Ammattiyhdistysliike nykyisellään - niin eilistä päivää

Keskiviikko 5.1.2022 klo 11:44 - Mikko Nikinmaa

Taas on se aika vuodesta, jolloin työnantajat ja ammattiyhdistysliike neuvottelevat (riitelevät) tulosopimuksista. Ja päämääränä on saada lisää liksaa. Tämä tehdään samaan aikaan kun on ilmiselvää, että meidän rikkaassa maailmanosassa tulisi vähentää maapallon kantokyvyn ylittävää kulutustamme. Kuinka tämä on mahdollista, jos neuvotteluja käydään vain tulojen lisäämisestä?

Koko työntekijän asema on muutenkin muuttunut. Ennen muinoin työntekijä oli useimmiten saman työnantajan palveluksessa koko työelämänsä. Nykyisin suuri osa ihmisistä on erilaisissa pätkätöissä. Työjaksojen välille tulee väistämättä aikaa ilman palkkatyötä. Tämä ei ole tilanne, jossa ammattiyhdistysliike syntyi ja on saanut työntekijöiden asemaa parannetuksi. Kiistämättä ammattiyhdistysliike on luonut meille hyvät työehdot, viisipäiväisen työviikon, pitkät lomat ja hyvät palkat – kaiken sen, minkä takia on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta nyt kun maailma on muuttunut, ammattiyhdistysliike junnaa edelleen 1960-1970-luvun maailmassa. Hei, siitä on kulunut yli 50 vuotta! Vaikka työnantajistakin voi valittaa paljon, heidän keskuudessaan on muututtu paljon enemmän maailman muuttuessa.

Globalisaatiota on kauhisteltu. Nykymuotoinen globalisaatio onkin työntekijöiden kannalta huonoin mahdollinen vaihtoehto. Siispä ammattiyhdistysliikkeen pitäisi ruveta toimimaan maailmanlaajuisesti työntekijöiden aseman parantamiseksi. Mikä on onnistunut puoli vuosisataa sitten Euroopassa, pitäisi ottaa päämääräksi maailmanlaajuisesti. Ammattiyhdistysliikkeellä voisi olla tärkeä sija eriarvoisuuden vähentämisessä ja ympäristömääräysten tiukentamisessa. Samalla se ajaisi tuotannon palauttamista lähemmäs käyttäjiä ja vähentäisi pitkiä tuotantoketjuja, mikä aiheuttaa kuljetuksen suurta hiilidioksidijalanjälkeä.

Kotimaassa ammattiyhdistysliikkeen tulisi ajaa palkankorotuksien sijaan perustuloa, jonka ansiosta pätkätyöläisten asema saataisiin nykyistä selkeämmäksi. Perustulon myötä koko työttömyyskorvausjärjestelmästä voitaisiin luopua. Kun lisäksi ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun tulisi olla kaikkien ensisijainen prioriteetti, kotimaan tuloneuvotteluissa pitäisi ensisijaisena päämääränä olla ympäristön tilan parantaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen maailmanlaajuisesti – meillä olisi varaa vähentää kulutustamme. Palkankorotusten sijaan tulisi vaatia samanlaisten summien käyttämistä kehitysmaissa olevien tehtaiden työntekijöiden aseman parantamiseen ja ympäristönsuojeluinvestointeihin.

Niin, ammattiyhdistysliike nykyisellään on kuin Neuvostoliiton 5-vuotissuunnitelmat: 50 vuotta nykyhetkestä taaksepäin. Ammattiyhdistysliike voisi kuitenkin suuntautua tulevaisuuteen. Silloin sillä voisi olla samanlainen merkitys kuin 1960-1970-luvuilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: globalisaatio, tuloneuvottelut, eriarvoisuus, ympäristömääräykset

Uskonto, ihmisen evoluutio, populismi ja ilmastonmuutos

Lauantai 27.11.2021 klo 19:26 - Mikko Nikinmaa

Kaikki uskonnot nostavat lähimmäisenrakkauden tavoiteltavaksi hyveeksi. Näin on jopa islamissa, vaikka meidän toisin annetaan ymmärtää. Uskonsodat ja kaikki uskontojen nimissä tehty väkivalta ovat ihmisten valtakamppailua, jota minkään uskonnon henki ei tue.

Miksi lähimmäisenrakkaus ja muistakin kuin omasta lähipiiristä välittäminen ovat sitten uskontojen perusta? Tämä voi olla ihmisen evoluution tausta. Homo sapiens, nykyihminen, on ainut ihmissuvun laji, joka on säilynyt hengissä. Arkeologiset tutkimukset ovat enenevässä määrin ruvenneet päätymään johtopäätökseen, että ystävällisyys ja vieraista välittäminen ovat olleet syy tähän. Sen takia lähtökohta: tee toisille niin kuin haluat itsellesi tehtävän, on koko lajin menestyksen perusta.

Tällä hetkellä populismi ja nationalismi ovat nostaneet päätään kaikkialla. Lisäksi pienten ryhmien väkivaltainen terrorismi lisää vastakkainasettelua meidän ja muiden välillä. Usein populistit Suomessa sanovat, että maailman pelastamisyrityksien sijaan meidän pitäisi auttaa suomalaisia. Sen sijaan, että tuhlaamme rahaa kehitysapuun, meidän pitäisi hoitaa omia vanhuksiamme ja vammaisiamme. Kysymykseksi tällöin tulee se, että auttaisivatko populistit koskaan ketään muuta kuin itseään. Ainakin jos Iso-Britannian tilanne on siirrettävissä Suomeen, vastaus on eivät. Suuri syy Brexitiin, eroon EU:sta oli, että riittävä osa ihmisistä saatiin uskomaan, että EU:hun syydetty raha annettaisiin terveydenhuoltoon. Näin ei ole tapahtunut, vaan terveydenhuoltoon on tullut karmea työvoimapula, kun EU kansalaiset, joita terveydenhuollon työntekijöissä oli viidennes, ovat suurin joukoin muuttaneet pois maasta paljolti kokemansa vihamielisyyden vuoksi.

Ilmastonmuutos on koko ihmiskuntaa koskettava asia. Siinä ei paljon auta populistien kommentti, että me Suomessa teemme asiat hyvin. Sen vuoksi mitään lisätoimia ei pitäisi tehdä, jos suuret saastuttajat eivät ensin vähennä päästöjään. Ilmastonmuutoksen torjunta onkin ihmisen evoluution suuri testi. Ilmastonmuutoksen voimme torjua vain, jos todella välitämme toisista ihmisistä. Itsekkyys, oli se sitten yksilökohtaista tai kansallista, aiheuttaa ihmispopulaation romahduksen tai jopa sukupuuttoon kuolemisen. Homo sapiensin evoluution perusta, ystävällisyys ja vieraista välittäminen, on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Homo sapiens, EU, lähimmäisenrakkaus, nationalismi

Why we need to change from intensive to environmentally friendly sgriculture

Torstai 12.11.2020 klo 19:23 - Mikko Nikinmaa

Intensive agriculture has relied heavily on ploughing and harrowing, fertilization and the use of pesticides. As a result, it has been possible to increase yields so much that whereas in 1960’s one was considering 5 billion humans to be maximum for feeding, there are now about 7.8 billion of us. Further, the absolute number of starving people has decreased, as the world population has increased beyond 5 billion. A success story? I am afraid not, only a temporary solution, which is currently being reversed: all the aspects of intensive agriculture are beginning to show their downsides. All of them indicate that intensive agriculture as carried out today is not sustainable.

First, soil fertility throughout the world is decreasing. The decrease happens fastest in tropical soils, but also the temperate, long-cultivated soils have recently started to show signs of becoming exhausted. The major reason for the loss of fertility is the fact that present agricultural practises are based on having fields without plant cover for a long period of time. Land without plant cover loses the most fertile topsoil as a result of leaching: if the land were covered with plants, much less soil would be lost when it rains or winds blow. Also, native land is a carbon dioxide sink, but ploughing and harrowing makes it a carbon dioxide source. It would certainly be possible to change agricultural practises to plant-cover requiring ones. To stop the decrease of soil fertility, that should be done. It should also be done, as the soil lost from fields ends up in rivers, lakes and the sea, causing their eutrophication.

To maintain soil fertility, artificial fertilizers have increasingly been used. Mineral phosphate deposits are overused, and much of the fertilization ends up in the aquatic environment contributing to eutrophication of water. To decrease flow of fertilizers into rivers and lakes, protective zones with plant cover are required. However, a much better alternative would be agriculture, which does not involve ploughing and harrowing.

