Metsien kasvu hyytyy, kun ensiharvennus on liian rajua

Keskiviikko 4.1.2023 klo 18:35 - Mikko Nikinmaa

Suomen metsien merkitys hiilinieluina on vähentynyt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että yksi syistä metsien hiilidioksidintuotantoon on, että lämpötilan kohotessa talvella havupuutkaan eivät valon puutteen vuoksi pysty yhteyttämään (kuluttamaan hiilidioksidia), mutta niiden täytyy hengittää (tuottaa hiilidioksidia). Mitä korkeampi talvilämpötila on sitä enemmän ne tuottavat hiilidioksidia. Niin ilmastonmuutos on itseään ruokkiva ilmiö: kun lämpötila nousee, havupuiden kyky sitoa hiilidioksidia pienenee.

Viime aikoina on uutisoitu paljon toisesta syystä, joka näyttää merkittävältä. Kun puupeltoja kasvatetaan, ensimmäinen merkittävä vaihe taimikon perustamisen jälkeen on ensiharvennus. Jos puupeltoa harvennetaan liikaa, puuston kokonaiskasvu pienenee (eli hiilidioksidin sidonta vähenee). Kuvittelisi, että omistajat pyrkisivät ensiharvennuksissakin maksimoimaan puustonsa kasvun, mutta näin ei näytä olevan. Noin 60 % ensiharvennuksista tehdään niin, että puuston kasvu myöhemmin heikkenee. Tämä ei kyllä tue mantraa, jonka mukaan suomalainen metsänhoito on niin hyvätasoista, etteivät ulkomaalaiset saa siihen puuttua.

Miksi sitten harvennuksia ei tehdä myöhempää puuntuotantoa maksimoiden? Yksi syy taitaa olla se, että metsätyökoneita ei ole suunniteltu niin, että puustoa harvennettaisiin riittävän vähän. Toinen syy voi olla ahneus. Ensiharvennuksenkin puuaines saadaan myydyksi. Ei tule mieleen, että osa siitä rahasta vähentää myöhempää puupellosta saatavaa tuloa – enemmän kuin ensiharvennuksen aikana saatu tulo.

Niinpä, ahneus aiheuttaa ongelman tässäkin osassa ilmastonmuutoksen torjuntaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilinielut, metsänhoito

Miksi metsien hiilinielu pienenee?

Tiistai 8.11.2022 klo 12:02 - Mikko Nikinmaa

Järkytys on ollut suuri, kun viime mittaukset ovat arvioineet, että Suomen maankäyttö on muuttunut hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi. Tämä on erityisen ongelmallista, kun Suomen ilmastopolitiikassa metsien toiminta hiilinieluina on ollut tärkeällä sijalla.

Syytä metsien hiilinielun pienemiseen ei tiedetä (metsäthän ovat edelleen hiilinielu – vaikkakin heikkenevä – muut maankäytön muodot ovat pääasiassa päästöjen lähteitä). Yhdeksi syyksi on esitetty hakkuiden lisääntymistä, mutta sekään ei ole oikein hyvä selitys, ainakaan yksin.

Ehdotankin seuraavassa syytä, joka johtuu ilmastonmuutoksesta ja jota ei yleensä oteta missään huomioon. Valon määrää Suomessa ilmastonmuutos ei ainakaan lisää, pilvipeitteen lisääntymisen vuoksi voi jopa vähentää. Talvikuukausina valon määrä on niin alhainen, että havupuutkaan eivät pysty lainkaan yhteyttämään. Kun ilmastonmuutos nostaa lämpötilaa, niiden hiilidioksidia tuottava hengitys lisääntyy, sitä enemmän mitä enemmän lämpötila nousee. Täten koko sen ajan, kun valo ei riitä yhteytykseen, havupuut ovat hiilidioksidin lähteitä.

Enpä ole nähnyt dataa, joka selvittäisi, onko ehdotuksessani mitään järkeä. Mittausinformaatio maassa on kuitenkin olemassa, joten asian voisi varmistaa. Jos ajatukseni on paikkaansa pitävä, ainut keino estää metsän hiilinielun pieneneminen on estää lämpötilan nousu talvella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilinielut, metsän kasvu, yhteytys

Soiden suojelun ja suobiotooppien ennallistamisen tulisi olla prioriteetteja maankäytössä

Torstai 6.10.2022 klo 11:38 - Mikko Nikinmaa

Soita on vain 3 % maailman maapinta-alasta, mutta ne varastoivat melkein kaksi kertaa niin paljon hiiltä kuin metsät. Pinta-alaa kohti ne absorboivat viisikertaisesti kasvavan metsän absorboiman hiilimäärän.

Tämä tieto on yllättävä. Kun Suomessa on puhuttu metsien merkityksestä hiilinieluina, soiden osuutta hiilen sitomisessa ei ole mainittu ennen kuin parin viime vuoden kuluessa. Viime aikoina on ruvettu tajuamaan, kuinka soistuneen maan muuttaminen viljelymaaksi tai -metsäksi on muuttanut maan hiilen lähteeksi. Niinpä näiden maiden ennallistaminen takaisin soiksi olisi merkittävä osa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua kuten Suomen ilmastopaneeli on esittänyt.

