Hyönteismyrkyt ja mehiläisetTiistai 31.1.2023 klo 18.35 - Mikko Nikinmaa Noin kolme neljännestä syömästämme kasviravinnosta saadaan hyönteispölytyksen ansiosta. Tämän tosiasian vuoksi on sangen merkillistä, että nimenomaan Suomessa maanviljelijöiden lobbausryhmät ovat voimakkaasti vastustaneet yhden hyönteismyrkkyryhmän, neonikotinoidien kieltoa. Suomessa kehutaan aina, kuinka täällä tuotetut kasvit ovat myrkkyvapaita, mutta EU:n maista Suomessa on haettu ja saatu toiseksi eniten erivapauksia neonikotinoiden käytölle. Tämä on sallittu tähän asti, mutta vuodesta 2024 alkaen EU on asettanut täyskiellon näille myrkyille. Hyönteis- ja muiden tuholaismyrkkyjen tutkimus on jakautunut. Toisaalta tutkimusta tekevät kokonaan kemianteollisuudesta riippumattomat tahot. Heidän tekemissään tutkimuksissa on usein nähty hyönteismyrkkyjen aiheuttamia vaikutuksia luonnonoloissa. Toisaalta tutkijoilla on tiiviit yhteydet kemianteollisuuteen. Suurilla yhtiöillä on useita tutkijoita palkkalistoillaan. Näiden tahojen tärkein julkaisukanava on Pesticide Biochemistry and Physiology. Tuossa lehdessä julkaistu materiaali on useimmiten paljon positiivisempi tuholaismyrkkyjen suhteen kuin muiden lehtien. Eräs merkittävimmistä ongelmista hyönteismyrkkyjen suhteen on se, että melkein kaikki pölyttäjät ovat hyönteisiä. Toistaiseksi ei ole keksitty myrkkyä, joka vaikuttaisi tuhohyönteisiin muttei pölyttäjiin. Paremminkin on päinvastoin: useimmat hyönteismyrkyt vaikuttavat hermoston viestinvälitykseen, mikä on erityisen kehittynyttä esimerkiksi mehiläisillä ja kimalaisilla. Tämän vuoksi myrkkyjen vaikutukset niihin ovat suurempia kuin useimpiin tuhohyönteisiin. Osa hyönteismyrkyistä on sangen pysyviä, minkä vuoksi peitatut (hyönteismyrkyllä käsitellyt) siemenet voivat aiheuttaa ongelmia vielä, kun siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi (erityisesti öljykasvit rypsi ja rapsi). Kun aikaisemmin oli riittävä määrä alueita, jotka olivat täysin käsittelemättömiä, hyönteiskannat säilyivät ennallaan. Viime vuosien aikana tällaisten pakopaikkojen osuus ei enää ole ollut riittävä, minkä takia Euroopan hyönteiskannat ovat pienentyneet noin 15 %. Tämän takia jokainen toimi, mikä vähentää haitallisten hyönteismyrkkyjen käyttöä, on välttämätön ruuantuotannon kannalta. Siksi EU päätöksestä on syytä riemuita – erityisesti maanviljelijän. |
2 kommenttia . Avainsanat: neonikotinoidit, maataloustuotanto, luontokato, öljykasvit, EU |
Onko kasvissyönti automaattisesti ekologista?Lauantai 24.3.2018 klo 17.09 - Mikko Nikinmaa Kasvissyönnin yhdeksi tärkeimmistä syistä on perusteltu sen ympäristöystävällisyyttä. Erityisesti on toistettu sitä, kuinka se on paljon lihansyöntiä parempi ilmastonmuutoksen uhatessa. Molemmat voivatkin pitää paikkaansa, mutta eivät automaattisesti kuten alla olevat perusteet osoittavat. Jos kasvissyönti perustuu suurelta osin soijan käyttöön, sen ympäristö- ja jopa ilmastoystävällisyys ovat kovasti kyseenalaisia. Suurin osa soijasta (80 %) käytetään eläinten rehuna, mutta merkittävä määrä sitä on kasvissyöjien käyttämää. Soijan tuotantoalan lisääminen on ehkä tärkein syy Amazonasin sademetsien hakkuisiin, joten sen viljely pienentää metsien hiilidioksidinielua merkittävästi. Lisäksi soijan kuljetus eri muodoissaan aiheuttaa merkittävän hiilidioksidijalanjäljen. Nämä kaksi tekijää käytännössä poistavat eron, joka soijaan perustuvan kasvissyönnin ja lihansyönnin välillä periaatteessa on ilmastoystävällisyydessä. Kun sitten soijantuotanto käyttää paljon tuholaismyrkkyjä sekä vettä ja varsinkin nautaeläinten laidunnus ylläpitää maiseman ja biotooppien monimuotoisuutta tuleekin paikalliseen eläintuotantoon perustuvasta lihansyönnistä kokonaisuudessaan ympäristöystävällisempää kuin soijaa tärkeänä osana käyttävästä kasvissyönnistä. Yleisestikin kasvissyönnissä pitäisi käyttää vain lähituotettuja kasveja, koska kuljetus lisää nopeasti kasvien käytön hiilijalanjälkeä. Toisaalta Suomessa kasvihuoneissa talviaikaan tuotettujen kasvien hiilijalanjälki voi olla jopa suurempikin kuin etelästä lentorahtina tuotujen tuotteiden lämmitykseen ja valaistukseen kuluvan energian takia. Kun kasvintuotantoon usein liittyy tuholaismyrkkyjen käyttö, aiheutuu siitä merkittävä ympäristöhaitta. Niinpä, jotta kasvissyönti olisi ekologista, sen pitäisi perustua luomupohjaiseen lähituotantoon. Vaikka tämä onkin mahdollista täällä, missä väestötiheys on alhainen, merkittäviä ongelmia aiheutuu, kun ihmismäärä on suuri. Kymmentä miljardia lähestyvän ihmismäärän ruokkiminen ympäristölle kestävällä tavalla on haaste, joka vaatii innovatiivisia, uusia ratkaisuja. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hiilijalanjälki, tuholaismyrkyt, maataloustuotanto |