Finally, the use of pesticides, especially insecticides, in copious amounts has been the landmark of intensive agriculture. Unfortunately, pests have begun to tolerate pesticides better and better, which results in increasing pesticide need to maintain efficacy. And this is not all; three quarters of all food crops require insect pollination, and it has clearly been shown that insect populations throughout the world are decreasing. Although definitive cause-and-effect relationships between insecticide use and decreasing population sizes have not yet been obtained, it is quite reasonable to suppose that it is the case. Instead of increasing use of chemical insecticides and other pesticides, biological control of pests has been advocated for the past fifty years. However, even though it would be much more environmentally friendly than the present chemical-dependent pest control, biological pest control has not become the most important way for controlling pests.

Thus, the very points that have been the cornerstones of increasing yields in intensive agriculture are now causing all sorts of problems ultimately leading reduced yields. There are alternatives to the present-day practises, but they require a complete change of cultivation methodology.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: soil fertility, insecticide, eutrophication, pesticide

World Seas are in peril: Hypoxia in Baltic Sea as an example

Perjantai 5.6.2020 klo 18:40 - Mikko Nikinmaa

Human activities have affected world seas in various ways. A three-volume book on environmental evaluation of world seas has just been published by Elsevier (World Seas: an Environmental Evaluation). In two volumes it evaluates the environmental statuses of different sea areas and in one volume the major environmental problems affecting marine environments. The book’s aim is both to evaluate the present statuworld_seas.gifs and to evaluate the future of the seas. It would be impossible to give a comprehensive review of the book’s contents, so I take one environmental problem, hypoxia, in one sea area, the Baltic Sea as an example.

There have always been virtually anoxic bottom areas in the Baltic Sea, but they have increased markedly because of human actions. For example, the area with low oxygen (less than 2 mg/l) has increased tenfold from preindustrial times. The main reason for hypoxic/anoxic sea bottoms is that for about 50 years paper and pulp mill industry’s wastewater was entered the sea uncleaned. The biological oxygen consumption of the waste is approximately the same as that of 100 million people’s waste. Since the waste of tens of millions of people also entered the sea without treatment, the sea bottom now contains so much organic material and nutrients that even without any further wastewater or fertilizer discharges, the Baltic Sea would remain eutrophicated and have large hypoxic areas for tens of years.

Hypoxia is caused by the consumption of oxygen by organisms or organic material, if it exceeds the diffusion of oxygen from atmosphere and its transport from oxygen-rich waters. In the Baltic Sea the water is stratified, and the high-temperature, low- salinity water which is oxygen-rich does not circulate with the dense oxygen-poor bottom water. The bottoms get oxygenated water only, when pulses of oceanic oxygen-rich waters displace the bottom areas. When this happens, the low-oxygen water, which has high nutrient content, will be transported to lower depths and to  Gulf of Finland and also in small amount to Gulf of Bothnia. Because large amounts of phosphorus and nitrogen are liberated, primary production increases, and generation of hypoxia occurs in new areas. The increase of temperature causes increased oxygen consumption of all poikilothermic animals. Thus, climate change increases the likelihood of hypoxic periods. Also, if the predictions of increased rainfall during winter remain accurate, the phopshorus and nitrogen discharges during natural river flow to the Baltic increase markedly.

Although eutrophication is usually linked only to increased plant, algal and cyanobacterial growth, the end result is always hypoxia. In shallow areas eutrophication leads to intermittent hypoxia.               During the day, when there is enough light for photosynthesis, green plants and algae liberate oxygen, and the water often becomes hyperoxic. At night plants, algae, bacteria and animals all only consume oygen, rendering water hypoxic. The oxygen consumption by animals always consumes oxygen, but probably the most important reason for hypoxia is the oxygen consumption of microbes, which eat up all the dead plants, algae, cyanobacteria and animals entering the bottom. There is a group of bacteria which forms bacterial mats to bottoms with very low oxygen.

If one considers communities, hypoxia generally decreases diversity and changes species composition. As an example, at group level, fish disappear first, and are replaced by jellyfish. Among macrofauna, polychaetes survive at lowest oxygen level. With lowering of oxygen level, microfauna and microbes replace macrofauna. Hypoxia reduces the growth of animals and as a consequence fish catches are reduced. Additionally, hypoxia-tolerant species are usually of reduced commercial value. Thus, the Baltic Sea fisheries are markedly suffering from the spreading of hypoxic areas.

                 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, environmental pollution, eutrophication

Kansallinen itsekkyys tuhoaa ympäristön (ja kaikki ne arvot, joita sanoo puolustavansa)

Tiistai 7.4.2020 klo 12:05 - Mikko Nikinmaa

Nyt koronaviruksen myötä on kansallinen itsekkyys saavuttanut äärirajansa. Rajat ovat kiinni, avunantamista rajojen ulkopuolelle vältetään ja Euroopan yhteisön annetaan mieluummin hajota kuin mennään yhteisvastuullisuuteen. Me suomalaiset kun teemme asiat niin hyvin – ei meidän tarvitse muista välittää. Tämähän on kansallisitsekkäiden piirien lähtökohta. Mutta toisin kuin kansallisitsekkäät väittävät, viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että kansallisitsekkyys on tullut tiensä päähän ja tuhoaa ympäristön ja kaikki muut arvot, joita sanoo puolustavansa.

Koronavirus tuli Suomeen, vaikka se ei ollut täältä kotoisin ja vaikka IMG_20170728_0045.jpgemme sitä tänne halunneet. Jos olisimme halunneet sen pitää poissa, ei Suomen ja muun maailman välillä olisi saanut olla mitään yhteyksiä. Ei hiihtomatkoja Alpeille, aurinkolomia Thaimaahan, työmatkoja ulkomaille tai ulkomaalaisten tuloa Suomeen. Ei vientiä, ei tuontia…Sillä menolla ei olisi täällä Pohjan perillä mennyt kuin muutama vuosi siihen kuin kansalaiset olisivat nähneet nälkää Pohjois-Korean malliin. Mutta eipähän olisi koronaviruskaan tullut Suomeen. Tätä vaihtoehtoa ajatellen tuntuu käsittämättömältä, että olemme niin itsekkäitä, että mieluummin annamme Euroopan yhteisön tuhoutua kuin suostumme yhteisvastuuseen.

Ympäristömuutokset ovat vastaava ilmiö. Vaikka tekisimme mitä, Itämeri ja muu ympäristö saastuu, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee, eläimet ja kasvit kuolevat sukupuuttoon sekä suuret alueet muuttuvat viljelykelvottomiksi. Kansallisitsekäs ajattelee, että eiväthän meidän tekomme voisi vaikuttaa yhtään maailmanlaajuisiin ongelmiin, joten hänen mielestään meidän ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta vaikka tekisimme mitä, emme pysty rakentamaan sellaista kupua Suomen ympärille, että maailmanlaajuiset ympäristöongelmat eivät meitä kohtaisi. On ilman muuta selvää, että ympäristön tilan parantamiseen sijoitetulla eurolla on suurempi vaikutus esimerkiksi Ugandassa kuin Suomessa. Kansallisitsekäs sanoo, ettei rahaa tule syytää sinne, vaan mieluummin hoitaa omat vanhuksemme ja vammaisemme. Mutta syy, minkä takia paremman elämän perään lähdetään, on sodan lisäksi oman kotiseudun muuttuminen huonompaan suuntaan: kun väestö kasvaa ja elinympäristö muuttuu niin, että viljavuus laskee saastumisen, eroosion ja vedenpuutteen takia, on valmis maksamaan ihmissalakuljettajille vaikka mitä, jotta pääsee Eurooppaan ja jopa Pohjan perillä olevaan Suomeen. Ja kuinka suomalaiset voivat sanoa jyrkän ein elintasopakolaisuudelle, kun sukulaisemme ovat lähteneet täältä Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan vain siitä syystä, että siellä on korkeampi elintaso.

Kun kansallisitsekäs haluaa tuhota Euroopan yhteisön, hän haluaa vähentää mahdollisuuksiamme vaikuttaa ympäristöön. Kokonaisuutena Euroopalla on vaikutusvaltaa ympäristöasioissa, ei pienellä Suomella. Kun kansallisitsekäs haluaa estää rahan syytämisen kehitysapuun, hän lisää Euroopan (ja samalla Suomen) pakolaisongelmaa, kun esimerkiksi Afrikan ympäristön tila heikkenee. Kun kansallisitsekäs haluaa estää maahanmuuton, hän heikentää vanhusten ja vammaisten asemaa sekä muun elinkeinoelämän mahdollisuuksia: jo nyt on käynyt ilmiselväksi, että tietyt alat kärsivät suuresta työntekijäpulasta, minkä vain ulkomaalaiset työntekijät voivat täyttää. Kansallisitsekäs heikentää maahantulijoiden mahdollisuuksia tehdä työtä suhtautumalla heihin niin negatiivisesti.

