovat sitä mieltä, että suomalaiset edustavat niin pientä osaa ihmiskunnasta, ettei millään suomalaisten teoilla ole mitään merkitystä. Itse asiassa heidän mukaansa tehtaan savupiippu Suomessa on ilmastoteko. Jos Suomen väestön pienuus oikeuttaa tekemään mitä vain  niin sittenhän kaikki alueet pitäisi vain pilkkoa pieniin yksiköihin: tällöinhän mitään muutoksia missään ei tarvitsisi tehdä, kun alueen ihmismäärä on niin pieni, ettei millään muutoksella olisi globaaleja vaikutuksia. 

Ilmastomuutokseen liittyviä asioita on ruvettu myös sanomaan uskonnoksi. Ei mukamas saa enää olla muuta mieltä.Tämä kyllä vähättelee meitä tutkijoita. Jos havaitsemme kaikkien muutoksen olevan selitettävissä vain sillä, että ilmasto on muuttumassa, täytyisikö meidän olla erimielisiä. Sitä paitsi, ilmastomuutosta tukevista tutkimuksista ei ole löytynyt merkittäviä virheitä, kun taas ilmastoskeptikkojen julkaisuissa on selviä lapsuksia, jotka valitettavasti näyttävät tarkoitushakuisilta. Ilmastomuutos ei ole uskonto, vaan havantoihin perustuva ja se, että nuoret tuntevat huolta tekojen puutteesta on varsin luonnollinen reaktio, kun tekoja pystyttäisiin tekemään ja niiden puuttuminen ei ole muuta kuin jäämistä menneisyyteen. Usein ilmastoskeptikot ja artikkelit, joissa vähätellään ihmisen merkitystä ilmaston muuttumisessa tuovat esiin sinänsä oikeita näkökulmia lämpötilaan vaikuttavista luontaisista tekijöistä. Nämä tuodaan esiin ikään kuin ne eivät olisi ilmastotutkijoiden töissä huomioon otettuja asioita. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole: käytännöllisesti katsoen kaikki näkökulmat sisältyvät tehtyihin tutkimuksiin. Sitä paitsi, jos on edes mahdollista, että ihmisen toimet aiheuttavat lämpötilan kohoamista, eikö pitäisi tehdä kaikki mitä voidaan, jotta tämä mahdollisuus poistuisi. Paljon huomiota saaneessa kirjassaan Matti Virtanen sanoo, että huomion kiinnitttyminen ilmastomuutokseen vie huomion muilta tärkeiltä asioilta kuten väestönkasvu ja ympäristön saastuminen. Tavallaan näin on, mutta näkökulma tuo esiin sen, ettei asioiden riippuvuus toisistaan ole oikein selvillä. Ilmastomuutoshan on oire siitä, että käytämme maapalloa enemmän kuin olisi kestävästi mahdollista. Suurin yksittäinen syy ilmastomuutokseen on ihmismäärän kasvu. Nykyisilläkään ympäristön kayttötottumuksilla ei ilmastomuutosta olisi, jos meitä olisi vain neljännes nykyisestä kuten 1950-luvulla. Mutta kun meitä on niin paljon, asioita ei voi jatkaa entiseen malliin. Maapallon käyttöä pitää muuttaa niin, että kestävä kehitys on mahdollista. Suurelta osin keinot tähän on olemassa, mutta keinot vaativat yleisen ajattelutavan muutosta. Ilmastoahdistus ei olekaan ahdistusta siitä, etteikö ilmastomuutosta voisi torjua - meillä on keinot siihen - vaan siitä, että on niin paljon ihmisiä, jotka mieluummin ajavat ensimmäisessä luokassa tuhoon kuin luopuvat mistään lapsiensa hyväksi.

Ilmastomuutoksen torjumisessa yksi tärkeimmistä asioista on maapallon ihmismäärän kasvun pysäyttäminen. Tämä edellyttää voimakasta panostusta eriarvoisuuden pienentämiseen, nimenomaan niin että naisten asemaa eri osissa maapalloa parannetaan. Ilmastomuutoksen ja maahanmuuton torjumisessa merkittävää onkin, että kehitysapua voimakkaasti lisätään. Tämä pystyy vähentämään niin väestön kasvua kuin sitä kautta metsien hiilinielujen vähenemistä ruuan tuotantoon. Lisäksi ihmisten siirtyminen pakolaisiksi vähenisi, kun elinolot lähtöalueilla paranisivat. Tämä taas tuottaisi huimia säästöjä järjestyksen valvontaan niin että lopputulos voisi olla kokonaismenojen pieneneminen. Näin ollen ilmastomuutos, väestönkasvu ja eriarvoisuus eivät suinkaan ole toisistaan riippumattomia.

Ilmastomuutos ja ympäristön saastuminen puolestaan ovat suoraan toisiinsa kytkeytyneet. Vesien pienlevät muuttavat suunnilleen puolet kaikesta hiilidioksidista, joka kulutetaan maapallolla, hapeksi. Vesien saastuminen on pienentänyt tätä hiilidioksidinielua parikymmentä prosenttia. Näin ollen vesien saastuminen, mikä suurimmaksi osaksi johtuu täysin samasta ahneudesta kuin useimmat muutkin rahallisen voiton tavoittelut, on ihan suoraan yhteydessä ilmastomuutoksen torjuntaan.

On vaikeata ymmärtää, miten ilmastomuutoksen tutkimukseen liittyisi mitään taloudellisia hyötyjä. Käytännössähän kaikki teot, jotka muutoksen torjumiseksi on tehtävä, maksavat verrattuna siihen, että mitään ei tehdä vaan ajetaan ensimmäisessä luokassa tuhoon tulevista sukupolvista piittaamatta. Sen sijaan ilmastoskeptikkojen toimintaan liittyy selviä lyhytnäköisiä taloudellisia hyötyjä. On ilman muuta selvää, että menneiden aikojen muistoihin perustuva taloudellisen voiton tavoittelu niin, että ympäristöön ja resurssien käyttöön kiinnitetään mahdollisimman vähän huomiota, ei ole kestävä lähestymistapa. Ilmastomuutos on yksi oire tästä.

Niin, pyrkimys tehdä tekoja, jotka pienentävät ilmastomuutosta, on haitallista ja perusteetonta propagandaa vain, jos lähtökohtana on se, että on perusteetonta propagandaa, jos yrittää jättää tuleville sukupolville asuinkelpoisen maapallon eikä kulje ensimmäisessä luokassa kohti mapallon tuhoa.