Petovihaa

Torstai 7.3.2024 klo 18.21

Kun olin pikkupoika 1960-luvun alussa, yksi susi oli erehtynyt tulemaan meren jäätä pitkin Virolahdelle. Kun se huomattiin, kunnan miesväki järjesti susijahdin. Lähes sata miestä kulutti työviikon suden jahtaamiseen. Eikä sitä onneksi saatu ammutuksi, vaan lopuksi susi jolkutti takaisin Neuvostoliittoon meren jäätä pitkin. Mietin jo tuolloin, seitsenvuotiaana, että mahtoi petoviha olla voimakasta, kun yhtä sutta sata miestä viikon jahtaa. Kun perusteena sille, että sudet täytyy pitää poissa, olivat niiden tappamat kotieläimet, niin ajattelin, että suden pitäisi tappaa aika monta lammasta, jotta susijahti olisi taloudellisesti järkevää.

Suden kaatamisesta maksettiin tuolloin tapporahaa, samoin oli ilveksen laita. Paikallisessa urheiluliikkeessä kuuntelin kerran miesporukan keskustelevan siitä, kuinka ilveksistä pitäisi päästä eroon, jotta hirvikanta säilyisi. Ilves hirven tappajana – älkää naurattako.

Nämä muistot nousivat mieleeni, kun olen kuunnellut metsästäjäpiirien ja useiden muidenkin ihmisten puheita suurpedoista 2020-luvun Suomessa. Kannanhoidollisen metsästyksen rajoittaminen uhkaa kotieläimiä ja lapsia. Petoeläinkannat ovat liian suuria, eihän lapsia enää uskalla päästää maaseudulla kouluun. Petoeläinviha ja -pelko eivät taida missään olla niin vahvoja kuin Suomessa. Näin on, vaikka suomalaiset sanovat olevansa niin luonnonläheistä kansaa. Ilvekset ovat tuskin koskaan uhanneet ihmistä. Viimeinen suden tappama lapsikin kuoli yli sata vuotta  sitten

Tosihan tietysti on, että petoeläinkannat ovat viime vuosina suurentuneet. Mutta näin on tapahtunut ennen kaikkea niillä alueilla, joilla peurakannat ovat kasvaneet voimakkaasti. Ja peurat ovat niin susien kuin ilvestenkin parasta ruokaa. Peurakantojen kasvu johtuu suureksi osaksi siitä, että ”riistanhoito” on istuttanut ja ruokkinut niitä, minkä jälkeen lisääntyminen on ollut tehokasta. Sen jälkeen metsästäjät eivät ole tappaneet niitä tarpeeksi kantojen kasvun estämiseksi, mistä johtuen petoja on tullut lisää. Kannanhoidollisen metsästyksen tulisikin kohdistua petojen sijasta peuroihin. Peurakantojen pienentyessä myös susien ja ilvesten määrä lähtisi myös laskuun. 

Lyhyt Simpunpäästöoppi 13

Torstai 21.12.2023 klo 19.34 - Mikko Nikinmaa

13

Isän verkot olivat melko suurisilmäisiä – isojen kalojen pyydystykseen. Oli meillä yksi pienisilmäinenkin verkko, joka laskettiin matalaan veteen, kun haluttiin täkykaloja pitkäsiimaan. Salakoita, pieniä särkiä ja kolmipiikkejä tuli silloin saaliiksi. Ne ja madot laitettiin sitten pitkänsiiman koukkuihin. Pitkänsiiman tärkein saalis oli ankerias. Savuankerias oli suurta herkkua, kun kalan ensin sai hengiltä. Se olikin vaikeaa. Ankerias kun sai ihonsa kautta riittävästi happea pysyäkseen hengissä tuntitolkulla. Niinpä ne tapettiin laittamalla ämpäriin karkeaa suolaa, jolloin eläinten suolatasapaino häiriintyi niin, että otukset kuolivat. Samalla kalat tulivat sopivan suolaisiksi savustusta varten. Näin ankeriaat siis tapettiin 50 vuotta sitten. En tiedä, miten tappaminen tehdään nykyisin, kun eläinten kärsimyksistä kannetaan huolta aivan toisella tavoin kuin silloin. Itse asiassa kaikki kalastushan on saaliille äärimmäisen rasittavaa ja kipuakin tuottavaa. Ajatelkaapa ongintaa. Ensin työnnetään mato koukkuun ja sitten tällä herkkupalalla houkutellaan kalat syömään – ja nappaamaan koukkuun niin etteivät pääse irti. Perhokalastuksessa syötistä tehdään saaliiksi sopivan hyönteisen näköisiä, paitsi että perhossa on koukku. Virvelöinnin, pilkkimisen ja uistelun vieheissä pyritään maksimoimaan kaikkia niitä piirteitä, jotka saavat petokalojen saalistusvietin heräämään. Ja sitten kun ne nappaavat vieheeseen, tarttuvat koukut suupieleen. Verkot ovat niin näkymättömiä vedessä kuin mahdollista. Kun kala ui eikä huomaa verkkoa, se jää kiinni. Yleensä sen jälkeen mitä enemmin kala riuhtoo verkkoa, sitä tiukemmin se sotkeutuu. Rysät ja katiskat laitetaan kalojen kulkureiteille. Niihin pääsee helposti sisään, mutta ulos pääsy on jokseenkin mahdotonta. Nuotat ja troolit taas vedetään kalaparvien takaa. Kunnon troolareissa on nykyisin kaikuluotaimet, joilla näkee kalaparvien paikat ja trooli vedetään niiden kautta. Kaikissa pyyntimuodoissa kalat sätkivät kalastusveneessä vaihtelevan pituisen ajan. Jos kalat pyydetään yksitellen, ne tapetaan nopeasti, mutta silakkatroolin sadoista kalakiloista – eli tuhansista kaloista – ei eläinten lopetusta mitenkään voi tehdä kovin nopeasti.

Niinpä. Jos miettii voiko mitenkään kalastaa aiheuttamatta kärsimystä ja kipua, vastaus on ei. Toisaalta voi miettiä, tuottaako hylkeiden tai karhujen kalanpyydystys vähemmän kipua kaloille. Vastaus siihenkin on ei. Varmaan kaikki ovat nähneet luontofilmejä, joissa lohi sätkii vielä, kun karhu syö sitä. Niin, ajattelee tässä kasvissyöjälukija. Kaikkien pitäisi ruveta kasvissyöjiksi. No, kasvitkin kommunikoivat toisten kasvien kanssa ja ovat tuntevia olioita, jotka aistivat, milloin niitä vahingoitetaan. Ne vain eivät viesti äänellä vaan spesifisten kemikaalien avulla. Ja sitten voi asettaa eettisen kysymyksen: onko vähemmän eettistä syödä eläintä, joka elää vain muita olioita syöden, kuin tuntevia kasveja, jotka saavat tarvitsemansa energian auringonvalosta ja tekevät tarvitsemansa biomassan epäorgaanisista yhdisteistä pääosin yhteyttämällä hiilidioksidin ja veden sokereiksi?

Elinvoimainen maaseutu ja Keskustapuolue - nykytilanteessa mahdoton yhtälö

Tiistai 5.12.2023 klo 11.25 - Mikko Nikinmaa

Nuorempana äänestin Keskustapuoluetta, kun kuvittelin, että maaseudun ylläpidossa tärkeätä olisi myös luonto. Kuinka väärässä olinkaan! Kaikissa kannanotoissa vuosikymmenien varrella on osoittautunut, että Keskustapuolueen mielestä ympäristö on vain taloudellisen toiminnan mahdollistava tekijä. Ja vielä niin, että kun toimitaan kuten aina ennenkin – tehomaataloutta ja puupeltoja ylläpitäen – maaseutu pysyy parhaiten elinvoimaisena. Kaikki viimeaikaiset tutkimustulokset, joiden mukaan tehomaatalouden ja puupeltojen aiheuttamat ongelmat ovat paljon suurempia kuin niistä saatavat hyödyt, on leimattu viherpiipertäjien valheiksi. Koko ympäristönsuojelu on kunnon keskustalaisten piirissä leimattu kaupunkilaisten harrastukseksi. He kun eivät ymmärrä maaseudusta ja sen elossa pitämisestä yhtään mitään.

Tämän takia en ollutkaan yhtään yllättynyt, kun sain lehdestä lukea, kuinka Keskustapuolue ajaa karhun, suden ja ilveksen metsästyksen sallimista. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, suurpetojen tiukka rauhoitus pitäisi purkaa ja sijoittaa ne metsästyslakiin, jolloin niiden tappaminen olisi helpommin sallittavissa kuin nykytilanteessa. Viime aikoinahan otsikkoihin on noussut erityisesti ilves, jonka kannat ovat selvästi kasvaneet. Tähän on syynä erityisesti peurakantojen räjähdysmäinen kasvu, mitä ne metsästäjäpiirit, jotka nyt ovat voimakkaasti ajamassa ilveksen ”kannanhoidollista” tappamista, eivät ole estäneet. Itse asiassa on varsin todennäköistä, että myös susikannat hyötyvät suuresti peurakantojen kasvusta. Siispä suurin ilveksen ja suden kannanhoidollinen toimenpide olisi peuranmetsästyksen huomattava lisääminen. Tämä olisi mielestäni metsästyspiirien velvollisuus: hehän ovat tuoneet yhden räjähdysmäisesti lisääntyneistä peuralajeista maahan ja vieläkin harrastavat peurojen talviruokintaa.

Kun melkein kaikki Keskustapuoluetta käsittelevät uutiset ovat luontovihamielisiä, ei ole ihme että minäkin, entinen maalaispoika, nykyisin kannatan mitä muuta puoluetta tahansa. Maaseudun säilyttäminen elinvoimaisena edellyttää muutoksia, jotka tuntuvat olevan täysin mahdottomia 50 vuoden takaiseen tilanteeseen jämähtäneelle puolueelle.

Voiko ilveksen metsästystä perustella? No ei!