Sen sijaan, että rahat käytettäisiin asioihin, jotka parantaisivat sekä meidän omien vanhustemme että köyhien alueiden asukkaiden asemaa, kansallisitsekäs on valmis käyttämään kymmenen miljardia uusien hävittäjien hankintaan. Miksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuutto, ympäristön tila, Euroopan Yhteisö, kehitysapu

En pode ilmastoahdistusta vaan ahneusahdistusta

Perjantai 21.2.2020 klo 12:01 - Mikko Nikinmaa

Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että tekoja ilmaston, ja muutenkin luonnon, hyväksi pitäisi tehdä. Silti juuri mitään ei tapahdu ja ne pienet oikeansuuntaiset askeleetkin saavutetaan vain kiivaan eripuran jälkeen. Kuitenkin valitettava tosiasia on, että Suomen kulutustaso on niin huima, että sen ylläpitämiseen tarvittaisiin kolmen maapallon resurssit. Nyt yli 40 vuoden kuluttua siitä, kun tutkijat toivat esille, että mikäli mitään ei tehdä, maapallolle koituu ilmasto-ongelmia, ilmastonmuutos on saavuttanut etusivut. Valitettavasti hyvinkin voimakkaasti puhutaan, että luodaan ilmastohysteriaa ja aiheutetaan ihmisille ilmastoahdistusta.

Eihän kyse ole ilmastoahdistuksesta, vaan siitä, että meidän täytyy koko ajan saada lisää. Kyse on siis ahneudesta, jonka seurauksena hävitämme luonnonkirjon, saastutamme ympäristön ja aiheutamme ilmastonmuutoksen. Sen vuoksi en kärsi ilmastoahdistuksesta vaan ahneusahdistuksesta. Meidän olisi mahdollista muuttaa paljonkin asioita, jos ahneus ei olisi pääasiallinen voima yhteiskunnan toiminnan takana. Eikä tämä koske vain ilmastoa vaan myös vanhusten ja vammaistenhuoltoa.

Samaan aikaan kuin kauhistellaan vanhustenhuollon tilaa ja ilmastonmuutoksen ryöstäytymistä käsistä käydään palkkaneuvotteluja, joissa työntekijäpuoli haluaa lisää liksaa ja työnantajat yritysten suurempia voittoja. Mitä muuta tämä on kuin ahneutta? Jos vanhustenhuollon tilaa haluttaisiin oikeasti parantaa, työntekijäpuolen pitäisi lähteä palkkaneuvotteluihin vaatimalla, että palkat pidetään ennallaan ja yritysten tästä saama hyöty – eli se menolisä, joka palkankorotuksiin on varauduttu laitettavan – sijoitettaisiin vanhustenhuoltoon. Eli lähtökohtana olisi vastuu kanssaihmisistä eikä ahneus. Vai eivätkö kumpikaan, työntekijät tai työnantajat tule vanhoiksi ja tarvitse vanhusIMG_20170730_0131.jpgtenhoitoa? Miksi en ole kuullut mitään tämänsuuntaista ehdotettavan vaan ainoastaan palkankorotusvaatimuksia ja yritysten valitusta kilpailukyvystä – eli vaatimuksia kasvattaa kulutusta. Näin tapahtuu, vaikka ylikulutus ja väestönkasvu ovat suurimmat syyt ilmastonmuutokseen.

Tällä hetkellä käydään Euroopan Yhteisön budjettineuvotteluja. Niissäkin näyttävät ahneuden eri muodot olevan etusijalla, vaikka Euroopan Yhteisön taloudellinen voima voisi olla riittävä siihen, että ne tahot, jotka haluavat tuoda tuotteitaan Euroopan markkinoille, kantavat vastuun ympäristöstä. Jos kansallisvaltioiden hallitukset unohtaisivat ahneuden ja itsekkyyden ja pyrkisivät sen sijaan pitämään maapallon nykymuotoiselle elämälle kelvollisena, Euroopan Yhteisön budjettikin olisi helpompi laatia. Ei olisi 27 eri suuntiin vetävää tahoa, vaan yksi yhteinen suunta. Tässä yhteydessä en malta olla tuomatta esiin pettymystäni siitä, ettei oikeusvaltioperiaatetta näytetä saavan EU-avustusten jakoperusteisiin mukaan. Jotkut jäsenmaat haluavat avustukset, mutteivat velvollisuuksia yhteiskunnan kehittämisestä.

Niin, en kärsi ilmastoahdistuksesta vaan ahneusahdistuksesta. Minua ahdistaa, kun tekoja, joilla voitaisiin vaikuttaa ilmaston ja sosiaalisen tasa-arvon hyväksi, ei tehdä ahnauden vuoksi. Tässä olisi hyvä muistaa Tuomari Nurmion laulun sanat: ”Se on yhteistä isännässä ja rengissä, että elämästä selviä ei hengissä.” Jälkipolvet eivät meitä paljon kiitä, jos he saavat keräämämme omaisuuden ympäristöön, jonka olemme pilanneet omaisuutta hankkiessamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, palkkaneuvottelut, vanhustenhuolto

Populistiset päämäärät saavutetaan parhaiten keinoin, joita populistit jyrkimmin vastustavat

Maanantai 3.2.2020 klo 13:56 - Mikko Nikinmaa

Kun on analysoitu, ketkä äänestivät Trumpia, ketkä olivat Brexitin kannalla ja ketkä Suomessa vahvimmin tukevat Perussuomalaisia, niin selviä yhteisiä nimittäjiä ovat muutosvastaisuus, kansallisuusaate ja halu palata vanhoihin hyviin aikoihin. Lisäksi syyllinen kaikkiin ongelmiin on jokin ulkopuolinen taho, joka kuitenkin pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. USA:ssa tämä on Demokraattinen puolue ja Euroopassa Euroopan Yhteisö.

Kun halutaan palata vanhaan, halutaan palata aikaan, jolloin matkustaminen ulkomaille oli mahdollista vain harvoille, se kun oli niin kallista. Ensimmäisiä säännöllisiä seuramatkoja Espanjaan ruvettiin tekemään Suomesta 1960-luvun alkupuolella. Tuontitavaroita oli varsin vähän: muistan hyvin, kun sain ensimmäiset banaanini ja viinirypäleeni. Halussa palata vanhaan tuntuu olevan kaksi pääasiallista tekijää: toisaalta silloin ihmismäärä koko maapallolla oli pyöreästi neljännes nykyisestä ja kaikilla oli työtä. Ympäristöstäkään ei tarvinnut yhtään huolehtia, jopa tieteellisissä piireissä hyväksyttiin ”sisäisen puhdistumisen” ajatus: ympäristöön laskettu jäte muuttuu siellä haitattomaksi ympäristön puhdistuskyvyn ansiosta. Nationalistisuus on hyvin voimakas osa kaikkien maiden populismissa. Tämän vuoksi ei uskoisi, että koko kansallisuusaate on ehkä 150-vuotias. Se rupesi vähin erin kehittymään Ranskan 1789 vallankumouksen jälkeen. Kansallisuusaatteen pääpiirteenä näyttää olevan se, että kaikkien on oltava samanlaisia: jos puhut väärää kieltä, olet väärän näköinen tai vääräuskoinen, sinua saa syrjiä. Tämän kaltaisen ajattelutavan tuloksena miljoonia juutalaisia tapettiin Natsisaksan keskitysleireissä ja miljoonat ihmiset kohtasivat kuolemansa Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa. Vaikka vielä ei samanlaisia järjestelmällisiä vainoja olekaan tapahtunut, juutalaissynagogan maalituhriminen Turussa, eurokansalaisten uhkailu Englannissa, palestiinalaisten kohtelu Israelissa ja valkoisen ylivallan nousu USA:ssa osoittavat, että nationalismi käyttää edelleenkin samankaltaisia kauhistuttavia sorron välineitä kuin ennen. Tavallaan tämä ei ole yllättävää, ennen kansallisuusaatteen tuloa oli Suomessakin tavallista, että kylien nuoret miehet kerääntyivät tappelemaan naapurikylien kanssa. Aggressiivisuus ja erilaisuuden inhoaminen tuntuu olevan valitettavan yleinen piirre ihmisten joukossa, ja sitä käytetään hyväksi hankittaessa populistisille liikkeille kannattajia. Muutosvastaisuuden osalta tuntuu siltä, että se mihin ollaan totuttu, on parempi kuin mikään muutos, vaikka muutos olisi toteuduttuaan paljon parempi kuin jämähtäminen entiseen. Tämä on itse asiassa tilanne Suomen EU-jäsenyyden osalta: Suomi on hyötynyt siitä ehkä kymmeniä miljardeja enemmän kuin sinne maksamamme jäsenmaksut ovat olleet.

