Vihreä siirtymä vaaliteemaksi - se on katse tulevaisuuteen

Maanantai 9.1.2023 klo 20.09 - Mikko Nikinmaa

Kun poliittisten puolueiden puheita ja kannatuksen muutoksia seuraa, näkee selvän päälinjan. Oppositiopuolueet, erityisesti viime aikoina kannatustaan nostanut Perussuomalaiset, ratsastaa konservatismilla. Mitään muutoksia ei pitäisi tehdä, ilmastotoimista olisi syytä luopua ja niiltä osin kuin voidaan, fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa ja autoliikenteessä tulisi jatkaa. Tämä on Perussuomalaisten lisäksi kaikkien populistipuolueiden päähaave: halutaan palata entisiin hyviin aikoihin.

Mutta mahtaako haaveilu vanhoista hyvistä ajoista olla keino tulevaisuudesta selviämiseksi? Nythän asia on niin, että kaikessa taloudellisessa toiminnassa energiantuotannosta teollisuuteen uudet investoinnit ja tuotantotavat pyrkivät ratkaisuihin, joissa hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni, fossiilisista polttoaineista luovutaan ja niistä valmistettu muovi korvataan muilla materiaaleilla. Kun tämä on lähtökohta, niin taloudellisen menestyksen takeeksi ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilariksi tuleekin kaikki se, jota Perussuomalaiset vastustavat.

Vihreä siirtymä on koko Pohjolan valttikortti maailmantaloudessa. Täällä energiantuotanto on jo melkein kokonaan fossiilisista polttoaineista riippumatonta ja sähkönsiirtoverkot hyvälaatuisia. Tätä taustaa voivat kaikki teollisuusyritykset, jotka haluavat vähentää hiilijalanjälkeä, hyödyntää investoinneissaan. Hiilivapaa teräs, vetytalous jne. ovat kaikki Suomen uusia kilpailuvaltteja, jotka perustuvat Perussuomalaisten kammoamaan vihreään siirtymään.

Miksi ihmiset suurin joukoin sanovat äänestävänsä Pohjois-Korean tielle vievää menneisyyteen haikailua eivätkä uusia mahdollisuuksia tuovaa vihreää siirtymää.

Hallituksen ilmastotoimet - ylevät päämäärät mutta missä ovat näkyvät teot?

Tiistai 4.2.2020 klo 11.20 - Mikko Nikinmaa

Hallitus piti ilmastopäivän. Valitettavasti sen tulokset jäivät vähäisiksi. Ero puheiden ja tekojen välillä on edelleen huutava. Päivän tuloksena oli kyllä joitakin oikeansuuntaisia toimia, esimerkiksi ilmastorahaston perustaminen, mutta sen merkitys tulee näkyviin vasta kun nähdään, mihin rahoja käytetään. Teollisuuden sähköveron alennus voi myös olla hyödyllinen toimenpide edellyttäen, että sähköntuotanto on hiilineutraalia. Mutta…Jo tässä tulee näkyviin, etteivät ilmastotoimet sittenkään ole etusijalla hallituksen päätöksissä. Turpeen käytölle energiantuotannossa ei edelleenkään laitettu rajoituksia, vaan päätökset siirrettiin myöhemmin tehtäviksi työryhmätyöskentelyn jälkeen. Mihin turveasiassa tarvitaan työryhmätyöskentelyä, kun se on yksiselitteisesti huonompi energiantuotantovaihtoehto kuin fossiiliset polttoaineet, eikä edes ole energiantuotannon kannalta välttämätön. Lisäksi turvetuotannolla on suurimmalle osalle maanomistajista korkeintaan marginaalinen merkitys. Tämän vuoksi on käsittämätöntä, että siitä näyttää tulleen Keskustapuolueelle elämää suurempi kysymys.