Sunnuntai 15.10.2023 klo 18.43 - Mikko Nikinmaa

Ilves on pienehkö kissapeto, jonka ei tiedetä koskaan hyökänneen ihmisen kimppuun. Se ei muodosta laumoja eikä juurikaan saalista enempää kuin ravinnokseen tarvitsee. Täten, jos se sattuukin tappamaan lampaan, koko lammaslauma ei tule tapetuksi, vaan yksittäinen eläin. Ilves on kyllä tappanut ulkona liikkuvia kissoja, mutta eiköhän tämäkin ole luonnonhoitoa, kun kissat ovat suurin pikkulintujen tappaja maapallolla. Vuosittain miljardeja lintuja kuolee kissojen kynsissä. Kotikissalla ei ole mitään oikeutta liikkua ulkona vapaana ja vartioimattomana. Tällä hetkellä ilveskanta Suomessa voi sangen hyvin. Suurin syy siihen on se, että yksi ilveksen saaliseläinryhmistä, pienet kauriit, on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Kauriit, joista valkohäntäpeura on metsästäjien istuttama vieraslaji, aiheuttavat suuren joukon kolareita, tuhoavat vihannesviljelyitä ja ovat borrelioosia ja aivokuumetta aiheuttavien punkkien isäntiä. Kaiken kaikkiaan ilvekset tekevät merkittävää ja taloudellisesti hyödyllistä työtä tappamalla peuroja. Pitämällä peurakantoja edes vähän kurissa ne tekevät työtä, jonka metsästäjät ovat laiminlyöneet.

Ilves on lain mukaan rauhoitettu eläin. Tämän vuoksi sen saa tappaa vain poikkeusluvalla. Maa- ja Metsätalousministeriön alainen Suomen Riistakeskus on nyt antanut luvan 300 ilveksen tappamiseen ”kannanhoidollisista” syistä. Tämä on 10-15 % koko Suomen ilveskannasta. Ja vähentää kaikkia yllä esitettyjä ilveksen tekemiä luonnonhoitotoimia. Järkyttävintä siinä on, että jotkut metsästysseurat ruokkivat edelleen peuroja, vaikka niiden kannat ovat nousseet kestämättömiksi ja niitä ei metsästetä tarpeeksi. Ilvekset tekisivät niin, mutteivat metsästäjät, jotka mieluummin tappavat ilveksiä. Kun metsästäjät perustelevat harrastustaan, he sanovat olevansa luonnon ystäviä, joille on tärkeätä luonnossa liikkuminen, ei saalis. Jos näin on, niin hehän voisivat mennä metsään ja yrittää valokuvata ilveksiä. Se voisi olla hankalampaa kuin ilveksien ampuminen. Suomessa jopa metsästäjät kauhistelevat sitä, että Afrikkaan järjestetään metsästyssafareita harvinaisten suurnisäkkäiden tappamiseksi. Mutta mitä muuta ilvesjahti on kuin palkintometsästystä?

Mitä muuten ilveksen metsästyksen poikkeuslupien antaminen tekee Suomen Riistakeskuksella? Ilveshän on rauhoitettu eläin, joka ei ole riistaeläin. Eivätkö kaikki sitä koskevat päätökset kuuluisi Ympäristöministeriön tehtäviksi? Vai kuuluuko asia joidenkin tahojen poliittiseen mandaattiin? Vähän siihen suuntaan viittaa ”kannanhoidollinen ilveksen metsästys”. Minusta se on yhtä todenmukainen kuin ”metsänhoito avohakkuilla”.

Sekä ilmastoahdistus että ilmastonmuutoskielteisyys haittaavat ilmastonmuutoksen torjuntaa

Perjantai 18.8.2023 klo 18.44 - Mikko Nikinmaa

Kun eräille tahoille ilmastomuutoksesta saarnaaminen on tullut päätehtäväksi, on joutunut miettimään, mitä ilmastomuutossaarnoilla saa aikaan. Vastaus on, eipä juuri mitään. Kun tuomiopäivän profeetat julistavat, että kuljemme tuhoa kohti, niin ihmiset miettivät mielessään, että käynpä nyt Kreikassa, kun siellä vielä voi käydä ennen kuin tulee liian kuuma. Jotkut ihmiset sulkevat korvansa kokonaan moisilta saarnoilta ja elävät elämäänsä kuin ennenkin bensan hinnan korkeutta valittaen – se on vihervasemmiston syytä.

Yhtä lailla ilmastonmuutoksen kieltäjät saavat vain suurta vahinkoa aikaan. Yhden kylmän kevään sanotaan osoittavan, ettei muutosta olekaan. Koko ilmastonmuutos on vihervasemmiston haihattelua tarkoituksena estää yhteiskunnan toiminta entiseen tapaan.

Kummankaan ääripään mieleen ei juolahda, että ilmastonmuutos on toki tosiasia, mutta että meillä on sekä tekniset että taloudelliset keinot pysäyttää muutos. Tämä edellyttää kuitenkin uudenlaista ajattelua, joka unohtaa niin kansallisvaltiot kuin taloustieteen jatkuvan kasvun aksiooman. Meidän täytyy ruveta tajuamaan, että me kaikki ihmiset elämme rajallisella pallolla, missä Suomessa tehdyt päätökset vaikuttavat Naurusaarilla ja Nigerian väestönkasvulla on merkitystä Miehikkälässä. Ja toisin kuin ilmastonmuutoksen vastustajat sanovat, Suomi ei ole niin pieni. Me olemme vähäväkinen, mutta kulutustottumuksemme ovat sellaisia, että hiilijalanjälkemme on suunnilleen sama kuin 100 miljoonan afrikkalaisen.

Tarvittavista muutoksista jotkut maksavat, toiset ovat taloudellisesti kannattavia – jos ilmastopolitiikkamme on kunnianhimoista. Tästä ovat esimerkkinä lukuisat ulkomaisten yritysten investointiaikeet Suomeen. Jos täällä otetaan lähtökohdaksi se, että katsotaan, mitä muualla tehdään ja toimitaan vasta sitten, investointeja ei ole enää tulossa ja muutumme nopeasti EU:n nettomaksajasta nettosaajaksi. Ehkä se onkin Perussuomalaisten päämäärä; EU:n budjettiin laitettu raha on väärin, vaikka se, että Suomi on nettomaksaja, osoittaa meidän olevan hyvinvoiva (jotka ovat hyötyneet useita kymmeniä miljardeja EU:sta).

EU on toiminut ja voi toimia jatkossakin ilmastotoimien edeltä kävijänä. EU kun on taloudellinen jättiläinen, jonka päätöksiä eivät edes Kiina ja Yhdysvallat voi jättää huomiotta. Kun Euroopassa päädytään johonkin ratkaisuun, myös niiden on toimittava samoin.

Ilmastobarometrin tulokset ovat synkkää luettavaa

Maanantai 27.2.2023 klo 14.53 - Mikko Nikinmaa

Suomalaisten huoli ilmastonmuutoksesta näyttää vähentyneen. Ilmastonmuutoksen merkitystä hallitusohjelmassa voi vähentää. Puhuminen maankäyttösektorin muuttumisesta hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi on turhaa vihervassareiden höpinää. Suomi on pieni ja siksi suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä globaalin ilmastomuutoksen torjunnassa. Niin, jokseenkin kaikki ilmastobarometriin annetut vastaukset osoittavat ihmisten huolen ilmastonmuutoksesta vähentyneen. Ja kun ihmiset eivät näe ilmastonmuutosta yhtä tärkeänä kuin aiemmin, sen merkitys eduskuntavaaleissa vähenee.

Mutta huolimatta ilmastobarometriin vastanneiden ihmisten mielipiteistä, ilmastonmuutos etenee. Kauas etelään ulottuneet pakkasaallotkin ovat osoitus tästä. Säätilaa voimakkaasti määräävät suihkuvirtaukset näyttävät mutkittelevan aiempaa enemmän ja mutkittelua ei voi ennustaa. Virtausten mutkien johdosta Grönlannissa voi olla paljon tavanomaista lämpimämpää ja Kaliforniassa kylmempää.

On tietysti totta, että yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat pieniä, mutta kun keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna ja kun Suomen hiilijalanjälki on samaa tasoa kuin 100 000 000 asukkaan afrikkalaisen valtion, tehtävissä olisi paljonkin eivätkä vaikutukset olisi maailmanlaajuisestikaan mitättömiä. Lisäksi merkityksellistä on maassa vallitseva mielipideilmasto. Jos se on sopiva, voidaan vaatia tiukkojakin ilmastotoimia, jotka toteutetaan. Ja Ruotsin esimerkki osoittaa, että ainakin puoleen päästään ilman elämisen helppouteen vaikuttavia uhrauksia.

Suuressa mittakaavassa talous ja ilmastotoimet sekä valtion velkaantuminen ja ilmastotoimet on tavallisesti esitetty vastakkaisiksi. Mutta onko näin tai tarvitseeko olla näin? Suomen valtionvelan sopeuttamistarpeen on kaikkiaan arveltu olevan 6-10 miljardia euroa. Sopeuttamisen on ajateltu menevän ainakin kahden vaalikauden yli, jolloin sopeutustarve on 3-5 miljardia euroa ensi vaalikaudella. Suurin osa sopeutuksesta olisi mahdollista toteuttaa poistamalla fossiilisien polttoaineiden käytölle annettu suora tai epäsuora valtion tuki, 2-3 miljardia euroa vuodessa. Useat kansantaloustieteilijätkin ovat todenneet tämänhetkisen tukipolitiikan olevan yhteiskunnan kehitystä näivettävän. Mikäli energian käyttöä jatkossakin tuettaisiin, voisi siinä vaatia uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan. Kun rekka ja laivakuljetuksissa tämä ei vielä ole mahdollista, tuen tuleva saaminen nopeuttaisi vetytalouden kehittymistä ja siirtymistä siihen. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta muutos olisi huima, valtionvelkaa saataisiin sopeutetuksi radikaalisti ja Suomen talouteen tulisi yksi tulevaisuuden innovaatioihin perustuva palkki lisää, vain muuttamalla tukipolitiikkaa menneisyydestä tulevaisuuteen katsovaksi.

Tämänkaltaiseen tulevaisuuteen katsomiseen ilmastobarometrin trendit eivät tuo intoa. Siksi tulokset ovat synkkiä. Ihmisten mielipiteisiin pitäisi pystyä vaikuttamaan. Varsinkin kun ilmastonmuutoksen lisäksi luontokato on ruvennut nousemaan oireeksi maapallon varsinaisesta sairaudesta, resurssien ylikäytöstä.