Valitettavasti maailma ei enää ole sellainen, että siinä voisi elää yksin, ilman muiden vaikutusta. Edes USA:n ei ole mahdollista harjoittaa Amerikka ensin-politiikkaa ilman, että katastrofi uhkaa. Syynä tähän on se, että me kaikki kahdeksan miljardia ihmistä asumme maapallolla, jonka rajat tulleet vastaan. Suomessa Perussuomalaiset puhuvat ”ilmastovouhotuksesta” ja ovat sitä mieltä, ettei meidän ole syytä tehdä mitään, kun olemme niin pieni joukko, jonka teoilla ei ole mitään merkitystä. On tietysti totta, että me suomalaiset olemme pieni joukko, mutta sen takia meidän onkin kuuluttava Euroopan Yhteisöön, jonka markkinat ovat niin suuret, että sen ajamia ympäristömääräyksiä ei voida missään jättää huomiotta. Jos Perussuomalaisten väite pienuudesta olisi perusteltavissa, niin silloinhan Intian ja Kiinan kannattaisi mennä pieniin alle kymmenen miljoonan ihmisen hallinnollisiin kokonaisuuksiin, jolloin yksiköt eivät vaikuttaisi kuin promilleja maapallon tilaan ja voisivat sen vuoksi jatkaa nykyiseen malliin. Puhe ”ilmastovouhotuksestakin” liittyy siihen, että haaveillaan entisajoista. Eiväthän silloin ihmisen toimet aiheuttaneet mitään ongelmia. Eivät aiheuttaisi nytkään, jos meitä olisi vain pari miljardia ja emme olisi ylikäyttäneet maapalloa kymmeniä vuosia.

Jos lähtökohtaisesti halutaan ajaa suomalaisten etua, niin aluksi pitäisi yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa päästä tilanteeseen, jossa vaaditaan, että kaikkien EU:hun tulevien tuotteiden on täytettävä EU:n ympäristönormit. Tällaisen päätöksen seurauksena osa tuonnista varmaan muuttuisi kotimaiseksi tuotannoksi, joten tuloksena olisi EU:n ansiosta Perussuomalaisten toiveen toteutuminen. Lisäksi ympäristöinvestointeja pitäisi tehdä sinne, missä niistä on suurin hyöty. Tämä tarkoittaisi kehitysavun lisäämistä. Lisäämisen tuloksena kuitenkin ihmisten elinolot potentiaalisissa ilmastopakolaisuuden lähtömaissa paranisivat, minkä seurauksena maahanmuutto Suomeen pysyisi aisoissa. Jälleen toiminta täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset ajavat aikaansaisi sen, että heidän päämääränsä toteutuisivat.

Voikin sanoa, että ainakin ympäristöasioissa toiminta päinvastoin kuin populistisesti ajatellaan ajaisi parhaiten niitä päämääriä, joita populisteilla on. Herääkin kysymys, miksi muut puolueet eivät uskalla tai halua esittää, kuinka Perussuomalaisten päämääriä saavutettaisiin toimimalla täysin toisin kuin he esittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, perussuomalaiset, kehitysapu, Euroopan Yhteisö

HÄVETKÄÄ!

Perjantai 17.1.2020 klo 12:29 - Mikko Nikinmaa

Samaan aikaan kun on ilmiselvää, että maapallon rajat ovat tulleet vastaan ja että planeettamme ei kestä lisäkulutusta, palkkaneuvottelut lähtevät toisaalta siitä, että palkansaajien ostovoiman pitää kasvaa ja toisaalta siitä, että työnantajien pitää voida osoittaa yritystensä tuottavan voittoa. Molempien lähtökohtana on siis se, että kasvu ilman rajoja voi jatkua! Mitä hyötyä on puhua siitä, että ilmastonmuutos aiheuttaa koko ajan kasvavia ongelmia, jos Suomessa, joka jo huhtikuussa ylittää kestävän maapallon kulutuksen rajan, riidellään palkankorotuksista ja ostovoiman kasvusta.

Kun te työnantajien ja työntekijöiden palkkaneuvottelijat istahdatte katsomaan TV-uutisia, joissa kerrotaan Australian metsäpaloista tai Indonesian tulvista, HÄVETKÄÄ!! Molempiin vaikuttaa ilmastonmuutos, mutta te, kuten me muutkin, kyllä kauhistelette ilmastonmuutosta, mutta seuraavan päivän palkkaneuvotteluissa puhutaan vain ostovoiman kasvusta ja yritysten voittojen turvaamisesta. Emmekö ole tulleet toimeen sangen hyvin jo nykyisillä palkoillamme tai itse asiassa palkoillamme monta kymmentä vuotta sitten? Maapallon rajallisuutta ja siihen liittyen ilmastonmuutosta ei oikeasti oteta vakavasti ennen kuin se on poliittisissa ja taloudellisissa päätöksissä ensisijainen tekijä. Eli palkkaneuvotteluissakin pitäisi lähtökohdan olla ei suinkaan se, että ostovoima kasvaa, vaan se, että kulutus pienenee.

Siispä – työntekijäliittojen palkkavaatimusten pitäisi olla 0 %. Ja liittojen pitäisi uhata lakoilla, jos työnantajapuoli ei käytä 50 % voitoistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja/tai hoiva- sekä opetusalan työntekijämäärän kasvattamiseen. Kun tällä tavoin lisähenkilöstöä tulisi aloille, joissa tällä hetkellä vallitsee kiistämätön pula työntekijöistä, työn tekijöiden kiire vähenisi ja elämän laatu paranisi. Nykymeno vain koko ajan lisää kiirettä, suorituspaineita jne. Kun maapallon rajat ovat selvästi tulleet vastaan, on kummaa, että me vain kiihdytämme automme vauhtia tiiliseinää päin, mikä on analogia nykymenon jatkumiselle. Nykymenon on loputtava, jos nykymuotoisen sivilisaation halutaan säilyvän. Tulevaisuus ei voi perustua rajattomaan kasvuun, vaan kansantuotteen sijaan on ruvettava katsomaan elämän laatuun ja kehittämään sitä. Näin ajatellen esimerkiksi nelipäiväinen, kuusituntinen työviikko, voisi olla ihan kohtuullinen ratkaisu. Silloin tietysti jokaisen ansiot vähenisivät, mutta niin vähenisi myös kiire ja työttömyys käytännössä katoaisi. Ehkä työntekijöiden elämänlaatu kohoaisi ja julkisen sektorin kustannukset pienenisivät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, palkkaneuvottelut, työnantajat, työntekijät, ammattiyhdistysliike

Rajat kiinni-populismi ja Pohjois-Korean tie vai ympäristöglobalismi

Torstai 2.1.2020 klo 16:48 - Mikko Nikinmaa

Kaikkiin ongelmiin ovat syypäitä muut kuin me itse. Tähän lauseeseen voi kiteyttää populismin koko sanoman. Populismiin liittyy nimenomaan muiden syyllistäminen. En ole vielä kertaakaan kuullut ehdotuksia ongelmien ratkaisemisesta, uusista näkökulmista tai kehitysmahdollisuuksista populisteilta. Amerikka tulee taas suureksi, jos Kiina ja Eurooppa eivät pysty käyttämään hyväkseen USA:ta ja jos meksikolaiset ja muu roskaväki pidetään rajojen ulkopuolella. Iso-Britannian ongelmien syy ei ole liiallinen pitäytyminen perinteiseen tehdastuotantoon vaan EU. Euroopassa yleisestikin kaikki vaikeudet johtuvat toisaalta Euroopan Yhteisöstä ja toisaalta muslimisiirtolaisista. Ja meillä Suomessa asiat olisivat hyvin, jos rajat olisivat kiinni emmekä syytäisi rahaamme turvapaikanhakijoihin, kehitysapuun ja Euroopan Yhteisöön. Silloin rahat riittäisivät vanhustenhuoltoon, työttömyys poistuisi ja rikokset loppuisivat – eiväthän muslimipakolaiset ole muuta kuin terroristeja ja raiskaajia. Mikähän elämä olisikaan syntynyt 2019 paljastuneista pedofiileistä, jos joukossa olisi ollut maahanmuuttaja eikä pohjalainen kirkkovaltuutettu. Mutta eihän hänestä voinut liikaa puhua, hänhän olisi voinut olla kuka tahansa meistä, sen sijaan mamun tunnistaa jo kaukaa ulkonäöltä.IMG_20170725_0024.jpg

Perussuomalaisten mukaan asiat olisivat paremmin, jos rajat olisivat kiinni ja Suomi eläisi omaa elämäänsä ilman sidosta Euroopan Yhteisöön. Maapallolla on nykyisin vain yksi esimerkki valtiosta, joka pyrkii toteuttamaan rajat kiinni-ajattelutapaa: Pohjois-Korea. Perussuomalaisten gallupsuosion jatkuvasti noustessa voisi olla hyvä miettiä, johtaisiko rajat kiinni-ajattelu vastaavaan. Vaikka me olemmekin Euroopan Yhteisössä nettojäsenmaksaja, ovat erilaiset laskelmat Suomelle koituneista hyödyistä ja haitoista jäsenyyden aikana osoittaneet, että jäsenyydestä koituneet taloudelliset hyödyt ovat olleet pari miljardia haittoja suurempia vuosittain. Jopa euro, jota kiivaasti on vastustettu, on äärimmäisen mukava: ei tarvitse miettiä rahanvaihtoa kun lähtee Välimeren lomalle. Se, minkä takia euroon liittyy ongelmia, ei oikeastaan johdu yhteisestä rahasta sinänsä, vaan siitä, että kaikki kustannustasoon vaikuttavat päätökset on tehtävä Suomen sisällä eikä enää voida tehdä markan devalvaatioita, joiden vaikutukset yksittäisen kansalaisen kukkaroon olivat hitaampia kuin nykyisin.

