Miksi hallitus käy yötä myöten neuvotteluja ilmastoasioista muttei työllisyydestä ja valtionvelasta?

Torstai 9.9.2021 klo 18.36 - Mikko Nikinmaa

 Voi hyvänen aika!! Vaikka monessa asiassa en olekaan hallituksen toimien kanssa samaa mieltä, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajan kysymys tuo hyvin esiin sen, kuinka oppositio elää mennyttä aikaa, vaikka jo muinainen laulu sanoo: Ei aika mennyt koskaan palaa.

Kysymys tuo esiin ajatuksen, että jos työllisyys ja valtionvelka hoidetaan, voidaan palata entiseen maailmaan. No, tämähän itse asiassa tuo esiin konservatiivien (joita sekä Kokoomus että Perussuomalaiset ovat) perustavanlaatuisen ongelman. Heidän mielestään jokin ennen koettu on paras tulevaisuuden ratkaisu. Valitettavasti näin ei ole. Maapallon ympäristö on jo muuttunut niin, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko teemme hallittuja muutoksia maksoi mitä maksoi tai annamme muutoksien tapahtua katastrofien kautta.

Hallituissa muutoksissa ilmastokysymykset ajavat kirkkaasti ohi valtionvelan. Aina kun velkaa kauhistellaan, puhutaan siitä, miten emme saa jättää velkaa jälkeläisillemme. Heitä ei kuitenkaan paljon auta velaton valtio, jos ympäristö on muuttunut elinkelvottomaksi. Eikä siinä auta täystyöllisyyskään. Niinpä vain ilmastokysymykset ratkaisemalla voidaan saavuttaa hallittu muutos. Ja tehtäessä hallittua muutosta, meidän täytyy hyväksyä se, että olemme niitä rikkaita, joiden on mahdollista antaa tukea maapallon köyhille.

Tämä ajatus herättää vastustusta erityisesti Perussuomalaisissa, jotka koko ajan puhuvat, että katastrofeista kärsiviä pitää auttaa erityisesti niiden lähialueilla ja erilaisten pakolaisten tulo Suomeen estää kokonaan. Auttaminen katastrofien lähialueilla edellyttäisi kuitenkin avun lisäämistä, mikä taas on täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset haluavat. Heidän mielestäänhän kehitysapua pitäisi vähentää. Jos näin tehdään, pakolaisvirrat Eurooppaan kasvavat. Mitä Perussuomalaiset sitten haluavat tehdä: ammutaanko rajan yli tulevat?

Katastrofit: tulvat, tulipalot, helleaallot, kuivuus jne. johtavat ilmastopakolaisuuteen, kun moni alue tulee elinkelvottomaksi. Pakolaiset ja kantaväestöt rupeavat ottamaan yhteen. Teollisuustuotanto Suomessakin kärsii ja kukaan ei osta tuotteita, joita valmistetaan. Yhteisvaikutuksena kaikesta on satojen miljoonien jopa miljardien ihmisten kuolema. Ja se koskee jopa Suomea, nykyinen terveydenhuolto romahtaa eivätkä tämänhetkiset vanhustenhoidon ongelmat ole enää edes uutisia.

Jaa, hallittu muutos vai muutos katastrofien kautta, itse tiedän, kumman haluaisin. Sen takia yötä myöten käydyt ilmastoneuvottelut ovat paljon tärkeämmät kuin mitkään työllisyyteen tai valtionvelkaan liittyvät toimet.