Perussuomalaisten teesit rapauttaisivat hyvinvointivaltion ja ympäristön tilan

Lauantai 11.2.2023 klo 14.28 - Mikko Nikinmaa

Kehitysapu pois, maahanmuutto pois, tukia lapsien saamiseen. Näinkö Suomen hyvinvointivaltiota voidaan kehittää? Kun perussuomalaiset ovat käynnistäneet vaalityönsä, ylläolevat teemat ovat keskiössä. Lisäksi ei tulisi syytää rahaa EU:hun ja joutavanpäiväisiin ilmastotoimiin, kun ne ovat alueita, jotka eivät lisää suomalaisten hyvinvointia. Jaa…alla perustelen, miksi kaikki edellä mainitut teemat ovat sekä hyvinvointivaltiolle että ympäristölle kohtalokkaita.

Aloitan lapsien määrästä. Jos tilastoja katsoo, niistä näkyy selvästi, että syntyvyys keskitasoa korkeammissa tuloluokissa on alhaisempi kuin keskitasoa alemmissa. Absoluuttisesti köyhimpien vanhempien lapsimäärä (pienituloisin 5 %) laskee suunnilleen samalle tasolle kuin suurituloisimman kymmenyksen. Tämä ei ole lainkaan yllättävää. Kaikista kansainvälisistä selvityksistä on käynyt ilmeiseksi, että hyvinvoinnin kasvu ja naisten koulutuksen parantuminen vähentävät lapsien määrää. Naisista tulee muutakin kuin synnytyskoneita. Mutta jos lähdetään siitä, ettei lapsia hankita rahanpuutteen takia, ”synnytystuen” antaminen vaikuttaisi lapsien määrään vain mitättömästi, koska lapsimäärä on pienin niiden joukossa, jotka tukea eivät missään tapauksessa tarvitse. Sitä paitsi, minusta on eettisestikin vastenmielistä, että lapsien hankkiminen kytkettäisiin rahalliseen maksuun. On kuitenkin kaksi ihmisryhmää, joissa vähätuloisuus ja suuri lapsimäärä liittyvät toisiinsa: yksinhuoltajaäidit ja ulkomaalaistaustaiset vanhemmat. Jotta näissä ryhmissä kasvavat lapset eivät syrjäytyisi, vaan heistä tulisi yhteiskunnan toiminnalle tuloa tuottavia kansalaisia, olisi sosiaalietuuksien keinoin heidän elämäänsä tuettava.

Ympäristön kannalta maapallon väestön pitäisi vähetä. Kun maapallolla on alueita, joissa väestö kasvaa ja toisia (kuten Suomi), joissa väestö pienenee, tulisi väestön tasapainottamiseksi maahanmuuttoa maihin, joissa väestö pienenee, lisätä maista, joissa väestö kasvaa. Tällöin käy melkein väistämättä aluksi niin, että perheiden suuren koon vuoksi ne tarvitsevat lapsiperheille kuuluvia sosiaalietuja. Tämä vaihe kestää kuitenkin vain 10-15 vuotta, minkä jälkeen kasvavat lapset siirtyvät työmarkkinoille. Suurin este sujuvaan siirtymiseen työelämään on, että rasismi on Suomessa voimissaan: poikkeavan näköistä hyvääkään työntekijää ei helposti hyväksytä. Ja lisäksi, missä on perussuomalaisten inhimillisyys: kun katselee kuvia Syyriasta tai Afrikan Sarvesta ja näkee nälkäkuoleman partaalla riutuvan lapsen, ei voi kuin ihmetellä kovaa maahantulovastustusta. Saisihan lapsi vähimmilläänkin elämisen mahdollisuuden täällä.

Yksi suurimmista ongelmista maahanmuutossa on, että erilaisten pakolaisten, jotka ovat paenneet sotaa, nälkää tai katastrofeja, keskuudessa rikollisuus näyttää olevan paljon korkeampaa kuin Suomen kantaväestössä. Tähän on kaksi pääasiallista syytä, joista voimme vaikuttaa toiseen. Pystymme, jos haluamme, kotouttamaan ulkomaalaiset. Kotouttaminen tarkoittaa, että he tuntevat olevansa tervetulleita, pääsevät tekemään töitä ja käymään koulua. Kotouttaminen on mahdollista, minkä osoittaa se, että pienillä paikkakunnilla, joissa kaikki tuntevat toisensa, maahanmuuttajat pystyvät integroitumaan yhteiskuntaan paremmin kuin suurilla. Muukalaiskielteinen ilmapiiri, jota perussuomalaiset luovat, vaikeuttaa kotoutumista. Toiseen syyhyn, joka vaikuttaa rikollisuuteenkin, emme pysty vaikuttamaan. Kun pakolaiset ovat joutuneet kokemaan sotaa, puutetta ja usein viranomaisten mielivaltaa sekä ovat kulkeneet ihmissalakuljettajien täpötäysissä veneissä yli Välimeren, useiden mieli on särkynyt niin, että he eivät usko kunnollisen elämän enää olevan mahdollista ja viranomaisten olevan luotettavia. Tämän kaltaisissa tapauksissa olisi ilman muuta parasta, että elinoloja pakolaisten lähtöpaikoissa pystyttäisiin parantamaan niin, ettei lähtö enää olisi tarpeen. Mutta miten tämä tehdään, jos kehitysapua vähennetään tai se lopetetaan kokonaan?

Maapallon ympäristön ja Suomen väestön riittävyyden kannalta maahanmuuton ja elinolojen parantamisen potentiaalisilla lähtöpaikoilla tulisi toimia yhdessä. Jos toimissa onnistutaan, se vähentää laitonta maahanmuuttoa sekä poliisi- ja rajavartiolaitoksen määrärahatarvetta. Lisäksi sillä toteutettaisiin kestävää kehitystä. Siispä Suomen talouden tilanteen parantamiseksi pitäisi kehitysapua lisätä.

Perussuomalaisten kannattajien mielipiteiden mukaan ilmastonmuutosta ja ympäristön laadun heikkenemistä ei ole tapahtumassa, joten niihin varautumiseen laitetut rahat ovat silkkaa tuhlausta. Suomen ilmastotoimet ovat heidän mukaansa turhan kunnianhimoisia. Tämä suhtautuminen unohtaa tosiasian, että Suomi on osa maapalloa ja kaikki muutokset ilmastossa koskevat myös meitä. Lisäksi Suomen talouden kannalta olisi edullista, jos olisimme edelläkävijöitä. Jokseenkin kaikkialla teollinen toiminta pyrkii ilmastoystävälliseen tuotantoon. Tämän ansiosta ne, jotka toimivat alan edelläkävijöinä, saavat tuotteilleen ja tekniikoilleen uusia markkinoita. Sen sijaan ne, jotka pitäytyvät vanhoissa keinoissa muka säästöjä saadakseen, menettävät markkinoita koko ajan. Samalla kutistuvat myös mahdollisuudet ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa – tätäkö perussuomalaiset haluavat? On myös muistettava, että Suomen viisi miljoonaa asukasta aiheuttavat yhtä suuren hiilijalanjäljen kuin suunnilleen sata miljoonaa afrikkalaista. Näin ollen Suomessa tehtävien päästövähennysten merkitys on suunnilleen yhtä suuri kuin suurimpien Afrikan maiden.

Ja lopuksi EU-vastaisuus. Ympäristötoimissa Euroopan Unioni on maapallon ylivoimainen edelläkävijä. Kun sen taloudellinen merkitys on kokonaisuutena maailman suurin, EU:n merkitys ilmasto- ja ympäristötoimien vaatijana on useimmiten riittävä siihen, että EU:n ehdotukset ovat tärkeässä asemassa maailmanlaajuisia standardeja laadittaessa. Jos Suomi olisi yksin eikä osana suurta yhteisöä, puheillamme olisi tuskin mitään merkitystä. Lisäksi pieni Suomi elää viennistä, josta suurin osa menee EU:n alueelle. Kun alueella on sisämarkkinat ja yhteiset ympäristösäännöt, on kauppa muun Euroopan kanssa suunnilleen samanlaista kuin lähikaupassa käynti.

Niin, kaikki perussuomalaisten esittämät teesit hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi itse asiassa rapauttavat sitä. Ne rapauttavat sekä yhteiskunnan että ympäristön tilan. Perussuomalaisille kuten muillekin populisteille on tyypillistä halu palata menneeseen aikaan, jolloin kaikki oli paremmin kuin nyt. Mutta aika kultaa muistot: lapsuuden kesäkuut olivat aina aurinkoisia ja lämpimiä, vaikka mittausten mukaan ne olivat sateisempia ja kylmempiä kuin nykyiset.

Hyönteismyrkyt ja mehiläiset

Tiistai 31.1.2023 klo 18.35 - Mikko Nikinmaa

Noin kolme neljännestä syömästämme kasviravinnosta saadaan hyönteispölytyksen ansiosta. Tämän tosiasian vuoksi on sangen merkillistä, että nimenomaan Suomessa maanviljelijöiden lobbausryhmät ovat voimakkaasti vastustaneet yhden hyönteismyrkkyryhmän, neonikotinoidien kieltoa. Suomessa kehutaan aina, kuinka täällä tuotetut kasvit ovat myrkkyvapaita, mutta EU:n maista Suomessa on haettu ja saatu toiseksi eniten erivapauksia neonikotinoiden käytölle. Tämä on sallittu tähän asti, mutta vuodesta 2024 alkaen EU on asettanut täyskiellon näille myrkyille.

Hyönteis- ja muiden tuholaismyrkkyjen tutkimus on jakautunut. Toisaalta tutkimusta tekevät kokonaan kemianteollisuudesta riippumattomat tahot. Heidän tekemissään tutkimuksissa on usein nähty hyönteismyrkkyjen aiheuttamia vaikutuksia luonnonoloissa. Toisaalta tutkijoilla on tiiviit yhteydet kemianteollisuuteen. Suurilla yhtiöillä on useita tutkijoita palkkalistoillaan. Näiden tahojen tärkein julkaisukanava on Pesticide Biochemistry and Physiology. Tuossa lehdessä julkaistu materiaali on useimmiten paljon positiivisempi tuholaismyrkkyjen suhteen kuin muiden lehtien.

Eräs merkittävimmistä ongelmista hyönteismyrkkyjen suhteen on se, että melkein kaikki pölyttäjät ovat hyönteisiä. Toistaiseksi ei ole keksitty myrkkyä, joka vaikuttaisi tuhohyönteisiin muttei pölyttäjiin. Paremminkin on päinvastoin: useimmat hyönteismyrkyt vaikuttavat hermoston viestinvälitykseen, mikä on erityisen kehittynyttä esimerkiksi mehiläisillä ja kimalaisilla. Tämän vuoksi myrkkyjen vaikutukset niihin ovat suurempia kuin useimpiin tuhohyönteisiin. Osa hyönteismyrkyistä on sangen pysyviä, minkä vuoksi peitatut (hyönteismyrkyllä käsitellyt) siemenet voivat aiheuttaa ongelmia vielä, kun siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi (erityisesti öljykasvit rypsi ja rapsi).

