Väestön ikääntyminen ei ole ongelma vaan siunaus

Perjantai 29.10.2021 klo 15:32 - Mikko Nikinmaa

Lähes vuosittain syntyvyyden laskusta ja väestön ikääntymisestä puhutaan ongelmana, joka uhkaa suomalaisten eläkejärjestelmää. Yleensä tuodaan esiin vain kaksi muuttujaa, vanhojen ikäluokkien osuuden kasvu ja vuosittain syntyvien lasten määrän pieneneminen. Lähtökohtana on, että jatkuvaa populaation kasvua tarvitaan, jotta eläkkeet pystytään tulevaisuudessa maksamaan. Väestön ikääntymisestä on tullut mörkö, jota vastaan täytyy kaikin keinoin kamppailla. Pari vuotta sitten Götmark ym. kirjoittivat lehdessä Trends in Ecology and Evolution (TEE 33, 851-863, 2018) artikkelin Aging Human Populations: Good for Us,Good for the Earth, joka mielestäni yksiselitteisesti osoittaa, ettei väestön ikääntyminen ja ihmispopulaation pieneneminen ole ongelma vaan siunaus.

Aluksi voisi tuoda esiin sen, että yleisesti käytetty yli 65-vuotiaiden ja työikäisten (15-64 vuotiaiden) osuuksien vertailu ei ehkä olekaan paras mittari työkykyisten ja –kyvyttömien ihmisten vertailuun. Yli 65-vuotiaiden ja 15-64-vuotiaiden suhde näyttää kasvavan kaikkialla, mutta työkykyisten ja työkyvyttömien suhde ei muutu juuri lainkaan. Seuraavaksi täytyy ampua alas kuvitelma, että syntyvyyden kasvulla tai edes maahanmuutolla voisi merkittävästi estää väestön ikääntymistä. Toisin sanoen, jos näillä keinoin pyritään takaamaan eläkkeiden maksukyky tulevaisuudessa, väestönkasvun täytyy olla huima. Seuraavaksi meitä pelotellaan koko ajan sillä, että ikääntyvän väestön terveydenhoito vie enenevässä määrin resursseja. Tämäkään ei pidä paikkaansa, yhteiskunta näyttää paremminkin säästävän siinä, että väestö ikääntyy: pienenevien ikäluokkien myötä kustannukset lastenhoitoon, koulutukseen, työttömyyskorvauksiin ym. pienenevät paljon enemmän kuin vanhenevan väestön terveydenhoitokustannukset lisääntyvät.

Meitä pelotellaan myös sillä, että väestön ikääntyminen ja väheneminen aiheuttaisi suuret talouden ongelmat, sehän johtaisi taloudellisen kasvun loppumiseen ja deflaatioon, minkä seurauksena taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja varallisuus pienenisi. Kuitenkin Japanissa väestö on ikääntynyttä, siellä väestö on vähentynyt ja deflaatio jatkunut vuosia. Paikalliset ovat tämän huomanneet lähinnä siinä, että tilaa on vähän enemmän ja ostokset ovat halventuneet. Itse asiassahan lapsimäärän vähentyminen merkitsee sitä, että perheessä yksilöä kohti oleva varallisuus lisääntyy.

Toisin sanoen, väestön ikääntymiseen liittyvät pelot eivät ole lainkaan perusteltuja. Sen sijaan siihen liittyvä väestön väheneminen on toivottava ilmiö. Rikkaissa maissa väestön pieneneminen vähentää hiilijalanjälkeä merkittävästi, koska keskimääräisen eurooppalaisen hiilijalanjälki on kymmenkertainen keskimääräiseen afrikkalaiseen verrattuna. Väestön väheneminen köyhissä maissa puolestaan rikastuttaa jäljelle jäävää väestöä merkittävästi sen lisäksi että yhden ihmisen käytettävissä oleva tila suurenee, ympäristön saastuminen ja luonnonkirjon väheneminen pienenevät. Tässä ei voi olla tuomatta esiin paria lukua: maailman energiankulutus viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on kasvanut henkeä kohden yli 30 %. Kun väestönkasvu otetaan huomioon, maapallon kokonaiskulutus on kasvanut lähes 150 %. Näin ollen väestön pienenemisellä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Niinpä, syntyvyyden pienentymisellä pelottelulle ei ole mitään perusteita. Toisaalta ei ole perusteita sillekään, että lasten hankkimista Suomessa kauhisteltaisiin, kun lisääntyvyys ei ole niin suurta, että väestö kasvaisi. Kun vielä saavutamme sen tilanteen, että jokaisen syntyvän lapsen hiilijalanjälki ja ympäristökuorma pienenevät, olemme hyvää vauhtia kulkemassa kohti kestävää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, väestönkasvu, energiankulutus, eläke