Suomalaisten kaikki tärkeimmät huolenaiheet johtuvat maapallon liikakäytöstä

Torstai 2.7.2020 klo 17.45 - Mikko Nikinmaa

Elinkeinoelämän valtuuskunta teki äskettäin kyselyn suomalaisten huolenaiheista. Kun viime vuosina ilmastonmuutos on ollut ihmisten suurin huoli, nyt se oli tippunut neljänneksi. Suurin huolenaihe tällä hetkellä on talouslama, seuraavaksi pandemiat, hallitsematon maahanmuutto ja vasta sitten ilmastonmuutos. Koronaviruspandemia on sekä ensimmäisen että toisen huolenaiheen syy ja molemmat johtuvat ainakin osittain siitä, että tiedotusvälineet ovat lietsoneet tehokkaasti joukkopsykoosia ja kauhistelleet koko ajan valtion lisävelkaantumista. Tässä yhteydessä ei ole juurikaan tuotu esiin sitä, että esimerkiksi viime kuussa, jolloin valtionvelka oli jo paisunut huimaavasti, Suomen velanhoitokulut olivat pienimmät kolmeenkymmeneen vuoteen. Lisäksi valtionvelan kamaluutta perustellaan suunnilleen aina sillä, että emme voi jättää jälkipolvillemme velkaa maksettavaksi. Äskettäin Sixten Korkman sanoi A-studiossa sangen viisaasti, että nyt on kysymys pitkälti siitä, jääkö jälkipolville velkaa vai pilaantunut ympäristö.

Sitten on myös niin, että kaikki suomalaisten huolenaiheet liittyvät samaan ongelmaan: maapallon liikakäyttö. Kun olin teini-ikäinen 50 vuotta sitten, ympäristöpiirit puhuivat ekokatastrofin uhkasta. Tämä uhka on muuttunut tämän päivän todellisuudeksi.  Ekokatastrofin estäminen on toki mahdollista, mutta edellyttää sitä, että siirrymme huolenaiheista toimenpiteisiin. Huolenaiheista ensimmäinen, taloudelliset huolet merkitsee paria asiaa. Meidän on hyväksyttävä se, että taloudellisesta kasvuajattelusta siirrytään mittaamaan hyvinvointia muilla mittareilla kuin bruttokansantuotteella. Siinä onkin tehtävää kansantaloustieteilijöille – muutos kamreerimaisesta visionääriseen ajatteluun on suuri. Toinen merkittävä muutos, johon on päästävä on taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen maapallon eri osien välillä. Lyhyellä tähtäyksellä tämä näkyy Euroopan ja Pohjois-Amerikan rikkauden vähenemisenä, mutta se on välttämätöntä, jotta kestävä kehitys voidaan saavuttaa. Sanomattakin on selvää, että kansallisvaltioista itsenäisinä yksikköinä luovutaan Euroopan ja jopa maailman laajuisen yhteisön hyväksi. Toinen ihmisten huolenaihe, pandemiat, johtuu nimittäin suoranaisesti siitä, että maankäytössä luonnontilaisen ympäristön määrä vähenee koko ajan. Tämän seurauksena ihmisten ja eläinten yhteydet lisääntyvät jatkuvasti ja mikro-organismien siirtymisen todennäköisyys eläimistä ihmisiin kasvaa. Taloudellinen epätasa-arvo puolestaan on suurin syy maahanmuutto- ja pakolaisongelmalle, joten Perussuomalaisten ja muiden populistien tarjoama Suomi suomalaisille – vaihtoehto vain pahentaa kansainvaelluksia.

Siis kun ilmastonmuutos on tullut vähemmän tärkeäksi huolenaiheeksi ihmisten mielessä, kaikki tärkeämmiksi nousseet asiat johtuvat samasta pääongelmasta. Vain pääsemällä eroon kulutuksen ja ihmismäärän kasvusta voimme kulkea kohti kestävää kehitystä.

Maahanmuutto paremman elämän perässä

Torstai 16.1.2020 klo 13.51 - Mikko Nikinmaa

Ehkä suurin maahanmuuton vastustamisen peruste on se, että mamut tulevat tänne Suomeen vain paremman elämän perässä eivätkä kotimaassaankaan kärsineet absoluuttista hätää. Näin varmasti useassa tapauksessa onkin, mutta voiko se meillä Suomessa olla vastustuksen peruste? Suomesta kun on lähtenyt satoja tuhansia ihmisiä Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan, ei pakoon absoluuttista hätää, vaan paremman elämän perässä. Jos tilanne on nyt muuttunut niin päin, että Suomi on nettomaahanmuuton kohde eikä maastamuutosta kärsijä, eikö meidän pitäisi olla tyytyväisiä? Olemme pystyneet nostamaan Suomen köyhyydestä, jossa vielä alle 200 vuotta sitten kärsittiin nälänhätää, yhdeksi maapallon vauraimmista valtioista.