Kun aikaisemmin oli riittävä määrä alueita, jotka olivat täysin käsittelemättömiä, hyönteiskannat säilyivät ennallaan. Viime vuosien aikana tällaisten pakopaikkojen osuus ei enää ole ollut riittävä, minkä takia Euroopan hyönteiskannat ovat pienentyneet noin 15 %. Tämän takia jokainen toimi, mikä vähentää haitallisten hyönteismyrkkyjen käyttöä, on välttämätön ruuantuotannon kannalta. Siksi EU päätöksestä on syytä riemuita – erityisesti maanviljelijän.

Aja hiljaa isi nyt vain...

Tiistai 21.6.2022 klo 15.16 - Mikko Nikinmaa

Paluu muisteloihin, kun kaikilla oli kuplavolkkari ja suosittu lapsen laulama laulu kehotti isää ajamaan töihin hiljaa ”niin sitten illalla leikitään”. Tuo aika oli 1960-lukua, jolloin maapallolla oli ihmisiä kolmisen miljardia ja autoja Suomessa 500 000, kun niitä nyt on vajaat kolme miljoonaa. Silloisella kulutustasolla ja ihmismäärällä maapallo olisi hyvin riittänyt ihmiskunnan vuotuiseen kulutukseen eikä ilmaston muutoskaan olisi huolena. Paluu vanhoihin hyviin aikoihinhan on kaikkien populistien haave. Siinä vain unohdetaan, että ihmisten määrä maapallolla on melkein kolminkertaistunut, keskimääräinen kulutustaso moninkertaistunut ja kuilu köyhien ja rikkaiden maapallon alueiden välillä suurentunut huimasti: kun 1970 maapallon köyhimmän ja rikkaimman 25 %:n BKT:n ero oli 10-kertainen, 2010 se oli yli 20-kertainen. Jos voisimme palata vanhoihin hyviin aikoihin 1960-luvulla niin, että kaikki silloiset demografian ja talouden tunnusluvut olisivat voimassa, kaikki ympäristön tilasta huolestuneet hyppisivät riemusta.

Mutta tekstini otsikko ei johtunut halusta palata menneeseen, vaan siitä, mitä voitaisiin tehdä nyt. Bensiinin hintahan on viime syksystä noussut huimasti. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen, ja kaikille ilmiselvä, on se, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan venäläisen öljyn osto Euroopassa on lähes loppunut ja kun yksi suurimmista öljyn myyjistä on pois markkinoilta, markkinoilla olevan öljyn määrä vähenee ja hinta nousee. Öljy-yhtiöt ovatkin viime kuukausina tehneet ennätysmäisiä voittoja, Ukrainan sodan ansiosta. Toinen syy on se, että öljyn tuottajat ovat tietysti huomanneet, että öljytuloja saa enää vain vähän aikaa, kun fossiilisista polttoaineista luovutaan. Niinpä ne maksimoivat voittonsa niin kauan kuin öljytuotteilla on menekkiä.

Lämpötilat ovat eri puolilla maapalloa nousseet nopeammin ja korkeammalle kuin on ennustettu. Onkin melko varmaa, ettei lämpötilan nousua pystytä rajoittamaan Pariisin ilmastosopimuksessa toivottuun 1.5 asteeseen. Kuitenkin kaikki toimet, jotka tehdään lämpötilan nousun rajoittamiseksi vähentävät muutoksen suuruutta ja siten haitallisia vaikutuksia luontoon ja ihmiseen. Sen sijaan, että voivotellaan bensiinin hinnan nousua ja vaaditaan hinnan laskua, jotta käytetyn polttoaineen määrä voisi säilyä ennallaan, voitaisiinkin hyväksyä se, että hinnan nousun takia autoa käytetään vähemmin. Tällöinhän öljyn kokonaiskulutus vähenee ja sen myötä hiilidioksidipäästöt.

Polttoaineen kokonaiskulutusta vähentäisi tehokkaasti myös ajonopeuden lasku. Kun 1970-luvulla oli öljykriisi, määrättiin kattonopeus. Se vähensi polttoaineen kokonaiskulutusta selvästi. Tekemällä samanlainen määräys nyt, esimerkiksi määräämällä 80 km/h kattonopeus, bensiininkulutus vähenisi noin 15 % nykyisestä. Tämä vähentäisi sekä bensiinin hinnannousun vaikutusta kulkukustannuksiin että hiilidioksidipäästöjä. Ja ainut haitta olisi se, että matkaan kuluisi nykyistä hieman pidempi aika. Mutta sen verran epämukavuutta kai voisi odottaa ihmisten hyväksyvän ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Putinin hyökkäys Ukrainaan ja öljyn hinnannousu - sysäys vihreään siirtymään

Keskiviikko 16.3.2022 klo 16.10 - Mikko Nikinmaa

Putinin Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut karmealla tavalla, miten haavoittuva fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuva yhteiskunta on. Venäjä on ollut tärkein Euroopan käyttämän maakaasun lähde ja yksi tärkeimmistä öljyn viejistä maapallolla. Jos rupeaa miettimään öljynviejämaita, eipä joukossa ole monta, jotka olisivat stabiileja yhteiskuntia ilman konfliktien uhkaa lähialueilla: Iran, Irak, Saudi-Arabia, Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Venezuela, Nigeria. Pelkästään tästä syystä, energian saannin varmistamiseksi riippumatta kriiseistä eri puolilla maapalloa, öljyn käytöstä olisi päästävä eroon. Tämä on vihdoin tiedostettu Euroopan Yhteisön maissa, joista useat ovat olleet ällistyttävän sinisilmäisiä Venäjän kaasu- ja öljytuonnin suhteen. Kun Putinin järjestämä kriisi tuli nyt samaan aikaan, kun EU:n ilmastorahaston käyttökohteita suunnitellaan, energiaomavaraisuuden lisäys ja ilmastotoimet käyvät käsi kädessä. Jos mikä on kotimaista, se on tuuli, aurinko, vuorovesi, aallot ym. Kun sähkö tuotetaan näillä, riippuvuus Venäjästä ja fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee.

Putinin sota on suurin syyllinen myös bensiinin ja dieselöljyn jyrkkään hinnannousuun. Vaikka lyhyellä aikavälillä on hyväksyttävä, että niiden käyttöä tuetaan esim. verotusta ja sitä kautta hintoja laskemalla, tämä ei voi olla pitkän tähtäyksen ohjelma. Paremminkin öljyn hinnan suuren vaihtelun tulisi kiihdyttää muutosta pois bensiinin ja dieselöljyn käytöstä. Vihreän vedyn tuotantoa ja lisääntyvää käyttöä kuorma-auto- ja laivaliikenteessä tulisi edistää. Toinen tärkeä asia olisi siirtää tavaraliikennettä rekoista rautateille, mikä vähentäisi fossiilisten polttoaineiden kulutuksen lisäksi teiden kulumista ja mikromuovien leviämistä (renkaista vapautuva mikromuovi aiheuttaa lähes puolet ympäristön mikromuovikuormasta). Jos vain rautatieasemilta kulutuspaikalle menevä tavara ajettaisiin kuorma-autoilla, vähenisi polttoaineen ja teiden kulutus merkittävästi. Tämä edellyttäisi juna-rekka konttisiirtosysteemien rakentamista, jälleen ilmastorahaston rahoituksen kohde.

Tässäkin asiassa Putin näyttää Ukrainan hyökkäyksellään ampuneen itseään jalkaan. Euroopan maat siirtyvät venäläisen öljyn ja kaasun käytöstä vihreisiin energianlähteisiin suunniteltua nopeammin ja voivat tehostaa liikennejärjestelmiään vihreään suuntaan.

Ammattiyhdistysliike nykyisellään - niin eilistä päivää

Keskiviikko 5.1.2022 klo 11.44 - Mikko Nikinmaa

Taas on se aika vuodesta, jolloin työnantajat ja ammattiyhdistysliike neuvottelevat (riitelevät) tulosopimuksista. Ja päämääränä on saada lisää liksaa. Tämä tehdään samaan aikaan kun on ilmiselvää, että meidän rikkaassa maailmanosassa tulisi vähentää maapallon kantokyvyn ylittävää kulutustamme. Kuinka tämä on mahdollista, jos neuvotteluja käydään vain tulojen lisäämisestä?

Koko työntekijän asema on muutenkin muuttunut. Ennen muinoin työntekijä oli useimmiten saman työnantajan palveluksessa koko työelämänsä. Nykyisin suuri osa ihmisistä on erilaisissa pätkätöissä. Työjaksojen välille tulee väistämättä aikaa ilman palkkatyötä. Tämä ei ole tilanne, jossa ammattiyhdistysliike syntyi ja on saanut työntekijöiden asemaa parannetuksi. Kiistämättä ammattiyhdistysliike on luonut meille hyvät työehdot, viisipäiväisen työviikon, pitkät lomat ja hyvät palkat – kaiken sen, minkä takia on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta nyt kun maailma on muuttunut, ammattiyhdistysliike junnaa edelleen 1960-1970-luvun maailmassa. Hei, siitä on kulunut yli 50 vuotta! Vaikka työnantajistakin voi valittaa paljon, heidän keskuudessaan on muututtu paljon enemmän maailman muuttuessa.

Globalisaatiota on kauhisteltu. Nykymuotoinen globalisaatio onkin työntekijöiden kannalta huonoin mahdollinen vaihtoehto. Siispä ammattiyhdistysliikkeen pitäisi ruveta toimimaan maailmanlaajuisesti työntekijöiden aseman parantamiseksi. Mikä on onnistunut puoli vuosisataa sitten Euroopassa, pitäisi ottaa päämääräksi maailmanlaajuisesti. Ammattiyhdistysliikkeellä voisi olla tärkeä sija eriarvoisuuden vähentämisessä ja ympäristömääräysten tiukentamisessa. Samalla se ajaisi tuotannon palauttamista lähemmäs käyttäjiä ja vähentäisi pitkiä tuotantoketjuja, mikä aiheuttaa kuljetuksen suurta hiilidioksidijalanjälkeä.