Tuskin kuuluminen Euroopan Yhteisöön on ajanut teollisuutta pois Suomesta. Lisäksi perussuomalaisten puheet ilmastovouhotuksen negatiivisista vaikutuksista teollisuustyöllisyyteen on hankala yhdistää siihen, että teollisuustyönantajat sanovat, että Suomen pitäisi olla kunnianhimoisempi ilmastotoimissaan. Paremminkin tässä on sama ongelma kuin populismin nousussa muualla. Kun jossakin on ajauduttu taantuvan kehityksen tielle, on helpompi kääntyä valittajien kelkkaan kuin miettiä, miten taantuman kierteestä pääsisi eroon. Samaten sosiaalisia etuja käyttävän on helpompi syyttää mamuja niihin kuluvan rahan lisääntymisestä kuin miettiä sitä, miten etuja käyttävien ihmisten määrää pystyttäisiin uusilla ratkaisuilla vähentämään.

Totisesti, tulevaisuus ei voi perustua siihen, että valitetaan ja halutaan takaisiin menneeseen, mitkä ovat populismin perusperiaatteet. Paremminkin meidän täytyy tunnustaa, että maapallolla on rajat ja että me olemme jo ylittäneet ne. Sen jälkeen voimmekin ruveta keksimään ratkaisuja, joista jotkut varmasti ovat epämukavia, mutta varmasti aiheuttavat vähemmän kaaosta kuin se, että asioiden annetaan jatkua, kunnes katastrofi koittaa. Enää emme voi puhua kansantaloudesta, politiikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja ympäristöstä toisistaan riippumattomina asioina. Ne ovat kaikki samaa kokonaisuutta, jossa kaikkien rakaisujen on otettava huomioon maapallon rajallisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, euroopan yhteisö, kansantalous, kestävä kehitys

Mitä väliä maailman tilalla, kun vain puolueen kannatus nousee

Lauantai 30.11.2019 klo 12:03 - Mikko Nikinmaa

Meidän tulee ajatella vain suomalaisten taloudellista etua. Tämä on yhdellä lauseella Perussuomalaisen toiminnan päämäärä. Päämäärän saavuttamiseksi Suomen tulisi useimpien perussuomalaisten mielestä vastustaa globalisaatiota, erota Euroopan Yhteisöstä, estää maahanmuutto, lopettaa rahan syytäminen kehitysapuun ja lopettaa kaikenlainen ilmastovouhotus, kun se voi heikentää Suomen taloudellista kilpailukykyä. Kun yli 40 % suomalaisista on käytännöllisesti katsoen kaikista näistä päämääristä samaa mieltä, ei ole ihme, että puolueen kannatus on huimassa nousussa, jonka loppua ei ole näkyvissä.

Mutta kaikki yllämainitut päämäärät ovat mahdollisia vain, jos Suomen pystyy kokonaan erottamaan muusta maapallosta niin, ettei millään mitä tapahtuu muualla, ole mitään yhteyttä Suomen tapahtumiin. Tämähän ei ole edes perussuomalaisten mukaan mahdollista. Kun näin on, kaikki Perussuomalaisen puolueen päämäärät itse asiassa heikentävät suomalaisten asemaa.

Globalisaation vastustamisella pyritään siihen, etteivät työpaikat siirtyisi Suomesta halvempien tuotantokustannusten maihin. Tämä päämäärä onkin hyvä ja globalisaatio ajateltuna vain tuotantokustannuksien alentamisen lähtökohdista on kuolemaan joutava malli. Sen sijaan ympäristöglobalismi on päämäärä, johon pitäisi pyrkiä. Ympäristöglobalismissa kaikki tuotantomääräykset olisivat sellaisia, joita Suomessa edellytetään. Tuotantolaitoksien olojen kohentaminen niin, että ympäristönormit toteutetaan, tulisi maksaa sen mukaan, ketkä ovat tuotteiden ostajia. Kaiken kaikkiaan ympäristöglobalisaatiosta johtuvat muutokset tasaisivat kustannuksia eri puolilla maapalloa niin, että työpaikkojen säilyminen Suomessa muuttuisi nykyistä todennäköisemmäksi. Siispä globalisaatio uudella tavalla käsitettynä ajaisi suomalaisten työllisyyspäämäärää toisin kuin perussuomalaisten globalisaatiokielteisyys.

Euroopan Yhteisön vastustamisessa perussuomalaiset vetoavat siihen, että päätösvalta on siirtynyt monissa asioissa Helsingistä Brysseliin. Brexit-sekoilu on osoittanut, ettei näin ole. Erottuaan Euroopan Yhteisöstä Yhdistyneet Kuningaskunnat on paljon vähemmän itsenäinen ja omista asioistaan päättävä kuin Euroopan Yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Lisäksi vakiolausahdukseksi on jo tullut se, että Suomi on niin pieni, ettei täällä tehtävillä toimilla ole maailmanlaajuisesti mitään vaikutusta. Näin onkin, kun taas Euroopan Yhteisö on niin suuri ja taloudellisesti voimakas kokonaisuus, että se pystyy globaalisti vaikuttamaan ympäristömääräyksiin ja siihen, miten maailmantaloutta hallitaan. Molemmat asiat parantavat Suomen ja suomalaisten asemaa. Näin ollen suomalaiset hyötyvät huimasti Euroopan Yhteisön jäsenyydestä päinvastoin kuin perussuomalaiset väittävät.

Kaikkein vakavin ympäristön tilaa huonontava asia on maapallon väestönkasvu. Tätä ei uskoisi Suomessa, kun väestö jo tällä hetkellä pienenisi ilman maahanmuuttoa. Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttoa pitää kuitenkin vastustaa, koska maahanmuuttajat vievät sosiaaliavustukset suomalaisilta eivätkä kotoudu suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä on tietyssä määrin perää siltä osin, että käytännössä välittömästi tänne tulevat aikuiset tulisi saada mukaan työelämään. Tämä olisi paras keino kotoutukseenkin: lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että työelämään pääsevät ihmiset integroituvat yhteiskuntaan hyvin. Merkittävin ongelma maahanmuuttajien työhön pääsyssä on syrjintä nimen perusteella. Tämä koskee myös Suomessa syntyneitä ja koulunsa käyneitä maahanmuuttajien lapsia, joille perussuomalaiset bussissa saattavat huudella: ”Mene kotimaahasi, mamu!” ”Ai tänne Suomeen, mä oon Jyväskylässä syntynyt.” Näin ollen, toisin kuin perussuomalaiset väittävät, maahanmuutto on suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Lisäksi perussuomalaiset vaativat, että maahanmuuton syihin pitäisi puuttua niiden lähtöalueilla. Tästä olen samaa mieltä, koulutukseen, naisten asemaan, maantalouteen ja tehdastuotantoon tulisi sijoittaa rahoja siellä, missä ongelmat ovat. Tämä auttaisi suomalaisia, kun hallitsematon maahanmuutto Eurooppaan vähenisi.

Yksi perussuomalaisten vaatimuksista on kehitysavun pienentäminen. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan yhteensopivaa siihen, että pyritään auttamaan suomalaisten työmahdollisuuksia ja vähentämään maahanmuuttoa. Suomalaisten aseman parantaminen edellyttäisi pitkällä tähtäyksellä kehitysavun lisäämistä toisin kuin perussuomalaiset väittävät: kehitysavun lisäämisen ja eläkeläisten aseman parantamisen välillä ei ole ristiriitaa, paremminkin kehitysavun lisääminen auttaa suomalaista eläkeläistä.