Onhan ilman hiilidioksidipitoisuus ollut korkea ennenkin ilman ihmisen vaikutusta

Sunnuntai 29.12.2019 klo 20:07 - Mikko Nikinmaa

Ilmastoskeptikkojen kuulee usein sanovan: ”Onhan ilman hiilidioksidipitoisuus ja lämpötila olleet korkeita ennenkin, täysin ilman ihmisen vaikutusta. Eihän se ennenkään ole aiheuttanut katastrofeja. Miksi tilanne olisi toinen nyt?” Tämä lausahdus on toki totta, mutta se ei ota huomioon lukuisia eroja, joita tämänhetkisellä muutoksella on aikaisempiin, jotka eivät ole sisältäneet ihmisen osuutta.

Aluksi on aiheellista todeta, että vaikka ilmaston muutokset vaikuttavat eliöiden esiintymiseen, ei elämä kokonaan todennäköisesti ole katoamassa. Pahimmassakin tapauksessa on todennäköistä, että pieniä ihmisjoukkojakin säilyy hengissä.

Ensimmäinen ero muinaisiin aikoihin on se, että jokseenkin kaikki ne tekijät, jotka ihmisestä riippumatta nostivat hiilidioksidipitoisuutta kuten tulivuorenpurkaukset, aiheuttivat sellaisenaan pilvimuodostusta, mikä laskee lämpötilaa. Näin ollen aikaisemmissa tapauksissa hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan nousun yhteys ei ole ollut yhtä selkeä kuin tällä kertaa. Hiilidioksidipitoisuuden nousu ja lämpötilan muutokset ovat myös tapahtuneet tuhansia vuosia nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämän takia eliöt eivät ehdi sopeutua geneettisesti uusiin olosuhteisiin ja seurauksena voidaan pelätä, että useat lajit ajautuvat sukupuuttoon. Tämänhetkisen muutoksen nopeutta voidaan verrata todennäköisesti tapahtuneeseen asteroiditörmäykseen, minkä aikanaan arvellaan aiheuttaneen nopean lämpötilanlaskun ja sen seurauksena dinosaurusten kuolemisen IMG_20170813_0180.jpgsukupuuttoon. Tällä hetkellä ihmisiäkin on hirvittävä määrä: kun aikaisempien lämpimien kausien ihmisen kaltaisia olentoja joko ei ollut tai oli vain muutamia tai muutamia kymmeniä miljoonia niin nykyisin meitä on lähes kahdeksan miljardia. Lisäksi tästä ihmisjoukosta asuu lähes puolet alueilla, jotka voivat muuttua elinkelvottomiksi joko merenpinnan nousun, kuivuuden tai lämpötilan nousun vuoksi.

Ilmastomuutoksen suuret vaikutukset johtuvat jossain määrin siitä, että koko nykyinen sivilisaatio on syntynyt ja kasvanut aikana, jolloin ympäristöolosuhteet eri puolilla maapalloa ovat olleet sangen stabiilit. Vaikka lämpötila eri maailmankolkissa onkin ollut erilainen, se on ollut suhteellisen helppo ennustaa. Sateet ovat tulleet ajallaan ja tuulet ovat olleet sopivia. Ilmaston muutoksen seurauksena kaikenlaiset oudot sääilmiöt tulevat tavallisemmiksi – Etelä-Kaliforniassa sataa lunta, tulipalopakkaset paukkuvat Chicagossa, Grönlannissa on 30 astetta lämmintä, kuivuus ja rankkasateet vaivaavat vuorotellen Intiaa, helleaalloista kärsitään ympäri maapalloa ja hirmumyrskyistä rannikoilla jne. Seurauksena on ruuan tuotannon ja kuljetusten vaikeutuminen, vauvojen, sairaiden ja vanhusten kuolemat, asumusten rikkoutuminen myrskyissä yms.  

