Hallituksen ympäristötoimet - arvio ensimmäisestä vuodesta

Tiistai 9.4.2024 klo 15.15 - Mikko Nikinmaa

Kun Orpon-Purran hallitus vajaa vuosi sitten aloitti, ympäristöväki pelkäsi, että ympäristö- ja ilmastoasiat jäisivät vähälle huomiolle. Olihan yksi Perussuomalaisten kantavista teemoista se, että ilmastoasioita liioitellaan ja että aikaisemmat ilmastotavoitteet olivat turhan kunnianhimoisia. Maahanmuuton vastustamisen lisäksi bensiinin hinnan alentaminen oli puolueen johtava vaaliteema. Pääministeri Orpo yritti vakuuttaa, että Suomi ei luovu ilmastotavoitteistaan ja toimii muutenkin edistyksellisesti ympäristön hoidossa. ”Tämä ei saa kuitenkaan aiheuttaa kustannuksia suomalaiselle veronmaksajalle.”

Kun nyt on hallituksen ensimmäisen väliriihen aika, on syytä tehdä ensimmäinen arvio hallituksen ympäristötoimista. Ja se on tyrmäävä. Jos ajattelee kulunutta vuotta ympäristön kannalta, hallituksen ensimmäinen vuosi on ollut katastrofi. Ainut vähänkään positiivinen asia on Saaristomeren suojelutarpeen nostaminen esiin. Ja siinäkin konkreettiset toimenpiteet ovat jääneet vähiin. Sen sijaan hallitus on jo ehtinyt tehdä lukuisia ympäristön kannalta negatiivisia toimia. Suurelta osalta näitä on tehty säästöjen saamisen nimissä. ”Emmehän voi jättää lapsillemme suurta velkaa.” Emmekö sitten jätä ympäristöä lapsillemme? Säästöjä ilman muuta tarvitaan, mutta kun niitä ei ole tehty ympäristölle haitallisista toimista, herää ihmetys. Kohdistuvatko säästöt tasapuolisesti ja järkevästi?

Hallitus sanoo luottavansa vapaaehtoisiin toimiin ympäristönsuojelussa. Vapaaehtoiset toimet tarkoittavat valitettavasti, että mitään ei tarvitse tehdä, varsinkin kun kuulee tapauksista, joissa maanomistaja suojelisi alueen, mutta viranomainen tekee toisenlaisen päätöksen. Luonnonsuojelualueiden hankintaan osoitettuja määrärahoja on myös alennettu selvästi samoin kuin vapaaehtoisten Metso ja Helmi ympäristönsuojeluohjelmien rahoitusta (jopa 40 %).

Ensimmäisessä budjetissaan hallitus vähensi ympäristönsuojelun ja hoidon määrärahoja kokonaisuudessaan kolmanneksen samaan aikaan kun bensiinin ja dieselöljyn polttoaineveroa laskettiin. Turpeen ja fossiilisten polttoaineiden käytön epäsuorat ja suorat tuet säilytettiin, kun toisaalta kosteikkoviljelyn, mikä toimisi hiilinieluna, tuki poistettiin. Saaristomeren suojelun esiin noston vastapainoksi vesiensuojelun rahoitusta yleisesti vähennettiin jopa 80 %. Ilveksen ja muiden petoeläinten tiukkaan EU-laajuiseen suojeluun sanotaan haettavan höllennyksiä. Suomi ei hyväksynyt EU:n luonnon ennallistamisdirektiiviä ja Suomen maankäyttösektori (puunhakkuut mukaan lukien) on muuttunut viime vuosien aikana hiilidioksidin nettonielusta nettopäästäjäksi – tämä on toki tapahtunut jo edellisen hallituksen aikana, mutta nykyhallitus ei osoita mitään aikeita muuttaa tilannetta. Sen sijaan koko ilmastopolitiikka näyttää perustuvan hiilidioksidin talteenottoon teollisuuslaitoksien savupiipuista. Toistaiseksi Suomessa ei ole vielä yhtään talteenottojärjestelmää edes rakenteilla, joten parhaassakin tapauksessa teknisten hiilinielujen käyttöönotto tapahtuu vasta 2030-luvulla.

Niin, hallitus sanoo tekevänsä uudistuksia, mutta ympäristön kannalta jokseenkin kaikki mitä on tehty, on painajaismaista paluuta 1960-luvun ympäristöpolitiikkaan. Silloinhan sellutehtaiden lemu monen kymmenen kilometrin päässä oli tavanomaista. Onko se suomalaista ”hyvinvointiyhteiskuntaa” tulevaisuudessa?