Yhtenä merkittävimmistä perussuomalaisten väitteistä on se, että Suomessa tehdään niin paljon ilmastomuutoksen estämiseksi, että koko ilmastomuutosvouhotus tulisi lopettaa taloudellisen kasvun ja kansallisen kilpailukyvyn nimissä. Totta tietysti on, että ympäristöinvestoinnit Suomessa useimmiten vaikuttavat ympäristön tilaan vähemmän kuin jos sama rahamäärä käytettäisiin esimerkiksi Afrikassa. Toisaalta totta on myös se, että Suomen ympäristönkulutus ylittää huimasti maapallon kantokyvyn. Kun lisäksi on selvää, että jo tämänhetkiset muutokset lisäävät ympäristökatastrofin riskiä, on edesvastuutonta vähätellä suomalaisten tarvetta tehdä ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. Tosin pitäisi miettiä sitä, olisiko suomalaisten edun nimissä aiheellista investoida ympäristötoimiin siellä, missä niistä saataisiin suurin apu maailmanlaajuisen katastrofin – pahimmillaan maapallon muuttumisen elinkelvottomaksi – estämiseksi. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että suomalaisten edun ajaminen edellyttäisi jokseenkin kaikkia niitä asioita, joita perussuomalaiset vastustavat: ympäristöglobalismia, kehitysavun lisäämistä ym.

Jos toimitaan niin kuin perussuomalaiset esittävät, ei ajatella suomalaisten pitkäaikaista etua, vaan pyritään nostamaan puolueen kannatusta, vaikka esitettyjen toimien seurauksena olisi ympäristökatastrofi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puoluekannatus, ympäristön tila, Euroopan yhteisö

Globalisaatio: välttämätön kestävälle kehitykselle

Lauantai 26.10.2019 klo 19:48

Globalisaatio on käsitetty vain talouden ilmiöksi, jossa yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa siirtämällä tuotantonsa halpojen kustannusten alueille ja minimoimaan maksamiaan veroja erilaisia veroparatiiseja hyväksi käyttäen. Tämän vuoksi vastavoimana eri puolille Eurooppaa ja Pohjois-Amerikassa vahvistunut nationalismi, jossa kaikki maan ongelmat laitetaan globalisaation ja maahanmuuton syyksi.

Suomessa on tullut tavaksi syyttää Euroopan Yhteisöä ja maahanmuuttajia kaikista niistä vaikeuksista, joita meillä nykyisin on. Me teemme asiat hyvin, mutta kaikki ulkopuoliset tahot aiheuttavat ongelmat. Jos saisimme rajat kiinni ja voisimme IMG_20170725_0071.jpgtehdä kaiken ilman ulkopuolista häirintää, asiat saataisiin kuntoon. Tällainen ajattelutapa unohtaa kokonaan useita tosiasioita, joista ensimmäinen on se, että Suomi on vähäväkinen maa. Sen seurauksena kotimarkkinat eivät riitä mihinkään merkittävään teolliseen toimintaan, vaan Suomi elää viennistä. Jos kauppasopimukset tehdään kahdenvälisesti, Suomen pienuudesta johtuen suuremmat kauppakumppanit pystyvät sanelemaan ehdot, joilla käymme kauppaa. Lisäksi, kun puhutaan ympäristönsuojelusta, niin yleensä nationalistit sanovat, että Suomi on niin pieni, ettei meidän päästöillämme ole maailmanlaajuisesti mitään merkitystä. Suomessa myös hoidetaan luonnonsuojeluasiat hyvin – toisin kuin muualla.

Niinpä. Globalisaatio ajateltuna vain talouden – tai oikeastaan pääomien – lähtökohdasta onkin pääosin haitallinen ilmiö eikä vähiten sen vuoksi, että se on pitkälti nationalistisen populismin nousun takana. Huvittavaa on, että esimerkiksi Brexitin, joka mielletään nationalistiseksi ”päätösvalta EU:lta takaisin Britanniaan”-liikkeeksi, taustalla on omaisuutensa veroparatiiseihin kätkeneitä miljardöörejä. He eivät maksa puntaakaan veroa Iso-Britanniaan ja suurin syy Brexitin ajamiseen on, että EU on tekemässä lainsäädäntöä, mikä vaikeuttaisi verotuksen välttelyä. Mutta globalisaatio ajateltuna siten, että se olisi maailman elinkelpoisuuden varmistava lähtökohta, on välttämätöntä kestävän kehityksen ja täten myös Suomen pitkäaikaisen hyvinvoinnin kannalta.

Johtuen siitä, että Suomea ei voi täysin eristää muusta maapallosta ja siitä että maapallo on rajallinen, emme voi lähteä siitä, että ympäristön tilan muutokset muualla eivät aiheuttaisi ongelmia myös Suomessa. Itse asiassa Suomenkin ympäristön tilaan parhaiten vaikuttaisivat ne toimet, jotka antaisivat suurimman ympäristölle suotuisan muutoksen sijoitettua rahasummaa kohti. Melkeinpä tärkein toimi, joka voitaisiin tehdä, on sijoittaa rahaa koulutukseen ja naisten asemaan kehitysmaissa. Nämä ovat kaikkialla osoittautuneet tehokkaimmiksi keinoiksi laskea lisääntyvyyttä. Väestönkasvu ja halu elintason nousuun ovat kaikkien ympäristöongelmien perimmäinen syy rajallisella maapallollamme.

Kehitysavun lisääminen ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin olisi juuri sitä maahanmuuttajakysymyksen hoitamista lähtöalueella, jota perussuomalaiset ovat ajaneet. Mikäli tilanne kansainvaelluksen lähtöalueilla saataisiin parannetuksi, koko maahanmuuttajakysymys pienenisi niin, ettei sen varjolla pääsisi mielipidetiedustelujen kärkeen. Lisäksi voitaisiin koko maahanmuuttokysymyksessä ottaa tavoitteeksi se, että tänne otettaisiin ensi sijaisesti naisia ja lapsia. Tämä korvaisi Suomen alhaisen syntyvyyden ja lähtökohtaisesti mahdollistaisi sen, että maahanmuuttajien kotoutuminen sujuisi hyvin. Tärkeää olisi, että mahdollisimman nopeasti työikäiset ihmiset pääsisivät töihin ja tuntisivat olonsa tervetulleeksi. Valitettava osoitus siitä, että työhön pääsy riippuu etnisestä taustasta tuli näkyviin tutkimuksessa, jossa lähetettiin työhakemuksia eri kansallisuuksien sukunimillä. Mahtava ero oli työhaastatteluihin kutsutuissa kantasuomalaisten ja somalisukunimien välillä. Tämä ero on siinä mielessä kauhistuttava, että suuri osa somalisukunimisistä on syntynytkin Suomessa. Vaikka olenkin sitä mieltä, että maahanmuuttajien pitäisi tuntea olevansa tervetulleita, olen myös sitä mieltä, ettei meidän pidä hyväksyä machokulttuuria. On lähdettävä siitä, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Tämän vuoksi maahanmuuttajiksi pitäisi ottaa ensisijaisesti naisia ja lapsia (tai jos perheitä, tulisi korostaa sitä, että miehen pääsy Suomeen perustuu siihen, että hän on vaimon ja lapsien mukana).

Kun ennen kaikkea perussuomalaiset sanovat, että Suomen aiheuttamat päästöt ovat niin pienet, ettei niillä ole maailmanlaajuisesti mitään merkitystä ja samaan aikaan ovat EU-vastaisia ja sanovat, ettei Suomi voi tehdä sellaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat teollisuuden kilpailukykyyn, he unohtavat, että EU on yksi suurimmista taloudellisista mahdeista maapallolla. EU pyrkii aikaansaamaan yhtenäiset ympäristövaatimukset koko yhteisön alueella. Lisäksi EU:n painoarvo neuvotteluissa ympäristömääräyksistä maailmanlaajuisesti on varmaan lähes satakertainen pieneen Suomeen verrattuna. Näin ollen EU voi vaatia kaikissa neuvotteluissa, että Euroopan vaatimia ympäristömääräyksiä sovelletaan myös kaikkialla siellä, mitkä maat haluavat myydä tuotteitaan Eurooppaan. Tämä tietysti edellyttää, että globalisaation lähtökohdaksi tulee kestävä kehitys eikä yritysten voitontavoittelu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kehitysapu, ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Euroopan Yhteisö

Ympäristöpainotteinen kehitysapu ja Euroopan yhteisö - välttämättömiä ympäristön tilan parantamiseksi ja maahanmuuton hillitsemiseksi

Sunnuntai 16.6.2019 klo 18:54 - Mikko Nikinmaa

Kun pakolaiskuvat Meksikon rajaltakin näyttivät afrikkalaisia ja kun Välimerta ylittävien pakolaisten hukkuminen on suunnilleen viikoittainen uutiskuva, rupesin miettimään, mistä massakansainvaellukset johtuvat ja miten niitä voisi parhaiten vähentää. Kun samaan aikaan satuin katsomaan, että maailman sotilasmenot ovat kaikkiaan puolentoista triljoonan €:n paikkeilla, niin mieleen tuli, että jos siitä voitaisiin ottaa edes viidennes ympäristöongelmien ratkaisuun, niitä tuskin olisi. Huvittavaa onkin, että puolustusbudjetit näyttävät olevan pyhiä ja Suomenkin on hankittava vähintään 15 miljardin arvosta hävittäjiä, vaikka millään aseilla ei muutetHokkelikyla.jpga asumiskelvotonta ympäristöä kelvolliseksi.

