Globalisaatio: välttämätön kestävälle kehitykselle

Lauantai 26.10.2019 klo 19:48

Globalisaatio on käsitetty vain talouden ilmiöksi, jossa yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa siirtämällä tuotantonsa halpojen kustannusten alueille ja minimoimaan maksamiaan veroja erilaisia veroparatiiseja hyväksi käyttäen. Tämän vuoksi vastavoimana eri puolille Eurooppaa ja Pohjois-Amerikassa vahvistunut nationalismi, jossa kaikki maan ongelmat laitetaan globalisaation ja maahanmuuton syyksi.

Suomessa on tullut tavaksi syyttää Euroopan Yhteisöä ja maahanmuuttajia kaikista niistä vaikeuksista, joita meillä nykyisin on. Me teemme asiat hyvin, mutta kaikki ulkopuoliset tahot aiheuttavat ongelmat. Jos saisimme rajat kiinni ja voisimme IMG_20170725_0071.jpgtehdä kaiken ilman ulkopuolista häirintää, asiat saataisiin kuntoon. Tällainen ajattelutapa unohtaa kokonaan useita tosiasioita, joista ensimmäinen on se, että Suomi on vähäväkinen maa. Sen seurauksena kotimarkkinat eivät riitä mihinkään merkittävään teolliseen toimintaan, vaan Suomi elää viennistä. Jos kauppasopimukset tehdään kahdenvälisesti, Suomen pienuudesta johtuen suuremmat kauppakumppanit pystyvät sanelemaan ehdot, joilla käymme kauppaa. Lisäksi, kun puhutaan ympäristönsuojelusta, niin yleensä nationalistit sanovat, että Suomi on niin pieni, ettei meidän päästöillämme ole maailmanlaajuisesti mitään merkitystä. Suomessa myös hoidetaan luonnonsuojeluasiat hyvin – toisin kuin muualla.

Niinpä. Globalisaatio ajateltuna vain talouden – tai oikeastaan pääomien – lähtökohdasta onkin pääosin haitallinen ilmiö eikä vähiten sen vuoksi, että se on pitkälti nationalistisen populismin nousun takana. Huvittavaa on, että esimerkiksi Brexitin, joka mielletään nationalistiseksi ”päätösvalta EU:lta takaisin Britanniaan”-liikkeeksi, taustalla on omaisuutensa veroparatiiseihin kätkeneitä miljardöörejä. He eivät maksa puntaakaan veroa Iso-Britanniaan ja suurin syy Brexitin ajamiseen on, että EU on tekemässä lainsäädäntöä, mikä vaikeuttaisi verotuksen välttelyä. Mutta globalisaatio ajateltuna siten, että se olisi maailman elinkelpoisuuden varmistava lähtökohta, on välttämätöntä kestävän kehityksen ja täten myös Suomen pitkäaikaisen hyvinvoinnin kannalta.

Johtuen siitä, että Suomea ei voi täysin eristää muusta maapallosta ja siitä että maapallo on rajallinen, emme voi lähteä siitä, että ympäristön tilan muutokset muualla eivät aiheuttaisi ongelmia myös Suomessa. Itse asiassa Suomenkin ympäristön tilaan parhaiten vaikuttaisivat ne toimet, jotka antaisivat suurimman ympäristölle suotuisan muutoksen sijoitettua rahasummaa kohti. Melkeinpä tärkein toimi, joka voitaisiin tehdä, on sijoittaa rahaa koulutukseen ja naisten asemaan kehitysmaissa. Nämä ovat kaikkialla osoittautuneet tehokkaimmiksi keinoiksi laskea lisääntyvyyttä. Väestönkasvu ja halu elintason nousuun ovat kaikkien ympäristöongelmien perimmäinen syy rajallisella maapallollamme.

