Euroopan Kongo vai kansallinen toimija?

Keskiviikko 15.4.2020 klo 19.14 - Mikko Nikinmaa

Suomessa on käytössä valtausperiaate kaivannaisten hyödyntämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että malmietsintä on mahdollista kenelle tahansa melkein missä tahansa. Valtauksen tekijän edellytetään maksavan maanomistajalle korvausta, jos löydös johtaa kaivokseen; mutta mikäli olen lakitekstin ymmärtänyt oikein, maa-alueen voi lunastaa kaivosta varten. Sanoohan nykyinen kaivoslaki, että lunastus (josta hakemus tehdään valtioneuvostolle) on mahdollista, jos ”kaivoshanke on yleisen tarpeen vaatima”. Aikaisemmin, kun kaikki kaivostoiminta oli valtiollista, tämä ei juurikaan ollut ongelma, mutta nykyisin, kun suurin osa kaivosyhtiöistä on ulkomaisia toimijoita, yleinen tarve on sangen hankala tulkita. Suomessa on viime aikoina tulkittu asioita järkyttävän huonosti. On tuskin kansalaiselle mitään iloa siitä, että hän maksaa ulkomaalaiselle sijoittajalle siitä, että televisiosignaali välitetään Pasilasta Turkuun tai siitä, että sähkö välitetään Loviisasta käyttäjälle Lappeenrantaan. 

Yhdeksi tärkeimmistä perusteista lain selvästi kaivosyhtiöitä suosivalle lähtökohdalle on sanottu se, että näin saadaan kaivosyhtiöitä tulemaan Suomeen tekemään aluksi epävarmaa malminetsintää.  Kysymykseksi tulee tällöin se, mikä on Suomeen saatava yleinen hyöty. Yleisesti kun on niin, että kaivos tuo paikkakunnalle ainoastaan joukon työpaikkoja, mutta louhinnan tuottamat rahalliset voitot menevät ulkomaille ja yhtiöt eivät maksa juuri lainkaan veroja Suomeen. Työpaikkojen lisäksi tänne saadaan ainoastaan kaivostoiminnan ympäristövaikutukset, joiden korvaamiseksi kaivosyhtiöiltä vaadittavat maksut ovat ainakin tähän asti olleet riittämättömät. 

Kun nyt kaivoslain muuttamista on vauhditettu myös kansalaisadressin avulla, olisi tärkeää yleisesti miettiä, mikä kaivostoiminnan malli toisi suurimmat edut ja aiheuttaisi pienimmät haitat. Kun on elänyt kansallisen kaivosyhtiön, Outokumpu Oy:n ajan, niin ihmettelee, mitkä olivat syyt siirtymiseksi siitä Euroopan Kongoksi. Kun kaivosyhtiö oli kansallinen, kaikki voitot ja verot hyödyttivät suomalaista yhteiskuntaa, jolloin voi helposti käyttää tarvittavan rahasumman kaivoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen korvaamiseen. Näin kaikki kaivoksen toimintaan liittyvät tekijät olivat samaa kokonaisuutta. Kun yksityisomistusta kannattava ja kapitalismin iloja saarnaava uusliberaali sanoo, miten kauhistuttavaa tuollainen kommunismi on, voi hänelle sanoa, ettei kysymys ole kommunismista. Kaiken kaikkiaan on mietittävä sitä, minkä asioiden on syytä olla yhteiskunnan – eli meidän kaikkien valvonnassa – ja missä voitontavoittelu voi olla hyväksyttävää. Yhteiskunnan valvonnassa pitäisi mielestäni olla mineraalivarat, tiet ja rataverkko, sähkönsiirto, koulutus, terveydenhoito sekä vanhusten ja vammaistenhuolto. Kaikissa tapauksissa julkisen määräysvallan perusteena voi ajatella olevan eettisten ja moraalisten periaatteiden: on esimerkiksi moraalisesti sangen arveluttavaa, jos ihmisten sairaudella ja vanhenemisella pyritään tekemään voittoa. Muut asiat voisivatkin sitten olla kilpailtuja, eiköhän tämän pitäisi olla riittävää.  