Niin, mistä kansainvaellukset syntyvät, jos kyse ei ole sotien aiheuttamasta pakolaisuudesta? Kaikki kuvat tuovat esiin valtavat ihmisjoukot ja viljelysmaan laadun huonouden. Viljelysmaata tarvitaan siksi lisää ja sen vuoksi hakataan metsää, mikä taas vaikuttaa ilmastomuutokseen ja heikentää entisestään viljelysmaan laatua. Kun ihmisiä on liikaa, jotta heille riittäisi kohtuullisesti ravintoa, he lähtevät ensin kaupunkeihin toivoen saavuttavansa paremman elämän. Kun näin ei kuitenkaan ole, he maksavat (tai ottavat lainaa) ihmissalakuljettajille päästäkseen paratiisiin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, minkä ihanuudet, rikkauden, väljyyden ja viljavuuden he ovat nähneet uutisvälineissä.

Mikäli elinolot ihmisten kotimaissa olisivat yhtään kelvolliset, ihmiset eivät laittaisi likoon kaikkea omaisuuttaan päästäkseen Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan. Näin ollen olen täysin samaa mieltä perussuomalaisten ja muiden maahanmuuton vastustajien kanssa siitä, että maahanmuuttoa ongelmat täytyisi ratkaista ihmisten kotimaissa. Olen myös sitä mieltä, että suomalaisten teollisuuslaitosten päästöt ovat paljon pienemmät kuin halpatuotantomaiden. Samaa mieltä olen myös siitä, että Suomi on niin pieni, että millään päätöksillä, jotka yksin täällä tehdään, ei ole mitään merkitystä maailmanlaajuisesti. Mutta koska ympäristömuutoksien vaikutukset, joista yksi on maahanmuutto, eivät noudata maiden rajoja, johtopäätökset vaadittavista toimista ovat täysin poikkeavat ”rajat kiinni” ja ”pois rahojen tuhlaaminen kehitysapuun” -mentaliteetista.

Mielestäni seuraaviin asioihin pitäisi pyrkiä:

1. Väestönkasvun pysäyttäminen kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa. Koska kaikki selvitykset yksiselitteisesti osoittavat, että väestönkasvua pienentävät erityisesti kaksi asiaa, naisten aseman parantuminen ja koulutuksen lisääntyminen, niihin pitäisi ohjata lisääntyvässä määrin kehitysapurahoitusta. Kun valitettavasti suuressa osassa kehitysmaista naisen asema ei ole juuri karjaa parempi ja heihin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat yleisiä, tilanteen muuttaminen maahanmuuton lähtömaissa koulutuksen keinoin vähentäisi myös todennäköisyyttä sille, että Oulun kaltaiset tapahtumat toistuisivat. Naisten aseman parantamisessa meidän ei tarvitse hyväksyä kulttuurien eroja, vaan lähteä siitä tosiasiasta, että kulttuurit ovat pääasiassa patriarkaalisia miesten suuremman voiman takia.

2. Ruokakasvien viljelyn tehostaminen kehitysmaissa. Yksi suurista ongelmista on, että suuri osa viljelysmaasta tuottaa kasveja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan ja tuloja ei suinkaan saa paikallinen väestö vaan ylikansalliset suuret yritykset. Paikallisen väestön ruokakasvien viljelymaa on joko alun perin huonolaatuista tai muuttunut sellaiseksi. Jo koulupoikana 1970-luvun alussa, kun olin kiinnostunut kehitysmaiden maataloudesta, tuotiin selvästi esiin, että lauhkean vyöhykkeen maanviljely ei sovi trooppisille alueille. Nytkään, lähes 50 vuotta myöhemmin tätä tosiasiaa ei ole otettu viljelyn suunnittelussa myöskään kehitysyhteistyössä huomioon. Tämä taitaa olla yksi perustavaa laatua oleva syy siihen, että viljelysmaan laatu huononee nopeasti. Kehitysapua pitäisikin lisätä niin, että siinä selkeänä lähtökohtana olisi tropiikille parhaiten sopivien viljelytapojen kehittäminen. Tämän ansiosta viljelymaan laadun huononeminen hidastuisi, metsänhakkuun tarve uuden viljelysmaan saamiseksi vähenisi ja metsien tarjoamat hiilinielut eivät vähenisi nykyisellä tavalla.                                                 

3. Teollisuuslaitosten päästöjen pienentäminen. Suomessa ympäristönsuojeluun sijoitettu euro vastaa korkeintaan kymmentä senttiä useimmissa halpatuotantomaissa. Tämän takia meidän pitäisikin sijoittaa kehitysapurahoja esimerkiksi Bangla Deshin teollisuuslaitoksien jätevesien ja savukaasujen käsittelyyn. Tuloksena olisi merkittävä maapallon ympäristön tilan parantuminen suhteellisen pienellä panostuksella. Mutta tämäkään ei tapahdu, jos rahoja ei asiaan laiteta.

4. Koska Suomi on pieni, sillä voi olla globaalia vaikutusta vain, jos se toimii yhdessä muiden samanmielisten kanssa. Tämä on ehkä merkittävin syy siihen, että Suomen pitää tehdä kaikkensa, jotta Euroopan Yhteisön yhtenäisyys ja voima kasvaa. Kokonaisuutena Eurooppa on maailman suurin taloudellinen kokonaisuus, jolla on suhteellisen yhtenäiset ympäristövaatimukset. Tämä kokonaisuus voi saada edellyttämänsä ympäristövaatimukset läpi. Esimerkiksi, mikäli Euroopan Yhteisö pystyy päättämään täällä myytäviltä tuotteilta edellytettävät tuotannon ympäristövaatimukset, tuottajat eri puolilla maapalloa rupeavat noudattamaan vaatimuksia.

Niinpä, ympäristöpainotteinen kehitysapu ja Euroopan Yhteisön yhtenäiset päätökset voivat tehdä paljon maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Mutta lähtökohtaisesti meidän tulee hyväksyä se, että Suomi ei voi sulkea rajojaan ja toimia yksin, koska asumme rajallisella planeetalla, jossa ympäristöongelmat eivät noudata valtakunnanrajoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, Euroopan yhteisö, kehitysapu, maahanmuutto

Recirculation of Plastics

Tiistai 20.11.2018 klo 15:32 - Mikko Nikinmaa

A huge problem has been generated for most Western countries. China has stopped importing any plastic waste. Exporting plastics for reuse in China has been the way most West European and North American countries have got rid of accumulated plastics. While much of the plastic waste has been reused in plastic toys and such like, some of it has ended up in the huge amount of plastics in the ocean near China. In principle the reuse in, e.g., plastic toys is a good way of getting rid of plastic waste, but one should be able to ascertain that all the waste is going for the intended purpose and not ending up in oceans. One thing is that plastic waste should be clean and uniform. Earlier on one did not care if plastics had toxic components, since they were thrown away anyway (one did not care that the toxicant ended up in the environment). However, recycling of plastics requires that the new products made are not toxic. Also, people sorting the plastics should not be exposed to the toxicants. The need for toxicants in plastics has actually disappeared making large-scale sorting feasible. It can be done more and more automatically - and should be done, if not in China then in the places of origin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: garbage gyres, reuse, sustainability

Happea on ja myrkkyjä ei - miksi kalat silti kuolevat helteen jatkuessa pitkään?

Keskiviikko 8.8.2018 klo 16:45 - Mikko Nikinmaa

Kalojen ruumiinlämpö on sama kuin ympäristön. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen oloissa niiden täytyy pystyä olemaan aktiivisia ruumiinlämmön muuttuessa nollasta yleensä maksimissaan vähän yli kahteenkymmeneen asteeseen tai jos tämä ei ole mahdollista, voitava etsiytyä syvänteisiin, joissa veden lämpötila ei nouse liiaksi. Vaihtolämpöisten kalojen lepohapenkulutus kasvaa lämpötilan noustessa ja voi nousta niin paljon, että vaikka ympäröivä vesi olisi täysin ilmakyllästeistä, kalojen hapenotto ja -kuljetus ei pysty saamaan kudosten käyttöön riittävää määrää happea ja silloin kala kuolee. Itse asiassa kuljetetun hapen maksimimäärä rupeaa vähenemään, kun kalan sietokyvyn rajaa lähestytään. Katja Anttilan johtamat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että nimenomaan sydämen toiminnan häiriöt rajoittavat korkeissa lämpötiloissa kuljetetun hapen määrää, ei niinkään hapen diffuusio kiduksissa vedestä vereen.

