Turhautuminen muutosvastarintaan on oikeampi nimi ilmastoahdistukselle

Kyllähän lapsia varoitetaan siitä, että jos kävelee punaisia päin vilkasliikenteisellä kadulla, voi jäädä auton alle ja kuolla. Se, että tuodaan esiin, että mikäli maapallon ylikäyttöä nykyisessä muodossa jatketaan, seuraa katastrofi, on täsmälleen samankaltainen varoitus, kun eri yhteyksissä on tuotu esiin, että keinot estää esimerkiksi ilmastomuutos ovat olemassa. Kun näin on, miksi puhutaan ilmastoahdistuksesta ja siitä, että lapsille ei saa kertoa, että mitään ongelmaa on olemassa, jottei aiheuteta ahdistusta. Samalla logiikalla ei pitäisi kertoa siitäkään, mihin punaisia valoja päin käveleminen voi johtaa.

Usein on tuotu esiin se, että asiantuntijoiden pitäisi selkeästi ja yksiselitteisesti tuoda esiin, mitkä esimerkiksi ilmastomuutoksen syyt ja seuraukset ovat. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien on tuotu esiin se, että maapallo on rajallinen ja se, että ihminen voi aiheuttaa ilmastomuutoksen. Jo viiden vuosikymmenen ajan on myös esitetty keinoja, joilla ekokatastrofi voitaisiin välttää. Niissä tapauksissa, joissa on pystytty toimimaan maapallonlaajuisesti, yksittäiset ilmiöt kuten otsoniaukko, hapan laskeuma läntisissä teollisuusmaissa ja orgaanisten tinayhdisteiden vesistövaikutukset on saatu ratkaistuiksi. Nämä onnistumiset osoittavat, että haluttaessa ihmiskunta voi toimia yhdessä, jotta ympäristöhaitat pystytään estämään. 

Miksi sitten ilmastomuutoksen esilletuomista ei saisi tehdä, jotta ei aiheuta lapsille ilmastoahdistusta? Varmaan syy on se, että ne muutokset, jotka pitäisi ja voitaisiin tehdä, eivät sopisi perinteisiin toimintamalleihin. Merkittävän muutoksen tarve on tuotu esiin kaikissa niissä ratkaisumalleissa, jotka on esitetty. Tämä ei tietenkään sovi perinteiseen ajatteluun pitäytyville talouspiireille. Yhtenä esimerkkimä voi tuoda esiin sen, että kun 25.4. Helsingin Sanomissa Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston ympäristötekniikan, -johtamisen ja -talouden professori Lassi Linnanen sanoi, että vähäisillä muutoksilla ei selvitä ja että rikkaimpien pitää kantaa suurin vastuu, mikä merkitsee myös sitä, ettemme voi toimia perinteisiä kansallisvaltioiden rajoja noudattaen, illan A-studion poliittisten puolueiden hallitusohjelmakeskustelussa useimmat johtavat puolueet toivat esiin, ettei tuollaisia asioita voi edes ajatella. Mitä muuta tämä on kuin muutosvastarintaa, mikä estää Suomessa ja käytännöllisesti katsoen kaikkialla maapallolla niiden asioiden tekemisen, jotka olisivat mahdollisia ja tarvittaisiin kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Kaikkein eniten korvaani särähti perussuomalaisten edustajan kommentti: "Me suomalaiset edustamme niin pientä osaa maapallon väestöstä, että meidän teoillamme ei ole mitään merkitystä. Sitäpaitsi Suomen väestötiheys on niin alhainen, ettei mitään ongelmia olisi, jos muuallakin olisi väestönkasvua rajoitettu samalla tavoin." Niinpä, on kuitenkin melko varmaa, että kyseisellä henkilöllä on Bangla Deshissä tehtyjä vaatteita, kiinalaista elektroniikkaa, korealainen puhelin ym. Vielä voi arvailla, että hinta on yksi tärkeimmistä hänenkin kulutustottumuksiaan ohjaavista tekijöistä, mikä merkitsee sitä, että suurelta osin tuotteet tulevat ulkomailta. Kun lisäksi on niin, että ilmasto- ja muita ympäristömuutoksia ei pysty rajoittamaan niin, että ne loppuvat Suomen rajalle, on täysin mahdotonta toimia ilmastoasioissa ulkomaailmalta silmät sulkien. Kun 2015 pakolaisaallossa oli kyse korkeintaan parista nmiljoonasta pakolaisesta, määrä voi olla satakertainen, jos ilmastomuutosta ei estetä.

Ja kun keinot estämiseen olisi, emme oikeasti puhu ilmastoahdistuksesta vaan muutosvastarinnasta. Menneisyyden käytäntöjen noudattaminen kun vie meidät vain kohti katastrofia - miksi emme muuttaisi toimiamme?