Kotimaassa ammattiyhdistysliikkeen tulisi ajaa palkankorotuksien sijaan perustuloa, jonka ansiosta pätkätyöläisten asema saataisiin nykyistä selkeämmäksi. Perustulon myötä koko työttömyyskorvausjärjestelmästä voitaisiin luopua. Kun lisäksi ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun tulisi olla kaikkien ensisijainen prioriteetti, kotimaan tuloneuvotteluissa pitäisi ensisijaisena päämääränä olla ympäristön tilan parantaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen maailmanlaajuisesti – meillä olisi varaa vähentää kulutustamme. Palkankorotusten sijaan tulisi vaatia samanlaisten summien käyttämistä kehitysmaissa olevien tehtaiden työntekijöiden aseman parantamiseen ja ympäristönsuojeluinvestointeihin.

Niin, ammattiyhdistysliike nykyisellään on kuin Neuvostoliiton 5-vuotissuunnitelmat: 50 vuotta nykyhetkestä taaksepäin. Ammattiyhdistysliike voisi kuitenkin suuntautua tulevaisuuteen. Silloin sillä voisi olla samanlainen merkitys kuin 1960-1970-luvuilla.

Uskonto, ihmisen evoluutio, populismi ja ilmastonmuutos

Lauantai 27.11.2021 klo 19.26 - Mikko Nikinmaa

Kaikki uskonnot nostavat lähimmäisenrakkauden tavoiteltavaksi hyveeksi. Näin on jopa islamissa, vaikka meidän toisin annetaan ymmärtää. Uskonsodat ja kaikki uskontojen nimissä tehty väkivalta ovat ihmisten valtakamppailua, jota minkään uskonnon henki ei tue.

Miksi lähimmäisenrakkaus ja muistakin kuin omasta lähipiiristä välittäminen ovat sitten uskontojen perusta? Tämä voi olla ihmisen evoluution tausta. Homo sapiens, nykyihminen, on ainut ihmissuvun laji, joka on säilynyt hengissä. Arkeologiset tutkimukset ovat enenevässä määrin ruvenneet päätymään johtopäätökseen, että ystävällisyys ja vieraista välittäminen ovat olleet syy tähän. Sen takia lähtökohta: tee toisille niin kuin haluat itsellesi tehtävän, on koko lajin menestyksen perusta.

Tällä hetkellä populismi ja nationalismi ovat nostaneet päätään kaikkialla. Lisäksi pienten ryhmien väkivaltainen terrorismi lisää vastakkainasettelua meidän ja muiden välillä. Usein populistit Suomessa sanovat, että maailman pelastamisyrityksien sijaan meidän pitäisi auttaa suomalaisia. Sen sijaan, että tuhlaamme rahaa kehitysapuun, meidän pitäisi hoitaa omia vanhuksiamme ja vammaisiamme. Kysymykseksi tällöin tulee se, että auttaisivatko populistit koskaan ketään muuta kuin itseään. Ainakin jos Iso-Britannian tilanne on siirrettävissä Suomeen, vastaus on eivät. Suuri syy Brexitiin, eroon EU:sta oli, että riittävä osa ihmisistä saatiin uskomaan, että EU:hun syydetty raha annettaisiin terveydenhuoltoon. Näin ei ole tapahtunut, vaan terveydenhuoltoon on tullut karmea työvoimapula, kun EU kansalaiset, joita terveydenhuollon työntekijöissä oli viidennes, ovat suurin joukoin muuttaneet pois maasta paljolti kokemansa vihamielisyyden vuoksi.

Ilmastonmuutos on koko ihmiskuntaa koskettava asia. Siinä ei paljon auta populistien kommentti, että me Suomessa teemme asiat hyvin. Sen vuoksi mitään lisätoimia ei pitäisi tehdä, jos suuret saastuttajat eivät ensin vähennä päästöjään. Ilmastonmuutoksen torjunta onkin ihmisen evoluution suuri testi. Ilmastonmuutoksen voimme torjua vain, jos todella välitämme toisista ihmisistä. Itsekkyys, oli se sitten yksilökohtaista tai kansallista, aiheuttaa ihmispopulaation romahduksen tai jopa sukupuuttoon kuolemisen. Homo sapiensin evoluution perusta, ystävällisyys ja vieraista välittäminen, on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

Why we need to change from intensive to environmentally friendly sgriculture

Torstai 12.11.2020 klo 19.23 - Mikko Nikinmaa

Intensive agriculture has relied heavily on ploughing and harrowing, fertilization and the use of pesticides. As a result, it has been possible to increase yields so much that whereas in 1960’s one was considering 5 billion humans to be maximum for feeding, there are now about 7.8 billion of us. Further, the absolute number of starving people has decreased, as the world population has increased beyond 5 billion. A success story? I am afraid not, only a temporary solution, which is currently being reversed: all the aspects of intensive agriculture are beginning to show their downsides. All of them indicate that intensive agriculture as carried out today is not sustainable.

First, soil fertility throughout the world is decreasing. The decrease happens fastest in tropical soils, but also the temperate, long-cultivated soils have recently started to show signs of becoming exhausted. The major reason for the loss of fertility is the fact that present agricultural practises are based on having fields without plant cover for a long period of time. Land without plant cover loses the most fertile topsoil as a result of leaching: if the land were covered with plants, much less soil would be lost when it rains or winds blow. Also, native land is a carbon dioxide sink, but ploughing and harrowing makes it a carbon dioxide source. It would certainly be possible to change agricultural practises to plant-cover requiring ones. To stop the decrease of soil fertility, that should be done. It should also be done, as the soil lost from fields ends up in rivers, lakes and the sea, causing their eutrophication.

To maintain soil fertility, artificial fertilizers have increasingly been used. Mineral phosphate deposits are overused, and much of the fertilization ends up in the aquatic environment contributing to eutrophication of water. To decrease flow of fertilizers into rivers and lakes, protective zones with plant cover are required. However, a much better alternative would be agriculture, which does not involve ploughing and harrowing.

Finally, the use of pesticides, especially insecticides, in copious amounts has been the landmark of intensive agriculture. Unfortunately, pests have begun to tolerate pesticides better and better, which results in increasing pesticide need to maintain efficacy. And this is not all; three quarters of all food crops require insect pollination, and it has clearly been shown that insect populations throughout the world are decreasing. Although definitive cause-and-effect relationships between insecticide use and decreasing population sizes have not yet been obtained, it is quite reasonable to suppose that it is the case. Instead of increasing use of chemical insecticides and other pesticides, biological control of pests has been advocated for the past fifty years. However, even though it would be much more environmentally friendly than the present chemical-dependent pest control, biological pest control has not become the most important way for controlling pests.

Thus, the very points that have been the cornerstones of increasing yields in intensive agriculture are now causing all sorts of problems ultimately leading reduced yields. There are alternatives to the present-day practises, but they require a complete change of cultivation methodology.

World Seas are in peril: Hypoxia in Baltic Sea as an example

Perjantai 5.6.2020 klo 18.40 - Mikko Nikinmaa

Human activities have affected world seas in various ways. A three-volume book on environmental evaluation of world seas has just been published by Elsevier (World Seas: an Environmental Evaluation). In two volumes it evaluates the environmental statuses of different sea areas and in one volume the major environmental problems affecting marine environments. The book’s aim is both to evaluate the present status and to evaluate the future of the seas. It would be impossible to give a comprehensive review of the book’s contents, so I take one environmental problem, hypoxia, in one sea area, the Baltic Sea as an example.

There have always been virtually anoxic bottom areas in the Baltic Sea, but they have increased markedly because of human actions. For example, the area with low oxygen (less than 2 mg/l) has increased tenfold from preindustrial times. The main reason for hypoxic/anoxic sea bottoms is that for about 50 years paper and pulp mill industry’s wastewater was entered the sea uncleaned. The biological oxygen consumption of the waste is approximately the same as that of 100 million people’s waste. Since the waste of tens of millions of people also entered the sea without treatment, the sea bottom now contains so much organic material and nutrients that even without any further wastewater or fertilizer discharges, the Baltic Sea would remain eutrophicated and have large hypoxic areas for tens of years.

Hypoxia is caused by the consumption of oxygen by organisms or organic material, if it exceeds the diffusion of oxygen from atmosphere and its transport from oxygen-rich waters. In the Baltic Sea the water is stratified, and the high-temperature, low- salinity water which is oxygen-rich does not circulate with the dense oxygen-poor bottom water. The bottoms get oxygenated water only, when pulses of oceanic oxygen-rich waters displace the bottom areas. When this happens, the low-oxygen water, which has high nutrient content, will be transported to lower depths and to  Gulf of Finland and also in small amount to Gulf of Bothnia. Because large amounts of phosphorus and nitrogen are liberated, primary production increases, and generation of hypoxia occurs in new areas. The increase of temperature causes increased oxygen consumption of all poikilothermic animals. Thus, climate change increases the likelihood of hypoxic periods. Also, if the predictions of increased rainfall during winter remain accurate, the phopshorus and nitrogen discharges during natural river flow to the Baltic increase markedly.

Although eutrophication is usually linked only to increased plant, algal and cyanobacterial growth, the end result is always hypoxia. In shallow areas eutrophication leads to intermittent hypoxia.               During the day, when there is enough light for photosynthesis, green plants and algae liberate oxygen, and the water often becomes hyperoxic. At night plants, algae, bacteria and animals all only consume oygen, rendering water hypoxic. The oxygen consumption by animals always consumes oxygen, but probably the most important reason for hypoxia is the oxygen consumption of microbes, which eat up all the dead plants, algae, cyanobacteria and animals entering the bottom. There is a group of bacteria which forms bacterial mats to bottoms with very low oxygen.

If one considers communities, hypoxia generally decreases diversity and changes species composition. As an example, at group level, fish disappear first, and are replaced by jellyfish. Among macrofauna, polychaetes survive at lowest oxygen level. With lowering of oxygen level, microfauna and microbes replace macrofauna. Hypoxia reduces the growth of animals and as a consequence fish catches are reduced. Additionally, hypoxia-tolerant species are usually of reduced commercial value. Thus, the Baltic Sea fisheries are markedly suffering from the spreading of hypoxic areas.