Lämpötila, jossa minimihapenkulutus kasvaa yli maksimihapenkuljetuksen, riippuu kalalajista. Antarktiksen kalat kuolevat korkean lämpötilan takia jo alle kymmenessä asteessa. Suomessa elävistä kaloista ainakin nieriä kaipaa alhaisia lämpötiloja: kun kasvatuslämpötila on pitkään yli viisitoista astetta, nieriän kasvatus kärsii merkittävästä kuolleisuudesta. Ensin kuolevat suuret emokalat. Suomalaisista sisävesien kaloista myös ainakin made ja kaikki lohikalat muikku mukaan lukien vaativat sangen kylmää vettä. Vastaavalla tavalla trooppisten vesien kalat voivat huonosti ja rupeavat kuolemaan lämpötilan laskiessa alle kahdenkymmenenviiden asteen.

Suurin syy siihen, että kalojen lämpötilansieto sydämen toimintahäiriöiden vuoksi on rajallinen, johtuu siitä, että valkuaisaineiden täytyy toimia kaikissa kalojen kokemissa lämpötiloissa. Jos vertaamme keskimääräisen suomalaisen kalan kahdenkymmenen asteen lämpötilanvaihtelun sietoa itseemme, meidän pitäisi säilyä hengissä vielä, kun ruumiinlämpömme tipahtaa alle kahteenkymmeneen asteeseen. Kun siitäkin huolimatta, että kalojen valkuaisaineiden (ja sen seurauksena toimintojen) lämpötilavaihtelujen sieto on suurta, ne eivät pysty sietämään mitä tahansa muutoksia. Tämän vuoksi kalalajit ja niiden maantieteellisesti erilliset kannat eroavat toisistaan ennen kaikkea siinä, millä lämpötila-alueella ne pystyvät toimimaan. Kun Suomessa alhaisia lämpötiloja kuitenkin joutuu sietämään, kalojen minimiaineenvaihdunta ylittää maksimihapenkuljetuksen suhteellisen alhaisissa lämpötiloissa - tämä johtunee ennen kaikkea siitä, että verta pumppaavien sydämen valkuaisaineiden tai niiden säätelyproteiinien toiminta rupeaa häiriytymään lämpötilan nousun johdosta. Geneettisesti yhdenmukaisen kannan yksilöiden välisen vaihtelun vuoksi kaikki kalat eivät kuole samassa lämpötilassa.

Ilmaston muutoksen vuoksi tämän kesän kaltaisten helleaaltojen todennäköisyys kasvaa. Tällöin kalakuolemat lisääntyvät. Kun lisäksi uusia paremmin korkeita lämpötiloja sietäviä yksilöitä ei lyhyellä aikavälillä pääse kalakannan lämpötilasietoa parantamaan, kalakannat köyhtyvät tai pahimmillaan häviävät järvistämme, jos ilmastonmuutos pääsee nostamaan veden lämpötilaa vain satojen vuosien aikajänteellä.

Vaikka nyt pahimmat hellejaksot tältä vuodelta alkavat olla takana, tulevina vuosina kalojen elintoimintojen häiriöt veden lämpötilamuutoksien takia todennäköisesti entisestään suurenevat. Niinpä voi sanoa, että Turun yliopiston biologian laitoksella tekemämme työ lämpötilamuutoksien vaikutuksista kalojen elintoimintoihin on maailmanlaajuisesti eturintamassa selvitettäessä, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa kaloihin – minkä kuluva hellekesä on konkreettisesti osoittanut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kalabiologia, ympäristösopeutumat

Vieraslajit - hyvät ja haitalliset

Torstai 11.1.2018 klo 13:26 - Mikko Nikinmaa

Vieraslajeista on tehty ongelma, mutta siinä ei lainkaan mietitä, että ei kyse ole vieraslajeista sinänsä vaan niistä haitallisista eliöistä, jotka leviävät ihnisen toiminnan kautta. Tämän eron tiedostaminen ja ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää. Sanasta vieraslaji on jo tullut kauhukuva, mutta...

Kun syömme perunoita, jotka on kasvatettu Suomessa, nautimme vieraslajin mukuloita. Itse asiassa melkein kaikki viljelykasvimme ovat vieraslajeja - emme voisi syödä pullaa, kotimaisia tomaatteja yms. jos vieraslajeja Suomessa ei hyväksyttäisi. Itse asiassa koko kasvinsuojelu joutuisi kummalliseen valoon, kun niin hyönteismyrkyillä kuin rikkaruohomyrkyillä pyritään usein estämään vieraslajin aiheuttamat haitat vieraslajille. Myös lihansyöjät kärsisivät - niin naudat, siat kuin kanatkin ovat täällä vieraslajeja. Useat lemmikkieläinten ystävätkin järkyttyisivät - kissat, koirat ja hevoset kuuluvat kamalaan vieraslajien joukkoon.

Niin, niin, voivathan vieraslajit olla osa maanviljelyä tai lemmikkieläimien pitoa, mutta ei vieraslajeja saisi tulla luontoon, sanoo lukija edellisen kappaleen jälkeen. Tämä sama ihminen voi kuitenkin ihailla perinnemaisemaa ja olla sitä mieltä, että siilit ovat söpöjä. Suuri osa kauniiden kukkaniittyjen kukista on vieraslajeja. Ne eivät vain leviä yhtä aggressiivisesti kuin lupiinit ja kurtturuusu, jotka usein hävittävät aiemmin paikalla kasvaneita vieraslajeja. Ja sitten se siili - se on levinnyt suurimmaksi osaksi ihmisen levittämänä. Hyvä, että niitä jää auton alle, tulee kamala vieraslaji sitä kautta ainakin vähennetyksi jos ei tuhotuksi. Vielä luonnon vieraslajeja: suurimmalta osalta Etelä-Suomen suuret peurakannat ovat vieraslajia.

Mielestäni ei pitäisikään leimata vieraslajeja haitallisiksi vaan puhua yleisesti haitallisista lajeista. Usein ne ovat ihmisen vahingossa tai tahallaan levittämiä kuten rotat ja lupiinit, mutta usein eivät, vaan ovat joko Suomen alkuperäislajeja tai itsekseen levinneitä tulokaslajeja kuten merimetso, valkoposkihanhi tai liejutaskurapu.

Ja kohta onkin taas aika nauttia vieraslajista - kyllä kahvipullaa taas kaipaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuurimaisema, haitalliset eliöt, kaukokulkeutuminen

Disinfectants in house cleaning and personal care products - not needed and an environmental hazard

Sunnuntai 2.7.2017 klo 18:06 - Mikko Nikinmaa

Disinfectants are extensively used both in cleaning and personal care. They kill unselectively bacteria and molds. A major compound in disinfectants is triclosan, which can nowadays be found in most water bodies in the world. Since it is a very common contaminant of waters, there have been approximately 50 studies about its toxicity to various organisms published in Aquatic Toxicology in 2010's. Apart from being toxic to the target organisms - bacteria, cyanobacteria and other biofilm components including unicellular algae, triclosan is toxic to non-target organisms such as mussels, crustaceans, fish and frogs. What makes the compound worrysome as a pollutant is that effects on non-target species are reported in environmentally realistic concentrations. While all the mechanisms of action of triclosan are not known, at least development in fish and frogs is affected. The compound affects thyroid hormone pathway, which is known to be involved in the development and metamorphosis of frogs.

Since disinfectants are not really needed - healthy communities of micro-organisms are causing no harm - and since environmentally realistic concentrations of triclosan already cause toxic effects, the use  of the compound should be minimized. The benefits are hardly great enough to justify the hazards.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: water pollution, pharmaceuticals and personal care products, triclosan

Kaliningrad waste water treatment plant: ready at last

Sunnuntai 18.6.2017 klo 11:38

Kaliningrad area in the coast of Baltic Sea has been without waste water cleaning until about a week ago (June 2017). The waste of about a million people has been led to the Baltic Sea untreated. Among the present point sources of polluting, especially eutrophicating wastes, the area has recently become the most significant in the Baltic area. (After St. Petersburg waste water treating plants have started full function). Kaliningrad WWTP has been planned and built for the past 40 years, so after it was finally functioning, one can with good reason give a suck of relief.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Baltic Sea, eutrophication, water pollution

An Important Book on Baltic Sea

Tiistai 18.4.2017 klo 15:50 - Mikko Nikinmaa

Just recently Springer published Biological Oceanography of the Baltic Sea., edited by Pauline Snoeijs-Leijonmalm, Hendrik Schubert and Teresa Radziejewska. So if you are interested in what makes the Baltic to what it is, including what presently contaminates it, the book is worth reading. With 686 pages, and a list of prominent scientists as writers of its different chapters, it is the most authoritave work of the biology of the Baltic Sea published in many decades.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oceanography, pollution, eutrophication