Kun Suomesta lähti suuria ihmismääriä maailmalle, vastaanottajamaat toivottivat tulijat tervetulleiksi, työntekijöitä tarvittiin ja tilaa oli. Tällä hetkellä Suomi tarvitsee työntekijöitä ja tilaa on, mutta maahanmuuttajia karsastetaan. Väärännäköinen tai –niminen ihminen ei useiden piirien mielestä ansaitse edes mahdollisuutta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Eiväthän mamut muuta halua kuin elää meidän kustannuksellamme. Käytetään niihin kuluvat rahat esimerkiksi vanhustenhuoltoon.” Samaan aikaan vanhusten ja vammaisten hoito kärsii kroonisesta työvoimapulasta, jota nämä maahanmuuttovastaiset piirit eivät mitenkään omilla muilla toimillaan pyri helpottamaan. Kun muukalaiselle ei anneta työmahdollisuutta, ei hänelle juuri jää muuta mahdollisuutta nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassamme kuin joutua sosiaaliavun varaan.

Toisaalta maahanmuuton kannattajat, jotka leimataan ”vihervasemmistolaisiksi kukkahattutädeiksi”, tekevät helposti karhunpalveluksen ajamalleen asialle hyssyttelemällä tänne hakeutuvien ihmisten ”kulttuurien” haittapuolia. Tilannehan on useimmiten se, että maahan tulijoiden lähtömaissa ”vihervasemmistolaiset kukkahattutädit” eivät saisi olla mitään mieltä. Lähi-Idässä ja Afrikassa, joista useimmat tulijat ovat kotoisin, on naisen asema tuskin karjaa parempi. Niinpä maahantulijoiden integroimisessa tärkeässä asemassa on kohottaa tasa-arvon vaatimus tärkeäksi. Kun on seurannut jopa arabimaista tulleita jatko-opiskelijoita, joiden on mahdotonta hyväksyä naisopettajien antamia määräyksiä, machokulttuurin voiman näkee hyvin – ja siitä pitää päästä eroon eikä se onnistu asiaa hyssyttelemällä.

Niinpä, maahanmuuton pitäisikin sujua niin, että heti kun tänne tullaan, tulijoiden pitäisi päästä/joutua työhön. Tehtävä työ riippuisi tietysti maahantulijan taustasta, jota selvitettäisiin haastatteluilla. Mutta ennen muuta olisi tärkeätä, että tulijoiden sosiaalietuudet olisivat vastikkeellisia. Jo tämä veisi maahanmuuton vastustajien tärkeimmän argumentin pois. Lisäksi useassa yhteydessä on havaittu, että tärkein osa kotoutumista on päästä työhön tai kouluun. Erityinen huomio tulisi kiinnittää maahanmuuttajanaisten ja tyttöjen koulutukseen; valitettava tosiasia on, että muuttajien lähtömaissa naisten koulutus puuttuu lähes kokonaan. Lisäksi ne maahantulijat, jotka tulevat tänne ”vain saadakseen sosiaalietuja tekemättä mitään” lähtisivät nopeasti pois, kun ”yleiset työt” olisivat edellytys sosiaalietuuksien saamiselle.

Miksi käsittelen ympäristöblogissani maahanmuuttokysymystä? Tähän on yksiselitteinen vastaus. Jo nyt suurin osa maahanmuutosta paremman elämän perässä johtuu lähtömaiden ympäristöongelmista. Lähtömaiden väestöntiheys on kasvanut liikaa ja maan viljavuus on heikentynyt. Molempien asioiden seurauksena maahanmuutto vain pahenee tulevaisuudessa, erityisesti jos toimitaan niin kuin sen vastustajat haluavat – karsitaan kehitysapua. Ympäristöpakolaisuuden lisääntymisen estämiseksi tulisi toimia juuri päinvastoin: lisätä ympäristöpainotteista kehitysapua oman etumme vuoksi.       

