Sokea usko uusiin teknologioihin on yhtä suuri uhka ympäristölle kuin ilmastomuutoksen kieltäminen

Lauantai 13.7.2019 klo 17:11 - Mikko Nikinmaa

Kun Alaska Hikoilee 30 asteen helteessä, Etelä-Ranskan lämpöennätys on 45.1 astetta ja New Orleansia uhkaa suuri tulva jo toista kertaa tällä, vast alle 20-vuotiaalla, vuosituhannella, alkaa ilmastoskeptikkojen lauma ruveta käymään harvalukuiseksi. Heidän sijalleen on noussut esiin joukko, joka on sitä mieltä, että teknologian kehittyminen ratkaisee ongelmat. Teknologiauskovaiset ovat sitä mieltä, että uudet menetelmät pystyvät ratkaisemaan kaiken, joten käytännössä mitään ajatusmallien ja talouden lähtökohtien muutosta ei tarvita. He myös syyttävät uutisointia siitä, että ollaan luomassa ahdistusta ja pessimismmiä.

Kumpikin väite on kaukana totuudesta. Olen käynyt useita ilmastoaktivistien ja -tutkijoiden puheenvuoroja ja katsauksia läpi ja ne tuovat lähes aina esiin, että jo nykyisellä teknologialla suurin osa ongelmista voitaisiin ratkaista, jos kasvuideologiasta luovuttaisiin. Kasvuideologiahan perustuu siihen, että mitään rajoja ei koskaan ole. Kun tuo esille, että maapallo ei paljon laajene nykyisestä ajan kuluessa, vastaukseksi tulee, että sitten vain siirrytään immateriaaliseen kasvuun. Tämäkään ei kuitenkaan ole mahdollista: väesönkasvu johtaa väistämättä siihen, että maapalloa käytetään enemmän. Lisäksi emme täällä rikkaissa maissa voi ajatella niin, etteivät perinteisesti köyhemmät alueet ja niiden lisääntyvät ihmismäärät saisi tavoitella samaa elintasoa kuin meillä on.

On myös niin, että vaikka ilmastomuutokseen liittyvät tekijät pystyttäisiin ratkaisemaan, maapallon rajat tulisivat esiin ympäristön saastumisen, luonnon monimuotoisuuden pienemisen ja maankäytön ja viljavuuden ongelmien vuoksi. Nämäkin liittyvät kasvuideologiaan - samoin kuin mielestäni turha kiire ja se, että mikään ei tunnu riittävän; eriarvoisuus ja suvaitsematomuus kasvavat. Jos lähtökohtana olisi elämisen laatu taloudellsen kasvun sijaan, voitaisiin talouselämän malleja muuttaa. Luopuminen kasvuideologiasta ei suinkaan tarkoittaisi paikalleen jähmettymistä vaan sitä, että uudet innovaatiot eivät perustuisi meillä kulutuksen lisäämiseen ja omaisuuden haalimiseen, vaan siihen, että elämisen laatu paranisi ja kiire vähenisi.

Jos hyväksymme lähtökohdaksi sen, että teknologian edistysaskelet ratkaisevat ympäristöongelmat, kasvuideologiaa ei tarvitse muuttaa ja tuolloin ajaudumme väistämättä ympäristökatastrofiin. Siihen kuluu vain pitempi aika kuin ilman teknologian kehittymistä. Jos taas kasvun tarpeesta luovutaan, materiaalinen kulutustaso alenee, mutta kestävä kehitys on mahdollista ja väitänpä, että elämisen laatu nousee. Miksipä muuten kaikki nationalistipopulistit kaipaisivat takaisin kiireettömään 1960-lukuun?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön tila, taloudellinen kasvu, ympäristömuutos

Turhautuminen muutosvastarintaan on oikeampi nimi ilmastoahdistukselle

Lauantai 27.4.2019 klo 13:14 - Mikko Nikinmaa

Kyllähän lapsia varoitetaan siitä, että jos kävelee punaisia päin vilkasliikenteisellä kadulla, voi jäädä auton alle ja kuolla. Se, että tuodaan esiin, että mikäli maapallon ylikäyttöä nykyisessä muodossa jatketaan, seuraa katastrofi, on täsmälleen samankaltainen varoitus, kun eri yhteyksissä on tuotu esiin, että keinot estää esimerkiksi ilmastomuutos ovat olemassa. Kun näin on, miksi puhutaan ilmastoahdistuksesta ja siitä, että lapsille ei saa kertoa, että mitään ongelmaa on olemassa, jottei aiheuteta ahdistusta. Samalla logiikalla ei pitäisi kertoa siitäkään, mihin punaisia valoja päin käveleminen voi johtaa.