Puheissaan hallitus edelleenkin rummuttaa ilmastotekojen puolesta, mutta tekoja siirretään mahdollisuuksien mukaan myöhemmäksi. Tässä on se ongelma, että mitä myöhemmin mihinkään tekoihin ryhdytään, sitä radikaalimpia niiden pitää olla, jotta mitään positiivisia vaikutuksia nähdään. On tietysti totta, että kaikki todelliset ilmastoteot vaikuttavat nykyiseen elämänmuotoomme, mutta niiden vaikutukset puoluekannatukseen ovat sitä suurempia mitä radikaalimpia ne ovat. Sitä paitsi voisikin olla, että uskallus tehdä suuriakin uhrauksia tulevien sukupolvien hyväksi toisi yllättäen suuren kannattajajoukon rohkeiden päättäjien taakse, niin suuri ympäristöhuoli nykyisin on kansalaisten keskuudessa. Tutkijat ovat lausuneet varoituksen sanoja ympäristön ylikäytöstä ja ilmastonmuutoksesta jo 50 vuotta, mutta vieläkin teot ympäristön hyväksi ovat mitättömiä. Minua naurattaisi, jos ei itkettäisi tilanteen vuoksi, että niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin Yhdysvalloissa teollisuuspiirit ja elinkeinoelämä rupeavat edellyttämään ympäristötoimia poliitikoilta. Tilanne on täysin toinen kuin silloin 50 vuotta sitten, kun ympäristötutkijat rupesivat esittämään varoituksia ympäristön tilan huononemisesta. Tuolloin teollisuusjohtajat sanoivat, ettei teollisuudella ole varaa tehdä ympäristötoimia, ne estäisivät tuotteiden myynnin. Tällä hetkellä teollisuusjohtajat ovat ruvenneet sanomaan, että meillä ei ole varaa viivytellä ilmastotoimien tekemisessä. Kun on melkoisen varmaa, että teollisuusjohtajien päämäärät ovat samat kuin 50 vuotta sitten, tämä osoittaa kuinka pahasti jälkeen poliitikot ovat jääneet yleisen edun toteuttamisesta.

Ympäristö ei ole perinteisille suurpuolueille tärkeä

Maanantai 9.12.2019 klo 19.53 - Mikko Nikinmaa

Kun kävin ensimmäisiä kertoja äänestämässä (äänioikeus minulla on ollut 1972 alkaen), keskustapuolue oli maalaiselle luontoharrastajalle luonnollinen valinta. Puolueista se oli silloin ainut, joka kiinnitti minkään vertaa huomiota luontoarvoihin. Vaikka se kiinnittikin huomiota luontoon vain maa- ja metsätalouden etujen vuoksi, sekin oli parempi kuin ei mitään. Nykyhetkellä vastaava vanhakantainen luonnon ajatteleminen vain tuotantovälineenä, mikä valitettavasti on edelleenkin Keskustapuolueen lähtökohta, ei oikein saa minun kannatustani. On todella huvittavaa lukea ”biotaloudesta” mukamas luontoystävällisenä ja ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun välineenä, kun kaikki keskustalaiset puheenvuorot ”biotaloudesta” voisivat olla Maataloustuottajien Keskusliiton (MTK) tekstejä 1960-1970-luvuilta.

Vasemmistopuolueiden, Sosiaalidemokraattinen Puolue ja Vasemmistoliitto (joka vielä pitkään 1970-1980-luvuilla oli SKDL ja SKP), ympäristöimago ei ollut nuoruuteni aikaan mistään kotoisin. Kommunistinen Puolue yritti tuolloin aivopestä opiskelevaa nuorisoa ja onnistuikin aika hyvin. Esimerkkinä ympäristöön liittyvästä aivopesusta oli, kun  Suomen Luonnonsuojeluliitto antoi julkilausuman, jossa sanottiin: ”Ydinvoima on haitallista, paitsi jos se tuotetaan Neuvostoliitossa, jossa sen tuotanto on kansanvallan säätelemää (en takaa, että sanat ovat oikein, mutta tuo asiasisältö mieleeni on jäänyt).” Tsernobylin onnettomuuden jälkeen tämänasiaisen julkilausuman laatijat tuskin ovat halunneet nimeään julki. SDP:stä ja Vasemmistoliitosta on pitkään tullut mieleen, etteivät ne ole olleet ihmisen ja ympäristön asialla, vaan pyrkineet vain nostamaan teollisuustyöntekijöiden palkkoja. Tästä miesimagosta Vasemmistoliitto on onnistunut viime aikoina pääsemään eroon, mutta SDP:n kannatus on edelleen menneisyyteen kytköksissä. Kun SDP ei ole kyennyt tuomaan mitään uutta, mutta ei ole myöskään ottanut selkeitä maahanmuuttovastaisia tai ilmastohaihatuksesta puhuvia kannanottoja, ennen kaikkea entiset miesduunarit ovat siirtyneet Perussuomalaisen Puolueen kannattajiksi.