 

 

IPCC raportti maankäytöstä ja sen yhteydestä ilmastomuutokseen

Perjantai 9.8.2019 klo 17.30 - Mikko Nikinmaa

Eilen julkaistu IPCC:n erikoisraportti maankäytön merkityksestä ilmastonmuutokseen on ollut pääuutinen kaikkialla. Suomessa näyttää erityinen huomio kiinnittyneen nautakarjan ja lampaiden laidunnukseen, metsätalouteen ja turpeentuotantoon. Nämä ovat kiistämättä tärkeitä asioita, mutta muutama muukin asia on poimittavissa jo yhteenvedosta – asioita, joiden merkitys on suunnattoman suuri ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Tällä hetkellä maan kulutus on vähintään kymmen- mutta jopa satakertainen verrattuna uuden mullan muodostumiseen. Maan viljavuus siis koko ajan heikkenee ja vieläkin lisääntyvä ihmismäärä on pystyttävä ruokkimaan, vaikka maan laatu heikkenee. Jo nyt yli 70 % jäättömästä maa-alueesta on ihmistoiminnan käytössä ja suuri osa käyttämättömästä maasta on autiomaata. Johtuen maan laadun heikkenemisestä joudutaan metsiä hakkaamaan ruuan tuotantoon. Tämä taas lisää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ja nopeuttaa maan laadun heikkenemistä ruuan tuotantoon otetuilla maa-alueilla. Vaikka punaisen lihan (naudan ja lampaan liha) käytöstä luovuttaisiinkin eläinkasvatuksen vaatiman huiman maapinta-alan vuoksi, tällä ei saavutettaisi kuin hetkellinen helpotus, koska muuhun ruuantuotantoon otetun maan laatu heikkenee nopeammin kuin koko ajan peitteisen laidunmaan. Lisäksi peitteisen elollisen maaperän hiilidioksidin sitomista verrattuna kynnettyyn ja äestettyyn peitteettömään maahan on todennäköisesti aliarvioitu.

Maaperä kuluu nopeimmin trooppisilla alueilla, joten siellä, missä väestö kasvaa nopeasti, ruuan tuotanto heikkenee. Maataloustuotannon pieneminen näkyy jo selvästi itäisen Afrikan alueella, missä väestö kasvaa äärimmäisen nopeasti. Siellä on myös aliravittujen ihmisten osuus ruvennut kasvamaan pitkän positiivisen kehityksen jälkeen. Kun ilmastomuutoksen vuoksi korkeimmat lämpötilat useilla alueilla ylittävät 50 astetta, ei ole ihme, että ihmiset uhmaavat vaikka mitä vaaroja ruvetessaan ilmastopakolaisiksi paremman elämän toivossa. Niinhän varmaan meistä jokainen tekisi?

Kun maaperän köyhtymiseen liitetään äärimmäiset sääilmiöt: kuivuus, myrskyt, rankkasateet ym., jotka aiheuttavat ruuantuotannon ongelmia ja tuhoavat viljelymaita ja asutusalueita, on selvää, että jotakin pitää tehdä. Ehkä kaikkein merkittävin välttämätön muutos on ajattelussa: emme voi enää ajatella niin, että tekojemme pitäisi koskea vain Suomea, vaan meidän on hyväksyttävä se, että meillä on vain yksi maapallo, missä täytyy pyrkiä vaikuttamaan. Ja koska me olemme rikkaita, osa varallisuudestamme voidaan laittaa sinne, missä siitä on ympäristön kannalta eniten hyötyä.

Enää ei ole helppojen ratkaisujen aika, vaikka populistit ja ilmastomuutoksen kieltäjät meille näin uskottelevat. Päinvastoin, jokainen vuosi, jonka he pystyvät muutoksien tekoa hidastamaan, tekee niistä vaikeampia ja kalliimpia. Tässä voi vetää analogian Itämeren tilaan: jos noin 50 vuotta sitten olisi uskottu tutkijoita, jotka vaativat välitöntä vedenpuhdistuslaitoksien rakentamista, tämänhetkisiä sinileväongelmia ei olisi – ja rahaa olisi siihen kulunut kaikkiaan suunnilleen saman verran kuin nyt menee vuodessa ilman näkyvien tulosten saamista. Se kansantaloudellisista säästöistä, kun aikaperspektiiviä ei oteta huomioon.

Ja lopuksi päivän hyvä uutinen: näyttää siltä, että tämänvuotiset hiilidioksidipäästöt jäävät viimevuotisia pienemmiksi. Jos ja kun näin on, tämä on ensimmäinen osoitus siitä, että ilmastomuutosuutisointi ei ole aikaansaanut vain ahdistusta vaan sen, että asialle on tehtävä jotakin.

Hävittäjähankinnat vai ilmastomuutoksen vastustaminen

Sunnuntai 10.2.2019 klo 12.48 - Mikko Nikinmaa

Meillä on näköjään varaa laittaa kymmenen miljardia euroa uusien hävittäjien hankintaan, vaikka jopa kansalaisten turvallisuusuhkien joukossa hankinnasta saatava hyöty on mitätön. Kaikki poliittiset puolueet hyväksyvät sen, että miljardeja käytetään hävittäjähankintaan samaan aikaan kun vanhustenhuolto, tutkimus, ilmastomuutoksen vastaiset toimet ym. kärvistelevät rahanpuutteessa. Valtiovarainministeriönkin esittämät miljardisäästötkin ovat vain viidesosa siitä, mitä "puolustushankintaan" on menossa. Eiköhän nyt olisi aika tehdä priorisointeja!

Samaan aikaan kun hävittäjähankintoja tuskin lainkaan kyseenalaistetaan, poliittiset päättäjät sanovat, että meillä on varaa ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin vain, jos ne eivät häiritse taloudellista kasvua. Tämä siitä huolimatta, että kansalaisten elämään liittyvistä uhkista useimmat ovat yhteydessä ympäristömuutokseen. Suurin syy maahanmuuttoon rupeaa olemaan se, että alueilta, joissa ilmastonmuutos on johtanut vedenpuutteeseen, ihmiset lähtevät vaaralliselle matkalle Euroopan paratiisiin Välimeren yli hukkumista uhmaten. Ja kyllähän niin on, että television ja netin antama kuva Euroopasta on afrikkalaiselle kuva paratiisista. Mutta entäpä jos laittaisimme kymmenen miljardia euroa ilmastomuutoksen vastaisiin toimiin hävittäjähankintojen sijasta? Tämä vähentäisi suurta osaa niistä huolista, joita kansalaiset tuntevat.

Tässä mielestäni näkyy pahimmillaan se, kuinka nykyiset päättäjät ratkovat ongelmia menneisyyden lähtökohdista  näkemättä sitä, että panostuksia pitäisi muuttaa uusiin asioihin. Kaameimpana esimerkkinä tästä on mielestäni Trumpin vaatimus 5.7 miljardin dollarin laittamiseksi USA:n ja Meksikon väliseen rajamuuriin - jos tuo rahasumma laitettaisiin Keskiamerikan köyhien elinolosuhteiden parantamiseen, muuriin olisi tuskin mitään tarvetta. Samaten jos hävittäjähankinnan sijasta suuri osa rahoista käytettäisiin ilmastomuutoksen astaiseen kehitysapuun, joka parantaisi elinoloja vedenpuutteen vaivaamilla alueilla, ainakin osa maahanmuuton potentiaalisista ongelmista tulisi ratkaistuksi.

Kaiken kaikkiaan meidän ja kaikkien muiden pitäisikin lopettaa omaan napaamme tuijottaminen - sitähän hävittäjähankinnatkin ovat - ja ruveta hyväksymään se, että elämme yhdellä pienellä maapallolla, jonka kaikkien osien säilyttäminen elinkelpoisina on meidän kaikkien tehtävä.