Taantuma - väärä sana, pitäisi olla edistymä

Perjantai 29.7.2022 klo 13.29 - Mikko Nikinmaa

Olemme taas viettäneet maapallon ylikulutuspäivää, uusiutuvat luonnonvarat on tältä vuodelta käytetty loppuun globaalisti. Suomen osalta ylikulutuspäivä oli jo maaliskuun lopussa. Eli jos kaikki kuluttaisivat uusiutuvia luonnonvaroja kuten me suomalaiset, tarvittaisiin kolme ja puoli maapalloa siihen, että uusiutuvat luonnonvarat riittäisivät kulutukseemme.

Tästä voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että kulutamme liikaa. Vielä 1970-luvun alussa maapallon resurssit riittivät planeetan kokonaiskulutukseen, vaikka silloinkin rikkaat alueet ylikuluttivat. Toisin sanoen, niin kuin oikeistopopulistit haluavat, meidän pitäisi palata entisiin aikoihin, ainakin kulutustottumuksiemme osalta. Jos kulutusta ei vähennetä, maapallo ei säily elinkelpoisena. Ja meidän rikkaiden on vähennettävä kulutustamme enemmän kuin köyhillä alueilla asuvien.

Kun tilanne on yksiselitteinen, kulutuksen kasvu ei voi jatkua, vaan sitä pitää vähentää, on aika hullunkurista, että koko kansantalouden seuranta perustuu jatkuvan kasvun käsitteeseen. Vain, jos talous kasvaa, se voi hyvin. Kasvun pitää jatkua äärettömiin. Jos bruttokansantuote pienenee, tulee taantuma, mikä on paha asia. Vaikka esimerkiksi meidän suomalaisten käytettävissä olevien tulojen pitäisi vähentyä suunnilleen kolmannekseen nykyisestä, bruttokansantuotteen kasvu on, minkä ekonomistit sanovat olevan välttämätöntä.

Taloustieteessä pitäisikin tapahtua vallankumouksen. Muiden mittareiden pitää korvata kasvu positiivisena käsitteenä. Kun kansantalous pienenee, siitä ei pitäisi puhua negatiivisena taantumana vaan se olisi paremminkin edistymä, joka helpottaisi siirtymistämme kestävään kehitykseen. Työssä ei pitäisi pyrkiä tehokkuuden ja voittojen maksimoimiseen vaan siihen, että asiat hoidetaan niin, että työssä samalla viihdytään. Ympäristön tilan tulisi muuttua kansantuotteen kasvua korvaavaksi mittariksi. Samanlaisia positiivisia mittareita olisivat eriarvoisuuden väheneminen ja eliölajien uhanalaisuusprosentin pieneneminen.

Niin, matkan kohti utopiaa pitäisi alkaa. Ja sen matkan pitäisi korvata ahneus, joka nykyisin on talouselämän peruspilari.

Suomalaisten kaikki tärkeimmät huolenaiheet johtuvat maapallon liikakäytöstä

Torstai 2.7.2020 klo 17.45 - Mikko Nikinmaa

Elinkeinoelämän valtuuskunta teki äskettäin kyselyn suomalaisten huolenaiheista. Kun viime vuosina ilmastonmuutos on ollut ihmisten suurin huoli, nyt se oli tippunut neljänneksi. Suurin huolenaihe tällä hetkellä on talouslama, seuraavaksi pandemiat, hallitsematon maahanmuutto ja vasta sitten ilmastonmuutos. Koronaviruspandemia on sekä ensimmäisen että toisen huolenaiheen syy ja molemmat johtuvat ainakin osittain siitä, että tiedotusvälineet ovat lietsoneet tehokkaasti joukkopsykoosia ja kauhistelleet koko ajan valtion lisävelkaantumista. Tässä yhteydessä ei ole juurikaan tuotu esiin sitä, että esimerkiksi viime kuussa, jolloin valtionvelka oli jo paisunut huimaavasti, Suomen velanhoitokulut olivat pienimmät kolmeenkymmeneen vuoteen. Lisäksi valtionvelan kamaluutta perustellaan suunnilleen aina sillä, että emme voi jättää jälkipolvillemme velkaa maksettavaksi. Äskettäin Sixten Korkman sanoi A-studiossa sangen viisaasti, että nyt on kysymys pitkälti siitä, jääkö jälkipolville velkaa vai pilaantunut ympäristö.

Sitten on myös niin, että kaikki suomalaisten huolenaiheet liittyvät samaan ongelmaan: maapallon liikakäyttö. Kun olin teini-ikäinen 50 vuotta sitten, ympäristöpiirit puhuivat ekokatastrofin uhkasta. Tämä uhka on muuttunut tämän päivän todellisuudeksi.  Ekokatastrofin estäminen on toki mahdollista, mutta edellyttää sitä, että siirrymme huolenaiheista toimenpiteisiin. Huolenaiheista ensimmäinen, taloudelliset huolet merkitsee paria asiaa. Meidän on hyväksyttävä se, että taloudellisesta kasvuajattelusta siirrytään mittaamaan hyvinvointia muilla mittareilla kuin bruttokansantuotteella. Siinä onkin tehtävää kansantaloustieteilijöille – muutos kamreerimaisesta visionääriseen ajatteluun on suuri. Toinen merkittävä muutos, johon on päästävä on taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen maapallon eri osien välillä. Lyhyellä tähtäyksellä tämä näkyy Euroopan ja Pohjois-Amerikan rikkauden vähenemisenä, mutta se on välttämätöntä, jotta kestävä kehitys voidaan saavuttaa. Sanomattakin on selvää, että kansallisvaltioista itsenäisinä yksikköinä luovutaan Euroopan ja jopa maailman laajuisen yhteisön hyväksi. Toinen ihmisten huolenaihe, pandemiat, johtuu nimittäin suoranaisesti siitä, että maankäytössä luonnontilaisen ympäristön määrä vähenee koko ajan. Tämän seurauksena ihmisten ja eläinten yhteydet lisääntyvät jatkuvasti ja mikro-organismien siirtymisen todennäköisyys eläimistä ihmisiin kasvaa. Taloudellinen epätasa-arvo puolestaan on suurin syy maahanmuutto- ja pakolaisongelmalle, joten Perussuomalaisten ja muiden populistien tarjoama Suomi suomalaisille – vaihtoehto vain pahentaa kansainvaelluksia.

Siis kun ilmastonmuutos on tullut vähemmän tärkeäksi huolenaiheeksi ihmisten mielessä, kaikki tärkeämmiksi nousseet asiat johtuvat samasta pääongelmasta. Vain pääsemällä eroon kulutuksen ja ihmismäärän kasvusta voimme kulkea kohti kestävää kehitystä.

Ympäristön merkitys eduskuntavaaliohjelmissa

Sunnuntai 10.3.2019 klo 20.28 - Mikko Nikinmaa

Ensiksi hyvät uutiset. Yhtä merkittävää puoluetta (Perussuomalaiset) lukuun ottamatta kaikilla puolueilla ovat ympäristöasiat selkeästi huomioonotettavana kokonaisuutena tulevan vaalikauden tehtävissä. Tämä on Suomessa täysin uutta. Muistan vielä median ihmettelyn Ruotsin edellisten vaalien edellä: ”Miksi ne eivät puhu politiikasta vaan ympäristö näyttää olevan tärkein vaaliteema.” Onneksi alle kymmenessä vuodessa Suomenkin poliitikot ovat vähän heränneet. Tätä tuskin olisi tapahtunut ilman ilmastomuutosuutisointia. Mutta Perussuomalaiset on koko ilmastoasiassakin toista mieltä kuin kaikki muut. Heidän vaaliohjelmassaan sanotaan: ”Itseruoskintaan ja moraaliposeeraukseen perustuva ilmastopolitiikka nostaa suomalaisen teollisuuden kustannuksia ja yhä edelleen vaikeuttaa työpaikkojen pysymistä Suomessa sekä lisää tavallisen kansalaisen asumisen, liikkumisen ja muun elämisen kustannuksia.”

Sitten huonommat uutiset. Tulevaisuuden takiahan ympäristön pitäisi olla ensi sijalla kaikkeen muuhun verrattuna. Vain siinä tapauksessa, että ympäristö säilyy elinkelpoisena voivat työllisyys-, sosiaalitoimi- ym. hyvät tavoitteet toteutua. Lisäksi on muistettava, että meillä ei ole mitään varaplaneettaa ja että Suomi ei ole maapallosta irrallinen saareke, joka voi tehdä päätöksensä niin että niissä ei koko ajan mietitä yhteyttä muuhun maapalloon. Kun puolueiden vaaliohjelmat lukee nämä reunaehdot mukaan ottaen, suurimmasta osasta jää pelkistetysti seuraava yhteenveto: Ympäristöasiat ovat tärkeitä ja ne tulee ottaa huomioon, kunhan ne eivät häiritse kansantaloutemme toimintaa.

Pelkistetysti ympäristön merkityksen politiikassa tulisi olla seuraava: Kaikki poliittiset päätökset tulee tehdä niin, että ne pitävät ympäristön tilan kelvollisena lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Jos tämä edellyttää muutoksia taloudellisissa toiminnoissa, elämäntavoissamme, kansainvälisissä yhteyksissä tai elintason alentumista, ne on vain hyväksyttävä. Periaatteena on oltava, ettemme käperry menneiden aikojen malleihin vaan etsimme uusia ratkaisuja mikä edellyttää erityispanostusta koulutukseen ja tutkimukseen.  

Puolueiden vaaliohjelmista vain Vihreiden ohjelma on lähellä tätä. Muille palkintosijoille pääsevät Vasemmistoliiton (hopea) ja SDP:n (pronssi) ohjelmat. Ylivoimaisen jumbosijan ottaa Perussuomalaisen vaaliohjelma, joka on jäänne vuosikymmenien takaa. Kaikkeen ratkaisu on isolaatio ja käpertyminen entisiin tapoihin. On vain yksi keino selvitä kaikista ongelmista: estetään suomalaisista poikkeavan näköisten maahanmuutto. (Ehkä vähän ajan päästä havaitaan, että me vasenkätiset olemme suurin uhka suomalaisuudelle ja meitä ruvetaan poistamaan yhteiskunnasta).