Usein on tuotu esiin se, että asiantuntijoiden pitäisi selkeästi ja yksiselitteisesti tuoda esiin, mitkä esimerkiksi ilmastomuutoksen syyt ja seuraukset ovat. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien on tuotu esiin se, että maapallo on rajallinen ja se, että ihminen voi aiheuttaa ilmastomuutoksen. Jo viiden vuosikymmenen ajan on myös esitetty keinoja, joilla ekokatastrofi voitaisiin välttää. Niissä tapauksissa, joissa on pystytty toimimaan maapallonlaajuisesti, yksittäiset ilmiöt kuten otsoniaukko, hapan laskeuma läntisissä teollisuusmaissa ja orgaanisten tinayhdisteiden vesistövaikutukset on saatu ratkaistuiksi. Nämä onnistumiset osoittavat, että haluttaessa ihmiskunta voi toimia yhdessä, jotta ympäristöhaitat pystytään estämään. 

Miksi sitten ilmastomuutoksen esilletuomista ei saisi tehdä, jotta ei aiheuta lapsille ilmastoahdistusta? Varmaan syy on se, että ne muutokset, jotka pitäisi ja voitaisiin tehdä, eivät sopisi perinteisiin toimintamalleihin. Merkittävän muutoksen tarve on tuotu esiin kaikissa niissä ratkaisumalleissa, jotka on esitetty. Tämä ei tietenkään sovi perinteiseen ajatteluun pitäytyville talouspiireille. Yhtenä esimerkkimä voi tuoda esiin sen, että kun 25.4. Helsingin Sanomissa Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston ympäristötekniikan, -johtamisen ja -talouden professori Lassi Linnanen sanoi, että vähäisillä muutoksilla ei selvitä ja että rikkaimpien pitää kantaa suurin vastuu, mikä merkitsee myös sitä, ettemme voi toimia perinteisiä kansallisvaltioiden rajoja noudattaen, illan A-studion poliittisten puolueiden hallitusohjelmakeskustelussa useimmat johtavat puolueet toivat esiin, ettei tuollaisia asioita voi edes ajatella. Mitä muuta tämä on kuin muutosvastarintaa, mikä estää Suomessa ja käytännöllisesti katsoen kaikkialla maapallolla niiden asioiden tekemisen, jotka olisivat mahdollisia ja tarvittaisiin kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Kaikkein eniten korvaani särähti perussuomalaisten edustajan kommentti: "Me suomalaiset edustamme niin pientä osaa maapallon väestöstä, että meidän teoillamme ei ole mitään merkitystä. Sitäpaitsi Suomen väestötiheys on niin alhainen, ettei mitään ongelmia olisi, jos muuallakin olisi väestönkasvua rajoitettu samalla tavoin." Niinpä, on kuitenkin melko varmaa, että kyseisellä henkilöllä on Bangla Deshissä tehtyjä vaatteita, kiinalaista elektroniikkaa, korealainen puhelin ym. Vielä voi arvailla, että hinta on yksi tärkeimmistä hänenkin kulutustottumuksiaan ohjaavista tekijöistä, mikä merkitsee sitä, että suurelta osin tuotteet tulevat ulkomailta. Kun lisäksi on niin, että ilmasto- ja muita ympäristömuutoksia ei pysty rajoittamaan niin, että ne loppuvat Suomen rajalle, on täysin mahdotonta toimia ilmastoasioissa ulkomaailmalta silmät sulkien. Kun 2015 pakolaisaallossa oli kyse korkeintaan parista nmiljoonasta pakolaisesta, määrä voi olla satakertainen, jos ilmastomuutosta ei estetä.