Vanhoista suurpuolueista on vielä jäljellä Kokoomus, joka on aina leimautunut hyvätuloisten ja omistavan luokan puolueeksi. Kaiken toiminnan päämääränä tuntuu olevan tuloveron alentaminen. Tässä onkin onnistuttu: 25 vuotta sitten maksoin paljon enemmän veroa huomattavasti pienemmistä tuloista kuin vuosi sitten. Tuloveron aleneminen ei sitten jatkunutkaan, kun siirryin eläkkeelle – tulot laskivat 60 %:iin, mutta tulovero nousi 6 %. Kun ajattelee Kokoomusta ja ympäristöä, niin tulee heti vaikutelma, että ympäristöasiat ovat tärkeitä niin kauan kuin ne eivät häiritse talouskasvua. Heti kun yrityksen voitto ja ympäristönäkökohdat asettuvat vastakkain, ympäristöasiat täytyy unohtaa.

Vaikka kaikki vanhat suurpuolueet puhuvat ilmastomuutoksen vastaisista toimista, käytännön tekoja ei kukaan ole pyrkinyt toteuttamaan. Ilmastomarssit ja ilmastolakot ovat keränneet paljon osallistujia, mutta mitään toimia, jotka aiheuttaisivat menoja, ei ole tehty. Tästä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: kaikki muut puolueet pelkäävät, että kustannuksia vaativat ilmastotoimet sataisivat perussuomalaisten leiriin, he kun puhuvat koko asian olevan vain turhaa ilmastovouhotusta. Mutta tämä ei ole kuin pelko. Yhtä lailla olisi mahdollista, että hallituksen suosio nousisi, jos se uskaltaisi tehdä kustannuksiakin vaativia ilmastotekoja.

Rajaton taloudellinen kasvuhan ei ole mahdollista rajallisella maapallolla. Tätä totuutta ei mikään poliittinen puolue asettanut lähtökohdakseen. Ehkä tällainen muutos tarvittaisiin perinteisten suurpuolueiden uuden nousun mahdollistamiseen.

Mitä väliä maailman tilalla, kun vain puolueen kannatus nousee

Lauantai 30.11.2019 klo 12.03 - Mikko Nikinmaa

Meidän tulee ajatella vain suomalaisten taloudellista etua. Tämä on yhdellä lauseella Perussuomalaisen toiminnan päämäärä. Päämäärän saavuttamiseksi Suomen tulisi useimpien perussuomalaisten mielestä vastustaa globalisaatiota, erota Euroopan Yhteisöstä, estää maahanmuutto, lopettaa rahan syytäminen kehitysapuun ja lopettaa kaikenlainen ilmastovouhotus, kun se voi heikentää Suomen taloudellista kilpailukykyä. Kun yli 40 % suomalaisista on käytännöllisesti katsoen kaikista näistä päämääristä samaa mieltä, ei ole ihme, että puolueen kannatus on huimassa nousussa, jonka loppua ei ole näkyvissä.

Mutta kaikki yllämainitut päämäärät ovat mahdollisia vain, jos Suomen pystyy kokonaan erottamaan muusta maapallosta niin, ettei millään mitä tapahtuu muualla, ole mitään yhteyttä Suomen tapahtumiin. Tämähän ei ole edes perussuomalaisten mukaan mahdollista. Kun näin on, kaikki Perussuomalaisen puolueen päämäärät itse asiassa heikentävät suomalaisten asemaa.