Siksi turpeen käyttö energianlähteenä on vähintään hölmöläisen hommaa. Jo turpeen poltto on verrattavissa kivihiilen ja öljyn käyttöön. Sen lisäksi turpeen nosto tuhoaa suon muuttaen sen tehokkaasta hiilinielusta merkittäväksi hiilipäästöjen aiheuttajaksi vuosikymmenien ajaksi. Soiden suojelu on siksi merkittävää ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Lisäksi soiden ekosysteemeissä on lukuisa joukko eläin- ja kasvilajeja, jotka eivät tule juurikaan toimeen muualla. Näin ollen soiden suojelu on välttämätöntä myös luontokadon pysäyttämiseksi.

En kyllä keksi yhtään syytä, minkä takia turpeen käytöstä energianlähteenä ei pitäisi luopua jopa suunniteltua nopeammin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turve, ilmastonmuutos, hiilinielu

Suot ja ilmastonmuutos

Sunnuntai 11.10.2020 klo 19:06 - Mikko Nikinmaa

Kun turpeesta puhutaan, keskitytään melkein aina vain siihen, kuinka se on huono energianlähde ilmastonmuutoksen kannalta. Tämä on toki totta: turvetta voi verrata kivihiileen, mutta se aiheuttaa jopa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Jo tämän takia turpeen käytöstä olisi syytä luopua. Tämä ei kuitenkaan ole turpeen koko merkitys ilmastonmuutoksessa.

 

Maapallolla on turvemaita vain pari prosenttia maa-alasta. Kuitenkin ne sisältävät jokseenkin saman määrän hiiltä kuin maapallon kaikki metsät yhteensä. Luonnontilaiset suot ovat tavallisesti hiilinieluja, mutta voivat olla myös hiilineutraaleja. Jos soita jostakin syystä kuivataan, kuten turpeenoton yhteydessä tapahtuu – tai muutettaessa soita maatalousmaaksi, turpeen sisältämä hiili oksidoituu ja hiilidioksidia vapautuu ympäristöön. Lisäksi vapautuu jonkin verran hiilidioksidia 30 x pahempaa kasvihuonekaasua, metaania. Kun turpeen ottoon automaattisesti liittyy turvesuon kuivattamista, suo muuttuu hiilinielusta hiilen vapauttajaksi. Kuivatuksen alusta lähtien hiilidioksidin vapautuminen jatkuu satoja vuosia. Näin turpeentuotantoon liittyy tämä, usein huomiotta jäävä, ilmaston muutosta pahentava vaikutus.

 

Jos kuivatun suon kosteus palautetaan, hiilen vapautuminen vähenee. Palautetusta suosta ei tule luonnontilaisen suon kaltaista hiilinielua, mutta siitä vapautuu selvästi vähemmin kasvihuonekaasuja kuin kuivatusta suosta. Kun vähän maksavia, mutta ilmaston kannalta tärkeitä toimenpiteitä on ilman muuta ruvettava tekemään, turpeen käytön ja soiden kuivatuksen on nopeasti loputtava ja soiden restauraation alettava.  Humpenöder ym. ovat äskettäin kirjoittaneet aiheesta Environmental Research Letters-sarjassa [15 (2020) 104093] “Peatland protection and restoration are key for climate change mitigation”. Artikkeli on avoin julkaisu, joten se on kenen tahansa luettavissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turvetuotanto, soiden kuivatus, hiilinielu

Hiilidioksidinielurahastot voisivat olla uusi vaihtoehto metsärahastoissa

Tiistai 29.10.2019 klo 11:26 - Mikko Nikinmaa

MTK on huolissaan siitä, että erilaiset rahastot ovat viime aikoina ostaneet metsiä. Ensimmäistä kertaa minun elämäni aikana Suomen Luonnonsuojeluliitto on suureksi osaksi samaa mieltä kuin MTK. Näiden kahden tahon syyt olla huolestuneita Puuovat kuitenkin poikkeavat: siinä missä Luonnonsuojeluliitto pelkää, että metsiin sijoittavien rahastojen myötä metsien hakkuut lisääntyvät rahastojen tuotanto-odotusten myötä, MTK pelkää, että metsätalouden tuottoja valuu ulkomaille.

Metsiin sijoittavat rahastot voisivat kuitenkin olla todellisia ilmastorahastoja, joiden päämääränä olisi lisätä hiilinieluja. Tämän kaltainen toiminta olisi suhteellisen vaivaton keino tehdä ilmastotekoja. Maailmanlaajuisesti on toimijoita, jotka esimerkiksi keräävät rahaa puiden istutukseen. Mikseivät Suomessa toimivat tahot ottaisi arsenaaliinsa metsien ostamista hiilidioksidinielurahastoina? Tällainen mahdollisuus helpottaisi esimerkiksi perintönä saatujen metsäpalstojen myyntiä. Valtio voisi tehdä oman osuutensa hiilidioksidinielurahastojen tukemiseen vapauttamalla niihin myydyt metsät perintöverosta. Tällöinhän ilmastoteosta ei valtiolle koituisi oikeastaan mitään kustannuksia, mutta se olisi ele, joka vähän muuttaisi mielikuvaa Suomen virallisen ilmastopolitiikan toimimisesta vain metsätalouden ehdoilla. Kun biotaloussuunnitelmat on ainakin minulle, joka muistaa 1960-1970-luvut, olleet kuin silloisten MTK:n tavoitteiden reinkarnaatio tekniikkojen kehitys huomioon ottaen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilinielu, metsätalous