Ja kun keinot estämiseen olisi, emme oikeasti puhu ilmastoahdistuksesta vaan muutosvastarinnasta. Menneisyyden käytäntöjen noudattaminen kun vie meidät vain kohti katastrofia - miksi emme muuttaisi toimiamme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ympäristön tila

Onnittelut Suomen luonnonsuojeluliitolle ja muita päivämääriä

Lauantai 18.8.2018 klo 16:32 - Mikko Nikinmaa

Suomen Luonnonsuojeluliitto täyttää 80 vuotta ja syntymäpäivää vietetään ensi lauantaina 25.8. Luonnonsuojeluliitto on elinaikanaan kehittynyt maan tärkeimmäksi ympäristönsuojelua kokonaisvaltaisesti ajavaksi järjestöksi. Suomen Luonto-lehti alkoi ilmestyä 1941, ensimmäiset kansallispuistot perustettiin 1956 ja norpasta tuli liiton symboli 1976. Ajan 1980-luvulta 2000-luvulle voi sanoa olleen Suomen ympöristönsuojelun kulta-aikaa, jolloin valtionhallinnossa oli maailmanlaajuisestikin nopeimmin kehittynyt ympäristöhallinto 1983 perustettuine ympäristöministeriöineen. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, että erittäin vanhoilliset näkökannat ovat päivänpolitiikassa hallitsevina ja ympäristönsuojelun katsotaan vain haittaavan taloudellista toimintaa. Sen vuoksi seuraavien kahdenkymmenen vuoden ennen satavuotisjuhlia voi ennustaa olevan liitolle työntäyteistä aikaa.

Syyskuun 15. on Maailman siivouspäivä. World Cleanup Day-liike sai alkunsa Virossa 2008 ja päivää vietetään tänä vuonna ensi kertaa myös Suomessa. Ympäristön roskaantuminen olisi helposti vältettävissä, jos ihmiset eivät heittäisi roskiaan pitkin ja poikin. Jo aikanaan 1970-luvun alussa Luonto-liiton puitteissa laskettiin ympäristön heitettyjen roskien määrää Suomessa ja itse tein vastaavan selvityksen roskien määrästä teiden varsilla ja uimarannoilla Walesin eteläosassa 1973. Molemmissa selvityksissä yleisimmäksi roskaksi nousivat tupakantumpit. Sen lisäksi, että tumpit roskaavat ne voivat olla metsäpalojen vaikeasti selvitettävä alkusyy. Roskien keräämisen arvo on nyt korostunut, kun ympäristöön pääsevään muoviin on kiinnitetty erityinen huomio. Muoviongelmahan on ennen kaikkea jäteongelma - eihän muoviroskaa olisi, jos jätteiden talteenotto ja käsittely toimisi erinomaisesti.

Marraskuun 17. asti ehtii allekirjoittaa kansalaisaloitteen Avohakkuiden saamiseksi historiaan (www.avohakkuuthistoriaan.fi). Aloitteen allekirjoittaneet kansalaiset esittävät, että valtion metsien käyttöön liittyvää lainsäädäntöä muutetaan siten, että valtion omistamilla alueilla ei jatkossa olisi pääsääntöisesti sallittua suorittaa metsälaissa tarkoitettuja uudistushakkuita. Käytännössä muutos tarkoittaisi siirtymistä avohakkuista ja voimaperäisistä kasvatushakkuista jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmiin. IMG_0401.JPGMuutosten tarkoituksena on edistää Metsähallitusta koskevassa laissa määriteltyjen yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutumista ja määritellä valtion metsien hoitotoimenpiteille ja puunkorjuun toteutukselle kestävyyden näkökulmasta selkeät vähimmäisvaatimukset. Aloite on jo tähän mennessä kerännyt lähes 46000 allekirjoitusta, joten on ilmeistä, että kanslaisaloitteen eduskuntakäsittelyn vaatimat 50000 nimeä saadaan ennen marraskuun puoltaväliä. Asiansa lisäksi aloite on myös siinä suhteessa merkityksellinen, että se osoittaa merkittävän ihmisjoukon olevan eri mieltä nykyisessä politiikassa vallalla olevasta käsityksestä "taloudelliset näkökohdat on priorisoitava ympäristöstä piittaamatta".

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristönsuojelu, roskaaminen, ympäristön tila