Globalisaation vastustamisella pyritään siihen, etteivät työpaikat siirtyisi Suomesta halvempien tuotantokustannusten maihin. Tämä päämäärä onkin hyvä ja globalisaatio ajateltuna vain tuotantokustannuksien alentamisen lähtökohdista on kuolemaan joutava malli. Sen sijaan ympäristöglobalismi on päämäärä, johon pitäisi pyrkiä. Ympäristöglobalismissa kaikki tuotantomääräykset olisivat sellaisia, joita Suomessa edellytetään. Tuotantolaitoksien olojen kohentaminen niin, että ympäristönormit toteutetaan, tulisi maksaa sen mukaan, ketkä ovat tuotteiden ostajia. Kaiken kaikkiaan ympäristöglobalisaatiosta johtuvat muutokset tasaisivat kustannuksia eri puolilla maapalloa niin, että työpaikkojen säilyminen Suomessa muuttuisi nykyistä todennäköisemmäksi. Siispä globalisaatio uudella tavalla käsitettynä ajaisi suomalaisten työllisyyspäämäärää toisin kuin perussuomalaisten globalisaatiokielteisyys.

Euroopan Yhteisön vastustamisessa perussuomalaiset vetoavat siihen, että päätösvalta on siirtynyt monissa asioissa Helsingistä Brysseliin. Brexit-sekoilu on osoittanut, ettei näin ole. Erottuaan Euroopan Yhteisöstä Yhdistyneet Kuningaskunnat on paljon vähemmän itsenäinen ja omista asioistaan päättävä kuin Euroopan Yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Lisäksi vakiolausahdukseksi on jo tullut se, että Suomi on niin pieni, ettei täällä tehtävillä toimilla ole maailmanlaajuisesti mitään vaikutusta. Näin onkin, kun taas Euroopan Yhteisö on niin suuri ja taloudellisesti voimakas kokonaisuus, että se pystyy globaalisti vaikuttamaan ympäristömääräyksiin ja siihen, miten maailmantaloutta hallitaan. Molemmat asiat parantavat Suomen ja suomalaisten asemaa. Näin ollen suomalaiset hyötyvät huimasti Euroopan Yhteisön jäsenyydestä päinvastoin kuin perussuomalaiset väittävät.

Kaikkein vakavin ympäristön tilaa huonontava asia on maapallon väestönkasvu. Tätä ei uskoisi Suomessa, kun väestö jo tällä hetkellä pienenisi ilman maahanmuuttoa. Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttoa pitää kuitenkin vastustaa, koska maahanmuuttajat vievät sosiaaliavustukset suomalaisilta eivätkä kotoudu suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä on tietyssä määrin perää siltä osin, että käytännössä välittömästi tänne tulevat aikuiset tulisi saada mukaan työelämään. Tämä olisi paras keino kotoutukseenkin: lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että työelämään pääsevät ihmiset integroituvat yhteiskuntaan hyvin. Merkittävin ongelma maahanmuuttajien työhön pääsyssä on syrjintä nimen perusteella. Tämä koskee myös Suomessa syntyneitä ja koulunsa käyneitä maahanmuuttajien lapsia, joille perussuomalaiset bussissa saattavat huudella: ”Mene kotimaahasi, mamu!” ”Ai tänne Suomeen, mä oon Jyväskylässä syntynyt.” Näin ollen, toisin kuin perussuomalaiset väittävät, maahanmuutto on suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Lisäksi perussuomalaiset vaativat, että maahanmuuton syihin pitäisi puuttua niiden lähtöalueilla. Tästä olen samaa mieltä, koulutukseen, naisten asemaan, maantalouteen ja tehdastuotantoon tulisi sijoittaa rahoja siellä, missä ongelmat ovat. Tämä auttaisi suomalaisia, kun hallitsematon maahanmuutto Eurooppaan vähenisi.

Yksi perussuomalaisten vaatimuksista on kehitysavun pienentäminen. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan yhteensopivaa siihen, että pyritään auttamaan suomalaisten työmahdollisuuksia ja vähentämään maahanmuuttoa. Suomalaisten aseman parantaminen edellyttäisi pitkällä tähtäyksellä kehitysavun lisäämistä toisin kuin perussuomalaiset väittävät: kehitysavun lisäämisen ja eläkeläisten aseman parantamisen välillä ei ole ristiriitaa, paremminkin kehitysavun lisääminen auttaa suomalaista eläkeläistä.