Niinpä, nykyisenkaltaisia lämpötilan muutoksia on ollut ennenkin, mutta ihmisen vaikutukset ja ympäristön ja ihmiskunnan tämänhetkiset piirteet aiheuttavat sen, että haitalliset vaikutukset ovat suuria. Elämä ei varmaan häviä, mutta esimerkiksi sivilisaatio nykyisessä muodossaan voi kadota, jos emme tee mitään, vaan ilmastoskeptikkojen  tapaan sanomme, että onhan näitä lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden muutoksia ennenkin ollut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, ilmastoskeptikot, väestönkasvu

Sukupolvien Kuilu

Lauantai 9.2.2019 klo 16:53 - Mikko Nikinmaa

Kun kuuntelee tarkalla korvalla sekä poliitikkojen että äänestäjien ja myös äänestysoikeudettomien nuorten puheita ja huolia siitä, mitkä asiat tulisi päätöksenteossa ottaa huomioon, ei voi välttyä toteamasta, että sukupolvien välinen kuilu on harvinaisen suuri. Siina missä me vanhempi sukupolvi vaadimme vain taloudellisen kasvun jatkumista ja kansallisen aseman vahvistamista, nuorempi sukupolvi kaipaa ympäristön merkityksen korostamista, jotta maapallo olisi hyvä elinpaikka vielä viidenkymmenen vuoden päästä. Usein me vanhemman sukupolven ihmiset haluamme takaisin nuoruuden aikoihin - silloinhan kaikki oli parhaiten. IMG_20170728_0045.jpg

Tavallaan näin onkin. Mitään tämän hetken ympäristöongelmia ei olisi, jos edelleenkin olisi 1960-luku. Silloin maapallon väkiluku oli vain kolmisen miljardia - verattuna nykyiseen lähes kahdeksaan. Silloin muovien käyttö oli vasta alkanut. Muistan vieläkin, kuinka saunassa oli peltiämpärit ja leikkikalut olivat puisia tai peltisiä. Ympäristön kemikalisoituminen oli vasta alkanut ja vesistöjen rehevöityminenkin oli aivan alussa. Silloinen rahallinen elintaso oli nykyiseen verrattuna vaatimaton, mutta hyvin tulimme toimeen ilman vuosittaisia Thaimaanlentoja tai kaukomailta tuotuja karamboloita. Oikeastaan ainut merkittävä puute, joka saisi jäädä 1960-luvulle, oli täydellinen vedenpuhdistuksen puute.

Eli kun me vanhempi sukupolvi usein toivomme paluuta vanhaan, niin itse asiassa toiveemme on suunnilleen sama kuin mitä nuorempi sukupolvi toivoo. Meidän tulisi vain luopua päättömästä kasvuajattelusta ja sijoittaa kaikki se varallisuus, joka ylittää 1960-luvun tason, siihen, että maailmanlaajuisesti - eikä vain suomalaisittain - ilmastomuutosta torjutaan. Tuollainen toiminta olisi myös parasta maahanmuuttopolitiikkaa. Emme ehkä voi säilyttää äärimmäistä rikkauttamme, mutta tulisimme ihan hyvin toimeen. Ja tuskin haluamme jättää lapsillemme seuraavaa perintöä: "Vanhempamme olivat niin ahneita, että he mieluummin tuhosivat maapallon, jotta voivat pitää rikkautensa, kuin tinkivät mukavuudestaan, jotta maapallo olisi myös jälkipolville asuttava."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, väestönkasvu, ympäristön saastuminen

Tulevaisuusmanifesti

Torstai 6.12.2018 klo 11:02 - Mikko Nikinmaa

Vuonna 1972 ilmestyi kirja Kasvun Rajat (Limits to Growth). Siinä arvioitiin, että maapallon kantokyky ylitetään parissakymmenessä vuodessa, jos taloudelliseen kasvuun perustuva ideologia jatkuu. Kun kirja ilmestyi, sen varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kasvun Rajat-kirjan kirjoittajat arvioivat maapallon tilanteen uudestaan teoksessa Beyond the Limits (Rajat on Rikottu) ja päätyivät siihen, että maapallon kantokyky oli jo kokonaisuudessaan ylitetty. Tästä vielä kymmenen vuoden päästä heidän tekemänsä arvion mukaan kasvuun perustuva ideologia ei mitenkään voi jatkua. Huolestuneiden tutkijoiden joukko (suunnilleen 20000 allekirjoittajaa) julkaisi syksyllä 2017 toisen varoituksen siitä, että toiminta maapallolla ei voi jatkua ennallaan. Nyt on jo 45 vuotta varoitettu siitä, että jos muutosta kasvuideologiaan ei tehdä, meitä uhkaa katastrofi.