Suomi - ympäristötutkimuksen raskaasta sarjasta höyhensarjaan 10 vuodessa

Keskiviikko 23.5.2018 klo 20:27 - Mikko Nikinmaa

Kadonneet ovat ne ajat jolloin maamme voi ylvästellä sillä, että tutkimuksen osuus bruttokansantuotteesta on korkea. Kymmenessä vuodessa olemme taantuneet EU-maiden kärjestä ynnä muuta osastoon. Tutkimuksen ja tuotekehityksen osuus bruttokansantuotteesta on pudonnut kymmenessä vuodessa yli prosentin. Pudotuksessa ei kelpaa selitykseksi lama: jos laman takia bruttokansantuote kokonaisuudessaan vähenee, niin tutkimuksen osuus siitä säilyy prosentuaalisesti ennallaan, mikäli erityisesti tutkimuspanostusta ei vähennetä. OECD:n tilastojen mukaan näin tapahtuikin useimmissa EU-maissa. Sen sijaan Suomessa tutkimuksen osuus väheni huimasti ja on edelleen jatkanut vähenemistään. Siitä, kun tutkimuspanostus tehdään, siihen, kun tulokset parhaiten näkyvät voi arvioida menevän kymmenisen vuotta. Näin laskettuna tämänhetkinen tutkimuksen sangen korkea näkyvyys heijastaa aikaa, jolloin Suomessa tutkimuksen osuus bruttokansantuotteesta oli yksi maailman korkeimmista. Mikähän tilanne mahtaa olla kymmenen vuoden päästä?

Vaikka tutkimuksen tilanne yleisestikin on heikentynyt hurjasti, ympäristötutkimuksen osalta ollaan ajauduttu säälittävään jamaan. Yhden esimerkin tästä saimme juuri lukea päivälehdistä, kun vastikään remontoitua merentutkimusalusta Arandaa ei ole varaa pitää toiminnassa. Tämä on valitettavasti vain helposti nähtävä esimerkki. Julkisen sektorin pienentämisen nimissä kun on jo vuosia vähennetty valtion tutkimuslaitosten määrärahoja. Suurelta osin näin on tehty sanoen, että pyrkimyksenä on tehostaa laitoksien tutkimusta vaatimalla, että ne kilpailevat menestyksekkäästi yleisestä tutkimusrahoituksesta. Tässä tapauksessahan kilpaillun tutkimusrahoituksen olisi pitänyt kasvaa saman verran kuin valtion tutkimuslaitosten rahamäärä väheni. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ja vaikka olisikin, ympäristötutkimus olisi kärsinyt merkittävästi. Ympäristön tilan seurannat ovat nimittäin olleet leimallisesti asioita, joita tutkimuslaitokset ovat tehneet. Pitkäaikaisseurannat sellaisenaan eivät todellakaan ole hankkeita, jotka saisivat kilpailtua tiederahoitusta. Kuitenkin niiden tulokset ovat jotakin, mitä monet menestyvät tutkijat ovat voineet käyttää hyväkseen omissa tutkimushankkeissaan. Kun tämän tyyppisiä asioita rahanpuutteen vuoksi vähennetään, joutuvat useat ympäristötutkijat seisomaan jalat tukevasti ilmassa.

Ja sitten se nuorten tutkijoiden asema. Kun rahat on keskitetty pitkäaikaisesti menestyksekkäisiin hankkeisiin, uusien avausten mahdollisuudet on käytännössä torpattu. Kun lisäksi esimerkiksi akatemiatutkijan kaudet on rajattu yhteen viisivuotiskauteen, on aikaansaaatu tilanne, että juuri kun tutkija rupeaa saamaan hankkeensa näkyväksi, rahoitus loppuu - eikä yliopistoilla juurikaan ole mahdollisuutta palkata tyhjän päälle jääneitä tutkijoita. Vaikka tämä koskee kaikkia tutkijoita, erityisen paljon kärsii ympäristötutkimus, koska siinä on paljon täysin uusia tutkimussuuntauksia, joille ei ole pahasti jäljessä laahaavassa yliopistohierarkiassa toimia.

Niinpä, ympäristötutkimus Suomessa on heikentynyt tasolle, jossa voi vain haaveilla, että asiat olisivat yhtä hyvin kuin esimerkiksi Portugalissa - kymmenen vuotta sitten näin ei olisi ajatellut kuin rikas eläkeläinen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön tila, Itämeri, saasteet

Myrkkyvaunut, joista harvat tiesivät: yleinen mentaliteetti, jolla ympäristöasioihin suhtaudutaan

Maanantai 9.4.2018 klo 10:07 - Mikko Nikinmaa

Jaa. Eihän meillä Suomessa voi mitään sattua. Mitä nyt bensiinin lisäaineena käytettävää metyyli-tert-butyylieetteriä (MTBE) oli junavaunuissa keskellä metsää Savon radan varrella Mäntyharjulla pari viikkoa ihan vaan varastossa niin, ettei juuri kukaan asiasta tiennyt mitään. Sitten vaunut jostakin syystä lähtivät liikkeelle ja kun yhden vaunun puskuri rikkoi toisen vaunun, ainakin 35000 l myrkkyä pääsi ympäristöön. Ohops, huiskis. No, nyt asiasta on tullut suuri uutinen, mutta eipä olisi tullut, jos myrkkyvuotoa ei olisi ollut. Vaikka tuolloinkin laiminlyönnit ja suhtautuminen ympäristölle vaaralliseen aineeseen olisi ollut täysin sama.