Kehitysavun lisääminen ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin olisi juuri sitä maahanmuuttajakysymyksen hoitamista lähtöalueella, jota perussuomalaiset ovat ajaneet. Mikäli tilanne kansainvaelluksen lähtöalueilla saataisiin parannetuksi, koko maahanmuuttajakysymys pienenisi niin, ettei sen varjolla pääsisi mielipidetiedustelujen kärkeen. Lisäksi voitaisiin koko maahanmuuttokysymyksessä ottaa tavoitteeksi se, että tänne otettaisiin ensi sijaisesti naisia ja lapsia. Tämä korvaisi Suomen alhaisen syntyvyyden ja lähtökohtaisesti mahdollistaisi sen, että maahanmuuttajien kotoutuminen sujuisi hyvin. Tärkeää olisi, että mahdollisimman nopeasti työikäiset ihmiset pääsisivät töihin ja tuntisivat olonsa tervetulleeksi. Valitettava osoitus siitä, että työhön pääsy riippuu etnisestä taustasta tuli näkyviin tutkimuksessa, jossa lähetettiin työhakemuksia eri kansallisuuksien sukunimillä. Mahtava ero oli työhaastatteluihin kutsutuissa kantasuomalaisten ja somalisukunimien välillä. Tämä ero on siinä mielessä kauhistuttava, että suuri osa somalisukunimisistä on syntynytkin Suomessa. Vaikka olenkin sitä mieltä, että maahanmuuttajien pitäisi tuntea olevansa tervetulleita, olen myös sitä mieltä, ettei meidän pidä hyväksyä machokulttuuria. On lähdettävä siitä, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Tämän vuoksi maahanmuuttajiksi pitäisi ottaa ensisijaisesti naisia ja lapsia (tai jos perheitä, tulisi korostaa sitä, että miehen pääsy Suomeen perustuu siihen, että hän on vaimon ja lapsien mukana).

Kun ennen kaikkea perussuomalaiset sanovat, että Suomen aiheuttamat päästöt ovat niin pienet, ettei niillä ole maailmanlaajuisesti mitään merkitystä ja samaan aikaan ovat EU-vastaisia ja sanovat, ettei Suomi voi tehdä sellaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat teollisuuden kilpailukykyyn, he unohtavat, että EU on yksi suurimmista taloudellisista mahdeista maapallolla. EU pyrkii aikaansaamaan yhtenäiset ympäristövaatimukset koko yhteisön alueella. Lisäksi EU:n painoarvo neuvotteluissa ympäristömääräyksistä maailmanlaajuisesti on varmaan lähes satakertainen pieneen Suomeen verrattuna. Näin ollen EU voi vaatia kaikissa neuvotteluissa, että Euroopan vaatimia ympäristömääräyksiä sovelletaan myös kaikkialla siellä, mitkä maat haluavat myydä tuotteitaan Eurooppaan. Tämä tietysti edellyttää, että globalisaation lähtökohdaksi tulee kestävä kehitys eikä yritysten voitontavoittelu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kehitysapu, ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Euroopan Yhteisö

Impivaara vai ympäristön tilaan vaikuttaminen

Lauantai 18.5.2019 klo 11:02 - Mikko Nikinmaa

Pohjoismaiden neuvosto julkaisi raportin, jossa todettiin, että ympäristönsuojeluinvestoinnit olisivat paljon kustannustehokkaampia Pohjoismaiden ulkopuolella kuin Pohjoismaissa. Tämä on ilman muuta totta. Siispä meidän pitäisi käyttää rahojamme maailmanlaajuisesti, jotta mahdollisimman suuri hyöty ympäristönsuojeluinvestoinneista saataisiin. Lisäksi asia on vähänkään ajattelevalle itsestäänselvyys: ympäristöongelmat eivät pysähdy maiden rajoille eivätkä useat valtiot joko pysty tai halua tehdä maapallon elinkelpoisuuden varmistamiseksi tarvittavia muutoksia. Emme voi suhtautua asiaan impivaaralaisesti: me olemme tehneet osamme, joten maapallo saa tuhoutua, kun muut maat eivät ole tehneet osaansa. Oma ylemmyydentunto ei paljon auta, jos ympäristö ei ole elinkelpoinen. Lisäksi on syytä ajatella eurooppalaisesti: Euroopan Yhteisö on niin laaja markkina-alue, että jos se sangen nopeasti toteaa, että tuotteille, jotka eivät täytä EU:n vaatimuksia ympäristöstandardien suhteen, asetetaan rangaistustullit (jotka käytännössä estäisivät tuonnin Eurooppaan), Euroopan ulkopuoliset valmistajat (ja eurooppalaiset, mutta kustannusten vuoksi muualle siirtyneet yhtiöt) rupeaisivat sangen nopeasti modernisoimaan yritykset Euroopan vaatimukset täyttäviksi. Jos Suomi yksin päättäisi näin, sillä ei olisi mitään merkitystä maan pienuuden vuoksi; tässäkin tarvitsemme Euroopan Yhteisöä, ja suomalaiset euroedustajat voisivat olla asiassa aloitteellisia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastomuutos, ympäristön saastuminen, ympäristönsuojelu