                 

Kansallinen itsekkyys tuhoaa ympäristön (ja kaikki ne arvot, joita sanoo puolustavansa)

Tiistai 7.4.2020 klo 12.05 - Mikko Nikinmaa

Nyt koronaviruksen myötä on kansallinen itsekkyys saavuttanut äärirajansa. Rajat ovat kiinni, avunantamista rajojen ulkopuolelle vältetään ja Euroopan yhteisön annetaan mieluummin hajota kuin mennään yhteisvastuullisuuteen. Me suomalaiset kun teemme asiat niin hyvin – ei meidän tarvitse muista välittää. Tämähän on kansallisitsekkäiden piirien lähtökohta. Mutta toisin kuin kansallisitsekkäät väittävät, viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että kansallisitsekkyys on tullut tiensä päähän ja tuhoaa ympäristön ja kaikki muut arvot, joita sanoo puolustavansa.

Koronavirus tuli Suomeen, vaikka se ei ollut täältä kotoisin ja vaikka emme sitä tänne halunneet. Jos olisimme halunneet sen pitää poissa, ei Suomen ja muun maailman välillä olisi saanut olla mitään yhteyksiä. Ei hiihtomatkoja Alpeille, aurinkolomia Thaimaahan, työmatkoja ulkomaille tai ulkomaalaisten tuloa Suomeen. Ei vientiä, ei tuontia…Sillä menolla ei olisi täällä Pohjan perillä mennyt kuin muutama vuosi siihen kuin kansalaiset olisivat nähneet nälkää Pohjois-Korean malliin. Mutta eipähän olisi koronaviruskaan tullut Suomeen. Tätä vaihtoehtoa ajatellen tuntuu käsittämättömältä, että olemme niin itsekkäitä, että mieluummin annamme Euroopan yhteisön tuhoutua kuin suostumme yhteisvastuuseen.

Ympäristömuutokset ovat vastaava ilmiö. Vaikka tekisimme mitä, Itämeri ja muu ympäristö saastuu, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee, eläimet ja kasvit kuolevat sukupuuttoon sekä suuret alueet muuttuvat viljelykelvottomiksi. Kansallisitsekäs ajattelee, että eiväthän meidän tekomme voisi vaikuttaa yhtään maailmanlaajuisiin ongelmiin, joten hänen mielestään meidän ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta vaikka tekisimme mitä, emme pysty rakentamaan sellaista kupua Suomen ympärille, että maailmanlaajuiset ympäristöongelmat eivät meitä kohtaisi. On ilman muuta selvää, että ympäristön tilan parantamiseen sijoitetulla eurolla on suurempi vaikutus esimerkiksi Ugandassa kuin Suomessa. Kansallisitsekäs sanoo, ettei rahaa tule syytää sinne, vaan mieluummin hoitaa omat vanhuksemme ja vammaisemme. Mutta syy, minkä takia paremman elämän perään lähdetään, on sodan lisäksi oman kotiseudun muuttuminen huonompaan suuntaan: kun väestö kasvaa ja elinympäristö muuttuu niin, että viljavuus laskee saastumisen, eroosion ja vedenpuutteen takia, on valmis maksamaan ihmissalakuljettajille vaikka mitä, jotta pääsee Eurooppaan ja jopa Pohjan perillä olevaan Suomeen. Ja kuinka suomalaiset voivat sanoa jyrkän ein elintasopakolaisuudelle, kun sukulaisemme ovat lähteneet täältä Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan vain siitä syystä, että siellä on korkeampi elintaso.

Kun kansallisitsekäs haluaa tuhota Euroopan yhteisön, hän haluaa vähentää mahdollisuuksiamme vaikuttaa ympäristöön. Kokonaisuutena Euroopalla on vaikutusvaltaa ympäristöasioissa, ei pienellä Suomella. Kun kansallisitsekäs haluaa estää rahan syytämisen kehitysapuun, hän lisää Euroopan (ja samalla Suomen) pakolaisongelmaa, kun esimerkiksi Afrikan ympäristön tila heikkenee. Kun kansallisitsekäs haluaa estää maahanmuuton, hän heikentää vanhusten ja vammaisten asemaa sekä muun elinkeinoelämän mahdollisuuksia: jo nyt on käynyt ilmiselväksi, että tietyt alat kärsivät suuresta työntekijäpulasta, minkä vain ulkomaalaiset työntekijät voivat täyttää. Kansallisitsekäs heikentää maahantulijoiden mahdollisuuksia tehdä työtä suhtautumalla heihin niin negatiivisesti.

Sen sijaan, että rahat käytettäisiin asioihin, jotka parantaisivat sekä meidän omien vanhustemme että köyhien alueiden asukkaiden asemaa, kansallisitsekäs on valmis käyttämään kymmenen miljardia uusien hävittäjien hankintaan. Miksi?

En pode ilmastoahdistusta vaan ahneusahdistusta

Perjantai 21.2.2020 klo 12.01 - Mikko Nikinmaa

Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että tekoja ilmaston, ja muutenkin luonnon, hyväksi pitäisi tehdä. Silti juuri mitään ei tapahdu ja ne pienet oikeansuuntaiset askeleetkin saavutetaan vain kiivaan eripuran jälkeen. Kuitenkin valitettava tosiasia on, että Suomen kulutustaso on niin huima, että sen ylläpitämiseen tarvittaisiin kolmen maapallon resurssit. Nyt yli 40 vuoden kuluttua siitä, kun tutkijat toivat esille, että mikäli mitään ei tehdä, maapallolle koituu ilmasto-ongelmia, ilmastonmuutos on saavuttanut etusivut. Valitettavasti hyvinkin voimakkaasti puhutaan, että luodaan ilmastohysteriaa ja aiheutetaan ihmisille ilmastoahdistusta.

Eihän kyse ole ilmastoahdistuksesta, vaan siitä, että meidän täytyy koko ajan saada lisää. Kyse on siis ahneudesta, jonka seurauksena hävitämme luonnonkirjon, saastutamme ympäristön ja aiheutamme ilmastonmuutoksen. Sen vuoksi en kärsi ilmastoahdistuksesta vaan ahneusahdistuksesta. Meidän olisi mahdollista muuttaa paljonkin asioita, jos ahneus ei olisi pääasiallinen voima yhteiskunnan toiminnan takana. Eikä tämä koske vain ilmastoa vaan myös vanhusten ja vammaistenhuoltoa.

Samaan aikaan kuin kauhistellaan vanhustenhuollon tilaa ja ilmastonmuutoksen ryöstäytymistä käsistä käydään palkkaneuvotteluja, joissa työntekijäpuoli haluaa lisää liksaa ja työnantajat yritysten suurempia voittoja. Mitä muuta tämä on kuin ahneutta? Jos vanhustenhuollon tilaa haluttaisiin oikeasti parantaa, työntekijäpuolen pitäisi lähteä palkkaneuvotteluihin vaatimalla, että palkat pidetään ennallaan ja yritysten tästä saama hyöty – eli se menolisä, joka palkankorotuksiin on varauduttu laitettavan – sijoitettaisiin vanhustenhuoltoon. Eli lähtökohtana olisi vastuu kanssaihmisistä eikä ahneus. Vai eivätkö kumpikaan, työntekijät tai työnantajat tule vanhoiksi ja tarvitse vanhustenhoitoa? Miksi en ole kuullut mitään tämänsuuntaista ehdotettavan vaan ainoastaan palkankorotusvaatimuksia ja yritysten valitusta kilpailukyvystä – eli vaatimuksia kasvattaa kulutusta. Näin tapahtuu, vaikka ylikulutus ja väestönkasvu ovat suurimmat syyt ilmastonmuutokseen.

Tällä hetkellä käydään Euroopan Yhteisön budjettineuvotteluja. Niissäkin näyttävät ahneuden eri muodot olevan etusijalla, vaikka Euroopan Yhteisön taloudellinen voima voisi olla riittävä siihen, että ne tahot, jotka haluavat tuoda tuotteitaan Euroopan markkinoille, kantavat vastuun ympäristöstä. Jos kansallisvaltioiden hallitukset unohtaisivat ahneuden ja itsekkyyden ja pyrkisivät sen sijaan pitämään maapallon nykymuotoiselle elämälle kelvollisena, Euroopan Yhteisön budjettikin olisi helpompi laatia. Ei olisi 27 eri suuntiin vetävää tahoa, vaan yksi yhteinen suunta. Tässä yhteydessä en malta olla tuomatta esiin pettymystäni siitä, ettei oikeusvaltioperiaatetta näytetä saavan EU-avustusten jakoperusteisiin mukaan. Jotkut jäsenmaat haluavat avustukset, mutteivat velvollisuuksia yhteiskunnan kehittämisestä.

Niin, en kärsi ilmastoahdistuksesta vaan ahneusahdistuksesta. Minua ahdistaa, kun tekoja, joilla voitaisiin vaikuttaa ilmaston ja sosiaalisen tasa-arvon hyväksi, ei tehdä ahnauden vuoksi. Tässä olisi hyvä muistaa Tuomari Nurmion laulun sanat: ”Se on yhteistä isännässä ja rengissä, että elämästä selviä ei hengissä.” Jälkipolvet eivät meitä paljon kiitä, jos he saavat keräämämme omaisuuden ympäristöön, jonka olemme pilanneet omaisuutta hankkiessamme.

Populistiset päämäärät saavutetaan parhaiten keinoin, joita populistit jyrkimmin vastustavat

Maanantai 3.2.2020 klo 13.56 - Mikko Nikinmaa

Kun on analysoitu, ketkä äänestivät Trumpia, ketkä olivat Brexitin kannalla ja ketkä Suomessa vahvimmin tukevat Perussuomalaisia, niin selviä yhteisiä nimittäjiä ovat muutosvastaisuus, kansallisuusaate ja halu palata vanhoihin hyviin aikoihin. Lisäksi syyllinen kaikkiin ongelmiin on jokin ulkopuolinen taho, joka kuitenkin pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. USA:ssa tämä on Demokraattinen puolue ja Euroopassa Euroopan Yhteisö.