Aina silloin tällöin tulee vastaavan tyyppisiä uutisia esiin. Milloin pääsee vahingossa hyvin metallipitoista jätevettä jokeen, milloin puron vesi alkaa vaahdota päästetyn jäteveden seurauksena. Joskus löytyy jätetynnyreitä vesistä ja penemmässä mittakaavassa jokiin heitetään polkupyöriä, jääkaappeja ja uuneja. Käyttökelvoton auto ajetaan metsään - rekisterikilvet otetaan tietysti pois. Varmaan yhtä havaittua ympäristölle haitallista tapahtumaa kohti on kymmenen, joita ei huomata tai joista ei aiheudu ongelmaa, vaikka laiminlyönti on yhtä suuri kuin isot otsikot aiheuttavissa tapahtumissa.

Suurimpana ongelmana ympäristön tilaan vaikuttavissa ilmiöissä on ihmisten välinpitämättömyys. Kyllä ympäristöön mahtuu - ja sitten herätään, kun tulee suuria otsikoita kuten muovijätteestä. Välinpitämättömyyden jälkeen tärkein asia on "säästöt". Jos ympäristön tilaa ei ota päätöksissä huomioon, säästää tämänhetkisissä kustannuksissa. Eipä se sitten töyssytä, että myöhempinä aikoina kustannukset ympäristölaiminlyönneistä esimerkiksi kymmenkertaistuvat. Se ei ole laiminlyönnin tekevän yhtiön taloudellisen toimeliaisuuden tai tuloksen päänvaiva nykyajattelutavalla kun ekologia ja ekonomia ovat tiukasti erilliset ja vastakkaiset asiat.

Niinpä; vain siten, että kaikki taloudelliset päätökset ottavat huomioon ympäritöasiat ja siten, että kaikki taloudelliset toimijat sitoutuvat siihen, voidaan päästä kestävään kehitykseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön tila, saastuminen, ympäristömyrkyt, bensiinin lisäaineet, kestävä kehitys

Talous ja ympäristö - eikö meidän pitäisi ajatella tulevaisuutta?

Sunnuntai 10.12.2017 klo 12:41 - Mikko Nikinmaa

Se, että Suomen hiilijalanjälki suureni viime vuonna, oli vain pikku-uutinen. Tämän tapahtuminen samaan aikaan kun useissa Euroopan maissa pystytään vähentämään erilaisia ympäristökuormia on mielestäni hälyyttävää. Suomen toimet ovat käpertymässä menneisyyteen eivätkä etsimässä ratkaisuja siihen, miten tulevaisuudessakin ympäristömme olisi hyvälaatuinen. Yhtenä harvoista maista Suomi ei toteuta EU:n meridirektiiviä (Ahvenanmaa on saanut erivapauden olla noudattamatta sitä) ja yritystuet tukevat perinteisiä tapoja mm. energiankäytössä samaan aikaan kun tuet ovat huimasti vähentyneet esimerkiksi uusien puupohjaisten innovaatioiden - ja mahdollisesti tuotteiden - tekemiseltä. Tämä on tapahtunut yhtaikaisesti, kun perinteisen metsäpolitiikan tueksi on valjastettu koko Suomen poliittinen EU-koneisto. Jos jokin edelläolevista esimerkeistä olisi tapahtunut yksin, ongelma ei olisi suuri, mutta kaikki yhdessä osoittavat tilanteen olevan vakava. Suomessa näyttää nyt olevan vallalla lyhytaikaisten taloudellisten hyötyjen maksimoimisen ilmapiiri, jossa voidaan kokonaan unohtaa se, että ympäristö ja talous eivät ole ristiriidassa vaan tulevaisuuden kannalta talouden tulisi toimia ympäristön ehdoilla. Kaikki muu on käpertymistä menneisyyteen - kun Suomessa on vähän väkeä, niin menneisyyshakuisten talouden piirien mielestä ympäristöön ei tarvitse kiinnittää huomiota. Ulkomaiden ongelmat eivät koske meitä, menneisyyteen käpertyjät ajattelevat. Niin ei saisi olla, vaan meidän tulisi katsoa tulevaisuuteen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hiilijalanjälki, yritystuet, ympäristön tila