Kaivosvero - ympäristön vuoksi

Sunnuntai 30.12.2018 klo 19:43 - Mikko Nikinmaa

Suomi on ulkomaisten kaivosyhtiöiden mieleen. kun tämä on toimiva yhteiskunta, jonka kaivoslaki antaa yritysten kuitenkin huseerata kuin Kongossa ja muissa vähemmän kehittyneissä maissa. Kun yleensä kaivosyhtiöt esimerkiksi Australiassa ja Kanadassa joutuvat maksamaan veroa kaivostoiminnasta, samanlaista kaivosveroa ei Suomessa ole. Otin Australian ja Kanadan esimerkiksi, koska näistä maista suuret kaivosyhtiöt ovat tulleet Suomeen ja yhtenä suurimmista syistä on se, että kaivosyhtiöt voivat täällä tehdä paljon enemmän voittoja kuin kotimaissaan ja viedä ne pois Suomesta. Yhtiöt ovat jopa kehuneet, että ne ehtivät tyhjentää kaivokset malmista ennen kuin mitkään ympäristöluvat ehditään käsitellä tai yrityksen ympäristövaikutuksiin puuttua. Kaivosvero olisikin mielestäni välttämätön haittavero, jonka tuotot voitaisiin edellyttää käytettäväksi kaivosympäristön parantamiseen malmin louhinnan loputtua. Jos kaivosveron kerääminen vähentää ulkomaisten kaivosyhtiöiden kiinnostusta Suomeen, sillä ei ole mitään väliä, kun nykytilanteessa yhtiöt tulevat maahamme, vievät voitot ulkomaille ja jättävät ympäristöhaittojen maksamisen suomalaisille veronmaksajille. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: malmin etsintä, kaivoslaki, ympäristönsuojelu

Ilmastomuutos, kansantalous ja ympäristö

Sunnuntai 21.10.2018 klo 19:06

Lähes kymmenentuhatta ihmistä osoitti mieltä Helsingissä ilmaston muutosta vähentäviä tekoja vaatien. Tämä osoittaa, että ihmiset puoluerajojen yli ovat heränneet ajattelemaan, mitä jätämme lapsillemme. Mikään ei kuitenkaan muutu, jos paria asiaa ei saada iskostetuksi johtavien poliittisten päättäjien mieliin.

1. Ympäristövaikutukset ovat osa kansantaloutta. Kaiken taloudellisen toiminnan lähtökohdan pitäisi olla se, että mikäli toiminta aiheuttaa ympäristöhaittoja jossakin suhteessa, ne täytyy kompensoida ympäristön tilaa toisissa suhteissa parantaen. Vain tämän lähtökohdan toteutuessa voi kestävä kehitys toteutua.