Vaikka ympäristön saastumisesta, luonnon monimuotoisuuden katoamisesta, muoviroskien leviämisestä ja ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta on uutisoitu taajaan, ihmiskunta toimii kuin Titanic-laivan matkustajat ja miehistö: mitään ei voi käydä, joten jatketaan niin kuin ennenkin. Vertaus Titaniciin on aika osuva, koska sielläkin oli tähystäjiä, jotka olivat huomanneet ja joita ei uskottu, että jos kurssia ei muuteta, laiva törmää jäävuoreen. Kun kurssia ei muutettu, vain pieni osa laivalla olijoista säilyi hengissä. Pelkään, että niin käy maapallon ihmisillekin, jos taloudellisen ajattelun kurssia ei muuteta. Sinänsähän se ei ole mitään ihmeellistä. Suurin osa ilmastonmuutoksenkin ongelmista johtuu siitä, että ihmismäärä on kasvanut liikaa. Aina, kun eläinpopulaatiosta tulee ylitiheä, se pienenee räjähdysmäisesti jonkin katastrofin seurauksena. Niin käy ihmisellekin, jos mitään ei tehdä.

Mutta meillä olisi vaihtoehtoja. Ja ensimmäinen teko, johon pitäisi ryhtyä, on luopua kasvuun perustuvasta ajattelusta. Kasvun rajat saavutettiin jo 25 vuotta sitten. Niinpä se, että Suomen väestö olisi vähenemässä lähivuosikymmeninä ei ole mikään huono uutinen. vaan jotakin, johon pitäisi pyrkiä kaikkialla maapallolla. Jos maapallon väestö vähenisi puoleen, tuskin mitään ilmastonmuutokseen, ruuantuotantoon, jätteiden kertymiseen tai luonnon monimuotoisuuteen liittyviä ongelmia olisi. Tässä onkin huima ristiriita: samaan aikaan kuin ollaan huolestuneita ilmastonmuutoksesta, lähdetään siitä, että kansantalouden ja väestön pitää kasvaa. Sen sanoivat maapallon tärkeimmät johtajat: päämäärämme on torjua ilmastonmuutos ja edistää kasvua. On valitettavasti vain niin, että vain toinen voi toteutua: kestävä kehitys on mahdollista vain, jos kasvuideologiasta luovutaan.

Nyt on puhuttu siitä, että Suomen seuraavat eduskuntavaalit olisivat ilmastovaalit. Samaan aikaan puolueet kuitenkin yhteen ääneen puhuvat kasvun tärkeydestä. Kestävän kehityksen saavuttamiseksi tämä ei ole mahdollista. Kaiken kaikkiaan on taaskin tullut ilmeiseksi, että ilmastoteot ovat tärkeitä, kunhan ne maksaa joku muu eivätkä ne vaikuta omaan elintasoon. Räikeimmillään tämä näkyy Norjan teoissa: maa sanoo olevansa esimerkkimaa ilmastomuutoksen vastaisessa taistelussa käyttäen huomattavan summan rahaa vuosittain ilmastotekoihin. Mutta käytännössä ilmastomuutoksen torjuntaan saatavat rahat tulevat öljyn myynnistä. Jos Norja olisi pyyteettömästi ilmastomuutoksen vastustaja, se lopettaisi yksipuolisesti öljyn myynnin. Tämä nostaisi öljyn hintaa ja vähentäisi öljystä riippuvan toiminnan kannattavuutta.