Yhtenä merkittävimmistä perussuomalaisten väitteistä on se, että Suomessa tehdään niin paljon ilmastomuutoksen estämiseksi, että koko ilmastomuutosvouhotus tulisi lopettaa taloudellisen kasvun ja kansallisen kilpailukyvyn nimissä. Totta tietysti on, että ympäristöinvestoinnit Suomessa useimmiten vaikuttavat ympäristön tilaan vähemmän kuin jos sama rahamäärä käytettäisiin esimerkiksi Afrikassa. Toisaalta totta on myös se, että Suomen ympäristönkulutus ylittää huimasti maapallon kantokyvyn. Kun lisäksi on selvää, että jo tämänhetkiset muutokset lisäävät ympäristökatastrofin riskiä, on edesvastuutonta vähätellä suomalaisten tarvetta tehdä ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. Tosin pitäisi miettiä sitä, olisiko suomalaisten edun nimissä aiheellista investoida ympäristötoimiin siellä, missä niistä saataisiin suurin apu maailmanlaajuisen katastrofin – pahimmillaan maapallon muuttumisen elinkelvottomaksi – estämiseksi. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että suomalaisten edun ajaminen edellyttäisi jokseenkin kaikkia niitä asioita, joita perussuomalaiset vastustavat: ympäristöglobalismia, kehitysavun lisäämistä ym.

Perussuomalaisten kannatus vain kasvaa, kun kaikki muut ovat mukana ilmastovouhotuksessa

Torstai 7.11.2019 klo 15.48 - Mikko Nikinmaa

Kyselyn tekijät ja poliittiset kommentaattorit eivät keksineet mitään syytä sille, että perussuomalaisten suosio on viimeisen kuukauden kuluessa räjähdysmäisesti kasvanut. Mitään merkittäviä poliittisia tapahtumia ei olekaan ollut. Mutta viimeisen kuukauden aikana on puhuttu naudanlihan syönnin lopettamisesta, autoliikenteen kustannusten lisäämisestä, metsänhakkuiden vähentämisestä sekä muista ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista. Kaikkien muiden puolueiden edustajat ovat eri keskusteluissa ja tilaisuuksissa edellyttäneet ainakin joidenkin ilmastotoimien tekemistä niin, että niistä aiheutuu kansalaisille kustannuksia, mutta perussuomalaisten mielestä voidaan jatkaa entiseen malliin. Kun lähes puolet suomalaisista pitää koko ilmastonmuutosasiaa ilmastovouhotuksena, ei ole ihme, että sitä sellaisena pitävä puolue lisää kannatustaan. Kannatuksen nousu voi vielä jatkua, elleivät puolueeseen liittyvät muut piirteet vaikuta voimakkaasti ihmisten preferensseihin.

Muut puolueet saavat osittain katsoa itseensä siinä, miksi perussuomalaisten ilmastomuutokseen kielteisesti suhtautuva agenda lisää koko ajan suosiotaan. Monelle on tullut mieleen, että muut kuin perussuomalaiset kieltäisivät lihansyönnin, estäisivät lentämisen, tekisivät yksityisautoilusta kestämättömän kallista ja aiheuttaisivat nykymuotoisen teollisuustuotannon paon Suomesta. Huonosti harkitut ja muotoillut lausunnot yksittäisistä kysymyksistä mahdollistavat tämän.

Kaikkein huolestuttavinta on se, että nyt suosion kasvu perustuu täysin väärään käsitykseen siitä, ettei meidän suomalaisten tarvitse tehdä yhtään mitään. Ilmastonmuutos ei ole perimmäinen ongelma, se on vain oire. Perimmäinen ongelma on se, että maapallo on rajallinen mutta talouden   lähtökohtana on kasvun jatkuminen rajattomasti. Tämä koko ajattelutavan muuttava lähtökohta pitäisi pystyä tuomaan esiin maapallon kaikille kahdeksalle miljardille asukkaalle, jotta elämäntavat kaikkialla pystytään muuttamaan kestäviksi – mikä tarkoittaa kulutuksen vähentämistä teollistuneissa maissa ja väestönkasvun lopettamista kehitysmaissa hallitusti ennen kuin molemmat tapahtuvat kriisien seurauksena. Kulutuksen ja väkimäärän pieneneminen kriisien tuloksena lopettaa kyllä ilmastonmuutoksenkin.