2. Taloudellinen kasvu ei voi olla toimeliaisuuden päämäärä. Jotta maapallo voi säilyä asuinkelpoisena pysyvästi, niin ihmismäärän, energiankulutuksen kuin tavaratuotannon tulee vähetä. Kansantalouden tulisi ottaa päämääräkseen, miten tämä voidaan parhaiten ihmiset huomioonottaen toteuttaa. Jos ilmastomuutos halutaan pysäyttää kasvu on lähtökohtaisesti mahdoton. Jos ajatellaan eläinpopulaatioita, liiallista kannan kasvua seuraa väistämättä kannan romahdus. Ihmispopulaation osalta ilmastomuutos näyttää olevan tämä ekologinen häiriö, josta seuraa hallitsematon populaation romahdus. Me ihmiset puhumme aina, että pystymme rikkomaan perinteiset lainalaisuudet. Mikään kasvua vaativa toiminta ei kuitenkaan mahdollista tätä. 

3. Kansallisvaltioihin perustuva ajattelu on tullut tiensä päähän. Ilmastonmuutoksen aiheuttavat teot vaikuttavat kaikkiin maailman ihmisiin tehtiinpä ne sitten Suomessa, Kiinassa, Intiassa tai USA:ssa. Samoin hyödylliset toiminnot Brasiliassa, Ranskassa tai Tunisiassa hyödyttävät myös meitä. Näin ollen meitä yhtä lailla koskevat Amerikka ensin lausunnot, Ugandan väestönkasvu ja Moskovan lisääntynyt taksinkäyttö kuin omat ratkaisumme. Toisaalta emme voi vetäytyä kuoreemme, vähentää kehitysapua ja sanoa, että Suomi on niin pieni kansakunta, ettei meidän teoillamme ole mitään merkitystä. Meillä on vain yksi maapallo, jossa me kaikki elämme ja tekoja täytyy tehdä siellä, missä ne eniten vaikuttavat eikä lähteä siitä, että me vastaamme omasta maastamme ja muiden pitää vastata muista alueista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansainvälisyys, energiankulutus, ympäristönsuojelu, poliittinen vastuu

Onnittelut Suomen luonnonsuojeluliitolle ja muita päivämääriä

Lauantai 18.8.2018 klo 16:32 - Mikko Nikinmaa

Suomen Luonnonsuojeluliitto täyttää 80 vuotta ja syntymäpäivää vietetään ensi lauantaina 25.8. Luonnonsuojeluliitto on elinaikanaan kehittynyt maan tärkeimmäksi ympäristönsuojelua kokonaisvaltaisesti ajavaksi järjestöksi. Suomen Luonto-lehti alkoi ilmestyä 1941, ensimmäiset kansallispuistot perustettiin 1956 ja norpasta tuli liiton symboli 1976. Ajan 1980-luvulta 2000-luvulle voi sanoa olleen Suomen ympöristönsuojelun kulta-aikaa, jolloin valtionhallinnossa oli maailmanlaajuisestikin nopeimmin kehittynyt ympäristöhallinto 1983 perustettuine ympäristöministeriöineen. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, että erittäin vanhoilliset näkökannat ovat päivänpolitiikassa hallitsevina ja ympäristönsuojelun katsotaan vain haittaavan taloudellista toimintaa. Sen vuoksi seuraavien kahdenkymmenen vuoden ennen satavuotisjuhlia voi ennustaa olevan liitolle työntäyteistä aikaa.

Syyskuun 15. on Maailman siivouspäivä. World Cleanup Day-liike sai alkunsa Virossa 2008 ja päivää vietetään tänä vuonna ensi kertaa myös Suomessa. Ympäristön roskaantuminen olisi helposti vältettävissä, jos ihmiset eivät heittäisi roskiaan pitkin ja poikin. Jo aikanaan 1970-luvun alussa Luonto-liiton puitteissa laskettiin ympäristön heitettyjen roskien määrää Suomessa ja itse tein vastaavan selvityksen roskien määrästä teiden varsilla ja uimarannoilla Walesin eteläosassa 1973. Molemmissa selvityksissä yleisimmäksi roskaksi nousivat tupakantumpit. Sen lisäksi, että tumpit roskaavat ne voivat olla metsäpalojen vaikeasti selvitettävä alkusyy. Roskien keräämisen arvo on nyt korostunut, kun ympäristöön pääsevään muoviin on kiinnitetty erityinen huomio. Muoviongelmahan on ennen kaikkea jäteongelma - eihän muoviroskaa olisi, jos jätteiden talteenotto ja käsittely toimisi erinomaisesti.