Norja voi tietysti sanoa, ettei se yksin voi tehdä tuollaista ratkaisua. Mutta jos se tosissaan olisi ilmastomuutoksen vastaisen taistelun edelläkävijä, se toimisi juuri noin. Vastaavalla tavalla Suomen toimet yksin eivät muuta maailmaa suuntaan tai toiseen, mutta ne voisivat toimia esimerkkinä ja suunnannäyttäjinä. Tärkeintä ilmastomuutoksen vastaisessa taistelussa on luopua kasvuideologiasta. Tässä tiedotusvälineillä olisi ratkaiseva osuus. Jos radio, tv ja lehdistö päivästä päivään toisivat esiin sitä, kuinka kansantalouden pieneneminen on ympäristöteko, vähitellen mielikuva kasvun tarpeellisuudesta rupeaisi häviämään.

Vaikka ilmastomuutos onkin nostettu yhdeksi  tulevien eduskuntavaalien tärkeäksi teemaksi, mikään poliittinen puolue ei ole esittänyt, että se, että pystymme turvaamaan lapsillemme hyvän tulevaisuuden, voisi vaatia merkittäviä muutoksia nykyisiin tapoihimme. Koska näin kuitenkin on, listaan muutamia toimia, joita tulisi toteuttaa kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Ensimmäiseksi kasvuun perustuvasta kansantaloudesta on luovuttava. Tällöin niin kulutuksen kuin palkkojen ja muiden korvausten on pienennyttävä. Kulutuksen pieneneminen voidaan saada aikaan siten, että tuotteiden tarpeellisuus mietitään ja sen mukaan kaikille tuotteille määritellään tulevaisuusvero. Tästä tulevat varat siirrettäisiin tulevaisuusrahastoon. Rahastoa käytettäisiin toimiin, jotka edistävät ilmastomuutoksen hillitsemistä sekä koulutusta ja tutkimusta, mitkä ovat välttämättömiä tulevaisuuden hallitsemiselle. Kun yritysten maksamat palkat laskevat, niille maksettavat tuet voidaan poistaa ja vastaavat rahasummat siirtää myös tulevaisuusrahastoon. Vastaavalla tavalla erilaiset maksut voivat alentua, kun työvoimakustannukset pienenevät. Hintojen tarkistus tulevaisuudessa tarkoittaisikin hintojen laskua eikä niin kuin nykyisin hintojen nousua. Kun ennen muuta vientiyritysten voitot kasvaisivat kustannusten pienenemisen ansiosta, saatava voittojen kasvu sijoitettaisiin myös tulevaisuusrahastoon eikä sitä jaettaisi omistajille. Tietysti palkkojen pieneneminen vähentäisi mahdollisuuksiamme esimerkiksi Thaimaan lomiin, mutta lentämisen väheneminen olisi ilman muuta vain hyödyksi ilmastolle. Ja jos elintasomme laskisi 1960-luvun tasolle, minkä ansiosta aiheuttamamme ilmastokuorma pienenisi riittävästi kestävän kehityksen saavuttamiseksi, ainakin vanhemmat ihmiset muistavat, että elämä sujui onnellisissa merkeissä silloinkin. Emmekö voisi tehdä tämän oman ahneutemme unohtaen jälkipolvien hyväksi. Lopuksi täytyy miettiä kehitysapua. Koska ilmastomuutoksen ja maapallon riittämättömyyden suurin aiheuttaja on väestönkasvu, kehitysavun ensisijaisen päämäärän tulisi olla löytää keinot, joilla maapallon väestö rupeaisi pienenemään niin, että sitä haluttaisiin avun saaja-alueilla. Ensimmäinen keino tähän on se, että kehitysavun pyrkimyksenä on nostaa naisten koulutustasoa ja parantaa heidän asemaansa. Patriarkaalinen yhteiskunta on tullut samalla tavalla tiensä päähän kuin kasvuun perustuva talous. Seuraavaksi voisi ajatella sellaista ratkaisua, että kehitysapu jaettaisiin suoraan kohdemaiden perheille siten, että lisääntymisiässä olevien vanhempien perheiden tuki pienenisi lapsimäärän kasvaessa. Kun tämä olisi edeltä käsin tiedossa, se pienentäisi väestönkasvua tehokkaasti.

Mutta, ennen kaikkea tulevaisuuden toimissa täytyy unohtaa kansallisvaltioiden rajat. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että meillä ei olisi identiteettiämme. Olemme suomalaisia maailmankansalaisia.      

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, väestönkasvu, taloudellinen kasvu