Mitä jätämme lapsillemme?

Kun kuuntelee poliitikkojen puheita, tuleva sukupolvi on aina esillä puhuttaessa valtion velkaantumisessa. ”Emme saa jättää velkaa lapsillemme.” Tämä fraasi toistuu harmittavan usein varsinkin nyt, kun säästöpäätöksissä ei oteta huomioon, kuinka ne vaikuttavat ympäristöön. Kyllähän valtionvelan lisäksi jälkipolvet joutuvat vastaanottamaan meidän heille jättämämme ympäristön.

Syy siihen, että poliitikot ja muut päättäjät eivät ota huomioon ympäristöä, on sangen ymmärrettävä. Näihin päiviin asti taloustiede ei ole ottanut huomioon ympäristöä lainkaan. Itse asiassa ympäristökysymyksiä ja kansantalouden näkökohtia on pidetty erillisinä ja jopa täysin vastakkaisina. Tämä on ollut mahdollista niin kauan kuin talous on voinut laajeta ilman maapallon sietorajan vastaantuloa. Nyt tilanne on muuttunut: kaikkien talouden ratkaisujen pitäisi myös ottaa huomioon tehdyn ratkaisun vaikutus ympäristöön.

Valtionvelka koostuukin kahdesta osatekijästä: rahallinen velka ja ympäristövelka. Jos nyt tehtävät ratkaisut eivät pienennä ympäristövelkaa, se voi haitata jälkipolviemme hyvinvointia enemmän kuin suurikin rahallinen velka. Koska käsite ”ympäristön tila” on sangen abstrakti, täytyisi pystyä arvottamaan ympäristön eri tekijät: puhdas vesi, satakielen laulu, lehtopöllön huhuilu, mustikan poiminta, sienimetsä jne. Kun nämä on arvotettu, voitaisiin ruveta puhumaan ympäristötaseesta ja ympäristötaseen negatiivisen muutoksen estämisen pitäisi olla poliittinen päämäärä. Hyvinvointivaltioon kuuluu hyvä ympäristön tila taloudellisen menestyksen lisäksi.