Marraskuun 17. asti ehtii allekirjoittaa kansalaisaloitteen Avohakkuiden saamiseksi historiaan (www.avohakkuuthistoriaan.fi). Aloitteen allekirjoittaneet kansalaiset esittävät, että valtion metsien käyttöön liittyvää lainsäädäntöä muutetaan siten, että valtion omistamilla alueilla ei jatkossa olisi pääsääntöisesti sallittua suorittaa metsälaissa tarkoitettuja uudistushakkuita. Käytännössä muutos tarkoittaisi siirtymistä avohakkuista ja voimaperäisistä kasvatushakkuista jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmiin. IMG_0401.JPGMuutosten tarkoituksena on edistää Metsähallitusta koskevassa laissa määriteltyjen yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutumista ja määritellä valtion metsien hoitotoimenpiteille ja puunkorjuun toteutukselle kestävyyden näkökulmasta selkeät vähimmäisvaatimukset. Aloite on jo tähän mennessä kerännyt lähes 46000 allekirjoitusta, joten on ilmeistä, että kanslaisaloitteen eduskuntakäsittelyn vaatimat 50000 nimeä saadaan ennen marraskuun puoltaväliä. Asiansa lisäksi aloite on myös siinä suhteessa merkityksellinen, että se osoittaa merkittävän ihmisjoukon olevan eri mieltä nykyisessä politiikassa vallalla olevasta käsityksestä "taloudelliset näkökohdat on priorisoitava ympäristöstä piittaamatta".

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristönsuojelu, roskaaminen, ympäristön tila

Suomi, kaivosyhtiöiden mieleen

Lauantai 24.2.2018 klo 12:45 - Mikko Nikinmaa

Vain pikku-uutiseksi lehtiin oli päässyt se, että Suomi on kaivosalan houkkuttelevuudessa ykkösmaa. Ja tämäkin oli vain positiivisessa mielessä, taas yksi kysely, jossa Suomi on paras. Suomen erinomaisuuden syiksi tuodaan esiin vakaat olot, järjestäytynyt yhteiskunta, hyvä koulutus ym...kaikki asioita, jotka eivät oikeastaan mitenkään liity kaivostoimintaan. Yhtenä kaivostoimintaan liittyvänä asiana tuotiin esiin, että Suomessa voi olla paljon malmioita - mutta eiköhän sekin liity suurelta osin siihen, että täällä voi malmioita etsiä paljon vapaammin kuin useimmissa muissa vakaissa maissa, joissa on hyvin toimiva yhteiskunta. Eiköhän suurin syy houkuttelevuuteen ole kaivoslaki, jonka ansiosta täällä saa tehdä monin verroin helpommin kaivostoimintaan liittyviä asioita kuin useimmissa muissa vakaissa maissa. Nykyinen kaivoslaki mahdollistaa sen, että pääosin ulkomaiset yhtiöt tekevät täällä voittonsa, maksavat vähän veroja Suomeen ja jättävät ympäristön pilaantumisen suomalaisen yhteiskunnan - siis meidän - maksettevaksi. Vaikka Talvivaara onkin ollut suomalaisessa omistuksessa, samanlaisia ongelmia aiheuttavat muutkin kaivokset (joskin pienemmässä mittakaavassa). Ja minusta on vähän epäilyttävää, että siinäkin kaivostoiminnan jatkajaksi ja tärkeäksi osaomistajaksi on valikoitunut ulkomainen yhtiö, jonka ympäristöasioiden laiminlyönti on maailmankuulua. 

Koko kaivosalan lähtökohdan pitäisi muuttua niin, että ympäristön huomioonottaminen olisi kaivoslain ensisijainen päämäärä...mutta veikkaanpa että sitten kaivosalan ammattilaiset eivät enää pitäisi Suomea houkuttelevuudessa ykkösenä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: malminetsintä, kaivoslaki, ympäristönsuojelu