Kaivosvero - ympäristön vuoksi

Sunnuntai 30.12.2018 klo 19.43 - Mikko Nikinmaa

Suomi on ulkomaisten kaivosyhtiöiden mieleen. kun tämä on toimiva yhteiskunta, jonka kaivoslaki antaa yritysten kuitenkin huseerata kuin Kongossa ja muissa vähemmän kehittyneissä maissa. Kun yleensä kaivosyhtiöt esimerkiksi Australiassa ja Kanadassa joutuvat maksamaan veroa kaivostoiminnasta, samanlaista kaivosveroa ei Suomessa ole. Otin Australian ja Kanadan esimerkiksi, koska näistä maista suuret kaivosyhtiöt ovat tulleet Suomeen ja yhtenä suurimmista syistä on se, että kaivosyhtiöt voivat täällä tehdä paljon enemmän voittoja kuin kotimaissaan ja viedä ne pois Suomesta. Yhtiöt ovat jopa kehuneet, että ne ehtivät tyhjentää kaivokset malmista ennen kuin mitkään ympäristöluvat ehditään käsitellä tai yrityksen ympäristövaikutuksiin puuttua. Kaivosvero olisikin mielestäni välttämätön haittavero, jonka tuotot voitaisiin edellyttää käytettäväksi kaivosympäristön parantamiseen malmin louhinnan loputtua. Jos kaivosveron kerääminen vähentää ulkomaisten kaivosyhtiöiden kiinnostusta Suomeen, sillä ei ole mitään väliä, kun nykytilanteessa yhtiöt tulevat maahamme, vievät voitot ulkomaille ja jättävät ympäristöhaittojen maksamisen suomalaisille veronmaksajille. 

Kaivostoiminta Suomessa - hyödyt ulkomaille haitat lähiympäristölle

Sunnuntai 22.7.2018 klo 12.02 - Mikko Nikinmaa

Helmikuussa (24.2) kirjoitin tässä blogissa, kuinka tämänhetkinen kaivoslaki ja yleinen  ilmapiiri mahdollistavat sen, että ulkomaiset kaivosyhtiöt käyttävät Suomen malmioita hyväkseen niin, että me ja ympäristömme kärsivät. Olisi luullut, että päätäjätkin olisivat oppineet jotain Talvivaarakatastrofista. Mutta ei: nyt on englantilainen kaivosyhtiö aikeissa perustaa avolouhoksen Saimaan alueelle lähelle Vanamon ja Heinäveden luostareita. Paikka on paljon pahempi kuin Talvivaara, koska jos vesistöhaittoja tulee, ne pääsevät eri puolille laajaa reittivesistöä. Perustellusti voi kysyä, onko muutama työpaikka sen arvoinen, että ympäristö pilataan alueella, jossa työpaikkojen määrä matkailuun liittyen on tällä hetkellä paljon suurempi kuin avolouhoksen tuomat. Alueen matkailuarvot kun perustuvat järvimaisemaan ja niiden ja niihin liittyvien työmahdollisuuksien voi arvella huimasti vähenevän, jos louhos tehdään. Ja alueelle tuleva negatiivinen vaikutus tulee jo välittömästi, kun taloudellisia hyötyjä pitäisi olla. Mitä tapahtuukaan sitten, kun louhosta ei enää käytetä?

Olisi ehdottomasti syytä muuttaa kaikkea lainsäädäntöä niin, että ympäristönäkökohdat olisivat mukana taloudellisten ratkaisujen vaatimuksissa. Vain niin voidaan päästä kestävään kehitykseen. Kaivoslain muuttaminen voisi olla ensimmäinen näkyvä muutos tähän suuntaan. 

Suomi, kaivosyhtiöiden mieleen

Lauantai 24.2.2018 klo 12.45 - Mikko Nikinmaa

Vain pikku-uutiseksi lehtiin oli päässyt se, että Suomi on kaivosalan houkkuttelevuudessa ykkösmaa. Ja tämäkin oli vain positiivisessa mielessä, taas yksi kysely, jossa Suomi on paras. Suomen erinomaisuuden syiksi tuodaan esiin vakaat olot, järjestäytynyt yhteiskunta, hyvä koulutus ym...kaikki asioita, jotka eivät oikeastaan mitenkään liity kaivostoimintaan. Yhtenä kaivostoimintaan liittyvänä asiana tuotiin esiin, että Suomessa voi olla paljon malmioita - mutta eiköhän sekin liity suurelta osin siihen, että täällä voi malmioita etsiä paljon vapaammin kuin useimmissa muissa vakaissa maissa, joissa on hyvin toimiva yhteiskunta. Eiköhän suurin syy houkuttelevuuteen ole kaivoslaki, jonka ansiosta täällä saa tehdä monin verroin helpommin kaivostoimintaan liittyviä asioita kuin useimmissa muissa vakaissa maissa. Nykyinen kaivoslaki mahdollistaa sen, että pääosin ulkomaiset yhtiöt tekevät täällä voittonsa, maksavat vähän veroja Suomeen ja jättävät ympäristön pilaantumisen suomalaisen yhteiskunnan - siis meidän - maksettevaksi. Vaikka Talvivaara onkin ollut suomalaisessa omistuksessa, samanlaisia ongelmia aiheuttavat muutkin kaivokset (joskin pienemmässä mittakaavassa). Ja minusta on vähän epäilyttävää, että siinäkin kaivostoiminnan jatkajaksi ja tärkeäksi osaomistajaksi on valikoitunut ulkomainen yhtiö, jonka ympäristöasioiden laiminlyönti on maailmankuulua. 

