Itsekkyys ja ahneus - taloudellisen menestyksen ja palkkapolitiikan peruspilarit

Share |

Sunnuntai 12.6.2022 klo 18:18 - Mikko Nikinmaa


Afrikan itärannikon savannialueella ovat sateet jääneet tulematta jo neljänä vuonna peräkkäin. Intian niemimaan lämpötilat ovat olleet yli 40 astetta – lämpöaalto on tullut jo paria kuukautta aikaisemmin kuin tavallisesti. Koko USA:n alueella näyttävät lämpötilat jo nyt, kesäkuun alkupuolella, saavuttavan ennätyksiä. Useilla paikkakunnilla pelätään 40 asteen rajapyykin ylittyvän.

Mutta…inflaatio on noussut niin paljon, että suomalaisten ostovoima uhkaa alentua, jos ei saada lisää liksaa ja veroja alemmas. Ostovoimanhan pitää kohota ja kansantuotteen kasvaa. Miksi? Varmaan siksi, että maapallon lämpötila nousee ennätyksiin entistä nopeammin. Suomen luonnonvarojen käyttö on nykyisin niin suurta, että tarvittaisiin kolme maapalloa, jotta kulutus olisi kestävää. Silti koko talous perustuu siihen, että haluamme vain lisää. Kun vielä 1970-luvun alussa yksi maapallo olisi riittänyt, kulutuksen määrän tulisi palata 50 vuoden takaiseen. Paluuta vanhaanhan kaikki populistit haluavat. Kun vietti nuoruutensa 1970-luvulla, ei lainkaan tunne, että silloin oli liian vähän tavaroita saatavilla. Kuitenkin kulutuksemme on kolminkertaistunut niistä ajoista. Eli palkankorotusten sijaan meidän pitäisi vaatia palkanalennuksia.

Viidenkymmenen vuoden takaisesta ajasta maapallon väestömäärä on yli kaksinkertaistunut. Pääosa väestönkasvusta on tapahtunut Aasiassa ja Afrikassa. Samoin viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Euroopan energiankulutus on jopa vähentynyt, kun se Aasiassa ja Afrikassa on kasvanut suunnilleen samassa tahdissa kuin väestö. Tästä populistit ovat tehneet sen johtopäätöksen, että kyllähän me voimme jatkaa elämäämme kuten ennenkin, mutta niiden köyhien pitää ruveta tekemään muutos: sekä rajoittaa väestönkasvua että lopettaa energiankulutuksen kasvu ilmastonmuutoksen estämiseksi. Tätä ajattelutapaa voi sanoa ilmastoimperialismiksi. Siinä unohdetaan, että meidän elämäntapamme vaatii kolmen maapallon resurssit vuodessa. Jos sen sijaan lähtökohtana olisi, että me rikkaat vähentäisimme kulutuksemme 1970-luvun alun tasolle ja tällöin vapautuvat resurssit käytettäisiin Aasian ja Afrikan alueiden kehittämiseen, ilmastonmuutos olisi mahdollista torjua, kun eriarvoisuus maapallon eri osien välillä katoaisi.

Itsekäs ja ahne ajattelu kuitenkin estää tuon. Mitä me siitä hyötyisimme? Niin, mitä? Ensinnäkin todennäköisyys pakolaisuuteen pienenisi, kun elinolot nykyisin köyhillä alueilla paranisivat huimasti. Parantuvat elinolosuhteet mahdollistaisivat koulutusta, mikä on tehokkain keino syntyvyyden laskuun. Kun koulutus paranisi, diktaattorien asema heikkenisi: heidän menestyksensä perustuu siihen, että kansa tietää mahdollisimman vähän.

On tietysti utopiaa, että itsekkyys ja ahneus taloudellisen menestyksen kulmakivinä katoaisivat. Mutta jos osakeyhtiölakia muutettaisiin niin, että sen sijaan, että ”yhtiön tehtävänä on tuottaa voittoa osakkailleen” tehtävänä olisi tuottaa voittoa osakkailleen ympäristön sallimissa rajoissa, yritysten toiminta varmasti muuttuisi ympäristöystävällisemmäksi. Lähtökohdan muutos varmaan muuttaisi yleistä asennettakin. Elon Muskin miljardit olisivat paljon suuremmaksi hyödyksi, jos niiden avulla lapset pääsisivät kouluun kuin lyhyiden avaruusmatkojen rahoituksessa.

Avainsanat: ilmastonmuutos, väestönkasvu, kehitysapu


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini