Aikansa kutakin

Tiistai 15.9.2020 klo 13.09 - Mikko Nikinmaa

Ensimmäistä kertaa katsoin televisiota, kun olimme Raisiossa tätini luona kylässä 1958. Tätini mies oli Nesteen Naantalin öljynjalostamon rakennusmestari. Silloin kansallisen öljynjalostuksen avulla oltiin luomassa Suomen unelmaa – kansakunta rikastui kiivasta tahtia 1900-luvun loppupuolen, osittain tuontiöljyä käyttäen.

Nämä muistot tulivat nyt elävinä mieleeni, kun Neste ilmoitti lopettavansa Naantalin öljynjalostamon. Päätöstä on kauhisteltu pääasiassa työllisyysnäkökulmasta, mutta asiaa pitäisi katsoa vähän laajemmin. Öljynjalostuskapasiteettia on väistämättä vähennettävä, kun öljyn energiakäytöstä luovutaan. Ei voida lähteä siitä, että öljynjalostuksen työpaikat säilytetään, vaikka öljynjalostus vähenee.

Kun siirrymme talouteen, joka ei riipu fossiilisin polttoainein, kivihiili, öljy ja turve, tuotetusta energiasta, niiden tuottamiseen ja jalostamiseen kytkeytyvät työpaikat poistuvat. Tämä muutos on täysin riippumaton koronaviruspandemiasta. Emme saa koronaviruksen varjolla jättää tekemättä asioita, jotka ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen tai muiden tulevaisuuden haasteiden torjumiseksi.

Mielestäni suurin ongelma on siinä, että ei ole riittävästi panostettu siihen, että mietittäisiin, mitä asioita kehitetään ja miten. Valitetaan vain entisten aikojen ja työpaikkojen häviämistä. Sen sijaan, että tällöin pyrittäisiin lisäämään investointeja tulevaisuuteen, mikä tarkoittaisi tutkimus ja tuotekehityspanostuksen huimaa lisäämistä, vaikka velkarahallakin, ruvetaan kamreerimaisesti säästämään ja vähennetään tutkimusta ja tuotekehitystä. Näin tehden menetetään kyllä vanhat työpaikat, muttei keksitä, mitä uutta saataisiin tilalle.

Kokonaisuudessaan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien ratkaisuissa pitäisi mielestäni lähtökohtaisesti uskaltaa tehdä uudentyyppisiä ratkaisuja tulevaisuuden hyväksi maksoi mitä maksoi eikä vastustaa muutoksia sanoen, ettei niihin ole varaa. Minusta on melkoisen varmaa, että tulevat sukupolvet mieluummin maksavat velkaa, jolla on saatu pidetyksi ympäristö mukiinmenevänä ja luotu uudentyyppisiä työpaikkoja kuin ovat velattomia pilatussa ympäristössä ilman työtä.

Ympäristön merkitys eduskuntavaaliohjelmissa

Sunnuntai 10.3.2019 klo 20.28 - Mikko Nikinmaa

Ensiksi hyvät uutiset. Yhtä merkittävää puoluetta (Perussuomalaiset) lukuun ottamatta kaikilla puolueilla ovat ympäristöasiat selkeästi huomioonotettavana kokonaisuutena tulevan vaalikauden tehtävissä. Tämä on Suomessa täysin uutta. Muistan vielä median ihmettelyn Ruotsin edellisten vaalien edellä: ”Miksi ne eivät puhu politiikasta vaan ympäristö näyttää olevan tärkein vaaliteema.” Onneksi alle kymmenessä vuodessa Suomenkin poliitikot ovat vähän heränneet. Tätä tuskin olisi tapahtunut ilman ilmastomuutosuutisointia. Mutta Perussuomalaiset on koko ilmastoasiassakin toista mieltä kuin kaikki muut. Heidän vaaliohjelmassaan sanotaan: ”Itseruoskintaan ja moraaliposeeraukseen perustuva ilmastopolitiikka nostaa suomalaisen teollisuuden kustannuksia ja yhä edelleen vaikeuttaa työpaikkojen pysymistä Suomessa sekä lisää tavallisen kansalaisen asumisen, liikkumisen ja muun elämisen kustannuksia.”

Sitten huonommat uutiset. Tulevaisuuden takiahan ympäristön pitäisi olla ensi sijalla kaikkeen muuhun verrattuna. Vain siinä tapauksessa, että ympäristö säilyy elinkelpoisena voivat työllisyys-, sosiaalitoimi- ym. hyvät tavoitteet toteutua. Lisäksi on muistettava, että meillä ei ole mitään varaplaneettaa ja että Suomi ei ole maapallosta irrallinen saareke, joka voi tehdä päätöksensä niin että niissä ei koko ajan mietitä yhteyttä muuhun maapalloon. Kun puolueiden vaaliohjelmat lukee nämä reunaehdot mukaan ottaen, suurimmasta osasta jää pelkistetysti seuraava yhteenveto: Ympäristöasiat ovat tärkeitä ja ne tulee ottaa huomioon, kunhan ne eivät häiritse kansantaloutemme toimintaa.

Pelkistetysti ympäristön merkityksen politiikassa tulisi olla seuraava: Kaikki poliittiset päätökset tulee tehdä niin, että ne pitävät ympäristön tilan kelvollisena lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Jos tämä edellyttää muutoksia taloudellisissa toiminnoissa, elämäntavoissamme, kansainvälisissä yhteyksissä tai elintason alentumista, ne on vain hyväksyttävä. Periaatteena on oltava, ettemme käperry menneiden aikojen malleihin vaan etsimme uusia ratkaisuja mikä edellyttää erityispanostusta koulutukseen ja tutkimukseen.  

Puolueiden vaaliohjelmista vain Vihreiden ohjelma on lähellä tätä. Muille palkintosijoille pääsevät Vasemmistoliiton (hopea) ja SDP:n (pronssi) ohjelmat. Ylivoimaisen jumbosijan ottaa Perussuomalaisen vaaliohjelma, joka on jäänne vuosikymmenien takaa. Kaikkeen ratkaisu on isolaatio ja käpertyminen entisiin tapoihin. On vain yksi keino selvitä kaikista ongelmista: estetään suomalaisista poikkeavan näköisten maahanmuutto. (Ehkä vähän ajan päästä havaitaan, että me vasenkätiset olemme suurin uhka suomalaisuudelle ja meitä ruvetaan poistamaan yhteiskunnasta).

Ympäristökysymykset ja työllisyys - vastakkainasetteluko?

Keskiviikko 22.3.2017 klo 15.05 - Mikko Nikinmaa

Ainakin ylen vaalikoneessa oli ksymys, jossa kysyttiin voiko ympäristöasioista tinkiä, jotta työllisyys paranisi. Tämä edustaa sitä valitettavan yleistä vanhanaikaista ajattelua, jossa talous ja ympäristö ovat toisistaan riippumattomia. Tosiasiahan kuitenkin on, että ympäristön on oltava osa kaikkia talouden ratkaisuja. Harhakuva talouden ja ympäristön irrallisuudesta syntyi aikana, jolloin vielä oli paljon ympäristöä pilattavaksi. Ei vielä ollut ilmastonmuutosta tai herkimpiä lajeja tappavia ympäristömyrkkypitoisuuksia. Tuohon aikaan esimerkiksi Yhdysvaltain nykyhallinto haluaisi palata - mutta ongelmana on se, ettei ympäristön nykytila salli samanlaisia piittaamattomia ratkaisuja kuin 1960-luvulla. Jotta voimme kulkea tulevaisuuteen, on lähtökohtana oltava se, että kaikki talouden ratkaisut ottavat huomioon ympäristön. Jos jokin ratkaisu huonontaa ympäristön tilaa, toisen tehtävän päätöksen on parannettava sitä. Vain tällä tavoin voimme saavuttaa kestävän kehityksen. Ja tämä edellyttää sitäkin, että perinteisistä kansallisvaltioista luovutaan ja hyväksytään, että me kaikki asumme pienellä, ympäristöltään rajallisella pallolla. Huomattavahan on, että kansallisvaltiotkin syntyivät silloin kun ympäristöä oli paljon pilattavaksi.