Kun halutaan palata vanhaan, halutaan palata aikaan, jolloin matkustaminen ulkomaille oli mahdollista vain harvoille, se kun oli niin kallista. Ensimmäisiä säännöllisiä seuramatkoja Espanjaan ruvettiin tekemään Suomesta 1960-luvun alkupuolella. Tuontitavaroita oli varsin vähän: muistan hyvin, kun sain ensimmäiset banaanini ja viinirypäleeni. Halussa palata vanhaan tuntuu olevan kaksi pääasiallista tekijää: toisaalta silloin ihmismäärä koko maapallolla oli pyöreästi neljännes nykyisestä ja kaikilla oli työtä. Ympäristöstäkään ei tarvinnut yhtään huolehtia, jopa tieteellisissä piireissä hyväksyttiin ”sisäisen puhdistumisen” ajatus: ympäristöön laskettu jäte muuttuu siellä haitattomaksi ympäristön puhdistuskyvyn ansiosta. Nationalistisuus on hyvin voimakas osa kaikkien maiden populismissa. Tämän vuoksi ei uskoisi, että koko kansallisuusaate on ehkä 150-vuotias. Se rupesi vähin erin kehittymään Ranskan 1789 vallankumouksen jälkeen. Kansallisuusaatteen pääpiirteenä näyttää olevan se, että kaikkien on oltava samanlaisia: jos puhut väärää kieltä, olet väärän näköinen tai vääräuskoinen, sinua saa syrjiä. Tämän kaltaisen ajattelutavan tuloksena miljoonia juutalaisia tapettiin Natsisaksan keskitysleireissä ja miljoonat ihmiset kohtasivat kuolemansa Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa. Vaikka vielä ei samanlaisia järjestelmällisiä vainoja olekaan tapahtunut, juutalaissynagogan maalituhriminen Turussa, eurokansalaisten uhkailu Englannissa, palestiinalaisten kohtelu Israelissa ja valkoisen ylivallan nousu USA:ssa osoittavat, että nationalismi käyttää edelleenkin samankaltaisia kauhistuttavia sorron välineitä kuin ennen. Tavallaan tämä ei ole yllättävää, ennen kansallisuusaatteen tuloa oli Suomessakin tavallista, että kylien nuoret miehet kerääntyivät tappelemaan naapurikylien kanssa. Aggressiivisuus ja erilaisuuden inhoaminen tuntuu olevan valitettavan yleinen piirre ihmisten joukossa, ja sitä käytetään hyväksi hankittaessa populistisille liikkeille kannattajia. Muutosvastaisuuden osalta tuntuu siltä, että se mihin ollaan totuttu, on parempi kuin mikään muutos, vaikka muutos olisi toteuduttuaan paljon parempi kuin jämähtäminen entiseen. Tämä on itse asiassa tilanne Suomen EU-jäsenyyden osalta: Suomi on hyötynyt siitä ehkä kymmeniä miljardeja enemmän kuin sinne maksamamme jäsenmaksut ovat olleet.

Valitettavasti maailma ei enää ole sellainen, että siinä voisi elää yksin, ilman muiden vaikutusta. Edes USA:n ei ole mahdollista harjoittaa Amerikka ensin-politiikkaa ilman, että katastrofi uhkaa. Syynä tähän on se, että me kaikki kahdeksan miljardia ihmistä asumme maapallolla, jonka rajat tulleet vastaan. Suomessa Perussuomalaiset puhuvat ”ilmastovouhotuksesta” ja ovat sitä mieltä, ettei meidän ole syytä tehdä mitään, kun olemme niin pieni joukko, jonka teoilla ei ole mitään merkitystä. On tietysti totta, että me suomalaiset olemme pieni joukko, mutta sen takia meidän onkin kuuluttava Euroopan Yhteisöön, jonka markkinat ovat niin suuret, että sen ajamia ympäristömääräyksiä ei voida missään jättää huomiotta. Jos Perussuomalaisten väite pienuudesta olisi perusteltavissa, niin silloinhan Intian ja Kiinan kannattaisi mennä pieniin alle kymmenen miljoonan ihmisen hallinnollisiin kokonaisuuksiin, jolloin yksiköt eivät vaikuttaisi kuin promilleja maapallon tilaan ja voisivat sen vuoksi jatkaa nykyiseen malliin. Puhe ”ilmastovouhotuksestakin” liittyy siihen, että haaveillaan entisajoista. Eiväthän silloin ihmisen toimet aiheuttaneet mitään ongelmia. Eivät aiheuttaisi nytkään, jos meitä olisi vain pari miljardia ja emme olisi ylikäyttäneet maapalloa kymmeniä vuosia.

Jos lähtökohtaisesti halutaan ajaa suomalaisten etua, niin aluksi pitäisi yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa päästä tilanteeseen, jossa vaaditaan, että kaikkien EU:hun tulevien tuotteiden on täytettävä EU:n ympäristönormit. Tällaisen päätöksen seurauksena osa tuonnista varmaan muuttuisi kotimaiseksi tuotannoksi, joten tuloksena olisi EU:n ansiosta Perussuomalaisten toiveen toteutuminen. Lisäksi ympäristöinvestointeja pitäisi tehdä sinne, missä niistä on suurin hyöty. Tämä tarkoittaisi kehitysavun lisäämistä. Lisäämisen tuloksena kuitenkin ihmisten elinolot potentiaalisissa ilmastopakolaisuuden lähtömaissa paranisivat, minkä seurauksena maahanmuutto Suomeen pysyisi aisoissa. Jälleen toiminta täysin päinvastoin kuin Perussuomalaiset ajavat aikaansaisi sen, että heidän päämääränsä toteutuisivat.

Voikin sanoa, että ainakin ympäristöasioissa toiminta päinvastoin kuin populistisesti ajatellaan ajaisi parhaiten niitä päämääriä, joita populisteilla on. Herääkin kysymys, miksi muut puolueet eivät uskalla tai halua esittää, kuinka Perussuomalaisten päämääriä saavutettaisiin toimimalla täysin toisin kuin he esittävät.

HÄVETKÄÄ!

Perjantai 17.1.2020 klo 12.29 - Mikko Nikinmaa

Samaan aikaan kun on ilmiselvää, että maapallon rajat ovat tulleet vastaan ja että planeettamme ei kestä lisäkulutusta, palkkaneuvottelut lähtevät toisaalta siitä, että palkansaajien ostovoiman pitää kasvaa ja toisaalta siitä, että työnantajien pitää voida osoittaa yritystensä tuottavan voittoa. Molempien lähtökohtana on siis se, että kasvu ilman rajoja voi jatkua! Mitä hyötyä on puhua siitä, että ilmastonmuutos aiheuttaa koko ajan kasvavia ongelmia, jos Suomessa, joka jo huhtikuussa ylittää kestävän maapallon kulutuksen rajan, riidellään palkankorotuksista ja ostovoiman kasvusta.

Kun te työnantajien ja työntekijöiden palkkaneuvottelijat istahdatte katsomaan TV-uutisia, joissa kerrotaan Australian metsäpaloista tai Indonesian tulvista, HÄVETKÄÄ!! Molempiin vaikuttaa ilmastonmuutos, mutta te, kuten me muutkin, kyllä kauhistelette ilmastonmuutosta, mutta seuraavan päivän palkkaneuvotteluissa puhutaan vain ostovoiman kasvusta ja yritysten voittojen turvaamisesta. Emmekö ole tulleet toimeen sangen hyvin jo nykyisillä palkoillamme tai itse asiassa palkoillamme monta kymmentä vuotta sitten? Maapallon rajallisuutta ja siihen liittyen ilmastonmuutosta ei oikeasti oteta vakavasti ennen kuin se on poliittisissa ja taloudellisissa päätöksissä ensisijainen tekijä. Eli palkkaneuvotteluissakin pitäisi lähtökohdan olla ei suinkaan se, että ostovoima kasvaa, vaan se, että kulutus pienenee.

Siispä – työntekijäliittojen palkkavaatimusten pitäisi olla 0 %. Ja liittojen pitäisi uhata lakoilla, jos työnantajapuoli ei käytä 50 % voitoistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja/tai hoiva- sekä opetusalan työntekijämäärän kasvattamiseen. Kun tällä tavoin lisähenkilöstöä tulisi aloille, joissa tällä hetkellä vallitsee kiistämätön pula työntekijöistä, työn tekijöiden kiire vähenisi ja elämän laatu paranisi. Nykymeno vain koko ajan lisää kiirettä, suorituspaineita jne. Kun maapallon rajat ovat selvästi tulleet vastaan, on kummaa, että me vain kiihdytämme automme vauhtia tiiliseinää päin, mikä on analogia nykymenon jatkumiselle. Nykymenon on loputtava, jos nykymuotoisen sivilisaation halutaan säilyvän. Tulevaisuus ei voi perustua rajattomaan kasvuun, vaan kansantuotteen sijaan on ruvettava katsomaan elämän laatuun ja kehittämään sitä. Näin ajatellen esimerkiksi nelipäiväinen, kuusituntinen työviikko, voisi olla ihan kohtuullinen ratkaisu. Silloin tietysti jokaisen ansiot vähenisivät, mutta niin vähenisi myös kiire ja työttömyys käytännössä katoaisi. Ehkä työntekijöiden elämänlaatu kohoaisi ja julkisen sektorin kustannukset pienenisivät.

Rajat kiinni-populismi ja Pohjois-Korean tie vai ympäristöglobalismi

Torstai 2.1.2020 klo 16.48 - Mikko Nikinmaa

Kaikkiin ongelmiin ovat syypäitä muut kuin me itse. Tähän lauseeseen voi kiteyttää populismin koko sanoman. Populismiin liittyy nimenomaan muiden syyllistäminen. En ole vielä kertaakaan kuullut ehdotuksia ongelmien ratkaisemisesta, uusista näkökulmista tai kehitysmahdollisuuksista populisteilta. Amerikka tulee taas suureksi, jos Kiina ja Eurooppa eivät pysty käyttämään hyväkseen USA:ta ja jos meksikolaiset ja muu roskaväki pidetään rajojen ulkopuolella. Iso-Britannian ongelmien syy ei ole liiallinen pitäytyminen perinteiseen tehdastuotantoon vaan EU. Euroopassa yleisestikin kaikki vaikeudet johtuvat toisaalta Euroopan Yhteisöstä ja toisaalta muslimisiirtolaisista. Ja meillä Suomessa asiat olisivat hyvin, jos rajat olisivat kiinni emmekä syytäisi rahaamme turvapaikanhakijoihin, kehitysapuun ja Euroopan Yhteisöön. Silloin rahat riittäisivät vanhustenhuoltoon, työttömyys poistuisi ja rikokset loppuisivat – eiväthän muslimipakolaiset ole muuta kuin terroristeja ja raiskaajia. Mikähän elämä olisikaan syntynyt 2019 paljastuneista pedofiileistä, jos joukossa olisi ollut maahanmuuttaja eikä pohjalainen kirkkovaltuutettu. Mutta eihän hänestä voinut liikaa puhua, hänhän olisi voinut olla kuka tahansa meistä, sen sijaan mamun tunnistaa jo kaukaa ulkonäöltä.