Koko kaivosalan lähtökohdan pitäisi muuttua niin, että ympäristön huomioonottaminen olisi kaivoslain ensisijainen päämäärä...mutta veikkaanpa että sitten kaivosalan ammattilaiset eivät enää pitäisi Suomea houkuttelevuudessa ykkösenä.

Kaivostoiminta - miksi valtiollisesta toiminnasta luovuttiin?

Lauantai 15.7.2017 klo 18.05 - Mikko Nikinmaa

Kun olin lapsi, käytännöllisesti katsoen kaikki Suomen kaivokset ja metallisulatot olivat valtion yrityksen, pääosin Outokummun, hallussa. Nyt käytännöllisesti katsoen kaikki ovat ulkomaisten yritysten, yleensä suurien kaivosjättien osia. Mielenkiintoista on ollut nähdä, kuinka suurella innolla ylikansalliset kaivosyhtiöt ovat tulleet Suomeen. Ainakin minun mielestäni yhtenä merkittävänä syynä on Suomen kaivoslaki, joka suosii kaivostoimintaa käytännössä kaikkien muiden maankäytön muotojen ohitse. Niin kauan kuin sekä kaivostoiminnan hyödyt että haitat olivat valtiollisia, kaivostoiminta oli yhteiskunnan kannalta neutraalia. Tilanne on toinen nyt, kun hyödyt valuvat ylikansallisten yritysten omistajille ja Suomeen maksetut verot ovat vähäiset verosuunnittelun ansiosta, mutta haitat jäävät lähiympäristöön ja laajemmin suomalaisen yhteiskunnan maksettavaksi. Kun tässä tilanteessa laki on kaivostoiminnalle äärimmäisen edullinen, ei ole ihme, että Suomeen on innokkaita tulijoita.

Perusteeksi sille, että kaivostoiminta on siirtynyt suurille kaivosjäteille, on sanottu, että pienet kotimaiset yritykset eivät pystyisi malmivarantoja hyödyntämään ympäristön huomioonottaen: katsokaa, mitä Talvivaarassa on tapahtunut, sanotaan. Voikin olla niin, että jos yhtiöllä on vain yksi kaivos, se ei pysty riittävän monipuolisesti ottamaan kaikkia kaivostoiminnan piirteitä huomioon, mutta silloin kun yksi valtion yhtiö hoiti pääosaa kaivoksista ja niihin liittyvästä teollisuudesta, ei toiminta tuntunut olevan liian yksipuolista. Nythän tilanne on se, että olemme antaneet suuren osan maasta ulkomaalaiseen hallintaan. Tästä on oltu sangen hiljaa verrattuna siihen elämään, joka nousi siitä mahdollisuudesta, että ulkomaalaiset voisivat ostaa mökkitontteja Suomesta - vaikka myynti onkin säilynyt vähäisenä.

En näe koko kaivostoiminnan yksityistämisessä mitään järkeä. Jos syyksi sanotaan se, että EU vaatii, niin syy on ontuva. EU:n puitteissa meillä on mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, mitkä asiat ovat eurooppalaisia ja mitkä eivät. Ja kun kaivosyritykset, jotka Suomessa toimivat ovat kanadalaisia, australialaisia, singaporelaisia ym. ei luulisi olevan mahdotonta löytää yhteisiä päämääriä Euroopan ympäristön suojelemiseksi, jos vain halua olisi. Mutta kun tuntuu siltä, että tällä hetkellä yksityistäminen ajaa yhteiskunnan kannalta järkevien ratkaisujen tekemisen ohi. Paras kokonaisuus olisi mielestäni löydettävissä siten, että mietittäisiin, mitkä asiat tulisi eri syistä säilyttää yhteiskunnallisina, ja mitkä asiat tulevat parhaiten hoidetuiksi yksityisenä yritystoimintana. Kaivosala ei ole sellainen ja kaivoslakia tulisi muuttaa niin, ettei kaivostoiminta olisi muihin maankäytön muotoihin verrattuna etusijalla.