Perussuomalaisten mukaan asiat olisivat paremmin, jos rajat olisivat kiinni ja Suomi eläisi omaa elämäänsä ilman sidosta Euroopan Yhteisöön. Maapallolla on nykyisin vain yksi esimerkki valtiosta, joka pyrkii toteuttamaan rajat kiinni-ajattelutapaa: Pohjois-Korea. Perussuomalaisten gallupsuosion jatkuvasti noustessa voisi olla hyvä miettiä, johtaisiko rajat kiinni-ajattelu vastaavaan. Vaikka me olemmekin Euroopan Yhteisössä nettojäsenmaksaja, ovat erilaiset laskelmat Suomelle koituneista hyödyistä ja haitoista jäsenyyden aikana osoittaneet, että jäsenyydestä koituneet taloudelliset hyödyt ovat olleet pari miljardia haittoja suurempia vuosittain. Jopa euro, jota kiivaasti on vastustettu, on äärimmäisen mukava: ei tarvitse miettiä rahanvaihtoa kun lähtee Välimeren lomalle. Se, minkä takia euroon liittyy ongelmia, ei oikeastaan johdu yhteisestä rahasta sinänsä, vaan siitä, että kaikki kustannustasoon vaikuttavat päätökset on tehtävä Suomen sisällä eikä enää voida tehdä markan devalvaatioita, joiden vaikutukset yksittäisen kansalaisen kukkaroon olivat hitaampia kuin nykyisin.

Tuskin kuuluminen Euroopan Yhteisöön on ajanut teollisuutta pois Suomesta. Lisäksi perussuomalaisten puheet ilmastovouhotuksen negatiivisista vaikutuksista teollisuustyöllisyyteen on hankala yhdistää siihen, että teollisuustyönantajat sanovat, että Suomen pitäisi olla kunnianhimoisempi ilmastotoimissaan. Paremminkin tässä on sama ongelma kuin populismin nousussa muualla. Kun jossakin on ajauduttu taantuvan kehityksen tielle, on helpompi kääntyä valittajien kelkkaan kuin miettiä, miten taantuman kierteestä pääsisi eroon. Samaten sosiaalisia etuja käyttävän on helpompi syyttää mamuja niihin kuluvan rahan lisääntymisestä kuin miettiä sitä, miten etuja käyttävien ihmisten määrää pystyttäisiin uusilla ratkaisuilla vähentämään.

Totisesti, tulevaisuus ei voi perustua siihen, että valitetaan ja halutaan takaisiin menneeseen, mitkä ovat populismin perusperiaatteet. Paremminkin meidän täytyy tunnustaa, että maapallolla on rajat ja että me olemme jo ylittäneet ne. Sen jälkeen voimmekin ruveta keksimään ratkaisuja, joista jotkut varmasti ovat epämukavia, mutta varmasti aiheuttavat vähemmän kaaosta kuin se, että asioiden annetaan jatkua, kunnes katastrofi koittaa. Enää emme voi puhua kansantaloudesta, politiikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja ympäristöstä toisistaan riippumattomina asioina. Ne ovat kaikki samaa kokonaisuutta, jossa kaikkien rakaisujen on otettava huomioon maapallon rajallisuus.

Mitä väliä maailman tilalla, kun vain puolueen kannatus nousee

Lauantai 30.11.2019 klo 12.03 - Mikko Nikinmaa

Meidän tulee ajatella vain suomalaisten taloudellista etua. Tämä on yhdellä lauseella Perussuomalaisen toiminnan päämäärä. Päämäärän saavuttamiseksi Suomen tulisi useimpien perussuomalaisten mielestä vastustaa globalisaatiota, erota Euroopan Yhteisöstä, estää maahanmuutto, lopettaa rahan syytäminen kehitysapuun ja lopettaa kaikenlainen ilmastovouhotus, kun se voi heikentää Suomen taloudellista kilpailukykyä. Kun yli 40 % suomalaisista on käytännöllisesti katsoen kaikista näistä päämääristä samaa mieltä, ei ole ihme, että puolueen kannatus on huimassa nousussa, jonka loppua ei ole näkyvissä.

Mutta kaikki yllämainitut päämäärät ovat mahdollisia vain, jos Suomen pystyy kokonaan erottamaan muusta maapallosta niin, ettei millään mitä tapahtuu muualla, ole mitään yhteyttä Suomen tapahtumiin. Tämähän ei ole edes perussuomalaisten mukaan mahdollista. Kun näin on, kaikki Perussuomalaisen puolueen päämäärät itse asiassa heikentävät suomalaisten asemaa.

Globalisaation vastustamisella pyritään siihen, etteivät työpaikat siirtyisi Suomesta halvempien tuotantokustannusten maihin. Tämä päämäärä onkin hyvä ja globalisaatio ajateltuna vain tuotantokustannuksien alentamisen lähtökohdista on kuolemaan joutava malli. Sen sijaan ympäristöglobalismi on päämäärä, johon pitäisi pyrkiä. Ympäristöglobalismissa kaikki tuotantomääräykset olisivat sellaisia, joita Suomessa edellytetään. Tuotantolaitoksien olojen kohentaminen niin, että ympäristönormit toteutetaan, tulisi maksaa sen mukaan, ketkä ovat tuotteiden ostajia. Kaiken kaikkiaan ympäristöglobalisaatiosta johtuvat muutokset tasaisivat kustannuksia eri puolilla maapalloa niin, että työpaikkojen säilyminen Suomessa muuttuisi nykyistä todennäköisemmäksi. Siispä globalisaatio uudella tavalla käsitettynä ajaisi suomalaisten työllisyyspäämäärää toisin kuin perussuomalaisten globalisaatiokielteisyys.

Euroopan Yhteisön vastustamisessa perussuomalaiset vetoavat siihen, että päätösvalta on siirtynyt monissa asioissa Helsingistä Brysseliin. Brexit-sekoilu on osoittanut, ettei näin ole. Erottuaan Euroopan Yhteisöstä Yhdistyneet Kuningaskunnat on paljon vähemmän itsenäinen ja omista asioistaan päättävä kuin Euroopan Yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Lisäksi vakiolausahdukseksi on jo tullut se, että Suomi on niin pieni, ettei täällä tehtävillä toimilla ole maailmanlaajuisesti mitään vaikutusta. Näin onkin, kun taas Euroopan Yhteisö on niin suuri ja taloudellisesti voimakas kokonaisuus, että se pystyy globaalisti vaikuttamaan ympäristömääräyksiin ja siihen, miten maailmantaloutta hallitaan. Molemmat asiat parantavat Suomen ja suomalaisten asemaa. Näin ollen suomalaiset hyötyvät huimasti Euroopan Yhteisön jäsenyydestä päinvastoin kuin perussuomalaiset väittävät.

Kaikkein vakavin ympäristön tilaa huonontava asia on maapallon väestönkasvu. Tätä ei uskoisi Suomessa, kun väestö jo tällä hetkellä pienenisi ilman maahanmuuttoa. Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttoa pitää kuitenkin vastustaa, koska maahanmuuttajat vievät sosiaaliavustukset suomalaisilta eivätkä kotoudu suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä on tietyssä määrin perää siltä osin, että käytännössä välittömästi tänne tulevat aikuiset tulisi saada mukaan työelämään. Tämä olisi paras keino kotoutukseenkin: lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että työelämään pääsevät ihmiset integroituvat yhteiskuntaan hyvin. Merkittävin ongelma maahanmuuttajien työhön pääsyssä on syrjintä nimen perusteella. Tämä koskee myös Suomessa syntyneitä ja koulunsa käyneitä maahanmuuttajien lapsia, joille perussuomalaiset bussissa saattavat huudella: ”Mene kotimaahasi, mamu!” ”Ai tänne Suomeen, mä oon Jyväskylässä syntynyt.” Näin ollen, toisin kuin perussuomalaiset väittävät, maahanmuutto on suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Lisäksi perussuomalaiset vaativat, että maahanmuuton syihin pitäisi puuttua niiden lähtöalueilla. Tästä olen samaa mieltä, koulutukseen, naisten asemaan, maantalouteen ja tehdastuotantoon tulisi sijoittaa rahoja siellä, missä ongelmat ovat. Tämä auttaisi suomalaisia, kun hallitsematon maahanmuutto Eurooppaan vähenisi.

Yksi perussuomalaisten vaatimuksista on kehitysavun pienentäminen. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan yhteensopivaa siihen, että pyritään auttamaan suomalaisten työmahdollisuuksia ja vähentämään maahanmuuttoa. Suomalaisten aseman parantaminen edellyttäisi pitkällä tähtäyksellä kehitysavun lisäämistä toisin kuin perussuomalaiset väittävät: kehitysavun lisäämisen ja eläkeläisten aseman parantamisen välillä ei ole ristiriitaa, paremminkin kehitysavun lisääminen auttaa suomalaista eläkeläistä.

Yhtenä merkittävimmistä perussuomalaisten väitteistä on se, että Suomessa tehdään niin paljon ilmastomuutoksen estämiseksi, että koko ilmastomuutosvouhotus tulisi lopettaa taloudellisen kasvun ja kansallisen kilpailukyvyn nimissä. Totta tietysti on, että ympäristöinvestoinnit Suomessa useimmiten vaikuttavat ympäristön tilaan vähemmän kuin jos sama rahamäärä käytettäisiin esimerkiksi Afrikassa. Toisaalta totta on myös se, että Suomen ympäristönkulutus ylittää huimasti maapallon kantokyvyn. Kun lisäksi on selvää, että jo tämänhetkiset muutokset lisäävät ympäristökatastrofin riskiä, on edesvastuutonta vähätellä suomalaisten tarvetta tehdä ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. Tosin pitäisi miettiä sitä, olisiko suomalaisten edun nimissä aiheellista investoida ympäristötoimiin siellä, missä niistä saataisiin suurin apu maailmanlaajuisen katastrofin – pahimmillaan maapallon muuttumisen elinkelvottomaksi – estämiseksi. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että suomalaisten edun ajaminen edellyttäisi jokseenkin kaikkia niitä asioita, joita perussuomalaiset vastustavat: ympäristöglobalismia, kehitysavun lisäämistä ym.

Jos toimitaan niin kuin perussuomalaiset esittävät, ei ajatella suomalaisten pitkäaikaista etua, vaan pyritään nostamaan puolueen kannatusta, vaikka esitettyjen toimien seurauksena olisi ympäristökatastrofi.